Employer fined for delaying work restart after strike; union members exempted due to limited supervisory capacity.
Legislator summary
AI generatedThe Labour Court ruled that the employer violated the strike-breaking agreement by delaying work restart until June 14, 1982, despite technical feasibility on June 9. While the employer and its owners were fined 650 marks for this breach, the local union branch and national union were not held liable for supervisory negligence. The court determined that the delay was unjustified given the lack of technical obstacles and the limited ability of the union representatives to monitor the situation at that late stage.
Legislator headnote
AI generatedSection 7 of the Act on the Enforcement of Collective Agreements; Section 8 and 9 of the Act on the Enforcement of Collective Agreements: An employer who delays the resumption of work after a strike in violation of a strike-breaking agreement commits a breach of contract and is liable to a fine, whereas union representatives with limited capacity to supervise the situation at a late stage are not liable for supervisory negligence.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Siirtämällä maa- ja vesirakennusalan lakon keskeyttämisen jälkeen töiden aloittamista eräiden työntekijöiden kohdalta kolmella päivällä oli työnantaja tietensä rikkonut lakon keskeyttämissopimusta, joka oli velvoittanut työnantajan aloittamaan työt niin nopeasti kuin se tuotantoteknisesti oli mahdollista.
Työnantajaliitto ja sen piiriyhdistys, joiden mahdollisuudet epäselvän työtilanteen selvittämiseksi neuvottelujen alkaessa olivat olleet vähäiset, eivät olleet syyllistyneet asiassa valvontavelvollisuuden laiminlyömiseen.
Työnantaja tuomittu työehtosopimuksen tieten rikkomisesta hyvityssakkoon.
Asianosaiset: Rakennustyöläisten Liitto r.y. Suomen Maarakentajien Keskusliitto r.y. Työkoneyhtymä Jurvakainen & Koponen ja sen yhtiömiehet urakoitsija Antti Koponen ja ekonomi Martti Jurvakainen
Kuultavat: Maarakentajien Oulun Piiriyhdistys r.y.
RATKAISU
Sovelletut työehtosopimuskohdat:
Suomen Maarakentajien Keskusliiton ja Rakennustyöläisten Liiton välillä on 8.6.1982 allekirjoitettu seuraavan sisältöinen sopimus:
Sovittiin, että maa- ja vesirakennusalalla oleva lakko keskeytetään jäsenäänestyksen ajaksi. Työntekijät palaavat mikäli mahdollista työhön 9.6.1982 alkaen normaalille työvuorolleen ja työt aloitetaan niin nopeasti kuin se tuotantoteknisesti on mahdollista.
Asiasta oli neuvoteltu paikallisesti 16.11.1982. Neuvotteluissa oli ollut läsnä myös Maarakentajien Oulun piiriyhdistys r.y:n edustaja. Työntekijät olivat katsoneet, että työt olisi voitu aloittaa heti. Mitään teknistä estettä erilaisten töiden, kuten esimerkiksi sivukiven ajon, porauksen ja ampumisen aloittamiselle ei ollut ollut 9.6.1982. Työnantaja oli asiaa tarkemmin selvittämättä ilmoittanut, että työtä ei tuotantoteknillisistä syistä ollut voitu aloittaa heti. Asiasta oli tämän jälkeen neuvoteltu liittojen välillä 10.12.1982 ja 7.1 sekä 15.2.1983. Näissä neuvotteluissa Suomen Maarakentajien Keskusliiton edustajat olivat ainoastaan viitanneet työnantajan paikallisneuvotteluissa esittämään kannanottoon.
Edellä olevilla perusteilla Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Työkoneyhtymä Jurvakainen & Koponen on menetellyt 8.6.1982 solmitun lakon keskeyttämissopimuksen vastaisesti laiminlyödessään töiden aloittamisen heti lakon keskeydyttyä. Lisäksi Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut Työkoneyhtymä Jurvakainen & Koposen ja sen yhtiömiehien Antti Koposen ja Martti Jurvakaisen tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuslain 7 §:n nojalla työehtosopimuksen tieten rikkomisesta ja Maarakentajien Oulun piiriyhdistyksen sekä Suomen Maarakentajien Keskusliiton tuomitsemista työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä.
Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.
Maarakentajien Oulun Piiriyhdistys on ollut jutussa kuultavana.
________
Työtuomioistuin on tutkinut jutun ja katsoo siinä selvitetyksi, että 8.6.1982 päättyneen maa- ja vesirakennusalan lakon jälkeen Työkoneyhtymä Jurvakainen & Koponen on 9.6.1982 aamulla ottanut Lahnaslammen talkkitehtaan avolouhostyömaalle työhön kaksi poraajaa, yhden panostajan ja koneenkuljettajan sekä kaksi työntekijää, jotka ovat työskennelleet valmiiden tuotteiden lastauksessa. Työmaalle samana aamuna tulleille kahdelle muulle työntekijälle työkoneyhtymän edustaja on ilmoittanut, että työhön otetaan vain tuotekivien parissa työskentelevät työntekijät, mutta muiden työntekijöiden kohdalla työt voidaan aloittaa vasta seuraavana maanantaina 14.6.1982. Työtä vaille jääneet 9-10 työntekijää ovat pääasiassa työskennelleet irtokiven ja muun louheen kuormaus- ja kuljetustehtävissä.
Louhintaurakkasopimuksen mukaan työkoneyhtymä on sitoutunut toimittamaan louhoksesta talkkitehtaalle tuotekiveä. Tehtaan tuotekiven saannin turvaamiseksi on työmaalla odotettavissa olleen lakon varalta ennen lakkoa ammuttu tavallista enemmän tuotekiveä. Sitä on työnjohdon toimesta lakon aikana toimitettu tehtaalle. Lakon päätyttyä tuotekiveä on ollut valmiina vähän. Lakon aikana on työnjohdon toimesta myös aloitettu uuden tuotekivikentän poraaminen. Kentän poraamista on 9.6. aamulla työhön tullut poraaja jatkanut. Ennen 14.6.1982 on tuotekiveä ammuttu ainakin kahteen otteeseen. Tuotekiven lastaus- ja kuljetustyöhön ei kysymyksessä olevana ajankohtana ole esitetyn selvityksen mukaan voitu ottaa useampia työntekijöitä, koska tehdas on ottanut vastaan vain tietyn määrän tuotekiveä päivässä. Tuotekiven kuljetukset on aikaisemminkin hoidettu yhdellä autolla.
Siitä, olisiko esimerkiksi yhtenä päivänä suoritettujen porausten perusteella tapahtuva sivukivikentän räjäyttäminen ollut tarkoituksenmukaista töiden käyntiin saattamiseksi, on esitetty vastakkaisia käsityksiä. Epäselväksi on jäänyt, onko tällä tavoin aikaisemmin menetelty. Todistajana kuulustellun työnjohtajan kertoman mukaan tavanomaista pienemmäksi jäävän kentän räjäyttämiseen ei olisi ollut suoranaista estettä, mutta siitä olisi aiheutunut ylimääräistä puhdistustyötä ennen seuraavia porauksia.
Työtuomioistuimen mielestä esitetyn selvityksen mukaan sivukivikentän räjäyttäminen olisi ollut näissä oloissa työntekijöiden työhön ottamisen järjestämiseksi mahdollista suorittaa aikaisemmin kuin se on tapahtunut. Huomioon ottaen myös sen, että työmaalla on ollut ajamatonta sivukiveä ja että työntekijöille olisi ollut annettavissa myös ns. vierineen kiven kuljetusta, työtä vaille jääneiden työntekijöiden osalta työt olisi voitu ja pitänytkin aloittaa aikaisemmin kuin vasta maanantaina 14.6.1982. Siirtämällä töiden aloittamisen sanottuun päivään kanteessa tarkoitettujen työntekijöiden osalta, joista vain osa on ilmoittautunut töihin heti lakon päätyttyä, työkoneyhtymä on tietensä rikkonut lakon keskeyttämissopimusta, joka on velvoittanut työnantajan aloittamaan työt niin nopeasti kuin se tuotantoteknisesti on ollut mahdollista.
Asiasta on neuvoteltu paikallisesti 16.11.1982. Neuvotteluissa on ollut läsnä Maarakentajien Oulun Piiriyhdistyksen edustaja. Liittojen välillä asiasta on neuvoteltu ensimmäistä kertaa 10.12.1982. Kun piiriyhdistyksen ja Suomen Maarakentajien Keskusliiton mahdollisuudet epäselvän työtilanteen selvittämiseksi enää näin myöhäisessä vaiheessa ovat olleet vähäiset, piiriyhdistyksen tai työnantajaliiton ei ole katsottava laiminlyöneen valvontavelvollisuuttaan.
Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin, hyläten kanteen Maarakentajien Oulun Piiriyhdistystä ja Suomen Maarakentajien Keskusliittoa vastaan, harkitsee oikeaksi vahvistaa, että Työkoneyhtymä Jurvakainen & Koponen on menetellyt työehtosopimuksena voimassa olevan lakon keskeyttämissopimuksen vastaisesti siirtäessään töiden aloittamista kanteessa tarkoitettujen työntekijöiden osalta 14.6.1982 tapahtuvaksi ja työehtosopimuslain 7 §:n nojalla oikeaksi tuomita Työkoneyhtymä Jurvakainen & Koposen ja sen yhtiömiehet Antti Koposen ja Martti Jurvakaisen yhteisvastuullisesti maksamaan työehtosopimuksen tieten rikkomisesta hyvityssakkoa Rakennustyöläisten Liitolle kuusisataaviisikymmentä (650) markkaa ja korvaamaan Rakennustyöläisten Liiton oikeudenkäyntikulut kahdellatuhannella (2 000) markalla.
Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Iirola, Hurmalainen, Sariola, P. Virtanen ja Olin.
Tuomio oli yksimielinen.