Union fined for continuing strike violating collective agreement termination rights after court order.

Työntekijäliitto oli tuomittu hyvityssakkoon sen toimeenpaneman saarron vuoksi, joka oli kohdistunut työtaisteluna työehtosopimuksen määräykseen työnantajan oikeudesta erottaa työntekijä. Työntekijäliiton olisi heti työtuomioistuimen aikaisemman tuomion antamisen jälkeen tullut ryhtyä toimenpiteisiin saarron pikaiseksi lopettamiseksi. Sen jatkaman työtaistelun tarkoituksena oli ollut painostaa työnantajaa työntekijäin työsopimusten purkamista koskevassa asiassa.

Työnantajan menettelyä sen keskeyttäessä työnteon ja palkanmaksun neljältä työntekijältä voitiin perustella tuotannollisilla syillä. Työnteon keskeyttäminen oli tapahtunut tavalla, joka osoitti, että toimenpiteen tarkoituksena mitä ilmeisimmin oli ollut työntekijöiden painostaminen taskutustyötä koskeneessa kiistassa. Työnantajaliiton ei ollut näytetty rikkoneen sille kuuluvaa työrauha- eikä valvontavelvollisuutta. (Ään.)

Kantajat Vaatetusteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liitto TVL r.y. Vastaajat Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liitto TVL r.y. Vaatetusteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Oy Pukuteollisuus Ab

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen kesken 12.5.1984 allekirjoitetussa vaatetusteollisuuden työehtosopimuksessa on muun ohessa sellaiset määräykset kuin työtuomioistuimen 25.6.1985 antamaan tuomioon n:o 58 on jäljennetty.

PÄÄKANNE

Kanteen perustelut

Vaatetusteollisuuden Työnantajaliitto on 10.7.1985 päivätyssä haastehakemuksessa lausunut, että sen jäsenyrityksen Oy Pukuteollisuus Ab:n Isonkyrön tehtaalla oli kuluvan vuoden kevään ja kesän aikana syntynyt erimielisyyttä työnantajan lopetettua kahden työntekijän työsopimuksen. Työsuhteiden päättymisen vuoksi työntekijät olivat ryhtyneet työpaikalla työnseisauksiin. Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liitto oli 27.4.1985 päivätyllä sähkeellä ilmoittanut yhtiölle julistaneensa kaikki sanotun tehtaan työt saartoon sanotusta päivästä lukien. Asian johdosta työtuomioistuin oli 25.6.1985 tuominnut vastaajaliiton työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoon. Tuomiosta huolimatta työntekijät olivat edelleen kieltäytyneet tekemästä niitä töitä, joita sanotut kaksi työntekijää olivat tehneet ennen työsuhteittensa päättymistä. Tämän vuoksi työnantaja oli joutunut joitakin kertoja keskeyttämään tuotannon, jolloin palkanmaksukin oli keskeytynyt.

Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liitto ei myöskään ollut selvästi ryhtynyt mihinkään toimenpiteisiin työrauhan palauttamiseksi työpaikalle, vaikka työnantajaliitto oli sähkeitse ja kirjeellä kehottanut normalisoimaan tilanteen. Työnantajaliitolle 1.7.1985 lähettämässään kirjeessä työntekijäliitto oli ainoastaan ilmoittanut siirtävänsä saartoasian päätökset liiton toimistovaliokunnalle. Tämä osoitti selkeästi, että saarto oli edelleen voimassa. Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liitto oli näin ollen selvästi rikkonut ja laiminlyönyt sille kuuluvat velvollisuudet kysymyksessä olevassa työtaistelutilanteessa.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Vaatetusteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut Tekstiilija Vaatetustyöväen Liiton tuomitsemista hyvityssakkoon työrauhavelvollisuuden rikkomisesta.

VASTINE

Vastineen perustelut

Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liitto on 16.7.1985 päivätyssä vastineessaan lausunut, että kesälomien vuoksi toimistovaliokuntaa ei ollut vielä saatu koolle, joten saarron purkamista koskevaa päätöstä ei ollut vielä voitu tehdä. Myöskin Oy Pukuteollisuus Ab:n työntekijät olivat lomalla, joten vahinkoa ei ollut voinut syntyä, kun tehdas oli ollut kiinni.

Työntekijät eivät olleet kantajan väittämin tavoin kieltäytyneet niistä töistä, joita työnantajan erottamat luottamusmies ja osaston puheenjohtaja ennen olivat tehneet. Tuotannon mahdollinen keskeytys oli johtunut työnantajan omista laittomista painostustoimenpiteistä.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Vaatetusteollisuuden Työnantajaliitto on lausunut, että siirtämällä saarron lopettamista koskevan päätöksen toimistovaliokunnalle Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liitto oli selvästi osoittanut haluttomuutensa työehtosopimuslain mukaisten velvoitteittensa täyttämiseen. Työntekijäliiton olisi tullut kaikin mahdollisin toimin ryhtyä saarron lopettamiseen. Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liiton hallitus oli ollut koolla 28.6.1985 tekemättä siinä saarron lopettamispäätöstä joten saarto oli tuonkin jälkeen jatkunut selvästi. Mitä siihen työntekijäliiton väitteeseen tuli, ettei saarrosta aiheutuisi työnantajalle vahinkoa vuosilomien vuoksi, niin yrityksen vuosilomat olivat alkaneet vasta 8.7.1985, joten saarrosta sen jatkuessa oli aiheutunut vahinkoa myös työtuomioistuimen 25.6.1985 antaman tuomion jälkeenkin. Työntekijät olivat edelleen kieltäytyneet tekemästä taskutustyötä.

Työnantaja oli joutunut keskeyttämään palkanmaksun vastineessa esitetyiltä neljältä työntekijältä taloudellisesti ja tuotannollisesti mielekkään työn loputtua saarron vuoksi. Sanotut työntekijät olivat työskennelleet erilaisissa työvaiheissa. Yrityksessä puseroita ja housuja valmistettaessa alkutyövaiheet saatiin tehtyä normaalisti tuotannon pullonkaulan muodostuessa taskutukseen, kun saarron vuoksi taskuttamassa oli vain yksi työntekijä kahden tarpeellisen sijasta. Tämän vuoksi ei kaikille lopputyövaiheita tekeville työntekijöille ollut voitu järjestää tuotannollisesti ja taloudellisesti mielekästä työtä. Lisäksi oli todettava, että kysymyksessä oleva taskutustyö oli neljännen palkkaryhmän mukaista vaativaa ammattityötä, jota eivät kaikki yrityksen työntekijät pystyneet tekemään.

Työnantaja oli pyrkinyt kaikin mahdollisin keinoin pitämään tuotannon käynnissä jo siitäkin syystä, että yrityksen kaikki sopimusvelvoitteet asiakkaisiin nähden saataisiin täytetyiksi ja vältyttäisiin sopimussakkojen maksamiselta. Vastaajaliiton julistettua saarron alunperin 27.4.1985 lukien työnantaja oli pitänyt 29.5.1985 henkilöstölle yhteistoimintalain mukaisen tiedotustilaisuuden, jossa oli muun muassa selostettu mihin saarto jatkuessaan johtaisi. Palkanmaksu oli jouduttu keskeyttämään vasta kesäkuun alussa. Tämä osoitti työnantajan menetelleen asiassa maltillisesti. Väite siitä, että palkanmaksu yhdeltä työntekijältä olisi keskeytetty ilkeyden vuoksi, ei pitänyt paikkaansa.

Työnantajaliitolla ei ollut neuvotteluvelvollisuutta painostustoimenpiteen alaisena. Näin ollen ei työnantajaliitto ollut rikkonut mitään neuvotteluvelvoitetta eikä valvontavelvollisuutta.

VASTAKANNE

Kanteen perustelut

Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liitto on lausunut, että työnantaja oli 4.6.-10.6.1985 keskeyttänyt neljän työntekijän palkanmaksun selittäen syyksi, että tehtaan työntekijät olivat kollektiivisesti kieltäytyneet taskutustyöstä, "joten työ tulee oleellisesti vähenemään" ja palkanmaksu keskeytetään toistaiseksi niiltä, joilta työ loppuu.

Vastakanteessa esitetyt vaatimukset

Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liitto on vaatinut, että Vaatetusteollisuuden Työnantajaliitto ja Oy Pukuteollisuus Ab tuomitaan hyvityssakkoon työrauhavelvollisuuden tahallisesta rikkomisesta.

VASTINE

Vastineen perustelut

Vaatetusteollisuuden Työnantajaliitto, jonka lausumaan Oy Pukuteollisuus Ab osaltaan on yhtynyt, on lausunut, että Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liitto oli julistanut edellä selviävän saarron Oy Pukuteollisuus Ab:n Isonkyrön tehtaalla sen jälkeen, kun työnantaja oli joutunut lukuisista varoituksista huolimatta jatkuneiden tahallisten työstä kieltäytymisten, järjestysmääräysten rikkomisten ja luvattomien poissaolojen sekä sopimattoman kielenkäytön vuoksi purkamaan yhden työntekijän työsopimuksen ja varoituksesta huolimatta toistuneen työstä kieltäytymisen vuoksi toisen työntekijän työsopimuksen. Saarto oli vaikuttanut yhtiön toimintaan siten, ettei taskutustyövaiheeseen ollut saatu otettua uutta työvoimaa eivätkä yrityksen työntekijät olleet suostuneet tekemään tuota työvaihetta. Huolimatta edellä selostetusta työtuomioistuimen ratkaisusta saarto oli jatkunut.

Työnantaja oli joutunut keskeyttämään palkanmaksun neljältä työntekijältä taloudellisesti ja tuotannollisesti mielekkään työn loputtua saarron vuoksi. Työnantaja oli edellä kerrotuin tavoin pyrkinyt kaikin mahdollisin keinoin pitämään tuotannon käynnissä.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Vastaajat ovat vaatineet vastakanteen hylkäämistä.

TEKSTIILI- ja VAATETUSTYÖVÄEN LIITON LAUSUMA ESIVALMISTELUISTUNNOSSA

Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liitto on lausunut, että liiton toimistovaliokunta oli 6.8.1985 tehnyt päätöksen saarron purkamisesta. Päätös oli saatettu heti työnantajaliiton ja työnantajan tietoon samoin kuin saarto aikanaan oli julistettukin. Siirto toimistovaliokuntaan oli ollut perusteltu. Asia oli siellä otettu heti käsiteltäväksi kun se oli ollut mahdollista. Liiton toimisto oli ollut päivystyksen varassa, jopa yhden toimitsijan varassa heinäkuun ajan. Aikaisin mahdollinen kokous, joka oli saatu kutsutuksi koolle, oli ollut elokuun ensimmäisellä viikolla ja saarto oli purettu heti siinä. Koska myös tehdas oli ollut heinäkuun ajan kiinni, mitään vahinkoa ei ollut voinut syntyä.

Toimistovaliokunta koostui liiton päättävistä toimihenkilöistä. Hallitus taas koostui pääasiassa luottamushenkilöistä. Kokonaisuudessaan Oy Pukuteollisuus Ab:n tilanne oli ollut niin monimutkainen, että luottamushenkilöstö ei ollut saanut tilaisuutta eikä mahdollisuutta perehtyä sen yksityiskohtiin. Hallitus oli katsonut, että toimistovaliokunnan tulisi tehdä saartoa koskevat päätökset. Hallituksen kokous oli ollut 28.6.1985 ja tilanne tuolloin se, että työntekijäliitolta oli lähetetty neuvottelupyyntö työnantajaliittoon, johon pyyntöön ei tuona hallituksen kokouspäivänä vielä ollut tullut vastausta. Näin oli eletty toivossa, että asiat saadaan neuvottelupöytään.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Oy Pukuteollisuus Ab oli purkanut Isonkyrön tehtaan pääluottamusmiehenä toimineen leikkaajan sekä ammattiosaston puheenjohtajana toimineen ompelijan työsopimukset kevättalvella 1985. Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liitto oli julistanut kaikki sanotun tuotantolaitoksen työt saartoon 27.4.1985 lukien. Saarron vuoksi yrityksen työntekijät olivat kieltäytyneet tekemästä taskutustyötä taskutuskoneella, jolla sanottu erotettu ompelija oli työskennellyt.

Työtuomioistuin on 25.6.1985 antamallaan tuomiolla n:o 58, katsoen saarron kohdistuneen työehtosopimuksen määräyksiin työnantajan oikeudesta erottaa työntekijä, tuominnut Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liiton työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoon.

Vaatetusteollisuuden Työnantajaliitto on 27.6.1985 sähkeitse ilmoittanut Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liitolle edellyttävänsä saarron välitöntä kumoamista. Työnantajaliitto on sähkeessä ilmoittanut jäävänsä odottamaan kirjallista ilmoitusta toimenpiteestä saarron peruuttamiseksi.

Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liitto on kirjeellä 1.7.1985 ilmoittanut Vaatetusteollisuuden Työnantajaliitolle työntekijäliiton hallituksen päättäneen kokouksessaan 28.6.1985 siirtää Oy Pukuteollisuus Ab:n saartoasian päätökset liiton toimistovaliokunnalle. Samassa kirjeessä Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liitto on ilmoittanut liittohallituksensa todenneen, että yhtiön Isonkyrön tehtaalla jatkuivat työnantajan aiheuttamat työtaistelutoimenpiteet (Lain ja sopimuksen vastaiset työntekijöiden palkanmaksun keskeytykset ym.), siitäkin huolimatta, että liitto oli 12.6.1985 päivätyllä kirjeellä pyytänyt työehtosopimuksen 35 §:n mukaisia neuvotteluja viimeistään viikon kuluessa.

Vaatetusteollisuuden Työnantajaliitto on kirjeellään 9.7.1985 vastannut Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liitolle edellyttävänsä edelleen, että Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liitto hallituksensa päätöksellä välittömästi purkaa Oy Pukuteollisuus Ab:n saarron työtuomioistuimen päätöksen mukaisesti.

Työtuomioistuimeen toimittamassaan vastineessa Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liitto on ilmoittanut, ettei saarron purkamista koskevaa päätöstä ollut voitu vielä tehdä sillä asia oli siirretty toimistovaliokuntaan, jota kesälomien vuoksi ei ollut vielä saatu koolle.

Jutun esivalmistelussa 8.8.1985 Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liitto on ilmoittanut, että liiton toimistovaliokunta oli 6.8.1985 tekemällään päätöksellä purkanut saarron. Vaatetusteollisuuden Työnantajaliitto samoin kuin Oy Pukuteollisuus Ab olivat saaneet tiedon saarron purkamisesta sanottuna purkupäätöksen tekopäivänä 6.8.1985. Tämän jälkeen työpaikalla on taskutustyö päässyt jälleen käyntiin.

Työhäiriöiden selvittämiseen on osaltaan vaikuttanut se, että tuotantotoiminta yrityksessä on ollut vuosilomien vuoksi pysähdyksissä 8.7.-3.8.1985.

Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liiton olisi heti työtuomioistuimen aikaisemman tuomion antamisen jälkeen tullut ryhtyä toimenpiteisiin saarron pikaiseksi lopettamiseksi. Sen jatkaman työtaistelun tarkoituksena on ollut painostaa työnantajaa työntekijäin työsopimusten purkamista koskevassa asiassa. Työtaistelu on siis kohdistunut edelleen työehtosopimuksen 5 §:n määräykseen työnantajan oikeudesta erottaa työntekijä.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin velvoittaa työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liiton maksamaan työrauhavelvollisuuden rikkomisesta Vaatetusteollisuuden Työnantajaliitolle hyvityssakkoa 20 000 markkaa sekä Oy Pukuteollisuus Ab:n niin ikään työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoa Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liitolle 10 000 markkaa.

Muutoin esitetyt vaatimukset hylätään.

Jutun näin päättyessä asianosaiset saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Jäsenet: Lehtikunnas puheenjohtaja, Iirola, Uski, Sariola, Sulkunen ja Hietikko.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunto:

Jäsen Hietikko, jonka lausuntoon jäsen Sulkunen yhtyi, lausui:

Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liitto on päättänyt saarron purkamisesta vasta toimistovaliokuntansa 6.8.1985 tekemällä päätöksellä, vaikka esitetyn selvityksen mukaan liiton päätäntäelimet olisivat vuosilomien estämättä voineet päättää asiasta välittömästi työtuomioistuimen edellä kerrotun tuomion tultua liiton tietoon. Liiton näin jatkaman työtaistelun tarkoituksena on ollut painostaa työnantajaa työntekijöiden työsopimusten purkamista koskevassa asiassa. Työtaistelu on siis kohdistunut edelleen työehtosopimuksen 5 §:n määräykseen työnantajan oikeudesta erottaa työntekijä.

Työtuomioistuimelle on esitetty selvitystä siitä, että työt taskutuksen osalta olisivat normalisoituneet vasta saarron tultua puretuksi. Kuitenkin toisen työnantajapuolen kuulustuttaman todistajan mainitsemat työstä kieltäytymistapauksia koskevat konkreettiset esimerkit ovat tarkemman ajanmäärityksen puuttuessa ja asiayhteydestä johtuen pikemminkin tapahtuneet ennen työtuomioistuimen tuomion antamista. Näin ollen katson jääneen näyttämättä, että työntekijät olisivat vielä 26.6.1985 jälkeen kieltäytyneet työstä työnantajaa painostaakseen.

Työntekijäliitto on puolestaan väittänyt, että keskeyttäessään 4.6.-10.6.1985 työn ja palkanmaksun neljältä työntekijältä työnantaja olisi pyrkinyt painostamaan työntekijöitä samassa asiassa, joka oli johtanut työntekijäliiton jo aiemmin eli 27.4.1985 julistamaan saartoon. Katson esitetyn selvityksen tältä osin osoittavan, että työnantaja ei ole ryhtynyt riittäviin toimenpiteisiin varmistuakseen siitä, olisiko taskutustyötä voitu jatkaa muilla kuin saartoon julistetulla koneella. Tämän vuoksi ja kun muutakin työtä oli ainakin vielä tuossa vaiheessa tarjolla, työnantajan on ottaen huomioon myös tapa, jolla työnteon keskeyttäminen on tapahtunut, katsottava pyrkineen painostamaan työntekijöitä taskutustyötä koskevassa kiistassa. Työnantaja on niin muodoin osaltaan rikkonut työrauhavelvollisuuttaan. Mitä Vaatetusteollisuuden Työnantajaliiton toimintaan tulee, ei sen menettelyä kysymyksessä olevan kiistan yhteydessä voida pitää työrauha- eikä valvontavelvollisuuden rikkomisena.

Tuomitsen Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liiton maksamaan työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoa Vaatetusteollisuuden Työnantajaliitolle 18 000 markkaa ja Oy Pukuteollisuus Ab:n työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoa Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liitolle 15 000 markkaa.

Muutoin hylkään esitetyt vaatimukset.