Labor court allows union claim that new contract clause must be read with old clause regarding vacation pay accrual.

Työehtosopimusneuvottelussa ei ollut näytetty sovituksi, että vuosilomapalkan ja lomakorvauksen määräytymistä koskevan työehtosopimuksen kohtaa olisi työntekijäliiton vaatimin tavoin sovellettava ottamatta huomioon samaan määräykseen myös sisältyvää kohtaa, jonka mukaan työntekijälle, joka ei ennen lomamanmääräytyskauden alkua ollut ollut keskeytyksettä saman työnantajan työsuhteessa yli vuotta, alkoi karttua 18,5 %:n mukaan laskettava vuosilomapalkka ja lomakorvaus vasta sen vuosineljänneksen alusta, jona yhdeksän kuukauden työssäoloaika täyttyi. (Ään.)

Asianosaiset: Rakennustyöläisten Liitto r.y. Suomen Rakennusteollisuusliitto r.y.

RATKAISU

Sovelletut työehtosopimuskohdat:

Asianosaisten välillä 1.4.1981 allekirjoitetussa rakennusalan työntekijäin vuosilomia koskevassa työehtosopimuksessa on muun muassa seuraava määräys:

3 §

Oikeus loma- Alle kolme (3) vuotta keskeytymättä saman työnantaajan jan työssä olleen työntekijän lomapalkan ja lomapalk- korvauksen määrä lomaltapaluurahoineen on 13,5 % ja kaan yli kolme (3) vuotta keskeytymättä saman työnantajan työssä olleen (vuosilomalain 3 §:n 1 kappaleessa tarkoitetun) työntekijän lomapalkka ja lomakorvauksen määrä lomaltapaluurahoineen on 18,5 % lomanmääräytymisvuoden aikana työntekijälle työssäolon ajalta maksetusta taikka maksettavaksi erääntyneestä palkasta yli- ja hätätyöstä maksettu korotus mukaan lukien.

Työntekijällä, joka työsuhteensa kestäessä on ollut työssä vähemmän kuin 14 päivää, ei ole kuitenkaan oikeutta lomakorvaukseen, mikäli hän itse eroaa työstä, vaikka työtä olisi hänelle edelleen tarjolla taikka, jos hänet erotetaan työsopimuslain 43 §:n nojalla.

Sellaisella työntekijällä, jonka työsuhde tulee jatkuneeksi keskeytyksettä yli kolme (3) vuotta saman työnantajan työssä lomanmääräytymisvuoden aikana, alkaa lomapalkka ja lomakorvaus karttua 18,5 %:n mukaan sen vuosineljänneksen alun jälkeen, jonka aikana sanottu kolmen (3) vuoden määräaika täyttyy, maksetusta tai maksettavaksi erääntyneestä palkasta.

Samojen asianosaisten välillä 1.4.1983 allekirjoitetussa rakennusalan työntekijäin vuosilomia koskevassa työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

2 §

Oikeus vuosi- Työntekijän oikeus vuosilomaan ja loman pituus määlomaan räytyvät vuosilomalain mukaan:

Työntekijöillä on oikeus saada lomaa kaksi (2) arkipäivää kultakin täydeltä lomanmääräytymiskuukaudelta.

Työntekijällä, jonka työsuhde on lomakautta edeltävän lomanmääräytymisvuoden loppuun mennessä keskeytymättä jatkunut vähintään kaksi (2) vuotta, on oikeus saada lomaa kaksi ja puoli (2,5) arkipäivää kultakin täydeltä lomanmääräytymiskuukaudelta.

Kuitenkin lomanmääräytymisvuodesta 01.04.1983-31.03.1984 alkaen on työntekijällä, jonka työsuhde on edellä esitetyin tavoin jatkunut vähintään yhden (1) vuoden, oikeus saada kultakin täydeltä lomanmääräytymiskuukaudelta lomaa kaksi ja puoli (2,5) arkipäivää.

3 §

Oikeus loma- Alle yhden (1) vuoden keskeytymättä saman työnantaajan jan työssä olleen työntekijän lomapalkan ja lomapalk- korvauksen määrä lomaltapaluurahoineen on 13,5 % ja kaan 01.04.1983 alkaen yli yhden (1) vuoden keskeytymättä saman työnantajan työssä olleen (vuosilomalain 3 §:n 1 kappaleessa tarkoite- tun) työntekijän lomapalkka ja lomakorvauksen määrä lomaltapaluurahoineen on 18,5 % lomanmääräytymisvuoden aikana työntekijälle työssäolon ajalta maksetusta taikka maksettavaksi erääntyneestä palkasta yli- ja hätätyöstä maksettu korotus mukaan lukien.

Työntekijällä, joka työsuhteensa kestäessä on ollut työssä vähemmän kuin 14 päivää, ei ole kuitenkaan oikeutta lomakorvaukseen, mikäli hän itse eroaa työstä, vaikka työtä olisi hänelle edelleen tarjolla taikka, jos hänet erotetaan työsopimuslain 43 §:n nojalla.

Sellaisella työntekijällä, jonka työsuhde tulee jatkuneeksi keskeytyksettä 01.04.1983 alkaen yli yhdeksän (9) kuukautta saman työnantajan työssä, alkaa lomapalkka ja lomakorvaus karttua 18,5 %:n mukaan sen vuosineljänneksen alun jälkeen, jonka aikana sanottu yhdeksän (9) kuukauden määräaika täyttyy, maksetusta tai maksettavaksi erääntyneestä palkasta.

Keväällä 1983 oli neuvoteltu Rakennustyöläisten Liiton vaatimuksesta vuosilomaetuuksien ansaitsemisesta rakennusalalla olon eikä pelkästään työsuhteen kestoajan perusteella. Tällä oli tarkoitettu pitemmän vuosiloman saamista ja siten myös talvilomaetuuksien ja sitä vastaavan korkeamman vuosilomapalkan karttumista määrätyn ajan rakennusalalla olleelle työntekijälle riippumatta siitä, oliko työsuhde kestänyt saman työnantajan palveluksessa yhtä vuotta vai ei. Määräyksen muutos oli tarpeen alan lyhyiden työsuhteiden vuoksi. Koska vuoden 1983 työehtosopimuskierroksella ei ollut saavutettu yksimielisyyttä yhteisesti hyväksyttävästä alallaoloon perustuvasta vuosilomajärjestelmästä, neuvotteluissa oli päätetty asettaa työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 10 §:n 2 kohdassa sovitulla tavalla yhteinen työryhmä laatimaan esitys talvilomaoikeuden toteuttamisesta alallaolon perusteella.

Edellä olevilla perusteilla Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan rakennusalan työntekijäin vuosilomia koskevan työehtosopimuksen 3 §:n 1 kohdan oikeaksi sisällöksi, että määräyksen 3 §:n 3 kohdan sitä rajoittamatta saman työnantajan työssä yli yhden vuoden keskeytymättä olleen työntekijän lomapalkka ja lomakorvaus lomaltapaluurahoineen on 18,5 % lomanmääräytymisvuoden aikana työntekijälle työssä olon ajalta 1.4.1983 lukien maksetusta taikka maksettavaksi erääntyneestä palkasta yli- ja hätätyöstä maksettu korotus mukaan lukien. Rakennustyöläisten Liitto on lisäksi vaatinut Suomen Rakennusteollisuusliiton tuomitsemista työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla hyvityssakkoon valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä.

Lomanmääräytymisvuoden aikana ansaitut lomapalkat oli tilitettävä vuosineljänneksittäin. Rakennusalan työntekijäin vuosilomia koskevan työehtosopimuksen 5 § edellytti, että lomapalkkojen tilitys tapahtui jatkuvien työsuhteiden osalta vuosineljänneksen päättymistä seuraavan kuukauden 25 päivään mennessä. Rakennustyöläisten Liiton esittämä kanta olisi edellyttänyt lomapalkkojen osalta takautuvia tilityksiä ja tarkistuksia jopa puoli vuotta aikaisemmin suoritettuihin tilityksiin. Tilanne olisi muodostunut vuosilomasopimuksen vastaiseksi ja käytännössä mahdottomaksi. Jos työntekijän työsuhde esimerkiksi olisi alkanut 15.3.1983 ja työsuhde olisi kestänyt yhden vuoden 31.3.1984 mennessä, työnantaja joutuisi tilittämään lomapalkkaan sisältyvän ns. talvilomaosuuden vuoden 1983 toiselta ja kolmannelta neljännekseltä takautuvasti. Vuosilomasopimuksessa ei kuitenkaan edes ollut sovittu järjestelmään takautuvia tilityksiä varten.

Vuoden 1983 rakennusalan työntekijäin vuosilomia koskevan työehtosopimuksen 3 §:stä ei ollut poistettu mitään aikaisempia rajoituksia. Sopimuksen 3 §:n 1 kohdassa oli edelleen pääsääntö siitä, että lomapalkkaprosentin suuruus riippui työsuhteen kestoajasta. Myöskään sopimuksen 3 §:n 2 kohtaa ollut muutettu, vaan siinä oli edelleen määrätty lomapalkkaoikeuden syntymisestä yleensä. Sopimuksen 3 §:n 3 kohdassa oli tarkemmin määritelty korkeamman prosentin mukaisen lomapalkan kertymisen alkamisajankohta. Työehtosopimusneuvottelujen sovitteluratkaisun tuloksena lomapalkkaprosentti tuli suuremmaksi jo sen vuosineljänneksen alusta, jonka aikana työsuhde tuli kestäneeksi yhdeksän kuukautta. Edellä olevilla perusteilla Suomen Rakennusteollisuusliitto on pyytänyt kanteen hylkäämistä.

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

________

Työtuomioistuin on tutkinut jutun ja katsoo siinä käyneen selville, että rakennusalan työntekijöiden vuosilomia koskevan työehtosopimuksen 3 §:ää, joka koskee oikeutta loma-ajan palkkaan, on 1.4.1983 voimaan tulleella sopimuksella muutettu eri kappaleina olevien ensimäisen ja kolmannen kohdan osalta. Toinen kohta on sen sijaan säilytetty entisellään. Määräyksen ensimmäisessä kohdassa on aikaisemmin noudatetut alle ja yli kolmen vuoden työssäoloa koskevat ajat, joiden perusteella lomapalkan ja lomakorvauksen prosentteina ilmaistu laskentaperuste määräytyy, on muutettu vastaavasti alle ja yli yhden vuoden työssäoloajaksi. Selvennyksenä on vielä tehty lisäys, joka osoittaa, että lomapalkka ja lomakorvaus yli yhden vuoden työssäolon perusteella kertyy korkeamman prosenttiluvun mukaisesti 1.4.1983 alkaen ja siten työehtosopimuksen voimaantulosta.

Määräyksen kolmanteen kohtaan on tehty muutos, jonka mukaan aikaisemmin noudatettu yli kahden vuoden määräaika on lyhennetty yli yhdeksän kuukauden työssäoloajaksi. Sen ohessa on poistettu aikaisemmin siinä olleet sanat "lomanmääräytymisvuoden aikana", mutta lisätty työehtosopimuksen voimaantulopäivää 1.4.1983 koskeva maininta.

Rakennustyöläisten Liiton on katsottava olevan sitä mieltä, että puheena olevaa määräystä olisi sovellettava ainoastaan silloin, kun työntekijän työsuhde lomanmääräytymisvuoden kuluessa tulee kestäneeksi yli yhdeksän kuukautta, mutta ei yhtä vuotta. Jos nimittäin yhden vuoden työssäoloaika täyttyy ennen lomanmääräytymisvuoden päättymistä, liiton mielestä työntekijälle olisi 3 §:n 1 kohdan perusteella maksettava suurempaa lomapalkkaa tai korvausta koko lomanmääräytymisvuoden ansion perusteella.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Silenti, Airaksinen, Jussila, Olin ja Sulkunen.

Eri mieltä ollut jäsen Sulkunen lausui:

Jutussa on käynyt selville, että rakennusalan työntekijöiden vuosilomia koskeva työehtosopimuksen 3 §:ää, joka koskee oikeutta vuosilomapalkkaan ja -korvaukseen, on 1.4.1983 voimaan tulleella sopimuksella muutettu eri kohtina olevien 1. ja 3. kohdan osalta. Asianosaiset ovat eri mieltä siitä, vaikuttaako sopimusmääräyksen 3. kohta saman määräyksen 1. kohdan mukaan määräytyviin etuuksiin eli onko yhden vuoden keskeytyksettä saman työnantajan työssä olleen työntekijän lomapalkan ja -korvauksen määrä 1.4.1983 jälkeen 18,5 % koko tuolloin alkaneen lomanmääräytymisvuoden palkasta vai vasta sen vuosineljänneksen alusta lukien, jonka aikana työsuhde on tullut jatkuneeksi 9 kuukautta. Näiden sopimuskohtien yhteensovittamiseen liittyen on samalla ratkaistava se, koskeeko voimassa olevan sopimuksen 3 §:n 3. kohta vain 9 kuukaudesta 1 vuoteen jatkuneita työsuhteita, mikä on työntekijäliiton kanta, vai myös yli 1 vuoden jatkuneita työsuhteita, mikä on työnantajaliiton käsitys.

Vuoden 1983 neuvottelujen alkaessa Rakennustyöläisten Liitto on jälleen uudistanut esityksensä puheena olevan määräyksen poistamisesta. Tämän ohella se on tätäkin olennaisempana muutosesityksenä vaatinut alalla työskentelyyn perustuvaan lomapalkkajärjestelmään siirtymistä, mistä molempien osapuolten mielestä on muodostunut keskeinen koko työehtosopimuksen syntyyn vaikuttanut kysymys.

Neuvottelutulosta koskevan erimielisyyden ratkaisun kannalta on mielestäni keskeisenä pidettävä 5.4. ja 6.4.1983 käytyjen neuvottelujen tapahtumia. Neuvotteluissa 5.4. työnantajapuoli on esittänyt kirjallisen ehdotuksen, jossa sekä entinen 3 §:n 3. kohta että sopimukseen nyttemmin tulleen uuden kolmannen kohdan edeltäjä ovat olleet mukana. Esitys on muutettu vastaesitykseksi työntekijäpuolelta yliviivaamalla ensin mainittu sopimuskohta sekä työnantajapuolen uudeksi 4. kohdaksi esittämään määräykseen sisällyttämä 24 vuoden ikäraja. Tämän jälkeen työnantajapuoli on vielä 5.4. jatkuneessa neuvottelussa uudistanut kirjallisen esityksen, jossa sekä entisen sopimuksen 3 §:n 3. kohta että sopimukseen sittemmin 3. kohtana, mutta tuolloin työnantajan esityksessä 4. kohtana ollut määräys on ollut mukana.

Edellä sanottuun liittyen on myös merkittävää, miksei työnantajapuoli esittänyt 3. kohdaksi tullutta määräystä suoraan 1. kohtaan, samalla kun siitä olisi poistettu yli yhden vuoden saman työnantajan työssä olleita työntekijöitä koskeva maininta.

Vuosilomasopimuksen vanhaa ja uutta 3. kohtaa verrattaessa on huomiota kuitenkin kiinnitettävä myös siihen, että niiden sanamuodot poikkeavat vain vähän toisistaan. Kuitenkin vanha 3. kohta on selvästi ymmärrettävissä 1. kohdan rajoitukseksi - varsinkin, kun uusi 3. kohta on tullut sopimusesityksiin suoraan alallaoloon siirtymistä merkinneiden ehdotusten tilalle. Se on lisäksi sisältynyt viiteen työnantajapuolen kirjalliseen muutosesitykseen, mikä myös mielestäni tukee uuden 3. kohdan omaamaa luonnetta ns. alallaoloperiaatetta koskevaksi kompromissiksi, koska neuvottelujen alkuvaiheessa haetun laaja-alaisemman ratkaisun kariutuessa tosiasialliseksi vaihtoehdoksi on jäänyt korotettuun lomapalkkaan oikeuttavan työsuhteen keston lyhentäminen. Samansisältöisinä molempia sopimuskohtia ei olisi lainkaan tarvinnut esittää sopimukseen otettaviksi.

Työnantajapuolen kantaa tukee varsinkin se, että uusi 3. kohta poikkeaa sanamuodoltaan vain vähän entisestä 3. kohdasta, ja samoin se, että pääkysymykseksi on muodostunut alallaolojärjestelmään siirtyminen. Myös vanhan sopimusmääräyksen 3. kohdan taloudellisen merkityksen olisi yleisen työmarkkinakäytännön valossa voinut ajatella edellyttäneen nimenomaista ja riidatonta sopimusta itse neuvotteluissa, joskin tähän voidaan katsoa vaikuttavan alallaolojärjestelmän vielä suurempi taloudellinen vaikutus. Edellä sanotun mukaisesti myös se seikka, ettei uuden 3. kohdan rajoittumisesta koskemaan vain yhdeksästä kuukaudesta vuoteen kestäneitä työsuhteita ole ollut neuvotteluissa erikseen puhetta, tukee työnantajapuolen kantaa.

Työntekijäpuolen kantaa tukee samansisältöinen muutosesitysten tekeminen kolmissa työehtosopimusneuvotteluissa ja vaatimuksen osittainen toteutuminen vuoden 1980 neuvotteluissa. Niin ikään työntekijäpuolelta tukee se, että työnantajapuolen kanta merkitsisi 3 §:n 1.kohdan jälkiosan jäämistä merkityksettömäksi ja erityisesti se, että työnantajapuoli on tehnyt viisi kirjallista esitystä, jotka ovat sisältäneet sekä vanhan sopimuksen 3. kohdan sanatarkan kopion että sopimukseen sittemmin otetun uuden 3. kohdan edeltäneine alallaoloperiaatteen toteutumista koskevine ehdotuksineen.

Neuvotteluihin osallistuneiden liittojen edustajien työtuomioistuimessa esittämät lausunnot ovat osin ristiriitaiset. Katson kuitenkin tulleen näytetyksi, että työntekijäpuolen 5.4.1983 tekemää ehdotusta esiteltäessä on sen ohella liiton vastaavan lakimiehen toimesta erikseen ilmoitettu ehdotuksen edelleen tarkoittavan vanhan sopimuksen 3 §:n 3. kohdan poistamista ja että työnantajapuoli on suoraan torjunut ehdotuksen kokonaisuutena määräystä erittelemättä. Työnantajapuoli ei myöskään jättäessään myöhemmin samana iltana ja edelleen seuraavana iltana omat vastaesityksensä ole ilmoittanut, että näissä esityksissä, jotka liittyivät sekä ikärajaan että työsuhteen kestoon, olisi ollut tarkoituksena sittemmin työehtosopimukseksi syntyneen 3. kohdan ja entisen työehtosopimuksen 3. kohdan yhdistäminen.

Kun neuvotteluissa ei ole erikseen keskusteltu siitä, miten 3 §:n 1. ja uutta 3. kohtaa tulisi yhdessä soveltaa, eikä osapuolten tarkoitusta muutenkaan voida todeta,joudutaan riitaa ratkaistaessa tukeutumaan lähinnä osapuolten neuvotteluissa tekemiin kirjallisiin esityksiin. Niitä tarkasteltaessa on huomattava, että kyseessä on ollut vuodesta 1979 teollisuuden yleisestä käytännöstä poikennut rakennusalan erityisjärjestely, että neuvottelijoiden joukossa on ollut molemmin puolin paitsi työoikeudellista asiantuntemusta myös erityisen hyvää työehtosopimuksen tuntemusta sekä lisäksi, että neuvottelijat ovat vuodesta 1979 olleet suurelta osin samoja henkilöitä. Kirjallisten muutosesitysten ja niihin liittyvän tulkintariskin suuri merkitys on myös työtuomioistuimen aikaisemman samaa sopimusalaa koskevan käytännön valossa ollut molempien osapuolten neuvottelijoiden tiedossa.

Nämä seikat huomioon ottaen työntekijäpuoli on mielestäni voinut luottaa siihen, että sen 5.4.1983 yliviivaamalla ja suullisesti täydentämällä tehty esitys on tullut - varsinkin aiemmat työehtosopimukset ja osapuolten vuoden 1983 neuvotteluissa tekemät esitykset huomioon ottaen - oikein ymmärretyiksi. Siten työnantajapuoli joutuu kantamaan vastuun siitä, että sen 6.4.1983 tekemä ja sittemmin sopimukseksi muotoutunut esitys tulee - nimenomaan ilman vanhan sopimuksen 3 §:n 3. kohdan sopimukseen sisällyttämistä tarkoittanutta suullista tai kirjallista täsmennystä tehtynä tulkituksi työntekijäpuolen tarkoittamalla tavalla, vaikkakin vastoin työnantajapuolen omaa tarkoitusta.

Edellä lausutuilla perusteilla harkitsen oikeaksi hyväksyen kanteessa esitetyn vahvistusvaatimuksen selittää, että yli yhden vuoden keskeytymättä saman työnantajan palveluksessa olleen työntekijän vuosilomapalkan ja -korvauksen määrä on 18,5 % lomanmääräytymisvuoden aikana työntekijälle työssäoloajalta maksetusta tai maksettavaksi erääntyneestä palkasta yli- ja hätätyöstä maksettu korvaus mukaan lukien. Asian laatuun nähden hylkään muut esitetyt vaatimukset ja määrään Rakennustyöläisten Liiton kärsimään itse oikeudenkäyntikulunsa.