Labor court dismisses union claim that employer breached collective agreement by not paying annual leave benefits after employee's retroactive disability pension decision.

Työntekijälle oli 15.4.1982 annetulla eläkepäätöksellä myönnetty täysi työkyvyttömyyseläke takautuvasti 1.7.1981 alkaen. Päätös oli merkinnyt työntekijän työnteon estymisen muodostuneen siten lopulliseksi, että hänen työsopimuksensa oli 1.7.1981 rauennut ilman irtisanomista tai muuta tahdonilmaisua. Kun työsuhde oli päättynyt, ei työsuhteen päättymisen jälkeisiä päiviä voitu pitää vuosilomaetuuksiin oikeuttavien työssäolon veroisina päivinä, eikä työnantaja ollut velvollinen suorittamaan työsuhteen päättymisen jälkeiseltä ajalta vuosilomakorvausta eikä lomaltapaluurahaa. (Ään.)

Asianosaiset: Rakennustyöläisten Liitto r.y. Putkijohtotyönantajainliitto r.y. Oy Pekka Kemiläinen vesi- ja lämpöjohtoliike

RATKAISU

Sovelletut työehtosopimuskohdat:

Asianosaisliittojen välillä 24.3.1981 allekirjoitetussa putkijohto- ja putkieristysalan työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

V SOSIAALISET MÄÄRÄYKSET

21 §

VUOSILOMA

1. Työntekijä saa voimassaolevan lain mukaisen vuosiloman. Vuosilomapalkkaa ja vuosilomakorvausta laskettaessa noudatetaan voimassaolevan vuosilomalain määräyksiä niillä poikkeuksilla, jotka on määritelty liitteenä olevassa Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestöjen välisessä lomapalkkasopimuksessa.

Pöytäkirjamerkintä:

Tämän pykälän 1 kohdan ja vuosilomalain 3 §:n (2.3.1979/254) määräysten estämättä työntekijällä, jonka työsuhde on lomakautta edeltävän lomanmääräytymisvuoden loppuun mennessä keskeytymättä jatkunut vähintään 2 vuotta on oikeus saada 1.4.1982 jälkeiseltä ajalta lomaa 2,5 arkipäivää kultakin täydeltä lomanmääräytymiskuukaudelta.

2. Lakisääteiseltä vuosilomaltaan työhön palaavalle työntekijälle suoritetaan lomaltapaluurahana 50 % hänen vuosilomapalkastaan. Lomaltapaluurahasta 1/2 suoritetaan ennakkona lomalle lähdettäessä vuosilomapalkan maksamisen yhteydessä.

Vanhuus- ja työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyvälle työntekijälle maksetaan lomaltapaluuraha edellä mainittuna prosenttina siitä vuosilomapalkasta ja mahdollisesta vuosilomakorvauksesta, johon työntekijä on oikeutettu.

Työehtosopimuksessa mainitussa keskusjärjestöjen lomapalkkasopimuksessa sanotaan muun ohessa:

2 §

Vuosilomapalkka ja lomakorvaus

1) Työntekijän vuosilomapalkan ja lomakorvauksen laskentaperusteena on keskituntiansio, joka saadaan siten, että lomanmääräytymisvuonna työssäolon ajalta työntekijälle maksettu tai maksettavaksi erääntynyt palkka, hätätyöstä ja lain tai sopimuksen mukaisesta ylityöstä peruspalkan lisäksi maksettavaa korotusta lukuunottamatta, jaetaan vastaavien työtuntien lukumäärällä.

Häklin vuosilomaetuudet olivat kertyneet vuosilomalain 3 §:n 5 momentin 3 kohdan perusteella 1.7.1982 jälkeen 75 päivän ajan. Työnantaja oli siten velvollinen maksamaan hänelle vuosilomapalkan 75 työpäivän ajanjaksoon sisältyviltä kolmelta kuukaudelta. Häkli oli työehtosopimuksen mukaan oikeutettu saamaan vuosilomakorvausta 2,5 päivää kuukaudelta ja siten täysinä lomapäivinä 8 päivältä. Hänen lomakorvauksen perusteena oleva keskituntiansionsa oli 47,30 markkaa ja työehtosopimuksen mukainen lomakerroin 57,6. Lomakorvauksen määrä kysymyksessä olevalta ajalta oli 2 724,48 markkaa,

josta laskettuna työehtosopimuksen mukainen lomaltapaluuraha oli 1 362,24 markkaa.

Edellä olevilla perusteilla Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Oy Pekka Kemiläinen vesi- ja lämpöjohtoliike on menetellyt putkijohtoja putkieristysalan työehtosopimuksen 21 §:n vastaisesti jättäessään maksamatta Häklille vuosilomakorvauksen vuosilomalain 3 §:n 5 momentin 3 kohdassa mainitulta 75 päivän ajanjaksolta. Rakennustyöläisten Liitto on lisäksi vaatinut yhtiön velvoittamista maksamaan Häklille saamatta jääneenä vuosilomakorvauksena 2 724,48 markkaa ja lomaltapaluurahana 1 362,24 markkaa eli yhteensä 4 086,72 markkaa 6 %:n korkoineen 16.4.1982 lukien ja vielä yhtiön tuomitsemista työehtosopimuslain 7 §:n nojalla hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta ja Putkijohtotyönantajain Liiton tuomitsemista työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä.

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

________

Näin ollen työtuomioistuin harkitsee oikeaksi hylätä kanteen. Asian laatuun katsoen Putkijohtotyönantajain Liitto r.y. ja Oy Pekka Kemiläinen vesi- ja lämpöjohtoliike saavat kuitenkin pitää vahinkonaan niille jutusta aiheutuneet kulut.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Lehtikunnas, Mörä, Iirola, Vihma, Heiniö, Äimälä, Metsäpelto, Juurinen, M. Virtanen, Kuivanen, Leivo, P. Virtanen, Kenraali, Rantala ja Salonen.

Eri mieltä olevan jäsen Salosen lausunto, johon jäsenet Rantala, Kenraali, P. Virtanen, Leivo ja Kuivanen vuorollaan yhtyivät:

Se seikka sinänsä, että työntekijä tekee sairaslomansa aikana eläkehakemuksen, ei voi olla peruste työsuhteen irtisanomiseen taikka purkamiseen. Työsopimuslain 37 §:ssä todetaan, että sairaus ei ole asianmukainen irtisanomisperuste, ellei kysymyksessä ole työkyvyn pysyvä ja olennainen heikkeneminen. Vastaavasti työsopimuslain 43 §:ssä todetaan, että työsuhteen purkaminen on mahdollista, mikäli työntekijä on jatkuvasta syystä kykenemätön työhön. Säännösten perusajatuksena on työsuhteen säilymisen turvaaminen sairastumistilanteessa.

Työnantaja on velvollinen käsittelemään työsuhdetta toistaiseksi jatkuvana eläkehakemuksen tekemisen jälkeen työntekijän sairasloman jatkuessa, kunnes työsopimuksen irtisanomis- taikka purkamisedellytykset toteutuvat. Työehtosopimukseen ja lakiin perustuvat velvoitteet ovat tänä aikana voimassa. Lopullinen ratkaisu työsuhteen jatkamisen osalta on tehtävissä viimeistään silloin, kun eläkelaitos antaa päätöksen asiassa. Päätöksen sisällöllä on merkitystä sen osalta voidaanko työntekijän työkyvyn arvioida alentuneen pysyvästi ja olennaisesti, jolloin työnantajalla on mahdollisuus työsopimuslain 37 §:n nojalla irtisanoa työntekijän työsopimus.

Työsopimuslain työsuhteen päättymiseen liittyvien säännösten tarkoituksena on työsuhteen jatkumisen turvaaminen, ellei työnantaja voi osoittaa laissa todettuja irtisanomis- tai purkuperusteita. Työsopimuslain 2 §:n mukaan työsuhde päättyy jommalta kummalta puolelta tapahtuvan tahdonilmaisun perusteella. Työsuhteen raukeaminen ilman tahdonilmaisua ja ilman laissa mainittua perustetta saattaisi olla johdettavissa yleisistä sopimusoikeuden periaatteista. Koska työsopimuslaki perustuu kuitenkin työntekijän suojelemisen periaatteelle sekä tahdonilmaisua edellyttävälle työsuhteen päättymisen ajatukselle, voi raukeaminen tulla vain poikkeuksellisesti kysymykseen.

Työsopimuslaki velvoittaa työnantajaa ensisijaisesti turvautumaan irtisanomiseen taikka purkamiseen. Tilanteissa, joissa työsuhteeseen liittyvien velvoitteiden täyttäminen jommalta kummalta puolen on käynyt lopullisesti ja ehdottomasti mahdottomaksi, voidaan työsopimuksen katsoa raukeavan ilman nimenomaista tahdonilmaisuakin. Eläkelaitoksen toteama pysyvä työkyvyttömyys voidaan katsoa seikaksi, joka osoittaa työntekovelvollisuuden täyttämisen tulleen lopullisesti mahdottomaksi.

Edellä mainituin perustein katson kuitenkin, ettei työsopimuksen raukeaminen voi tapahtua taannehtivasti, vaan työsopimuksen on katsottava raukeavan vasta sinä ajankohtana, jona eläkelaitos on tehnyt päätöksen pysyvästä työkyvyttömyydestä. Asian tulkinnanvaraisuudesta johtuen katson, että työnantaja ei ole kuitenkaan rikkonut tietensä työehtosopimusta eikä myöskään työnantajaliitto laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Näin ollen kanteen enemmälti hyläten vahvistan, että Oy Pekka Kemiläinen vesi- ja lämpöjohtoliike on menetellyt työehtosopimuksen 21 §:n vastaisesti jättäessään maksamatta Kalevi Armas Häklille vuosilomakorvauksen vuosilomalain 3 §:n 5 momentin 3 kohdassa mainitulta 75 päivän ajanjaksolta, sekä velvoitan yhtiön maksamaan Häklille vuosilomakorvauksena 2 724,48 markkaa ja lomaltapaluurahana 1 362,24 markkaa eli yhteensä 4 086,72 markkaa 6 %:n korkoineen 16.4.1982 lukien. Putkijohtotyönantajainliiton on korvattava Rakennustyöläisten Liiton oikeudenkäyntikulut 1 300 markalla.