Labor court dismisses damages claim against employer for violating construction industry dismissal protection agreement rules.
Legislator summary
AI generatedThe labor court dismissed the union's claim for damages against YIT Oy for failing to inquire about a dismissed worker's willingness to take new job offers. While the employer violated the construction industry dismissal protection agreement by not following the required procedure, the court ruled that the agreement did not bind the employer as a party to the collective agreement. Consequently, the court held that no damages could be awarded under the Labor Code for this specific violation.
Legislator headnote
AI generateds. 1 of the Labor Code; s. 7 of the Labor Code: The Labor Code's regulatory competence does not extend to imposing damages on an employer who is not a party to the collective agreement for violating a provision in an industry-specific dismissal protection agreement.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedCited Case Law
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Kysymys siitä, kuuluiko rakennusalan irtisanomissuojasopimukseen sisältyvä määräys työnantajan velvollisuudesta tiedustella irtisanottua työntekijää ja tarjota hänelle työtä sillä tavoin työehtosopimuslain 1 §:ssä säädetyn säännöstämiskompetenssin piiriin, että sen rikkomisesta voi olla seuraamuksena työehtosopimukseen muutoin kuin osallisena sidotulle työnantajalle hyvityssakkoon tuomitseminen. Määräyksen, joka vastasi työsopimuslakiin otettua säännöstä, katsottiin sisältävän sellaista työsuhteessa noudatettavan ehdon, josta voitiin työehtosopimuksella sopia siihen pelkästään sidottua työnantajaa velvoittavasti.
Yhtiö oli menetellyt määräyksen vastaisesti jättäessään tiedustelematta työvoimaviranomaisten välityksellä työtä vailla olleen, yhtiön palveluksesta irtisanotun työntekijän halukkuutta vastaanottaa tarjolla ollutta, hänen entistä työtä vastannutta työtä. Määräyksen luonteen riidanalaisuuteen nähden hyvityssakkovaatimukset kuitenkin hylättiin. (Ään.)
Asianosaiset: Rakennustyöläisten Liitto r.y. Suomen Rakennusteollisuusliitto r.y. YIT Oy Yleinen Insinööritoimisto
Kuultavat: Suomen Rakennusteollisuusliiton Uudenmaan Piiri r.y.
RATKAISU
Sovelletut työehtosopimuskohdat:
Asianosaisliittojen kesken 4.4.1981 allekirjoitetussa rakennusalan työehtosopimuksessa on muun ohessa seuraavat määräykset:
II. Työhön ottaminen ja irtisanominen
4 §
Työhön ottaminen ja irtisanominen
Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan Suomen Rakennusteollisuusliiton ja Rakennustyöläisten Liiton välillä helmikuun 18 päivänä 1979 allekirjoitettua sopimusta irtisanomisen ja lomautuksen perusteista rakennusalalla (rakennusalan irtisanomissuojasopimus, RISS, sivulla 44)
Työehtosopimuksen osana noudatettavassa irtisanomisen ja lomautuksen perusteita rakennusalalla koskevassa sopimuksessa on muun ohessa seuraavat määräykset:
8 §
Erinäisiä määräyksiä
1. Arvioitaessa työnantajan velvollisuutta tarjota työtä toistaiseksi voimassa olevassa työsopimussuhteessa olevalle työntekijälle, joka tämän sopimuksen 7 §:n 2 momentissa tarkoitettujen taloudellisten taikka tuotannollisten syiden vuoksi on joutumassa muuten lomautetuksi, kiinnitetään huomiota siihen, voiko työnantaja tarjota työntekijälle hänen ammattitaitonsa edellyttämää työtä työmaalla, jossa työntekijä, paikkakunnalla tavanomaiset työmatkat huomioon ottaen, voi päivittäin käydä työssä vakituisesta asunnostaan käsin. Samoin perustein arvioidaan työnantajan velvollisuus tarjota lomautettuna sanotunlaisessa työsopimussuhteessa olevalle työntekijälle työtä. Niinikään arvioidaan edellä mainituilla perusteilla työnantajan velvollisuus tarjota työtä muussa työkohteessa työntekijälle eli työntekijän siirtotapauksissa.
10 §
Takaisinottaminen
1. Milloin työnantaja on irtisanonut työsopimuksen muista kuin työntekijästä johtuvista syistä, ja työnantaja 4 kuukauden kuluessa tarvitsee työvoimaa samoihin tai samanlaisiin tehtäviin, tulee työnantajan tiedustella tarjolla olevan työmaan sijaintipaikkakunnan työvoimaviranomaiselta, onko 8 §:ssä tarkoitetulla etäisyydellä edellä mainitusta työkohteesta entisiä työntekijöitä etsimässä tämän viranomaisen välityksellä työtä, ja myönteisessä tapauksessa tarjota työtä ensisijassa näille työnhakijoille.
Esittämillään perusteilla Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut, että työtuomioistuin vahvistaisi YIT Oy Yleisen Insinööritoimiston menetelleen rakennusalan irtisanomissuojasopimuksen 10 §:n vastaisesti jättäessään tiedustelematta työvoimaviranomaisten välityksellä työtä vailla olleen, yhtiön palveluksesta irtisanotun Marja-Liisa Immosen halukkuutta vastaanottaa tarjolla ollutta, hänen entistä työtään vastannutta työtä. Rakennustyöläisten Liitto on lisäksi vaatinut YIT Oy Yleisen Insinööritoimiston tuomitsemista työehtosopimuslain 7 §:n nojalla hyvityssakkoon työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta ja Suomen Rakennusteollisuusliiton sekä Suomen Rakennusteollisuusliiton Uudenmaan Piirin tuomitsemista työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä.
Suomen Rakennusteollisuusliitto ja YIT Oy Yleinen Insinööritoimisto ovat kanteeseen vastatessaan lausuneet, ettei rakennusalan irtisanomissuojasopimuksen 10 §:n määräys kuulunut työehtosopimuslain 1 §:stä ilmenevän säännöstämiskompetenssin piiriin. Määräys ei sisältänyt ehtoa, jota työsopimuksissa ja työsuhteissa muuten oli noudatettava, sillä määräyksellä tarkoitettu tilanne koski työsuhteen päättymisen jälkeistä aikaa. Työtuomioistuimen tuomiosta n:o 24/1980 kävi ilmi, ettei työnantajan maksettavaksi voitu tuomita hyvityssakkoa sellaisen määräyksen tietensä rikkomisesta, joka ei kuulunut säännöstämiskompetenssin piiriin. Työehtosopimukseen osallista liittoa tai sen alayhdistystä ei voitu tuomita hyvityssakkoon tällaisessa tapauksessa valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä, sillä valvontavelvollisuuskin koski ainoastaan säännöstämiskompetenssin piiriin kuuluvia määräyksiä.
Työnantajaliitto oli myöntänyt yhtiön menetelleen rakennusalan irtisanomissuojasopimuksen 10 §:n vastaisesti. Menettely oli ollut tahallista. Kun yhtiö ei jälkikäteenkään ollut suostunut korvaamaan Immoselle sopimuksen vastaisella menettelyllä aiheuttamaansa vahinkoa, yhtiö oli työehtosopimuksen tieten rikkomisesta tuomittava hyvityssakkoon.
Suomen Rakennusteollisuusliiton Uudenmaan Piiri on ollut jutussa kuultavana.
Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.
________
Työtuomioistuin on tutkinut jutun ja toteaa, että asianosaisliitot ovat eri mieltä rakennusalan irtisanomissuojasopimuksen 10 §:n tiedusteluvelvollisuutta ja takaisinottamista koskevan määräyksen oikeudellisesta luonteesta. Erimielisyys koskee ennen kaikkea sitä, kuuluuko määräys sillä tavoin työehtosopimuslain 1 §:ssä säädetyn säännöstämiskompetenssin piiriin, että sen rikkomisesta voi olla seuraamuksena työehtosopimukseen muutoin kuin osallisena sidotulle työnantajalle hyvityssakkoon tuomitseminen.
Suomen Rakennusteollisuusliitto ja YIT Oy Yleinen Insinööritoimisto ovat myöntäneet, että yhtiö on palkatessaan maaliskuussa 1982 työntekijöitä Imatralla sijainneelle työmaalle niihin töihin, joista Marja-Liisa Immonen edeltäneenä helmikuuna on irtisanottu, laiminlyönyt tiedustella työvoimaviranomaisten välityksellä hänen halukkuuttaan ottaa vastaan tarjolla olevaa työtä. Yhtiö on ilmoittanut laiminlyöntinsä johtuneen huomaamattomuudesta. Työnantajaliitto ja sen Uudenmaan Piiri ovat saaneet tiedon yhtiön menettelystä sen jälkeen, kun yhtiö on ottanut kanteessa tarkoitettuihin töihin uudet työntekijät määräaikaisiin työsuhteisiin.
Kun otetaan huomioon työtuomioistuimen aikaisempien tuomioiden sisältö, työehtosopimuksen tiedustelu- ja työntarjoamista koskevien määräysten sitovuutta muun kuin osallisena sidotun työnantajan osalta on voitu pitää epäselvänä ja riidanalaisena. Tästä syystä työnantajaliitto ja sen alayhdistys eivät ole syyllistyneet kuitenkaan tässä tapauksessa valvontavelvollisuuden laiminlyöntiin eikä yhtiö työehtosopimuksen tietensä rikkomiseen.
Näillä perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi, hyläten kanteen enemmälti, vahvistaa, että YIT Oy Yleinen Insinööritoimisto on menetellyt rakennusalan irtisanomissuojasopimuksen 10 §:n määräyksen vastaisesti jättäessään tiedustelematta työvoimaviranomaisten välityksellä työtä vailla olleen, yhtiön palveluksesta irtisanotun Marja-Liisa Immosen halukkuutta vastaanottaa tarjolla ollutta, hänen entistä työtä vastannutta työtä. Asian laatuun nähden saavat asianosaiset puolin ja toisin kärsiä juttukulunsa.
Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Lehtikunnas, Mörä, Iirola, Heiniö, Hurmalainen, Metsäpelto, Juurinen, Sariola, Uski, Kuivanen, Leivo, Rantala, P. Virtanen, Kenraali ja Salonen.
Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot:
Jäsen Salonen, jonka lausuntoon jäsenet Kenraali, P. Virtanen ja Kuivanen yhtyivät, lausui:
Jäsen Uski, jonka lausuntoon jäsenet Sariola, Juurinen, Metsäpelto ja Hurmalainen yhtyivät, lausui:
Yhdyn tuomion perusteluihin sen kolmen ensimmäisen kappaleen osalta. Tuomiossa esitetyistä perusteista ja tuomiolauselmasta olen seuraavalla tavalla eri mieltä.
Tuomiossaan 24/1980 työtuomioistuin on todennut eräissä ratkaisuissaan katsoneensa, että työnantaja voidaan tuomita velvoitemääräyksen rikkomisesta hyvityssakkoon, milloin määräystä saattaa rikkoa vain työnantaja mutta ei työnantajayhdistys. Tällöin on kysymyksessä ollut kuitenkin työehtosopimukseen osallisena sidottu työnantaja, jota määräys velvoitemääräyksenäkin on sitonut. Tässä tuomiossaan työtuomioistuin on lisäksi todennut, että kun tällainen määräys ei sido työehtosopimukseen muutoin kuin osallisena sidottua työnantajaa, ei tällaista työnantajaa myöskään voida tuomita hyvityssakkoon sillä perusteella, ettei hän ole noudattanut määräystä.
Lailla voidaan säännellä työnantajan velvollisuuksista työntekijöitä kohtaan laajemmaltikin kuin työehtosopimuksella on mahdollista sopia niistä työnantajaa sitovasti. Irtisanotun työntekijän takaisinottamista koskeva menettely on työsopimuslakiin vuonna 1978 tehdyllä muutoksella saatettu työsopimuksissa yleisesti noudatettavaksi ehdoksi.
Oikeuskirjallisuudessa ja oikeuskäytännössä on työehtosopimuslain 1 §:n mukaista säännöstämiskompetenssia rajattaessa katsottu, että se ei koske aikaa ennen työsuhteen syntymistä tai työsuhteen päättymisen jälkeen. Toisaalta katson myös, ettei ole esitetty syytä muuttaa kantaa sen suhteen, että irtisanomissuojasopimuksen 10 §:n sisältöinen määräys on luonteeltaan velvoitemääräys. Näin ollen sen rikkomisesta ei voida tuomita työehtosopimuslain 7 §:n mukaista hyvityssakkoa muutoin kuin osallisena sidotulle työnantajalle eikä sen noudattamisen valvonnan voida katsoa kuuluvan työehtosopimuslain 8 §:n mukaisen lakisääteisen valvontavelvollisuuden piiriin.
Suomen Rakennusteollisuusliitto ja YIT Oy Yleinen Insinööritoimisto ovat myöntäneet, että yhtiö on palkatessaan maaliskuussa 1982 työntekijöitä Imatralla sijainneelle työmaalle niihin töihin, joista Marja-Liisa Immonen edeltäneenä helmikuuna on irtisanottu, laiminlyönyt tiedustella työvoimaviranomaisten välityksellä hänen halukkuuttaan ottaa vastaan tarjolla olevaa työtä. Yhtiö on ilmoittanut laiminlyöntinsä johtuneen huomaamattomuudesta. Työnantajaliitto ja sen Uudenmaan Piiri ovat saaneet tiedon yhtiön menettelystä sen jälkeen, kun yhtiö on ottanut kanteessa tarkoitettuihin töihin uudet työntekijät määräaikaisiin työsuhteisiin.
Edellä olevilla perusteilla harkitsen oikeaksi, kanteen muutoin hyläten, vahvistaa, että YIT Oy Yleinen Insinööritoimisto ei ole menetellyt rakennusalan irtisanomissuojasopimuksen 10 §:n määräysten mukaisesti jättäessään tiedustelematta työvoimaviranomaisilta työtä vailla olleen ja yhtiöön aikaisemmin työsuhteessa olleen Marja-Liisa Immosen halukkuutta vastaanottaa tarjolla olevaa työtä. Suomen Rakennusteollisuusliiton ja YIT Oy Yleisen Insinööritoimiston velvoitan yhteisvastuullisesti korvaamaan työntekijäliiton oikeudenkäyntikulut 1 000 markalla.