Labor court dismissed claim for vacation return pay when employee terminated contract after one day of leave.

Työntekijä oli irtisanonut työsopimuksensa päättymään työehtosopimuksessa määrättyä irtisanomisaikaa myöhemmin ensimmäisenä työpäivänä vuosilomansa jälkeen. Keskusjärjestöjen sopiman neuvottelumuistion mukaisesti lomaltapaluurahaan liittyviä määräyksiä oli tulkittava siten, että jos työntekijä oli irtisanoessaan työsopimuksensa pyrkinyt säilyttämään oikeutensa lomaltapaluurahaan palaamalla yhdeksi loman jälkeiseksi päiväksi työhön, työntekijän työsuhde lakkasi heti työehtosopimuksessa edellytetyn irtisanomisajan kuluttua umpeen eikä työntekijä voinut työnantajansa suostumuksetta siirtää työsuhteensa lakkaamista tuonnemmaksi. Kun työntekijän työsuhde oli siten päättynyt hänen vuosilomansa aikana, vaatimus lomaltapaluurahan suorittamisesta hylätty.

Kantaja Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liitto r.y. Vastaaja Vaatetusteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Kuultava Kesto-Puku Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen kesken 2.2.1981 tehdyssä vaatetusteollisuuden työehtosopimuksessa 19811983 on muun ohessa seuraavat määräykset:

6 §

Irtisanomissuoja, lomauttaminen ja lyhennetty työviikko

1. Irtisanomista ja lomautusta koskeviin työsuhteen ehtoihin sovelletaan STK:n ja SAK:n 6. kesäkuuta 1978 allekirjoittamaa yleissopimusta irtisanomisen ja lomautuksen perusteista. 2. Työsopimusta irtisanottaessa noudatetaan työnantajan irtisanoessa työsopimuksen, jos työsuhde on jatkunut keskeytyksettä enintään 5 vuotta 1 kuukauden irtisanomisaikaa, yli 5 vuotta mutta enintään 10 vuotta 2 kuukauden irtisanomisaikaa, yli 10 vuotta mutta enintään 15 vuotta 3 kuukauden irtisanomisaikaa ja yli 15 vuotta 4 kuukauden irtisanomisaikaa sekä työntekijän irtisanoessa työsopimuksen, jos työsuhde on jatkunut keskeytyksettä enintään 10 vuotta 14 päivän irtisanomisaikaa sekä yli 10 vuotta 1 kuukauden irtisanomisaikaa.

29 §

Vuosiloma ja lomapalkka

Vuosilomaltaan työhön palaavalle työntekijälle suoritetaan lomaltapaluurahana 50 % hänen vuosilomapalkastaan. Lomaltapaluurahan saamisen edellytyksenä on, että työntekijä aloittaa vuosilomansa ilmoitettuna tai sovittuna ajankohtana ja palaa työhön heti vuosiloman päätyttyä. Lomaltapaluuraha suoritetaan kuitenkin, mikäli työntekijä välittömästi ennen vuosiloman alkamista tai vuosiloman päätyttyä työsuhteen kestäessä on ollut poissa työstä työnantajan suostumuksella tai on ollut estynyt saapumasta työhön vuosilomalain 3 §:n 5 momentissa mainitun syyn takia. Lomaltapaluuraha maksetaan sinä yleisenä palkanmaksupäivänä, joka lähinnä seuraa loman päättymistä. Mikäli vuosiloma on jaettu, suoritetaan kunkin loman osan päätyttyä sitä vastaava osa lomaltapaluurahasta noudattaen vastaavasti, mitä edellä on määrätty. Paikallisesti voidaan sopia koko lomaltapaluurahan maksamisesta viimeksi annettavan loman osan yhteydessä.

2. Lomaltapaluurahasta 1/3 suoritetaan ennakkona vuosilomapalkan maksamisen yhteydessä. Tätä osaa eivät koske edellä olevat lomaltapaluurahan saamista koskevat edellytykset lomaltapaluun osalta.

Pöytäkirjamerkintä 1: Lomaltapaluurahan ennakkoa koskevia määräyksiä ei sovelleta 24 päivää ylittävään loman osaan. Pöytäkirjamerkintä 2: Mikäli lomaltapaluurahan maksaminen normaalina palkanmaksupäivänä siirtyisi pitemmälle kuin 5 työpäivän päähän vuosilomalta paluusta, maksetaan työntekijälle hänen erikseen sitä pyytäessään lomaltapaluurahan ennakkoa. Ennakon määrä voi olla enintään puolet lomaltapaluurahan määrästä. Määräys ei koske 24 päivää ylittävää loman osaa. Pöytäkirjamerkintä 3: Mikäli työnantaja on muusta kuin työntekijästä johtuvasta syystä irtisanonut hänen työsopimuksensa päättymään vuosiloman aikana siten, että työntekijä on työsuhteen päättymisen vuoksi estynyt palaamasta vuosilomaltaan työhön, työntekijä ei tästä syystä johtuen menetä oikeuttaan lomaltapaluurahaan.

KANNE

Kanteen perustelut

Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liitto on lausunut, että asianosaisliittojen välillä oli syntynyt erimielisyyttä lomaltapaluurahan saamisen edellytyksistä Vaatetusteollisuuden Työnantajaliiton Turussa toimivassa jäsenyrityksessä Kesto-Puku Oy:ssä. Yhtiön työntekijä Laila Arvo oli 24.6.1982 irtisanoutunut työstään siten, että hänen viimeinen työssäolopäivänsä oli ollut 26.7.1982 eli ensimmäinen työpäivä vuosiloman jälkeen. Arvon palatessa vuosilomalta työhön työnantaja oli kuitenkin Arvon aloitettua työt kieltänyt häntä jatkamasta ja ajanut hänet pois työpaikalta. Työnantaja oli katsonut, ettei Arvo ollut palannut vuosilomaltaan työhön eikä hänellä ollut oikeutta työehtosopimuksen 29 §:ssä mainitun lomaltapaluurahan siihen osaan, joka maksettiin loman jälkeen. Lomaltapaluurahan ennakon työnantaja oli maksanut. Liittojen välisissä neuvotteluissa asiasta ei ol

lut päästy sovintoon, minkä vuoksi Arvo oli siirtänyt saatavansa kantajaliiton perittäväksi.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että vaatetusteollisuuden työehtosopimuksen 29 §:n mukaan työnantajalla on velvollisuus mainituissa olosuhteissa suorittaa työntekijälle lomaltapaluuraha sekä velvoittamaan Kesto-Puku Oy:n suorittamaan Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liitolle Laila Arvon lomaltapaluuraha 1 100 markkaa ja odotusajan palkkana 640 markkaa, molemmat erät laillisine korkoineen.

VASTINE

Vastineen perustelut

Vaatetusteollisuuden Työnantajaliitto on kanteeseen vastatessaan lausunut, että Arvon työsuhde oli kestänyt yli 10 vuotta, minkä vuoksi hänen työsuhteeseensa sovellettiin hänen itse irtisanoutuessaan yhden kuukauden irtisanomisaikaa. Koska työnantaja ja Arvo eivät olleet sopineet muusta irtisanomisajasta, oli Arvon työsuhteen päättymispäivä ollut 24.7.1982 eli hänen vuosilomansa aikana. Työnantaja oli ilmoittanut Arvolle tämän irtisanoutuessa, ettei Arvon tarvinnut enää tulla työpaikalle vuosilomansa päätyttyä. Vastoin haastehakemuksessa väitettyä Arvo ei ollut aloittanut työtään saavuttuaan työpaikalle 26.7.1982. Työnantaja oli tuolloin kehottanut häntä poistumaan. Todellinen syy lomaltapaluurahan maksamatta jättämiseen oli siten ollut se, että Arvon työsuhteen viimeinen päivä oli ollut 24.7.1982.

Liittojen välisissä neuvotteluissa asiasta oli viitattu Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestön ja Suomen Työnantajain Keskusliiton 6.1.1982 laatimaan neuvottelumuistioon. Mainitussa muistiossa oli todettu, etteivät lomaltapaluurahan saamisen edellytykset täyttyneet, kun työsuhde oli päättynyt vuosiloman aikana. Tämä periaate soveltui täysin nyt kysymyksessä olevaan tulkintariitaan.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Vaatetusteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liitto on vastineen johdosta lausunut, että mainitusta keskusjärjestöjen välisestä neuvottelumuistiosta ilmenevästä yksittäistapauksesta oli SAK:n toimitsija sopinut vastoin SAK:n periaatteellista kantaa vastaavissa tapauksissa. Kysymyksessä oli tuolloin ollut joko "työtapaturma" tai sopimuksen syntymiseen olivat vaikuttaneet sellaiset syyt, jotka eivät käyneet muistiosta ilmi. Missään tapauksessa muistion tarkoittama tapaus ei ollut ennakkotapaus.

SAK:n ja STK:n välisen irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n tarkoittamat irtisanomisajat olivat vähimmäisaikoja, jotka oli tarkoitettu työsopimuksen toisen osapuolen suojaamiseksi. Lomaltapaluurahaa koskevat työehtosopimusmääräykset olivat peräisin metalliteollisuuden työehtosopimuksesta, jota voitiin käyttää apuna tulkittaessa myös muita työehtosopimuksia. Metallityöväen Liiton lehdessä oli todettu, että työntekijä sai lomaltapaluurahan, jos hän irtisanoutui loman aikana ja palasi vuosilomaltaan työhön vuosilomalain ja työehtosopimuksen edellyttämällä tavalla.

Tässä tapauksessa Arvolta oli kielletty työn tekeminen, mistä asianosaiset olivat yhtä mieltä. Erimielisyyttä sen sijaan oli siitä, oliko Arvo ehtinyt lainkaan tehdä työtä. Joka tapauksessa Arvo oli yrittänyt tehdä työtään irtisanomisajan loppuun, mutta työnantaja oli estänyt tämän välttyäkseen maksamasta lomaltapaluurahaa.

Oikeuskäytännössä oli katsottu, että irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n tarkoittama 14 päivän irtisanomisaika oli vähimmäisaika. Samoin oikeuskäytännössä oli katsottu, ettei työnantaja vapautunut maksamasta lomaltapaluurahaa lomauttamalla työntekijän vuosiloman jälkeiseksi ajaksi, mitä toimenpidettä työnantajat olivat yrittäneet käyttää hyväkseen juuri tekstiili- ja vaatetusalalla.

VASTAAJAN SELITYS

Vaatetusteollisuuden Työnantajaliitto on vielä lausunut, että työsopimuslain mukaiset irtisanomisajat olivat molempien osapuolten suojaamiseksi säädettyjä vähimmäisaikoja, jolleivat osapuolet olleet muuta sopineet. Keskusjärjestöt olivat vuoden 1978 irtisanomissuojasopimuksessa sopineet huomattavasti työsopimuslain irtisanomisaikoja pidemmistä irtisanomisajoista, mutta määränneet lain periaatteesta poiketen irtisanomisajat täsmällisen pituisiksi. Irtisanomissuojasopimusta oli tulkittava itsenäisenä sopimuksena, jonka määräämiä täsmällisiä irtisanomisaikoja oli noudatettava, elleivät työntekijä ja työnantaja olleet sopineet muusta irtisanomisajasta.

Metalliteollisuuden työehtosopimuksen tulkinta oli koskenut tilannetta, jossa työntekijä oli palannut työhön työehtosopimuksen mukaisesti. Tässä tapauksessa ei ollut näin tapahtunut, joten metalliteollisuuden työehtosopimuksesta ei saatu johtoa tähän tapaukseen. Myöskään kantajan esittämillä esimerkeillä oikeuskäytännöstä ei ollut merkitystä tämän asian ratkaisemiselle, koska alioikeuksien päätöksistä ei käynyt ilmi se ratkaiseva seikka, oliko työnantaja työntekijöiden irtisanomisilmoitukset saadessaan pitänyt niitä liian aikaisin annettuina vai voitiinko katsoa sovitun muusta kuin irtisanomissuojasopimuksen mukaisesta irtisanomisajasta.

Sillä, ehtikö Arvo työskennellä ensimmäisenä vuosiloman jälkeisenä päivänä tai oliko hän tuolloin työnantajan käytettävissä, ei ollut asian kannalta merkitystä, koska Arvon työsuhde oli jo tuolloin päättynyt. Tärkeä merkitys oli sen sijaan sillä seikalla, ettei työnantaja ollut hyväksynyt Arvon sovitusta poikkeavaa irtisanomisaikaa.

KÄSITTELY ESIVALMISTELUSSA

Vaatetusteollisuuden Työnantajaliitto on kiistänyt Arvon lomaltapaluurahavaatimuksen myös määrältään ja katsonut oikeaksi määräksi 957,48 markkaa.

Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liitto on luopunut esittämästään lomaltapaluurahavaatimuksesta enemmälti ja vaatinut työtuomioistuinta velvoittamaan Kesto-Puku Oy:n suorittamaan sille Arvon lomaltapaluurahana 957,48 markkaa laillisine korkoineen.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Vaatetusteollisuuden Työnantajaliiton Turussa toimivan jäsenyrityksen Kesto-Puku Oy:n palveluksessa ollut työntekijä Laila Arvo on 24.6.1982 irtisanoutunut työstään siten, että hän on ilmoittanut pitävänsä viimeisenä työssäolopäivänään työsuhteessa heinäkuun 26. päivää 1982 eli ensimmäistä työpäivää vuosilomansa jälkeen. Työnantajan edustaja on tällöin samana päivänä ilmoittanut Arvolle, ettei työnantaja hyväksynyt Arvon ilmoittamaa irtisanomisaikaa, vaan että irtisanomisaikana kysymyksessä olevassa tapauksessa oli pidettävä keskusjärjestöjen välisen irtisanomissuojasopimuksen mukaista kuukauden irtisanomisaikaa, jolloin Arvon työsuhde tuli työnantajan käsityksen mukaan päättymään 24.7.1982 ja siis hänen vuosilomansa aikana. Laila Arvo oli kuitenkin saapunut työpaikalle 26.7.1982 aloittaakseen silloin työskentelyn tarkoituksenaan työskennellä koko tuon työpäivän ajan. Työnantaja oli heti kehottanut häntä poistumaan paikalta ja estänyt hänen työntekonsa.

Tapaukseen sovellettavan vaatetusteollisuuden työehtosopimuksen 29 §:n määräyksen mukaan lomaltapaluurahan saamisen edellytyksenä on, että työntekijä palaa työhön heti vuosiloman päätyttyä. Lisäedellytyksenä lomaltapaluurahan maksamiselle on kuitenkin se, ettei työsuhde ole tätä ennen lakannut. Kysymyksessä olevan työehtosopimuksen 6 §:ssä on lausuttu, että irtisanomista koskeviin työsuhteen ehtoihin sovelletaan STK:n ja SAK:n kesäkuun 6 päivänä 1978 allekirjoittamaa yleissopimusta irtisanomisen ja lomautuksen perusteista. Lisäksi sanotussa työehtosopimuksen kohdassa lausutaan, että työsopimusta irtisanottaessa noudatetaan työntekijän irtisanoessa työsopimuksen, jos työsuhde on jatkunut keskeytyksettä 10 vuotta kuten tässä tapauksessa on asianlaita, yhden kuukauden irtisanomisaikaa. Kysymyksessä olevassa yleissopimuksessa irtisanomisen ja lomautuksen perusteista on samansisältöinen määräys irtisanomisajasta.

Merkille pantavaa tässä yhteydessä on, että säännöksen tulkinnan kannalta riidanalaiset kysymykset ovat esiintyneet tapauksissa, joissa työntekijä on pyrkinyt säilyttämään oikeutensa lomaltapaluurahaan palaamalla yhdeksi lomanjälkeiseksi päiväksi työhön. Työtuomioistuin ei pyrikään ottamaan kantaa kysymykseen siitä, olisiko työntekijällä muissa olosuhteissa oikeus työnantajan suostumuksetta siirtää työsuhteensa lakkaamisen ajankohdan tuonnemmaksi. Edellä ilmenevä neuvottelutulos ei sisälläkään työtuomioistuimen käsityksen mukaan kannanottoa muissa kuin edellä ilmenevänlaisissa oikeutta lomaltapaluurahaan koskevissa tapauksissa.

Työtuomioistuin katsoo, että edellä tarkoitettua yleissopimusta irtisanomisen ja lomautuksen perusteista ja vaatetusteollisuuden työehtosopimuksen asianomaisia lomaltapaluurahaan liittyviä määräyksiä on ainakin edellä selostetun muistion tarkoittaman neuvottelun ajankohdasta 6.1.1982 lähtien ollut tulkittava sellaisissa tapauksissa, joissa työntekijä on pyrkinyt säilyttämään oikeutensa lomaltapaluurahaan palaamalla yhdeksi loman jälkeiseksi päiväksi työhön, siten että työntekijän sanoessa irti työsopimuksensa työsuhde lakkaa heti työehtosopimuksessa edellytetyn irtisanomisajan kuluttua umpeen ja ettei työntekijä itse tällöin voi työnantajan suostumuksetta siirtää työsuhteensa lakkaamista tuonnemmaksi. Kun Arvon työsuhde tässä tapauksessa siis on päättynyt hänen vuosilomansa aikana, hänellä ei ole oikeutta vaadittuun lomaltapaluurahasuoritukseen.

Tuomiolauselma

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi hylätä kanteen.

Asia on ollut siinä määrin tulkinnanvarainen, että kumpikin osapuoli saa pitää oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Jäsenet: Lehtikunnas, puheenjohtaja, Mörä, Heiniö, Sariola, Kenraali ja Olin.

Eri mieltä olevan jäsen Kenraalin lausunto:

Katson, että esillä olevassa tapauksessa on esikysymyksenä ratkaistava se, milloin Arvon työsuhde lakkaa. Ottaen huomioon yleensäkin työntekijän noudatettavan irtisanomisajan tarkoitus on esillä olevassa tapauksessa päädyttävä siihen, että po. aika on vähimmäisaika ja että työntekijä itse irtisanoutuessaan määrittää työsuhteensa lakkaamisen ajan. Näin ollen mielestäni Arvon työsuhde ei pääty hänen vuosilomansa aikana, vaan 27.7.1982. Koska Arvo on ollut työnantajansa käytettävissä viimeisenä työpäivänään, joka siis on ollut hänen ensimmäinen työpäivänsä vuosiloman jälkeen, on Arvo oikeutettu lomaltapaluurahaan.

Sen johdosta, että SAK:n ja STK:n välisissä muistioneuvotteluissa on erään toista työehtosopimuskenttää koskevan tapauksen yhteydessä sovittu toisin, totean, että vääriin oikeudellisiin argumentteihin perustettu neuvottelutulos ei voi oikeudellisesti sitoa muiden alojen työehtosopimusosapuolia. SAK:n ja STK:n välisen yleissopimuksen erimielisyyden alistamista koskevat säännökset eivät edes tue sitä, että keskusjärjestöjen lausunto olisi alistamista pyytävien jäsenliittojen osalta oikeudellisesti sitova tai että toisen työehtosopimusalan erimielisyyskysymyksen yhteydessä syntynyt keskusjärjestöneuvottelutulos sitoisi muita työehtosopimusosapuolia. Lisäksi katson, ettei yhtä työehtosopimusalaa koskevalla keskusjärjestöneuvottelutuloksella voida muuttaa muilla aloilla vallitsevaa riidatonta tulkintakäyttöä, josta esillä olevassa jutussa on esitetty selvitystä.

Edellä olevan perusteella vahvistan, että vaatetusteollisuuden työehtosopimuksen 29 §:n mukaan Kesto-Puku Oy on velvollinen suorittamaan Arvolle lomaltapaluurahaa ja velvoitan yhtiön suorittamaan Arvolle lomaltapaluurahana 957,48 markkaa laillisine korkoineen sekä odotusajan palkkana 640 markkaa niin ikään laillisine korkoineen. Vaatetusteollisuuden Työnantajaliitto r.y:n velvoitan korvaamaan Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liitto r.y:n oikeudenkäyntikulut 1 500 markalla.