Dismissal of union appeal where employer claimed severe illness caused permanent work capacity loss.

Työnantajalla katsottiin olevan irtisanomissuojasopimuksen edellyttämä erityisen painava syy irtisanoessaan rengasasentajan. Suorittaessaan irtisanomisen työnantajalla on ollut perusteltu aihe uskoa, että työntekijä on sillä tavoin sairas, että siitä on ollut seurauksena hänen työkykynsä olennainen ja pysyvä heikentyminen. Asian käsittelyn yhteydessä työnantajalle on esitetty kaksi erisisältöistä lääkärintodistusta.

Kanne hylätty. (Ään.)

Kantaja Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto KNL r.y. Vastaaja Autonrengasliitto Kuultava Rengasliitto Ky

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 20.4.198329.2.1984 voimassa olevassa autonrengasalan työehtosopimuksen liitteenä noudatetaan Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK r.y:n ja Suomen Työnantajain Keskusliitto STK r.y:n 6.6.1978 solmittua yleissopimusta irtisanomisen ja lomautuksen perusteista.

Työehtosopimuksen osana noudatettavassa irtisanomissuojasopimuksessa on muun ohessa seuraavat määräykset:

"4 §

Irtisanomisen perusteet

Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisena irtisanomisperusteena pidetään sellaisia taloudellisia ja tuotannollisia syitä, jotka aiheuttavat työn muuta kuin tilapäistä vähentymistä. Irtisanomisperusteena pidetään myös syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia työntekijöistä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättämistä, järjestysmääräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

Irtisanominen liikkeen luovutuksen johdosta sekä työnantajan konkurssin ja kuoleman vuoksi tapahtuu työsopimuslain 40 ja 41 §:ssä määrätyllä tavalla.

Irtisanominen toimitetaan todistettavasti. Irtisanomisen syy ja työsuhteen lakkaamisaika on vaadittaessa ilmoitettava kirjallisesti työntekijälle.

5 §

Korvaus perusteettomasta irtisanomisesta ja lomauttamisesta

Jos työnantaja perusteettomasti irtisanoo työntekijän työsopimuksen tai lomauttaa hänet eikä käytyjen neuvottelujen jälkeen ennen työsuhteen päättymistä tai lomautuksen alkamista peruuta toimenpidettä, hän on velvollinen korvaamaan työntekijän vahingon.

Päätettäessä korvauksen suuruudesta on otettava huomioon työntekijän ansion menetys, työsuhteen kestoaika, työntekijän ikä, työntekijän mahdollisuus hankkia uutta työtä, jota hänen ammattitaitonsa ja työkykynsä huomioon ottaen voidaan pitää hänelle sopivana, työntekijän itsensä työsuhteen katkaisemiseen ehkä antama aihe sekä muut asiaan vaikuttavat tekijät. Korvauksen suuruuden ei kuitenkaan tule ylittää kuuden edellisen kalenterikuukauden palkkaa. Milloin työsuhde ei vielä ole kestänyt kuutta kuukautta, korvauksen ei tule ylittää työntekijälle siinä työsuhteessa viimeksi olleen palkan mukaan laskettua kuuden kuukauden palkkaa. Jos työsuhde on jatkunut keskeytyksettä yli 10 vuotta ja mahdollisuudet hankkia uutta työtä ovat heikot, korvauksen suuruuden ei kuitenkaan tule ylittää 12 edellisen kalenterikuukauden palkkaa."

KANNE

Kanteen perustelut

Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto on lausunut, että rengasasentaja Pertti Johannes Happonen oli työskennellyt Autorengasliiton jäsenyrityksen Rengasmestarit Ky:n palveluksessa 20.4.1971-15.9.1983 välisenä aikana. Happonen oli käynyt 10.2.1983 Kuopion Työterveys r:y:ssä terveystarkastuksessa, jolloin oli havaittu, että hän asiakirjojen mukaan sairasti epilepsiaa, mutta siitä huolimatta hänelle ei ollut aikaisemmin määrätty minkäänlaisia rajoituksia työskentelyn suhteen. Tällöin lääkäri oli kirjoittanut lääkärinlausunnon, jonka mukaan Happonen ei sopinut työhön, jossa oli liuotinainealtistusta. Lisäksi hän ei saanut työskennellä korkealla (yli 1 metri) eikä veden päällä. Myös yksin työskentely tuntia pidempiä aikoja oli kielletty. Kesällä 1983 työnantaja oli lääkärinlausunnon perusteella irtisanonut Happosen työsopimuksen päättymään 15.9.1983 sillä perusteella, että Happosen työkyky työnantajan käsityksen mukaan oli sairauden vuoksi olennaisesti ja pysyvästi heikentynyt.

Irtisanomisen johdosta oli käyty 4.8.1983 paikallinen neuvottelu, joka oli päättynyt erimielisyyteen.

Työterveysasemalla oli käynyt ilmi, että Happonen oli käynyt hoidossa KYKS:n psykiatrian poliklinikalla. Työterveysaseman lääkäri oli konsultoinut Happosta hoitavan psykiatrian poliklinikan lääkärin kanssa, jolloin oli selvinnyt, ettei Happosella ollut epilepsia, vaan neuroositasoinen mielenterveyshäiriö. Tämän vuoksi työterveysaseman lääkäri oli kirjoittanut uuden lääkärinlausunnon, jolla aikaisemmat työrajoitukset oli kumottu. Uuden lääkärinlausunnon johdosta oli käyty puhelineuvottelu pääluottamusmiehen ja työnantajan välillä 18.8.1983, jolloin työnantaja oli ilmoittanut, ettei muuta päätöstään, vaan toimi työnantajaliiton ohjeiden mukaan.

Happosen työsuhteen yhä jatkuessa liittojen välillä oli käyty neuvottelu 5.9.1983. Neuvottelussa Autorengasliiton edustaja oli katsonut, että lääkärintodistukset olivat ristiriitaisia, minkä vuoksi työnantajaliitto oli kääntynyt Kuopion läänin oikeuslääkärin puoleen, joka antoi asiassa lausunnon. Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto oli esittänyt neuvotteluissa toivomuksen, että työnantaja pitäisi Happosen toimessa kunnes lausunto saatiin. Happosen työsuhde oli kuitenkin päättynyt irtisanomisen mukaan 15.9.1983.

Irtisanomissuojasopimuksen 4 § sisälsi viittauksen työsopimuslain 37 §:n 2 momentin tarkoittamaan erityisen painavaan syyhyn. Erityisen painavana ei voinut pitää ainakaan työntekijän sairautta, mikäli sairaudesta ei ollut ollut seurauksena työntekijän työkyvyn olennainen ja pysyvä heikentyminen. Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että yhden vuoden määräaika olisi eräs lähtökohta työkyvyttömyyden pysyvyyttä määriteltäessä. Kahdesta jälkimmäisestä lääkärintodistuksesta oli käynyt ilmi, ettei Happosta voinut pitää työkyvyttömänä rengasasentajan ammattiin eikä hänelle myöskään voinut asettaa mitään työrajoituksia. Sekä työnantaja että työnantajaliitto olivat jo ennen Happosen työsuhteen päättymistä saaneet tietoonsa työrajoitusten kumoamisen. Siitä huolimatta Happosen työsuhde oli päätetty asian selvittämisen ollessa kesken.

Happosen työsuhteen kestäessä oli hänen tilalleen otettu uusi työntekijä.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto on vaatinut sen vahvistamista, että Happonen oli irtisanottu ilman irtisanomissuojasopimuksen 4 §:ssä edellytettyä erityisen painavaa syytä ja Rengasmestarit Ky:n velvoittamista suorittamaan vahingonkorvauksena irtisanomissuojasopimuksen vastaisesta menettelystä 46 000 markkaa 16 %:n korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien. Lisäksi Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto on vaatinut Autonrengasliiton tuomitsemista hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä.

VASTINE

Vastineen perustelut

Irtisanomisajan kuluttua esitetyissä lääkärinlausunnoissa oli selitetty ristiriitaisia lääkärintodistuksia. Selitykseksi oli esitetty väärä diagnoosi. Työkykyä arvioitaessa ei kuitenkaan ratkaisevaa voinut olla työkyvyn heikentymisen aiheuttavan sairauden nimi, vaan se miten sairaus vaikutti. Happosen työkyky oli sairauden johdosta olennaisesti alentunut, kuten runsaat poissaolot osoittivat.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Autonrengasliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä. Kantajan vaatimukset kiistetään paitsi perusteiltaan myös määrältään.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Rengasmestarit Ky on ollut jutussa kuultavana.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Jutussa esitetyn selvityksen mukaan Autonrengasliiton Kuopiosta olevan jäsenyritys Rengasmestari Ky on kesällä 1983 irtisanonut yhtiössä 20.4.1971 lähtien toimineen rengasasentajan Pertti Johannes Happosen työsuhteen päättymään 15.9.1983 sillä perusteella, että Happosen työkyky työnantajan käsityksen mukaan oli sairauden johdosta olennaisesti ja pysyvästi heikentynyt. Happosella oli runsaat viisi vuotta sitten alkanut esiintyä päänsärkyä ja tajunnan hämärtymiskohtauksia. Kohtausten yhteydessä hänellä oli esiintynyt muistikatkoksia, joiden kesto pisimmillään oli ollut parikin vuorokautta. Vuoden 1982 aikana Happonen oli ollut poissa eri aikoina työstä yhteensä 95 päivänä joko koko työpäivän tai osan työpäivästä. Vuonna 1983 hän oli heinäkuun 5 päivään mennessä ollut työstä poissa yhteensä 37 päivää. Kaikki poissaolot eivät kuitenkaan liittyneet irtisanomisen syynä olevaan sairauteen.

Irtisanomisajan kuluessa Happonen oli uudelleen käynyt Kuopion työterveys r.y:ssä, jolloin hänet tutkinut edellä mainittu lääkäri on 9.8.1983 päivätyssä lääkärintodistuksessa ilmoittanut, että Happonen olikin sopiva rengasasentajaksi ja että aikaisemmat rajoitukset kumottiin. Tämän lääkärintodistuksen perusteella on Happposen irtisanomista pyydetty peruuttamaan. Työnantaja ei kuitenkaan ole tähän suostunut ilmoittaen, ettei se voinut luottaa noin erisisältöisiin lääkärintodistuksiin.

Työnantaja oli ottanut uuden työntekijän Happosen tilalle jo Happosen irtisanomisajan kuluessa.

Työntekijäpuoli on kiinnittänyt huomiota siihen, että sen jälkeen kun ensiksi annetun lääkärintodistuksen oikeellisuus oli havaittu kyseenalaiseksi, kysymyksessä olevasta työpaikasta oli lähtenyt työstä eräs henkilö, jonka tilalle Happonen olisi jälleen voitu ottaa takaisin rengasasentajaksi. Työnantaja on kuitenkin ilmoittanut, ettei tämän kysymyksessä olevan työstä poistuneen henkilön tilalle ole otettu ketään toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen, vaan hänen tilalleen oli otettu ns. sesonkiapulainen määräaikaiseen työsuhteeseen. Työnantajana toimivan kommandiittiyhtiön toimitusjohtaja ja vastuunalainen yhtiömies on asiassa kuultuna lausunut, että jos aikanaan, heti irtisanomisen toimittamisen jälkeen, olisi voitu selvittää Happosen olevan työkykyinen, hänet olisi voitu ottaa takaisin työhön ja voitaisiin ottaa työhön niillä edellytyksillä nytkin.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin katsoo, että Rengasmestarit Ky:llä on irtisanoessaan Happosen ollut toimenpiteeseensä irtisanomissuojasopimuksen 4 §:n edellyttämä erityisen painava syy. Tämän vuoksi kanne hylätään. Asianosaiset saavat jutun laatu huomioon ottaen kärsiä oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Jäsenet: Lehtikunnas, puheenjohtaja, Silenti, Heiniö, M. Virtanen, P. Virtanen ja Vertanen.

Eri mieltä olevan jäsen Vertasen lausunto, johon jäsen P. Virtanen yhtyi:

Katson, että työnantaja irtisanoessaan Pertti Happosen on perustanut irtisanomisensa ensisijaisesti työnantajan käyttämän työterveyshuollon terveyslääkärin antamaan läärintodistukseen, jossa kyseiselle työntekijälle on asetettu sellaisia työrajoituksia, ettei hänellä olisi ollut mahdollisuuksia rajoitukset huomioon ottaen selviytyä hänelle aiemmin kuuluneista rengasasennustehtävistä ja näin ollen työnantaja on katsonut Happosen olevan sillä tavoin sairas, että siitä on ollut seurauksena hänen työkykynsä olennainen ja pysyvä heikentyminen.

Myöhemmin irtisanomisajan kuluessa kirjoitettu ja työnantajalle toimitettu saman lääkärin lääkärintodistus on sen enempää perusteluja sisältämättömänä kumonnut aiemmat työrajoitukset. Pääluottamusmiehen ja työnantajan välillä irtisanomisajan kuluessa puhelimitse käydyssä neuvottelussa, työnantaja oli ilmoittanut pitävänsä irtisanomisen voimassa. Liittojen vielä irtisanomisajan kuluessa käymissä neuvotteluissa päädyttiin työnantajaliiton toimesta hankittavaan lisäselvitykseen Kuopion läänin oikeuslääkäriltä. Lisäksi työnantajaliitto oli toivonut, ettei työntekijäliitto ryhtyisi muihin toimenpiteisiin ennen oikeuslääkärin lausuntoa. Työntekijäliitto toivoi vastaavasti, että Happosen työsuhde jatkuisi kunnes lausunto saadaan. Työsuhde päättyi irtisanomisen mukaan kuitenkin 15.9.1983.

Oikeuslääkärin lausunnossa todetaan mm., ettei Happosen työn luonteesta ja siihen liittyvistä riskitekijöistä ollut asianmukaista informaationvaihtoa lääkärin, Pertti Happosen ja työnantajan välillä. Edelleen lausunnossa todetaan, että kyseinen työterveyslääkäri on muodollisesti toiminut oikein, mutta laiminlyönyt selvästi poikkeuksellisessa tilanteessa varmistaa sen, että asianomaiset saavat tietoonsa asian käsittelyyn vaikuttavat tarpeelliset tiedot.

Kun palkansaajapuolen toimesta irtisanomisperuste on irtisanomisajan vielä kuluessa saatettu siinä määrin kyseenalaiseksi, että työnantajaliitto on päätynyt lisäselvityksen hankkimiseen irtisanomisperusteesta, olisi työnantajaliiton tullut omalta osaltaan vaikuttaa irtisanomisen peruuttamiseen.

Näillä perusteilla katson, ettei Rengasmestarit Ky:llä irtisanoessaan Pertti Happosen ole ollut toimenpiteeseensä irtisanomissuojasopimuksen 4 §:n edellyttämää erityisen painavaa syytä. Rengasmestarit Ky velvoitetaan maksamaan irtisanomissuojasopimuksen 5 §:n tarkoittamana vahingonkorvauksena 20 000 markkaa 16 %:n korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien. Työnantajaliitto tuomitaan työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n perusteella 3 000 markan hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä sekä velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut 1 400 markalla.