Employer ordered to pay damages for unjust dismissal due to failure to utilize employee's skills for retention.

Työnantaja, joka ei ollut töiden uudelleenjärjestelyn yhteydessä riittävästi selvittänyt mahdollisuuksia käyttää irtisanotun työntekijän ammattitaitoa hyväksi hänen työsuhteensa säilyttämiseksi, tuomittu maksamaan vahingonkorvausta perusteettomasta irtisanomisesta. (Ään.)

Asianosaiset: Metallityöväen Liitto r.y. Autoalan Työnantajaliitto r.y.

RATKAISU

Sovelletut työehtosopimuskohdat:

Asianosaisliittojen kesken 30.4.1981 allekirjoitetussa auto- ja konekorjaamoalan työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

I YLEISTÄ

2 §

Keskusjärjestöjen väliset sopimukset

Yleiset sopimukset, STK-SAK

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan seuraavia liitteinä olevia keskusjärjestöjen välillä solmittuja sopimuksia:

Yleissopimus irtisanomisen ja lomautuksen perusteista allekirjoituspöytäkirjoineen 6.6.1978 sekä soveltamisohjeet 15.1.1981

Edellä mainitussa 6.6.1978 allekirjoitetussa irtisanomisen ja lomautuksen perusteita koskevassa yleissopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

4 §

Irtisanomisen perusteet

Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisena irtisanomisperusteena pidetään sellaisia taloudellisia ja tuotannollisia syitä, jotka aiheuttavat työn muuta kuin tilapäistä vähentymistä. Irtisanomisperusteena pidetään myös syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia työntekijöistä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättämistä, järjestysmääräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

5 §

Korvaus perusteettomasta irtisanomisesta ja lomauttamisesta

Jos työnantaja perusteettomasti irtisanoo työntekijän työsopimuksen tai lomauttaa hänet eikä käytyjen neuvottelujen jälkeen ennen työsuhteen päättymistä tai lomautuksen alkamista peruuta toimenpidettä, hän on velvollinen korvaamaan työntekijän vahingon.

Päätettäessä korvauksen suuruudesta on otettava huomioon työntekijän ansion menetys, työsuhteen kestoaika, työntekijän ikä, työntekijän mahdollisuus hankkia uutta työtä, jota hänen ammattitaitonsa ja työkykynsä huomioonottaen voidaan pitää hänelle sopivana, työntekijän itsensä työsuhteen katkaisemiseen ehkä antama aihe sekä muut asiaan vaikuttavat tekijät. Korvauksen suuruuden ei kuitenkaan tule ylitää kuuden edellisen kalenterikuukauden palkkaa. Milloin työsuhde ei vielä ole kestänyt kuutta kuukautta, korvauksen ei tule ylitää työntekijälle siinä työsuhteessa viimeksi olleen palkan mukaan laskettua kuuden kuukauden palkkaa. Jos työsuhde on jatkunut keskeytyksettä yli 10 vuotta ja mahdollisuudet hankkia uutta työtä ovat heikot, korvauksen suuruuden ei kuitenkaan tule ylittää 12 edellisen kalenterikuukauden palkkaa.

9 §

Takaisinottaminen

Milloin työnantaja on irtisanonut työsopimuksen muista kuin työntekijästä johtuvista syistä, ja työnantaja kuuden kuukauden kuluessa tarvitsee työvoimaa samoihin tai samanlaisiin tehtäviin, tulee työnantajan tiedustella paikalliselta työvoimaviranomaiselta, onko entisiä työntekijöitä etsimässä tämän viranomaisen välityksellä työtä, ja myönteisessä tapauksessa tarjota työtä ensisijassa näille työnhakijoille.

Metallityöväen Liitto on työtuomioistuimessa lausunut, että liiton jäsen Olavi Lehtola oli työskennellyt Autoalan Työnantajaliiton jäsenyrityksen Oulun Autoliike Oy:n palveluksessa autosähköasentajana vuodesta 1953 vuoden 1982 marraskuuhun saakka. Oulun Autoliike oli irtisanonut Lehtolan työsuhteen 5.7.1982. Irtisanomisperusteiksi oli ilmoitettu työvoiman vähentäminen taloudellisista ja tuotannollisista syistä.

Toukokuussa 1982 oli työnantajan edustaja ilmoittanut työntekijöiden pääluottamusmiehelle, että yhtiön oli korjaamon tuottavuuden parantamiseksi irtisanottava yksi autosähköasentaja. Työnantajan edustaja oli korostanut, että yhden asentajan irtisanominen riittäisi. Lehtolan irtisanomisajan kestäessä oli kaksi muuta autosähköasentajaa irtisanoutunut yhtiön palveluksesta. Pääluottamusmies oli vaatinut kummallakin kerralla, että työnantajan oli peruutettava Lehtolan irtisanominen, koska siihen ei ollut enää perusteita. Yhtiö oli kuitenkin kieltäytynyt suostumasta vaatimuksiin.

Lehtolan työsuhteen päätyttyä oli työnantajan puolelta tiedusteltu pääluottamusmieheltä mielipidettä erään työnjohtajan siirtämisestä sähköasentajan tehtäviin vaikka työnjohtaja olikin kieltäytynyt siirtymästä toisiin tehtäviin, työnantajan menettely osoitti, ettei yhtiöllä kahden muun autosähköasentajan irtisanouduttua enää ollut palveluksessaan riittävästi autosähköasentajia. Irtisanomisperusteena käytettyjä taloudellisia ja tuotannollisia syitä ei näin ollen ollut. Maaliskuussa 1983 oli yhtiön palvelukseen otettu kaksi uutta autosähköasentajaa. Yhtiön palvelukseen oli lisäksi toukokuussa 1983 palkattu kaksi teknisen koulun oppilasta ja kesäkuussa kaksi ammattikoululaista kesäajan kestävään määräaikaiseen työsuhteeseen.

Näillä perusteilla Metallityöväen Liitto on vaatinut Oulun Autoliike Oy:n velvoittamista suorittamaan Lehtolalle vahingonkorvauksena irtisanomissuojasopimuksen vastaisesta menettelystä määrältään jutun käsittelyn aikana täsmennetyt 49 019,52 markkaa ja Autoalan Työnantajaliiton tuomitsemista valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä hyvityssakkoon.

Irtisanomissuojasopimuksen 11 §:n määräysten mukaan oli viimeksi irtisanottava yrityksen toiminnalle tärkeitä ammattityöntekijöitä ja sen lisäksi oli kiinnitettävä huomiota työsuhteen kestoaikaan. Vaikka Lehtolan työsuhde oli kestänyt varsin kauan, oli hän ammattityöntekijänä taloon jääneeseen autosähköasentajaa verrattuna vähemmän tärkeä sen vuoksi, että hänen työtaitonsa oli sähkötöissäkin suppeampi. Tästä syystä hänen joutoaikansa oli esimerkiksi hänen irtisanomisaikanaan ollut yli 20 prosenttia työajasta. Häntä ei voitu käyttää edes kaikissa sähköasennustöissä puhumattakaan muista asennustöistä. Tämän vuoksi Lehtolaa ei ollut pidettävä irtisanomisjärjestyksessä muihin nähden paremmassa asemassa olevana. Työnantaja ei ollut missään vaiheessa ilmoittanut, että yhden autosähköasentajan irtisanominen olisi riittävä. Neuvotteluissa oli ainoastaan todettu, että yhden autosähköasentajan vähentäminen voisi riittää. Mihinkään lukumääräiseen rajoitukseen ei yhtiö ollut sitoutunut.

Yhtiön palvelukseen oli maaliskuussa 1983 otettu kaksi huoltomiesoppilasta. Työpaikkaa oli myös tarjottu työvoimaviranomaisten välityksellä Lehtolalle. Hän oli kuitenkin kieltäytynyt siitä, koska hän ei pitänyt tarjottua palkkaa riittävänä. Kesän ajaksi palkatut opiskelijat oli otettu määräaikaiseen työsuhteeseen. Heidän työskentelynsä oli perustunut koulutuksen vaatimaan työharjoitteluun.

Edellä olevilla perusteilla Autoalan Työnantajaliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Oulun Autoliike Oy on ollut jutussa kuultavana.

________

Työtuomioistuin, joka ei anna lausuntoa kanteesta siltä osin kuin siitä on luovuttu, on muutoin tutkinut jutun ja katsoo siinä selvitetyksi, että Oulun Autoliike Oy on 5.7.1982 irtisanonut sen palveluksessa vuodesta 1953 lähtien olleen autosähköasentajan Olavi Lehtolan työsuhteen päättymään neljän kuukauden kuluttua irtisanomisesta. Työnantaja on perustellut Lehtolan irtisanomista taloudellisilla ja tuotannollisilla syillä.

Yhtiö on maaliskuussa 1983 palkannut kaksi uutta huoltomiesoppilaaksi nimittämäänsä työntekijää. Työtä on työvoimaviranomaisten välityksellä siinä yhteydessä tarjottu Lehtolalle. Hän on kuitenkin kieltäytynyt ottamasta sitä vastaan. Hän on pitänyt työstä maksettavaksi ilmoitettua 15,14 markan tuntipalkkaa ammattitaitoonsa nähden liian alhaisena. Yhtiön palvelukseen on lisäksi kesäajan kestäneeseen määräaikaiseen työsuhteeseen toukokuussa 1983 palkattu kaksi teknisen koulun oppilasta ja kesäkuussa kaksi ammattikoululaista, joista toisen työsuhde on sittemmin muutettu ainakin kuluvan vuoden loppuun jatkuvaksi.

Oulun Autoliike Oy:llä on ollut esitetyn selvityksen mukaan kesällä 1982 vallinneessa tilanteessa aihetta ryhtyä toimenpiteisiin toimintansa rationalisoimiseksi. Siihen on liittynyt yhtiön pyrkimys korjaamohenkilökunnan työtehtävien uudelleenjärjestelyyn siten, että yleisasentajille voitaisiin lisääntyvässä määrin antaa suoritettavaksi aikaisemmin autosähköasentajille kuuluneita töitä. Tästä riippumatta yhtiö ei ole riittävässä määrin töiden uudelleenjärjestelyn yhteydessä pyrkinyt selvittämään mahdollisuuksia käyttää hyväkseen Lehtolan työsuhteen säilyttämiseksi hänen sähköasentajan ammattitaitoa laajempaa ammattitaitoansa. Kun irtisanomissuojasopimuksen 4 §:n mukaan erityisen painavana taloudellisena ja tuotannollisena irtisanomisperusteena voidaan pitää ainoastaan työn muuta kuin tilapäistä vähenemistä, työtuomioistuimen mielestä Oulun Autoliike Oy on menetellyt irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti irtisanoessaan Lehtolan työsuhteen.

Harkittaessa, minkälainen vaikutus Lehtolan kieltäytymiselle ottaa vastaan hänelle maaliskuussa 1983 tarjottua työtä on hänelle tuomittavaan vahingonkorvaukseen, on katsottava, että hänen haluttomuutensa ryhtyä aikaisemmassa työpaikassaan entistä työsuhdettaan alhaisemmalla palkalla tehtävään työhön on johtunut hyväksyttävästä syystä. Sille, että hänen palkkansa olisi uudessa työsuhteessa määräytynyt työehtosopimuksen palkkamääräysten mukaan, ei Lehtolan menettelyn kannalta ole annettava mainittavaa merkitystä. Näistä syistä lähtien työtuomioistuin on, ottaen huomioon Lehtolan työsuhteen kestoajan ja muut irtisanomissuojasopimuksen mukaan korvauksen määrään vaikuttavat seikat, arvioinut sen suuruuden.

Autoalan Työnantajaliitto ei ole ryhtynyt toimenpiteisiin Lehtolan irtisanomisen peruuttamiseksi irtisanomisajan kestäessä, kuten sen olisi pitänyt, vaan tukenut työnantajan menettelyä. Näin tehdessään liiton on katsottava laiminlyöneen valvontavelvollisuutensa.

Näillä perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi hyläten kanteen enemmälti, tuomita Oulun Autoliike Oy:n maksamaan Olavi Lehtolalle vahingonkorvauksena perusteettomasta irtisanomisesta kolmekymmentäviisituhatta (35 000) markkaa sekä työehtosopimuslain 9 ja 10 §:n nojalla Autoalan Työnantajaliiton maksamaan Metallityöväen Liitolle hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä viisituhatta viisisataa (5 500) markkaa. Lisäksi velvoitetaan Autoalan Työnantajaliitto ja Oulun Autoliike Oy yhteisvastuullisesti korvaamaan Metallityöväen Liiton oikeudenkäyntikulut tuhannella kahdeksallasadalla (1 800) markalla.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Lehtikunnas, Sariola, M. Virtanen, Sulkunen ja Palanko-Laaka.

Eri mieltä olevan jäsen M. Virtasen lausunto, johon jäsen Sariola yhtyi:

Katson, että Lehtola on kieltäytyessään vastaanottamasta hänelle maaliskuussa 1983 tarjottua työtä yhtiössä jättänyt käyttämättä mahdollisuuden pienentää hänelle aiheutunutta vahinkoa. Huomioon on otettava, että hänen palkkauksensa olisi uudessa työsuhteessa tullut määrätä työehtosopimuksen määräysten mukaan. Lehtolan oma menettely siten vaikuttaa mielestäni hänelle tuomittavan vahingonkorvauksen määrään alentavasti ja tuomitsen Oulun Autoliike Oy:n maksamaan Olavi Lehtolalle vahingonkorvauksena perusteettomasta irtisanomisesta 8 000 markkaa. Muilta osin yhdyn enemmistön mielipiteeseen.