Union union dismissed strike pressure; employer fined for breach of peace obligations under collective agreement.

Työntekijät olivat tukeakseen luottamusmiehen esittämää vaatimusta urakkahinnasta olleet lakossa, joka oli työtaistelutoimenpiteenä kohdistunut työehtosopimuksen urakkapalkkausta koskeviin määräyksiin. Työnseisausten päätyttyä työntekijät olivat ryhtyneet suorittamaan leikkaustyötä aikatyönä, mutta kieltäytyneet urakkatyön tekemisestä. Kieltäytyminen urakkatyöstä oli ollut sellaista työnantajaan kohdistettua painostusta urakkahinnan korottamiseksi, joka käsitti työtaistelutoimenpiteen. Ammattiosasto, joka vastasi luottamusmiehen toimista, oli toisaalta pyrkinyt saamaan lakot lopetetuiksi ryhtymällä valmisteleviin toimiin lakkoihin osallistuneiden työntekijöiden erottamiseksi osaston jäsenyydestä. Ammattiosaston maksettavaksi tuomitun hyvityssakon määrää harkittaessa otettu huomioon urakkatyöstä kieltäytymisen tulkinnanvaraisuus työtaistelutoimenpiteenä.

Työntekijäliitto oli antanut suostumuksensa osaston lakossa olevien työntekijöiden erottamiseen sen jäsenyydestä, joten oli jäänyt näyttämättä, että liitto olisi laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa. (Ään.)

Kantaja Kenkäteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Vastaaja Kumi- ja Nahkatyöväenliitto KNL r.y. Kuultava Tampereen Aaltos-Yhtymän Jalkinetyöväen ammattiosasto r.y.

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen kesken 10.4.1984 tehdyssä kenkä ja nahkateollisuuden työehtosopimuksessa on muun ohessa seuraavat määräykset:

4 §

Työntekijän toimeenotto, työnjohto ja järjestäytymisvapaus

1. Työnantajalla on oikeus ottaa toimeen ja erottaa työntekijä sekä määrätä työnjohdosta ja työnjaosta.

11 §

Suorituspalkat

1. Urakkatyön hinnoittelun perusteena pidetään sitä, että työntekijän urakka-ansio nousee normaalisella urakkatyövauhdilla 20 % tämän sopimuksen 10 §:n 1. mom:ssa mainittuja vastaavia vähimmäistuntipalkkoja korkeammaksi ja kasvaa työsuoritusten tai työtehon lisääntyessä vähintään samassa suhteessa.

Pöytäkirjamerkintä: Urakkahinnoittelun perusteena pidetään sen palkkaryhmän vähimmäistuntipalkkaa, johon kysymyksessä oleva työ luetaan kuuluvaksi tämän työehtosopimuksen mukaan.

2. Urakkatyössä on työntekijälle taattu hänen henkilökohtainen tuntipalkkansa.

3. Milloin työ- ja tuotantomenetelmissä, raaka- ja tarveaineissa, koneistuksessa tai muissa näihin verrattavissa, työsuoritukseen oleellisesti vaikuttavissa tekijöissä tapahtuu muutoksia, suoritetaan uusi urakkahinnoittelu, pitäen ohjeena edellä 1. kohdan mukaisesti muodostunutta ansiotasoa.

4. Jos voimassaolevia urakkahintoja joko työnantajan tai työntekijän aloitteesta halutaan tarkistaa, voidaan se tehdä asianomaisen työnantajan ja työntekijän välisellä sopimuksella. Ellei heidän välillään päästä uudesta urakkahinnoittelusta yksimielisyyteen, jatkuu urakkatyö entisillä perusteilla ja asia siirretään allekirjoittaneiden liittojen ratkaistavaksi. Ratkaisua tehdessään tai antaessaan suosituksensa asian järjestämiseksi tulee liittojen huomioonottaa ne tekijät, jotka ovat vaikuttaneet asian vireilläoloajan pituuteen ja niiden nojalla määrätä uuden urakkahinnoittelun voimaantuloajasta.

25 §

Riitaisuuksien ja erimielisyyksien sovittelu

3. Ryhtyminen lakkoon, saartoon, työsulkuun tai muuhun siihen verrattavaan toimenpiteeseen samoinkuin joukkoirtisanomiseen tai irtisanoutumiseen tämän sopimuksen voimassaoloaikana tai lisäyksen saamiseksi siihen samassa tarkoituksessa on kielletty.

KANNE

Kanteen perustelut

Ennen työntutkimustuloksen valmistumista 1.11.1985 leikkausosasto ei ollut aloittanut töiden tekemistä. Pääluottamusmies oli käynyt katsomassa samana päivänä kello 7.20 jälkeen työntutkimuksen laskutoimitusta, vaikka se oli ollut vasta alullaan. Heti kun lopullinen urakkahinta oli ilmoitettu, luottamusmies oli käynyt työnantajan edustajan luona ja vaatinut 15 %:n lisää urakkahintaan. Vaatimuksen perusteeksi hän oli vedonnut nahkojen pehmeyteen. Nahat olivat kuitenkin samoja, joita oli käytetty työntutkimuksessa. Työnantaja oli ilmoittanut, ettei se voinut muuttaa urakkahintaa, koska ansio täytti työehtosopimuksen vaatimukset.

Kenkäteollisuuden Työnantajaliitto on asiassa toimitetussa esivalmistelussa ilmoittanut vielä, että leikkausosaston kaikki työntekijät, mukaan luettuna luottamusmies, olivat 6.11.1985 olleet lakossa 8 tuntia. Luottamusmies oli 7.11.1985 ollut lakossa 3 tuntia ja seitsemän muuta työntekijää 2,5 tunnista 6 tuntiin 35 minuuttiin. Edelleen leikkausosaston työntekijät ja myös luottamusmies olivat olleet lakossa 8., 11. ja 12.11.1985 8 tuntia sekä 13.11.1985 4 tuntia 45 minuuttia. Työtaistelu oli 14.11.1985 lukien jatkunut jarrutuksena, johon oli osallistunut myös luottamusmies. Leikkausosaston työntekijät olivat kieltäytyneet tekemästä puheena olevaa työtä urakkatyönä, vaikka työvaiheella oli työehtosopimuksen mukainen urakkahinta. Työntekijät olivat ilmoittaneet tekevänsä työtä aikatyönä. Työntekijät olivat ryhtyneet jarrutukseen painostaakseen työnantajaa suostumaan työntekijöiden vaatimaan urakkahinnan korottamiseen.

Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto oli ollut tietoinen tilanteen kehittymisestä yhtiön Lakalaivan tehtaalla. Se ei kuitenkaan ollut ryhtynyt riittäviin toimenpiteisiin asian johdosta. Ammattiosaston asettamat luottamusmiehet olivat toistuvasti esittäneet työnantajalle työehtosopimukseen perustumattomia urakan hinnoittelua koskevia vaatimuksia sekä painostaneet työnantajaa niihin suostumaan. Lisäksi luottamusmiehet olivat ilmoittaneet, etteivät työntekijät tulisi tekemään leikkaustyötä. Painostaminen oli työtaistelutoimenpiteenä kohdistunut työehtosopimuksen 4, 11 ja 25 §:n määräyksiin. Ammattiosasto ei ollut tehnyt mitään työrauhan palauttamiseksi ja varmistamiseksi työnantajan toistuvista kehotuksista huolimatta.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Kenkäteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut Kumi- ja Nahkatyöväen Liiton ja Tampereen Aaltos-Yhtymän Jalkinetyöväen ammattiosaston tuomitsemista työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksien rikkomisesta ja laiminlyömisestä hyvityssakkoon.

VASTINE

Vastineen perustelut

Työriidan yhteydessä työnantaja oli rikkonut yhteistoiminnan edistämisestä yrityksissä tehdyn sopimuksen 2 §:n määräystä siirtämällä neuvottelematta työntekijöiden kanssa puheena olevia töitä muualla tehtäviksi. Lisäksi työnantaja oli rikkonut luottamusmiessopimuksen 7 §:n ansionmenetyksen korvaamista koskevia määräyksiä jättäessään korvaamatta ansionmenetyksen osaston luottamusmiehelle paikallisten neuvottelujen ajalta sekä pääluottamusmiehelle siltä ajalta, jona hän oli hakenut postista haasteen työtuomioistuimeen. Työnantajan vastatyötaistelutoimenpiteenä pidettävä menettely oli kiristänyt välejä työpaikalla. Työnantaja oli alunperinkin aikaan saanut työtaistelun työntekijöitä ärsyttävällä menettelyllään.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Kenkäteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Aaltosen Kenkätehdas Oy:n sovittua erään toisen kenkätehtaan kanssa 10 000 saapikasparin valmistamisesta Lakalaivan tehtaalla yhtiö on 31.10.1985 antanut niitä koskevan leikkaustyön tehtaan leikkausosaston työntekijöiden suoritettavaksi. Yhtiön puolelta on ilmoitettu urakkahinnaksi tehtaalla noudatetun ennakkohinnoittelun perusteella 13 markkaa 4,5 penniä kymmentä paria kohti. Samana päivänä työntekijöiden vaatimuksesta suoritetun työntutkimuksen jälkeen yhtiön puolelta on korotettu urakkahinta 14 markaksi 4,5 penniksi. Leikkausosaston luottamusmies on sen jälkeen vaatinut urakkahintaa korotettavaksi vielä 15 prosentilla työssä käytettävän nahan pehmeyden takia. Vaatimukseen ei ole kuitenkaan suostuttu.

Osastolla työskentelevät työntekijät ovat tukeakseen luottamusmiehen esittämää vaatimusta urakkahinnasta ryhtyneet kanteessa kerrotuin tavoin lakkoon marraskuun 1, 4 ja 5 päivänä 1985. Työnseisaukset ovat sen jälkeen jatkuneet niin, että osaston työntekijät ovat olleet lakossa saman kuun 6, 8 sekä 11-13 päivinä. Seitsemän työntekijää on ollut lakossa myös 7.11.1985. Työnseisausten päätyttyä työntekijät ovat 14.11.1985 ryhtyneet suorittamaan leikkaustyötä aikatyönä, mutta kieltäytyneet urakkatyön tekemisestä. Urakkatyöhön siirtymisen ehdoksi on työntekijäin puolelta esitetty edelleen vaatimus urakkahinnan korottamisesta 15 prosentilla. Jutussa toimitetussa pääkäsittelyssä leikkaamisen on ilmoitettu tapahtuneen edelleen aikatyönä.

Leikkausosaston luottamusmies on osallistunut lakkoihin ainakin muutamina päivinä ja myös kieltäytynyt urakkatyöstä. Ammattiosasto, joka vastaa luottamusmiehen toimista, on toisaalta pyrkinyt saamaan lakot lopetetuiksi ryhtymällä valmisteleviin toimiin lakkoihin osallistuneiden työntekijöiden erottamiseksi osaston jäsenyydestä. Ammattiosaston toiminta on esitetyn selvityksen mukaan ollut pyrkimyksiltään joissakin määrin ristiriitaista, mutta sen toimet ovat työtuomioistuimen mielestä kuitenkin olleet selvästi enemmän lakkojen lopettamista tarkoittavia.

Hyvityssakon määrää harkitessaan työtuomioistuin on ottanut huomioon urakkatyöstä kieltäytymisen tulkinnanvaraisuuden työtaistelutoimenpiteenä.

Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto on esitetyn selvityksen mukaan kehottanut ammattiosastoa puhelimitse ja kirjeitse lopettamaan työnseisaukset. Asiasta on käyty neuvotteluja liittojen välillä 7.11.1985. Siihen nähden, että liitto on antanut suostumuksensa osaston lakossa olevien työntekijöiden erottamiseen sen jäsenyydestä, työtuomioistuimen mielestä on

jäänyt näyttämättä, että liitto näissä oloissa olisi laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin harkitsee oikeaksi työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla tuomita Tampereen Aaltos-Yhtymän Jalkinetyöväen ammattiosaston maksamaan hyvityssakkona Kenkäteollisuuden Työnantajaliitolle työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 10 000 markkaa.

Kumi- ja Nahkatyöväen Liittoa vastaan esitetyt vaatimukset hylätään.

Tampereen Aaltos-Yhtymän Jalkinetyöväen ammattiosasto velvoitetaan suorittamaan Kenkäteollisuuden Työnantajaliitolle oikeudenkäyntikulujen korvaukseksi 1 600 markkaa.

Jäsenet: Pelkonen puheenjohtaja, Peltola, Sariola, M. Virtanen, Sulkunen ja Hölttä.

Eri mieltä olevan jäsen Höltän lausunto, johon jäsen Sulkunen yhtyi:

Työtuomioistuimen tuomiolla n:o 76/1977 ratkaistussa asiassa vallitsi erimielisyyttä siitä, onko kysymyksessä ollut aikaisemmin sovittu urakka ja siten siis siitä, ovatko työntekijät ottaneet vastaan työnantajan ennakkohinnoitteluun perustuen tarjoaman urakan. Esillä olevassa tapauksessa puolestaan asianosaiset ovat yksimielisiä siitä, että kiista koskee uuden urakan hinnoittelua. Uuden urakkahinnan vastaanottamista, mistä nyt on kysymys, ei koske sen paremmin työehtosopimuksen 11 §:n 3. kuin 4:skään kohta, vaan hinnoittelu suoritetaan 11 §:n 1. kohdan mukaisesti. Ensiksi mainitussa asiassa osalliset ovat olleet yhtä mieltä siitä, ettei työehtosopimus sisällä ns. urakkapakkoa. Tämä merkitsee sitä, että mikäli hinnasta ei päästä sopimukseen, on vaihtoehtona työn tekeminen aikapalkalla. Työnantajan suorittamalla ennakkohinnoittelulla ei ole työehtosopimuksen kannalta sitovaa merkitystä.

Näin ollen työntekijät ovat menetelleet työehtosopimuksen mukaisesti alkaessaan tehdä neuvottelujen kohteena ollutta työtä aikapalkalla. Toisaalta heidän ei ole näytetty syyllistyneen työn jarrutukseen. Työntekijöiden sopimuksenmukaisen menettelyn ei siten voida katsoa kohdistuneen työehtosopimukseen siinäkään tapauksessa, että työnantaja voisi näyttää tekemänsä tarjouksen tulleen hinnoitelluksi työehtosopimuksen hinnoittelusäännön mukaisesti.

Edellä mainituilla perusteilla hylkään kanteen kerrotuilta osin. Yhdyn muutoin työtuomioistuimen tuomioon, mutta tuomitsen Tampereen Aaltos-Yhtymän Jalkinetyöväen ammattiosaston maksamaan hyvityssakkona Kenkäteollisuuden Työnantajaliitolle työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 5 000 markkaa.