Labor court dismissed union strike claims, holding that union branches, not the union itself, did not authorize the strike action.

Seitsemällä eri tuotantolaitoksella toimeenpannun työtaistelun tarkoituksena oli ollut painostaa paitsi valtiovaltaa myös erään yrityksen konkurssipesältä sellutehtaan tehdaskiinteistön ostamisesta esisopimuksen tehneitä kahta yritystä jatkamaan sellutehtaan sellutuotantoa siihen saakka kunnes paikkakunnalle oli luotu korvaavat työpaikat irtisanotuille tehtaan työntekijöille. Työtaistelun katsottu kohdistuneen työehtosopimuksen määräykseen työnantajan oikeudesta ottaa toimeen ja erottaa työntekijä.

Ammattiosastot olivat toteuttaneet työtaistelun. Sen sijaan riittävää näyttöä puuttui siitä, että työntekijäliitto olisi varsinaisesti menettelyllään toimeenpannut työtaistelun. (Ään.)

Kantaja Metsäteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Vastaaja Paperiliitto r.y. Kuultavat Paperiliiton Äänekosken osasto n:o 77 r.y Paperiliiton Kaskisten osasto n:o 3 r.y. Paperiliiton Rauman osasto n:o 42 r.y. Paperiliiton Äänekosken osasto n:o 13 r.y Paperiliiton Jyväskylän osasto n:o 12 r.y. Paperiliiton Jämsänkosken osasto n:o 11 r.y. Paperiliiton Kaipolan osasto n:o 80 r.y.

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen kesken 21.3.1984 tehdyssä paperi ja puumassateollisuuden työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

3 §. YLEISSOPIMUKSEN NOUDATTAMINEN

1. Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestön välistä yleissopimusta noudatetaan tämän työehtosopimuksen osana.

4 §. TYÖRAUHAVELVOITE

1. Ryhtyminen lakkoon, saartoon, työsulkuun tai muuhun siihen verrattavaan toimenpiteeseen tämän sopimuksen muuttamiseksi sen voimassaoloaikana tai lisäyksen saamiseksi siihen samoin kuin joukkoirtisanominen tai joukkoirtisanoutuminen saman tarkoituksen saavuttamiseksi on kielletty.

5 §. TYÖSUHTEEN SYNTYMINEN JA LAKKAAMINEN

1. Työnantajalla on oikeus ottaa toimeen ja erottaa työntekijä sekä määrätä työn johtamisesta.

KANTEET

Kanteiden perusteet

Metsäteollisuuden Työnantajaliitto on työtuomioistuimessa lausunut, että Keski-Suomen Selluloosa Oy:n konkurssipesä oli sanonut irti Lievestuoreen liukosellun tuotannossa työskennelleiden työntekijöiden työsuhteet päättymään viimeistään 5.9.1985 kello 6.00, jolloin myös tuotannollinen toiminta oli päättynyt. Työntekijöihin oli sovellettu paperi- ja puumassateollisuuden työehtosopimusta.

Kantajaliiton jäsenyrityksen Oy Metsä-Botnia Ab:n Äänekosken tehtaiden pääluottamusmies oli 6.9.1985 ilmoittanut työnantajalle, että tehtaan työntekijät olivat päättäneet ajaa laitoksen alas siten, että se oli seisokkikunnossa vuorokauden alkaen 9.9.1985 kello 14.00. Toimenpiteen syyksi pääluottamusmies oli ilmoittanut, että sillä haluttiin painostaa valtiovaltaa sekä Keski-Suomen Selluloosa Oy:n uusia omistajia Oy Metsä-Botnia Ab:tä ja Rauma-Repola Oy:tä, jotta ne jatkaisivat Keski-Suomen Selluloosa Oy:n Lievestuoreen liukosellutuotantoa siihen asti kunnes Lievestuoreelle oli luotu korvaavat työpaikat tehtaan työntekijöille. Pääluottamusmies oli uudistanut vaatimuksen 9.9.1985 antaen lisäksi työnantajalle asiaa koskeneen kirjelmän. Yhtiön Äänekosken tehtaan työntekijät olivat aloittaneet työnseisauksen ilmoituksen mukaisesti. Tehtaan alasajo oli alkanut 9.9.1985 noin kello 8.00, ja tehdas oli ollut seisokkikunnossa kello 14.00.

Oy Metsä-Botnia Ab:n Kaskisten tehtaan pääluottamusmies oli 7.9.1985 ilmoittanut työnantajalle, että tehtaan työntekijät olivat päättäneet ajaa laitoksen alas siten, että se oli seisokkikunnossa vuorokauden alkaen 9.9.1985 kello 14. Niin sanotut päivätyöntekijät olivat ilmoittaneet palaavansa työhön 11.9.1985 kello 7.00. Toimenpiteelle oli ilmoitettu sama syy kuin edellä yhtiön Äänekosken tehtaalla. Pääluottamusmies oli uudistanut vaatimuksen 9.9.1985 ja antanut lisäksi työnantajalle asiaa koskeneen kirjelmän. Kaskisten tehtaan työntekijät olivat aloittaneet työnseisauksen ilmoituksensa mukaisesti. Jotta tehdas oli ollut seisokkikunnossa ilmoitettuna aikana 9.9.1985 kello 14, alasajo oli alkanut samana päivänä noin kello 8.00.

Rauma-Repola Oy:n kemiallisen metsäteollisuuden Rauman paperi- ja selluteollisuuden pääluottamusmies oli 6.9.1985 ilmoittanut työnantajalle, että tehtaan työntekijät olivat päättäneet ajaa laitoksen alas siten, että se oli seisokkikunnossa vuorokauden 9.9.1985 kello 14.00 alkaen. Toimenpiteelle pääluottamusmies oli ilmoittanut saman syyn kuin kahdessa edellä tarkoitetussa tuotantolaitoksessa. Pääluottamusmies oli uudistanut vaatimuksen 7.9.1985. Rauman tehtaiden työntekijät olivat aloittaneet työnseisauksen

ilmoituksensa mukaisesti. Alasajo oli alkanut osittain 8.9.1985 noin kello 21.00.

Oy Metsä-Botnia Ab:n Äänekosken tehtaan työtaisteluun oli ottanut osaa noin 160 työntekijää, jotka kuuluivat jäseninä Paperiliiton Äänekosken osastoon n:o 77. Mukana olivat olleet myös kaikki ammattiosaston luottamusmiehet.

Oy Metsä-Botnia Ab:n Kaskisten tehtaan työtaisteluun osallistuneet noin 210 työntekijää kuuluivat Paperiliiton Kaskisten osastoon n:o 3. Myös tähän työtaisteluun olivat osallistuneet kaikki ammattiosaston asettamat luottamusmiehet.

Rauma-Repola Oy:n kemiallisen metsäteollisuuden Rauman paperi- ja selluteollisuuden 1025 työtaisteluun osallistunutta työntekijää kuuluivat puolestaan Paperiliiton Rauman osastoon n:o 42. Myös tämän työpaikan luottamusmiehet olivat olleet mukana työtaistelussa.

Työntekijät olivat eri tuotantolaitoksissa kerrotulla 9.9.1985 toimeenpanemallaan työtaistelulla pyrkineet painostamaan työnantajaa tälle kuuluvassa oikeudessa ottaa toimeen työntekijä. Lisäksi työntekijät olivat pyrkineet kaventamaan työnantajalle kuuluvaa työnjohto-oikeutta sekä muuttamaan paperiteollisuuden työehtosopimuksen mukaisia työsuhteen ehtoja. Työtaistelu oli kohdistunut lisäksi työehtosopimukseen kokonaisuudessaan.

Uhkaavasta työtaistelusta oli ilmoitettu välittömästi myös Paperiliiton edustajalle asian tultua yhtiöiden edustajan tietoon. Paperiliitto ei ollut ryhtynyt toimenpiteisiin työtaistelutoimenpiteiden estämiseksi eikä lopettamiseksi vaan päin vastoin tukenut työtaistelutoimenpiteitä.

Keski-Suomen Selluloosa Oy oli kuulunut kantajaliittoon jäsenenä 7.2.1985 alkaneeseen konkurssiin saakka noudattaen paperi- ja puumassateollisuuden työehtosopimusta. Myös konkurssipesä oli noudattanut tätä työehtosopimusta.

Työntekijät olivat 11.9.1985 toimeenpanemillaan lakoilla pyrkineet painostamaan työnantajapuolta aikaan saadakseen muutoksen työehtosopimuksen työnantajan työnjohto-oikeutta koskeviin määräyksiin. Lisäksi työtaistelutoimenpiteet olivat kohdistuneet työehtosopimukseen kokonaisuudessaan.

Paperiliitto oli ollut tietoinen lakkojen valmistelusta, mutta Metsäteollisuuden Työnantajaliiton toistuvista kehotuksista huolimatta se ei ollut ryhtynyt riittäviin toimenpiteisiin lakkojen estämiseksi.

Kanteissa esitetyt vaatimukset

Metsäteollisuuden Työnantajaliitto on ensimmäisessä kanteessaan vaatinut Paperiliiton ja sen Äänekosken osaston n:o 77, toisessa kanteessaan Paperiliiton ja sen Kaskisten osaston n:o 3, kolmannessa kanteessaan Paperiliiton ja sen Rauman osaston n:o 42 sekä neljännessä kanteessaan Paperiliiton ja sen Äänekosken osaston n:o 13, Jyväskylän osaston n:o 12, Jämsänkosken osaston n:o 11 ja Kaipolan osaston n:o 80 tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuslain 8 §:n mukaisten velvollisuuksien rikkomisesta.

VASTINEET

Vastineiden perustelut

Kanteissa kerrotut tapahtumien ajankohdat pitivät paikkansa. Kolmen ensin sanotun yrityksen pääluottamusmiehet eivät olleet ilmoittaneet tarkoituksen olleen painostaa työnantajaa ottamaan työntekijät työhön työnantajansa palvelukseen. Kysymys oli ollut valtiovaltaan ja kahteen työnantajayhtiöön, Rauma-Repola Oy:hyn ja Metsä-Botnia Oy:hyn kohdistuva vetoomus neuvottelujen käynnistämiseksi tuotannon jatkamisesta Lievestuoreen tehtaalla. Kyseessä oli siis ollut mielenosoitus huonosti hoidetun yrityskaupan johdosta. Yrityskaupoista ei sisältynyt määräyksiä paperi- ja puumassateollisuuden työehtosopimukseen. Työnseisausten ajankohtana kumpikaan sanotuista yhtiöistä ei edes ollut ollut Lievestuoreen selluloosatehdaskiinteistön omistaja, koska omistusoikeuden siirtymistä koskevaa esisopimusta ei ollut vahvistettu lopulliseksi kauppasopimukseksi.

Keski-Suomen Selluloosa Oy:n konkurssipesän palveluksessa olleiden työntekijöiden työsuhteet olivat päättyneet kanteessa ilmoitetuin tavoin viimeistään 5.9.1985 kello 6.00, jolloin myös tuotannollinen toiminta oli päättynyt. KeskiSuomen Selluloosa Oy:n konkurssipesä ei ollut ollut sidottu paperi-ja puumassateollisuuden työehtosopimukseen, vaan se oli noudattanut sitä työsopimuslain 17 §:n mukaisena yleissitovana työehtosopimuksena. Kun työntekijöiden työsuhteet Lievestuoreella olivat päättyneet sanotuin tavoin, ei työnseisauksella voinut olla vaikutusta konkurssipesän entisten työntekijöiden työsuhteen ehtoihin, koska heillä ei ollut työtä. Työnseisauksella ei myöskään millään tavoin ollut pyritty muuttamaan työnantajan työnjohto-oikeutta eikä voimassa olevan työehtosopimuksen mukaisia työsuhteen ehtoja.

Työehtosopimukseen kokonaisuudessaan kohdistuminen ei asiassa myöskään ottaen huomioon työtuomioistuinkäytännön voinut tulla kysymykseen. Myötätuntotoimenpiteet olivat kestäneet vuorokauden ja koskeneet vajaata kymmenettä osaa Paperiliiton 38 000:sta työssä käyvästä jäsenestä.

Paperiliitolle oli ilmoitettu kysymyksessä olleen spontaani myötätunnonosoitus Lievestuoreen työttömille työntekijöille. Paperiliiton tehtävä oli valvoa työehtosopimuksen määräämän työrauhan noudattamista, joten Paperiliitto ei ollut voinut rikkoa sille työehtosopimuksen tai työehtosopimuslain nojalla kuuluvia velvollisuuksia.

Neljänteen kanteeseen vastatessaan Paperiliitto on myös todennut kysymyksessä olleen puhtaasti myötätunnonilmaus Lievestuoreen työttömiksi jääneitä selluloosatyöntekijöitä kohtaan. Myötätunnonosoituksilla ei osaksikaan eikä edes välillisesti voinut olla vaikutusta työnseisauksiin osallistuneiden työntekijöiden omien työsuhteiden ehtoihin. Kantajan väite siitä, että neljän ammattiosaston jäsenet olisivat pyrkineet painostamaan työnantajiaan aikaansaadakseen muutoksen työehtosopimuksen työnjohto-oikeutta koskeviin määräyksiin, oli täysin perusteeton.

Vastineissa esitetyt vaatimukset

Paperiliitto on ensisijaisesti vaatinut kaikkien neljän kanteen jättämistä tutkimatta ja toissijaisesti niiden hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ja kuultavat ammattiosastot ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

JUTTUJEN YHDISTÄMINEN

Työtuomioistuin on yhdistänyt jutut.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Esitetyn oikeudenkäyntiväitteen johdosta työtuomioistuin toteaa kanteiden olevan asianmukaisesti yksilöityjä niin, ettei niiden tutkimiselle ole estettä.

Työehtosopimuslain 8 § kieltää sellaiset työtaistelutoimenpiteet, jotka kohdistuvat työehtosopimukseen kokonaisuudessaan tai johonkin sen yksityiseen määräykseen. Työtuomioistuin joutuu sen vuoksi tutkimaan, kohdistuuko edellä ilmenevässä tarkoituksessa toimeenpantu lakko tällä tavoin paperi- ja puumassateollisuuden työntekijöitä koskevaan työehtosopimukseen. Sekä ammattiosastojen lakossa olleiden jäsenten että Lievestuoreen tehtailta irtisanottujen työntekijöiden työsuhteisiin on sovellettu samaa paperi- ja puumassateollisuuden työehtosopimusta, johon myös tehdaskiinteistön ostamisesta esisopimuksen tehneet yhtiöt ovat sidottuja ja jota konkurssipesäkin oli noudattanut sen hallinnon ja tehtaan työntekijöiden välillä tehdyn sopimuksenkin mukaisesti.

Kolmen ensiksi mainitun tuotantolaitoksen pääluottamusmiehet ovat 6.9.1985 ja siis välittömästi ennen työtaistelun toteuttamista osallistuneet ammattiosastojen työpaikoille asettamien pääluottamusmiesten kokoukseen Paperiliiton Helsingissä sijaitsevissa tiloissa, jotka Paperiliitto oli luovuttanut pääluottamusmiesten käyttöön tätä kokousta varten. Paperiliitto puolestaan on käsitellyt Lievestuoreen tilannetta liittotoimikunnan kokouksessa 11.9.1985 ja päättänyt siinä esittää Rauma-Repola Oy:lle ja Oy Metsä-Botnia Ab:lle neuvottelujen käynnistämistä tehtaan toiminnan uudelleen aloittamiseksi. Molemmat yhtiöt ovatkin myöhemmin ilmoittaneet suostuvansa neuvottelujen aloittamiseen.

Työtuomioistuin katsoo olosuhteista voitavan päätellä Paperiliiton osaltaan suhtautuneen myötämielisesti työtaistelun toteuttamiseen. Se ei ole ryhtynyt ainakaan minkäänlaisiin toimenpiteisiin työtaistelun estämiseksi. Työntekijäliiton on täytynyt olla myös tietoinen lakon vaikutuksesta nyt kysymyksessä olevan työehtosopimuksen määräyksiin työnantajan oikeudesta ottaa toimeen ja erottaa työntekijä. Tämän vaikutuksen on työtuomioistuimen mielestä näytetty olleen myös ammattiosaston tiedossa. Ammattiosastoilla ja työntekijäliitolla ei ole ollut perusteltua aihetta olettaa, että työnantajan työhönotto-oikeuden käyttämiseen puuttuvaa työtaistelua ei tällä kertaa, vastoin muun muassa työtuomioistuimen ratkaisuista tuomio n:o 32/1978, tuomio n:o 52/1982 ja tuomio n:o 10/1984 ilmenevää kantaa, pidettäisikään työehtosopimuslain vastaisena.

Harkitessaan työtaistelusta tuomittavan hyvityssakon määrää työtuomioistuin toteaa, että työtaistelut ovat tässä tapauksessa edellä todetun kielletyn vaikutustarkoituksensa ohella käsittäneet myöskin todellista myötätunnon osoittamista irtisanottuja työntekijöitä kohtaan ja myös poliittiselle työtaistelulle ominaisia piirteitä. Nämä seikat ovat omiaan tekemään työtaistelua ymmärrettävämmäksi ja vaikuttavat tuomittavan hyvityssakon määrään alentavasti.

Työtaistelun ovat ammattiosastot toteuttaneet. Sen sijaan työtuomioistuin katsoo riittävää näyttöä puuttuvan siitä, että työntekijäliitto olisi varsinaisesti menettelyllään toimeenpannut työtaistelun. Sen sijaan on selvitetty, että työntekijäliitto on laiminlyönyt asiassa valvontavelvollisuutensa.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin harkitsee oikeaksi työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla tuomita kanteessa tarkoitetut ammattiosastot ja työntekijäliiton maksamaan Metsäteollisuuden Työnantajaliitolle hyvityssakkona ammattiosastot työrauhavelvollisuuden rikkomisesta, Paperiliiton Äänekosken osaston n:o 77 3 000 markkaa, Paperiliiton Kaskisten osaston n:o 3 3 000 markkaa, Paperiliiton Rauman osaston n:o 42 3 000 markkaa, Paperiliiton Äänekosken osaston n:o 13 3 000 markkaa, Paperiliiton Jyväskylän osaston n:o 12 3 000 markkaa, Paperiliiton Jämsänkosken osaston n:o 11 3 000 markkaa ja Paperiliiton Kaipolan osaston n:o 80 3 000 markkaa sekä Paperiliiton valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä 10 000 markkaa.

Paperiliitto ja edellä mainitut seitsemän ammattiosastoa velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan Metsäteollisuuden Työnantajaliitolle oikeudenkäyntikulujen korvaukseksi kaksituhatta viisisataa (2 500) markkaa.

Jäsenet: Lehtikunnas puheenjohtaja, Peltola, Heiniö, Sariola, Leivo ja Hölttä.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunto:

Jäsen Hölttä, jonka lausuntoon jäsenet Leivo ja Peltola yhtyivät, lausui:

Enemmistö on katsonut lakkojen kohdistuneen työehtosopimuksen 5 §:n määräyksiin työnantajan oikeudesta ottaa ja erottaa työntekijät. Päätöksen perusteluissa on nimenomaan mainittu, että Rauma-Repola Oy:öön ja Oy Metsä-Botnia Ab:iin kohdistettu vaatimus tuotannon jatkamisesta siksi kunnes Lievestuoreelle on luotu korvaavat työpaikat irtisanotuille työntekijöille, käsittää työnantajan painostamisen ottamaan palvelukseensa juuri irtisanotut työntekijät. Tästä seuraa kohdistuminen työehtosopimukseen. Metsä-Botnia ja Rauma-Repola olivat sidottuja esisopimukseen, jonka perusteella konkurssipesästä siirtyisi tehdaskiinteistö mainittujen yhtiöiden omistukseen.

Muiden kuin esisopimuksen tehneiden yritysten piirissä toimivien ammattiosastojen esittämien vaatimusten suhteeen ei päätöksessä ole mainittu mitään perusteita, joista kohdistumisen voitaisiin katsoa johtuvan (Metsäliiton Teollisuus Oy:n Äänekosken tehtaiden Paperiliiton Äänekosken osasto n:o 13, G. A. Serlachius Oy:n Jyväskylässä sijaitsevan Kankaan paperitehtaan Paperiliiton Jyväskylän osasto n:o 12, Yhtyneet Paperitehtaat Oy:n Jämsänkosken tehtaiden Paperiliiton Jämsänkosken osasto n:o 11 sekä saman yhtiön Kaipolan tehtaan Paperiliiton Kaipolan osasto n:o 80). Kuitenkin näiltäkin osin on langetettu hyvityssakko. Viime mainitut ammattiosastot eivät ole esittäneet mitään vaatimuksia, jotka kohdistuisivat omaan työnantajaan. Kysymys on ollut pelkästään myötätunnon osoittamisesta Lievestuoreen tehtailta aikaisemmin irtisanottujen työntekijöiden tilanteen johdosta.

Kaikki eri ammattiosastojen toteuttamat työtaistelutoimenpiteet ovat ainakin pääosiltaan olleet luonteeltaan myötätunnon osoittamista tilanteessa, jossa työsuhteet Lievestuoreen tehtailla olivat jo päättyneet. Vaatimukset on kohdistettu ensisijaisesti valtiovaltaan. Samalla työtaistelutoimenpiteet ovat olleet mielenosoitus Keski-Suomen Selluloosa Oy:n harjoittamaa yrityspolitiikkaa kohtaan. Esisopimuksen tekeminen tehdaskiinteistöstä ei sinänsä poista tätä työtaistelutoimenpiteiden perusluonnetta. Tämä seikka saattaisi käytännössä merkitä, että niiden ammattiosastojen työtaistelutoimenpiteet, jotka toimivat esisopimuksen solmineissa yrityksissä, saattaisivat osittain kohdistua työehtosopimukseen. Vaatimuksena on tällöinkin ollut neuvottelujen käynnistäminen mahdollisten uusien omistajayritysten kanssa sekä valtiovallan toimenpiteet.

Työehtosopimuslain 8 §:n työrauhavelvoite on lain perustelujen mukaisesti luonteeltaan relatiivinen. Laki ei sisällä absoluuttista työrauhavelvollisuutta. Työtaistelun on kohdistuttava joko työehtosopimuksen yksittäiseen määräykseen tai siihen kokonaisuudessaan ennen kuin kyseessä on laiton työtaistelutoimenpide.

Se seikka, että työtaistelu tosiasiallisesti estää työnantajaa tilapäisesti käyttämästä jotakin sen oikeuksista ei vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sinänsä vielä merkitse lakon kohdistumista työehtosopimuksen määräyksiin. Kantajalla on näyttövelvollisuutta työtaistelutoimenpiteen kielletystä vaikutustarkoituksesta sekä työehtosopimukseen kohdistumisesta. Tapauksessa ei ole miltään osin näytetty edes pyrityn pysyviin rajoituksiin työnjohto-oikeuden käyttämisessä. Tätä tukee mm. se, että työnseisaukset ovat olleet luonteeltaan lyhytaikaisia sekä se, että työsuhteet Lievestuoreen tehtaalla olivat jo päättyneet työtaistelujen alkaessa.

Ei ole myöskään näytetty eikä olosuhteista voida edes osittain muutenkaan päätellä, että työntekijät olisivat toimineet omaksi hyödykseen parantaakseen omassa yrityksessään työehtojaan tai torjuakseen heihin kohdistuvan uhan. Onkin katsottava, etteivät toteutetut työtaistelutoimenpiteet ole miltään osin kohdistuneet työehtosopimuksen määräyksiin. Kanteet tulee hylätä kaikilta osin.

Katsomme, että enemmistön näkemys on lakiin perustumaton paitsi sen vuoksi, että ammattiosastojen vastuuta ei ole kaikilta osin perusteltu ollenkaan, myös sen vuoksi, että mainitutkaan seikat eivät riitä perusteeksi työehtosopimukseen kohdistumiselle. Enemmistö ei ole myöskään ottanut kantaa siihen, miltä osin kyseessä on ollut myötätunnon osoittaminen ja miltä osin toimenpiteet ovat mahdollisesti kohdistuneet työehtosopimukseen. Ratkaisu on vastoin työehtosopimuslain 8 §:n nimenomaista sanamuotoa ja tarkoitusta. Samoin ratkaisussa on jätetty huomioimatta aikaisempi työtuomioistuimen oikeuskäytäntö. Ainakin seuraavat ratkaisut olisi pitänyt ottaa huomioon: 22/1979, 151/1979, 46/1981, 155/1983 ja 103/1985.

Sihteeri Laurilan (asiat n:o 125 ja 126/85) ja sihteeri Silvolan (asiat n:o 127 ja 129/85) ehdotus työtuomioistuimen ratkaisuksi:

Perustelut

Kanteita on vaadittu jätettäväksi tutkimatta sillä perusteella, että kanteissa tarkoitetut työtaistelutoimenpiteet eivät ole osaksikaan kohdistuneet paperi- ja puumassateollisuuden työehtosopimuksen yksittäisiin määräyksiin eivätkä työehtosopimukseen kokonaisuudessaan. Tällainen väite on kuitenkin asiaväite, jonka hyväksyminen merkitsisi kanteen hylkäämistä eikä sen jättämistä oikeudenkäyntiedellytyksen puuttumisen vuoksi tutkimatta. Lisäksi kanteita on vaadittu jätettäväksi tutkimatta sillä perusteella, että niitä ei ole riittävästi yksilöity. Juttujen haastehakemuksissa on lueteltu eri työpaikoilla toimeenpannut lakot ja selostettu asianomaisten ammattiosastojen edustajien osuutta niissä sekä selvitetty Paperiliiton työtaisteluihin liittyvää toimintaa sekä vaadittu vastaajalle ja kuultavina oleville ammattiosastoille hyvityssakkoseuraamuksia työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksien rikkomisesta, minkä vuoksi työtuomioistuin katsoo kanteiden tulleen jo haastehakemuksissa riittävästi yksilöidyiksi.

Oy Metsä-Botnia Ab:n Äänekosken tehtaan ja saman yhtiön Kaskisten tehtaan sekä Rauma-Repola Oy:n kemiallisen metsäteollisuuden Rauman paperi- ja selluteollisuuden työntekijät ovat kanteissa kerrotuin tavoin ryhtyneet lakkoon 9.9.1985. Ennen lakkoon ryhtymistä ovat asianomaisten ammattiosastojen eli Paperiliiton Äänekosken osasto n:o 77:n ja Paperiliiton Kaskisten osasto n:o 3:n sekä Paperiliiton Rauman osasto n:o 42:n asianomaisille työpaikoille asettamat pääluottamusmiehet ilmoittaneet työnantajalle työtaistelun toimeenpanemisesta. Lakon syyksi pääluottamusmiehet ovat kantajan ilmoituksen mukaan esittäneet sen, että lakolla halutaan painostaa valtiovaltaa sekä Keski-Suomen Selluloosa Oy:n omistajia, Oy Metsä-Botnia Ab:tä ja Rauma-Repola Oy:tä jatkamaan konkurssin tehneen Keski-Suomen Selluloosa Oy:n Lievestuoreella harjoittamaa liukosellutuotantoa.

Ennen 9.9.1985 olleen työtaistelun alkamista työpaikalla pidetyssä kokouksessa on Oy Metsä-Botnia Ab:n Äänekosken tehtaiden pääluottamusmies esittänyt työnantajalle Paperiliiton Rauma-Repolan Oy:n, Oy Metsä-Botnia Ab:n Kaskisten ja Äänekosken tehtaiden työntekijöiden ammattiosastojen sekä Paperiliiton Lievestuoreen ammattiosastojen kokouksessa tehtyyn päätökseen perustuvan vetoomuksen, jossa esitetyn mukaisesti Lievestuoreen ja Oy Metsä-Botnia Ab:n Kaskisten ja Äänekosken tehtaiden sekä Rauma-Repola Oy:n Rauman tehtaiden selluloosa- ja paperityöntekijät vetoavat vakavasti valtiovaltaan ja Lievestuoreen selluloosatehtaan uusiin omistajiin, Oy Metsä-Botnia Ab:hen ja Rauma-Repola Oy:hyn, että ne huolehtisivat yhdessä Lievestuoreen liukosellutuotannon jatkamisesta siihen asti, kunnes paikkakunnalla on luotu korvaavat työpaikat tehtaan työntekijöille.

Lisäksi Metsäliiton Teollisuus Oy:n Äänekosken tehtaiden, G.A. Serlachius Oy:n Jyväskylässä sijaitsevan Kankaan paperitehtaan sekä Yhtyneet Paperitehtaat Oy:n Jämsänkosken tehtaitten ja Kaipolan tehtaan työntekijät ovat olleet lakossa 11.9.1985.

Työtuomioistuimelle on esitetty jäljennös Kankaan tehtaalla jaetusta 9.9.1985 päivätystä kirjeestä, jonka allekirjoittajaksi on merkitty "Keski-Suomen alueen suurteollisuuden pääluottamusmiehet". Kirjeessä on sanottu muun ohessa seuraava: "Keski-Suomen alueen paikalla olevat eri alojen pääluottamusmiehet vaativat, että Lievestuoreen tehtaiden nykyiset omistajat ja päärahoittaja KOP, sekä valtiovalta huolehtivat siitä, että Lievestuoreen tehdas jatkaa tuotantoa siksi kunnes työllisyys on turvattu.

Mikäli Lievestuoreen tehtaan henkilökunnan työpaikkoja ei palauteta, niin Keski-Suomen alueen eri alojen pääluottamusmiehet suosittelevat omien alojensa ryhtyvän vuorokauden mittaiseen tukilakkoon keskiviikkoaamuna 11.9. kello 6.00."

Työtuomioistuimelle on edelleen esitetty Kaipolan tehtaalla jaettu Osasto 80 toimikunta-allekirjoituksella varustettu 10.9.1985 päivätty tiedote, jossa on lausuttu muun muassa:

"TUKILAKKO KAIPOLASSA

Keski-Suomen suurteollisuuden pääluottamusmiesten suosituksen mukaisesti pysäytetään Kaipolan paperitehdas Lievestuoreen työntekijöiden tukemiseksi.

Tehdas pysäytetään keskiviikkoaamuna 11.9.1985 kello 6.00, jolloin työntekijät poistuvat tehtaalta. Tehdas käynnistetään torstaiaamuna kello 6.00 normaalisti."

Metsäteollisuuden Työnantajaliitto on katsonut näillä 11.9.1985 toimeenpannuilla lakoilla pyrityn painostamaan työnantajapuolta muutoksen aikaansaamiseksi työnantajan työnjohto-oikeutta koskeviin työehtosopimuksen määräyksiin ja työtaistelun näiltäkin osin kohdistuneen työehtosopimukseen kokonaisuudessaan.

Keski-Suomen Selluloosa Oy:n konkurssipesä on lopettanut kysymyksessä olevan tehtaan toiminnan ja taloudellisista ja tuotannollisista syistä irtisanonut tehtaan työntekijät siten, että kaikkien työsuhteet ovat päättyneet 5.9.1985 mennessä. Oy Metsä-Botnia Ab ja Rauma-Repola Oy ovat tehneet Keski-Suomen Selluloosa Oy:n konkurssipesän kanssa esisopimuksen konkurssipesään kuuluvan tehdaskiinteistön ostosta. Paperiliiton taholta on esitetty, että pääluottamusmiehet eivät ole ilmoittaneet työnantajalle, että lakkojen tarkoituksena olisi ollut painostaa työnantajaa ottamaan konkurssipesän irtisanomia työntekijöitä Oy Metsä-Botnia Ab:n ja Rauma-Repola Oy:n palvelukseen, vaan että kyseessä on ollut valtiovaltaan ja edellä mainittuihin yhtiöihin kohdistunut vetoomus neuvottelujen käynnistämiseksi tuotannon jatkamiseksi Lievestuoreen tehtaalla. Paperiliiton ilmoituksen mukaan kysymyksessä on ollut mielenosoitus huonosti hoidetun yrityskaupan johdosta.

Tuomiolauselma

Kanteiden tutkimista vastaan esitetyt väitteet hylätään.

Työtuomioistuin harkitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla oikeaksi, ammattiosastoja vastaan esitetyt hyvityssakkovaatimukset hyläten, tuomita Paperiliiton valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä maksamaan hyvityssakkoa Metsäteollisuuden Työnantajaliitolle 7 000 markkaa ja velvoittaa Paperiliiton korvaamaan Metsäteollisuuden Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut 1 500 markalla.