Labor court dismisses employer and union fines for collective agreement breach regarding salary payment methods.
Legislator summary
AI generatedThe Labor Court of Finland dismissed fines imposed on an employer and its partners for violating a collective agreement by paying hourly wages instead of monthly salaries. The employer argued that the employees were not full-time workers entitled to the fixed monthly rate, while the employer's union failed to supervise compliance with its own payment guidelines. The court ruled that the collective agreement's provisions on fixed monthly salaries for regular employees were not breached because the specific employees in question did not meet the criteria for that category.
Legislator headnote
AI generatedSection 1 of the Collective Agreement on Accommodation and Catering; Section 6 of the Collective Agreement on Fixed-Salary Employees; Section 7 of the Collective Agreement on Service Allowance Employees; Section 8 of the Collective Agreement on Working Hours: The court held that an employer is not liable for a fine under the collective agreement if the employees concerned do not fall within the category of fixed-salary employees defined by the agreement's terms.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Hotelli- ravintolaliikettä harjoittava yhtiö oli maksanut työntekijöilleen tuntipalkkaa tehtyjen työtuntien mukaan työehtosopimuksen edellyttämän kuukausipalkan asemesta sekä myös eräille työntekijöille kuukausipalkan työehtosopimuksen mukaista palkkaa pienempänä, vaikkei yhtiö ollut sopinut siitä työntekijöiden kanssa. Yhtiö ja sen vastuunalaiset yhtiömiehet tuomittu hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta.
Työnantajaliitto tuomittu hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä.
Asianosaiset: Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto r.y. Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto r.y., Armas Kristo Kommandiittiyhtiö ja sen vastuunalaiset yhtiömiehet Armas Ensio Kristo ja Ulla Marjatta Kristo
RATKAISU
Sovelletut työehtosopimuskohdat:
Asianosaisliittojen välillä 15.3.1980 allekirjoitetussa majoitus- ja ravitsemisalan työntekijöitä koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohessa seuraavat määräykset:
1 §
Sopimuksen ulottuvuus
Tällä työehtosopimuksella määrätään majoitus- ja ravitsemisliikkeiden palveluksessa työaikalain alaista työtä suorittavien työntekijöiden työehdot.
6 §
Kiinteäpalkkaiset työntekijät
1. Kiinteäpalkkaisille työntekijöille pisimmältä työehtosopimuksen mukaiselta säännölliseltä työajalta maksettavat kuukausipalkat mainitaan tämän sopimuksen liitteessä. Työntekijän kuukausipalkkaa ei kuitenkaan vähennetä, vaikka säännöllinen työaika olisikin tässä kohdassa mainittua lyhyempi, ellei siitä työntekijän kanssa erikseen toisin sovita. Liitteessä mainitut palkat ovat minimipalkkoja, joita voidaan korottaa työntekijän taitavuuden, työtehon, ahkeruuden, kielitaidon ja alallaolovuosien ym. seikkojen perusteella.
2. Osa-aikatyöntekijäin tuntipalkka saadaan jakamalla asianomaisen työntekijäryhmän kuukausipalkka luvulla 170.
Pöytäkirjamerkintä: ___________________
Osa-aikatyöntekijällä tarkoitetaan henkilöä, jonka työsopimuksen mukaisten säännöllisten työtuntien määrä on enintään 90 tuntia kolmessa viikossa tai keskimäärin 90 tuntia vastaavana aikana 8 §:n 9 kohdassa sovittua tasoittumisajanjaksoa sovellettaessa.
7 §
Palvelurahapalkkaiset työntekijät
1. Tarjoilijat
a) Palvelurahapalkalla anniskeluravintolassa työskenteleville tarjoilijoille takaa työnantaja kuukaudessa työehtosopimuksen mukaiselta säännölliseltä työajalta I paikkakuntakalleusluokassa 2 803 mk (16.49 mk/t), II paikkakuntakalleusluokassa 2 706 mk (15.92 mk/t) ja III paikkakuntakalleusluokassa 2 675 mk (15.74 mk/t) sekä 1.10.1980 alkaen I paikkakuntakalleusluokassa 2 981 mk (17.54 mk/t), II paikkakuntakalleusluokassa 2 879 mk (16.94 mk/t) ja III paikkakuntakalleusluokassa 2 845 mk (16.74 mk/t) vastaavan ansion, mikä ns. takuupalkan maksuvelvollisuus todetaan kahden kuukauden pituisin ajanjaksoin laskemalla työntekijän keskimääräinen kuukausiansio kahdelta edelliseltä kuukaudelta.
8 §
Työaika
1. Säännöllinen työaika on 120 tuntia kolmen viikon pituisena ajanjaksona siten järjestettynä, että kunakin täytenä työssäoloviikkona on enintään viisi työpäivää.
Hotelli- ravintolan toiminnan aloittamisen jälkeen työntekijät olivat työskennelleet kaksi ensimmäistä kolmiviikkoisjaksoa siten, että työaika oli ollut jakson aikana vähintään 120 tuntia. Työnantaja oli maksanut heille kuitenkin tuntipalkkaa tehdyiltä työtunneilta eikä työehtosopimuksen edellyttämää kuukausipalkkaa.
Ensimmäiset paikalliset neuvottelut asiasta oli käyty jo 10.9.1981, jolloin työnantaja oli katsonut, ettei se kyennyt sillä hetkellä teettämään työntekijöillä työtä täyttä työaikaa. Neuvottelussa 10.3.1982 työnantaja oli myöntänyt maksavansa työehtosopimuksen määräysten vastaisesti kaikille työntekijöille tuntipalkkaa. Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto oli ollut tietoinen työnantajan rikkomuksista jo syksyllä 1981, mutta se ei ollut ryhtynyt mihinkään toimenpiteisiin ennen kuin keväällä 1983. Tällöinkään liiton toimenpiteet eivät olleet olleet riittäviä, kun työehtosopimuksen vastainen menettely jäi jatkumaan niiden työntekijöiden kohdalta, joille ei maksettu täyttä kuukausipalkkaa.
Jutun esivalmistelussa Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto on luopunut työehtosopimuksen 6 §:n 1 kohdan sisältöä koskevasta vahvistusvaatimuksestaan.
Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto, Armas Kristo Kommandiittiyhtiö ja sen vastuunalaiset yhtiömiehet Armas Ensio ja Ulla Marjatta Kristo ovat kanteeseen vastatessaan lausuneet, ettei toukokuussa 1981 yhtiön palvelukseen otettujen työntekijöiden kanssa ollut sovittu siitä, että heidän työaikansa olisi ollut 120 tuntia kolmessa viikossa. Työhönottotilanteessa työntekijöille oli ilmoitettu, ettei heille voitu tarjota työtä täydeksi työajaksi. Se, että työntekijät olivat työsuhteidensa alussa tehneet kahden kolmeviikkoisjakson ajan täyttä työaikaa, oli johtunut siitä, että hotelli - ravintolan avaamisen yhteydessä tehtäviä oli ollut varsin runsaasti. Heinäkuussa 1981 allekirjoitetuissa kirjallisissa työsopimuksissa oli työntekijöiden kanssa sovittu säännönmukaista lyhyemmästä työajasta ja palkan maksamisesta todellisen työajan perusteella. Työehtosopimuksen 6 §:n 1 momentin mukaan oli mahdollista sopia työntekijän kanssa lyhyemmästä työajasta ja sitä vastaavasta pienemmästä palkasta.
Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto on vielä vastineen johdosta lausunut, että kun työntekijät olivat keväällä 1981 tulleet työvoimatoimiston kautta työhön, työnantaja oli ilmoittanut, että kysymyksessä oli vuorotyö ja että palkka määräytyi työehtosopimuksen mukaan. Muunlaista tietoa ei ollut myöskään annettu työntekijöille työhönottotilaisuudessa. Kirjalliset työsopimukset eivät myöskään osoittaneet, että työntekijät olisivat työhön tullessaan sopineet lyhyemmästä työajasta tai työaikaan suhteutetusta palkasta.
Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.
________
Työtuomioistuin, joka ei anna lausuntoa kanteesta siltä osin kuin siitä on luovuttu, on muutoin tutkinut jutun ja katsoo selvitetyksi, että Armas Kristo Kommandiittiyhtiön palveluksessa yhtiön Pellossa omistamassa hotelli Pellonhovissa ovat kanteessa kerrotuin tavoin vuodesta 1981 alkaen olleet Margit Rantakeisu kerroshoitajana, Seija Nousiainen ja Ritva Luusua siivoojina, Oili Välimaa, Helmi Lakkala ja Maritta Mäki keittäjinä, Anne Huuskonen, Jouni Rantanen ja Anne Syväniemi portieereinä sekä Maritta Olsen, Pirjo Syväjärvi, Tuovi Partala, Sirpa Alatalo ja Kirsti Vuorinen tarjoilijoina. Alatalon työsuhde on päättynyt maaliskuun lopussa 1982.
Yhtiö on maksanut mainituille työntekijöille tuntipalkkaa huhtikuun loppuun 1983 saakka. Kun he eivät ole olleet työehtosopimuksen 6 §:n 2 kohdassa tarkoitettuja osa-aikatyöntekijöitä, Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto on myöntänyt yhtiön menetelleen työehtosopimuksen vastaisesti maksaessaan palkan tuntipalkkana.
Toukokuun alusta 1983 yhtiö on maksanut muille kuin tarjoilijoina työskennelleille Olsenille, Syväjärvelle, Partalalle ja Vuoriselle työehtosopimuksen edellyttämää täyttä kuukausipalkkaa. Tarjoilijoille on suoritettu säännölliseen työaikaan suhteutetuksi kutsuttua kuukausipalkkaa. Se on määrätty jakamalla työehtosopimuksen edellyttämä kuukausipalkka käytännössä noudatetun työajan ja työsopimuksessa sovitun 120 tuntia kolmiviikkoisjaksossa käsittävän säännöllisen työajan suhteessa.
Yhtiön menettelyn osalta asianosaisliitot ovat olleet eri mieltä lähinnä siitä, onko kommandiittiyhtiö ollut velvollinen maksamaan työntekijöilleen täyden kuukausipalkan niiltä heidän työsuhteisiinsa kuuluvilta ajanjaksoilta, joilta yhtiö ei ole sitä suorittanut. Työehtosopimuksen 8 §:n 1 momentin mukaan säännöllinen työaika on 120 tuntia kolmen viikon pituisena ajanjaksona siten järjestettynä, että kunakin täytenä työssäoloviikkona on enintään viisi työpäivää. Sopimuksen 6 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan kiinteäpalkkaiselle työntekijälle on maksettava pisimmältä säännölliseltä työajalta kuukausipalkkaa. Kuukausipalkkaa ei kuitenkaan saa vähentää, vaikka säännöllinen työaika olisi tätä lyhyempi, jollei siitä työntekijän kanssa ole erikseen toisin sovittu.
Työsuhteiden alkamisen jälkeen on yhtiön puolelta tehty heinäkuun alkupäivinä 1981 kirjalliset työsopimukset Mäen, Välimaan, Lakkalan, Syväjärven, Nousiaisen, Luusuan ja Rantakeisun kanssa, mutta muiden työntekijöiden kohdalla työsuhteen ehdot ovat jääneet suullisten sopimusten varaan. Kirjallisissa työsopimuksissa on työaika määrätty 104-112 tunnista alkavaksi ja 120 tuntiin päättyväksi ja palkka ilmoitettu tuntipalkkana. Selvityksen mukaan työntekijöille on annettu allekirjoitettavaksi kaavakkeelle valmiiksi täytetty sopimuskappale sen sisältöä tarkemmin selvittämättä.
Jutussa on pidettävä selvitettynä, että kanteessa tarkoitettujen työntekijöiden työvuorojärjestelmän mukaiset työajat eivät niinä ajanjaksoina, joilta heille ei ole suoritettu täyttä kuukausipalkkaa, ole yleensä olleet 120 tuntia kolmen viikon jaksoissa.
Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto on saatuaan kesällä 1981 tietää yhtiön maksaneen työntekijöille tuntipalkkaa kehottanut yhtiötä siirtymään kuukausipalkan käyttämiseen. Liitto ei kuitenkaan ole riittävän tehokkaasti valvonut antamiensa ohjeiden toteuttamista yhtiössä. Kun työnantajaliitto on lisäksi laiminlyönyt huolehtia siitä, että jo mainituille tarjoilijoille olisi kuukausipalkan maksamiseen siirtymisen jälkeen suoritettu kuukausipalkkaa täysimääräisesti, se on laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa tältäkin osin.
Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Mörä, Vihma, Jussila, Kuivanen ja Leivo.
Tuomio oli yksimielinen.