Labor court allows 40% deduction from daily allowance for employer-provided lodging under construction industry collective agreement.

Kysymys oli samanlaisesta asiasta kuin tuomiolla n:o 49/1984 ratkaistussa lausuntoasiassa.

Asianosaiset: Lausunto Vaasan raastuvanoikeudelle Paul Hägen, Jouni Lampinen, Risto Pohjoisaho/Oy Vaasan Kovabetonilattia

Kuultavat: Suomen Rakennusteollisuusliitto r.y. Rakennustyöläisten Liitto r.y.

RATKAISU

Sovelletut työehtosopimuskohdat:

Suomen Rakennusteollisuusliitto r.y:n ja Suomen Rakennustyöläisten Liitto r.y:n välillä 18.2.1979-29.2.1980 voimassa olleessa työehtosopimuksessa on muun ohessa seuraava määräys:

VI. Erinäisiä korvauksia koskevat määräykset

19 §

Päiväraha 1. Jos työntekijä työnantajan määräyksestä matkustaa ja työhön kotipaikkakuntansa ulkopuolelle, josta hän ei matka- voi saapua yöksi kotiin, maksetaan hänelle paitsi kustan- hinnoittelussa määrättyä palkkaa myöskin päivärahaa nusten kahdelta ensimmäiseltä viikolta 55 markkaa päivältä korvaus ja sen jälkeen 52 markkaa päivältä. Jos työnantajan matka- puolesta järjestetään työntekijälle asunto- tai töissä muita etuja, vähennetään päivärahasta niitä vastaava kohtuullinen osa. Matkoista, jotka tehdään työnantajan pyynnöstä, maksaa työnantaja sekä matkakustannukset II luokassa että palkan kultakin matkapäivältä korkeintaan 12 tunnilta, tuntipalkan mukaan. Mikäli työntekijälle maksetaan makuupaikan hinta, ei matka-ajalta korvausta makseta kello 21.00-06.00 väliseltä ajalta.

Vaasasta olevat betonimiehet Risto Pohjoisaho ja Paul Hägen sekä Tampereelta oleva betonimies Jouni Lampinen ovat Vaasasta olevaa Oy Vaasan Kovabetonilattiaa vastaan Vaasan raastuvanoikeudessa ajamassaan kanteessa muun muassa lausuneet, että Pohjoisaho ja Lampinen olivat työskennelleet yhtiön palveluksessa 1.2.1980-30.6.1981 välisen ajan ja Hägen 26.5.1980 alkaen. Kantajat olivat työnantajan määräyksestä olleet matkatöissä mainittuna aikana kukin yhteensä 98 rakennusalan työehtosopimuksen mukaan päivärahaan oikeuttavaa päivää. Yhtiö ei ollut kuitenkaan useista pyynnöistä ja neuvotteluista huolimatta maksanut päivärahoja kantajille. Sen vuoksi Pohjoisaho, Hägen ja Lampinen ovat kanteessa vaatineet muun muassa, että yhtiö velvoitettaisiin suorittamaan maksamatta jääneistä päivärahoista heille yhteensä 23 139 markkaa 6 %:n korkoineen 30.6.1981 lukien.

Pohjoisaho ja hänen myötäpuolensa ovat raastuvanoikeudessa vielä lausuneet, ettei työnantajalla ollut voimassa olleiden rakennusalan työehtosopimusten mukaan oikeutta jättää päivärahaa maksamatta sen vuoksi, että työnantaja oli järjestänyt työntekijöille majoituksen työmailla. Työehtosopimuksen mainittu määräys oli sitova siinäkin tapauksessa, että osapuolet olisivat työsopimuksessa sopineet toisin. Koska päiväraha oli korvausta tulon hankkimisesta aiheutuneista kustannuksista, kysymys ei voinut olla urakkapalkkaan sisältyvästä erästä.

Osa työkohteista oli tosin sijainnut niin lähellä Vaasaa, että majoittuminen muualle ei ollut ollut tarpeen. Etäisyyden ollessa asunnon ja työpaikan välillä yli 50 kilometriä ei kotona majoittumista ollut voitu edellyttää. Velvollisuus päivärahan maksamiseen perustui siihen, että työnantaja oli järjestänyt työpaikkakunnalla työntekijöille majoituksen. Kun siis majoitus oli järjestetty, oli työnantaja velvollinen maksamaan päivärahaa. Tällöin oli katsottava työnantajan edellyttäneen työntekijöiden majoittuvan työntekopaikkakunnalla.

Vuoden 1980 rakennusalan työehtosopimuksen mukaan yhtiöllä oli oikeus vähentää päivärahan määrästä kohtuullinen osa. Kuitenkin 4.4.1981 voimaan tulleessa rakennusalan työehtosopimuksessa oli vähentämisoikeus poistettu.

Kantajat ovat kuulustuttaneet todistajana yhtiön palveluksessa ollutta työntekijää. Hän on kertonut työskennelleensä samoilla työmailla kantajien kanssa vuoden 1980 aikana. Palkka oli ollut urakkapalkka. Työnantaja oli maksanut majoituksen vieraalla paikkakunnalla, mutta ei päivärahaa. Työpaikat olivat sijainneet niin kaukana kotipaikkakunnalta, ettei majoittuminen ollut mahdollista kotipaikkakunnalla. Silloin kun työnantaja oli järjestänyt majoituksen hotellissa, siihen oli liittynyt aamupala. Milloin majoitus oli järjestetty leirintäalueelle, aamupala ei sisältynyt majoitukseen. Yhtiö puolestaan on kuulustuttanut todistajina kahta työntekijää ja myös työnjohtajaa. Heidän kertomuksistaan käy selville, että yhtiö oli maksanut majoituksen, aamupalan ja matkakulut.

Vaasan raastuvanoikeus on 16.11.1982 julistamallaan välipäätöksellä päättänyt pyytää työtuomioistuimen lausunnon sen selvittämiseksi, mitä rakennusalan työehtosopimuksen määräys työnantajan oikeudesta vähentää päivärahasta kohtuullinen osa sillä perusteella, että työnantaja on järjestänyt työntekijöille asunnon ja muita etuja, tarkoittaa.

Työtuomioistuin on työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n nojalla varannut Suomen Rakennusteollisuusliitolle ja Rakennustyöläisten Liitolle tilaisuuden tulla asiassa kuulluiksi.

Suomen Rakennusteollisuusliitto on antanut työtuomioistuimelle näin kuuluvan lausunnon:

Päiväraha määritellään työnantajan maksamaksi kokonaiskorvaukseksi niistä ylimääräisistä kustannuksista, joita työntekijälle aiheutuu hänen matkustettuaan työnantajansa määräyksestä työhön kotipaikkakuntansa ulkopuolelle, josta hän ei voi saapua yöksi kotiin. Näiksi korvattaviksi kustannuksiksi katsotaan asunto-, ruokailu- ja muut elantokustannukset.

Kun työnantaja saattaa järjestää työntekijälle matkatyössä ilmaisen asunnon tai maksuttoman ruokailun, on kohtuutonta, että työntekijälle maksettaisiin tällaisessa tapauksessa täysimääräinen päiväraha. Tämän vuoksi otettiin elokuun 17 päivänä 1951 rakennusalan työehtosopimukseen päivärahapykälään määräys, jonka mukaan, mikäli työnantajan puolesta järjestetään työntekijälle asunto- tai muita etuja, vähennetään päivärahasta niitä vastaava kohtuullinen osa. Määräys pysyi samasanaisena aina huhtikuun 4 päivään 1981 asti. Vastaavansisältöinen määräys sisältyy myös monien muiden teollisuusalojen työehtosopimuksiin.

Rakennusalan työehtosopimuksen osapuolten, Suomen Rakennusteollisuusliiton ja Rakennustyöläisten Liiton kesken ei ole tiettävästi koskaan määritelty eikä sovittu, millä markka- tai prosenttimäärällä ilmainen asunto, maksuton ruokailu tai muu etu vähentää täysimääräisen päivärahan suuruutta. Sitävastoin Suomen Työnantajain Keskusliitto on suorittanut asiasta tutkimuksia ja määrittänyt päivärahan koostumuksen. Keskusliiton antaman suosituksen mukaan päiväraha rakentuu seuraavista osista

majoitus 50 %

ruoka 25 %

aamiainen 5 %

lounas 10 %

päivällinen 10 %

muut elantokustannukset 25 %

Edellä kerrottu suositus on lainattu STK:n vuonna 1980 julkaisemasta kirjasesta "Ulkomaantyötä koskevat oikeudelliset säännökset", sivu 66 (liite 1). Saamamme tiedon mukaan ei Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö ole tutustuttuaan kirjaan ilmoittanut eriävää mielipidettä tähän kohtaan.

Suomen Rakennusteollisuusliitto on sen jäsenyritysten tiedustellessa, miten esim. ilmainen asunto tai maksuton ruokailu vähentää täyden päivärahan määrää, ilmoittanut edellä mainitun päivärahan rakennejaon. Saamamme tiedon mukaan on sitä myös jäsenyrityksissämme noudatettu eikä siitä ole syntynyt erimielisyyttä työnantajain ja työntekijöiden tai näitä edustavien liittojen välillä.

Rakennustyöläisten Liitto on antanut työtuomioistuimelle näin kuuluvan lausunnon:

Tätä lausuntoa laadittaessa käytössämme on ollut Suomen Rakennusteollisuusliiton 16.5.1983 päivätty lausunto. Sen osalta toteamme, ettei Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK r.y. ole sitoutunut STK:n vuonna 1980 julkaisemassa kirjasessa "ulkomaantyötä koskevat oikeudelliset säännökset" esitettyyn päivärahan jaottelusuositukseen. Siihen ei ole sitoutunut myöskään Rakennustyöläisten Liitto. Kun työehtosopimusosapuolten yhteisiä vähentämisohjeita tai suosituksiakaan ei ole, joudutaan jokainen tapaus periaatteessa käsittelemään erikseen.

Esillä olevassa tapauksessa on perin työlästä jälkikäteen määritellä päivärahasta vähennettävä osuus. Työntekijöiden ilmoituksen mukaan pääosa majoituksesta on ollut motellitasoa, mutta mukana on ollut myös huomattavastikin sitä heikompaa tasoa aina leirintäaluemajoitukseen asti. Viimeksi mainituissa tapauksissa myöskään aamupalaa ei ole työnantajan toimesta järjestetty. Edellä lausutun mukaisesti joudutaan arvioratkaisuun. Sellaisena Rakennustyöläisten Liitto esittää, että työehtosopimuksen mukaiseksi vähennykseksi tässä tapauksessa vahvistettaisiin 30 %.

Esivalmistelussa Rakennustyöläisten Liitto on lisäksi lausunut, etteivät Suomen Rakennusteollisuusliitto ja Rakennustyöläisten Liitto olleet sopineet Suomen Rakennusteollisuusliiton lausunnossaan esittämästä päivärahan jaottelusta. Rakennustyöläisten Liitto ei hyväksynyt jaoittelussa käytettyjä prosenttilukuja sellaisinaan. Kussakin tapauksessa päivärahan koostumus oli määriteltävä erikseen. Jaottelu oli kuitenkin oikean suuntainen.

Esivalmistelua jatkettaessa liitot ovat ilmoittaneet, että heidän yhteisen käsityksensä mukaan kanteessa tarkoitetussa tapauksessa majoituksen osuutena lisäetuineen tuli päivärahasta vähentää 40 %.

________

Työtuomioistuin on päättänyt antaa asiassa seuraavan lausunnon:

Rakennusalan työehtosopimuksen mukaan työnantaja, joka järjestää työntekijälle asunto- tai muita etuja, saa vähentää päivärahasta niitä vastaavan kohtuullisen osan. Päiväraha on tarkoitettu korvaukseksi niistä ylimääräisistä kustannuksista, joita työntekijälle aiheutuu hänen joutuessaan työskentelemään ja sen vuoksi yöpymään kotipaikkakuntansa ulkopuolella. Suomen Rakennusteollisuusliitto ja Rakennustyöläisten Liitto ovat lausunnoissaan olleet yhtä mieltä siitä, että päivärahalla korvattavia kustannuksia ovat asunto-, ruokailu- ja muut elantokustannukset. Muilla elantokustannuksilla lähinnä tarkoitetaan niitä lisämenoja, joita kotipaikkakunnan ulkopuolella oleskelemisesta aiheutuu totuttuun elinympäristöön verrattuna.

Liitot eivät ole täysin yksimielisiä siitä, mikä on näiden kustannusten osuus päivärahasta.

Suomen Rakennusteollisuusliitto on Suomen Työnantajain Keskusliiton antaman ulkomaalla tehtävää työtä koskevan suosituksen mukaisesti katsonut, että päivärahasta tulisi majoituksen osuutena vähentää 50, ruokailun 25 ja muiden elantokustannusten osuutena 25 prosenttia. Ruokailulle lasketuista prosenttiluvuista aamiaisen osuus on 5, lounaan 10 ja päivällisen 10 prosenttia. Suosituksessa ilmoitetut prosenttiluvut ovat vain ohjeellisia. Esimerkiksi majoituksen tasolle tai ruoan laadulle voidaan antaa merkitystä yksittäistapauksessa prosenttiosuuksia määrättäessä.

Rakennustyöläisten Liitto on puolestaan myöntänyt suosituksen prosenttimäärät suuntaa antaviksi, mutta ollut sitä mieltä, että kussakin yksittäistapauksessa on harkittava erikseen päivärahasta vähennettävä osuus.

Raastuvanoikeuden lausunnossa tarkoitetussa tapauksessa työnantaja on järjestänyt työntekijöille majoituksen, josta osaan on kuulunut vapaa aamiainen. Liitot ovat lausuntoasiassa toimitetussa esivalmistelussa olleet yksimielisiä siitä, että puheena olevassa tapauksessa päivärahasta tulisi vähentää majoituksen osuutena aamiaisineen 40 prosenttia.

Työtuomioistuin, jolla ei ole perustetta poiketa liittojen yhteisesti hyväksymästä käsityksestä, lausuntonaan esittää, että riidanalaisessa asiassa työnantajan järjestämien etuuksien johdosta työntekijöille tulevista päivärahoista olisi, huomioon ottaen edellä selostetut ja liittojen lausunnoista muutoin ilmenevät näkökohdat, vähennettävä 40 prosentin suuruinen osuus.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Mörä, Vihma, Heiniö, Palanko-Laaka ja Hölttä.

Lausunto oli yksimielinen.