Labor court dismisses strike claim when employer has valid reasons to stop work despite union pressure.

Tehtaan vuorotyöntekijät olivat keskeytymättömän kolmivuorotyön työtuntijärjestelmästä aiheutuneiden erimielisyyksien johdosta ryhtyneet lakkoon. Tuotannon tehtaalla oltua pysähdyksissä kahdessa vaiheessa yhteensä kymmenen päivän ajan työnantajalla oli ollut asialliset syyt työn tekemisen keskeyttämiseen osalta kunnossapito-osastojen työntekijöitä. Vaikkakaan työnantaja ei mahdollisesti ollut noudattanut riittävän tarkkaa harkintaa kunkin työntekijän työtilanteen selvittämisessä, jutussa oli kuitenkin siltäkin osin kuin jollekin yksittäiselle työntekijälle olisi mahdollisesti voitu ja pitänyt antaa työtä tehtäväksi, jäänyt näyttämättä, että työn tekemisen keskeyttämisellä olisi tarkoitettu painostaa työntekijöitä vuorotyöntekijöiden lakon johdosta.

Asianosaiset: Kemian Työntekijäin Liitto r.y. Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä r.y.

Kuultavat: Kemira Oy

RATKAISU

Sovelletut työehtosopimuskohdat:

Asianosaisten välillä 25.3.1981-15.4.1983 voimassa olleessa kemiallis-teknisen teollisuuden työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

I YLEISTÄ

4 §.

Työrauhavelvoite

1. Tämä työehtosopimus sitoo allekirjoittaneita liittoja ja niiden alayhdistyksiä sekä työnantajia ja työntekijöitä, jotka ovat tai sopimuksen voimassaoloaikana ovat olleet näiden yhdistysten jäseniä.

2. Liitot ja niiden alayhdistykset ovat velvolliset huolehtimaan siitä, etteivät niiden jäseninä olevat yhdistykset, työnantajat tai työntekijät, joita sopimus koskee, ryhdy työtaistelutoimenpiteisiin eivätkä riko työehtosopimuksen määräyksiä.

II TYÖSUHDETTA KOSKEVAT MÄÄRÄYKSET

5 §

Työsuhteen syntyminen ja lakkaaminen

1. Työnantajalla on oikeus ottaa toimeen ja erottaa työntekijä sekä määrätä työn johtamisesta. Työntekijän velvollisuus on noudattaa työnantajan tai tämän edustajan antamia määräyksiä ja ohjeita, mikäli ne eivät ole ristiriidassa voimassaolevan lainsäädännön, tämän työehtosopimuksen tai työsääntöjen kanssa.

TYÖAIKAA KOSKEVAT MÄÄRÄYKSET

6 §

A. Säännöllinen työaika

8. Säännöllisen työajan alkamisen ja päättymisen sekä tarpeelliset väliajat työssä määrää työnantaja lain tai tämän työehtosopimuksen rajoissa. Käytännön vaatimista tilapäisistä muutoksista neuvotellaan sitä ennen pääluottamusmiehen kanssa.

Pysyväisluontoisista työtuntijärjestelmän muutoksista on ilmoitettava pääluottamusmiehelle ja niille työntekijöille, joita muutos koskee, vähintään 2 viikkoa aikaisemmin.

B. Keskeytymätön 3-vuorotyö

1. Keskeytymättömässä 3-vuorotyössä säännöllinen työaika on 8 tuntia vuorokaudessa ja enintään vuoden pituisena ajanjaksona keskimäärin 36 tuntia viikossa.

2. Niiden työntekijöiden vuotuinen työaika, joilla on oikeus 24 päivän vuosilomaan, on 1736 tuntia vuodessa. 30 arkipäivän pituiseen vuosilomaan oikeutettujen työntekijöiden vuotuinen työaika on 1700 tuntia. Yllä mainitut vuosityöajat edellyttävät, että vuosiloma pidetään kokonaisuudessaan kalenterivuoden aikana. Työaika tasoittuu edellä mainittuihin vuosityöaikoihin viidessä vuodessa.

3. Keskimäärin 36 tunnin viikottainen työaika suositellaan toteutettavaksi 5-vuorojärjestelmällä. Mikäli yritys- tai tehdaskohtaiset syyt vaativat muunlaisia järjestelmiä, tulee niitä koskevien määräysten mm. vuosityöajan suhteen vastata 5-vuorojärjestelmän määräyksiä.

4. Työtuntijärjestelmä on ennen sen käyttöön ottamista saatettava liittojen tietoon sen seikan varmistamiseksi, että liittojen välillä sovitut periaatteet työajan lyhentämisessä toteutuvat.

12. 5-vuorojärjestelmässä vuosiloma sisältyy työtuntijärjestelmän vapaajaksoihin. 4-vuorojärjestelmissä vuosiloma voidaan antaa työtuntijärjestelmän ulkopuolella.

Työnantajan toimenpiteiden johdosta osa päivätyöntekijöistä oli joutunut keskeyttämään aiemmin aloittamansa työt, joihin he työnteon keskeytyksen jälkeen olivat palanneet. Ainakin osa töistä olisi ollut sellaisia, joiden tekemistä vuorotyöntekijöiden lakosta huolimatta olisi voitu jatkaa. Työnteon keskeyttämiselle ei työntekijäpuolen käsityksen mukaan ollut ollut muutoinkaan hyväksyttävää perustetta. Päinvastoin työnantaja oli vaikeuttanut työtä ja aiheuttanut ylimääräisiä kustannuksia yritykselle. Työnantajan toiminta ei siten ollut ollut edes taloudellisesti tai tuotannollisesti perusteltua.

Rakennus- ja ulkotyöosaston osastopäällikkö oli aamulla 7.2.1983 ilmoittanut luottamusmiehelle työnantajan sunnitelmista keskeyttää työnteko ja palkanmaksu. Kun luottamusmies oli yrittänyt selventää asiaa ja tiedustellut osastolla olevan ulkopuolisen työvoiman käytöstä, osastopäällikkö oli ilmoittanut, että kesken olevat työt tehtäisiin, mutta uusia ei aloiteta. Osaston työtilanne oli pitkälti riippuvainen konekorjaamon työskentelystä. Ainakin kahdeksan osaston työntekijää olisi 9.2.1983 voinut jatkaa työntekoa vuorotyöntekijöiden lakosta huolimatta. Tällaisia töitä, joita olisi voitu tehdä, olivat olleet muun muassa pasuton muuntajahuoneella olleiden telineiden purku, seulonta-aseman oven teko ja asennus, kuljetinkäytävien ovien kunnostus sekä säkittämön oven teko ja asennus ja muiden ovien kunnostus ja pasuton kostutusrummun väliseinän korjaus.

Työnantajan edustaja oli ilmoittanut siivoojille työnteon keskeyttämisestä samalla tavoin kuin muidenkin osastojen työntekijöille. Vuorotyöntekijöiden lakosta ja osittaisesta työnteon ja palkanmaksun keskeytyksestä huolimatta kaikki tuotantolaitosten siivousalueet olivat olleet koko ajan käytössä. Työntekoaan olisi voinut jatkaa 16 siivoojaa 9.2.1983 jälkeenkin.

Varaston viiden työntekijän työt oli keskeytetty 9.2.1983 alkaen. Näille työntekijöille olisi ollut keskeytyksen aikana työtä, mikäli työnantaja ei olisi keskeyttänyt tehdaspalvelun päivätyöntekijöiden työntekoa.

Edellä mainitut työnteon keskeytykset olivat kestäneet 15.2.1983 saakka, jolloin työntekijät olivat palanneet työhön. Perusteettomat työnteon keskeytykset olivat muodostaneet painostustoimenpiteeksi katsottavan vastatoimenpiteen vuorotyöntekijöiden aloittaman lakon johdosta. Edellä olevilla perusteilla Kemian Työntekijäin Liitto on vaatinut Kemira Oy:n tuomitsemista työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoon.

Koneosastolla ja ennakkohuollossa työskenteli vuoden 1983 helmikuussa 81 vakinaista ja kaksi tilapäistä työntekijää. Työssä oli koko ajan ollut 39 työntekijää, heidän joukossaan muun muassa kaikki varaosakunnostusta suorittavat työntekijät, laitosmiehet, LVI-asentajat sekä investointi- ja muutostöissä olleet työntekijät siinä laajuudessa kuin se tehtyjen suunnitelmien ja varattujen materiaalien puitteissa oli ollut mahdollista. Kanteessa mainittu 4-6 viikon työvaranto ei sellaisenaan kertonut mitään välittömästi käynnistettävien töiden määrästä, sillä työvarantoon laskettiin kaikkien tilattujen töiden arvioidut työtunnit, vaikka työ olisi ollut vasta suunnitteluvaiheessa, eikä varaosia tai materiaalia työtä varten vielä ollut hankittu. Pasuton turbopumpussa ei myöskään ollut ollut sellaista vikaa, joka olisi edellyttänyt toimenpiteitä. Kuormituslistat oli kerätty yhteen työtilanteen arvioimiseksi.

Edellä olevasta kävi ilmi, että työnteon ja palkanmaksun keskeytymiseen oli ollut selvä ja perusteltu syy, nimittäin työn loppuminen. Työntekoa oli pyritty jatkamaan niin pitkälti kuin se taloudellisesti ja tuotannollisesti oli ollut mielekästä. Kanne tulisi näin ollen hylätä.

Kemian Työntekijäin Liitto on asian käsittelyn aikana luopunut kanteessa esitetystä vaatimuksesta Kemira Oy:n velvoittamisesta suorittamaan työntekijöille saamatta jääneet palkat työnteon perusteettoman keskeytyksen ajalta.

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Kemira Oy on ollut jutussa kuultavana.

________

Työtuomioistuin, joka ei anna lausuntoa kanteesta siltä osin kuin siitä on luovuttu, on tutkinut jutun muutoin ja katsoo siinä selvitetyksi, että Kemira Oy:n Siilinjärven tuotantolaitosten noin 120 vuorotyöntekijää on ollut keskeytymättömän kolmivuorotyön työtuntijärjestelmästä johtuneiden erimielisyyksien johdosta lakossa 14.1.-19.1.1983 ja 1.2.-14.2.1983. Vuorotyöntekijöiden lakon johdosta on koko tuotanto keskeytynyt. Lakon alettua uudelleen helmikuussa on työnantaja ruvennut selvittämään lakon ulkopuolelle jääneiden kunnossapitotyöntekijöiden työtilannetta. Vuorotyöntekijöiden tammikuussa toimeenpaneman lakon johdosta aiheutuneen tuotannon pysähtymisen aikana ovat päivätyöntekijät olleet töissä. Heille on tuolloin annettu tehtäväksi myös sellaisia töitä, joita yleensä suoritetaan tehtaiden seisokin aikana.

Tehtaan johtaja on perjantaina 4.2.1983 kutsunut koolle tiedotus- ja kokoustilaisuuden, jossa työntekijöiden esimiehille ja luottamusmiehille on työnantajan toimesta tehdyn selvityksen perusteella ilmoitettu, että vuorotyöntekijöiden lakon jatkuessa muodostuisi tilanne sellaiseksi, että myös päivätyöntekijöiden työt tulisivat vähitellen loppumaan. Tiedote asiasta on annettu osalle työntekijöistä samana iltapäivänä. Maanantaina 7.2. pidetyissä osastotoimikunnan kokouksissa, joissa myös työntekijöiden edustajia on ollut läsnä, on työntekijöitä nimeämättä ilmoitettu, että tehdaspalveluosastoilta jouduttaisiin joidenkin työntekijöiden työnteko keskeyttämään töiden loppumisen vuoksi. Työnjohdon osastoittain suorittamien tarkastusten tuloksena on 7.2.1983 iltapäivästä alkaen ilmoitettu työntekijäkohtaisesti työnteon keskeyttämisestä. Ne on toteutettu 9.2. alkaen. Työnteon keskeytykset ovat 9.2.-14.2.1983 välisenä aikana koskeneet kaikkiaan noin 120 työntekijää.

Samana maanantaipäivänä on työnantaja esitetyn selvityksen mukaan vaihtanut työmaalla olevien urakoitsijoiden työntekijöitä tehtaan omiin työntekijöihin ja siirtänyt ylimääräisiä työntekijöitä varaosakunnostukseen. Näyttämättä on myös jäänyt, että työnteon keskeytyksen vuoksi olisi käytetty ulkopuolista työvoimaa sellaisissa tehtävissä, jotka tavallisesti teetetään omilla työntekijöillä. Suurempia investointitöitä ei tuossa vaiheessa ole esitetyn selvityksen mukaan aloitettu. Se taas on johtunut siitä, että niiden edellyttämiin valmisteluihin ei ollut ennakolta varauduttu eikä tarvittavaa tietoa työtaistelun aiheuttaman seisokin pituudesta liioin ole ollut.

Kunnossapito-osastojen työt ovat sidoksissa tuotanto-osastojen työhön. Tuotannon pysähtyminen vaikuttaa töiden vähenemiseen sitä nopeammin ja välittömämmin mitä kiinteämpi yhteys muulla työvaiheella on tuotannolliseen toimintaan. Kuljetus-, varasto- ja siivoustöissä tehtävien on näytetty vähentyneen olennaisesti. Sen sijaan työtuomioistuin katsoo selvitetyksi, että ainakin osa konekorjaamon ja rakennussekä ulkotyöosaston työntekijöiden töistä olisi voitu järjestää jatkumaan siten, että työnteon keskeytykseltä olisi heidän osaltaan voitu välttyä. Harkittaessa työnantajan velvollisuutta järjestää työtä lakon ulkopuolella olleille työntekijöille on kuitenkin edellä kerrottujen seikkojen lisäksi otettava huomioon se, että työnantaja ei lakosta johtuen ole voinut ennakolta tietää, kuinka pitkän ajan työt ovat pysähdyksissä.

Edellä esittämillään perusteilla työtuomioistuin katsoo, että tuotannon tehtaalla oltua pysähdyksissä kahdessa vaiheessa yhteensä kymmenen päivän ajan työnantajalla on ollut asialliset syyt työntekemisen keskeyttämisen osalta kunnossapito-osastojen työntekijöitä. Vaikkakaan työnantaja ei ole mahdollisesti noudattanut riittävän tarkkaa harkintaa kunkin työntekijän työtilanteen selvittämisessä, jutussa on kuitenkin siltäkin osin kuin jollekin yksittäiselle työntekijälle olisi mahdollisesti voitu ja pitänyt työtä antaa tehtäväksi, jäänyt näyttämättä, että työntekemisen keskeyttämisellä olisi tarkoitettu painostaa työntekijöitä vuorotyöntekijöiden lakon johdosta. Sen vuoksi työtuomioistuin harkitsee oikeaksi hylätä kanteen. Asian laatuun nähden saa Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä kuitenkin kärsiä oikeudenkäyntikulunsa.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Mörä, M. Virtanen, Sariola, Olin ja Sulkunen.

Tuomio oli yksimielinen.