Labor court dismisses union's request to delay case pending higher court review of dismissal grounds.

Yhtiö oli purkanut palveluksessaan olleen linja-autonkuljettajan työsopimuksen vedoten luottamuksen puutteeseen, joka oli johtunut rahastusohjeiden noudattamisen laiminlyömisestä ja kuljetusmaksujen tilittämättä jättämisestä. Asian ollessa vireillä työtuomioistuimessa raastuvanoikeus oli tuominnut linja-autonkuljettajan jatketusta kavaltamisesta sakkorangaistukseen. Linja-autonkuljettaja ja virallinen syyttäjä olivat ilmoittaneet tyytymättömyytensä raastuvanoikeuden päätökseen. Siitä riippumatta, pysytettäisiinkö raastuvanoikeuden päätös voimassa vai ei, työnantajalla katsottu olleen irtisanomissuojasopimuksessa tarkoitettu tärkeä syy työsuhteen päättämiseen. Kysymys asian käsittelyn lykkäämisestä. (Ään.)

Kantaja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT r.y. Vastaaja Autoliikenteen Työnantajaliitto r.y. Kuultava Väinö Paunu Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 14.5.1984 ja 31.3.1986 väliseksi ajaksi tehdyssä linjaautohenkilökunnan työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

YLEISTÄ

2 §

Keskusjärjestöjen väliset sopimukset STK/SAK

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan seuraavia keskusjärjestöjen välillä solmittuja sopimuksia:

- Irtisanomissuojaa koskeva sopimus 6.6.1978

Työehtosopimuksen 2 §:ssä tarkoitetun irtisanomissuojaa koskevan sopimuksen korvanneessa keskusjärjestöjen välillä 24.4.1984 allekirjoitetussa irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevassa yleissopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

1 § Yleinen soveltamisala

Sopimus koskee toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen irtisanomista työntekijästä johtuvasta syystä, työntekijän irtisanoutumista sekä niitä menettelytapoja, joita noudatetaan irtisanottaessa tai lomautettaessa työntekijöitä taloudellisista tai tuotannollisista syistä. = =

Soveltamisohje

Yleinen tulkintaohje

Sopimus ei siten 1 §:ssä nimenomaisesti mainittujen tapausten lisäksi koske myöskään: 1 Työsopimuksen purkamista työsopimuslain 43 §:n ja 44 §:n 2 momentin perusteella eikä työsopimuksen irtisanomista taloudellisesta ja tuotannollisesta syystä, lukuun ottamatta 8 §:n 2 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja tapauksia.

2 § Irtisanomisen perusteet

Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisina irtisanomisperusteina pidetään syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia työntekijöistä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättämistä, järjestysmääräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

Soveltamisohje

Työsopimuslaissa (320/1970) irtisanomisperusteeksi on säädetty erityisen painava syy. Sopimuksessa viitataan työsopimuslain irtisanomisperusteisiin. Irtisanomisen perusteena tulee siten olla erityisen painava syy.

Erityisen painava syy -käsitteen sisältöä on pyritty täsmentämään luettelemalla eräitä esimerkkejä sellaisista tapauksista, joissa työsuhteen päättäminen irtisanomalla on sopimuksen mukaan sallittua. Irtisanomisperustetta harkittaessa on otettava huomioon kaikki asiaan vaikuttavat seikat.

Irtisanomisperusteena pidetään myös syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista. Työsopimuslain 43 §:n 2 momentissa on esimerkkiluettelo niistä perusteista, jotka oikeuttavat työnantajan purkamaan työsopimuksen.

II IRTISANOMINEN TYÖNTEKIJÄSTÄ JOHTUVASTA SYYSTÄ

8 § Soveltamisala

Sen lisäksi mitä edellä on sanottu, noudatetaan työntekijästä johtuvasta syystä tapahtuvassa irtisanomisessa tämän luvun määräyksiä.

Tämän luvun määräyksiä sovelletaan myös, jos

1 työnantaja on purkanut työsopimuksen vedoten työsopimuslain mukaisiin purkamisperusteisiin ja työntekijä esittämiensä syiden perusteella väittää, ettei työnantajalla olisi ollut perustetta edes työsopimuksen irtisanomiseen;

16 § Korvaus perusteettomasta irtisanomisesta

Työnantaja, joka on tämän sopimuksen 2 §:ssä määriteltyjen irtisanomisperusteiden vastaisesti irtisanonut työntekijänsä, on velvollinen maksamaan työntekijälle korvausta perusteettomasta irtisanomisesta.

17 § Korvauksen määrä

Korvauksena on suoritettava vähintään kolmen ja enintään 20 kuukauden palkka.

Korvauksen suuruutta määrättäessä otetetaan sitä lisäävänä ja vastaavasti vähentävänä seikkana huomioon paitsi työntekijän ja työnantajan olosuhteet yleensä, erityisesti muun muassa työnantajan menettely työsopimusta irtisanottaessa, työntekijän itsensä antama aihe irtisanomiseen, työtä vaille jäämisen arvioitu kesto, työsuhteen kestoaika, työntekijän arvioitu ansion menetys, hänen ikänsä ja mahdollisuutensa saada myöhemmin ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä sekä muut näihin verrattavat seikat.

KANNE

Kanteen perustelut

Ammattiosaston puheenjohtajan painostaminen Väinö Paunu Oy:ssä ei ollut uutta. Myös kahta aikaisemmin ammattiosaston puheenjohtajana toiminutta linja-auton kuljettajaa kohtaan oli suunnattu painostusta. Vuonna 1976 oli tuolloin ammattiosaston puheenjohtajana toiminut autonkuljettaja joutunut painostustoimenpiteiden johdosta irtisanoutumaan Väinö Paunu Oy:n palveluksesta. Lindstedtiäkin oli vuonna 1981 moitittu siitä, että hän liittotoimikunnan jäsenenä oli myötävaikuttanut siihen, että Väinö Paunu Oy oli tullut osittaisen lakon piiriin. Lindstedtin työsuhteen purkaminen oli tapahtunut kolme päivää ennen pääluottamusmiehen vaalien toimittamista yhtiössä. Työnantaja oli ilmeisesti saanut tietää, että Lindstedtiä kannatettiin pääluottamusmieheksi. Sen vuoksi työnantaja oli toteuttanut työsuhteen purkamisen ennen luottamusmiesvaalia.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Väinö Paunu Oy:llä ei ole ollut irtisanomissuojasopimuksen mukaista perustetta Lindstedtin työsuhteen purkamiseen eikä myöskään irtisanomiseen. Lisäksi liitto on vaatinut Väinö Paunu Oy:n velvoittamista korvaamaan Lindstedtille irtisanomissuojasopimuksen vastaisen työsuhteen purkamisen johdosta neljän kuukauden irtisanomisajan palkkaa vastaavana menetyksenä 17 238 markkaa ja lisäksi irtisanomissuojasopimuksen vastaisen työsuhteen päättämisen johdosta 20 kuukauden palkkaa vastaavana korvauksena 86 190 markkaa, molemmat määrät 16 prosentin korkoineen 16.11.1984 lukien.

VASTINE

Vastineen perustelut

Yhtiössä oli useasti korostettu rahastusohjeiden tarkkaa noudattamista. Asiaa oli käsitelty myös työntekijöiden työhuonekunnan kokouksissa 12.5.1980 ja 24.11.1982. Kokouksissa oli todettu, että työnantajan taholta oli jälleen kerran kehotettu pysäkkinumeroiden käyttämiseen. Työhuonekunnan kokouksista laaditut pöytäkirjat olivat olleet kaikkien kuljettajien nähtävillä yhtiön ilmoitustaululla. Pääluottamusmies oli 26.11.1985 käydyissä liittojen välisissä neuvotteluissa myöntänyt, että rahastusohjeet olivat kaikkien yhtiön kuljettajien tiedossa. Myös liikenneministeriön päätös edellytti, että matkaliput oli perittävä etukäteen ja suoritetuista maksuista oli annettava kuitti. Koska Lindstedt oli ollut yhtiön palveluksessa pitkän ajan linja-auton kuljettajana, hän oli tarkoin tuntenut yhtiön rahastusohjeet. Lindstedt oli itsekin myöntänyt toimineensa vastoin rahastusohjeita.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton esittämät esimerkit Lindstedtin ammattiyhdistystoiminnasta olivat vääristeltyjä. Kanteessa mainituista esimerkkitapauksista ainoastaan rahastajien vuorolistojen osalta Lindstedt oli esittänyt vaatimuksia työnantajalle. Muissa kanteessa mainituissa tapauksissa Lindstedt ei ollut esittänyt työnantajalle mitään vaatimuksia, eikä hänen kanssaan näistä myöskään ollut neuvoteltu. Neuvottelut erimielisyyskysymyksistä oli hoitanut pääluottamusmies normaalin neuvottelujärjestyksen mukaisesti. Väinö Paunu Oy:ssä ammattiyhdistystoimintaa ei ollut koskaan pidetty kielteisenä seikkana. Tästä osoituksena oli muun muassa se, että useat ammattiyhdistystoiminnassa aktiivisesti mukana olleet kuljettajat olivat edenneet liikenne-esimiehiksi.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Autoliikenteen Työnantajaliitto on pyytänyt kanteen hylkäämistä.

VASTAAJAN LISÄSELVITYS

KANTAJAN LYKKÄYSPYYNTÖ

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto on vielä lausunut, että raastuvanoikeuden päätöksessä Lindstedtin syyksi luettu teko sinänsä oli sellainen syy, joka oikeutti työsuhteen purkamiseen. Koska sekä Lindstedt että virallinen syyttäjä olivat ilmoittaneet tyytymättömyytensä raastuvanoikeuden päätökseen, Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto on pyytänyt, että asian käsittelyä työtuomioistuimessa lykättäisiin siksi, kunnes asiassa on saatu hovioikeuden päätös.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ja Väinö Paunu Oy ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto on kanteessa ja asiaa työtuomioistuimessa käsiteltäessä katsonut, että Lindstedtin työsuhteen purkamisen syynä on ollut hänen ammattiyhdistystoimintansa. Liitto on työtuomioistuimessa toisaalta myöntänyt, että Lindstedtin syyksi raastuvanoikeuden päätöksessä luettua menettelyä sellaisenaan olisi pidettävä työsopimuksen purkamiseen oikeuttavana tärkeänä syynä. Kun Lindstedt, joka on kiistänyt syyllisyytensä, on kuitenkin ilmoittanut saattavansa valittamalla raastuvanoikeuden päätöksen hovioikeuden tutkittavaksi, asian käsittely liiton mielestä tulisi työtuomioistuimessa lykätä odottamaan hovioikeuden päätöstä.

Koska Lindstedtin työsopimus on purettu hänen viakseen luetun rahastusohjeiden laiminlyömisen ja matkalippujen tahallisen tilittämättä jättämisen perusteella, työtuomioistuin katsoo, että työnantajalla on esitetyn selvityksen mukaan näytetty olleen - riippumatta siitä, pysytetäänkö Tampereen raastuvanoikeuden päätös voimassa vai ei, - irtisanomissuojasopimuksen 2 §:ssä tarkoitettu tärkeä syy menettelyynsä.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin hylkää pyynnön käsittelyn lykkäämistä. Tutkiessaan asian työtuomioistuin hylkää kanteen.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto velvoitetaan korvaamaan Autoliikenteen Työnantajaliiton ja yhtiön yhteiset oikeudenkäyntikulut 1 500 markalla.

Jäsenet: Pelkonen puheenjohtaja, Tiitinen, Uski, Sariola, Kuivanen ja sulkunen.

Eri mieltä olevan jäsen Sulkusen lausunto:

Lindstedtin työsuhde Väinö Paunu Oy:hyn on jatkunut 21 vuotta. Hän on myös osallistunut aktiivisesti ammattiyhdistystoimintaan. Asiassa ei ole väitettykään, että Lindstedtiä olisi aikaisemmin henkilökohtaisesti huomautettu tai varoitettu annettujen rahastusohjeiden noudattamatta jättämisestä. Näin ollen tämä seikka - mikä jutussa on riidatta näytetty toteen - ei sellaisenaan perusta työnantajalle oikeutta purkaa Lindstedtin työsopimusta. Purkuperustetta harkittaessa on kantajankin mielestä erityistä merkitystä sillä seikalla, voidaanko asiassa katsoa näytetyksi, että Lindstedt on kavaltanut työnantajaltaan asiakkailta perimiään maksuja.

Työtuomioistuimen enemmistön päätökseksi tullut mielipide johtanee sellaiseen käytäntöön, jonka mukaan työtuomioistuimen mielestä purkuperusteeksi riittää, että työsuhteen päättämisen syyksi ilmoitettu teko tai laiminlyönti on alioikeudessa katsottu toteennäytetyksi. Kuitenkin ongelmaksi muodostuu se, että alioikeuden päätökseen voidaan hakea muutosta, kun taas työtuomioistuimen päätös on lopullinen. Työtuomioistuimessa käsiteltävä asia voi tosiasiallisilta seuraamuksiltaan olla työsuhteen osapuolille, käytännössä useimmiten työntekijälle, huomattavasti merkittävämpi kuin yleisessä tuomioistuimessa käsiteltävä asia, joissa molemmissa näytön ja sen harkinnan osalta on kysymys samasta teosta tai laiminlyönnistä.

Näillä perusteilla ja edellä kerrotut Lindstedtin työsuhteeseen liittyvät tekijät huomioon ottaen olisi asian käsittely työtuomioistuimessa siirrettävä tapahtumaan vasta sen jälkeen, kun kantaja on esittänyt hovioikeuden Lindstedtin muutoksenhakemuksen johdosta antaman päätöksen.

Enemmistön hylättyä kantajan lykkäyspyynnön ja näin ollen pakotettuna lausumaan itse asiasta katson, että raastuvanoikeudessa on tosin näytetty Lindstedtin syyllistyneen annettujen rahastusohjeiden jatkettuun noudattamatta jättämiseen. Lindstedt on myös jättänyt tilittämättä perimiään maksuja yhteensä 525,60 markkaa raastuvanoikeuden päätöksessä kerrotuin tavoin. Toisaalta on kuitenkin esitetty selvitystä siitä, että Lindstedt on toimittanut työnantajalle kunkin työvuoron päättyessä koko rahastuslaukun kaikkine sisältöineen myös niissä tapauksissa, jolloin laukussa on ollut rahaa enemmän kuin siinä kontrollinauhasta ilmenevien lyöntien perusteella olisi kuulunut olla.

Tämän vuoksi ja asiassa esitetyn muun selvityksen huomioon ottaen katson, että edellä kerrotuin tavoin menetellessään Lindstedtin ei ole näytetty toimineen hankkiakseen itselleen taloudellista etua. Hänen on tosin näytetty syyllistyneen jatkuneeseen huolimattomuuteen annettujen rahastusohjeiden noudattamisessa; mutta huomioon ottaen työsuhteen pitkäaikaisuuden työnantajan asiana olisi ollut tarkemmin ja jo huomattavasti aikaisemmassa vaiheessa valvoa sitä, että näitä ohjeita noudatetaan. Katson kuitenkin, että Lindstedt osaltaan on omalla menettelyllään antanut aiheen työsuhteen päättämiselle, mikä tulee ottaa huomioon Lindstedtille irtisanomissuojasopimuksen vastaisen työsuhteen päättämisen johdosta maksettavaksi määrättävään korvaukseen alentavasti vaikuttavana seikkana.

Edellä olevilla perusteilla harkitsen oikeaksi kanteen enemmälti hyläten velvoittaa Väinö Paunu Oy:n maksamaan Leo Lindstedtille saamatta jääneenä irtisanomisajan palkkana 17 238 markkaa 16 prosentin korkoineen 16.11.1984 lukien ja irtisanomissuojasopimuksen vastaisen työsuhteen päättämisen johdosta korvausta 30 000 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 11.4.1985 lukien. Jutun laatuun katsoen saa Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto kuitenkin kärsiä oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Eri mieltä olevan jäsen Kuivasen lausunto:

Asian käsittelyn lykkäämisestä olen samaa mieltä kuin jäsen Sulkunen, mutta pakotettuna lausumaan itse asiasta yhdyn tuomioon.