Labor court dismissed union claim that removing Christmas bonus day violated collective agreement requiring union consent.
Finland (FI)
Legislator summary
AI generatedThe Finnish Labor Court dismissed the union's claim that the employer violated the collective agreement by cancelling the Christmas bonus day without consent. Although the agreement stated social benefits could not be reduced without union approval, the court found the practice lacked the necessary material facts to constitute a binding social benefit. The court ruled that the absence of established custom and the employer's prior intent to discontinue the day meant no formal negotiation was required under the contract. Consequently, the union's request for fines was rejected, and litigation costs were treated as a loss for the parties.
Legislator headnote
AI generatedSection 18 of the Collective Agreements; The court held that a benefit must be established as a social advantage through long-standing practice or explicit agreement to trigger the requirement for union consent before its removal.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Työnantajan toimihenkilöille vakiintuneen käytännön mukaisesti vuosittain myöntämästä jouluostospäivästä ei ollut muodostunut työehtosopimuksen tarkoittamaa sosiaalista etua, jonka poistaminen olisi edellyttänyt toimihenkilöliiton suostumusta. (Ään.)
Asianosaiset: Vakuutusväen Liitto r.y. Vakuutusalan Työnantajayhdistys r.y. Keskinäinen Vakuutusyhtiö Autoilijat
RATKAISU
Sovelletut työehtosopimuskohdat:
Asianosaisliittojen kesken 3.1.1982 tehdyissä ja 28.4.1983 uudistetuissa vakuutusalan konttoritoimihenkilöitä koskevissa työehto- ja palkkasopimuksissa on muun ohessa seuraavat määräykset:
18 §
Säännöt
1. Yhtiössä noudatetaan siinä kulloinkin voimassa olevaa ohjesääntöä ja työjärjestystä, mitkä eivät kuitenkaan saa olla ristiriidassa lain eikä tämän sopimuksen kanssa.
2. Ohjesääntöä laadittaessa sekä sitä muutettaessa on neuvoteltava ao. yhtiön toimihenkilöitä edustavan yhdistyksen tai, mikäli tällaista ei ole, luottamusmiehen kanssa.
Pöytäkirjamerkintä:
___________________
Tämän sopimuksen voimaan tullessa kunkin yhtiön palveluksessa olevien, tämän sopimuksen sovellutuspiiriin kuuluvien toimihenkilöiden vuosilomia tai muita sosiaalisia etuja ei vähennetä tämän sopimuksen voimassa ollessa ilman sopijapuolten suostumusta.
Vakuutusväen Liitto on kanteessaan kertonut, että Keskinäinen Vakuutusyhtiö Autoilijat oli vuosittain noin 20 vuoden ajan antanut toimihenkilöilleen joulukuussa vapaapäivän. Työehtosopimuksen 18 §:n pöytäkirjamerkinnän mukaan toimihenkilöiden sosiaalisia etuja ei saa vähentää ilman Vakuutusväen Liiton ja Vakuutusalan Työnantajayhdistyksen lupaa. Siitä huolimatta Keskinäinen Vakuutusyhtiö Autoilijat oli ilman lupaa vuonna 1983 jättänyt käytännön mukaisen vapaapäivän antamatta. Paikallis- ja liittotason neuvottelut asiassa eivät olleet johtaneet yksimielisyyteen.
Vapaapäivän antamisesta oli neuvoteltu paikallistasolla usean vuoden ajan. Yhtiö oli jo 1970-luvun loppupuolella ilmoittanut, että vapaapäivä poistetaan. Tuolloin toimihenkilöiden edustajat olivat ilmoittaneet, että vapaapäivä oli työehtosopimuksen tarkoittama sosiaalinen etu, jonka poistaminen edellytti Vakuutusväen Liiton lupaa. Asiasta käydyissä neuvottuissa oli viitattu yhtiön antamiin tiedotteisiin, joissa vapaapäivää oli nimitetty jouluostospäiväksi. Jouluostospäivän oli voinut pitää osastokohtaisesti sovittuna päivänä tai joulunpyhien yhteydessä. Jouluostospäivä oli siis ollut lomapäivään verrattava vapaapäivä. Yhtiö olikin tuolloin luopunut poistamisaikeestaan.
Edellä olevilla perusteilla Vakuutusväen Liitto on työehtosopimuslain 7, 8 ja 9 §:n nojalla vaatinut Keskinäinen Vakuutusyhtiö Autoilijoiden tuomitsemista työehtosopimuksen 18 §:n rikkomisesta ja Vakuutusalan Työnantajayhdistyksen valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä hyvityssakkoon. Siltä varalta, että Keskinäinen Vakuutusyhtiö Autoilijoiden ei katsottaisi syyllistyneen mainitun sopimusmääräyksen tieten rikkomiseen Vakuutusväen Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että yhtiö oli menetellyt vastoin työehtosopimusta kieltäytyessään antamasta henkilökunnalle yhtä yhtiön käytännön mukaista vapaapäivää. Vakuutusväen Liitto on työtuomioistuimessa toimitetussa suullisessa esivalmistelussa luopunut kanteestaan siltä osin kuin siinä on vaadittu Keskinäinen Vakuutusyhtiö Autoilijoiden velvoittamista korvaamaan kullekin toimihenkilölle saamatta jääneen vapaapäivän palkka korkoineen.
Vakuutusalan Työnantajayhdistys ja Keskinäinen Vakuutusyhtiö Autoilijat ovat kanteeseen vastatessaan lausuneet, että työehtosopimuksen 18 §:ssä oli määräyksiä yhtiössä voimassa olevista ohjesäännöistä ja työjärjestyksistä. Pykälään liitetyllä pöytäkirjamerkinnällä oli annettu tarkempia ohjeita ohjesääntöjen ja työjärjestyksen soveltamisesta. Yhtiön johdon vuosittain tekemät jouluostosvapaan myöntämistä koskevat erilliset päätökset eivät olleet muodostuneet ohjesäännöksi tai työjärjestykseksi, johon työehtosopimuksen 18 §:ää tulisi soveltaa.
Työehtosopimuksen 18 §:n 2 momentin mukaan ohjesääntöä laadittaessa tai sitä muutettaessa oli neuvoteltava asianomaisen yhtiön toimihenkilöitä edustavan yhdistyksen tai, mikäli sellaista ei ollut, luottamusmiehen kanssa. Tällaisia neuvotteluja ei jouluostosvapaan osalta ollut milloinkaan käyty eikä niitä edes ollut vaadittu käytäväksi, vaikka jouluostosvapaa oli usein järjestetty edellisistä vuosista poikkeavalla tavalla. Jouluostosvapaan myöntäminen riippui täysin työnantajan harkinnasta. Myös toimihenkilöt olivat asian näin mieltäneet, koska sanottuja neuvotteluja ei ollut aikaisemmin vaadittu.
Työehtosopimuksen 18 §:n pöytäkirjamerkintä koski vuosilomia tai muita sosiaalisia etuja sisältäviä ohjesääntöjä. Jouluostosvapaa ei ollut sosiaalinen etu, joten se jäi silläkin perusteella työehtosopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle.
Edellä olevilla perusteilla Vakuutusalan Työnantajayhdistys ja Keskinäinen Vakuutusyhtiö Autoilijat ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.
Vakuutusväen Liitto on vielä lausunut, että Keskinäinen Vakuutusyhtiö Autoilijoissa ei ollut ollut kirjallista henkilökunnalle jaettavaa ohjesääntöä. Vakiintuneen käytännön mukaisia etuja ei ollut aikaisemmin muutettu, joten työehtosopimuksen 18 §:n tarkoittamia neuvotteluja ei ollut tarvinnut käydä. Luottamusmies oli vuosittain käynyt muistuttamassa henkilöstöpäällikköä jouluostosvapaasta, minkä jälkeen henkilökunnalle oli lähetetty asiaa koskeva tiedote.
Vuoden 1970 työehtosopimusta koskevissa neuvotteluissa oli nimenomaan todettu, että pykälässä mainituilla säännöillä oli tarkoitettu muun muassa työnantajan antamia kiertokirjeitä ja vakiintuneita ohjeita. Henkilökunta oli pitkään kestäneen käytännön perusteella pitänyt vapaapäivää pysyvänä etuna. Tätä osoitti sekin, että kun vuonna 1974 työhönoton yhteydessä eräälle toimihenkilölle oli kerrottu yhtiön eduista, hänelle oli mainittu myös jouluostosvapaasta.
Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.
________
Vakuutusalan konttoritoimihenkilöitä koskevan työehtosopimuksen 1.1.1982-31.10.1983 18 §:ssä on lausuttu, että yhtiössä noudatetaan siinä kulloinkin voimassa olevaa ohjesääntöä ja työjärjestystä ja että ohjesääntöä laadittaessa sekä sitä muutettaessa on neuvoteltava asianomaisen yhtiön toimihenkilöitä edustavan yhdistyksen tai, mikäli tällaista ei ole, luottamusmiehen kanssa. Tähän työehtosopimuksen kohtaan sisältyy pöytäkirjamerkintä, jonka mukaan kysymyksessä olevan sopimuksen voimaan tullessa kunkin yhtiön palveluksessa olevien, työehtosopimuksen sovellutuspiiriin kuuluvien toimihenkilöiden vuosilomia tai muita sosiaalisia etuja ei vähennetä sopimuksen voimassa ollessa ilman sopijapuolten suostumusta.
Edellä ilmenevin perustein työtuomioistuin harkitsee oikeaksi hylätä kanteen. Asian tulkinnanvaraisuuden vuoksi työtuomioistuin määrää, että asianosaiset saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.
Jäsenet: Lehtikunnas, puheenjohtaja, Mörä, Hurmalainen, Jussila, P. Virtanen ja Kuivanen.
Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot.
Jäsen Kuivanen, jonka mielipiteeseen jäsen P. Virtanen yhtyi, lausui:
Yhtyen työtuomioistuimen enemmistön muutoin asiassa tekemän päätöksen perusteluosaan esitän eriävänä käsityksenäni seuraavaa:
Harkitessani kysymystä siitä, onko jouluostospäivä muodostunut tosiasiassa edellä tarkoitetunlaiseksi sosiaaliseksi eduksi, totean vuodesta 1967 saakka vallinneen käytännön muodostaneen pitkäaikaisluonteisen nautintaoikeuden, joka on rinnastettavissa vakiintuneeseen sosiaalietuun. Vaikka jouluostosvapaan pitämisestä onkin vuosittain erikseen sovittu, on työntekijöille aiheellisesti muodostunut käsitys ostosvapaan pysyvyydestä eikä työnantajankaan toimesta ole esitetty näyttöä ostosvapaan rajatusta käyttämisestä.
Koska Keskinäinen Vakuutusyhtiö Autoilijat on kieltäytynyt noudattamasta työehtosopimuksen 18 §:n kattamaa sosiaalista, jouluostosvapaan käsittämää kohtaa, harkitsen oikeaksi vahvistaa, että Keskinäinen Vakuutusyhtiö Autoilijat on menetellyt vastoin työehtosopimusta kieltäytyessään antamasta henkilökunnalle kanteessa tarkoitettua jouluostosvapaapäivää. Lisäksi velvoitan Keskinäinen Vakuutusyhtiö Autoilijat suorittamaan Vakuutusväen Liitolle oikeudenkäyntikuluina 1 300 markkaa. Asian luonteen huomioonottaen, yhdyn siihen lopputulokseen, johon työtuomioistuin on tuomiossaan eri perustein päätynyt hylätessään työnantajaan ja työnantajaliittoon kohdistetut hyvityssakkovaatimukset.