Local union branch fined for strike; central union not liable due to lack of time to act.

Junasuorittajien ei-sopimuksenvaraista asiaa koskenut muutaman tunnin mittainen työnseisaus oli pantu toimeen virkamiesten liiton paikallisosaston toimesta. Osasto tuomittu hyvityssakkoon työrauhavelvollisuuden rikkomisesta.

Paikallisosaston puheenjohtaja kuului jäsenenä liiton hallitukseen ja sen työvaliokuntaan. Osaston pääluottamusmies oli liiton hallituksen jäsen. Liiton ei katsottu vallinneissa oloissa kuitenkaan laiminlyöneen valvontavelvollisuuttaan yksistään osaston puheenjohtajan ja sen asettaman pääluottamusmiehen osastonsa puolesta suorittamien toimien tai laiminlyöntien takia. (Ään.)

Kantaja Valtiovarainministeriö Vastaajat Rautatievirkamiesliitto r.y. Rautatievirkamiesliiton Helsingin osasto r.y.

TUOMIO

VIRKAEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Virkamiesten keskusjärjestöjen ja valtiovarainministeriön välillä 12.10.1970 tehdyssä pääsopimuksessa valtion virkaehtosopimusten neuvottelumenettelystä on muun ohella seuraava määräys:

Työtaisteluoikeuden käyttäminen

11 §. Alayhdistys ei saa ryhtyä työtaistelutoimenpiteisiin vastoin 1 §:ssä mainitun asianomaisen keskusjärjestön päätöstä.

KANNE

Kanteen perustelut

Työnseisaus kohdistui työvuorotaulun muuttamiseen ja siis työnantajan työnjohto-oikeuden piiriin kuuluvaan ei-sopimuksenvaraiseen asiaan. Se oli siis valtion virkaehtosopimuslain 8 §:n 1 momentin jälkimmäisen virkkeen vastainen. Työtaistelu oli pantu toimeen pääsopimuksen ja sen allekirjoituspöytäkirjan määräysten vastaisesti.

Rautatievirkamiesliitto oli ollut tietoinen ja kytketty työtaistelutoimenpiteeseen sillä tavoin, että sen Helsingin osaston puheenjohtaja ja pääluottamusmies olivat Rautatievirkamiesliiton hallituksen jäseniä. Näin ollen Rautatievirkamiesliitto oli ollut tietoinen kehittymässä olleesta työtaistelu-uhasta viimeistään siinä vaiheessa, kun asiaa koskevia neuvotteluja oli käyty Helsingin rautatiepiirin kanssa. Rautatievirkamiesliitto ei kuitenkaan ollut ryhtynyt toimenpiteisiin työnseisauksen ehkäisemiseksi.

Kolmen junan myöhästymisistä aiheutunut vahinko valtion rautateillä noudatettavan korvaushinnoittelun mukaan oli määrältään 9 400 markkaa. Lisäksi oli jouduttu peruuttamaan eräitä Hangon junia, joiden sijasta matkustajat kuljetettiin linja-autoilla ja vuokra-autoilla. Tältä osin valtionrautateiden maksettavaksi tulleiden laskujen määrä oli 7 886,50 markkaa. Syntyneen vahingon yhteismäärä oli siis 17 226,50 markkaa.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Valtiovarainministeriö on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että kysymyksessä oleva työtaistelu oli valtion virkaehtosopimuslain 8 §:n 1 momentin toisen virkkeen ja valtion virkaehtosopimusten neuvottelumenettelystä tehdyn pääsopimuksen 11 §:n vastainen. Lisäksi valtiovarainministeriö on vaatinut, että työtuomioistuin toteaisi Rautatievirkamiesliiton Helsingin osaston panneen toimeen kysymyksessä olevan työtaistelun ja Rautatievirkamiesliiton laiminlyöneen työtaistelun osalta valtion virkaehtosopimuslain 10 §:n 1 momentin mukaisen valvontavelvoitteensa ja velvottaisi vastaajat kummankin erikseen maksamaan valtiolle hyvityssakkoa siten, että hyvityssakon määrä oli riittävä suhteessa aiheutuneen vahingon määrään.

VASTINE

Vastineen perustelut

Rautatievirkamiesliitto ja sen Helsingin osasto ovat myöntäneet, että kysymyksessä oli virkaehtosopimuslain 8 §:n 1 momentin toisen virkkeen ja pääsopimuksen 11 §:n vastainen työtaistelu. Rautatievirkamiesliiton Helsingin osasto on myöntänyt panneensa toimeen työtaistelun. Työtaistelu oli kestänyt kolme tuntia 15 minuuttia. Siihen osallistui kaksi junasuorittajaa.

Valtionrautateiden 1.3.1985 tapahtuneen organisaatiomuutoksen aiheuttama toimivaltasuhteiden olennainen muuttaminen henkilöstön käyttöä ja palvelussuhteen ehtoja koskevien asioiden käsittelyssä oli aiheuttanut alkuvaiheessa epäselvyyttä järjestöjen ja työnantajan välisessä neuvottelutoiminnassa. Neuvottelukäytäntö oli hakenut uusia uomiaan, mikä oli vaikuttanut olennaisesti työnseisauksen syntyyn.

Turun satamasta Helsinkiin tulevan pikajunan raiteen muutos, joka oli aiheuttanut vastustusta niin rautatieläisten kuin rautateiden käyttäjien ja lehdistönkin edustajien piirissä, oli muodostanut pohjan kysymyksessä olevan työtaistelun syntymiselle.

Valtionrautatiet ja työntekijäjärjestöt olivat vakiintuneesti sopineet keskenään työaikalain alaisten valtion virkamiesten työaikasopimuksesta ja sen soveltamisohjeesta valtionrautateillä. Neuvotteluissa oli useimmiten päästy yhteisymmärrykseen. Soveltamisohjeiden mukaan työnantajan oli laadittava jokaista työpaikkaa varten työtuntijärjestelmä, josta ilmeni työn alkaminen ja päättyminen sekä ruokailu- ja lepoajat. Valtionrautateillä oli käytännössä menty työntekijäpuolen kuulemisessa ohjeiden edellyttämää pitemmälle. Vuorotaulua koskevat neuvottelut oli käyty ensin paikallisella tasolla. Jos paikallisella tasolla ei päästy sopimukseen, asian käsittely siirtyi Helsingin rautatiepiirin päällikön ja pääluottamusmiehen väliseksi.

Seuranneena päivänä 8.5.1985 olivat Rautatievirkamiesliiton edustajat saaneet tietää, että Helsingin rautatiepiirin päällikön alainen Helsingin henkilöliikennealueen päällikkö oli 8.5.1985 hyväksynyt Karjaan liikennealueen päällikön jo 6.5.1985 tekemän vuorotaulumuutoksen. Päätöksen sisältönä oli ollut lauantai-illan kello 22.40 ja sunnuntaiaamun kello 5.30 välisen vuoron poistaminen vähätöisenä. Sinä aikana ei ollut vakituisia junavuoroja, mutta junasuorittajan tuli huolehtia sinä aikana tulevista ylimääräisistä junista ja Pohjan sillan avaamisluvasta. Junaturvallisuuden kannalta muutos oli erittäin arveluttava, koska muutoksen jälkeen koko Länsi-Uusimaa olisi ilman valvontahenkilöstöä. Mitään pakottavaa tarvetta muutokselle ei ollut, sillä kysymyksessä oli 20 vuotta jatkunut tilanne.

29.5.1985 Rautatievirkamiesliiton Helsingin osaston puheenjohtaja oli kello 14 saanut Helsingin rautatiepiirin päälliköltä vastauksen, ettei kirjeitse ehdotettu työvuorotaulun siirto käynyt päinsä. Tämän johdosta puheenjohtaja oli neuvotellut puhelimessa Karjaan junasuorittajien kanssa työrauhan säilyttämiseksi. Kello 15 puheenjohtaja oli yrityksen epäonnistuttua ilmoittanut rautatiepiirin päällikölle, ettei osasto pystynyt takaamaan työrauhaa kello 17.45 jälkeen. Kello 15.54 piirin päällikkö oli esittänyt pääluottamusmiehelle kirjallisesti vaatimuksen työtaistelun lopettamisesta.

Työnseisaus oli toteutettu niin, että kello 17.45 junasuorittaja oli poistunut työpaikaltaan ja kello 18.40 yöjunasuorittaja oli jäänyt saapumatta työvuorolleen. Kello 19.25 päiväjunasuorittajan työvuoro oli päättynyt ja kello 21.00 työtaistelu päättynyt.

Junien myöhästymisestä ei syntynyt vahinkoa. Kaksi pikajunaa oli normaalistikin myöhässä jonkin verran. Junissa oli kysymyksessä olevina päivinä poikkeuksellisen vähän matkustajia. Vuorotaulun muutos oli määrä ottaa käyttöön 2.6.1985, mutta 31.5.1985 pidetyssä neuvottelussa oli sovittu sen käyttöönotosta vasta kaksi viikkoa myöhemmin. Näin ollen Rautatievirkamiesliiton edustajien vaatimus sen käyttöönotosta oli tosiasiallisesti hyväksytty. Vuorotaulu oli otettu käyttöön vain koeluontoisesti.

Rautatievirkamiesliiton Helsingin osasto oli kaikin käytettävissään olevin keinoin pyrkinyt neuvottelemaan ja järjestämään asian neuvotteluteitse. Työnantajan epäoikeudenmukainen menettely oli johtanut sellaiseen tilanteeseen, ettei osasto ollut voinut enää kohtuudella estää jäseniä esittämästä kantaansa voimaperäisemmin. Osasto ei ollut syypää siihen, ettei asiaa ollut selvitetty asiallisissa neuvotteluissa. Lakon syntyyn olivat vaikuttaneet oleellisesti Karjaan tulehtuneet henkilösuhteet. Tulehtuneisuudesta oli ilmoitettu työnantajalle jo joulukuussa 1976.

Karjaan junasuorittajat olivat vaatineet osastoa toteuttamaan työtaistelun viikonlopun ruuhka-aikaan 31.5.-1.6. eli perjantaista kello 13:sta lauantaihin kello 13:een. Osasto oli onnistunut rajoittamaan seisauksen keston ja siirtämään sen ajankohdan sellaiseksi, että siitä aiheutui mahdollisimman vähän vahinkoa. Työnseisaus oli lieventynyt todellisesta työtaistelusta vain eräänlaiseksi vastalauseeksi työnantajan kyseenalaiseen menettelyyn.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Rautatievirkamiesliiton Helsingin osasto on pyytänyt, ettei hyvityssakkoa tuomittaisi lainkaan tai että se määrättäisiin osastolle mahdollisimman pienenä, koska työnseisaus oli ollut vähäinen ja johtunut työnantajien vastuupiiriin kuuluvista tapahtumista ja taitamattomasta menettelystä sekä vielä huomioon ottaen, että vahingot olivat olleet erittäin vähäiset.

Rautatievirkamiesliitto on kiistänyt siihen kohdistetut vaatimukset kokonaan.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Valtiovarainministeriö on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan. Rautatievirkamiesliitto on jättänyt vaatimuksen kulujensa korvaamisesta työtuomioistuimen harkittavaksi.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Karjaan aseman raidejärjestelyissä suoritettavasta junasuorittajien vuorotaulujen muutossuunnitelmasta on ilmoitettu Karjaan yhteistyöryhmän 28.3.1985 pidetyssä kokouksessa. Rautatievirkamiesliiton Helsingin osaston edustajien vastustettua ehdotettua raidejärjestelymuutosta on asiasta käyty heidän sekä Karjaan liikennealueen päällikön ja Helsingin rautatiepiirin päällikön kesken neuvotteluja. Vuorotaulun muutos on Helsingin rautatiepiirissä hyväksytty 8.5.1985. Sen oli määrä tulla voimaan 2.6.1985.

Vastalauseena vuorotaulun muuttamiselle Karjaan aseman junasuorittajat ovat toimeenpanneet 29.5.1985 kanteessa tarkoitetun työseisauksen kello 17.45 - 21.00 välisenä aikana. Rautatievirkamiesliiton Helsingin osasto on myöntänyt toimeenpanneensa edellä mainitun työnseisauksen, joka on koskenut sellaista valtion virkaehtosopimuslain 2 §:n 2 momentissa tarkoitettua asiaa, josta ei saa virkaehtosopimuksella sopia. Työtaistelu on siten valtion virkaehtosopimuslain 8 §:n 1 momentin mukaan kielletty. Työtaisteluun on myös ryhdytty ilman pääsopimuksen 11 §:n edellyttämää keskusjärjestön päätöstä.

Osaston puheenjohtaja on kerrotuin tavoin pyrkinyt saamaan liiton ryhtymään toimenpiteisiin työnseisauksen estämiseksi sen alkamisen varmistuttua. Liiton hallituksen jäsenenä myös olleen osaston asettaman pääluottamusmiehen toimia ei ole jutussa selvitetty. Huomioon ottaen, että hyvin lyhyen ajan kestäneen työnseisauksen alkaminen on käynyt selville vasta muutamia tunteja ennen sen toimeenpanemista, liitolla ei työtuomioistuimen mielestä ole ollut todellisia mahdollisuuksia omilla toimillaan vaikuttaa tapahtumien kulkuun.

Liiton ei voida katsoa näissä oloissa laiminlyöneen valvontavelvollisuuttaan yksistään osaston puheenjohtajan ja sen asettaman pääluottamusmiehen osastonsa puolesta suorittamien toimien tai laiminlyöntien takia.

Tuomiolauselma

Rautatievirkamiesliiton Helsingin osasto, joka on menetellyt edellä kerrotuin tavoin vastoin pääsopimuksen 11 §:n menettelymääräystä, tuomitaan valtion virkaehtosopimuslain 8 §:n 1 momentin ja 10 §:n sekä 19 ja 20 §:n nojalla maksamaan valtiolle hyvityssakkoa työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 4 000 markkaa sekä korvaamaan valtiovarainministeriön oikeudenkäyntikulut 1 500 markalla.

Enemmälti kanne hylätään.

Jäsenet: Pelkonen puheenjohtaja, Iirola, Juurinen, H. Rautiainen, P. Virtanen ja Koivistoinen.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot:

Jäsen Rautiainen, jonka lausuntoon jäsen Juurinen yhtyi, lausui:

Tuomitsen Rautatievirkamiesliiton maksamaan valtiolle hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä 3 000 markkaa sekä velvoitan liiton osallistumaan yhteisvastuullisesti Rautatievirkamiesliiton Helsingin osaston kanssa valtiovarainministeriön oikeudenkäyntikulujen korvaamiseen 1 500 markalla.