Labor court ruled that the place of employment is the starting and ending point, defining Kempele as the workplace for drivers.

Erimielisyys koski sitä, miten työehtosopimuksen päivärahoja ja yöpymiskorvausta koskevassa määräyksessä mainittu asemapaikkakunnan käsite oli ymmärrettävä. Yhtiön toiminnalla oli osoitettu olevan toiminnallisia ja muita liittymäkohtia kahdelle paikkakunnalle. Ratkaisevaksi oli katsottu työn aloittamis- ja lopettamispaikka, minkä mukaan autonkuljettajien asemapaikkakunta oli vahvistettu.

Kantaja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT r.y. Vastaaja LTK:n Erityisalojen Työnantajaliitto r.y. Kuultava Kuljetusliike R. Pynnönen Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen kesken 29.4.1983 tehdyssä autoliikenteen työehtosopimuksessa on muun ohessa seuraava määräys:

IV. ERINÄISET KORVAUKSET

18 §

Päivärahat ja yöpymiskorvaus

Kotimaassa 1. Mikäli työntekijä on estynyt 10 tunnin aikana ruokailemasta asemapaikkakunnalla, maksetaan osapäivärahana kaksikymmentäviisi (25) markkaa siten, että esteen alkamisesta laskettua täyttä 24 tunnin jaksoa kohti maksetaan kaksi osapäivärahaa.

Soveltamisohje:

_______________

Asemapaikkakunnalla tarkoitetaan sitä kuntaa, jossa työntekijän työhönsijoituspaikka on, kuitenkin siten, että osapuolten on erikseen sovittava asiasta, mikäli paikkakuntakohtaiset erikoisolosuhteet antavat siihen aiheen.

Jaksoon lasketaan kaikki se aika, jolloin este ruokailuun vallitsee eli ajoajan lisäksi myös se aika, jolloin työntekijä paikalliset olosuhteet huomioon ottaen suorittaa lähdön valmisteluun ja paluun selvittelyyn liittyviä tehtäviä.

KANNE

Kanteen perustelut

Työtuomioistuimen tuomiossa n:o 86/1983 käsitellyssä asiassa asianosaisliitot olivat olleet yksimielisiä siitä, että sitä yrityksen toimipistettä, johon työntekijä oli sijoitettu ja josta hän säännönmukaisesti lähti työhön ja palasi työstä takaisin, oli pidettävä työehtosopimuksessa tarkoitettuna asemapaikkakuntana. Tuomio koski linja-autohenkilökunnan työehtosopimusta, mutta osapäivärahaa koskevat määräykset olivat siinä samansisältöiset kuin autoliikenteen työehtosopimuksessa. Työtuomioistuin oli tulkinnut työehtosopimusten ruokarahamääräyksiä myös tuomioissaan n:o 32/1980, jossa oli katsottu kunnan rajan olevan ratkaiseva asemapaikkakunnan käsitteelle. Mainittujen tuomioiden valossa esillä olevassa tapauksessa oli asemapaikkakuntana pidettävä Kempelettä. Sillä seikalla, että yhtiön työnjohto sijaitsi Kaukokiito Oy:n omistamassa terminaalissa eikä autojen säilytyspaikassa, ei ollut asiassa merkitystä.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Kuljetusliike R. Pynnönen Oy on velvollinen pitämään yhtiön palveluksessa olevien autonkuljettajien Risto ja Eero Honkalan, Pentti Koutuaniemen, Niilo Sipolan, Aulis Suhosen ja Sauli Vähäahon asemapaikkakuntana Kempeleen kuntaa. Jutussa toimitetussa esivalmistelussa Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto on luopunut vaatimasta osapäivärahoja ja ruokarahoja Sipolalle, Suhoselle ja Vähäaholle.

VASTINE

Vastineen perustelut

Vastineessa esitetyt vaatimukset

LTK:n Erityisalojen Työnantajaliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Asianosaiset ovat asiassa erimielisiä lähinnä siitä, miten työehtosopimuksen 18 §:n 1 kohdassa mainittu asemapaikkakunnan käsite on ymmärrettävä. Määräykseen liittyvän soveltamisohjeen mukaan asemapaikkakunnalla tarkoitetaan sitä kuntaa, jossa työntekijän työhönsijoituspaikka on. Jos paikkakunnan erikoisolosuhteet antavat aihetta, osapuolten on erikseen sovittava asemapaikkakunnasta. Niistä perusteista, joiden mukaan työhönsijoituspaikka on yksittäistapauksissa tarkoitettu määrättäväksi, ei ole soveltamisohjeissa tarkemmin sovittu.

Kuljetusliike R. Pynnönen Oy:n, jonka kotipaikka on Vantaan kaupunki, toiminta Oulun seudulla on tapahtunut osaksi Oulun kaupungissa sijaitsevasta terminaalista ja osaksi Kempeleen kunnassa olevasta autojen seisontahallista käsin. Kanteessa tarkoitetut yhtiön palveluksessa olevat autonkuljettajat ovat suorittaneet työnsä siten, että he ovat aamuisin ryhtyneet suorittamaan Kempeleelle Helsingin seudulta lastattuina tuotujen autojen jakelu- ja purkausajoa Oulun ympäristössä ja kauempanakin sekä kuormattuaan autot jakelupisteissä tai muissa paikoissa työpäivän päättyessä kuljettaneet autot takaisin seisontahallille, josta ne sitten on kuljetettu edelleen. Seisontahallilla on ollut kuljettajien käytössä sosiaalitiloja, jotka tosin alunperin on tarkoitettu autojen kunnostusta suorittaville työntekijöille. Vastaavat tilat on myös terminaalirakennuksessa Oulussa.

Kuljetusliikkeen töiden järjestely on suoritettu sen käytössä Oulun kaupungissa sijaitsevassa erään toisen yhtiön omistamassa terminaalissa, jossa on suoritettu liikkeen johtamisen ja pääosaltaan työnjohtoon kuuluvat tehtävät. Jossakin määrin autonkuljettajat ovat saaneet määräyksiä ajojen suorittamisesta myös Kempeleen hallilla ajoon lähtiessään siellä asuvalta yhtiön kuljetuspäälliköltä. Työnantajaliiton ilmoituksen mukaan kuljetusliikkeen liikennelupien perusteella Oulu on alueella suoritettavan keräily- ja jakeluliikenteen keskuspaikka.

Yhtiön toiminnalla on osoitettu olevan toiminnallisia ja muita liittymäkohtia niin Ouluun kuin Kempeleellekin. Huomioon ottaen edellä mainitussa työtuomioistuimen tuomiossa asemapaikkakunnan määräämisen erääksi perusteeksi hyväksytty lähtökohta, jonka mukaan erityistä merkitystä on säännönmukaisen työn aloittamis- ja lopettamispaikalla, etusija tässä tapauksessa on annettava sille käsitykselle, että Kempeleen kunta on kanteessa tarkoitettujen työntekijöiden asemapaikkakunta. Tätä kantaa tukee myös se, että kun kysymys on työn takia ruokailemista kohdanneen, tunneissa määritellyn esteen vuoksi maksettavasta päivärahasta, asemapaikkakuntaa määrättäessä voidaan ratkaisussa kiinnittää huomiota nimenomaan työn aloittamis- ja lopettamispaikkaan.

Työtuomioistuin toteaa, kuten vastaavasti usein mainitussa aikaisemmassa tuomiossaan, että ainoastaan osapuolten välillä tehty sopimus voisi vapauttaa yhtiön päivärahan maksamisvelvollisuudesta, kun asemapaikkana on pidettävä Kempelettä. Näin ollen yhtiö ei ole työnjohto-oikeutensa nojalla voinut yksin määrätä Oulua asemapaikkakunnaksi, jos se on vastoin työehtosopimuksen määräyksen sisältöä. Työtuomioistuimen mielestä ei ole perustetta sille, että työntekijöiden voitaisiin katsoa sen hiljaisesti hyväksyneen.

Tuomiolauselma

Lausunnon antaminen raukeaa kanteessa luovutuilta osin.

Työtuomioistuin vahvistaa, että Kuljetusliike R. Pynnönen Oy:n palveluksessa olevien, kanteessa tarkoitettujen autonkuljettajien asemapaikkakunta on työehtosopimuksen 18 §:n 1 kohdan mukaan Kempeleen kunta.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto saa asian laatuun nähden itse kärsiä kulunsa asiassa.

Jäsenet: Pelkonen puheenjohtaja, Peltola, Äimälä, H. Rautiainen, P. Virtanen ja Hölttä.

Tuomio oli yksimielinen.