Labor court dismisses union branch fine but allows union federation fine for strike actions violating collective agreement.

Työmaalla eri päivinä toimeenpannut työnseisaukset olivat kohdistuneet työtaistelutoimenpiteinä työehtosopimuksen järjestäytymisvapautta ja työnjohto-oikeutta koskeviin määräyksiin sekä ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevan sopimuksen määräyksiin.

Työntekijäliitto, joka vastasi työmaan pääluottamusmiehen toiminnasta erään lakon yhteydessä, tuomittu työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoon, kun taas aluejärjestöä vastaan esitetty hyvityssakkovaatimus hylätty.

Asianosaiset: Suomen Rakennusteollisuusliitto r.y. Rakennustyöläisten Liitto r.y.

Kuultavat: Rakennustyöläisten Kainuun Aluejärjestö r.y.

RATKAISU

Sovelletut työehtosopimuskohdat:

Asianosaisliittojen välillä 18.4.1983 allekirjoitetussa rakennusalan työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

I. Yleiset määräykset

2 §

Yleissopimuksen noudattaminen

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliiton välillä toukokuun 15 päivänä 1946 allekirjoitettua yleissopimusta.(Yleissopimus on sivulla 73).

3 §

Asiapuolten vastuu

Allekirjoittaneiden sopimuspuolten vastuu määräytyy lain mukaan.

V. Työpalkkoja koskevat määräykset

16 §

Sääolosuhteet

1. Mikäli työntekijä on saapunut työpaikalle, mutta ei voi sopimattoman sään johdosta aloittaa työtään, korvataan odotusaika ammatinmukaisella tuntipalkalla, mikäli työnantaja on nimenomaan ilmoittanut, että työntekijän on jäätävä työpaikalle.

2. Kun työnjohdon toimesta on todettu, ettei työtä voida jatkaa, maksetaan sateen, pakkasen tai muun luonnonesteen aiheuttamasta keskeytyksestä työnteossa odotusajan palkka työpäivän tai työvuoron loppuun, korkeintaan kuitenkin kahdelta tunnilta ammatinmukainen tuntipalkka, mutta ei muuta odotusajan palkkaa.

VIII Erinäiset määräykset

31 §

Luottamushenkilöt

1. Pää- ja työpaikkaluottamusmiesten ohella valvovat kaikki tämän työehtosopimuksen allekirjoittaneiden järjestöjen luottamushenkilöt sopimuksen noudattamista.

Pöytäkirjamerkintä:

Luottamushenkilöllä tässä pykälässä tarkoitetaan allekirjoittaneiden järjestöjen asiamiehiä, jäsenyhdistysten ja aluejärjestöjen nimeämiä työehtosopimusasioita hoitavia luottamushenkilöitä.

32 §

Luottamusmiehet

Suomen Rakennusteollisuusliiton ja Rakennustyöläisten Liiton välistä luottamusmiessopimusta noudatetaan tämän työehtosopimuksen osana. (Luottamusmiessopimus on sivulla 50).

Työehtosopimuksen 2 §:ssä tarkoitetussa yleissopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

5. k o h t a :

Työnantajalla on oikeus ottaa toimeen ja erottaa työntekijä ja määrätä työnjohtamisesta. Jos se järjestö, johon työntekijä kuuluu, katsoo, että työntekijän toiminta ammattiyhdistyksessä on välittömästi antanut aiheen työntekijän erottamiseen, voidaan erottaminen alistaa keskusliittojen yhteisesti valitseman elimen tutkittavaksi.

Työnantajilla ja työntekijöillä on oikeus vapaasti päättää liitymisestään ammatillisiin järjestöihin.

Rakennusalan työehtosopimuksen osana noudatettavassa Suomen Työnantajain Keskusliitto r.y:n, Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö r.y:n ja Suomen Ammattijärjestö r.y:n välillä 11.9.1969 solmitussa ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevassa sopimuksessa sanotaan muun muassa:

I Yleistä

Yhteiskunnan nopea kehittyminen, kiristyvä kilpailu, siitä johtuva erikoistuminen, koneellistuminen ja automaatio lisäävät jatkuvasti yrityksen tarvetta käyttää ulkopuolisten palveluksia. Se vaatii yritystä sopeutumaan kulloinkin vallitsevaan tilanteeseen ja riittävän joustavasti muuttamaan entisiä toimintojaan. Tällaista kehitystä ei ole syytä estää, sillä se heikentäisi yrityksen kannattavuutta ja kilpailukykyä ja siten vaikeuttaisi sen palveluksessa olevien asemaa.

Ulkopuolisen työvoiman käyttöä tapahtuu yritysten piirissä kahdessa muodossa. Se perustuu toisaalta kahden itsenäisen yrittäjän väliseen kauppa-, hankinta-, urakka-, vuokraus-, toimeksianto-, työnteko-, jne. sopimukseen, jolloin tarvittan työn tekee ulkopuolinen yrittäjä ilman, että toisella sopijapuolella on mitään tekemistä työsuoritukseen nähden. Käytännössä tällaiseen sopimukseen perustuvaa toimintaa nimitetään yleensä alihankinnaksi tai aliurakoinniksi. Kun nyt esillä olevat ongelmat eivät vaadi eron tekemistä edellä mainittujen sopimusten välillä, kutsutaan kaikkea tähän ryhmään kuuluvaa vieraan työvoiman käyttöä jäljempänä alihankinnaksi, tehtävän antajaa alihankinnan antajaksi ja tehtävän saajaa alihankkijaksi. Toisaalta vieraan työvoiman käyttö perustuu ns. työvoiman vuokraukseen, jolloin työvoimaa hankkivien liikkeiden toimittamat lainamiehet (vuokramies, komennusmies), tekevät työtä toiselle työnantajalle tämän johdon ja valvonnan alaisena.

II Ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskeva suositus

Edellä esitetyillä perusteilla allekirjoittaneet keskusliitot ovat sopineet, että ulkopuolisen työvoiman käyttö on sallittua jäljempänä mainituin edellytyksin:

1 §

Keskusliitot tulevat toimimaan siten, että niiden jäsenliitot, joiden toimialalla voi esiintyä ulkopuolista työvoiman käyttöä, ottavat työehtosopimuksiinsa tulevien työehtosopimusneuvottelujen yhteydessä seuraavat määräykset.

1. Yritysten on rajoitettava laina- eli komennustyöntekijäin käyttö vain työhuippujen tasaamiseen tai muutoin ajallisesti taikka laadullisesti rajoitettuihin sellaisiin tehtäviin, joita työn kiireellisyyden, rajoitetun kestoajan, ammattitaitovaatimusten, erikoisvälineiden tai muiden vastaavien syiden vuoksi ei voida suorittaa yrityksen omilla työntekijöillä. Epäterveenä työvoiman vuokrauksena on pidettävä toimintaa, jossa eri työvoimaa hankkivien yritysten toimittamat lainamiehet pidemmän aikaa työskentelevät yrityksen normaalissa työssä sen vakinaisten työntekijöiden rinnalla ja saman työnjohdon alaisena.

2 §

Edellisen lisäksi Suomen Työnantajain Keskusliitto ryhtyy joulukuun 31 päivään 1969 mennessä toimenpiteisiin, jotta sen jäsenyritykset menettelisivät seuraavasti:

1. Niihin alihankintasopimuksiin, joita yritykset tekevät otetaan ehto, jonka mukaan alihankkija sitoutuu soveltamaan alihankintatyötä yrityksen piirissä suorittavien työntekijäin osalta alansa yleistä työehtosopimusta sekä täyttämään työ- ja sosiaalilainsäädännön määräykset. Vastaavanlainen ehto otetaan myös 1 §:n 1. kohdassa tarkoitettuja laina- eli komennusmiehiä koskeviin sopimuksiin.

2. Yrityksen pääluottamusmiehelle on selvitettävä vieraan työvoiman käyttöön liittyvät kysymykset siten, kuin keskusliittojen välillä solmitussa luottamusmiessopimuksessa on mainittu.

3. Jos alihankintatoiminnan johdosta poikkeuksellisesti yrityksen työvoimaa joudutaan vähentämään on yrityksen pyrittävä sijoittamaan ko. työntekijät yrityksen muihin tehtäviin ja ellei se ole mahdollista kehoitettava alihankkijaa, jos tämä tarvitsee työvoimaa, ottamaan vapautuneet alihankintatyöhön sopivat työntekijät työhönsä entisin palkkaeduin.

Suomen Rakennusteollisuusliitto on työtuomioistuimessa lausunut, että sen jäsenyrityksen Vesto Oy:n palveluksessa olevat Rautaruukki Oy:n Otanmäen rautatievaunutehtaan työmaalla työskentelevät työntekijät olivat 26.10.1983 aamupäivällä pitäneet kahvitunnilla kokouksen. Siinä he työmaan pääluottamusmiehen työnantajalle tekemän ilmoituksen mukaan olivat päättäneet, etteivät he työskentele vallinneessa huonossa säässä. Tuolloin oli satanut lunta ja pakkasta oli ollut kaksi astetta. Työnantaja oli vaatinut pääluottamusmiestä toimimaan siten, että työnteko jatkuisi. Tästä huolimatta työntekijät olivat vastoin työehtosopimuksen 16 §:n määräyksiä poistuneet työmaalta välittömästi kello 9:n jälkeen. Työntekijät olivat palanneet työhön seuraavana aamuna.

Marraskuun 8 päivänä 1983 olivat työmaan työntekijät pitäneet jälleen kokouksen. Kokouksessa tehdystä päätöksestä pääluottamusmies oli ilmoittanut työnjohdolle seuraavasti: "Työmaalla on järjestäytymätön työntekijä ja pidetyssä kokouksessa päätettiin, että järjestäytyneet työntekijät eivät sovi samalle työmaalle hänen kanssaan. Työt keskeytetään huomenna kahvitunnilla - joko hän tai me". Ilmoituksensa mukaan työntekijät olivat ryhtyneet seuraavana päivänä kello 9 lakkoon. Sen tarkoituksena oli ollut painostaa työnantajaa erottamaan Rakennustyöläisten Liittoon kuulumaton työntekijä. Työtaistelu oli jatkunut 9.11. koko päivän ja seuraavana päivänä jälleen kello 9 alkaen. Pääluottamusmies oli 10.11.1983 käynyt ilmoittamassa työnantajalle, etteivät työntekijät aloittaisi työtä seuraavana päivänäkään, mikäli järjestäytymätön työntekijä olisi vielä työssä työmaalla. Kun mainittu työntekijä painostuksen seurauksena oli saman päivän aikana itse irtisanoutunut, oli työtaistelu loppunut aamulla 11.11.1983.

Työtaistelujen johdosta olivat Suomen Rakennusteollisuusliiton toimihenkilöt olleet useita kertoja yhteydessä Rakennustyöläisten Liiton Kainuun Aluejärjestö r.y:hyn, jonka toimialueeseen Otanmäki kuului, ja liiton keskustoimistoon ja kehottaneet niitä välittömästi ryhtymään pikaisiin toimenpiteisiin työtaistelun lopettamiseksi. Kehotukset olivat kuitenkin olleet turhia. Edellä olevilla perusteilla Suomen Rakennusteollisuusliitto on pyytänyt Rakennustyöläisten Liiton ja Rakennustyöläisten Kainuun Aluejärjestön tuomitsemista työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla hyvityssakkoon kustakin työtaistelusta erikseen.

Betonityökunta ei ollut perjantaina, 2.12.1983 kello 12 suostunut aloittamaan valutyötä, koska työaika olisi päättynyt kello 14 ja työn loppuun saattaminen olisi edellyttänyt ylityön tekemistä. Työntekijät olivat sopineet työnjohtajan kanssa, että valua ei suoritettaisi vaan että se tehtäisiin vasta maanantaina. Työntekijät olivat olleet siinä uskossa, ettei työtä aloitettaisi. Lisäksi työntekijät olivat etukäteen ilmoittaneet työnantajalle, etteivät he tulisi jäämään ylityöhön. Tästä piittamatta ja muuttaen työntekijäin ja työnjohdon kanssa sovittua järjestelyä työpäällikkö oli käskenyt tilata materiaalia valua varten.

Saatuaan tiedon marraskuun 28 päivän tapahtumista olivat Rakennustyöläisten Kainuun Aluejärjestö ja Rakennustyöläisten Liitto ryhtyneet asianmukaisiin toimiin töiden käynnistämiseksi. Työt olivatkin seuraavana aamuna jatkuneet normaalisti. Joulukuun 2 päivän tapahtumia ei voitu edes pitää työtaisteluna. Näistä tapahtumista Rakennustyöläisten Liitto ja sen aluejärjestö olivat saaneet tiedon vasta jälkeenpäin. Otanmäen rautatievaunutehtaan rakennustyömaan pääluottamusmies, varaluottamusmies ja työnjohto olivat myöhemmin sopineet kiistakysymykset. Samalla oli sovittu siitä, että kummallakaan osapuolella ei ollut vaatimuksia tapahtumien johdosta. Työnantajan edustajat olivat esittäneet asiassa laadittavaksi kirjallisen sopimuksen, mutta työntekijöiden edustajat olivat ilmoittaneet, että asioiden sopiminen sinänsä olisi riittävä. Näin olikin tapahtunut.

Edellä olevilla perusteilla Rakennustyöläisten Liitto ja Rakennustyöläisten Kainuun Aluejärjestö ovat pyytäneeet kanteen hylkäämistä.

Suomen Rakennusteollisuusliitto on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

________

Työtuomioistuin on tutkinut jutun ja katsoo siinä selvitetyksi, että Vesto Oy:n kanteessa mainitulla työmaalla työssä olevat työntekijät ovat 26.10.1983 kello 9 ilmoittaneet työnantajalle keskeyttävänsä työnteon räntäsateen vuoksi ja jäävänsä odottamaan sään paranemista. Työnjohtajat, joiden mielestä sääolosuhteet eivät estäneet työskentelyä, ovat kehottaneet työntekijöitä palaamaan työhön. Tämän jälkeen työntekijät ovat poistuneet työmaalta loppupäiväksi. Näyttämättä on jäänyt, että siihen olisi työntekijöitä kehotettu. Työnteon keskeyttäminen on kohdistunut työtaistelutoimenpiteenä työehtosopimuksen työnjohto-oikeutta koskeviin määräyksiin.

Marraskuun 8 päivänä 1983 työmaan pääluottamusmies on ilmoittanut työnantajalle työntekijöiden kieltäytyvän työskentelemästä työmaalle töihin otetun järjestäytymättömän työntekijän kanssa ja aloittavan lakon seuraavana päivänä kello 9, ellei järjestäytymätön työntekijä sitä ennen poistuisi työmaalta. Ilmoituksen mukaisesti työntekijät ovat olleet lakossa 9. ja myös 10.11.1983 kello 9:stä alkaen. Viimeksi mainittuna päivänä on pääluottamusmies ilmoittanut työnantajan edustajalle, että töitä ei aloitettaisi seuraavana päivänäkään, jos järjestäytymätön työntekijä olisi vielä työmaalla. Hänen irtisanottua työsopimuksensa työt ovat käynnistyneet 11.11.1983. Toimenpiteiden tarkoituksena on ollut painostaa työnantajaa ryhtymään toimenpiteisiin järjestäytymättömän työntekijän poistamiseksi työmaalta. Vaatimuksen tukemiseksi toimeenpannut lakot ovat kohdistuneet työtaistelutoimenpiteinä yleissopimuksen määräyksiin työntekijän oikeudesta vapaasti päättää liittymisestään ammatillisiin järjestöihin.

Marraskuun 28 päivänä 1983 ovat työntekijät kello 9.30 alkaen olleet lakossa vastalauseena sille, että työnantaja on käyttänyt työmaan työntekijöiden asemesta betonoinnin sähköasennustöissä alaurakoitsijan työntekijöitä. Toimeenpantu lakko on kohdistunut työtaistelutoimenpiteenä ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevan sopimuksen määräyksiin. Siltä osin kuin lakon tarkoituksena ehkä on ollut painostaa työnantajaa kanteessa mainitussa tuotantopalkkioiden maksamista koskevassa asiassa, se on kohdistunut työtaistelutoimenpiteenä työehtosopimuksen työnjohto-oikeutta koskeviin määräyksiin siitä riippumatta, onko työnantajalla betonointityökunnan kanssa tehdyn työsopimuksen johdosta ollut oikeutta antaa työmaan betonointitöitä myös toisen työkunnan tehtäväksi.

Joulukuun 2 päivänä 1983 kello 12 betonointityökunnan jäsenet ovat kieltäytyneet aloittamasta työnantajan määräämää valutyötä. Työstä kieltäytymisen syyksi on työntekijöiden puolelta ilmoitettu, että töiden loppuun saattaminen samana perjantaipäivänä olisi edellyttänyt ylitöiden tekemistä. Työtä ei sen luonteen vuoksi työntekijäpuolen käsityksen mukaan olisi voitu jättää kesken aiheuttamatta työnantajalle vahinkoa. Näyttämättä on työtuomioistuimen mielestä jäänyt, että työstä kieltäytymisen tarkoituksena olisi ollut painostaa työnantajaa edellä kerrotussa tuotantopalkkioiden maksamista koskevassa asiassa tai että työstä kieltäytyminen muutoinkaan olisi muodostanut työehtosopimukseen kohdistunutta työtaistelutoimenpidettä.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin Rakennustyöläisten Kainuun Aluejärjestöä vastaan esitetyn hyvityssakkovaatimuksen hyläten harkitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla oikeaksi tuomita Rakennustyöläisten Liiton maksamaan hyvityssakkoa työrauhavelvollisuuden rikkomisesta Suomen Rakennusteollisuusliitolle kaksituhatta viisisataa (2 500) markkaa ja velvoittaa Rakennustyöläisten Liiton korvaamaan työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut tuhannella viidelläsadalla (1 500) markalla.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Iirola, Heiniö, Sariola, Leivo ja Hölttä.

Tuomio oli yksimielinen.