Labor court orders construction company and union branches to pay fines for violating social facility rules and neglecting supervision duties.

Yhtiö, joka oli tietensä rikkonut työehtosopimuksen sosiaalitiloja koskevia määräyksiä, tuomittu hyvityssakkoon. Työnantajaliitto ja piiriyhdistys tuomittu valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä myös hyvityssakkoon.

Kantaja Rakennustyöläisten Liitto r.y. Vastaajat Suomen Rakennusteollisuusliitto r.y. Rakennusliike A. Lampola Ky Rakennusliike A. Lampola Ky:n vastuunalaisen yhtiömiehen Sulo Aleksi Lampolan kuolinpesän osakkaat liikkeenharjoittaja Pirkko Kyllikki Lampola ja opiskelijat Heikki Anssi Lampola ja Jukka Anton Lampola

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 4.5.1984 allekirjoitetussa rakennusalan työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

31 § Erinäiset Rakennuspaikalle tai sen läheisyyteen on rinnan rasuo- kennustyön alkamisen kanssa järjestettävä alempana jat mainitut sosiaalitilat.

1. Ruokailusuoja

Ruokailusuojat on järjestettävä sellaisiksi, että - ne kunnollisesti suojaavat sateelta, kosteudelta ja kylmyydeltä ja että niissä voidaan kylmänä vuodenaikana pitää noin +18 Celsiusasteen lämpötila, - niissä myös alaurakoitsijoiden työntekijät mukaan lukien on tilaa ainakin 1 m2 työntekijää kohti, - niiden korkeus on vähintään 220 cm. Milloin ruokailusuojana käytetään vaunuja tai tilaelementtejä tai muita siirrettäviä suojia, voidaan mainitusta korkeudesta vähäisessä määrin poiketa, - ruokailusuojaan on järjestettävä riittävä ja tehokas tuuletus

Ruokailusuojan katto-, seinä- ja lattiapinnat on maalattava, lakattava tai muuten pintakäsiteltävä, niin, että ne on helppo puhdistaa.

Ruokailusuojia ei saa käyttää työkalu-, peseytymiseikä varastosuojina.

3. Peseytymistilat

Käsien ja kasvojen pesua varten järjestetään rakennuspaikalle tarpeelliset laitteet sekä lämmintä vettä. Pesutiloissa on oltava työn likaisuuteen nähden riittävä määrä peseytymislaitteita, kuitenkin vähintään yhdet noin 8 työntekijää kohti. Yhden henkilön pesupaikan leveyden on oltava noin 600 mm. Peseytymispaikalla tulee olla paperipyyhkeitä sekä pesuaineita. Naisia varten on järjestettävä erillinen vaate- ja pesutila.

4. Käymälät, jotka on sijoitettava olosuhteet huomioon ottaen tarkoituksenmukaisesti, järjestetään erikseen miehille ja erikseen naisille. Käymälä on varustettava asianmukaisesti ja pidettävä puhtaana. Miesten käymälä on varustettava "pisoaarilla".

5. Työkalusuoja.

Työkalujen säilyttämistä varten on varattava riittävä, ruokailu- ja vaatesuojasta eristetty lukittava tila.

6. Puhtaus ja valvonta

Kaikki tässä pykälässä mainitut suojat on pidettävä työnantajan kustannuksella puhtaana ja vartioituina.

Tässä pykälässä sanottujen kalusteiden ja varusteiden laatua sekä kuntoa, siisteyden noudattamista ja kunnon säilyttämistä valvovat työsuojelutoimikunnat ja luottamusmiehet.

Jokainen palveluksessa oleva henkilö on velvollinen edesauttamaan järjestystä, siisteyttä ja hygieniaa sekä tarkoin seuraamaan työnjohdon, luottamusmiesten ja työsuojelutoimikunnan ohjeita, jotka koskevat järjestystä ja yleistä hygieniaa.

KANNE

Kanteen perustelut

Rakennustyöläisten Liitto on lausunut, että Rakennusliike A. Lampola Ky oli urakoinut vuoden 1984 alkukesästä lähtien Vammaskosken tehtaan laajennusta Vammalassa. Työmaan luottamusmies ja työsuojeluvaltuutettu olivat tarkastaneet työmaan sosiaalitilat 7.2.1985. Tarkastuksen aikana ruokailutilaa oli käytetty mattorullien, rakenteisiin sijoitettavien metalliosien sekä porakoneen säilyttämiseen. Ruokailutilan seinät ja katto olivat niin huonokuntoiset ja likaiset, ettei niitä saanut pesemällä puhtaaksi. Pesutiloissa ei ollut lämmintä vettä. Sosiaalitiloissa ei ollut käymälöitä. Sosiaalitilat olivat olleet erittäin likaisessa kunnossa. Luottamusmies ja työsuojeluvaltuutettu olivat antaneet tarkastuksessa mukana olleelle työnantajan edustajalle tarkastuspöytäkirjan ja vaatineet sosiaalitilojen korjaamista asianmukaiseen kuntoon. Tarkastuksesta oli lähetetty Suomen Rakennusteollisuusliitolle ja sen Satakunnan piiriyhdistykselle kirje, jossa oli vaadittu niitä täyttämään valvontavelvollisuutensa.

Sosiaalitilat oli tarkastettu uudelleen 25.2.1985. Tarkastukseen oli osallistunut työnantajan edustaja. Työmaalla oli tuolloin työskennellyt 20 työntekijää. Ruokailutilaa oli edelleen käytetty varastona ja se oli erittäin epäsiisti. Miesten käytössä oleva käymälä oli ollut epäkunnossa ja sosiaalitiloista oli vesi ollut usein poissa. Tarkastuksesta oli jälleen lähetetty kirje työnantajaliitolle ja sen Satakunnan piiriyhdistykselle. Sosiaalitilojen uusintatarkastus oli tehty 5.3.1985. Työmaalla oli tuolloin ollut 18 työntekijää, joista yksi oli ollut naispuolinen työntekijä. Naisten peseytymistila samoin kuin erillinen käymälä oli puuttunut. Käymälän viemäri oli ollut tukossa ja pesuhuoneen lattia oli kynnyksen kohdalta lahonnut niin, että se oli pettänyt. Tarkastuksesta oli lähetetty kirje työnantajaliitolle ja sen piiriyhdistykselle. Liittojen välillä asiasta oli neuvoteltu 10.4.1985.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Rakennusliike A. Lampola Ky ja sen vastuunalaisen yhtiömiehen Sulo Aleksi Lampolan kuolinpesän osakkaat Pirkko Kyllikki Lampola, Heikki Anssi Aleksi Lampola ja Jukka Anton Lampola ovat menetelleet vastoin työehtosopimuksen 31 §:n määräyksiä, ja tuomitsemaan kommandiittiyhtiön ja sen vastuunalaisen yhtiömiehen kuolinpesän osakkaat yhteisvastuullisesti työehtosopimuslain 7 §:n nojalla hyvityssakkoon. Lisäksi työntekijäliitto on vaatinut Suomen Rakennusteollisuusliiton ja sen Satakunnan Piirin tuomitsemista työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä.

VASTINE

Vastineen perustelut

Toisessa tarkastuksessa ruokailutilasta oli löytynyt vasara ja kaksi mattorullaa, jotka oli välittömästi tarkastuksen jälkeen kannettu pois. Miesten käymälän laskuputki oli jäätynyt työnantajasta riippumattomista syistä vesikatkoksen yhteydessä. Työntekijöille oli osoitettu välittömästi käyttömahdollisuus vajaan 100 metrin päässä sijaitsevan tehdasrakennuksen wc-tiloista. Jäätynyttä viemäriä oli yritetty samanaikaisesti sulattaa. Työntekijät olivat kulkeneet tehdasrakennukseen useimmiten ammustehtaan kautta, jolloin kulku oli tapahtunut sisätiloissa ja matkaa oli kertynyt vain noin 50 metriä. Myös naistyöntekijöille oli osoitettu sosiaalitilat mainitussa tehtaassa. Sosiaalitiloissa vesi oli ollut jäätymisen jälkeen poissa vain muutamana aamuna, koska jäätynyttä vesijohtoa ei ollut saatu avatuksi. Tilalle oli jouduttu vetämään uusi johto maan pinnalle ja se oli jäätynyt muutamana kovana pakkasyönä. Vesijohto oli kuitenkin saatu sulatetuksi ja vettä oli saatu sosiaalitilaan jo kahvitauolla.

Edellä selostettu tilanne koski myös kolmannessa 5.3.1985 suoritetussa tarkastuksessa todettuja naisten peseytymistilan ja erillisen käymälän puuttumista sekä viemäritukosta. Pesuhuoneen lattia oli rikkoontunut kynnyksen alta. Lattia oli kuitenkin korjattu välittömästi, eikä se ollut aiheuttanut tapaturmavaaraa tai muuta haittaa tilojen käytössä.

Työnantajaliiton Satakunnan piirin piiriasiamies oli saanut työntekijäliiton Satakunnan aluetoimistolta kirjeen työmaan sosiaalitilojen puutteista 14.2.1985. Piiriasiamies oli välittömästi soittanut asiasta kommandiittiyhtiön työpäällikölle, jolloin oli selvitetty sosiaalitilojen tosiasiallinen kunto. Ne olivat olleet pääosiltaan työehtosopimuksen edellyttämässä kunnossa. Piiriasiamies oli kehottanut työpäällikköä ryhtymään toimenpiteisiin pisoaarin hankkimiseksi ja vesijohdon pikaiseksi sulattamiseksi. Saatuaan toisen kirjeen 27.2.1985 piiriasiamies oli soittanut työpäällikölle kehottaen häntä ryhtymään toimenpiteisiin viemärin avaamiseksi ja kiinnittämään erityistä huomiota puhtauteen ja siihen, ettei ruokailutilaa enää saanut käyttää varastona. Saatuaan kolmannen kirjeen 8.3.1985 piiriasiamies oli käynyt työmaalla 12.3.1985. Tällöin seinät oli maalattu uudestaan ja pisoaari oli asennettu.

Suomen Rakennusteollisuusliitto oli lähettänyt yritykselle kirjeen saatuaan tietää työmaan sosiaalitilojen väitetyistä puutteista.

Sosiaalitilat olivat olleet työehtosopimuksen mukaiset. Tiloihin liittyvät epäkohdat olivat johtuneet työnantajasta riippumattomista syistä. Työnantaja ei ollut tietensä rikkonut työehtosopimuksen määräyksiä, eivätkä työnantajayhdistykset laiminlyöneet valvontavelvollisuuttaan.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Suomen Rakennusteollisuusliitto, Rakennusliike A. Lampola Ky ja sen vastuunalaisen yhtiömiehen kuolinpesän osakkaat ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Rakennusliike A. Lampola Ky on alkukesästä 1984 lähtien tehnyt puolustuslaitoksen Vammaskosken tehtaan laajennustöitä Vammalassa. Työmaalla ovat sen työsuojeluvaltuutettu, työmaan luottamusmies ja ammattiosaston luottamusmies kanteessa mainituin tavoin toimittaneet sosiaalitilojen tarkastuksia 7. ja 25.2. sekä 5.3.1985. Niissä on ollut saapuvilla työmaan vastaava mestari ja viimeksi mainitussa tarkastuksessa myös Rakennustyöläisten Liiton aluesihteeri. Työmaalla on tarkastusten aikoihin ollut noin 10-18 työntekijää. Viimeksi suoritetun tarkastuksen aikana on työssä ollut yksi naispuolinen työntekijä.

Tarkastuksissa on niistä laadittujen pöytäkirjojen mukaan todettu, että ruokailutilan katto- ja seinäpintoja ei ole maalattu ja että tilaa on käytetty myös varastona kahden ensimmäisen tarkastuksen aikana. Ensimmäisen tarkastuksen aikana peseytymistilojen vesijohto on ollut aamusta asti jäätyneenä. Toisessa tarkastuksessa on veden saannin todettu usein olleen keskeytyneenä. Tarkastuksissa on pöytäkirjaan kullakin kerralla merkitty, että miesten käymälästä on puuttunut ns. pisoaari. Viimeksi suoritetussa tarkastuksessa on miesten käymälän viemärin havaittu olleen tukossa ja estäneen WC:n käytön. Siinä on todettu, että naispuolista työntekijää varten ei ole ollut erillistä WC- ja peseytymistilaa ja että miesten peseytymistilan lattiassa on ollut vaurio kynnyksen kohdalla.

Tarkastuksia toimittamassa olleet työsuojeluvaltuutettu, ammattiosaston luottamusmies ja työntekijäliiton aluesihteeri todistajina kuulusteltaessa antamissaan lausumissaan ovat pitäneet pahimpina puutteellisuuksina sosiaalitilojen epäsiisteyttä, josta on tehty merkintöjä tarkastuspöytäkirjoihin, ja jäätymisestä johtuneita peseytymistilojen veden saannin keskeytymisiä ja käymälän viemärin tukkeutumista. Työnantajaliitto on myöntänyt, että huomautukset epäsiisteydestä jossakin määrin pitävät paikkansa. Ruokailutilojen seinät ja katto ovat olleet vaaleaksi maalattua lastulevyä, mutta seinät ovat olleet työvaatteiden jäljiltä tahriutuneita. Ensimmäisen tarkastuksen aikana ruokailutilassa olleet pari muovirullaa on siirretty sieltä pois kohta sen jälkeen. Vielä toisen tarkastuksen aikana ruokailutiloissa on ollut ilmeisesti aliurakoitsijan palveluksessa olleiden työntekijöiden käyttämiä hitsausvälineitä ja käsityökaluja.

Työnantaja on lomauttanut ennen tarkastuksia työmaalla olleet siivoojat. Siivousliikkeestä hankittu siivooja on työntekijöiden kanssa käydyn keskustelun takia keskeytttänyt työmaalla käyntinsä jälkeen siivouksen. Ruokailu- ja muiden sosiaalitilojen siivoaminen on ollut aluksi työnjohtajien huolena. Jonkin ajan kuluttua siivoustyöt on annettu työmaan luottamusmiehen tehtäväksi, joka on suorittanut siivouksen kahdesti viikossa.

Työtuomioistuin katsoo jutussa esitetyn selvityksen osoittavan, ettei ruokailutiloja ole pidetty tarkastuksen aikoihin sillä tavoin puhtaana kuin siitä on työehtosopimuksen määräyksillä sovittu. Työnantaja on kieltänyt työntekijöitä käyttämästä ruokailusuojaa työkalujen säilyttämiseen, mutta laiminlyönyt valvoa kiellon noudattamista.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin katsoo, että yhtiö, joka on saanut heti tiedon todetuista osaksi talviolosuhteista johtuneista puutteellisuuksista, on laiminlyömällä ryhtyä riittävän nopeasti toimenpiteisiin niiden poistamiseksi tietensä rikkonut sosiaalitiloista annettuja työehtosopimuksen määräyksiä.

Aluesihteeri on ilmoittanut 11. ja 26.2. sekä 6.3.1985 päivätyillä kirjeillään tarkastuksista havaituista puutteellisuuksista Suomen Rakennusteollisuusliitolle ja sen Satakunnan piiriyhdistykselle. Satakunnan piirin piiriasiamies on kirjeet saatuaan kahdella ensimmäisellä kerralla puhelimitse kääntynyt yhtiön työpäällikön puoleen ja kehottanut häntä ryhtymään toimiin muun muassa pisoaarin hankkimiseksi sekä vesijohtojen ja viemärin sulattamiseksi ja kiinnittämään huomiota tilojen siisteyteen. Piiriasiamies on käynyt työmaalla kolmannen kirjeen vastaanottamisen jälkeen vasta 12.3.1985, jolloin puutteellisuudet oli korjattu. Liitto on esitetyn selvityksen mukaan 11.3.1983 lähettämässään kirjeessa vaatinut yhtiöltä toimia asiassa.

Työnantajaliiton ja sen piiriyhdistyksen toimenpiteet ovat jääneet vain puhelinsoittojen ja kirjeen lähettämisen varaan. Työtuomioistuin katsoo, ettei liiton ja piiriyhdistyksen toimenpiteitä siihen nähden, että puutteellisuuksia on ollut korjaamatta varsin pitkän ajan, voida pitää riittävinä niille kuuluvan valvontavelvollisuuden täyttämiseksi. Työtuomioistuimen mielestä jutussa on näytetty, että liitto ja sen Satakunnan Piiri ovat näissä olosuhteissa laiminlyöneet valvontavelvollisuutensa.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 7, 8, 9 ja 10 §:n nojalla Rakennusliike A. Lampola Ky:n ja kommandiittiyhtiön vastuunalaisen yhtiömiehen Sulo Aleksi Lampolan kuolinpesän osakkaat Pirkko Kyllikki Lampolan, Heikki Anssi Aleksi Lampolan ja Jukka Anton Lampolan sekä Suomen Rakennusteollisuusliiton ja sen Satakunnan Piirin maksamaan Rakennustyöläisten Liitolle hyvityssakkona, yhtiön ja kuolinpesän osakkaat yhteisvastuullisesti työehtosopimuksen tieten rikkomisesta 6 000 markkaa sekä Suomen Rakennusteollisuusliiton ja sen Satakunnan Piirin valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä, edellisen 10 000 markkaa ja jälkimmäisen 8 000 markkaa.

Lisäksi Suomen Rakennusteollisuusliiton, sen Satakunnan Piirin ja Rakennusliike A. Lampola Ky:n ja sen vastuunalaisen yhtiömiehen kuolinpesän osakkaiden on yhteisvastuullisesti korvattava Rakennustyöläisten Liiton oikeudenkäyntikulut 2 000 markalla.

Jäsenet: Pelkonen puheenjohtaja, Mörä, Äimälä, M. Virtanen, Leivo ja Sulkunen.

Tuomio oli yksimielinen.