Labor court dismisses union claims but orders employer to pay union member full hourly rate.
Legislator summary
AI generatedThe labor court dismissed the union's claims for damages regarding the member's pay but ordered the employer to pay the union member the full 27.50 mark hourly rate. The court found that while the nature of the wage was unclear during the contract, the employee had a reasonable expectation of receiving this rate as a personal hourly wage. Consequently, the employer could not lower the pay under the collective agreement, though no damages were awarded for the period of uncertainty.
Legislator headnote
AI generatedSection 2 of the Collective Agreement on Trade Union Representatives; A trade union representative is entitled to a personal hourly wage established by agreement, which the employer cannot reduce, even if the exact nature of the wage components remains unclear during the employment relationship.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedCited Case Law
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Sovittaessa työmaalla aloitettavasta monitoimiurakasta oli samalla sovittu siitä, että urakkaan kuulumattomista valmistelevista töistä maksetaan kirvesmiehille 27 markkaa tunnissa. Se oli myös sovittu urakan ulosmaksuksi. Saman suuruista palkkaa oli monitoimiurakan kestäessä luottamusmieheksi valitulle kirvesmiehelle maksettu myös urakan päättymisen jälkeen tehdyistä kirvesmiehen töistä. Tätä palkkaa työnantaja oli sittemmin alentanut ilmoittaen osan palkasta olleen tuotantopalkkiota.
Kun näyttämättä oli jäänyt, että luottamusmiehen kanssa olisi sovittu työn tekemisestä tuotantopalkkiolla tai että edellä tarkoitettua palkkaa maksettaisiin vain tietystä työstä, oli luottamusmieheksi valitulle kirvesmiehelle monitoimiurakan päättymisen jälkeen muodostunut hänelle maksetun tuntipalkan suuruinen henkilökohtainen tuntipalkka, jota työnantaja ei luottamusmiessopimuksen määräysten mukaan olisi saanut alentaa.
Asiassa esitetyt hyvityssakkovaatimukset hylätty työsuhteen kestäessä epäselviksi jääneiden seikkojen johdosta.
Asianosaiset: Rakennustyöläisten Liitto r.y. Suomen Rakennusteollisuusliitto r.y. Oy Alfred A. Palmberg Ab
Kuultavat: Suomen Rakennusteollisuusliiton Pohjois-Suomen Piiri r.y.
RATKAISU
Sovelletut työehtosopimuskohdat:
Asianosaisliittojen välillä 4.4.1981 allekirjoitetussa rakennusalan työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:
IV. Työntekoa koskevat määräykset
11 §
Työn ryhmittely
1. Työ suoritetaan joko urakkapalkalla, tuntipalkalla tai tuntipalkalla tuotantopalkkioineen.
VII. Sosiaaliset määräykset
23 §
Vuosiloma
1. Työntekijälle annetaan vuosiloma vuosilomalain määräämällä tavalla.
2. Lomapalkka ja lomakorvaus lasketaan siten, kuin rakennusalan työntekijäin vuosilomia koskevassa työehtosopimuksessa sanotaan.
VIII. Erinäiset määräykset
32 §
Luottamusmiehet
Suomen Rakennusteollisuusliiton ja Rakennustyöläisten Liiton välistä luottamusmiessopimusta noudatetaan tämän työehtosopimuksen osana. (Luottamusmiessopimus on sivulla 50).
Mainitun työehtosopimuksen osana olevassa luottamusmiessopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:
2 §
1. Luottamusmiehellä tarkoitetaan tässä sopimuksessa rakennustyökohteen pääurakoitsijan työssä olevien työntekijöiden valitsemaa pääluottamusmiestä ja tämän sopimuksen 3 §:n 4 kappaleessa sanotun ammattiryhmän valitsemaa luottamusmiestä. Rakennustyökohteella tarkoitetaan tässä saman työnantajan sekä erillistä rakennustyömaata että ns. aluerakennustyömaata.
2. Luottamusmiehenä toimivaa työntekijää ei tätä tehtävää hoitaessaan tai sen tähden saa siirtää huonompipalkkaiseen työhön kuin missä hän oli luottamusmieheksi valituksi tullessaan eikä häntä luottamusmiestehtävän takia saa erottaa työstä.
Pääluottamusmiehenä toimivalle työntekijälle maksetaan kuitenkin aina vähintään perustuntipalkka täysine ammattaitaitolisineen.
4. Mikäli rakennustyökohteen taikka sen ammattiryhmän, johon pääluottamusmies kuuluu, työvoimaa vähennetään työn valmistumisen tai taloudellisten taikka tuotantoteknisten syiden vuoksi, ei tällaista toimenpidettä saa kohdistaa pääluottamusmieheen paitsi mikäli työnantaja ei voi tarjota tässä rakennustyökohteessa pääluottamusmiehelle tämän ammattia vastaavaa tai muutoin sopivaa työtä. Ammattiryhmän luottamusmieheen on ammattiryhmän puitteissa mahdollisuuksien mukaan sovellettava samoja sääntöjä. Muissa tapauksissa ei luottamusmiestä saa irtisanoa, ellei niiden työntekijäin enemmistö, joiden luottamusmiehenä hän on, anna siihen suostumustaan.
Työehtosopimuksen 23 §:n 2 kohdassa tarkoitetussa asianosaisliittojen välillä 1.4.1981 tehdyssä rakennusalan työntekijäin vuosilomia koskevassa työehtosopimuksessa sanotaan muun muassa:
3 §
Oikeus loma-ajan palkkaan
Alle kolme (3) vuotta keskeytymättä saman työnantajan työssä olleen työntekijän lomapalkan ja lomakorvauksen määrä lomaltapaluurahoineen on 13,5 % ja yli kolme (3) vuotta keskeytymättä saman työnantajan työssä olleen (vuosilomalain 3 §:n 1 kappaleessa tarkoitetun) työntekijän lomapalkka ja lomakorvauksen määrä lomaltapaluurahoineen on 18,5 %lomanmääräytymisvuoden aikana työntekijälle maksetusta tai maksettavaksi erääntyneestä palkasta yli- ja hätätyöstä maksettu korotus mukaan lukien.
Palkan alennuksen johdosta Rakennustyöläisten Liiton Lapin aluejärjestö r.y:n aluesihteeri oli ottanut 22.1.1982 kirjeitse yhteyttä Suomen Rakennusteollisuusliiton PohjoisSuomen piiriyhdistys r.y:n asiamieheen. Kirjeessä oli vaadittu piiriyhdistystä ryhtymään toimenpiteisiin Vasaman palkan korjaamiseksi takautuvasti sille tasolle, jolla se oli ollut Vasaman tullessa luottamusmieheksi. Työnantajaliiton piiriyhdistyksen piiriasiamies oli lähettänyt Rakennustyöläisten Liiton aluesihteerille 29.1.1982 päivätyn kirjeen, jossa työnantajan oli kiistetty menetelleen virheellisesti. Rakennustyöläisten Liiton jaostosihteeri oli tämän jälkeen lähettänyt Suomen Rakennusteollisuusliiton lakimiehelle kirjeen, jossa oli pyydetty työnantajaliittoa huolehtimaan Vasaman palkkauksen oikaisemisesta. Tämän jälkeen asian johdosta oli käyty useita liittotason neuvotteluja. Neuvottelut olivat päättyneet 17.8.1982 tuloksettomina. Neuvotteluissa työnantajaliitto oli todennut, ettei asia antanut aihetta toimenpiteisiin.
Edellä olevilla perusteilla Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Oy Alfred A. Palmberg Ab on toiminut luottamusmiessopimuksen 5 §:n 2 kohdan vastaisesti alentaessaan 20.11.1981 Vasaman palkan hänen luottamusmieheksi valituksi tullessaan olleesta 27,50 markan suuruisesta tuntipalkasta ja että työnantaja on velvollinen maksamaan Vasamalle 20.11.1981 lähtien sovitun 27,50 markan suuruisen tuntipalkan sekä työnantajan mainitusta ajankohdasta alkaen maksaman palkan välisen erotuksen ja tuosta erotuksesta lasketun rakennusalan vuosilomasopimuksen mukaisen 13,5 %:n suuruisen vuosilomakorvauksen. Lisäksi Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut Oy Alfred A. Palmberg Ab:n tuomitsemista työehtosopimuksen tieten rikkomisesta ja Suomen Rakennusteollisuusliiton Pohjois-Suomen piirin sekä Suomen Rakennusteollisuusliiton tuomitsemista valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä hyvityssakkoon.
Edellä olevasta kävi ilmi, että Vasaman tuntipalkka oli 24.6.1981 lukien ollut 21 markkaa ja saman vuoden elokuun 31 päivästä 21,50 markkaa. Vasama oli työskennellyt työsuhteensa alussa vähän aikaa tuntipalkalla tuotantopalkkioineen, jonka suuruudeksi oli sovittu aluksi 4 markkaa ja sitten 6 markkaa tunnilta. Heinäkuun 6 päivänä 1981 Vasama oli siirtynyt monitoimityökunnan jäsenenä työskentelemään urakalla, jossa hänen ansiokseen oli muodostunut 20,99 markkaa tunnilta. Urakan valmistumisen jälkeen hän oli tehnyt uudisrakennuksen sisustustöitä tuntipalkalla tuotantopalkkioineen, jonka määräksi oli sovittu 6 markkaa tunnilta. Työsuhteensa loppuajan Vasama oli edellä kerrotuin tavoin tehnyt erilaisia kirvesmiehen töitä pelkästään tuntipalkalla. Koska työnantaja ei edellä selostetun perusteella ollut menetellyt Vasaman palkkauksen yhteydessä luottamusmiessopimuksen määräysten vastaisesti, Suomen Rakennusteollisuusliitto ja Oy Alfred A. Palmberg Ab ovat pyytäneet kanteen hylkäämistä.
Rakennustyöläisten Liitto on vastineen johdosta lausunut, että Vasaman palkkalaskelmiin oli merkitty erikseen aikapalkka sekä tuotantopalkkio. Kyseessä oli kuitenkin vain kirjanpidollinen toimenpide. Vasaman kanssa ei ollut sovittu erillisestä tuotantopalkkiosta. Hänen kanssaan oli sovittu tietyn suuruisesta aikapalkasta, joka aluksi oli ollut 25 markkaa tunnissa ja sittemmin 27 tai 27,50 markkaa tunnissa. Kysymyksessä oli ollut aikapalkka, jota ei Vasaman kertomuksen mukaan ollut rajoitettu kestämään tiettyä työvaihetta. Vasama oli ollut vilpittömässä mielessä sen suhteen, että hänelle oli tarkoitettu maksettavaksi aikatyöstä 27 markan suuruista tuntipalkkaa rajoittamatta sen maksamista millään tavoin ajallisesti tai työtehtävien taikka työkohteen mukaan. Työtuomioistuimen tuomiossa n:o 83/1973 oli ollut kysymys vastaavanlaisesta tapauksesta.
Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.
Suomen Rakennusteollisuusliiton Pohjois-Suomen piiri on ollut jutussa kuultavana.
________
Työtuomioistuin on tutkinut jutun ja katsoo siinä selvitetyksi, että Aulis Vasama on 24.6.1981 otettu kirvesmieheksi Oy Alfred A. Palmberg Ab:n urakoimalle kanteessa mainitulle meijerin laajennus- ja saneeraustyömaalle. Vasaman työhön tullessa on hänen sekä työmaan vastaavan mestarin ja erään työnjohtajan välillä käyty neuvotteluja palkasta ja myöhemmin aloitettavasta monitoimiurakasta. Työnantaja on tarjonnut Vasamalle aluksi 25 markan suuruista palkkaa tunnissa, minkä suuruista palkkaa hänelle on maksettu neljän päivän ajan. Sovittaessa 6.7.1981 aloitettavasta monitoimiurakasta on samalla sovittu siitä, että monitoimiurakkaan kuulumattomista valmistelevista töistä maksettaisiin 27 markkaa tunnissa. Se on myös sovittu urakan ennakoksi. Työntekijäpuolelta on esitetty otettavaksi monitoimiurakkaa koskevaan sopimukseen ehto, jonka mukaan urakan ennakko olisi urakan valmistumisen jälkeen myös ns. takuupalkka tuntitöistä. Tähän ei työnantajapuoli ole kuitenkaan suostunut.
Vasama on monitoimiurakan päättymisen jälkeen tehnyt edelleen työtä 27,50 markan tuntipalkalla, mistä osa työnantajapuolen ilmoituksen mukaan olisi ollut tuotantopalkkiota. Vasaman palkkalaskelmaan tehdyistä merkinnöistä huolimatta on työtuomioistuimen mielestä näyttämättä jäänyt, että Vasaman kanssa olisi sovittu työn tekemisestä tuotantopalkkiopalkalla tai että mainittua 27,50 markan suuruista tuntipalkkaa maksettaisiin vain tietystä työstä. Vasama on näin ollen saanut luottaa siihen, että hänelle on monitoimiurakan päättymisen jälkeen muodostunut 27,50 markan suuruinen henkilökohtainen tuntipalkka. Sitä työnantaja ei ole luottamusmiessopimuksen määräysten mukaan saanut alentaa.
Kun työsuhteen kestäessä on kuitenkin ollut epäselvää, onko Vasamalle muodostunutta 27,50 markan suuruista palkkaa pidettävä henkilökohtaisena tuntipalkkana vai onko siihen sisältynyt tuotantopalkkion osuus, työtuomioistuin katsoo näyttämättä jääneen, että työnantaja olisi Vasaman palkan maksun yhteydessä tietensä rikkonut työehtosopimusta taikka Suomen Rakennusteollisuusliitto tai sen Pohjois-Suomen piiri olisi asiassa laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.
Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi tehdyt hyvityssakkovaatimukset hyläten vahvistaa, että Oy Alfred A. Palmberg Ab on velvollinen maksamaan Vasamalle 20.11.1981 lähtien hänen työsuhteensa loppuun asti 27,50 markan suuruisen tuntipalkan ja vastaavasti myös 27,50 markan mukaan mainitulta ajalta laskettavan palkan ja maksetun palkan välisen erotuksen mukaan määräytyvän 13,5 %:n suuruisen vuosilomakorvauksen. Oy Alfred A. Palmberg Ab velvoitetaan korvaamaan työntekijäliiton oikeudenkäyntikulut tuhannella kolmellasadalla (1 300) markalla.
Jäsenet: Pelkonen, Mörä, Heiniö, M. Virtanen, P. Virtanen ja Vertanen.
Tuomio oli yksimielinen.