Labour court rules that a store driver's duties fall under the shop assistants' collective agreement rather than the truck drivers' agreement.

Jos myymäläautonkuljettajan työnantaja olisi työehtosopimuslain mukaan ollut sidottu sekä myyjien ja varastotyöntekijöiden työehtoja koskevaan työehtosopimukseen että kaupan automiesten työehtosopimukseen, olisi myymäläautonkuljettajan työsuhteessa ollut sovellettava kaupan automiesten työehtosopimusta. (Ään.)

Kuultavat Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto r.y. Elintarvikealan Työnantajaliitto r.y. Handels- och Industritjänstemannaforbundet r.f. Kaupan Työnantajaliitto r.y. Liiketyöntekijäin Liitto r.y LTK:n Erityisalojen Työnantajainliitto r.y. Suomen Liikeväen Liitto r.y. Työehtoliitto r.y.

LAUSUNTO

Erikseen yhtäältä Kaupan Työnantajaliiton ja Työehtoliiton Liiketyöntekijäin Liiton kanssa tekemässä ja toisaalta Kaupan Työnantajaliiton ja Suomen Liikeväen Liiton sekä Handels och Industritjänstemannaförbundet r.f:n välillä 14.4.1977 tehdyssä myyjien ja varastotyöntekijäin työehtoja koskevassa työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

1 §

Sopimuksen ulottuvuus Tässä sopimuksessa määrätään Kaupan Työnantajaliiton ja Työehtoliiton tukku- tai vähittäiskauppaa harjoittavien jäsenliikkeiden, kauppaliikkeiden ja toimistojen työoloista annetun lain tarkoittamissa myymälöissä tai varastoissa työskentelevien Liiketyöntekijäin Liittoon /Suomen Liikeväen Liittoon tai Handels- och industritjänstemannaförbundetiin /kuuluvien täysin työkykyisten työntekijäin työehdot.

Samojen osallisten kesken samana päivänä tehdyssä myyjien ja varastotyöntekijöiden palkkoja koskevassa työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

1 §

Sopimuksen ulottuvuus Tässä sopimuksessa määrätään Kaupan Työnantajaliiton ja Työehtoliiton tukku- tai vähittäiskauppaa harjoittavien jäsenliikeiden palveluksessa olevien Liiketyöntekijäin Liittoon /Suomen Liikeväen Liittoon ja Handels- och industritjänstemannaförbundetiin /kuuluvien täysin työkykyisten:

- vähittäiskaupan liikeajasta annetun lain (435/69) tarkoittamissa myymälöissä työskentelevien myyjien, myyjäharjoittelijain ja korjausompelijoiden, - somistajien, - varastotyöntekijäin ja varastoharjoittelijain, - siivoojien ja - lähettien palkkaehdot.

Työehtoliittoa lukuun ottamatta samojen osallisten kesken 1.3.1981 voimaan tulleessa myyjien ja varastotyöntekijäin työehtoja koskevassa työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

1 §

Sopimuksen ulottuvuus Tässä sopimuksessa määrätään Kaupan Työnantajaliiton tukku- tai vähittäiskauppaa harjoittavien jäsenliikkeiden, kauppaliikkeiden ja toimistojen työaikalain tarkoittamissa myymälöissä tai varastoissa työskentelevien Liiketyöntekijäin Liittoon /Suomen Liikeväen Liittoon tai Handels- och industritjänstemannaförbundetiin /kuuluvien täysin työkykyisten työntekijäin työehdot.

6 §

Työaika

Sen estämättä, mitä edellä on määrätty, voidaan myymäläautossa työskentelevän työntekijän työaika järjestää, mikäli myymäläauton reitin pituus, auton toimintaedellytykset tai muu sen kaltainen syy sitä edellyttävät siten, että vuorokautisen säännöllisen työajan enimmäispituus on 10 tuntia. Edellä mainittu järjestely edellyttää, että asiasta sovitaan työntekijän suostumuksella todistettavasti.

Samojen osallisten kesken samana päivänä voimaan tulleessa myyjien ja varastotyöntekijäin palkkoja koskevassa työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

1 §

Sopimuksen ulottuvuus Tässä sopimuksessa määrätään Kaupan Työnantajaliiton ja tukku- tai vähittäiskauppaa harjoittavien jäsenliikkeiden palveluksessa olevien Liiketyöntekijäin Liittoon /Suomen Liikeväen Liittoon ja Handels- och industritjänstemannaförbundetiin /kuuluvien täysin työkykyisten:

- vähittäiskaupan liikeajasta annetun lain (435/69) tarkoittamissa myymälöissä työskentelevien myyjien, myyjäharjoittelijain ja korjausompelijoiden, - somistajien,

- varastotyöntekijäin ja varastoharjoittelijain sekä pika- tai noutotukuissa työskentelevien työntekijäin, - siivoojien ja - lähettien palkkaehdot.

Kaupan Työnantajaliiton, LTK:n Erityisalojen Työnantajaliiton ja Työehtoliiton sekä toiselta puolen Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton kesken 14.5.1977 tehdyssä automiehiä koskevassa työehtosopimuksessa I on muun muassa seuraava määräys:

1 §

Sopimuksen ulottuvuus Tällä sopimuksella määrätään Kaupan Työnantajaliiton ja LTK:n Erityisalojen Työnantajaliiton jäsenten palveluksessa kauppaliikkeiden ja toimistojen työoloista annetun lain soveltamispiirissä työskentelevien automiesten työehdot sekä Työehtoliiton jäsenten palveluksessa sanotun lain soveltamispiirissä työskentelevien automiesten palkkaehdot.

Kaupan Työnantajaliiton ja LTK:n Erityisalojen Työnantajaliiton sekä toiselta puolen Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton kesken 15.3.1980 ja 15.3.1981 tehtyyn automiehiä koskevaan työehtosopimukseen I sisältyi muun muassa seuraava määräys:

1 §

Sopimuksen ulottuvuus Tällä sopimuksella määrätään Kaupan Työnantajaliiton ja LTK:n Erityisalojen Työnantajaliiton jäsenten palveluksessa kauppaliikkeiden ja toimistojen työaikalain (400/78) soveltamispiirissä työskentelevien automiesten työ- ja palkkaehdot.

Elintarvikealan Työnantajaliiton, LTK:n Erityisalojen Työnantajaliiton ja Työehtoliiton sekä toiselta puolen Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton kesken 14.5.1977 tehdyssä automiehiä koskevassa työehtosopimuksessa II on muun muassa seuraava määräys:

1 §

Sopimuksen ulottuvuus Tällä sopimuksella määrätään Elintarvikealan Työnantajaliiton ja LTK:n Erityisalojen Työnantajaliiton jäsenten palveluksessa työaikalain soveltamispiirissä työskentelevien automiesten työehdot sekä Työehtoliiton jäsenten palveluksessa sanotun lain soveltamispiirissä työskentelevien automiesten palkkaehdot.

Työehtoliittoa lukuun ottamatta samojen osallisten kesken 15.3.1980 ja 15.3.1981 tehdyssä automiehiä koskevaan työehtosopimukseen II sisältyy edelle viimeksi jäljennetty määräys.

KANNE KIHLAKUNNANOIKEUDESSA

Kanteen perustelut

Koski on esittänyt kihlakunnanoikeudelle Liiketyöntekijäin Liiton Porin aluetoimistossa laaditun laskelman palkkasaatavistaan ja automiehiä koskevat työehtosopimukset. Hän on lausunut edelleen, että toisinaan hänen rinnallaan myymäläautossa oli ollut toinen henkilö, joka oli osallistunut myyntityöhön. Ilmeisesti suurimman osan ajasta Koski oli kuitenkin kuljettanut yksin myymäläautoa.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Koski on vaatinut, että Salonen velvoitettaisiin suorittamaan hänelle saamatta jäänyttä palkkaa 166 547,25 markkaa ja päivärahaa 10 000 markkaa korkoineen.

VASTINE KIHLAKUNNANOIKEUDESSA

Salonen on kiistänyt kanteen kokonaisuudessaan. Koski oli tullut Salosen palvelukseen myymäläautoharjoittelijaksi omaamatta myyntikokemusta. Harjoittelijalle maksettiin 85 % taulukkopalkasta. Kosken tehtäviin oli kuulunut myymäläauton kuljettaminen sekä myynti autossa ja myös joskus kaupassa. Auton päivittäin tapahtunut varustaminen ja järjestelytyöt olivat jääneet toisten henkilöiden hoidettavaksi vähäisiä poikkeuksia lukuunottamatta. Koskeen sovellettava työehtosopimus oli myyjien työehtosopimus. Myymäläautonkuljettajalle ei makseta auton kuljettamisesta eri korvausta vaan hän saa myyjälle kuuluvan tuntipalkan.

Koski oli päivittäin ollut työssä vain työehtosopimuksen mukaisen työajan pitäen vähintään lain ja työehtosopimuksen edyllyttämät vapaapäivät. Hän ei ollut tehnyt ylitöitä. Vaatimukset olivat sitä paitsi edellä sanotuin tavoin vanhentuneet.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Vastaaja on vaatinut kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Koski on vastineen johdosta lausunut, että kaupan automiesten työehtosopimuksessa ei ollut määräystä, joka oikeuttaisi alentamaan aloittelevan työntekijän palkkaa. Puhuttaessa myyjien työehtosopimuksessa myymäläautossa työskentelevän työntekijän työajasta tarkoitettiin tapauksia, joissa myymäläauton mukana autonkuljettajan lisäksi seurasi myyjiä, joiden työaikaa auton reitin pituuden vuoksi oli välttämättä pidennettävä normaalia 8 tuntia pidemmäksi. Myymäläauton kuljettamisesta ei näissä määräyksissä puhuttu mitään. Totta oli, että kaupan automiesten työehtosopimuksessa ei määrätty myymäläautonkuljettajista. Toisaalta oli huomattava, ettei sopimuksessa muutenkaan ollut lueteltu ajoneuvolajeja, joiden kuljettajiin sopimusta olisi erityisesti sovellettava. Kun Koski oli tullut palvelukseen, vastaaja oli nimenomaan edellyttänyt Koskelta kuorma-auton kuljettamiseen oikeuttavaa ajokorttia.

VASTAAJAN SELITYS

Salonen on lausunut, että sovellettava työehtosopimus määräytyi sen mukaan, mikä oli työntekijän pääasiallinen työ. Kosken pääasiallisesti ajaman reitin pituus oli 129 kilometriä. Voitiin arvioida, että reitin ajaminen kesti vajaat kolme tuntia päivässä. Loppuaika kului myyntityöhön. Myymäläauton ajaminen ei vaatinut erikoisajokorttia vaan autoa sai kuljettaa tavallisen AB-ajokortin omaava henkilö.

TODISTAJIEN KERTOMUKSET

Kosken kuulustuttama todistaja on kertonut olleensa Salosen palveluksessa pari vuotta. Todistaja oli ollut koko ajan työssä kauppa-autossa, aluksi pelkästään myyjänä ja ajokortin saatuaan kuljettajana ja samalla myyjänä. Työhön oli tultu kello 8.00 ja työ oli päättynyt kello 18.20. Todistajan siirtyessä autonkuljettajaksi kiireellisinä aikoina auton mukana oli ollut myös myyjä. Todistaja oli yleensä ollut työssä viitenä päivänä viikossa, mutta oli ollut myös kuusipäiväisiä työviikkoja. Todistaja oli ollut Salosen palveluksessa samaan aikaan kuin Koski, jonka päivittäinen työaika oli ollut suurin piirtein samanlainen kuin todistajan. Aamulla ennen ajoon lähtöä oli autoa täytetty kylmävarastotarvikkeilla ja illalla autoa oli täytetty seuraavaa päivää varten. Koski oli myös osallistunut aamu- ja iltatöihin todistajan kertomalla tavalla.

Toinen Kosken kuulustuttama todistaja on kertonut olleensa harjoittelijana Salosen palveluksessa viisi kuukautta. Koski oli samanaikaisesti ollut Salosen työssä. Todistaja oli toiminut koko ajan myymäläautonkuljettajana ajaen Merikarvialta Siipyyhyn johtavaa linjaa, joka oli alkanut ja päättynyt Salosen kaupalle. Koski oli ajanut toista, Ahlaisiin johtavaa linjaa. Todistaja oli saapunut kaupalle aamuisin töihin kello 8.00 paikkeilla ja lähtenyt pian tämän jälkeen linjalle, josta oli palannut takaisin kello 17.00-19.00. Aamulla oli jonkin verran täytetty autoa. Pääasiallinen auton täyttö oli kuitenkin tapahtunut illalla. Siihen olivat todistajan lisäksi osallistuneet Koski sekä Salonen ja tämän vaimo. Työaika oli joskus, ei kovin usein jatkunut kello 20:een saakka. Kosken ajamalla Ahlaisten linjalla oli työajaksi tullut suurin piirtein sama työaika kuin todistajallakin. Työssä Koski oli ollut viikoittain 5-6 päivänä. Koski oli myös pitänyt vapaapäiviä.

Kolmas Kosken kuulustuttama todistaja oli ollut Salosen palveluksessa osittain samanaikaisesti Kosken kanssa. Todistaja oli ajanut molempia linjoja. Työaika oli alkanut noin kello 8.00 ja päättynyt pitempää linjaa ajettaessa noin kello 17.00-18.00 ja lyhyempää linjaa ajettaessa noin kello 14.00-15.00. Todistajalla ei varsinaisen ajon lisäksi ollut ollut muita tehtäviä. Todistaja ei ollut ollut pysyvästi Salosen työssä.

Neljäs Kosken kuulustuttama todistaja on kertonut olleensa Salosen palveluksessa tilapäisesti yleensä lauantaisin ja jonkin verran muina viikonpäivinä vuonna 1975 ajamassa Ahlaisten linjaa sekä vuosina 1982 - 1984 ajamassa Siipyyn linjaa. Työt olivat alkaneet kello 7.00-8.00 aikoihin ja linjalta palattu kello 18.00-18.30. Todistaja oli nähnyt myös Kosken työssä, ja tämä oli toiminut myymäläautonkuljettajana. Koski oli ollut työssä todistajan mennessä aamulla töihin. Todistaja ei voinut tarkemmin kertoa, mihin aikaan Koski oli tullut linjalta, koska todistaja oli nähnyt hänet vain muutamana päivänä. Todistaja oli ollut Salosen työssä samanaikaisesti Kosken kanssa vain muutamana päivänä.

Kosken kuulustuttama viides todistaja on kertonut olleensa Salosen palveluksessa noin vuoden ajan. Todistajan työsuhteen aikana myös Koski oli ollut vastaajan palveluksessa. Todistaja oli etupäässä ajanut Siipyyn linjaa mutta myös Ahlaisten linjaa. Koski oli ajanut etupäässä Ahlaisten linjaa. Koski oli ollut viikoittain työssä säännöllisesti kuutena arkipäivänä ja jossain määrin ainakin osallistunut auton iltatäyttöön. Todistajan havaintojen mukaan Koski oli pitänyt vapaapäiviä joskus, ei kuitenkaan säännöllisesti. Sekä todistaja että Koski olivat tehneet myös auton korjaustöitä. Siipyyn linjan pituus oli ollut noin 100 kilometriä ja varsinainen ajoaika jäänyt alle kahden tunnin. Todistaja oli myös jonkin verran ajanut Ahlaisten linjaa, ja työaika oli tällöin ollut 8.00-18.00 Auton iltatäytön olivat suorittaneet Salonen ja tämän vaimo.

ASIANOSAISTEN KANTA LAUSUNTOPYYNTÖÖN

Asianosaiset ovat pitäneet suotavana, että asiasta hankittaisiin työtuomioistuimen lausunto.

KIHLAKUNNANOIKEUDEN LAUSUNTOPYYNTÖ

Koska sen seikan ratkaiseminen, onko esillä olevassa asiassa sovellettava Elintarvikealan Työnantajaliitto r.y:n, Kaupan Työnantajaliitto KTL r.y:n, LTK:n Erityisalojen Työntantajaliitto r.y:n, Työehtoliitto r.y:n ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto r.y:n kesken solmittuja, automiehiä koskevia työehtosopimuksia vai Kaupan Työnantajaliitto KTL r.y:n, Työehtoliitto r.y:n, Liiketyöntekijäin Liitto r.y:n, Kaupan Työnantajaliitto KTL r.y:n, Suomen Liikeväen Liitto r.y:n ja Handels- och Industrijänstemannaförbundet r.f:n välisiä, myyjiä ja varastotyöntekijöitä koskevia työehtosopimuksia, edellyttää työehtosopimusolojen erityistä tuntemusta ja kun vastaaja on sitä pyytänyt, kihlakunnanoikeus on työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n mukaisesti pyytänyt työtuomioistuimen lausunnon mainittujen työehtosopimusten soveltamisesta tähän asiaan.

Työtuomioistuin on työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n nojalla varannut sanotuille liitoille tilaisuuden tulla asiassa kuulluiksi.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto, Handels- och Industritjänstemannaförbundet, Liiketyöntekijäin Liitto ja Suomen Liikeväen Liitto ovat lausuneet muun ohessa seuraavaa:

Myymäläautonkuljettaja Reijo Tapani Koskeen olisi tullut soveltaa kaupan automiesten työehtosopimusta mm. seuraavilla perusteilla:

Eri asia on, että SOK-laisten liikkeiden myymäläautonkuljettajiin on nimenomaan sovittu sovellettavaksi myymälänhoitajaa koskevia määräyksiä, mutta yksityissektorilla tällaista sopimusta ei ole tehty. Myyjien ja varastotyöntekijöiden palkkoja koskevan työehtosopimuksen 1 §:ssä ei mainita autonkuljettajia lainkaan. Heihin ei siis sovelleta sanottua työehtosopimusta.

Kaupan automiesten työehtosopimus sen sijaan määrittelee autonkuljettajien palkat, jotka määräytyvät kuljetettavan auton mukaan. Myymäläauto on normaalisti yli 3.500 kiloa painava erikoisauto, jonka kuljettamiseen vaaditaan ABC-kuorma-auton ajokortti. Myymäläautonkuljettajan palkkaryhmä on siten kaupan automiesten työehtosopimuksen kuorma-autonkuljettajan palkkaryhmä.

2. Tehtävien luonne soveltamiskriteerinä

Myös tehtävien luonteen perusteella katsomme, että Reijo Tapani Kosken palkkaus tulisi määräytyä Kaupan automiesten työehtosopimuksen perusteella.

2. Vuoden 1980 työehtosopimusneuvottelut

Myymäläautoissa työskenteleville työntekijöille annettiin v. 1980 mahdollisuus sopia 10-tuntisen työpäivän ja 4-päiväisen työviikon tekemisestä paikallisesti. Neuvotteluissa keskusteltiin tässä yhteydessä pelkästään myyjistä, joiden tehtäviin ei kuulu myymäläauton kuljettaminen sekä hoitaja-kuljettajista, jotka vastaavat auton tuloksesta. Myymäläautonkuljettajista ei ollut mitään puhetta.

3. Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton soveltamiskäytäntö

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto on aina lähtenyt siitä, että myymäläautonkuljettajiin sovelletaan kaupan automiesten työehtosopimusta ja siten myös autonkuljettajien palkkausta koskevia määräyksiä. Liittojen välillä ei ole ollut neuvoteltavana yhtään asiaa koskevaa erimielisyysmuistiotakaan.

Elintarvikealan Työnantajaliitto, Kaupan Työnantajaliitto, LTK:n Erityisalojen Työnantajaliitto ja Työehtoliitto ovat yhteisinä lausuntoinaan esittäneet muun muassa seuraavaa:

Myyjien ja varastotyöntekijöiden työehtoja koskevan sopimuksen soveltamisalamääräyksissä on soveltamisala määritelty kauppaliikkeiden ja toimistojen työaikalain tarkoittamissa myymälöissä työskenteleviin työntekijöihin. Myöskin myymäläauto myyntipisteenä on em. lain soveltamispiiriin kuuluva myymälä.

Myyjiä koskevan palkkasopimuksen soveltamisalamääräyksissä on sopimuksen todettu koskevan vähittäiskaupan liikeajasta annetun lain tarkoittamissa myymälöissä työskenteleviä myyjiä. Myymäläauto on mainitun lain tarkoittama myymälä.

Edellä mainittujen määritelmien perusteella työskentely myymäläauton myyntityössä sekä myyntiin liittyvissä valmistavissa tai avustavissa tehtävissä, kuten tavaravalikoimien esillepano ja auton varustaminen ja purkaminen myytävillä tuotteilla, kuuluvat myyjiä ja varastotyöntekijöitä koskevien työehtosopimusten soveltamispiiriin, vaikkakaan työskentelyä myymäläautossa ei ole erikseen mainittu muutoin kuin työaikaa koskevan säännöksen osalta.

Kaupan alan automiehiä koskevassa työehtosopimuksessa on sopimuksen todettu koskevan kauppatyöaikalain soveltamispiirissä työskenteleviä automiehiä. Soveltamisalamääräyksissä ei ole erikseen kiinnitetty huomiota siihen, minkä tyyppisiä automiehiä sopimus koskee. Sitä vastoin palkkataulukoissa on automiehet jaettu henkilö- ja pakettiautonkuljettajiin, bruttopainoltaan alle ja yli 9500 kg:n kuorma-autonkuljettajiin, puoliperävaununkuljettajiin sekä täysperävaununkuljettajiin ja apumiehiin. Näin ollen sopimuksen soveltamisalaa määrittelevää automieskäsitettä on tulkittava siten, että se koskee niitä henkilöitä, joiden pääasiallinen tehtävä on henkilö- tai tavarankuljetukseen liittyvä autonkuljettaminen. Vastaava rajanveto sisältyy kauppatyöaikalain 4 §:n soveltamiseen. Koska kauppatyöaikalain 4 §:n ei ole katsottu soveltuvan myymäläauton myyjä-kuljettajiin, on myyjiä ja myymälänhoitajia koskeviin työehtosopimuksiin sisällytetty määräykset 10-tuntisen työpäivän teettämisen mahdollistamiseksi.

Kauppaliikkeiden ja toimistojen työaikalakia on vakiintuneesti tulkittu siten, että myymäläautossa työskenteleviltä työntekijöiltä ei edellytetä lain 12 b:n mukaista ajopäiväkirjaa.

Edellä olevan perusteella sekä huomioon ottaen sen, että nyt käsillä olevassa lausuntopyyntöasiassa kihlakunnanoikeudessa kantajana esiintynyt on suorittanut pääosan työajastaan muuta kuin varsinaista autonkuljetustyötä, määräytyvät sovellettavaksi tulevat työ- ja palkkausehdot myyjiä ja varastotyöntekijöitä koskevien työehtosopimusten perusteella.

Tämä tulkinta, jonka mukaan myymäläautossa työskentelevän henkilöstön työ- ja palkkaehdot on tarkoitettu määrittää muun kuin automiessopimuksen kautta ilmenee myös siitä, että sille osalle kaupan kenttää, jossa allekirjoittajajärjestöjen välillä on solmittu myymälän- ja osastonhoitajia koskeva työehtosopimus, on myymäläautonhoitajat sisällytetty sopimuksen soveltamisalaan nimenomaisella maininnalla. Käytännössä myös myymäläautonhoitaja suorittaa autonkuljetustyön.

Myymäläauton "lastaamis- ja purkaustöissä" on kyse vähittäismyyntiä varten tarpeellisesta myytävien tuotteiden esillepanosta ja niiden myyntikunnossa pitämisestä. Kyse on tavarasta, joka pääsääntöisesti on vielä myymättä ja joka pidetään myyntitarkoituksessa esillä autossa. Kaupan jakelukuljetuksissa on kyse joko myytyjen tuotteiden perilletoimittamisesta asiakkaalle tai myytävien tuotteiden kuljetuksesta varsinaiseen myymälään edelleen myyntiä varten.

Myymäläauton varustamista kierrokselleen, siellä suoritettavia järjestelytöitä tai esilläpidettyjen tuotteiden autosta purkamista ei voida pitää tyypillisenä autonkuljettajan suorittamana lastaus- tai purkutyönä vaan kyseessä on työ, joka luonteeltaan vastaa myytävien tuotteiden esillepanoa varsinaisessa myymälässä.

Vuoden 1980 työehtosopimusneuvottelut

Työntekijäliitot ovat todenneet, että neuvoteltaessa vuonna 1980 10-tuntisesta työpäivästä myymäläautossa työskenteleville työntekijöille olisi keskusteltu vain myyjistä, joiden tehtäviin ei kuulu myymäläauton kuljettaminen sekä SOK-sektorin myymäläautonhoitajakuljettajista. Emme voi yhtyä palkansaajajärjestöjen näkemykseen.

Kaupan Työnantajaliiton ja Liiketyöntekijäin Liiton välillä alkuvuodesta 1979 pidetyssä uutta kauppaliikkeiden ja toimistojen työaikalakia koskevassa yhteistilaisuudessa todettiin, etteivät myymäläautossa työskentelevät työntekijät, jotka myyvät ja ajavat myymäläautoa kuulu lain 4 §:n soveltamispiiriin ja ettei heitä myöskään koske lain 12 b §:n tarkoittama henkilökohtaisen ajopäiväkirjan pitovelvollisuus. Tätä perusteltiin sillä ettei heidän työajastaan mene pääosa autonkuljettamiseen. Tilaisuudessa olivat sekä työnantaja- että työntekijäliiton edustajat yhtä mieltä asiasta. Vuoden 1980 työehtosopimusneuvotteluihin 10-tuntisen päivän salliminen myymäläautossa työskenteleville työntekijöille tuli esille Kaupan Työnantajaliiton aloitteesta.

Muutosesityksessä mainittiin "myymäläautossa työskentelevät työntekijät" ja sillä pyrittiin mahdollistamaan automiehiä vastaavan työaikamuodonkäyttö myymäläautossa työskentelevien työntekijöiden osalta. Työehtosopimusmuutosesitys tehtiin kaikkia myymäläautossa työskenteleviä työntekijöitä koskevaksi tietoisena siitä, että myymäläautossa työskentelee pääasiassa yksi työntekijä, joka suorittaa sekä auton kuljettamisen että myyntityön autossa. Missään vaiheessa työehtosopimusneuvotteluissa ei tarkoitettu myymäläautoissa työskenteleviä työntekijöitä yksinomaan myyntityötä tekeviksi myyjiksi. Tiedottaessaan sittemmin työehtosopimusratkaisusta on Kaupan Työnantajaliitto työajan osalta todennut, että "myymäläautossa työskentelevien työntekijöiden osalta voidaan paikallisesti sopia säännöllisestä 10 tuntisesta vuorokautisesta työajasta". Tiedotteessakaan ei ole rajattu uutta työehtosopimusmääräystä koskemaan pelkästään myyjiä, jotka eivät kuljeta autoa.

Soveltamiskäytäntö

Mitä tulee myymäläautonkuljettajiin sovellettavaan työehtosopimuskäytäntöön toteamme, ettei asiasta ole ollut aiemmin erimielisyyksiä. Esivalmistelussa 28.8.1985 esitetty väite että E-liikkeessä työskenteleviin myymäläautonkuljettajiin sovellettaisiin automiessopimusta on väärä. E-osuuskunta Ekan palveluksessa työskenteleviin myymäläautonkuljettajiin sovelletaan tapauksesta riippuen joko myyjiä tai ao. yritystä koskevaa myymälänhoitajasopimusta. SOKsektorilla myymäläautonhoitajat kuuluvat myymälänhoitajasopimuksen piiriin. Näin ollen kaikkien kaupparyhmittymien puitteissa on käsityksemme mukaan niihin myymäläautonkuljettajiin, joidenka pääasiallinen työ ei ole itse autonkuljetustyö sovellettu joko myyjiä tai myymälänhoitajia koskevia työehtosopimuksia.

Mainitusta soveltamiskäytännöstä huolimatta ei automiehiä koskevissa työehtosopimusneuvotteluissa ole myymäläautonkuljettajia työntekijäliittojen toimesta otettu esille.

TYÖTUOMIOISTUIMEN LAUSUNTO

Työtuomioistuin on päättänyt antaa asiassa seuraavan lausunnon:

Työtuomioistuimelle lausunnon antaneet liitot ovat olleet yksimielisiä siitä, että kauppias Matti Salonen on harjoittanut liikettä vähittäiskaupan alalla. Hänen liiketoimintaansa ei ole lausunnoissa katsottu elintarvikealan piiriin kuuluvaksi. Työtuomioistuimella ei ole perusteltua syytä poiketa siitä liittojen lausunnoissa esitetystä käsityksestä, että Reijo Tapani Kosken ja Salosen väliseen työsuhteeseen ei voida soveltaa elintarvikealaa koskevia työehtosopimuksia.

Lausunnoista käy ilmi, että kanteessa tarkoitettuna ajanjaksona on ollut voimassa myös SOK-järjestön Työnantajat r.y:n jäsenten palveluksessa olevia toimihenkilöitä, muun muassa myymäläautonhoitajia koskeva työehtosopimus. Lausunnoissa ei ole esitetty, että sitä olisi sovellettava riidanalaisessa työsuhteessa. Kun mainitun työehtosopimuksen soveltamisala on rajoitettu vain osaan osuuskauppaliikkeen piirissä työskenteleviin, esimiesasemassa oleviin toimihenkilöihin, työtuomioistuimen mielestä ei ole perusteita sille, että tätä työehtosopimusta olisi noudatettava kihlakunnanoikeudessa riidan kohteena olevassa työsuhteessa.

Lausuntojen mukaan Kosken työsuhteessa sovellettaviksi voisivat tulla joko kaupan alalla solmittu myyjien ja varastotyöntekijöiden työehtoja koskeva työehtosopimus, jonka noudattamisen kannalla ovat olleet työnantajapuolta edustavat liitot, tai työntekijäliittojen ilmoittaman käsityksen mukaan kaupan automiesten työehtosopimus. Epäilyksiä ei ole siitä, että eikö kumpaakin työehtosopimusta olisi pidettävä työsopimuslain 17 §:n mukaan yleiseksi katsottavana ja valtakunnallisena. Sitä vastoin kysymys siitä, voidaanko jompaa kumpaa työsopimusta pitää Kosken työsuhteessa asianomaisen alan työehtosopimuksena, on mainitun lainkohdan tulkintaa koskeva asia. Se ei edellytä työehtosopimusolojen erityistä tuntemusta, eikä työtuomioistuin voi sitä koskevan lain 39 §:n mukaan antaa siitä sellaisenaan lausuntoa.

Työtuomioistuimen mielestä riidanalaista kysymystä on mahdollista pyrkiä selvittämään lähtien siitä tilanteesta, että Salonen työnantajana olisi työehtosopimuslain mukaan sidottu sekä myyjien ja varastotyöntekijöiden työehtoja koskevaan työehtosopimukseen että kaupan automiesten työehtosopimukseen.

Kihlakunnanoikeudessa esitetyn selvityksen mukaan Kosken pääasiallisena työnä on ollut myymäläauton kuljettaminen päivittäin noin 100-130 kilometrin yhteenlasketun ajomatkan ja myymäläautosta käsin suoritettava vähittäistavaroiden myynti. Työnsä Koski on suorittanut yleensä yksinään, mutta kiireisinä aikoina, etenkin kesäisin hänen apunaan on ollut myyntiin osallistunut työntekijä. Koski on huolehtinut lisäksi myymäläauton varustamisesta ja sen järjestelystä. Hän on myös huoltanut myymäläautoa ja suorittanut siihen korjauksia.

Myyjien ja varastotyöntekijöiden työehtoja koskevan työehtosopimuksen 6 §:n 6 kohdassa on sovittu myymäläautossa työskentelevän työntekijän päivittäisen työajan enimmäispituudeksi 10 tuntia siinä tarkemmin määrätyissä olosuhteissa. Määräys on otettu työehtosopimukseen vuoden 1979 alusta voimaan tulleen kauppaliikkeiden ja toimistojen työaikalain uusien säännösten johdosta. Määräyksellä on Kaupan Työnantajaliiton mukaan pyritty siihen, että myymäläautossa työskenteleviin työntekijöihin olisi mahdollista soveltaa samanlaisia työaikajärjestelyjä kuin automiehiin. Työtuomioistuimessa on esitetty ristiriitaista selvitystä siitä, onko puheena olevasta määräyksestä sovittaessa samalla sovittu siitä, että myyntityöhön osallistuvaa myymäläautonkuljettajaa koskisi myyjiä ja varastotyöntekijöitä koskeva työehtosopimus. Esitetystä vastakkaisesta selvityksestä ei voida päätellä, että tuollaisesta sopimuksen tulkitsemisesta olisi päästy yhteisymmärrykseen neuvotteluissa osallisliittojen välillä.

Näissä oloissa, kun muuta riidatonta perustetta ei työtuomioistuimen mielestä ole, kysymys sovellettavasta työehtosopimuksesta on ratkaistava sen mukaan, onko Koskea hänen suorittamansa työn perusteella pidettävä ensisijaisesti myymäläauton kuljettajana vai myyjänä. Myyjän työn ei voida katsoa yleensä edellyttävän auton kuljettamista. Toisaalta yksistään se seikka, että myyjä joutuu työnsä takia satunnaisesti esimerkiksi tavaroiden kuljettamisessa tai muissa tehtävissä liikkumaan kuljettamallaan autolla, ei tee hänen työtään kaupan automiesten työehtosopimuksen piiriin kuuluvaksi.

Täsmällisesti on vaikeata määritellä, mikä osuus Kosken työstä on myymäläauton kuljettamista sekä sen huoltoa ja korjaamista. Myymäläauton kuormaaminen ja purkaminen voidaan työtuomioistuimen mielestä yhtä lailla lukea autonkuljettajan kuin myyjän tehtäväksi, jollaisena se on rinnastettavissa tavaroiden esille asettamiseen ja varastotyöhön. Kosken tehtäviin on kuulunut merkittävästi myyjän työstä laadultaan ja vastuultaan poikkeavaa myymäläauton ajamista ja huoltoa. Myymäläauton kuljettaminen on ollut myös Kosken työssä pääasiallisesti päivittäin toistuva työvaihe, jonka perusteella häntä voidaan pitää hyvällä syyllä autonkuljettajana.

Esitetyn selvityksen mukaan sellaiseen myymäläauton kuljettajaan, joka on toiminut myös myyntityössä, ei ole yksittäistapauksissa näytetty sovelletun myyjien ja varastotyöntekijöiden työehtoja koskevaa sopimusta. Tähänkin nähden työtuomioistuimen mielestä Kosken työ, joka on käsittänyt kokonaisuudessaan Salosen kauppaliikkeen myymäläauton kuljettamisen, on pikemmin kuulunut työehtojensa osalta viimeksi mainitun työehtosopimuksen piiriin kuin myyjien ja varastomiesten työehtoja koskevan sopimuksen soveltamisalaan.

Työtuomioistuin näin ollen katsoo lausuntonaan, että Kosken työsuhteessa olisi, jos hänen työnantajansa olisi työehtosopimuslain mukaan sidottu kumpaiseenkin viimeksi käsittelyn kohteena olleista työehtosopimuksista, sovellettava kaupan automiesten työehtosopimusta.

Jäsenet: Pelkonen puheenjohtaja, Silenti, Airaksinen, Saastamoinen, Sulkunen ja Porttila.

Eri mieltä olevan jäsen Saastamoisen lausunto, johon jäsen Airaksinen yhtyi:

Kun muuta riidatonta perustetta ei mielestäni ole osoitettu, on kysymys sovellettavasta työehtosopimuksesta ratkaistava sen mukaan, onko Koskea hänen suorittamansa työn perusteella pidettävä ensisijaisesti myymäläautonkuljettajana vai myyjänä. Ratkaisevana tulee tällöin pitää sitä, mitä suoritettava työ laadultaan pääasiallisesti on ja mikä on sen pääasiallinen tarkoitus.

Täsmällisesti on vaikea määritellä, mikä osuus Kosken työstä on myyjän työtä tai myymäläauton kuljettamista sekä sen huoltoa ja korjaamista. Myymäläauton kuormaaminen ja purkaminen voidaan yhtä lailla lukea autonkuljettajan kuin myyjän tehtäväksi, jollaisena se on rinnastettavissa tavaroiden esille asettamiseen ja varastotyöhön. Vaikka Kosken tehtäviin on kuulunut merkittävästi myyjän työstä poikkeavaa myymäläauton ajamista ja huoltoa, on Kosken työn pääasiallinen tarkoitus ollut kuitenkin myyntityö, minkä perusteella häntä tulee pitää myyjänä.

Esitetyn selvityksen mukaan ei ole osoitettu, että yleisesti kyseessä olevan laatuiseen työhön sovellettaisiin jompaa kumpaa työehtosopimusta. Tämänkin vuoksi katson, että Kosken työn kuuluminen jomman kumman työehtosopimuksen piiriin on ratkaistava työn pääasiallisen tarkoituksen perusteella, ja työ on pikemminkin kuulunut työehtojensa osalta myyjien ja varastotyöntekijöitä koskevan työehtosopimuksen soveltamispiiriin.