Labor court dismisses union claim that employer failed to terminate contract due to employee's prison sentence.

Työnantaja oli purkanut vankeusrangaistusta suorittamaan joutuneen työntekijän työsopimuksen. Työntekijää sen vuoksi kohdannut työn tekemisen este ei vallinneissa oloissa ollut sellainen tärkeä syy, jonka perusteella hänen työsopimuksensa olisi voitu purkaa tai irtisanomissuojasopimuksen tarkoittamasta erittäin painavasta syystä irtisanoa.

Vahingonkorvauksen määrään vaikuttavana seikkana otettu huomioon, että työn keskeytyminen oli aiheutunut työntekijän omasta käyttäytymisestä ja että hän oli jättänyt työhön hakeutuessaan ilmoittamatta sitä ennen tapahtuneesta rattijuopumuksestaan. Korvausta määrättäessä oli otettu huomioon, ettei työntekijälle aiheutunut korvattavaa ansionmenetystä vankilassaolonsa ajalta. (Ään.)

Asianosaiset: Kemian Työntekijäin Liitto r.y. Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä r.y.

Kuultavat: Pyrkijä Oy

RATKAISU

Sovelletut työehtosopimuskohdat:

Asianosaisliittojen välillä 25.3.1981 allekirjoitetussa kemiallis-teknisen teollisuuden työehtosopimuksessa on muun ohessa seuraavat määräykset:

I YLEISTÄ

3 §.

Yleisten sopimusten noudattaminen

1. Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan seuraavia keskusliittojen välisiä sopimuksia:

Yleissopimus irtisanomisen ja lomautuksen perusteista allekirjoituspöytäkirjoineen 6.6.1978 ja soveltamisohjeineen 15.1.1981.

Työehtosopimuksen osana noudatettavassa irtisanomissuojasopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

4 § Irtisanomisen perusteet

Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisena irtisanomisperusteena pidetään sellaisia taloudellisia ja tuotannollisia syitä, jotka aiheuttavat työn muuta kuin tilapäistä vähentymistä. Irtisanomisperusteena pidetään myös syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia työntekijöistä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättämistä, järjestysmääräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

5 § Korvaus perusteettomasta irtisanomisesta ja lomauttamisesta

Jos työnantaja perusteettomasti irtisanoo työntekijän työsopimuksen tai lomauttaa hänet eikä käytyjen neuvottelujen jälkeen ennen työsuhteen päättymistä tai lomautuksen alkamista peruuta toimenpidettä, hän on velvollinen korvaamaan työntekijän vahingon.

Päätettäessä korvauksen suuruudesta on otettava huomioon työntekijän ansion menetys, työsuhteen kestoaika, työntekijän ikä, työntekijän mahdollisuus hankkia uutta työtä, jota hänen ammattitaitonsa ja työkykynsä huomioonottaen voidaan pitää hänelle sopivana, työntekijän itsensä työsuhteen katkaisemiseen ehkä antama aihe sekä muut asiaan vaikuttavat tekijät. Korvauksen suuruuden ei kuitenkaan tule ylittää kuuden edellisen kalenterikuukauden palkkaa. Milloin työsuhde ei vielä ole kestänyt kuutta kuukautta, korvauksen ei tule ylittää työntekijälle siinä työsuhteessa viimeksi olleen palkan mukaan laskettua kuuden kuukauden palkkaa. Jos työsuhde on jatkunut keskeytyksettä yli 10 vuotta ja mahdollisuudet hankkia uutta työtä ovat heikot, korvauksen suuruuden ei kuitenkaan tule ylittää 12 edellisen kalenterikuukauden palkkaa.

Kemian Työntekijäin Liitto on kanteessaan lausunut, että muovipuristaja Pentti Kalevi Rousku oli työskennellyt Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän jäsenyrityksen Pyrkijä Oy:n palveluksessa 16.2.1981-8.10.1982 välisen ajan. Työnantaja oli purkanut Rouskun työsuhteen työsopimuslain 43 §:n 1 momentin perusteella ilmoittaen toimenpiteen syyksi, että Rousku oli 11.10.1982 lukien ollut jatkuvasta syystä kykenemätön työhön.

Rousku oli 24.1.1981 syyllistynyt törkeään rattijuopumukseen, josta hänelle oli 23.6.1981 tuomittu kolmen kuukauden ehdoton vankeusrangaistus. Rousku oli kesällä 1981 ilmoittanut asiasta työnantajan edustajalle. Saatuaan toukokuussa 1982 tietää, että rangaistuksen täytäntöönpano alkaisi kesä-heinäkuussa Rousku oli pyytänyt vuosilomansa sijoittamista rangaistuksen suorittamisajankohtaan. Rouskun sairastumisen vuoksi rangaistuksen täytäntöönpano oli kuitenkin lykkääntynyt siten, että Rousku oli joutunut vankilaan rangaistusta suorittamaan vasta 12.10.1982.

Pyrkijä Oy ei ollut joutunut Rouskun poissaolon vuoksi millään tavoin poikkeukselliseen tilanteeseen, sillä yhtiössä oli jatkuvasti tapahtunut työntekijöiden vaihtumista. Esimerkiksi vuoden 1982 kuluessa useat työntekijät olivat lähteneet suorittamaan asevelvollisuuttaan, mikä oli heidän kohdallaan merkinnyt kahdeksan tai yhdentoista kuukauden pituista poissaoloa. Muistakin syistä työnantaja oli jatkuvasti joutunut varautumaan poissaoloihin ja järjestämään sijaisia.

Edellä olevan perusteella Kemian Työntekijäin Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Pyrkijä Oy:llä ei ole ollut irtisanomissuojasopimuksen 4 §:ssä tarkoitettua erityisen painavaa syytä Rouskun työsopimuksen irtisanomiseen tai purkamiseen. Lisäksi Kemian Työntekijäin Liitto on vaatinut Pyrkijä Oy:n velvoittamista suorittamaan Rouskulle työsopimuksen purkamisen aiheuttamasta vahingosta kuuden kuukauden palkkaa vastaavana määränä 21 294 markkaa vähennettynä hänelle 12.1.-12.7.1983 väliseltä ajalta maksetulla työttömyysavustuksella 7 722 markalla ja siten suorittamaan 13 572 markkaa 16 %:n korkoineen haasteen tiedoksi antamisesta lukien.

Rousku oli ehdottanut yhtiön edustajille useampaan otteeseen, että hänelle myönnettäisiin vapausrangaistuksen suorittamisen ajaksi palkatonta lomaa. Työnantajan edustajat olivat kuitenkin ilmoittaneet, ettei sitä tultaisi myöntämään, vaan Rouskun työsuhde purettaisiin rangaistuksen täytäntöönpanon alkaessa. Työnantajan edustaja oli lisäksi ilmoittanut, että mikään ei estäisi Rouskua hakemasta töitä Pyrkijä Oy:ltä rangaistuksen täytäntöönpanon päätyttyä.

Edellä olevan perusteella Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Kanteessa oli alunperin kerrottu, että Rousku olisi saanut tiedon työsopimuksensa purkamisesta vasta rangaistuksen suoritettuaan. Asianosaiset olivat jutun esivalmistelussa kuitenkin tulleet yksimielisiksi siitä, että Rouskun työsopimus oli purettu 11.10.1982 lukien. Siitä johtuen Kemian Työntekijäin Liitto on esivalmistelussa ilmoittanut luopuvansa perustamasta kanteessa esitettyjä vaatimuksia muuhun Rouskun työsuhteen päättämisajankohtaa koskevaan seikkaan kuin siihen, että hänen työsuhteensa oli purettu ennen hänen vankilaan joutumistaan. Kanteen täsmentämisen johdosta Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä on puolestaan luopunut esittämästään neuvotteluvelvollisuuden laiminlyömistä koskeneesta väitteestä.

Pyrkijä Oy on ollut jutussa kuultavana.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

________

Työtuomioistuin ei anna lausuntoa kanteesta siitä luovutuilta osin eikä myöskään Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän jutun tutkimista vastaan tekemästä väitteestä, josta myös on luovuttu. Tutkiessaan jutun muutoin työtuomioistuin katsoo siinä käyneen selville, että Pyrkijä Oy on purkanut Pentti Kalevi Rouskun työsopimuksen sen perusteella, että hän on 12.10.1982 alkanut suorittaa hänelle törkeästä rattijuopumuksesta tuomittua kolmen kuukauden vankeusrangaistusta.

Työsopimuslain 43 §:n mukaan työnantaja voi, jolleivat asianhaarat anna aihetta muuhun arviointiin, purkaa työsopimuksen, kun työntekijä jatkuvasta syystä on työhön kykenemätön. Lain 44 §:n säännös antaa työnantajalle oikeuden käsitellä työsopimusta purkautuneena siinä tapauksessa, että työntekijä on ollut poissa työstä vähintään viikon eikä sinä aikana ole ilmoittanut pätevää estettä poissaoloonsa. Purkaminen kuitenkin peruutuu, jos ilmoittamista on kohdannut pätevä este.

Työntekijä voi olla useista syistä estynyt suorittamasta työtä. Työnantajalla on velvollisuus lainsäädännön mukaan vapauttaa työntekijä työntekovelvollisuudesta ainakin esimerkiksi sairauden, synnyttämisen, asevelvollisuuden suorittamisen ja opintovapaan vuoksi hänen työsuhdettaan keskeyttämättä. Laillisesti toimeenpantuun lakkoon osallistuminen ei työsopimuslain 43 §:n mukaan ole sellainen työn keskeytyminen, jonka perusteella työsopimus saadaan purkaa.

Rangaistuksen suorittamista varten työnantajaa ei lain säännöksillä tai työehtosopimuksen määräyksillä ole velvoitettu antamaan työntekijälle vapaata. Vankilassa tapahtuva rangaistuksen suorittaminen tekee tosiasiallisesti työntekijän rangaistuksen suorittamisen ajaksi jatkuvasta syystä kykenemättömäksi työhön. Työnantajan oikeus työsopimuksen purkamiseen jää tällaisessa tilanteessa riippumaan siitä, antavatko asianhaarat aiheen yksittäistapauksessa muuhun arviointiin.

Arvosteltaessa niitä asianhaaroja, jotka mahdollisesti voivat poistaa purkamisoikeuden käyttämisen työn tekemisen estyessä, on huomiota kiinnitettävä työnantajalle työntekijän poissaolosta aiheutuvaan haittaan. Sen voi sanoa yleisesti olevan vähäisempää silloin, kun työnsä keskeyttävän työntekijän suorittama työ ei vaadi erityisempää ammattitaitoa tai koulutusta ja kysymys on työntekijämäärältään isohkosta yrityksestä, jossa eri syistä tapahtuvat poissaolot ovat yleisempiä. Selvityksen mukaan Rouskun suorittama muovipuristajan työ on opittavissa varsin lyhyessä ajassa. Rousku on ollut elokuusta 1981 sairaslomalla, joten työnantaja on joutunut jo ennen hänen vankilaan joutumistaan järjestämään hänelle kuuluvien töiden suorittamisen hänen poissaollessaan. Töiden järjestelystä Rouskun sairasloman tai vankilassa olon ajalta ei ole esitetty tarkempaa selvitystä.

Merkitystä voi useissa tapauksissa olla myös sillä, minkälaisesta rikoksesta tuomittu rangaistus on ollut seuraamuksena. Rouskun työsuhteen purkaessaan yhtiö on vedonnut yksinomaan rangaistuksen suorittamisesta johtuvaan työn tekemisen keskeytymiseen. Kun Rouskulle tuomittu rangaistus ei ole johtunut työssä tapahtuneesta tai työnantajaan muutoin kohdistuneesta rikoksesta, rikoksen laadulla ei ole katsottava olevan tässä asiassa vaikutusta asian ratkaisemiseen.

Ehdottoman vapausrangaistuksen aiheuttanut rikollinen teko on tehty ennen Rouskun työsuhteen alkamista. Rousku ei ole ilmoittanut rattijuopumuksestaan työnantajalle ennen työsuhteensa alkamista. Jutussa ei ole selvitetty, olisiko Rouskun pitänyt menettelystään ja siihen liittyvistä olosuhteista käsittää tekonsa seuraamuksena todennäköisesti joutuvansa suorittamaan vapausrangaistusta.

Työtuomioistuimen mielestä ei lyhytaikaisen vapausrangaistuksen suorittamista ilman muuta voida pitää kaikissa olosuhteissa sellaisena jatkuvasta syystä tapahtuvana työhön kykenemättömyytenä, joka työsopimuslain mainitun 43 §:n mukaan oikeuttaa purkamaan työsopimuksen. Pyrkijä Oy on, kuten edellä jo on todettu, Rouskun työsuhteen päättäessään nojautunut yksinomaan hänen rangaistuslaitokseen joutumisestaan johtuvaan työstä poissaoloon. Kun poissaolosta ei ole ilmeisesti aiheutunut yhtiölle sanottavaa haittaa, Rouskua kohdannut työn tekemisen este ei näissä oloissa, kun otetaan huomioon hänen työsuhteensa laatu ja sen kestoaika, ole sellainen tärkeä syy, että yhtiö sen perusteella olisi ollut oikeutettu purkamaan hänen työsuhteensa tai erittäin painavasta syystä irtisanomaan hänen työsopimuksensa.

Tuomittavaa vahingonkorvausta arvioitaessa on otettava huomioon sen määrää alentavana seikkana paitsi se, että työn keskeytyminen on ollut seurausta Rouskun omasta käyttäytymisestä, myös hänen viakseen jäävä menettely työhön hakeutumisessa, jolloin hän on jättänyt ilmoittamatta sitä ennen tapahtuneesta rattijuopumuksestaan. Korvauksen määrään vaikuttaa myös se, ettei Rouskulle voida katsoa aiheutuneen korvattavaa ansionmenetystä vankilassaoloaikana.

Sanotuilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi kanteen enemmälti hyläten vahvistaa, että Pyrkijä Oy:llä ei ole ollut irtisanomissuojasopimuksen 4 §:ssä tarkoitettua erityisen painavaa syytä Rouskun työsuhteen päättämiseen ja velvoittaa yhtiön suorittamaan hänelle korvauksena työsuhteen sopimuksen vastaisesta päättämisestä kaksituhatta yhdeksänsataa (2 900) markkaa vain 5 %:n korkoineen marraskuuun 21 päivästä 1983. Asian laatuun nähden Kemian Työntekijäin Liitto saa kärsiä itse oikeudenkäyntikulunsa.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Iirola, M. Virtanen, Uski, Kuivanen ja Hietikko.

Eri mieltä olleiden jäsenten lausunto.

Jäsen M. Virtanen, jonka mielipiteeseen jäsen Uski yhtyi, lausui:

Työntekijän joutuminen suorittamaan ehdotonta vapausrangaistusta tekee hänet rangaistuksen ajaksi kykenemättömäksi täyttämään työsopimuksensa mukaista työntekovelvoitetta. Kysymyksessä on yksinomaan työntekijän vahingonvaarapiiriin luettava olosuhteiden muutos, joka lähtökohtaisesti oikeuttaa työnantajan purkamaan työsopimuksen. Se, antaako tilanne työnantajalle aiheen muuhun arviontiin, on harkittava kussakin yksittäistapauksessa ilmenevien asiahaarojen perusteella.

Pyrkijä Oy:n menettely on vastannut yleisesti noudatettua käytäntöä ja yleisten tuomioistuinten - tosin vähäistä oikeuskäytäntöä. Siitä poikkeamiseen ei ole ollut erityistä syytä etenkään sen vuoksi, että Rousku työsopimusta solmittaessa on jättänyt ilmoittamatta henkilöään koskevan oleellisen seikan. Mikäli mahdollisuus Rouskun joutumisesta suorittamaan vapausrangaistusta olisi ollut tiedossa työsopimusta solmittaessa, ei työnantaja olisi lainkaan solminnut työsopimusta hänen kanssaan, koska Rousku ei omannut mitään erikoisammattitaitoa, eikä hänen suorittamansa työ liion sellaista edellyttänyt. Tämä seikka on ollut omiaan tukemaan työnantajan menettelyä asiassa.

Edellä esitetty huomioon ottaen ei voida kohtuuden mukaan edellyttää, että työnantaja olisi ryhtynyt erityistoimiin sisäisten henkilösiirtojen tai muiden järjestelyjen muodossa Rouskun työsuhteen jatkumisen mahdollistamiseksi.

Näillä perusteilla hylkään kanteen kokonaisuudessaan. Jutun laatuun nähden saavat työnantajaliitto ja yhtiö kuitenkin kärsiä oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.