Labor court dismisses union claims but orders employer to pay task allowance unchanged after pay grade shift.

Vaikka 6. palkkaryhmästä 7. palkkaryhmään siirtyneen sähköasentajan kokonaistuntipalkka ilman työnantajan palkkaryhmästä toiseen siirtymisen yhteydessä suorittamaa tehtäväkohtaisen työkohtaisuuslisän alentamista olisi ylittänyt usean 7. palkkaryhmässä pitemmän aikaa olleen asentajan kokonaistuntipalkan, ei yksistään yrityksen sisäisen palkkakehityksen huomioon ottamisen ole näytetty olevan sellainen peruste, joka olisi oikeuttanut työkohtaisuuslisän alentamiseen, koska muissa työkohtaisuuslisän määräytymiseen vaikuttavissa seikoissa ei asentajan kohdalla ole todettu tapahtuneen muutoksia.

Työnantaja velvoitettu maksamaan tehtäväkohtaista työkohtaisuuslisää entisen suuruisena sopimuskauden loppuun saakka.

Työnantajaa ja työnantajaliittoa vastaan esitetyt hyvityssakkovaatimukset hylätty.

Asianosaiset: Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto r.y. Sähkötyönantajain Liitto r.y. Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto r.y. Sähkötyönantajain Liitto r.y. Siemens Osakeyhtiö

Kuultavat: Siemens Osakeyhtiö

RATKAISU

Sovelletut työehtosopimuskohdat:

Asianosaisliittojen välillä 22.5.1980 allekirjoitetussa sähköasennusalaa koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

IV. T Y Ö P A L K A T

7 §.

PAIKKAKUNTALUOKAT, PERUSTUNTIPALKAT JA TYÖNTEKIJÄIN RYHMITTELY

3 18 vuotta täyttäneille työntekijöille maksetaan seuraavat perustuntipalkat:

PKL I PKL II-III Pr 1 1318 1283

6 1643 1598

7 1763 1713

Syksy 1980 PKL I PKL II-III Pr 1 1374 1338

6 1711 1664

7 1835 1783

Palkkaryhmä 6. Nuorempi asentaja ja käämijä 6. ammattityövuotena sekä 5 vuotta ammatissa työskennellyt sorvaaja, hitsaaja, työkaluviilaaja jne. Palkkaryhmä 7. Yli 6 vuotta ammatissa työskennellyt vanhempi asentaja, käämijä, sorvaaja, hitsaaja, työkaluviilaaja jne.

5 Työntekijälle, joka iän tai ammattityövuosien perusteella siirtyy alemmasta palkkaryhmästä ylempään, maksetaan korotettua palkkaa ilmoitusta seuraavan palkkakauden alusta.

9 §. ANSION MÄÄRÄYTYMINEN

A. Normaalituntipalkan määrääminen

1 Työntekijän ammattitaidosta, työtehosta, koulutuksesta ja kokemuksesta riippuen voidaan työntekijälle maksaa nk. henkilökohtaista lisää, jonka suuruus on pennimääräinen seuraavan taulukon mukaan:

PKL I PKL II-III Pr 1-3 enint. 130 125

4-6 " 165 155

7 " 195 185

2 Edellisen kohdan mukaan tarkistettua perustuntipalkkaa kutsutaan tässä työehtosopimuksessa normaalituntipalkaksi.

D. Työkohtaisuuslisä

Sellaisesta aikatyöstä, jossa vaaditaan erityistä ammattitaitoa ja/tai joka suoritetaan poikkeuksellisissa olosuhteissa, voidaan palkkaryhmissä 2-7 maksaa työkohtaisuuslisää, joka on pennimääräinen.

Lisän suuruus sovitaan kussakin tapauksessa erikseen huomioon ottaen työn vaativuus, edellytetty työnopeus, työolosuhteet ja muut erityiset seikat, jotka tekevät työkohtaisuuslisän maksamisen perustelluksi.

Työkohtaisuuslisä voi olla joko tehtäväkohtainen tai työkohtainen.

1 Tehtäväkohtaista lisää maksetaan työntekijälle, joka suorittaa pääasiassa vaativaa aikatyötä. Arvioitaessa kunkin työntekijän tehtäväkohtaisen lisän määrää tulee kiinnittää huomiota mm. seuraaviin tekijöihin: - ammattitaitoon - työtehoon - kokemukseen - työtehtävän asettamiin vaatimuksiin

Kyseinen lisä maksetaan hänelle kaikista suoritetuista aikatöistä.

2 Työkohtaisen lisän maksaminen tulee kysymykseen työntekijälle, joka suorittaa sekä urakka- että aikatyötä tai jolle ei makseta tehtäväkohtaista lisää. Lisää maksetaan mm. seuraavissa tapauksissa:

Yleisten palkankorotusten yhteydessä menetellään työkohtaisuuslisien osalta siten kuin liittojen kesken erikseen sovitaan.

Edellä mainitun työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa on muun ohella seuraavat määräykset:

5 TYÖEHTOSOPIMUKSEN SOVELLUTUSOHJEITA

5.1

Henkilökohtaisten lisien määräytyminen

Työehtosopimuksen hengen mukaista on, että työntekijän ammattitaidon perusteella tai hänen saavuttaessaan iän ja tehtävän mukana enemmän kokemusta hänelle maksetaan 9 §:n A-kohdan mukaista henkilökohtaista lisää. Työehtosopimuksen mukaista ei ole, ettei em. lisää joissakin yhtiöissä makseta lainkaan tai että niitä maksetaan vain vähäisessä määrässä, ei myöskään, että tämä lisä maksetaan kaikille enimmäismääräisenä. Lisän koko asteikko on pyrittävä käyttämään hyväksi tarkoituksenmukaisella ja oikeudenmukaisella tavalla.

Työehtosopimuksen liitteenä olevassa työkohtaisuuslisän maksamista koskevia periaatteita koskevassa allekirjoittamattomassa lisäliitteessä sanotaan muun muassa:

1. Työehtosopimuksen 9 §:n D.-kappaleessa sovittu työkohtaisuuslisäjärjestelmä on tarkoitettu siten sovellettavaksi, että tehtävä ja siitä maksettava palkka ovat oikeassa suhteessa toisiinsa. Työkohtaisuuslisän määrästä sovittaessa tulee ottaa huomioon työssä edellytettävä ammattitaito - työltä edellytettävä suoritusnopeus - työskentelyolosuhteet ja -taso. - yrityksen sisäinen palkkakehitys sekä - alalla vallitseva yleinen ansiokehitys 2. Edellä todettuihin tekijöihin perustuen voi yrityksessä maksettavien työkohtaisuuslisien määrä vaihdella. Vaihtelujen tulee tällöin perustua nimenomaan todellisiin olosuhteisiin ja edellä 1-kohdassa mainittuihin perusteisiin ja olla asiallisessa suhteessa aikaisemmin samankaltaisista töistä maksettuihin palkkoihin.

3. Työkohtaisen lisän määrittely voi tapahtua joko työkohtaisesti, työmaakohtaisesti tai luokitellen yrityskohtaisesti. Lisästä sopimisen tulee tapahtua yrityksen sisällä työnantajan ja työntekijän/jöiden välillä käytävillä keskusteluilla ja neuvotteluilla voimassa olevaan työehtosopimukseen perustuen sekä edellä 1 ja 2 kohdissa mainituin perustein. Jomman kumman osapuolen esittäessä työkohtaisuuslisästä sopimista tulee keskustelut ja neuvottelut aloittaa välittömästi ja pyrittävä käymään loppuun kaikkea viivytystä välttäen ennen työn aloittamista, tai viimeistään sen alkuvaiheessa.

4. Työkohtaisuuslisän määrää koskevan erimielisyyden käsittelyn aikana tehtävästä erimielisyyden alaisesta työstä maksetaan työntekijälle työkohtaisuuslisää yrityksessä valitsevan käytännön mukaan. Aikaansaatua ratkaisua sovelletaan työn alusta lähtien.

Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto on työtuomioistuimessa lausunut, että Siemens Osakeyhtiön palveluksessa oleva sähköasentaja Simo Imponen oli 15.9.1980 asti kuulunut 6. palkkaryhmään. Hänen kokonaistuntipalkkansa oli ollut 20,20 markkaa tunnissa. Mainittu kokonaistuntipalkka oli koostunut 16,43 markan suuruisesta perustuntipalkasta, 1,45 markan suuruisesta henkilökohtaisesta lisästä ja 2,32 markan suuruisesta tehtäväkohtaisesta lisästä. Syyskuun 16 päivänä 1980 Imponen oli siirtynyt 6. palkkaryhmästä 7. palkkaryhmään. Hänen palkkansa olisi tuossa yhteydessä pitänyt työehtosopimuksen mukaan nousta 1,20 markkaa tunnilta. Työnantaja oli nostanut Imposen palkkaa kuitenkin vain 60 penniä tunnilta ilmoittaen palkankorotuksen yhteydessä alentaneensa Imposen työkohtaisuuslisää 60 pennillä.

Edellä olevilla perusteilla Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto on ensimmäisessä kanteessaan vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Siemens Osakeyhtiö on velvollinen maksamaan Imposelle 7. palkkaryhmään siirtymisestä eli 16.9.1980 lukien 21,40 markan suuruista kokonaispalkkaa tunnilta sopimuskauden loppuun. Asian käsittelyn aikana Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto on luopunut kanteesta siltä osin kuin siinä oli vaadittu vahvistettavaksi, että siirryttäessä sähköasennusalan työehtosopimuksen mukaisesta palkkaryhmästä toiseen on kokonaistuntipalkkaa korotettava palkkaryhmien perustuntipalkkojen erotuksen verran.

Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto on Sähkötyönantajain Liittoa ja Siemens Osakeyhtiötä vastaan ajamassaan toisessa kanteessa vaatinut, että Siemens Osakeyhtiö, joka yksipuolisesti oli alentanut Imposen työkohtaisuuslisää, tuomittaisiin työehtosopimuksen tieten rikkomisesta ja Sähkötyönantajain Liitto valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoon.

Imposen siirtyessä 6. palkkaryhmästä 7. palkkaryhmään olisi hänen loppupalkkansa työkohtaisuuslisineen aiheuttanut selvän vääristymän työntekijöiden palkkahierarkiaan. Palkkavääristymän estämiseksi työnantaja oli alentanut Imposen työkohtaisuuslisää 60 pennillä. Toinen vaihtoehto vääristymän korjaamiseksi olisi ollut Imposen henkilökohtaisen lisän alentaminen. Työnantajan kannalta oli samantekevää, kumpaa lisää alennettiin. Työntekijän tavallisen aikapalkan kannalta leikkaustapa oli myös samantekevä. Työntekijän ansioita kokonaisuutena ajatellen oli henkilökohtaisen lisän alentaminen huonompi vaihtoehto työntekijälle, jolla oli runsaasti niin sanottuja odotusajan palkkatunteja ja matka-aikatunteja. Odotus- ja matka-aikatunneilta maksettiin työntekijälle ainoastaan normaalituntipalkka eikä työkohtaisuuslisää. Imposella oli ollut suhteellisen paljon matka-aikatunteja.

Työehtosopimusten teksti ei rajoittanut työnantajaa korjaamasta vääristynyttä palkkahierarkiaa joko henkilökohtaista lisää tai työkohtaisuuslisää tai näitä molempia muuttamalla. Työehtosopimuksessa ei ollut tarkoitettu luoda järjestelmää, jonka mukaan lisät säilyisivät muuttumattomina tai niitä voitaisiin ainoastaan korottaa. Edellä olevilla perusteilla Sähkötyönantajain Liitto ja Siemens Osakeyhtiö ovat vaatineet kanteiden hylkäämistä.

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

________

Työntekijäliitto on työtuomioistuimessa todennut, että palkkanimikkeestä toiseen siirtymisen yhteydessä työnantajalla on oikeus korjata todellisia palkkavääristymiä henkilökohtaista lisää muuttamalla. Tämän vuoksi työntekijäliitto on katsonut, että koska Imponen on palkkaryhmän muutoksen yhteydessä siirtynyt nuoremmasta asentajasta vanhemmaksi asentajaksi, olisi työnantajalla liittojen tulkinnan mukaan ollut oikeus muuttaa henkilökohtaista lisää, jos edellytykset tähän olisivat olleet olemassa. Imposen henkilökohtaisen lisän alentamisesta ei tämän jutun yhteydessä kuitenkaan ole kysymys. Työntekijäliiton käsityksen mukaan työkohtaisuuslisän muuttaminen sen sijaan edellytti aina sopimista. Työnantajapuoli sen sijaan on katsonut, että työehtosopimuksen työkohtaisuuslisästä sopimista koskevia määräyksiä ei ollut lainkaan tarkoitettu sovellettavaksi tapauksiin, joissa työntekijä siirrettiin palkkaryhmästä toiseen.

Työtuomioistuimen mielestä työehtosopimuksen määräykset eivät sinänsä aseta estettä sille, etteikö työkohtaisuuslisää voitaisi joissakin tapauksissa alentaa. Työntekijäliittokin on katsonut, että työkohtaisuuslisää voidaan muuttaa, jos tämän maksamisen perusteet ovat olennaisesti muuttuneet ja asiasta sovitaan työehtosopimuksen mukaista neuvottelujärjestystä noudattaen. Esimerkkinä tällaisesta muutoksesta työntekijäliitto on maininnut siirtymisen helpompiin työtehtäviin. Riidatonta nyt esillä olevassa tapauksessa kuitenkin on, että palkkaryhmän muutos ei ole aiheuttanut muutosta Imposen työtehtäviin.

Työtuomioistuimessa todistajana kuullun työntekijäliiton jaostosihteerin kertoman mukaan hänen tietoonsa ei ole tullut sellaisia tapauksia, joissa sähköasennusalalla palkkaryhmästä toiseen siirtymisen yhteydessä olisi työkohtaisuuslisää käytännössä alennettu. Työnantajapuolen todistajana kuulustuttaman Siemens Osakeyhtiön edustajan kertoman mukaan yrityksessä on ennen tätä tapausta ollut eräitä palkkaryhmästä toiseen siirtymisiä. Näiden yhteydessä ei työkohtaisuuslisää ole alennettu. Sen sijaan nyt käsiteltävänä olleen tapauksen jälkeen työkohtaisuuslisän alennuksia on ainakin kahdessa tapauksessa tehty työehtosopimusperusteisen palkkaryhmäkorotuksen yhteydessä kuudenteen palkkaryhmään siirryttäessä.

Kun asia siltä osin kuin se koskee oikeutta työkohtaisuuslisän alentamiseen palkkaryhmän muutostilanteissa on ollut tulkinnanvarainen ja kun työnantajaliitto on hyväksynyt työnantajan menettelyn, työtuomioistuin katsoo näyttämättä jääneen, että Siemens Osakeyhtiö olisi Imposen työkohtaisuuslisää alentaessaan tietensä rikkonut työehtosopimusta. Asian tulkinnanvaraisuuden vuoksi työtuomioistuin katsoo näyttämättä jääneen myös, että Sähkötyönantajain Liitto olisi asian yhteydessä laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi vahvistaa, että Siemens Osakeyhtiö on velvollinen maksamaan Imposelle 7. palkkaryhmään siirtymisestä 16.9.1980 lukien kysymyksessä olevan työehtosopimuskauden loppuun asti työkohtaisuuslisää 2,32 markan suuruisena.

Sen sijaan vaatimus työnantajan ja työnantajaliiton hyvityssakkoon tuomitsemisesta ja kanne muutenkin enemmälti hylätään. Jutun laatu huomioon ottaen saavat asianosaiset puolin ja toisin pitää oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Jäsenet: Lehtikunnas, puheenjohtaja, Tiitinen, Vihma, Jussila, Kuivanen ja Leivo.

Tuomio oli yksimielinen.