Court rules that strict readiness on a icebreaker counts as working time for holiday overtime pay.

Kysymys jäänmurtajan miehistön valmiusajan lukemisesta työaikaan.

Kantaja Suomen Merimies-Unioni r.y. Vastaaja Merenkulkuhallitus

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Merenkulkuhallituksen ja Suomen MerimiesUnionin välillä 16.4.1984 tehdyssä merenkulkulaitoksen aluksissa palvelevan miehistön työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

III TYÖAIKAKORVAUKSET JA -LISÄT

12 §

Arkilauantaina tehdyn työn korvaaminen

1. Arkilauantaina tehdyn viikottaisen ylityön korvaamisesta on säädetty työajasta kotimaanliikenteen aluksissa annetun lain 14 §:ssä. Arkilauantaina tehdyn vuorokautisen ylityön korvaamisesta on sovittu tämän sopimuksen 11 §:n 1 momentissa. Mikäli arkilauantaina tehty työ ei ole vuorokautista tai viikottaista ylityötä, korvataan tehty työ siten kuin jäljempänä 2, 3, 4 ja 5 momentissa on sovittu.

2. Merimiehelle annetaan hänen arkilauantaina säännöllisenä työaikana merellä ja talousosastoon kuuluvalle merimiehelle myös satamassa tekemäänsä työhön käytettyä aikaa vastaava vastike. Merimies on oikeutettu sanottuun korvaukseen myös aluksen lähtöpäivältä.

3. Aluksen tullessa satamaan lauantaina kansi- ja koneosastoon kuuluvalle merimiehelle maksetaan hänen vuorokautisena säännöllisenä työaikana kaikesta kello 12.00 jälkeen tekemästään työstä korvauksena, jos alus tällaisena päivänä on kiinnitetty tai ankkuroitu ennen kello 12.00, tunnilta 1/102 hänen kuukausipalkastaan tai annetaan merimiehen suostumuksella tahi vuorottelujärjestelmän niin vaatiessa tunnilta 1,4 tuntia vastiketta. Sanottua korvausta ei makseta jäänmurtajan toimintakaudelta. Sanottua korvausta ei makseta, mikäli alus tulopäivänä on kiinnitetty tai ankkuroitu kello 12.00 jälkeen eikä myöskään valmiudessa ollulta ajalta.

4. Merimiehelle annetaan hänen arkilauantaina säännöllisenä työaikana satamassa työajasta kotimaanliikenteen aluksissa annetun lain 7 §:n 1 momentin mukaiseen valmiuteen käyttämäänsä aikaa vastaava vastike.

5. Kansi- ja koneosastoon kuuluvalle merimiehelle maksetaan hänen arkilauantaina säännöllisenä työaikana satamassa tekemästään työstä edellä 3 momentissa sovittu korvaus.

13 §

Pyhätyön korvaaminen

1. Pyhäpäivänä tehdyn viikottaisen ylityön korvaamisesta on säädetty työajasta kotimaanliikenteen aluksissa annetun lain 14 §:ssä sekä 17 §:n 2 momentissa. Pyhäpäivänä tehdyn vuorokautisen ylityön korvaamisesta on sovittu tämän sopimuksen 11 §:n 1 momentissa. Mikäli pyhäpäivänä tehty työ ei ole vuorokautista tai viikottaista ylityötä, korvataan tehty työ siten kuin jäljempänä 2 ja 3 momentissa on sovittu.

2. Kansi- ja koneosastoon kuuluvalle merimiehelle maksetaan hänen pyhäpäivänä säännöllisenä työaikana satamassa tekemästään työstä työajasta kotimaanliikenteen aluksissa annetun lain 17 §:n 1 momentin mukaisen pyhätyökorvauksen sijasta korvauksena tunnilta 1/63 hänen kuukausipalkastaan tai annetaan merimiehen pyynnöstä tahi vuorottelujärjestelmän niin vaatiessa tunnilta 2,0 tuntia vastiketta. Silloin, kun alusta käytetään satamassa toimintakauden ulkopuolella vierailutarkoituksiin, maksetaan sanottu korvaus myös talousosastoon kuuluvalle merimiehelle.

3. Merimiehelle annetaan hänen pyhäpäivänä säännöllisenä työaika merellä tekemäänsä työhön tai työajasta kotimaanliikenteen aluksissa annetun lain 7 §:n 1 momentin mukaiseen valmiuteen merellä tai satamassa käytettyä aikaa vastaava vastike ja lisäksi maksetaan työajasta kotimaanliikenteen aluksissa annetun lain 17 §:n 1 momentin mukainen pyhätyökorvaus.

4. /Merimies on oikeutettu 8 tunnin lisävastikkeeseen jokaiselta pyhäpäivältä, jonka alus on merellä. Tulo- ja lähtövuorokaudelta, joka on pyhäpäivä, merimies on oikeutettu yhden tunnin lisävastikkeeseen jokaiselta alkavalta 3 tunnilta, jonka alus on merellä. Merelläolo katsotaan päättyneeksi, kun alukselta on mahdollisuus päästä maihin. Merimies on oikeutettu tämän momentin mukaiseen korvaukseen vain, jos se on työajasta kotimaanliikenteen aluksissa annetun lain 17 §:n 1 momentin mukaista pyhätyökorvausta edullisempi./

17 §

Valmiusaikojen korvaaminen

1. Jäänmurtajan ollessa valmiudessa sen on katsottava olevan satamassa. Tällöin jäänmurtajan kansija koneosastoon kuuluva merimies, jonka työ yleensä on järjestetty vuoroihin, on pyhäpäivältä oikeutettu

vuorokautisena säännöllisenä työaikana valmiudessa olemaansa aikaa vastaavaan vastikkeeseen.

2. Milloin merimies on määrätty työajasta kotimaanliikenteen aluksissa annetun lain 7 §:n 1 momentin mukaiseen valmiuteen, merimies on oikeutettu sanotun lainkohdan tai edellä 12 §:n 4 momentin ja 13 §:n 3 momentin mukaisiin korvauksiin. Milloin merimies on määrätty työajasta kotimaanliikenteen aluksissa annetun lain 7 §:n 2 tai 3 momentin mukaiseen valmiuteen, merimies on oikeutettu sanotuissa lainkohdissa mainittuihin korvauksiin.

3. Milloin väylä- tai merenmittausaluksen miehistöön kuuluva merimies määrätään vapaa-aikanaan jäämään alukselleen varallaoloa varten, on merimiehelle samalla ilmoitettava, onko varallaolo työajasta kotimaanliikenteen aluksissa annetun lain 7 §:n 1 tai 2 momentin tarkoittamaa varallaoloa. Ilmoitus varallaolosta on pyrittävä antamaan työntekijälle hyvissä ajoin ennen säännöllisen työajan päättymistä.

4. Milloin muussa aluksessa kuin jäänmurtajassa miehistöön kuuluva suorittaa jäämisvuoron, määräytyy korvaus jäämisvuorosta samoin perustein kuin päällystölle.

5. Milloin merimies määrätään vapaa-aikana saapumaan alukseen jonkin tehtävän suorittamista varten, maksetaan siitä kahta vuorokautista ylityötuntia vastaava rahakorvaus siinä tapauksessa, ettei hän ole oikeutettu valmiuskorvauksiin.

KANNE

Kanteen perustelut

Sähkömies Alpo Putkonen oli työskennellyt Sisulla pääsiäisenä 1984. Merenkulkuhallitus oli kieltäytynyt korvaamasta hänelle pyhätyö- viikkoylityökorvauksia työehtosopimuksen 12 ja 13 §:n sekä työajasta kotimaanliikenteen aluksissa annetun lain 7, 14 ja 17 §:n mukaisesti. Putkoselle oli suoritettu ajalta 21.4.-24.4.1984 kunakin päivänä vain 8 tuntia vastiketta. Merenkulkuhallitus oli sittemmin jatkoneuvotteluissa ehdottanut asian sopimista niin että 4 tuntia kultakin päivältä luettaisiin lain 7 §:n 1 momentin mukaiseksi valmiudeksi.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Suomen Merimies-Unioni on pyytänyt työtuomioistuinta vahvistamaan, että miehistö oli jäänmurtaja Sisulla aikana 20.4.-23.4.1984 niin sanotussa tiukemmassa valmiudessa ja velvoittaisi merenkulkuhallituksen suorittamaan Alpo Putkoselle sanotulta ajalta pyhätyökorvauksena 2 299,84 markkaa sekä viikoittaisen ylityön saamatta jääneet 206,03 markkaa.

VASTINE

Vastineen perustelut

Merenkulkuhallitus on vastineessaan selostanut valmiutta jäänmurtajilla ennen kotimaanliikenteen työaikalain voimaantuloa. Tuolloisten työ- ja virkaehtosopimusmääräysten nojalla laivaväelle oli maksettu valmiudesta varsinaisen työajan osalta 8 tunnin vastikekorvaus. Tämä niin sanottu yksinkertainen vastikekorvaus oli maksettu lauantai- ja pyhäpäivänä siitä riippumatta, oliko merimies varsinaisena työaikana tehnyt työtä vai oliko hän viettänyt aikaansa vapaammin aluksella tai sen läheisyydessä. Pyhäpäivänä varsinaisen työajan osalta tehdystä työstä oli maksettu valmiusvastikkeiden lisäksi yksi tunti vastiketta tehdyltä työtunnilta taloushenkilökunnalle ja kansi-, kone- sekä kattilavahdeille. Tällaisen korvausjärjestelmän etuna oli ollut, ettei valmiusaikana ollut tarvinnut antaa henkilökunnalle yksilökohtaisia määräyksiä sidonnaisuudesta alukseen. Varsinaisena työaikana, joka oli 8 tuntia kello

6.00-18.00 välillä, aluksella oli tehty töitä tarpeen mukaan.

Kotimaanliikenteen työaikalain voimaantulo merkitsi työntekijöitten työ- ja palkkaehtojen muuttumista oleellisesti kesken työehtosopimuskauden. Työnantaja oli omaksunut sellaisen soveltamis- ja korvausperiaatteen, että verrattiin toisaalta voimassa olleessa työehtosopimuksessa ja toisaalta työaikalaissa olevia etuuksia. Jos jompi kumpi etuus kaikissa tapauksissa oli työntekijälle edullisempi, sovellettiin sitä etuutta. Jos näin ei ollut, sovellettiin molempia etuuksia siten, että työntekijälle annettiin tilanteen mukaan parempi etuus. Yleisenä edullisuusvertailun periaatteena oli, että vertailtavien etuuksien tuli olla samanlaatuisia. Rahakorvausta verrattiin rahakorvaukseen ja vapaa-aikakorvausta vapaa-aikaan.

Vuonna 1983 asetettu merenkulkuhallituksen ja Suomen Merimies-Unionin välinen työryhmä oli laatinut ehdotuksen uuden työehtosopimuksen 6-20 pykäliksi. Sopijapuolet eivät kaikissa tapauksissa olleet päässeet yksimielisyyteen siitä, miten työaikalain ja työehtosopimuksen yhteensovittaminen kussakin tilanteessa oli ratkaistava. Työryhmän ehdottamat pykälät oli kirjattu tulkittavana olevaan työsopimukseen. Siltä osin kuin ei päästy yhteisymmärrykseen, sopimukseen kirjattiin merenkulkuhallituksen kanta.

Merenkulkuhallitus on vastineessaan edelleen viitannut kotimaanliikenteen työaikalakia koskevaan hallituksen esitykseen.

Merenkulkuhallituksen mielestä jäänmurtaja Sisulla valmiudessa pääsiäisenä 1984 olleen laivaväen sidonnaisuus alukseensa, työssä olevaa henkilökuntaa lukuun ottamatta, oli sen laatuista kuin kotimaanliikenteen työaikalain 7 §:n 2 momentissa säädettiin. Tämän vuoksi valmius tuli korvata miehistölle työehtosopimuksen 17 §:n 1 momentin mukaisesti. Laivaväelle ei ollut sanotulta ajalta annettu työehtosopimuksen 17 §:n 2 momentin tarkoittamaa määräystä olla lain tarkoittamassa niin sanotussa tiukemmassa valmiudessa.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Merenkulkuhallitus on vaatinut kanteen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Pääsiäisen 1984 aikaan Perämerellä alusten avustustehtävistä olivat huolehtineet jäänmurtaja Urho sekä jäänmurtaja Sisu. Pääsiäispyhien aikaisesta liikenteestä avustamisesta oli sovittu, että Urho hoitaa niiden muutamien alusten avustamisen, joiden voitiin arvella tarvitsevan jäänmurtajan avustusta pääsiäispyhien aikaan. Jäänmurtaja Sisussa oli tämän vuoksi merivahti katkaistu torstaina 19.4.1984 kello 12.00 ja laitettu jälleen päälle seuraavana tiistaina, 24.4.1984 kello 12.00. Jäänmurtajan työvuorossa ollut miehistö oli merivahdin katkaistuna ollessa perjantaista maanantaihin kunakin päivänä säännöllisen työajan eli 8.00-16.00 valmiudessa laivalla.

Hallituksen esityksessä eduskunnalle laiksi työajasta kotimaan liikenteen aluksissa on nyt kysymyksessä olevan pykälän kohdalta perusteluissa lausuttu muun muassa, että 7 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitetaan työntekijän velvollisuutta olla vapaa-aikanaan aluksessa valmiina tarvittaessa ryhtymään työhön työnantajan määräyksestä. Valmius voi kummassakin tapauksessa perustua joko merimieslain 10 §:n nojalla annettuun määräykseen tai sopimukseen. Erona on valmiuden aste. Ensimmäisessä momentissa tarkoitetaan sellaista kiinteää sidonnaisuutta, jossa työntekijän tulee olla valmiina ryhtymään työhön muutamassa minuutissa kutsun saatuaan. Jos valmiusvelvollisuus on tätä lievempää, toisin sanoen jos työntekijä voi suhteellisen vapaasti viettää aikaansa aluksella, ei valmiuteen käytettyä aikaa hallituksen esityksen perustelujen mukaan lueta työaikaan.

Esitetyn selvityksen mukaan olivat työntekijät nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa merivahdin tultua katkaistuksi tiedustelleet oikeutta poistua alukselta. Tämä poistumisoikeus oli heiltä evätty. Koneosaston työntekijöille oli lisäksi ilmoitettu, että aamuisin suoritetaan nimenhuuto. Nimenhuutoa ei sittemmin ollut kuitenkaan toteutettu. Esitetyn näytön mukaan valmiuden aikana miehistö oli saanut oleskella hyteissään. Heillä ei tarvinnut olla työhaalareita yllä. Heidän oli kuitenkin oltava pukeutuneina ja valmiina heti tarvittaessa ryhtymään työhön. Heidän edellytettiin esimerkiksi pidättäytyvän käymästä saunassa tai uimassa ja nauttimasta alkoholia.

Aluksen päällikkö on todistajana kuultuna kertonut määränneensä kysymyksessä olevana pääsiäisenä valmiuden niin sanotun vanhan käytännön mukaan merivahdin tultua katkaistuksi. Tämä merkitsi päällikön käsityksen mukaan sitä, että jokaisen oli pysyttävä laivassa varsinaisen työajan kello 8.00-16.00. Jäänmurtaja saattoi tulla määrätyksi äkillisesti siirtymään toiselle alueelle siitä itsestään riippumattomista syistä. Normaalisti tällaiset tiedot liikenteestä ja jäänmurtajia koskevista asioista tulivat laivalle virka-aikana. Aluksella oli lämmöt koneissa, puhelinpäivystys ja radiopäivystys olivat käynnissä. Viikonloppuna saatiin tavanomaisesti ruoka. Yhteys merenkulkuhallitukseen oli myös säilytetty. Näillä perusteilla aluksen päällikkö on katsonut kysymyksessä olevan määräämänsä valmiuden olleen kotimaan liikenteen työaikalain 7 §:n 1 momentissa tarkoitettua tiukkaa valmiutta.

Edellä ilmenevin perustein työtuomioistuin katsoo jäänmurtaja Sisun miehistön olleen kanteessa tarkoitetussa tapauksessa edellä kosketellussa tiukassa valmiudessa.

Tämän mukaisesti myös sähkömies Alpo Putkosella on oikeus kanteessa tarkoitettuihin pyhätyö- ja viikkoylityökorvauksiin, joiden määrää ei ole kiistetty.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että jäänmurtaja Sisun miehistö on ollut kanteessa tarkoitettuna aikana 20.-23.4.1984 työajasta kotimaanliikenteen aluksissa annetun lain 7 §:n 1 momentissa tarkoitetussa niin sanotussa tiukemmassa valmiudessa.

Merenkulkuhallitus Suomen valtion edustajana velvoitetaan suorittamaan Alpo Putkoselle kanteessa tarkoitetut 2 299 markkaa 84 penniä ja 206 markkaa 3 penniä.

Merenkulkuhallitus velvoitetaan suorittamaan Suomen Merimies-Unionille oikeudenkäyntikulujen korvaukseksi 2 000 markkaa.

Jäsenet: Lehtikunnas puheenjohtaja, Iirola, Pyrhönen, H. Rautiainen, Hölttä ja P. Virtanen.

Tuomio oli yksimielinen.