Labor court dismisses union appeal and orders employer to pay damages for terminating union rep's contract due to illness.

Osastoluottamusmies oli sairauden vuoksi tullut kykenemättömäksi tekemään entistä työtään, mutta hän olisi kyennyt suorittamaan työpaikalla esiintyneitä kevyempiä töitä. Työnantajan, joka oli irtisanomisen sijasta purkanut luottamusmiehen työsuhteen työsopimuslain 43 §:n 2 momentin 5 kohdan nojalla, katsottu menetelleen luottamusmiessopimuksen vastaisesti. Työnantaja tuomittu maksamaan vahingonkorvausta työsuhteen perusteettomasta purkamisesta.

Työnantajaliitto ei ollut laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan. (Ään.)

Asianosaiset: Metallityöväen Liitto r.y. Autoalan Työnantajaliitto r.y.

Kuultavat: Are Oy

RATKAISU

Sovelletut työehtosopimuskohdat:

Asianosaisliittojen välillä 30.4.1981 allekirjoitetussa auto- ja konekorjaamoalan työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

I YLEISTÄ

2 §

Keskusjärjestöjen väliset sopimukset

Yleiset Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan seuraavia sopi- liitteinä olevia keskusjärjestöjen välillä solmitmukset, tuja sopimuksia: STK-SAK

Luottamusmiessopimus allekirjoituspöytäkirjoineen

2.4.1969

Yleissopimus irtisanomisen ja lomautuksen perusteista allekirjoituspöytäkirjoineen 6.6.1978 sekä soveltamisohjeet 15.1.1981

Työehtosopimuksen osana noudatettavassa luottamusmiessopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

4 §

Luottamusmiehen työsuhde

4. Pääluottamusmiestä ei saa irtisanoa paitsi jäljempänä mainitussa tapauksessa.

Jos yrityksen työvoimaa vähennetään tai lomautetaan taloudellisista tai tuotannollisista syistä, ei tällaista toimenpidettä saa kohdistaa pääluottamusmieheen, ellei teollisuuslaitoksen toimintaa keskeytetä kokonaan. Mikäli yhteisesti todetaan, ettei pääluottamusmiehelle voida tarjota hänen ammattiaan vastaavaa tai hänelle muutoin sopivaa työtä, voidaan tästä säännöstä kuitenkin poiketa. Työosaston luottamusmieheen on osaston puitteissa, mikäli mahdollista, sovellettava samoja sääntöjä.

Luottamusmiehen työsuhdetta ei saa purkaa sairauden johdosta tai työsopimuslain 31 §:n 1 momentin 6 kohdan nojalla sillä perusteella, että hän on rikkonut työsopimuslain 15 §:ään sisältyviä järjestysmääräyksiä. Työnantaja, joka ei noudata edellä tässä kohdassa mainittuja määräyksiä, on velvollinen suorittamaan luottamusmiehelle 22.2.1966 tehdyn irtisanomissuojasopimuksen 4 §:n mukaan määräytyvän korvauksen.

Työehtosopimuksen osana noudatettavassa irtisanomissuojasopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

4§

Irtisanomisen perusteet

Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisena irtisanomisperusteena pidetään sellaisia taloudellisia ja tuotannollisia syitä, jotka aiheuttavat työn muuta kuin tilapäistä vähentymistä. Irtisanomisperusteena pidetään myös syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia työntekijöistä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättämistä, järjestysmääräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

Irtisanominen liikkeen luovutuksen johdosta sekä työnantajan konkurssin ja kuoleman vuoksi tapahtuu työsopimuslain 40 ja 41 §:ssä määrätyllä tavalla.

Irtisanominen toimitetaan todistettavasti. Irtisanomisen syy ja työsuhteen lakkaamisaika on vaadittaessa ilmoitettava kirjallisesti työntekijälle.

5 §

Korvaus perusteettomasta irtisanomisesta ja lomauttamisesta

Jos työnantaja perusteettomasti irtisanoo työntekijän työsopimuksen tai lomauttaa hänet eikä käytyjen neuvottelujen jälkeen ennen työsuhteen päättymistä tai lomautuksen alkamista peruuta toimenpidettä, hän on velvollinen korvaamaan työntekijän vahingon.

Päätettäessä korvauksen suuruudesta on otettava huomioon työntekijän ansion menetys, työsuhteen kestoaika, työntekijän ikä, työntekijän mahdollisuus hankkia uutta työtä, jota hänen ammattitaitonsa ja työkykynsä huomioonottaen voidaan pitää hänelle sopivana, työntekijän itsensä työsuhteen katkaisemiseen ehkä antama aihe sekä muut asiaan vaikuttavat tekijät. Korvauksen suuruuden ei kuitenkaan tule ylittää kuuden edellisen kalenterikuukauden palkkaa. Milloin työsuhde ei vielä ole kestänyt kuutta kuukautta, korvauksen ei tule ylittää työntekijälle siinä työsuhteessa viimeksi olleen palkan mukaan laskettua kuuden kuukauden palkkaa. Jos työsuhde on jatkunut keskeytyksettä yli 10 vuotta ja mahdollisuudet hankkia uutta työtä ovat heikot, korvauksen suuruuden ei kuitenkaan tule ylittää 12 edellisen kalenterikuukauden palkkaa.

Metallityöväen Liitto on kanteessaan lausunut, että asentaja Matti Ahlqvist oli työskennellyt Autoalan Työnantajaliiton jäsenyrityksen Are Oy:n palveluksessa pakettiauto- ja traktoriasentajana 20.5.1963-11.6.1982 välisen ajan. Vuoden 1981 alusta työsuhteensa päättymiseen Ahlqvist oli toiminut työosastonsa työntekijöiden luottamusmiehenä. Työnantaja oli 11.6.1982 purkanut Ahlqvistin työsopimuksen Ahlqvistin sairauden perusteella vedoten työsopimuslain 43 §:n 2 momentin 5 kohtaan. Luottamusmiessopimuksen 4 §:n 4 kohdassa oli kielletty luottamusmiehen työsopimuksen purkaminen sairauden vuoksi. Näin ollen työnantaja oli Ahlqvistin työsopimuksen purkaessaan menetellyt sanotun sopimuksen vastaisesti.

Työnantajalla ei myöskään ollut ollut perustetta työsopimuslain 37 §:n 2 momentin nojalla irtisanoa Ahlqvistin työsopimusta. Ahlqvist oli tosin työsopimuksen purkamishetkellä ollut selkävaivojensa vuoksi työkyvytön, mutta hän oli kuitenkin tuolloin ollut jo kuntoutumassa. Sitäpaitsi vakuutusyhtiö oli hylännyt Ahlqvistin työkyvyttömyyseläkettä koskevan hakemuksen. Näin ollen Ahlqvistin työkyvyn ei voitu katsoa työsopimuslain 37 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla pysyvästi heikentyneen. Ahlqvist ei ollut enää kesäkuun 1982 jälkeen ollut työkyvytön.

Autoalan Työnantajaliitto oli liittotason neuvotteluissa hyväksynyt Are Oy:n menettelyn.

Edellä olevilla perusteilla Metallityöväen Liitto on esittämistään palkka- ja korvausvaatimuksista enemmälti luopuen vaatinut, että työtuomioistuin velvoittaisi Are Oy:n suorittamaan Ahlqvistille neljän kuukauden irtisanomisajan palkkana 21,85 markan tuntipalkan mukaan laskettuna 15 382,40 markkaa ja vahingonkorvauksena luottamusmiessopimuksen ja irtisanomissuojasopimuksen rikkomisesta 12 kuukauden palkkaa vastaavat 46 147,20 markkaa molemmat määrät 16 %:n korkoineen haasteen tiedoksiantamisesta lukien. Lisäksi Metallityöväen Liitto on vaatinut Autoalan Työnantajaliiton tuomitsemista maksamaan hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä.

Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliiton välisistä luottamusmiessopimuksen soveltamisohjeista kävi ilmi, että työnantajalla oli oikeus työkyvyttömyyden perusteella purkaa myös osastoluottamusmiehen työsuhde.

Autoalan Työnantajaliitto on edelleen lausunut, että Ahlqvistin viimeinen tuntipalkka ennen hänen työkyvyttömyytensä alkamista oli ollut 19,51 markkaa. Ahlqvistille mahdollisesti tuomittava vahingonkorvaus oli siten laskettava tuon palkan perusteella käyttäen kuukausipalkan laskemisessa kerrointa 170. Irtisanomissuojasopimuksen mukaan vahingonkorvaus määräytyi työsuhteen päättymistä edeltäneiden 12 kuukauden palkan perusteella. Kun Ahlqvist ei ollut tuona aikana ollut työssä eikä hänelle siten ollut maksettu palkkaa, Ahlqvistilla ei sopimuksen sanamuodonkaan mukaan ollut oikeutta vahingonkorvaukseen.

Edellä olevilla perusteilla Autoalan Työnantajaliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Are Oy on ollut jutussa kuultavana.

________

Työtuomioistuin, joka ei anna lausuntoa kanteesta siltä osin kuin siitä on luovuttu, on muilta osin tutkinut jutun ja katsoo siinä selvitetyksi, että Autoalan Työnantajaliiton jäsenyritys Are Oy on kesäkuun 11 päivänä 1982 purkanut työosastonsa työntekijöiden luottamusmiehenä toimineen asentajan Matti Ahlqvistin työsopimuksen työsopimuslain 43 §:n 2 momentin 5 kohdan nojalla pitkäaikaisen sairauden aiheuttaman työkyvyttömyyden vuoksi. Metallityöväen Liitto r.y. on katsonut, että työnantaja on työsopimuksen purkaessaan menetellyt STK:n ja SAK:n kesken 2.4.1969 tehdyn luottamusmiessopimuksen 4 §:n 4 kohdan vastaisesti.

Jutussa todistusaineistona olevista lääkärintodistuksista esitetyistä lausunnoista ja todistajana kuullun lääkärin todistajanlausunnosta voidaan työtuomioistuimen mielestä päätellä, että Ahlqvist on tässä tapauksessa tullut kykenemättömäksi sairauden vuoksi siihen työhön, mitä hän on työnantajan palveluksessa suorittanut. Sen sijaan hän ei ole ollut täysin työkyvytön. Hän olisi esitetyn näytön perusteella arvostellen ollut kykenevä suorittamaan työpaikalla esiintyneitä kevyempiä asennustöitä, joihin työnantajalla olisi ollut mahdollisuus sijoittaa hänet irtisanomisaikaa vastaavaksi lyhyeksi ajaksi. Näissä olosuhteissa on ollut luottamusmiessopimuksen tarkoituksen vastaista päättää työsuhde irtisanomisaikaa noudattamatta. Työnantajalla ei siis olisi ollut tässä tapauksessa oikeutta purkaa Ahlqvistin työsopimusta mainitsemallaan perusteella.

Mitä sitten tulee kysymykseen työnantajaliiton mahdollisesta valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä, niin työtuomioistuin katsoo kysymyksen työnantajan oikeudesta purkaa työsopimus olleen tässä tapauksessa niin tulkinnanvaraisen, ettei työnantajaliiton voida katsoa tukiessaan kannanotollaan työnantajan kantaa syyllistyneen valvontavelvollisuuden laiminlyöntiin.

Näillä perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi hyläten työnantajaliittoon kohdistuneen kanteen kokonaan ja työnantajaan kohdistuneen kanteen enemmälti velvoittaa Are Oy:n suorittamaan Ahlqvistille vahingonkorvauksena perusteettomasta työsuhteen purkamisesta irtisanomisajan palkkaa ja sen lisäksi tulevaa sopimusrikkomuksen muutoin aiheuttamaa hyvitystä vastaavat kaksikymmentätuhatta (20 000) markkaa 16 %:n korkoineen haastepäivästä 12.9.1983 lukien. Sen ohessa Are Oy velvoitetaan maksamaan Metallityöväen Liitolle oikeudenkäyntikulujen korvaukseksi tuhat neljäsataa (1 400) markkaa.

Jäsenet: Lehtikunnas, puheenjohtaja, Kourilehto, Vihma, Jussila, Leivo ja Hietikko.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot:

Jäsen Jussila, jonka lausuntoon jäsen Vihma yhtyi, lausui:

Metallityöväen Liiton ja Autoalan Työnantajaliiton kesken ajalla 30.4.1981 - 28.2.1983 voimassa olleen työehtosopimuksen määräyksen perusteella on jutussa esillä olevassa työsuhteessa ollut noudatettavana STK:n ja SAK:n kesken 2.4.1969 tehty luottamusmiessopimus. Sen 4 §:n 4-kohdan 3. kappaleessa on otettu huomioon työsopimuslain 31 §:n 1 momentin 4-kohtaan 4.1.1968 tehty muutos, jonka mukaan työnantajalta on poistettu oikeus purkaa työsopimus pelkästään sillä perusteella, että työntekijä on estynyt suorittamasta työtään sairauden johdosta. Lainmuutoksen perustelujen mukaan työnantajalle syntyy tässä tapauksessa työsopimuksen purkamisoikeus vasta silloin, jos este on muodostunut jatkuvaksi.

Luottamusmiessopimuksen soveltamisohjeiden 4 §:n 4-kohtaa koskevassa osassa STK ja SAK ovat lainmuutoksen tarkoitusta noudattaen todenneet yhteisesti ja nimenomaisesti, että kun työntekijä on jatkuvasta syystä estynyt toimittamaan työsopimuksensa tarkoittamaa työtä, voidaan työsopimukseen perustuva työsuhde lakkauttaa purkamalla työsopimus.

Sopimuspuolet ovat niin ikään olleet yhtä mieltä siitä, että tätä purkuperustetta voidaan soveltaa myös luottamusmieheen. Edelleen sopimuspuolet ovat yhteisesti todenneet olevan suotavaa, että kyseessä olevassa tilanteessa käytettäisiin työsopimuksen irtisanomista eikä sen purkamista. Tämä kannanotto on kuitenkin ilmaistu ehdollisessa sanamuodossa, luomatta siitä työnantajaa sitovaa menettelyvelvoitetta.

Näin ollen hylkään kanteen. Asian laatuun katsoen saavat asianosaiset kärsiä omat oikeudenkäyntikulunsa.