Labor court dismisses union appeal; employer terminated worker for unreported absence under specific contract terms.

Työntekijä oli ollut yli viikon poissa työstä sairauden takia ilmoittamatta tuona aikana työnantajalle työkyvyttömyyden syystä ja sen kestoajasta. Jutussa ei ollut väitetty, että työntekijä olisi ollut pätevästä syystä estynyt ilmoittamasta työnantajalle poissaolonsa syytä ja sen kestoaikaa. Työnantajalla oli työntekijän menettelyn johdosta ollut irtisanomissuojasopimuksessa tarkoitettu erityisen painava syy työntekijän työsuhteen päättämiseen.

Asianosaiset: Rakennustyöläisten Liitto r.y. Suomen Rakennusteollisuusliitto r.y. Rakennusyhtymä Mattinen-Niemelä Oy

Kuultavat: Suomen Rakennusteollisuusliiton Lahti-Kymen Piiri r.y.

RATKAISU

Sovelletut työehtosopimuskohdat:

Asianosaisliittojen välillä 4.4.1981 allekirjoitetussa rakennusalan työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

II. Työhön ottaminen ja irtisanominen

4 §

Työhön ottaminen ja irtisanominen

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan Suomen Rakennusteollisuusliiton ja Rakennustyöläisten Liiton välillä helmikuun 18 päivänä 1979 allekirjoitettua sopimusta irtisanomisen ja lomautuksen perusteista rakennusalalla (rakennusalan irtisanomissuojasopimus, RISS, sivulla 44).

VII SOSIAALISET MÄÄRÄYKSET

01.01.1982 lukien muutetaan 25 pykälä näin kuuluvaksi 25 a pykäläksi, joka on voimassa 01.01.1982 alkaen.

25 a§

Sairaus ja vapaa-ajan tapaturma

1. Työnantaja maksaa työntekijälle, jonka työsuhde on ennen työkyvyttömyyttä kestänyt vähintään kaksi viikkoa ja joka työnantajan hyväksymän selvityksen mukaan on sairauden tai tapaturman vuoksi estynyt työtä tekemästä, sairausajalta palkan ei kuitenkaan enempää kuin työntekijän perustuntipalkka 40 %:lla korotettuna toisen sellaisen sairauspäivän alusta, joka työssä oltaessa olisi ollut hänen työpäivänsä, enintään kunnes työkyvyttömyys on jatkunut sen pituisen ajan, jonka kuluttua lain säätämässä sairausvakuutuksessa alkaa oikeus päivärahaan.

Työnantaja maksaa työntekijälle, jonka työsuhde on ennen työkyvyttömyyttä kestänyt vähintään yhden kuukauden ja jonka sairauden tai tapaturman aiheuttama työkyvyttömyys on jatkunut sen pituisen ajan, että hänen oikeutensa sairauspäivärahaan on alkanut, palkan ei kuitenkaan enemmän kuin työntekijän perustuntipalkka kaksinkertaisena sairausjakson työpäiviltä siitä lähtien, kun hänen oikeutensa sairauspäivärahaan alkoi, enintään kuitenkin siihen saakka, kun sairaus on kestänyt 25 päivää.

Jos työsuhde on ennen työkyvyttömyyden alkua jatkunut 3 vuotta, on vastaava ajanjakso 32 päivää.

11. Työntekijä on velvollinen viipymättä ilmoittamaan työnantajalle työkyvyttömyydestään.

Työehtosopimuksen 4 §:ssä tarkoitetussa irtisanomisen ja lomautuksen perusteita koskevassa sopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

3 §

Irtisanomisajat ilmoitus

1. Irtisanoessaan työsopimuksen työnantajan tulee noudattaa,

jos työsuhde on jatkunut keskeytyksettä enintään 1 vuoden, vähintään 8 työpäivän irtisanomisaikaa,

jos työsuhde on jatkunut yli 1 vuoden ja mutta enintään 3 vuotta vähintään 2 viikon irtisanomisaikaa,

jos työsuhde on jatkunut yli 3 vuotta mutta enintään 5 vuotta vähintään 3 viikon irtisanomisaikaa,

jos työsuhde on jatkunut yli 5 vuotta mutta enintään 10 vuotta vähintään 4 viikon irtisanomisaikaa ja

jos työsuhde on jatkunut yli 10 vuotta vähintään 5 viikon irtisanomisaikaa.

4 §

Irtisanomisajan laiminlyönti

1. Työnantaja, joka ei noudata irtisanomisaikaa, on velvollinen maksamaan työntekijälle palkan irtisanomisajaltaan.

5 §

Irtisanomisen perusteet

1. Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä.

2. Tällaisena irtisanomisperusteena pidetään sellaisia taloudellisia ja tuotannollisia syitä, jotka aiheuttavat työn muuta kuin tilapäistä vähentymistä. Työnantajan velvoite järjestää työtä arvioidaan tämän sopimuksen 8 §:n mukaisesti.

3. Irtisanomisen perusteena pidetään myös syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia työntekijästä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättämistä, järjestysmääräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

9 §

Korvaus perusteettomasta irtisanomisesta, purkamisesta ja lomauttamisesta

1. Jos työnantaja perusteettomasti irtisanoo tai purkaa työsopimuksen tai lomauttaa työntekijän eikä käytyjen neuvottelujen jälkeen ennen työsuhteen päättymistä tai lomautuksen alkamista peruuta toimenpidettä, hän on velvollinen korvaamaan työntekijän vahingon.

2. Päätettäessä korvauksen suuruudesta on otettava huomioon työntekijän ansion menetys, työsuhteen kestoaika, työntekijän ikä, työntekijän mahdollisuus hankkia uutta työtä, jota hänen ammattitaitonsa ja työkykynsä huomioon ottaen voidaan pitää hänelle sopivana, työntekijän itsensä työsuhteen katkaisemiseen ehkä antama aihe, rakennusalan luonteesta johtuvat työsuhteiden hoitoon liittyvät erityispiirteet ja muut asiaan vaikuttavat tekijät. Korvauksen suuruuden ei kuitenkaan tule ylittää 6 viikon palkkaa, jos työsuhde on jatkunut enintään 2 vuotta eikä 3 kuukauden palkkaa, jos työsuhde on jatkunut yli 2 vuotta.

3. Jos edellä tässä pykälässä tarkoitetun vahingon määrästä ei esitetä muuta näyttöä, maksetaan korvauksena 2 viikon palkka.

Lääkäri oli määrännyt Koskelaisen sairaslomalle toukokuun 25 ja kesäkuun 1 päivän 1982 väliseksi ajaksi. Koskelainen oli palannut töihin 2.6.1982, jolloin hän oli esittänyt työnantajalle lääkärintodistuksen työkyvyttömyydestään. Työnantaja oli tuolloin ilmoittanut Koskelaiselle, että hänen työsuhteensa oli purettu ja hänen tilalleen oli jo otettu uusi työntekijä. Samana päivänä Koskelaiselle oli maksettu palkka 24.5.1982 saakka tehdystä työstä ja annettu työtodistus, jossa työsuhteen päättymisen syynä oli viitattu työsopimuslain 44 §:n säännökseen. Koska Koskelainen oli sairaslomansa alussa ilmoittanut työnantajan edustajalle sairaudestaan, ei hän ollut ollut poissa työstä pätevää estettä ilmoittamatta. Työnantajalla ei siten ollut ollut oikeutta käsitellä Koskelaisen työsuhdetta purkautuneena.

Rakennustyöläisten Liitto on asian käsittelyn aikana luopunut haastehakemuksessa esittämistään irtisanomisajan ja sairausajan palkkaa koskevista vaatimuksista enemmälti sekä myös vahingonkorvausvaatimuksesta.

Työmaa, jolla Koskelainen oli työskennellyt, oli ollut loppuvaiheessa. Koskelaisen tekemällä työllä oli ollut kiire. Poissaolon aikana työmaan vastaava mestari oli useaan kertaan yrittänyt tavoittaa Koskelaista puhelimitse kotoaan, mutta hän ei ollut siinä onnistunut. Töiden kiireellisyyden vuoksi Koskelaisen tilalle oli jouduttu hankkimaan toinen työntekijä yhtiön toiselta työmaalta, jotta listoitustyö olisi saatu valmiiksi.

Koska Koskelainen oli ollut poissa työmaalta yli viikon ilmoittamatta sinä aikana poissaololleen pätevää syytä, oli työnantaja katsonut Koskelaisen työsuhteen työsopimuslain 44 §:n 2 momentin nojalla purkautuneeksi. Kanteessa ei ollut edes väitetty, että Koskelaisella olisi ollut laillinen este ilmoituksen tekemiseen. Työntekijän ilmoitusvelvollisuutta oli oikeuskäytännössä korostettu selvästi. Tämä kävi ilmi muun muassa korkeimman oikeuden tuomioista 1978 II 109 ja 1979 II 100. Työnantaja ei siten ollut menetellyt asiassa virheellisesti katsoessaan Koskelaisen työsuhteen purkautuneeksi Koskelaisen palatessa 2.6.1982 työhön.

Edellä olevilla perusteilla Suomen Rakennusteollisuusliitto ja Rakennusyhtymä Mattinen-Niemelä Oy ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

Rakennustyöläisten Liitto on vastineen johdosta lausunut, että koska Koskelainen oli ilmoittanut vastaavalle mestarille sairaudestaan 24. ja 25.5.1982, ei hän ollut ollut poissa pätevää estettä ilmoittamatta. Vastaava mestari oli ollut hyvin tietoinen siitä, että Koskelainen oli poissa töistä sairauden takia. Tämän käsityksensä hän oli esittänyt muun muassa työmaan luottamusmiehelle, jolle hän oli arvellut Koskelaisen sairausloman kestävän viikon verran. Tämän vuoksi vastaava mestari oli ilmoittanut, että työn kiireellisyyden vuoksi Koskelaisen töihin paluuta ei voitu jäädä odottamaan. Vastaava mestari olikin palkannut työmaalle uuden työntekijän ennen Koskelaisen paluuta ja siten ennen kuin työsopimuslain 44 §:n 2 momentin mukainen viikon määräaika oli kulunut umpeen. Koskelaisen työsuhteen purkamisesta oli päätetty siten jo ennen kuin se lain mukaan olisi ollut mahdollista.

Vastaaja oli lähtenyt siitä, että työsopimuslain 44 §:n 2 momentissa oleva säännös työsopimuksen purkamisesta muodosti itsenäisen purkamisperusteen, joka olisi riippumaton työsopimuslain 43 §:n purkamisoikeutta koskevista yleisistä säännöksistä. Työsopimuslain 43 §:ssä oli kuitenkin työsopimuksen purkamisperusteet määritelty tyhjentävästi. Työsopimuksen purkaminen edellytti tämän mukaisesti sellaista tärkeää syytä, jonka johdosta toiselta ei kohtuuden mukaan voitu vaatia sopimussuhteen jatkamista. Purkamisoikeuden oli sekä oikeuskirjallisuudessa että oikeuskäytännössä omaksuttujen tulkintojen mukaan katsottu edellyttävän kokonaisharkintaa sekä kohtuusnäkökohtien huomioonottamista. Korkein oikeus oli muun muassa ratkaisussaan 1980 II 117 nimenomaisesti todennut kokonaistilanteen merkityksen.

Suomen Rakennusteollisuusliitto ja Rakennusyhtymä Mattinen-Niemelä Oy ovat vielä lausuneet, että vastaava mestari ei ollut tiennyt, miksi Koskelainen oli ollut poissa työstä. Hän oli voinut tehdä otaksumia poissaolon syistä ja kestoajasta. Työnantajan edustajan arviointi ei kuitenkaan perustanut hänelle velvollisuutta käyttäytyä ikään kuin Koskelainen olisi asianmukaisesti ilmoittanut työkyvyttömyydestään. Vastaava mestari ei myöskään ollut kantajan esittämin tavoin palkannut työmaalle uutta työntekijää ennen Koskelaisen työhön paluuta. Työmaalle otettu työntekijä oli siirretty työmaalle yhtiön toiselta työmaalta sen vuoksi, että Koskelaisen tekemillä töillä oli ollut kiire. Uuden työsuhteen perustamisesta ei ollut ollut kysymys.

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Suomen Rakennusteollisuusliiton Lahti-Kymen Piiri on ollut jutussa kuultavana.

________

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi hylätä kanteen. Jutun laatuun katsoen saavat Suomen Rakennusteollisuusliitto ja Rakennusyhtymä Mattinen-Niemelä Oy kuitenkin kärsiä omat oikeudenkäyntikulunsa.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Mörä, M. Virtanen, Jussila, Kuivanen ja Leivo.

Tuomio oli yksimielinen.