Legislator Case Law & Legislation
TT:1985-16 AI generated

Labor court dismisses union claim for breach of dismissal order but awards damages for failure to supervise employer.

Case Number TT:1985-16
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Partially Allowed

Legislator summary

AI generated

The court dismissed the union's claim that the employer violated the collective agreement's dismissal order regarding one pipe fitter, finding the employee's specific incompetence justified the early termination. However, the court ruled that the union failed to fulfill its supervisory duty to ensure the employer followed the correct dismissal sequence for a second employee with longer tenure. Consequently, the union was awarded damages for the employer's breach of the dismissal order, while the union itself was fined for its negligence in monitoring compliance.

Legislator headnote

AI generated

Section 17 of the Collective Agreement on Pipe Fitting and Insulation; The employer must follow the dismissal order prioritizing key employees, but the trade union bears a duty to supervise the employer's compliance, and failure to do so results in liability for damages.

Keywords

AI generated
collective agreement dismissal order trade union duty supervisory obligation breach of contract damages award tenure priority

Cited Legislation

AI generated
Section 7 of the Collective Agreement on Pipe Fitting and Insulation
Section 8 of the Collective Agreement on Pipe Fitting and Insulation
Section 9 of the Collective Agreement on Pipe Fitting and Insulation
AI generated

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Yhtiön menettely sen päättäessä putkiasentajan työsopimuksen oli luettava yhtiön viaksi työehtosopimuksen määräyksen tietensä rikkomisena. Siitä huolimatta, että asentaja oli saattanut jossain määrin taantua ammattitaitonsa kehittymisessä, esitetty selvitys ei osoittanut, että yhtiön muut asentajat, joiden kaikkien työsuhteet olivat hänen työsuhdettaan lyhyempiä, olisivat ammattitaitonsa puolesta olleet siinä määrin häntä tärkeämpiä ammattityöntekijöitä, että hänen irtisanomisensa ennen heitä olisi ollut perusteltua.

Työnantajan ei sitä vastoin katsottu rikkoneen tietensä irtisanomisjärjestystä koskevaa määräystä samanaikaisesti irtisanotun toisen putkiasentajan osalta.

Kantaja Rakennustyöläisten Liitto r.y. Vastaajat Putkijohtotyönantajainliitto r.y. Savon Vesi ja Lämpö Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 24.3.1981 tehdyn putkijohto ja putkieristysalan työehtosopimuksen osana noudatettavassa sopimuksessa irtisanomisen ja lomautuksen perusteista on muun ohella seuraavat määräykset:

17 §

Työvoiman vähentämisjärjestys

Irtisanomisen ja lomauttamisen yhteydessä on mahdollisuuksien mukaan noudatettava sääntöä, jonka mukaan viimeksi irtisanotaan tai lomautetaan yrityksen toiminnalle tärkeitä ammattityöntekijöitä, sotavammaisia ja saman työnantajan työssä osan työkyvystään menettäneitä sekä että tämän säännön lisäksi kiinnitetään huomiota myös työsuhteen kestoaikaan ja työntekijän huoltovelvollisuuden määrään.

KANNE

Kanteen perustelut

Rakennustyöläisten Liitto on lausunut, että putkiasentaja Otto Paintola oli työskennellyt vastaajayhtiön palveluksessa vuoden 1974 lokakuusta, ilmeisesti oikeastaan toukokuusta lähtien. Paintolan työsopimus oli 5.10.1982 irtisanottu päättymään 27.12.1982. Paintola oli yksi yhtiön palveluksessa pisimpään olleista putkiasentajista. Paintolalla oli lisäksi huollettavanaan kolme lasta. Paintolan jälkeen yhtiöön oli jäänyt useita häntä nuorempia asentajia, joilla ei ollut huoltovelvollisuutta. Paintola oli vastustanut työsopimuksensa irtisanomista työehtosopimuksen vastaisena ja vaatinut sitä peruutettavaksi. Työnantaja ei kuitenkaan ollut suostunut muuttamaan menettelyään.

Putkiasentaja Aarne Leinonen oli työskennellyt Savon Vesi ja Lämpö Oy:n palveluksessa putkiasentajana 27.4.1956 lähtien. Yhtiö oli 27.10.1982 irtisanonut Leinosen työsuhteen päättymään 27.12.1982. Leinosta irtisanottaessa hän oli ollut yrityksen putkiasentajista pisimmän ajan yrityksen palveluksessa. Pitkä palvelusaikakin osoitti, että hän oli täysin ammattitaitoinen alan kaikkiin töihin. Leinonenkin oli vastustanut työsopimuksen irtisanomista työehtosopimuksen vastaisena ja vaatinut sitä peruutettavaksi. Vaatimuksista välittämättä työnantaja ei ollut suostunut peruuttamaan tätäkään irtisanomista.

Luottamusmiehen aloitteesta oli Paintolan ja Leinosen irtisanomisen johdosta järjestetty neuvottelu 23.12.1982. Neuvottelussa työntekijäin puolelta oli katsottu työnantajan menetelleen irtisanomissuojasopimuksen määräämän työvoiman vähentämisjärjestyksen vastaisesti irtisanoessaan Paintolan ja Leinosen työsuhteet. Työnantaja oli neuvottelussa perustellut irtisanomisia laajasti. Työnantaja oli väittänyt Paintolan ja Leinosen henkilökohtaisen keskituntiansion olleen liikkeen huonoimpia ja kummankin työn laadun olleen huonoa. Työntekijöiden taholta nämä väitteet oli todettu perättömiksi. Työntekijäpuoli oli huomauttanut, että esitetty väite Leinosen keskituntiansion alhaisuudesta oli täysin perätön, sillä tosiasiassa Leinosen keskituntiansio oli ollut selvästi liikkeen keskitasoa parempi. Kun kiistaan ei ollut paikallisissa neuvotteluissa löydetty ratkaisua, asia oli siirtynyt liittojen välisiin muistioneuvotteluihin.

Asiasta oli neuvoteltu liittotasolla 24.3. ja 8.9.1983. Neuvotteluissa Rakennustyöläisten Liiton edustajat olivat vaatineet Putkijohtotyönantajainliittoa ryhtymään toimenpiteisiin, jotta työnantaja muuttaisi selvästi työehtosopimuksen vastaista menettelyään. Erityisesti oli korostettu sitä, että työnantajan paikallisissa neuvotteluissa esittämät perustelut Paintolan samoin kuin Leinosen irtisanomiselle olivat perättömiä. Putkijohtotyönantajainliitto oli kannanotoissaan kuitenkin tukeutunut pelkästään työnantajalta saamiinsa tietoihin. Rakennustyöläisten Liiton edustajien esityksistä huolimatta Putkijohtotyönantajainliitto ei ollut katsonut olevan syytä asian enempään tutkimiseen saatikka toimenpiteisiin ryhtymiseen.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Savon Vesi ja Lämpö Oy on menetellyt irtisanomissuojasopimuksen 17 §:n vastaisesti irtisanoessaan Paintolan ja Leinosen työsopimukset. Edelleen Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut Savon Vesi ja Lämpö Oy:n tuomitsemista kahdesta työehtosopimuksen tieten rikkomisesta ja Putkijohtotyönantajainliiton kahdesta valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä hyvityssakkoihin, kumpaisestakin erikseen.

VASTINE

Vastineen perustelut

Vastaajat ovat lausuneet, että Paintolan ja Leinosen irtisanominen oli nähtävä osana laajempaa kokonaisuutta. Savon Vesi ja Lämpö Oy:ssä oli vuosina 1981-1982 toteutettu työvoiman vähentämistä. Sanottuina vuosina yhtiön asentajien lukumäärä oli laskenut 35:sta 25:een. Vähentäminen oli tapahtunut kokonaisuutta silmällä pitäen siten, että Paintola ja Leinonen olivat olleet viimeiset irtisanotuista putkiasentajista. Irtisanomissuojasopimuksen 17 §:n mukaan irtisanomisen yhteydessä oli noudatettava sääntöä, jonka mukaan viimeksi sanottiin irti yrityksen toiminnalle tärkeitä ammattityöntekijöitä. Tämän lisäksi oli kiinnitettävä huomiota myös työsuhteen kestoaikaan ja työntekijän huoltovelvollisuuden määrään.

Määräys ammattityöntekijöistä sisälsi ensisijaisesti sovellettavan säännön. Vasta siinä tapauksessa, että työntekijöiden kesken ei näillä perusteilla syntynyt eroavuutta, voitiin ottaa huomioon työsuhteen kestoaika ja työntekijöiden huoltovelvollisuus. Sääntöjä oli noudatettava mahdollisuuksien mukaan. Näillä perusteilla vastaajat olivat katsoneet, että työnantaja oli kaikilta osin noudattanut irtisanomissuojasopimuksen 17 §:n määräystä.

Työnantajaliitto oli sille kuuluvan valvontavelvollisuuden mukaisesti selvittänyt yritykselle vähentämisjärjestystä koskevan sopimuskohdan sisällön ja tarkoituksen. Työntekijöiden ammattitaidon merkityksen arvioimiseen yrityksen toiminnan kannalta ei Putkijohtotyönantajainliitolla ollut käytännön mahdollisuuksia. Kuten liittoneuvottelusta laadittu pöytäkirjakin osoitti, työnantajaliitto oli tutkinut asiaa saatujen selvitysten lisäksi myös yrityksestä hankkimiensa tietojen nojalla.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Putkijohtotyönantajainliitto ja Savon Vesi ja Lämpö Oy ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Rakennustyöläisten Liitto on edelleen lausunut, ettei sen mielestä irtisanomissuojasopimuksen 17 §:ää voitu tulkita työnantajaliiton esittämällä tavalla siten, että vähentämisjärjestyksen ratkaisisivat ensisijaisesti asentajien ammattitaito ja henkilökohtaiset ominaisuudet. Katsoessaan, että Paintola ja Leinonen eivät olleet yrityksen toiminnalle tärkeitä työntekijöitä ja jättäessään sen vuoksi kiinnittämättä huomiota heidän työsuhteidensa pituuteen työnantaja oli tulkinnut irtisanomissuojasopimusta virheellisesti. Se työnantajaliiton olisi tullut myös huomata.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Selvityksen mukaan Savon Vesi ja Lämpö Oy on kanteessa kerrotuin tavoin töiden vähenemisen vuoksi vuosina 1981-1982 supistanut palveluksessaan olevien putkiasentajien määrää 36:sta 25:een. Työnsä lopettaneista asentajista on kolme itse irtisanonut työsopimuksensa. Yhtiö puolestaan on taas irtisanonut kahdeksan putkiasentajan työsopimukset. Viimeisimpinä on yhtiön palveluksesta irtisanottu Otto Paintola 5.10.1982 ja Aarne Leinonen 27.10.1982. Heidän työsuhteensa ovat päättyneet 27.12.1982.

Leinonen on tullut yhtiön palvelukseen vuonna 1956 ja Paintola taas toukokuussa 1974. Yhtiön palveluksessa olleista putkiasentajista Leinosen työsuhde on jatkunut yhtäjaksoisesti pisimpään. Yhtiöön on jäänyt asentajia, joiden työsuhde on kestänyt lyhyempään kuin Paintolan. Paintolalla on irtisanomisen tapahtuessa ollut huollettavanaan kolme lasta. Yhtiön puolelta on myönnetty, että työsuhteensa säilyttäneiden putkiasentajien joukossa on ollut sellaisia, joiden huoltovelvollisuus on ollut pienempi kuin Paintolalla. Tarkempaa selvitystä eri työntekijöiden huoltovelvollisuuden laajuudesta ei kuitenkaan ole esitetty.

Todistajana kuulustellun yhtiön asennuspäällikön kertoman mukaan työsuhteensa säilyttäneet asentajat on valittu heidän ammattitaitonsa perusteella. Erityistä huomiota on valintaa suoritettaessa kiinnitetty työntekijän pystyvyyteen suoriutua mahdollisimman monista erilaatuisista työtehtävistä. Irtisanomisen kohteeksi ovat joutuneet ne asentajat, joiden ammattitaitoa yhtiön puolelta on pidetty puutteellisena tai muihin työntekijöihin verrattuna heikompana. Valinta on suoritettu asennuspäällikön ja kahden työnjohtajana toimineen teknikon arvostelun perusteella. Asennuspäällikön lausuman mukaan huomiota on kiinnitetty myös asentajien työsuhteen kestoaikaan.

Leinosen puutteellisen ammattitaidon osalta on erityisesti tuotu esiin, että eräässä rakennuskohteessa, jossa hän on toisen asentajan kanssa suorittanut urakkatyönä putkien asentamista, on myöhemmin ilmennyt vahinkoja aiheuttaneita vuotoja. Tämän johdosta on rakennusliikkeen työpäällikkö ilmoittanut Savon Vesi ja Lämpö Oy:lle, ettei Leinosta enää saanut osoittaa töihin rakennusliikkeen työkohteisiin. Jutussa ei kuitenkaan ole voitu näyttää, että putkien vuotaminen olisi johtunut Leinosen viaksi luettavasta syystä. Siitä huolimatta, että Leinonen on saattanut jossain määrin taantua ammattitaitonsa kehittymisessä, esitetty selvitys ei osoita, että yhtiön muut asentajat, joiden kaikkien työsuhteet ovat Leinosen työsuhdetta lyhyempiä, olisivat ammattitaitonsa puolesta siinä määrin Leinosta tärkeämpiä ammattityöntekijöitä, että Leinosen irtisanominen ennen heitä olisi ollut perusteltua.

Työntekijäliitto on jutun käsittelyssä nimeltä mainiten ilmoittanut viisi työsuhteensa säilyttänyttä työntekijää, joiden työsuhteet liiton mielestä olisi pitänyt päättää ennen Paintolaa. Ilmoitetuista asentajista kahden työsuhteet ovat alkaneet samana vuonna - tosin noin viittä kuukautta myöhemmin - kuin Paintolan. Paintolan ja näiden kahden asentajan työsuhteiden kestoajalla ei voida katsoa olevan huomioon otettavaa eroavuutta. Kolmen muun mainitun asentajan työsuhteet ovat alkaneet, heistä pisimpään olleen maaaliskuussa 1979 sekä kahden muun kesäkuussa 1980. Ensiksi mainittu asentaja on tehnyt osaksi myös työtään yhtiön kotipaikkakuntana olevan Savonlinnan ulkopuolella sijaitsevassa kotikunnassaan. Kahta muuta asentajaa, jotka ovat läheisiä sukulaisia keskenään, yhtiö on käyttänyt heidän tavanomaista paremman työskentelynopeutensa vuoksi paljon matkatöissä.

Jutussa on selvitetty, että kahden yhtiön asiakkaina olevan kiinteistöyhtiön puolesta on ilmoitettu, etteivät he suostuneet ottamaan Paintolaa korjaustöihinsä hänen aikaisemmin huonosti suorittamiensa töiden takia. Yhtiö on työtuomioistuimen mielestä voinut irtisanomisjärjestystä harkitessaan perustellusti ottaa huomioon Paintolan soveltumattomuuden näihin työtehtäviin ja toisaalta pitää edellä mainittuja kolmea asentajaa yhtiön toiminnan kannalta tärkeinä ammattityöntekijöinä lähinnä matkatöiden ja kotipaikkakunnalla suoritettavien töiden johdosta. Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin katsoo, että yhtiön ei ole selvitetty rikkoneen tietensä irtisanomisjärjestystä koskevaa määräystä irtisanoessaan Paintolan työsopimuksen.

Leinosen työsopimuksen päättämisen osalta yhtiön menettely on sitä vastoin luettava sen viaksi työehtosopimuksen määräyksen tietensä rikkomisena. Putkijohtotyönantajainliitto on asettunut tukemaan yhtiön toimenpidettä. Liiton olisi tullut tarkemmin perehtyä tilanteeseen ja huolehtia siitä, että yhtiö noudattaa asianmukaista irtisanomisjärjestystä Leinosen kohdalla. Liitto on laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa tältä osin.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 7, 8 ja 9 §:n nojalla Leinosen työsuhteen irtisanomisen johdosta Savon Vesi ja Lämpö Oy:n maksamaan hyvityssakkoa Rakennustyöläisten Liitolle työehtosopimuksen tieten rikkomisesta 500 markkaa ja Putkijohtotyönantajainliiton vastaavasti valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä 3 000 markkaa.

Muilta osin kanne hylätään.

Yhtiö ja liitto velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Rakennustyöläisten Liiton oikeudenkäyntikulut 1 200 markalla.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Peltola, Heiniö, M. Virtanen, P. Virtanen ja Hölttä.

Tuomio oli yksimielinen.