Labor court dismisses request for opinion on salary adjustment when collective agreement and practical wage increases differ.

Kysymys siitä, miten metsä- ja uittoalan työehtosopimuksen mukaan hyvänmiehenlisä oli otettava huomioon palkkausta tarkistettaessa, kun ohjetuntipalkkoja ja käytännön palkkoja oli sovittu korotettavaksi eri tavoin.

Työsopimuksen todistelukysymyksestä ei työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n nojalla voitu antaa lausuntoa.

Asianosaiset: Lausunto Jämsän kihlakunnanoikeudelle Kaarlo Toivo Niemelä/Yhtyneet Paperitehtaat Oy

Kuultavat: Maaseututyöväen Liitto r.y. Metsähallitus Metsäteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Maaseudun Työnantajaliitto r.y. Valtion Polttoainekeskus Yksityismetsätalouden Työnantajat r.y.

RATKAISU

Sovelletut työehtosopimuskohdat:

Maaseututyöväen Liitto r.y:n ja toisaalta Metsähallituksen, Metsäteollisuuden Työnantajaliitto r.y:n, Maaseudun Työnantajaliitto r.y:n, Valtion Polttoainekeskuksen sekä Yksityismetsätalouden Työnantajat r.y:n välillä 1.3.1982-28.2.1983 voimassa olleessa työehtosopimuksessa on muun ohessa seuraavat määräykset:

5 § PALKAT

5 Sen mukaan, poikkeaako työntekijän työtaito, työteho tai kokemus kysymyksessä olevan työntekijäryhmän yleisestä keskitasosta ja ottaen huomioon työntekijän saaman koulutuksen näihin töihin, hänen aikapalkkaansa korotetaan enintään 15 sadalta. Toistaiseksi jatkumaan tarkoitettuun työsuhteeseen otetun työntekijän, joka täyttää edellä mainitut pätevyysehdot ja pystyy itsenäiseen työskentelyyn, palkkaa korotetaan kuitenkin enintään 20 sadalta.

Työehtosopimuksen osana noudatettavassa, 28.2.1982 tehdyssä metsätyöpalkkoja koskevassa sopimuspöytäkirjassa on muun ohella seuraava määräys:

7 § PYSTYMITTAUS- JA LEIMAUSTÖISSÄ TYÖSKENTELEVIEN TYÖNTEKIJÖIDEN PÄIVÄPALKAT

Pystymittaus- ja leimaustöissä työskentelevien työntekijöiden päiväpalkat ovat seuraavat:

1.3.-30.9.1982

Palkkausryhmä

Palkkausalue

mk/pv

a) Aloittelijat

126,20

125,10

124,60

123,90

ja harjoittelijat

1 kk:n opetteluvaiheen aikana

b) pystymittaa-

jat ja leimaajat

140,20

139,20

138,20

137,50

c) pystymittaus-

ja leimaustöissä vakinaisesti

tai toistuvaisluonteisesti

työskentelevät näihin töihin

tottuneet työntekijät

151,10

148,60

146,60

145,60

d) pystymittaus-

ja leimausryhmän etumiehenä

toimivat pystymittaus- ja

leimaustyön suunnitteluun ja

valvontaan pystyvät työntekijät

159,50

156,80

154,70

153,70

Käytännössä maksettuja palkkoja korotetaan 1.3.1982 alkaen 5.60 mk/pv kuitenkin siten, että käytännön palkat vastaavat korotuksen jälkeen vähintään ao. palkkausryhmän ohjepalkkoja.

Pystymittaaja Kaarlo Toivo Niemelä on Yhtyneet Paperitehtaat Oy:tä vastaan kihlakunnanoikeudessa ajamassaan kanteessa lausunut, että hän oli työskennellyt toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa pystymittaajana Yhtyneet Paperitehtaat Oy:n palveluksessa Jämsänkosken piirin toimialueella. Vuoden 1981 alussa työehtosopimukseen perustuvien palkankorotusten yhteydessä oli syntynyt työnantajan ja muun muassa Niemelän välillä erimielisyyttä siitä, miten pystymittaajien palkkoja tulisi korottaa. Työntekijät olivat lähteneet siitä, että käytännössä tulisi noudattaa työsuhteen ehdoksi muodostunutta menettelyä ja sen mukaan työehtosopimuksen ohjepalkkoja olisi korotettava pystymittaajien osalta 14,8 %:lla ja etumiehinä toimivien pystymittaajien osalta 16,6 %:lla. Kysymyksessä ei ollut työehtosopimukseen vaan työsopimukseen perustuva palkka.

Jämsänkoskella oli 9.6.1981 käyty asiasta neuvottelu, johon olivat ottaneet osaa muun muassa yhtiön Jämsänkosken piirin metsäkonttoripäällikkö sekä työntekijöiden puolelta Maaseututyöväen Liiton paikallinen toimitsija. Metsäkonttoripäällikkö ja mittausryhmän luottamusmies olivat lähteneet kokoushuoneesta erilliseen tilaan neuvottelemaan. He olivat sopineet, että vakinaisten pystymittaajien osalta korotettaisiin vastaisuudessa kunkin työehtosopimuskierroksen yhteydessä työehtosopimuksen mukaista ohjepalkkaa 10 %:lla ja etumiesten ohjepalkkaa 13 %:lla. Näin oli myös aluksi tapahtunut. Syksyn 1981 työehtosopimuskorotusten yhteydessä Niemelän palkka oli noussut 152,68 markkaan päivässä.

Vuoden 1981-82 metsä- ja uittoalan työehtosopimuksen mukaan palkkausalueella 4, johon Jämsänkoski kuului, palkkaryhmä C:ssä työskentelevälle pystymittaajalle oli maksettu peruspalkkaa 138,80 markkaa. Kun tästä laskettu 10 %:n korotus 13,88 markkaa lisättiin peruspalkkaan, saatiin päiväpalkaksi 152,68 markkaa, jota Niemelälle oli myös maksettu.

Sovittuun palkkausehtoon perustuen olisi Niemelän päiväpalkka tullut korottaa 1.3.1982 lukien 160,16 markaksi. Metsä- ja uittoalan vuosien 1982-1983 työehtosopimukseen sisältyvän pystymittaajien päiväpalkkataulukon mukaan Niemelän peruspalkka olisi ollut 145,60 markkaa. Lisättynä 10 %:lla päiväpalkaksi saatiin edellä mainitut 160,16 markkaa. Työnantaja oli kuitenkin maksanut Niemelälle vain 158,96 markkaa päivässä.

Palkkaussopimus ei ollut työehtosopimukseen perustuva, vaan se oli työsopimuksen ehto. Sitä ei voitu toisen osapuolen toimesta yksipuolisesti muuttaa. Palkkaussopimuksessa oli sovittu siitä, että ohjepalkkoja korotettiin mainittujen prosenttilukujen mukaan, jolloin saatiin kunkin työntekijän kulloinkin voimassa oleva käytännön palkka. Palkkaussopimus ei perustunut metsä- ja uittoalan työehtosopimuksen 5 §:n 5 kohtaan. Vaikka näin katsottaisiinkin olevan ja työntekijälle olisi sovittu maksettavaksi hyvänmiehenlisää, ei tällaistakaan lisää voitu alentaa, jos työntekijän työtaito, työteho ja kokemus säilyisi ennallaan. Päivää kohden oli työnantajan menettelystä aiheutunut Niemelälle vahinkoa 1,20 markkaa.

Edellä mainituilla perusteilla Niemelä on vaatinut, että Yhtyneet Paperitehtaat Oy velvoitettaisiin suorittamaan hänelle palkkasaatavia 1.3.-15.9.1982 väliseltä ajalta yhteensä 88 markkaa 80 penniä korkoineen. Niemelä on ilmoittanut tulevansa vaatimaan myös korvausta vast'edes tapahtuvasta palkanmenetyksestä.

Kanteeseen vastatessaan Yhtyneet Paperitehtaat Oy on lausunut, että yhtiön ja Niemelän välillä oli tehty kirjallinen työsopimus. Sen mukaan Niemelän palkkaus määräytyi työehtosopimuksen mukaisesti. Metsäalan työehtosopimuksen 5 §:n 5 kohdassa oli säännös hyvänmiehenlisästä. Niemelälle oli maksettu työehtosopimuksen tarkoittamaa hyvänmiehenlisää. Syksyllä 1981 käydyissä neuvotteluissa oli erimielisyyden aiheena ollut se, minkä prosentin mukaan lisää maksettiin. Tuolloin ei ollut ollut kysymys siitä, miten kysymyksessä olevaa lisää käsiteltiin työehtosopimuksen yleiskorotusta laskettaessa. Näin ollen lisän osalta oli yhtiössä menetelty yleiskorotuksen yhteydessä siten kuin työehtosopimus edellytti ja siten myös Niemelän kanssa tehdyn työsopimuksen mukaisesti. Tämän vuoksi yhtiö on vaatinut kanteen hylkäämistä perusteettomana.

Yhtiön todistajana kuulustuttama suunnittelija, joka oli ollut neuvotteluissa työnantajan edustajana Helsingistä, on kertonut neuvotteluissa selvittäneensä työehtosopimuksen määräyksiä pystymittaajien palkoista. Tämän jälkeen metsäkonttoripäällikkö ja mittausryhmän luottamusmies olivat kahden kesken neuvotelleet asiasta. Sen jälkeen oli todettu asia sovituksi. Pystymittaajille oli sovittu maksettavaksi hyvänmiehenlisää 10 % C-ryhmässä ja D-ryhmässä 13 %. Neuvotteluissa ei ollut puhuttu siitä, kuinka kauan sopimus olisi voimassa. Sopimus oli tullut voimaan takautuvasti 1.3.1981 alkaen. Lisäksi oli sovittu, että 1.9.1982 tarkistettaisiin hyvänmiehenlisää sillä tavalla kuin työehtosopimuksen mukaiset korotukset edellyttivät. Työnantajaliitosta oli lähetetty kiertokirje soveltamisohjeista. Maaseututyöväen Liitto ei ollut ilmoittanut mahdollisista virheistä työnantajaliitolle.

Niemelä on vielä lausunut, että yhtiö oli luopunut aikaisemmin noudattamasta laskentatavasta 1.10.1982 lukien ja korottanut hänen palkkaansa vain käytännössä maksettuja palkkoja koskevan ohjeen mukaisesti 4,80 markkaa päivältä.

Yhtiö on todennut, että sopimuksessa oli ollut kysymys siitä, että senhetkistä ohjepalkkaa korotettaisiin 10 %:lla ja että vastaisuudessa toimittaisiin työehtosopimuksen mukaisesti. Sopimusta, jonka mukaan ohjepalkan lisäksi pysyvästi maksettaisiin 10 %:n suuruinen lisä, ei ollut tehty. Kun työehtosopimuksen mukaan ohjepalkkoihin oli tullut suurempi korotus kuin käytännön palkkoihin, se merkitsi työmarkkinakäytännön ja työehtosopimuksen soveltamisohjeiden mukaan sitä, että ne työntekijät, joilla oli ollut ohjepalkkaa korkeampi palkka, olivat saaneet vain korotuksen käytännön palkkaan, jos se täytti ohjepalkan. Näin oli esillä olevassa tapauksessa käynyt. Työntekijäliitto ei ollut tehnyt huomautusta tätä laskentaohjetta vastaan silloin, kun työnantajaliitto oli sen antanut. Syksyllä 1982 oli käytännön palkkoja korotettu 4,80 markalla samoin kuin ohjepalkkojakin.

Jämsän kihlakunnanoikeus on 27.1.1983 tekemällään välipäätöksellä lykännyt jutun käsittelyä ja pyytänyt työtuomioistuimen lausunnon kantajan ja vastaajan välisessä työsuhteessa noudatettavan metsä- ja uittoalan työehtosopimuksen oikeasta sisällöstä kanteessa tarkoitetulta osalta.

Työtuomioistuin on työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n nojalla varannut Maaseututyöväen Liitolle ja Metsähallitukselle, Metsäteollisuuden Työnantajaliitolle, Maaseudun Työnantajaliitolle, Valtion Polttoainekeskukselle sekä Yksityismetsätalouden Työnantajille tilaisuuden tulla asiassa kuulluiksi.

Maaseututyöväen Liitto on antanut työtuomioistuimelle näin kuuluvan lausunnon:

Sopijapuolet ovat yksimielisiä siitä, että hyvänmiehenlisän suuruus, milloin siitä on sovittu prosentuaalisena, lasketaan työehtosopimuksen osoittamalla tavalla voimassa olevasta työntekijän palkkaryhmän ohjepalkasta.

Erimielisiä sopijapuolet ovat sen sijaan siitä, miten palkkoja tulee korottaa silloin kun työehtosopimusratkaisu sisältää eri suuruisen käytännön palkkojen ja ohjepalkkojen korotuksen ja kun työntekijälle on sovittu maksettavaksi prosentuaalista hyvänmiehenlisää.

Pystymittaajien palkoista sovittiin erillisellä pöytäkirjapykälällä ensimmäisen kerran vuoden 1981 alussa, josta sopimusratkaisusta aiheutuivat ne neuvottelut, joissa sovittiin Niemelälle maksettavasta 10 %:n hyvänmiehenlisästä. Sopimus tehtiin toistaiseksi noudatettavaksi.

Maaliskuun alussa 1982 voimaan tullut työehtosopimus oli sovittu palkankorotusten osalta sellaiseksi, että ohjepalkkoja korotettiin enemmän kuin ns. käytännön palkkoja, jolloin eri työntekijäin lopullinen palkankorotus saattoi muodostua muunkin suuruiseksi kuin mitä sopimusasiakirjoihin oltiin merkitty. Ns. käytännön palkkojen korotus tarkoitti korotusta, joka on vähintään maksettava kaikille työtekijöille.

Niemelän tapauksessa ei ollut kysymys yliliukuneesta palkasta, jossa ohjepalkan ylittävälle osalle ei löydy sovittuja perusteita, vaan hänen palkkansa oli nimenomaan sovittu ohjepalkan ja siitä laskettavan 10 %:n hyvänmiehenlisän suuruiseksi. Tätä työnantajan ja työntekijän välistä sopimusta Yhtyneet Paperitehtaat Oy muutti yksipuolisesti toteuttaessaan maaliskuun alussa 1982 voimaan tullutta palkankorotusta.

Maaseututyöväen Liitto r.y:llä ei ole mahdollisuutta vaikuttaa Metsäteollisuuden Työnantajaliiton jäsenyrityksilleen lähettämien kiertokirjeiden sisältöön muutoin kuin jälkikäteen. Vuoden 1983 työehtosopimusratkaisun jälkeen liittojen toimistojen välillä käytiin keskusteluja ohjeista, joita Metsäteollisuuden Työnantajaliitto oli antamassa jäsenyrityksilleen aikapalkkakorotusten toteuttamisesta. Silloin kysymyksessä olivat ainoastaan ns. yliliukuneiden palkkojen korotusohjeet.

Metsä- ja uittoalan työehtosopimukseen liittyvät eri palkkauspöytäkirjat, mm. taimitarhatöitä koskeva pöytäkirja, sisältävät prosentuaalisia lisiä, esimerkkinä olosuhdelisä, jotka on myös aina laskettava ohjepalkasta. Tällöin lukuisissa tapauksissa joudutaan tilanteeseen, joissa työntekijöille on maksettava suurempi palkankorotus kuin mitä työehtosopimuksella on käytännön palkkoihin sovittu. Näin on meneteltävä ja menetelty yliliukuneidenkin palkkojen osalta.

Käsityksemme mukaan Niemelän työtehossa tai työtaidossa ei ollut tapahtunut sellaisia muutoksia, jotka olisivat voineet aiheuttaa aikaisemmin tehdyn sopimuksen muuttamista eikä vastaaja ole sellaista esittänytkään. Yhtyneet Paperitehtaat Oy:n palkankorotusmenettely on käsityksemme mukaan ollut selvästi työehtosopimuksella sovitun vastainen.

Metsähallitus, Metsäteollisuuden Työnantajaliitto, Maaseudun Työnantajaliitto, Valtion Polttoainekeskus ja Yksityismetsätalouden Työnantajat ovat antaneet työtuomioistuimelle näin kuuluvan yhteisen lausunnon:

Työnantaja- ja työntekijäpuoli ovat yksimielisiä siitä, että hyvänmiehenlisän suuruus, milloin se on määrätty prosentuaalisena, lasketaan kulloinkin voimassa olevasta ohjepalkasta.

Erimielisiä osapuolet ovat sen sijaan siitä, miten palkkoja tulee korottaa tapauksissa, joissa työntekijän päiväpalkka muodostuu hänelle maksettavasta peruspalkasta ja sille lasketusta hyvänmiehenlisästä jos työehtosopimusratkaisuun samanaikaisesti sisältyy ylimääräinen ohjepalkkojen korotus.

Esillä olevassa tapauksessa on pystymittaus- ja leimaustöissä maksettavia käytännön palkkoja korotettu 1.3.1982 alkaen 5,60 mk/pv ja ohjepalkkoja tämän lisäksi ylimääräisesti 1,20 mk/pv.

Korostamme ohjepalkkojen ja käytännön palkkojen erillisyyttä. Ohjepalkkojen korottamisella on välitöntä vaikutusta käytännön palkkoihin ainoastaan tapauksissa, joissa sopimuskorotuksella korotettu käytännön palkka ei yllä uuteen korotettuun ohjepalkkaan.

Esillä olevassa tapauksessa on työntekijän käytännön palkkaa (152,68) korotettu 5,60 mk/pv, minkä lisäksi hyvänmiehenlisää on korotettu työnantajaliiton ohjeen mukaisesti 0,68 mk/pv, jolloin se on suuruudeltaan edelleen 10 % uudesta palkkausryhmä C:n ohjepalkasta. Työnantajaosapuoli ei pidä työehtosopimukseen perustuvana vaatimusta, jonka mukaan ohjepalkkojen ylimääräinen korotus tulisi ottaa käytännön palkkoja korottavana huomioon tapauksissa, joissa käytännön palkka jo ylittää ohjepalkkanormin.

Viittaamme asiassa metsä- ja uittoalan työehtosopimuksen 5 §:n 5. kohtaan, työehtosopimukseen liittyvän metsätyöpalkkoja koskevan sopimuspöytäkirjan 7 §:ään sekä Metsäteollisuuden Työnantajaliiton kiertokirjeen M 16/82 kohdassa 4.2 annettuun, molempien sopijapuolten tuolloin hyväksymään soveltamisohjeeseen.

Edellä esitetyn perusteella katsomme, että työnantaja on esillä olevassa tapauksessa menetellyt työehtosopimuksen edellyttämällä tavalla.

________

Työtuomioistuin on päättänyt antaa asiasta seuraavan lausunnon:

Kihlakunnanoikeuden pöytäkirjaan liitetyistä asiakirjoista käy ilmi, että Kaarlo Toivo Niemelä on viimeksi 22.6.1978 tehnyt työsuhteensa ehdoista kirjallisen työsopimuksen Yhtyneet Paperitehtaat Oy:n kanssa. Sen mukaan hänen palkkaukseensa noudatetaan kulloinkin voimassa olevaa metsä- ja uittoalan työehtosopimusta. Muun muassa pystymittaajina toimivien työntekijöiden palkoista on vuoden 1981 metsä- ja uittoalan työehtosopimuksen solmimisen jälkeen syntynyt erimielisyyttä yhtiön Jämsänkosken piirin toimialueella. Työnantajan ja työntekijöiden edustajien kesken on sen johdosta 9.6.1981 sovittu, että pystymittaajina toimiville työntekijöille, jollainen Niemelä on ollut, maksetaan työehtosopimuksen mukaisen ohjetuntipalkan lisäksi 10 %:n määräistä siitä laskettavaa lisää.

Niemelä on kanteessaan katsonut puheena olevan suullisen sopimuksen käsittävän sellaisen hänen työsopimuksensa osana noudatettavan ehdon, jota työnantaja on velvollinen noudattamaan riippumatta siitä, mitä vastaisuudessa työehtosopimuksissa mahdollisesti sovittaisiin palkkojen korottamisesta, lukuun ottamatta ohjetuntipalkan suuruutta. Työtuomioistuin ei kuitenkaan työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n nojalla voi antaa lausuntoa siitä työsopimuksen todistelukysymyksestä, ovatko asianosaiset sopineet tai tarkoittaneet sopia työsopimuksen oikeusvaikutuksin Niemelän palkaksi työehtosopimuksella kulloinkin sovitun ohjetuntipalkan lisättynä 10 %:n suuruisella lisällä.

Työehtosopimuksen määräysten soveltamista koskevalta osalta työtuomioistuin toteaa, että metsä- ja uittoalan työehtosopimukseen liittyvän 28.2.1982 tehdyn metsätyöpalkkoja koskevan sopimuspöytäkirjan mukaan on ohjepalkkoja ja siis myös pystymittaustöissä työskentelevien työntekijöiden ohjepalkkoina maksettavia päiväpalkkoja sovittu korotettavaksi suuremmalla määrällä kuin käytännössä maksettuja palkkoja. Viimeksi mainittuja palkkoja on korotettu 1.3.1982 alkaen 5,60 markkaa päivässä, kun ohjepalkkojen korotus päivää kohti on ollut 1,20 markkaa suurempi. Sopimuspöytäkirjan mukaan käytännössä maksettuja palkkoja korotetaan lisäksi 1.10.1982 lukien 4,80 markkaa päivältä, jolla määrällä on sovittu samanaikaisesti korotettavaksi ohjepalkkoja. Korotettujen käytännön palkkojen tulee vastata vähintään ohjepalkkoja.

Työtuomioistuimelle antamissaan lausunnoissa työehtosopimukseen osalliset ovat olleet yhtä mieltä siitä, että Niemelälle maksettavaa lisää on pidettävä työehtosopimuksen 5 §:n 5 kohdassa tarkoitettuna henkilökohtaisena, hyvänmiehenlisäksi kutsuttuna lisänä. Lausuntojen mukaan tuollainen lisä on aina laskettava kulloinkin voimassa olevasta ohjepalkasta, jos sen suuruus, kuten Niemelän osalta on asian laita, on määrätty prosentteina. Edellä mainittuun sopimuspöytäkirjaan on otettu palkankorotuksia koskevien määräysten yhteyteen vielä viittaus henkilökohtaisia lisiä koskevaan työehtosopimuksen kohtaan.

Työehtosopimuksesta neuvoteltaessa ei osallisten kesken ole esitetyn selvityksen mukaan käyty keskustelua korotuksen määräytymisestä tällaisessa tapauksessa eikä liioin yleisemmin siitäkään, miten käytännössä maksettavan palkan käsite on ymmärrettävä. Maaseututyöväen Liiton lausunnon mukaan käytännössä maksetulla palkalla on työehtosopimuksessa tarkoitettu lähinnä sellaista ohjepalkan ylittävää palkkaa, jonka ylityksen käsittävälle osalle ei voida esittää työehtosopimukseen perustuvaa, täsmällisesti osoitettavaa perustetta. Työnantajapuolen esittämän kannan mukaan kaikki ohjepalkkaa suuremmat palkat ovat käytännön palkoiksi katsottavia.

Riidanalaisen sopimusmääräyksen sanamuoto soveltuu työtuomioistuimen mielestä kummaltakin taholta esitettyyn kantaan. Työehtosopimuskäytännössä on yleistä, että työntekijän henkilökohtaisia palkkoja, jos ne ylittävät aikaisemman työehtosopimuksen mukaiset vähimmäispalkat, korotetaan niitä vähemmän. Metsäteollisuuden Työnantajaliitto on tähän käsitykseen perustuen kohta työehtosopimuksen solmimisen jälkeen 18.3.1983 päivätyllä kiertokirjeellään antanut jäsenilleen soveltamisohjeet, joiden mukaan henkilökohtaisen lisän sisältävän aikapalkan korottamisessa on noudatettava työehtosopimukseen työnantajapuolelta osallisten lausunnossa esittämän kannan mukaista menettelyä. Selvityksen mukaan ohjeista on ennen niiden antamista keskusteltu Maaseututyö

väen Liiton sihteerin kanssa, mutta riidanalainen kysymys ei ole tällöin ollut esillä.

Edellä esittämillään perusteilla työtuomioistuin, huomioon ottaen myös riidanalaisen lisän työntekijän henkilöön liittyvän luonteen, lausuntonaan katsoo, että metsä- ja uittoalan työehtosopimukseen liittyvää metsätyöpalkkoja koskevaa sopimuspöytäkirjaa sovellettaessa on työntekijälle, jolle on suoritettu ohjepalkan lisäksi prosenttimääräistä henkilökohtaista lisää, työehtosopimuksen mukaan 1.3.1982 ja 1.10.1982 toteutettujen palkkojen korotusten yhteydessä suoritettava korotettu ohjepalkka ja siitä prosentteina laskettava lisä.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Iirola, Heiniö, Sariola, Hölttä ja Leivo.

Lausunto oli yksimielinen.