Labor court dismisses claim for Christmas bonus, ordering new negotiations on social benefit status.

Työehtosopimuksen mukaan käytäviä neuvotteluja työnantajan velvollisuudesta maksaa vuosittain niin sanottua joulurahaa sosiaalisena etuna oli käyty työnantajan taholta siihen virheelliseen edellytykseen perustuen, ettei tuota etuutta voitu pitää säilytettävänä sosiaalisena etuutena. Kun asiaa ei siten ollut käsitelty riittävästi neuvotteluissa eikä riittävässä määrin myöskään työtuomioistuimessa, asianosaiset osoitettu välituomiolla ottamaan sanottu kysymys esille uusissa neuvotteluissa. Samalla on osatuomiona annettu eräitä lausumia työtuomioistuimen omaksumasta kannasta niistä periaatteista, joiden pohjalta neuvotteluja tuli käydä.

Asianosaiset: Vakuutusväen Liitto r.y. Vakuutusalan Työnantajayhdistys r.y. Vakuutusosakeyhtiö Pohjola

RATKAISU

Sovelletut työehtosopimuskohdat:

Asianosaisliittojen kesken 3.1.1982 tehdyssä ja 28.4.1983 uudistetuissa vakuutusalan konttoritoimihenkilöitä koskevissa työehto- ja palkkasopimuksissa on muun ohessa seuraavat määräykset:

18 §

Säännöt

1. Yhtiössä noudatetaan siinä kulloinkin voimassa olevaa ohjesääntöä ja työjärjestystä, mitkä eivät kuitenkaan saa olla ristiriidassa lain eikä tämän sopimuksen kanssa.

2. Ohjesääntöä laadittaessa sekä sitä muutettaessa on neuvoteltava ao. yhtiön toimihenkilöitä edustavan yhdistyksen tai, mikäli tällaista ei ole, luottamusmiehen kanssa.

Pöytäkirjamerkintä:

___________________

Tämän sopimuksen voimaan tullessa kunkin yhtiön palveluksessa olevien, tämän sopimuksen sovellutuspiiriin kuuluvien toimihenkilöiden vuosilomia tai muita sosiaalisia etuja ei vähennetä tämän sopimuksen voimassa ollessa ilman sopijapuolten suostumusta.

Yhtiöiden sulautumisen jälkeen Vakuutusosakeyhtiö Pohjola oli ilmoittanut, että joulurahaa ei enää makseta. Vakuutusalan Työnantajayhdistys oli puolestaan katsonut, että Vakuutusosakeyhtiö Rakentajain Takauksessa syntynyt joulurahakäytäntö ei sitonut Vakuutusosakeyhtiö Pohjolaa. Asiasta käydyissä erimielisyysneuvotteluissa ei ollut saavutettu yksimielisyyttä.

Vakuutusväen Liitto on katsonut, että yhtiöiden sulautuessa vanhan työnantajan oikeudet ja velvollisuudet olivat siirtyneet uudelle työnantajalle. Edellä mainitun työehtosopimuksen 18 §:n pöytäkirjamerkinnän mukaan sosiaalisen edun poistaminen edellytti Vakuutusväen Liiton ja Vakuutusalan Työnantajayhdistyksen lupaa. Näin oli todettu myös työtuomioistuimen tuomiossa 51/1971. Vakuutusosakeyhtiö Pohjolalle ei tuollaista lupaa ollut annettu.

Vakuutusalan Työnantajayhdistys ja Vakuutusosakeyhtiö Pohjola ovat kanteeseen vastatessaan lausuneet, että työehtosopimuksen 18 §:ssä oli määräyksiä yhtiöissä voimassa olevista ohjesäännöistä ja työjärjestyksistä. Pykälään liitetyllä pöytäkirjamerkinnällä oli annettu tarkempia ohjeita ohjesääntöjen ja työjärjestysten soveltamisesta. Vakuutusosakeyhtiö Rakentajain Takauksen johtokunta oli vuosittain tehnyt erillisen päätöksen joulurahan maksamisesta. Tuollainen päätös ei ollut työehtosopimuksen 18 §:n tarkoittama ohjesääntö tai työjärjestys. Pykälään liittyvä pöytäkirjamerkintä koski vuosilomia tai muita sosiaalisia etuja sisältäviä ohjesääntöjä. Vakuutusosakeyhtiö Rakentajain Takauksen maksama jouluraha oli ollut palkkaan rinnastettava rahaerä. Palkka ei työnantajapuolen käsityksen mukaan ollut sosiaalinen etu, joten joulurahaa koskeva kiista jäi työehtosopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle.

Vakuutusosakeyhtiö Rakentajain Takauksen ja Vakuutusosakeyhtiö Pohjolan välisessä sulautumissopimuksessa oli todettu, että Vakuutusosakeyhtiö Rakentajain Takauksen toimihenkilöt siirtyivät Vakuutusosakeyhtiö Pohjolan palvelukseen vanhoina toimihenkilöinä ja saivat samat edut, jotka Vakuutusosakeyhtiö Pohjola oli myöntänyt vakinaiselle vakuutushenkilöstölleen. Siirtyvien henkilöiden kanssa työsopimuksia tehtäessä oli muun ohessa todettu, että Vakuutusosakeyhtiö Rakentajain Takauksen työsuhteen kestoaika oli otettu huomioon määritettäessä palvelusvuosilisiä, vuosilomaoikeutta sekä lisäeläke-etuutta. Samassa yhteydessä oli todettu, että Vakuutusosakeyhtiö Rakentajain Takauksen työsuhteen ehdot olivat lakanneet työsuhteen alkaessa Vakuutusosakeyhtiö Pohjolassa.

Vakuutusosakeyhtiö Pohjolan henkilöstölleen antamat edut olivat huomattavasti paremmat kuin Vakuutusosakeyhtiö Rakentajain Takauksen antamat edut olivat olleet. Tällaisia parempia etuja olivat muun muassa eläke-edut, ylimääräinen vuosiloma, terveydenhuolto, huoltokonttoritoiminta, täysajan tapaturmavakuutus, sairausajan palkka, liukuva työaika, ostoalennukset, opinto- ja virkistysstipendit ja järjestetty kerhotoiminta. Sanotut edut olivat ylittäneet moninkertaisesti Vakuutusosakeyhtiö Rakentajain Takauksen antaman joulurahan. Henkilöstöpolitiikan kannalta jouduttaisiin kestämättömään tilanteeseen, mikäli sulautumistapauksissa yritysten henkilöstölleen antamia etuja ei voitaisi yhtenäistää.

Edellä olevilla perusteilla Vakuutusalan Työnantajayhdistys ja Vakuutusosakeyhtiö Pohjola ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

Vakuutusväen Liitto on vielä vastineen johdosta lausunut, että Vakuutusosakeyhtiö Rakentajain Takaus oli pitänyt joulurahaa sosiaalisena etuna. Kaikkia Vakuutusosakeyhtiö Pohjolan tarjoamia sosiaalisia etuja ei voitu mitata rahassa eikä siirtyvillä toimihenkilöillä ollut ollut mahdollisuutta tehdä valintaa eläke-edun ja joulurahan välillä. Vakuutusosakeyhtiö Pohjola oli aikaisemmissa sulautumistilanteissa korvannut menetetyt edut.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

________

Asianomaisessa työehtosopimuksessa ei ole minkäänlaista määräystä kysymyksessä olevan joulurahan maksamisesta. Joulurahaa on näytetty maksetun kullakin kerralla vakuutusyhtiön johtokunnan kokouksessa tehdyn päätöksen perusteella sen suuruisena kuin edellä on ilmennyt. Johtokunnan päätökset joulurahan maksamisesta ovat olleet sen sisältöisiä, että niissä on havaittavissa tarkoitus tehdä päätös kunakin vuonna erikseen aikaisemman käytännön sitomatta päättäjää.

Vuonna 1977 yhtiössä oli tapahtunut pääosakkaan vaihdos siten, että Kesko Oy ja Keskus-Sato Oy olivat myynneet osakkeensa Vakuutusosakeyhtiö Pohjolalle, joka tuolloin tuli omistamaan yhtiön osakepääomasta noin 94 %. Joulukuussa 1979 yhtiön johtokunta oli päättänyt lopettaa joulurahan maksamisen vuodesta 1980 lukien. Vakuutusalan Työnantajayhdistyksen ja Vakuutusväen Liiton välillä oli vuosina 1980-1982 neuvoteltu kysymyksessä olevasta asiasta. Neuvottelujen tuloksena vuoden 1980 jouluraha oli maksettu takautuvasti seuraavana vuonna. Vuoden 1981 joulurahaa ei ollut kuitenkaan maksettu lainkaan. Tämä vuosi oli ollut ns. lakkovuosi. Sen sijaan vuodelta 1982 joulurahat oli jälleen maksettu tavanomaiseen tapaan.

Vuonna 1983 Vakuutusosakeyhtiö Rakentajain Takaus oli sulautunut Vakuutusosakeyhtiö Pohjolaan. Sulautumista koskevassa sopimuksessa oli lausuttu mm. seuraavaa: "Rakentajain Takauksen toimihenkilöt siirtyvät Pohjolan palvelukseen vanhoina toimihenkilöinä ja saavat samat edut, jotka Pohjola on myöntänyt vakinaiselle vakuutushenkilöstölleen." Vakuutusosekeyhtiö Pohjolan palvelukseen tällä tavoin siirtyneet viisi työntekijää olivat allekirjoittaneet kukin Vakuutusosakeyhtiö Pohjolan kanssa työsopimukset 1. ja 2.3.1983. Näissä työsopimuksissa oli mainittu, että Vakuutusosakeyhtiö Rakentajain Takauksen työsuhteen ehdot lakkasivat työsuhteen alkaessa Vakuutusosakeyhtiö Pohjolassa. Tämän jälkeen Vakuutusosakeyhtiö Pohjola on ilmoittanut, ettei se tule antamaan joulurahaa vastaisuudessa. Joulurahaa ei ollut maksettu enää joulukuussa 1983.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin toteaa, että joulurahan maksamista sosiaalisena etuna ei ole asianmukaisesti käsitelty työehtosopimuksen mukaan käydyissä neuvotteluissa eikä myöskään riittävässä määrin työtuomioistuimessa. Tämän vuoksi työtuomioistuin, ottaen huomioon työtuomioistuimesta annetun lain 11 §:n 2 momentin säännöksen ja rajoittaen tuomionsa tällä kertaa sanotun lain 30 §:n mukaisesti edellä sanottuun, osoittaa asianosaiset ottamaan sanotun kysymyksen esille uusissa neuvotteluissa, jossa kanteessa kosketeltua oikeutta joulurahaan on käsiteltävä sanotussa sopimuskohdassa tarkoitettuna sosiaalisena etuna. Tämän jälkeen asia voidaan, ellei yksimielisyyttä näin avoimeksi jäävässä kysymyksessä saavuteta, saattaa uudelleen työtuomioistuimen tutkittavaksi. Tuossa yhteydessä ratkaistaan myös oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevat vaatimukset.

Jäsenet: Lehtikunnas, puheenjohtaja, Mörä, Hurmalainen, M. Virtanen, Kuivanen ja P. Virtanen.

Tuomio oli yksimielinen.