Labor court rules sick pay applies if illness started before strikes and employee returned to work immediately after recovery.

Työntekijällä, jonka sairaus oli alkanut ennen työpaikalla toimeenpantua lakkoa, mutta joka ei sairautensa päätyttyä ollut palannut työhön, ei ollut oikeutta sairausajan palkkaan.

Toisella työntekijällä, jonka sairaus myös oli alkanut ennen lakkoa ja joka välittömästi sairautensa päätyttyä lakonkin jo ollessa päättynyt oli palannut työhön, sen sijaan oli oikeus sairausajan palkkaan lakon aikaan sattuneilta työpäiviltä.

Merkitystä sairausajan palkan maksuvelvollisuuden kannalta ei ollut sillä, että työntekijät olivat ottaneet osaa ennen sairastumistaan toimeenpantuihin vuorokauden kerrallaan kestäneisiin lakkoihin, koska työntekijät lakkojen välillä olivat kuitenkin olleet työssä. (Ään.)

Asianosaiset: Kemian Työntekijäin Liitto r.y. Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä r.y.

Kuultavat: Oy Nokia Ab

RATKAISU

Sovelletut työehtosopimuskohdat:

Asianosaisten välillä 15.4.1983 allekirjoitetussa kemiallis-teknisen teollisuuden työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

VI SOSIAALISET MÄÄRÄYKSET

22 § Sairausajan palkka

Karenssi

1. Työnantaja maksaa työntekijälle, joka työnantajan hyväksymän selvityksen mukaan on sairauden päivä tai tapaturman vuoksi estynyt tekemästä sairausajan palkkana täyden palkan toisen sellaisen sairauspäivän alusta tai mikäli työkyvyttömyys on aiheutunut työtapaturmasta, ensimmäisen sairauspäivän alusta, joka työssä oltaessa olisi ollut työntekijän työpäivä tai työehtosopimuksen 6 §:n B-kohdan 6-kohdassa tarkoitettu vuorovapaa, sen pituisen ajanjakson työpäiviltä kuin seuraavasta käy ilmi:

Korvausjakso

Työsuhde, joka ennen työkyvyttömyyden alkua on jatkunut yhdenjaksoisesti vähintään

Ajanjakso

1 kuukauden mutta alle 3 vuotta

28 päivää

3 vuotta mutta alle 5 vuotta

35 päivää

5 vuotta mutta alle 10 vuotta

42 päivää

10 vuotta tai kauemmin

56 päivää

Jos sairauden aiheuttama työkyvyttömyys on jatkunut sen pituisen ajan, jonka kuluttua lain säätämässä sairausvakuutuksessa on alkanut oikeus päivärahaan, maksaa työnantaja palkan myös odotuspäivältä.

Kemian Työntekijäin Liitto on työtuomioistuimessa lausunut, että Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän jäsenyrityksen Oy Nokia Ab:n palveluksessa oleva vuorolaitosmies Olavi Väisänen oli ollut sairaslomalla 2. - 6.5.1983. Koneenhoitaja Jari Mattila oli ollut sairaslomalla 27. - 29.4.1983 ja 30.4 - 29.5.1983. Mattila ei ollut ollut töissä sairaslomiensa välillä. Samaan aikaan oli sillä osastolla, jolla sekä Väisänen että Mattila olivat olleet työssä, pantu toimeen työtaisteluja seuraavasti: 26.4. kello 22 - 27.4. kello 22 ja 28.4. kello 22 - 29.4. kello 22 sekä 2.5. kello 22 - 11.5. kello 22.

Mattila oli joutunut tapaturman vuoksi sairaslomalle 27.4.1983 ja 29.4.1983 väliseksi ajaksi. Ennen kuin Mattila oli ehtinyt palata työhön, hän oli sairastunut uudelleen toiseen sairauteen, jonka johdosta hänet oli määrätty sairaslomalle 30.4. - 29.5.1983. Mattila oli osallistunut 26.4.1983 alkaneeseen työtaisteluun, minkä vuoksi hänen ensimmäinen työkyvyttömyyspäivänsä oli jäänyt lakon alle. Toinen sairaslomapäivä eli 28.4.1983 oli ollut sellainen työehtosopimuksessa tarkoitettu päivä, jolta Mattila olisi ollut oikeutettu saamaan sairausajan palkkaa, ellei sitä olisi katsottu karenssipäiväksi.

Edellä olevilla perusteilla Kemian Työntekijäin Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Väisäsellä on oikeus saada sairausajan palkka 3. - 6.5.1983 välisenä aikana olleilta neljältä työpäivältä yhteensä 816 markkaa ja Mattilalla 28. - 29.4 ja 3. - 11.5.1983 välisiin aikoihin sisältyviltä yhdeksältä työpäivältä yhteensä 1 548 markkaa, ja velvoittamaan Oy Nokia Ab:n suorittamaan Väisäselle ja Mattilalle edellä mainitut palkkaerät 16 %:n korkoineen palkanmaksupäivästä 26.5.1983 lukien. Lisäksi Kemian Työntekijäin Liitto on vaatinut Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän tuomitsemista valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä hyvityssakkoon.

Työtuomioistuin oli tulkitessaan metalliteollisuuden työehtosopimuksen sairausajan palkkamääräystä tuomiossaan n:o 52/1975 katsonut, että työntekijällä oli oikeus sairausajan palkkaan myös yrityksen piirissä syntyneen työtaistelun ajalta, jos työntekijä oli sairauden vuoksi ollut estynyt työtä tekemästä jo ennen työtaistelun alkua sekä palannut takaisin työhön välittömästi sairauden päätyttyä.

Työtaistelu Oy Nokia Ab:n Heinolan tehtaalla oli alkanut 21.4.1983 kello 22 ja kestänyt tuolloin yhden vuorokauden. Vuorokauden kestäneet työnseisaukset olivat uudistuneet 24.4. kello 22 ja 26.4. kello 22 sekä 28.4. kello 22. Työnseisaus oli 2.5. kello 22 alkaen jatkunut yhdenjaksoisena aina 11.5. saakka. Nämä työnseisaukset, joiden syynä oli ollut erimielisyys työehtosopimuksen yleiskorotuksen toteutustavasta, olivat muodostaneet yhdeksi kokonaisuudeksi käsitettävän työtaistelutoimenpiteen. Se kävi ilmi työtuomioistuimen tuomiosta n:o 71/1983, jossa Oy Nokia Ab:n Heinolan tehtaan työtaistelutoimenpidettä oli pidetty yhtenä toimenpiteenä työrauhavelvollisuuden rikkomisen kannalta.

Väisänen oli ottanut osaa työnseisauksiin ennen 2.5.1983 tapahtunutta sairastumistaan olemalla lakossa 21., 24., 26. ja 28.4. kello 22 alkaneina lakkovuorokausina. Väisäsen sairasloma oli päättynyt 6.5., mutta hän ei kuitenkaan ollut palannut työhön ennen kuin vasta lakon päättymisen jälkeen. Kun Väisänen näin ollen oli ottanut osaa työtaistelutoimenpiteeseen ennen sairastumistaan ja sairaslomansa päätyttyä jäänyt välittömästi palaamatta työhön, ei Väisäsellä ollut oikeutta kanteessa vaadittuun sairausajan palkkaan. Työntekijäliitto oli esittänyt, että Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä olisi myöntänyt Väisäsen osalta noudatettavan niin sanottua aikaprioriteettisääntöä. Tässä yhteydessä mainitulle säännölle voitiin antaa ainoastaan se

merkitys, että Väisäsen osalta ensisijaisena poissaolon syynä oli ollut osallistuminen jo 21.4. alkaneeseen lakkoon.

Mattila oli osallistunut 21. ja 24.4. kello 22 aloitettuihin vuorokauden kestäneisiin työnseisauksiin. Mattila oli ollut lakossa myös 26.4. kello 22 alkaneen ja 27.4. kello 6 päättyneen työvuoronsa ajan. Tämän jälkeen hän oli jäänyt välittömästi sairaslomalle. Työnantaja oli katsonut Mattilan työvuoron 27.4. kello 22 - 28.4. kello 6 karenssipäiväksi. Mattilan työtuntijärjestelmän mukaisen työvuoron 28.4. 29.4. osasto oli ollut vuorokauden mittaisessa lakossa, minkä johdosta sairausajan palkkaa ei ollut maksettu Mattilalle tältä ajalta. Kun myös Mattila oli ottanut osaa yhtenä kokonaisuutena pidettävään työtaistelutoimenpiteeseen ennen 27.4. tapahtunutta sairastumistaan vieläpä siten, että hän viimeisenä sairastumistaan edeltäneenä työvuoronaan oli ollut lakossa, ei Mattilalla ollut oikeutta sairausajan palkkaan huhtikuun 29. päivältä eikä ajalta 3.5. - 11.5.

Edellä olevilla perusteilla Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Kemian Työntekijäin Liitto on asian käsittelyn aikana luopunut haastehakemuksessa esitetystä odotusajan palkkaa koskevasta vaatimuksesta sekä vaatimuksesta sairausajan palkan maksamisesta Mattilalle huhtikuun 28. päivältä ja vaatinut sairausajan palkkaa maksettavaksi Mattilalle seitsemältä työpäivältä yhteensä 1 204 markkaa.

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Oy Nokia Ab on ollut jutussa kuultavana.

________

Työtuomioistuin ei anna lausuntoa kanteesta siltä osin kuin siitä on luovuttu, mutta on muilta osin tutkinut jutun. Työtuomioistuin on tuomiollaan n:o 52/1975 ottanut kantaa kanteessa tarkoitetun työehtosopimuksen sairausajan palkkamääräystä olennaisilta osin vastaavan metalliteollisuuden työehtosopimuksen sairausajan palkkamääräyksen oikeaan sisältöön. Tuomion mukaan työnantaja on velvollinen maksamaan sairausajan palkan työntekijälle edellyttäen, että hän on siihen muuten oikeutettu, myös yrityksen omassa piirissä syntyneen työtaistelun ajalta, jos työntekijä on sairauden vuoksi ollut estynyt työtä tekemästä jo ennen työtaistelun alkua sekä palannut takaisin työhön heti sairauden päätyttyä.

Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä on torjunut yhtiön sairausajan palkanmaksuvelvollisuuden sen perusteella, että Mattilan osalta tehtaalla toimeenpantuja työtaisteluja olisi arvosteltava yhtenä kokonaisuutena ja että lakot olisi katsottava ensisijaiseksi poissaolon syyksi. Kun työntekijät kuitenkin lakkojen välillä ovat olleet säännömukaisesti työssä, ei lakkojaksojen voida sairausajan palkanmaksuvelvollisuuden kannalta katsoa muodostavan yhtä kokonaisuutta. Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän olisi tullut havaita kantansa virheellisyys ja huolehtia siitä, että Oy Nokia Ab olisi maksanut Mattilalle sairausajan palkan työehtosopimuksen mukaisesti. Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän on sen vuoksi katsottava laiminlyöneen valvontavelvollisuutensa.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin kanteen enemmälti hyläten harkitsee oikeaksi vahvistaa, että Jari Mattilalla on oikeus sairausajan palkkaan huhtikuun 29. päivältä 1983 sekä 3. ja 11.5.1983 väliseen aikaan sisältyviltä kanteessa vaadituilta yhteensä seitsemältä työpäivältä ja velvoittaa Oy Nokia Ab:n maksamaan Mattilalle saamatta jääneenä sairausajan palkkana 1 204 markkaa 16 %:n korkoineen palkanmaksupäivästä 26.5.1983 lukien. Lisäksi työtuomioistuin harkitsee oikeaksi työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla tuomita Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän maksamaan hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä Kemian Työntekijäin Liitolle kolmetuhatta viisisataa (3 500) markkaa. Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä ja Oy Nokia Ab velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Kemian Työntekijäin Liiton oikeudenkäyntikulut tuhannella kahdellasadalla (1 200) markalla.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Iirola, Hurmalainen, M. Virtanen, P. Virtanen ja Hietikko.

Eri mieltä olevan jäsen M. Virtasen lausunto, johon jäsen Hurmalainen yhtyi:

Työtuomioistuimen tuomiossa n:o 71/83 on ratkaistu työrauhavelvollisuuden rikkomisen osalta seuraamukset työnseisauksista, joihin Mattilan ja Väisäsen nyt käsiteltävät tapaukset liittyvät. Mainitussa tuomiossa on tuomittu hyvityssakko työtaistelusta, joka on käsittänyt useita perättäisiä työnseisauksia. Työnseisaukset on toimeenpantu saman yleiskorotuksen toteutustavan tukemiseksi. Sekä Väisänen että Mattila ovat ottaneet osaa työnseisauksiin ennen työkyvyttömyyden alkamista ja olosuhteista ei näin ollen ole pääteltävissä, etteikö näin olisi tapahtunut myös työtaistelujen jatkuessa. Edellä olevan perusteella ja koska yhtenä kokonaisuutena käsiteltävä työtaistelu oli jo alkanut ennen Väisäsen ja Mattilan työkyvyttömyyden alkamista, hylkään kanteen kokonaan Mattilan osalta näillä sekä Väisäsen osalta lisäksi enemmistön mainitsemilla perusteilla. Jutun laatuun katsoen saa Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä kuitenkin kärsiä oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.