Labor court partially allowed strike damages against unions for failing to stop unauthorized work stoppage.

Voimalaitoksen vuoromestarit olivat ryhtyneet työtaisteluun päivämestarin palkkaamisesta syntyneen erimielisyyden vuoksi. Vaikka työehtosopimuksessa ei ollut nimenomaista määräystä työnantajan työnjohto-oikeudesta, työn johto- ja valvontaoikeuden oli katsottu kuuluvan työnantajalle. Liitto ja sen alayhdistys tuomittu työehtosopimuksen määräysten vastaisen työtaistelun johdosta hyvityssakkoihin.

Vaatimukset toista liittoa ja sen paikallisyhdistystä vastaan hylätty, kun niihin kuuluvia toimihenkilöitä ei ollut ollut työtaistelussa mukana.

Asianosaiset: Voimalaitosten Työnantajaliitto r.y. Suomen Konepäällystöliitto r.y. Teknisten Liitto r.y.

Kuultavat: Hämeenlinnan konemestariyhdistys r.y. Hämeenlinnan Seudun Työnjohtajat r.y.

RATKAISU

Sovelletut työehtosopimuskohdat:

Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Suomen Teknisten Toimihenkilöjärjestöjen Keskusliiton välillä 25.3.1983 allekirjoitetussa runkosopimuksessa, johon asianosaisliitot ovat samana päivänä allekirjoitetulla palkkasopimuksella yhtyneet, on muun muassa seuraavat määräykset:

1 §.

Sopimuksen ulottuvuus ja soveltamisala

3. Tämän sopimuksen piiriin kuuluvat lisäksi henkilöt, jotka vakinaisesti toimivat työnantajan edustajana työntekijöihin nähden ja jotka työnantajalle kuuluvaa oikeutta ja valtaa käyttäen jakavat, johtavat, valvovat tai tarkkailevat työtä ottamatta säännöllisesti osaa itse työhön tai vaikkakin säännöllisesti mutta kuitenkin suhteellisen pienen osan työajastaan käyttävät muiden kuin tekniselle toimihenkilölle varsinaisesti kuuluvien töiden suorittamiseen, eivätkä milloinkaan osallistu työntekijäin urakka-ansioihin.

2 §.

Työnantajan ja teknisen toimihenkilön yleiset velvollisuudet

1. Teknisen toimihenkilön tulee:

- edistää ja valvoa työnantajan etuja;

- noudattaa täydellistä vaiteliaisuutta kaikissa yrityksen asioissa, kuten hinnoittelua, suunnittelua, kokeiluja ja tutkimuksia sekä liikesuhteita koskevissa sekä - tarkoin ja säästäväisesti hoitaa hänen huostaansa uskottuja yrityksen varoja ja muuta omaisuutta.

4 §.

Irtisanomisaika

1. Irtisanomisaika on Työnantajan irtisanoessa:

4. Irtisanomisen osalta noudatetaan lisäksi, mitä asiaa koskevassa 31.12.1978 solmitussa irtisanomissuojasopimuksessa muutoin on sovittu.

24 §.

Matkakorvaukset

1. Tekninen toimihenkilö on velvollinen suorittamaan työtehtävien edellyttämät matkat. Matka on suoritettava tarkoituksenmukaisella tavalla siten, ettei matkaan kulu aikaa eikä siitä aiheudu kustannuksia enemmän kuin tehtävien hoitaminen välttämättömästi vaatii.

35 §.

Sopimuksen sitovuus

3. Sen jälkeen, kun sopimus on tullut liittoja sitovaksi, ovat kaikki työtaistelutoimenpiteet, jotka kohdistuvat mainittuihin sopimuksiin kokonaisuudessaan tai johonkin yksityiseen määräykseen, kielletyt. Liitot ja niiden alayhdistykset ovat sitäpaitsi velvolliset huolehtimaan siitä, etteivät myöskään niiden jäseninä olevat yhdistykset, työnantajat ja toimihenkilöt, joita sopimus koskee, ryhdy sellaisiin taistelutoimenpiteisiin eivätkä muutenkaan riko sopimusten määräyksiä.

Edellä mainitun runkosopimuksen osana noudatettavassa Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Suomen Teknisten Toimihenkilöjärjestöjen Keskusliiton välillä 31.12.1978 allekirjoitetussa irtisanomissuojaa koskevassa sopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

4 §

Irtisanomisen perusteet

Työnantaja ei saa irtisanoa toimihenkilön työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisena irtisanomisperusteena pidetään sellaisia taloudellisia ja tuotannollisia syitä, jotka aiheuttavat työn muuta kuin tilapäistä vähentymistä. Irtisanomisperusteena pidetään myös syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia toimihenkilöistä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättämistä, järjestysmääräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

Voimalaitosten Työnantajaliitto on työtuomioistuimessa lausunut, että sen jäsenyrityksen Imatran Voima Oy:n Vanajan voimalaitoksella Hämeenlinnassa oli alkanut 5.1.1984 kello 15.00 työehtosopimuslain ja työehtosopimuksen vastainen työtaistelu, joka jatkui edelleen. Kaikki voimalaitoksen viisi vuoromestaria, jotka kuuluivat Suomen Konepäällystöliittoon, olivat olleet tuosta ajankohdasta lähtien lakossa. Heidän joukossaan oli myös Hämeenlinnan konemestariyhdistys r.y:n rahastonhoitajana toimiva vuoromestari. Vuoromestarit ja heitä edustanut Teknisten Liittoon kuulunut yhdysmies olivat vaatineet 5.1.1984 aamupäivällä, että kysymys päivämestarin palkkaamisesta voimalaitokselle olisi samana päivänä kello 15.00 mennessä saatava vuoromestareita tyydyttävään ratkaisuun. Käydyissä neuvotteluissa voimalaitoksen päällikkö oli ilmoittanut paikalla olleille vuoromestareille ja yhdysmiehelle, että yhtiön kanta päivämestarin palkkaamiseen oli kielteinen. Tämän jälkeen vuoromestarit olivat poistuneet voimalaitokselta.

Työnantaja oli lakon alettua vaatinut yhdysmiestä ryhtymään välittömästi toimenpiteisiin työrauhan pikaiseksi palauttamiseksi. Työnantaja oli myös Hämeenlinnan konemestariyhdistykselle puhelimitse esittänyt vaatimuksen työrauhan palauttamisesta. Vaatimus oli lähetetty yhdistykselle myös kirjallisesti 6.1.1984. Välittömästi lakon alettua työnantajaliitto oli ottanut yhteyttä Suomen Konepäällystöliiton toiminnanjohtajaan ja vaatinut myös häneltä toimia työrauhan turvaamiseksi. Seuraavana päivänä 6.1.1984 vaatimus oli esitetty Suomen Konepäällystöliitolle kirjallisesti. Vaatimus työrauhan palauttamisesta oli myös esitetty Hämeenlinnan Seudun Työnjohtajat r.y:lle sekä Teknisten Liitolle. Näillä toimenpiteillä ei kuitenkaan ollut ollut vaikutusta.

Edellä olevilla perusteilla Voimalaitosten Työnantajaliitto on vaatinut Suomen Konepäällystöliiton, Teknisten Liiton, Hämeenlinnan konemestariyhdistyksen ja Hämeenlinnan Seudun Työnjohtajat r.y:n tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksien rikkomisesta ja laiminlyömisestä.

Suomen Konepäällystöliitto on kanteeseen vastatessaan lausunut, että Imatran Voima Oy:n Vanajan voimalaitoksella syntynyt tilanne oli johtunut voimalaitoksen liian vähäisestä miehityksestä. Viiden vuoromestarin työehtosopimuksen edellyttämät 207 työpäivää olivat tulleet täyteen jo joulukuun 1983 alussa. Vuoromestareille oli syntynyt huomattava määrä ylimääräisiä vapaapäiviä. Työnantaja oli kuitenkin painostanut työntekijöitä ottamaan korvauksen vapaapäivistä rahana, vaikka ne ensisijaisesti olisi tullut antaa vapaana. Sittemmin asiasta oli kuitenkin päästy sopimukseen Suomen Konepäällystöliiton toimesta. Tilanne oli edellyttänyt, että työnantaja olisi palkannut voimalaitokselle päivämestarin. Myöhemmin työnantaja oli pyrkinyt väliaikaisratkaisuihin. Yksi toimihenkilö Inkoon voimalaitokselta oli tilapäisesti siirretty Vanajan voimalaitokselle.

Suomen Konepäällystöliitto katsoi, että työnseisaus ei kohdistunut sen ja Voimalaitosten Työnantajaliiton välisen työehtosopimuksen määräyksiin eikä siten ollut työrauhavelvoitteen vastainen. Työehtosopimuksessa ei ollut määräyksiä tai edes viittausta miehityskysymykseen. Suomen Konepäällystöliitto oli kuitenkin toimenpiteillään pyrkinyt päättämään työnseisauksen ja ollut yhteydessä lakossa olleisiin vuoromestareihin. Samoin liitto oli ollut yhteydessä paikallisyhdistykseen ja kehottanut sitä ryhtymään toimenpiteisiin asiassa. Hämeenlinnan konemestariyhdistys oli myös ollut yhteydessä teknisiin toimihenkilöihin ja oli kehottanut heitä suorittamaan työtehtävänsä. Paikallisyhdistyksen mahdollisuudet vaikuttaa tilanteeseen olivat olleet rajoitetut, sillä yhdistys ei ollut tarkemmin tietoinen tilanteesta. Näillä perusteilla Suomen Konepäällystöliitto on pyytänyt, että kanne hylättäisiin.

Kanteeseen vastatessaan Teknisten Liitto on kiistänyt Voimalaitosten Työnantajaliiton siihen ja sen jäsenyhdistykseen Hämeenlinnan Seudun Työnjohtajat r.y:hyn kohdistetut vaatimukset perusteettomina. Ainoakaan Teknisten Liiton jäsen ei ollut osallistunut työtaisteluun Vanajan voimalaitoksella. Voimalaitosten Työnantajaliitto oli ollut tästä tietoinen. Yhdysmies oli toiminut aktiivisesti tilanteen selvittämiseksi työpaikalla. Voimalaitosten Työnantajaliitto oli ensimmäisen kerran ottanut yhteyttä Teknisten Liittoon vasta 16.1.1984. Teknisten Liitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Voimalaitosten Työnantajaliitto on työtuomioistuimessa vielä lausunut, että työnseisaus oli kohdistunut runkosopimuksen määräyksiin työnantajan työnjohto-oikeudesta. Lakossa oli kysymys runkosopimuksen 2 §:ssä mainittujen teknisten toimihenkilöiden yleistä velvollisuuksista, työmatkakomennuksista ja siitä, että vain Suomen Konepäällystöliiton jäseninä olevia ali- ja konemestareita saataisiin pitää laitoksen vuoromestarien tehtävissä. Voimalaitosten Työnantajaliitto oli viitannut vuoromestarien 1.9.1983 voimalaitoksen päällikölle lähettämään kirjeeseen. Kirjeessä vuorokonemestarit eivät olleet hyväksyneet päivämestariksi valittua henkilöä, koska häneltä oli heidän käsityksensä mukaan puuttunut vaadittava kokemus ja koulutus.

Voimalaitosten Työnantajaliitto on viitannut työtuomioistuimen tuomioihin n:ot 12/72, 8/76, 22/79 ja 85/83. Näissä tuomioissa oli ollut kysymys työtaistelun kohdistumisesta sellaisissa tapauksissa, joissa työehtosopimukseen ei ollut sisältynyt nimenomaista määräystä työnantajan työnjohto-oikeudesta. Työtuomioistuimen aikaisempi käytäntö osoitti, että vaikka työehtosopimuksesta oli puuttunut maininta työnjohto-oikeudesta, sen kuitenkin oli katsottu sisältyvän työehtosopimuksen. Työnantajan teknisiin toimihenkilöihin kohdistuva työnjohto-oikeus oli heidän asemastaan johtuen ollut itsestään selvä. Jos runkosopimuksen 2 §:n määräystä solmittaessa olisi haluttu poistaa työnjohto-oikeus, olisi siitä pitänyt mainita sopimuksessa. Myös käytännössä tekniset toimihenkilöt ja heitä edustavat järjestöt olivat hyväksyneet työnjohto-oikeuden olemassaolon.

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Hämeenlinnan konemestariyhdistys ja Hämeenlinnan Seudun Työnjohtajat ovat olleet jutussa kuultavina.

________

Työtuomioistuin on tutkinut jutun ja katsoo siinä selvitetyksi, että Suomen Konepäällystöliittoon kuuluvat Imatran Voima Oy:n Vanajan voimalaitoksen viisi vuoromestaria ovat 5.1.1984 kello 15.00 alkaen toimeenpanneet kanteessa tarkoitetun työtaistelun, joka ilmoituksen mukaan on jutun pääkäsittelyn tapahtuessa edelleen jatkunut. Vuoromestarit ovat ryhtyneet työnseisaukseen saadakseen työnantajan ottamaan voimalaitokselle vuoromestarien lisäksi päivämestarin. He ovat jo kirjeessään 1.9.1983 esittäneet, että voimalaitokselle tulisi valita päätoiminen päivämestari, jonka pätevyysvaatimuksena olisi alikonemestarin tai konemestarin tutkinto. Vuoromestarit eivät ole hyväksyneet järjestelmää, jonka mukaan kesäisin sijaisena toimisi voimalaitoksen sähkömestari.

Työtaistelulla on puututtu työnantajan oikeuteen ottaa ja erottaa työntekijä sekä määrätä työn johtamisesta. Sanotun oikeuden kuulumista työnantajalle edellyttävät muun muassa runkosopimuksen 4 §:ään sisältyvät määräykset irtisanomisajoista ja irtisanomissuojasopimuksen määräykset, joiden mukaan työnantajalla on sopimuksessa mainituin edellytyksin oikeus irtisanoa työntekijä. Sen lisäksi runkosopimuksessa on yksittäisiä määräyksiä, kuten sen 2 §:n 1 kohta, jotka osoittavat, kun teknisen toimihenkilön tuon sopimuskohdan mukaan tulee edistää ja valvoa työnantajan etua, työn johtoja valvontaoikeuden kuuluvan työnantajalle, vaikkei sitä nimenomaan runkosopimuksessa mainita.

Lakossa ei ole ollut mukana yhtään Teknisten Liiton jäsentä. Selvityksen mukaan työnantajaliitto on ilmoittanut työtaistelusta Teknisten Liitolle vasta 16.1.1984. Teknisten Liittoa edustava Hämeenlinnan Seudun Työnjohtajat r.y:hyn jäsenenä kuuluva yhdysmies on avustanut vuoromestareita näiden neuvotteluissa työnantajan kanssa, mutta hänen ei ole näytetty toimillaan tukeneen työtaistelua. Näissä oloissa Teknisten Liitto yhtä vähän kuin sen alayhdistys eivät ole vastuussa toisen liiton piirissä toimeenpannun työnseisauksen toteuttamisesta eivätkä ole olleet velvollisia valvomaan Suomen Konepäällystöliiton jäsenyyteen kuuluvien vuoromestarien toimenpiteitä.

Työnantajaliitto on välittömästi lakon alettua ottanut puhelimitse ja kirjeitse yhteyttä Suomen Konepäällystöliittoon ja vaatinut pikaisia toimenpiteitä lakon lopettamiseksi. Suomen Konepäällystöliitto on vuorostaan ollut yhteydessä Hämeenlinnan konemestariyhdistykseen ja lakossa oleviin vuoromestareihin sekä kehottanut heitä huolehtimaan työtehtävistään. Lakon kestoajan huomioon ottaen työtuomioistuin kuitenkin katsoo, ettei Suomen Konepäällystöliitto ole toiminut riittävän tarmokkaasti lakon lopettamiseksi viipymättä. Hämeenlinnan konemestariyhdistys, joka vastaa rahastonhoitajansa osallistumisesta lakkoon, ei myöskään ole kyllin tehokkaasti toiminut työnseisauksen estämiseksi ja lopettamiseksi.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin, hyläten Teknisten Liittoa ja Hämeenlinnan Seudun Työnjohtajia vastaan esitetyt hyvityssakkovaatimukset, harkitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla oikeaksi tuomita Hämeenlinnan konemestariyhdistyksen maksamaan Voimalaitosten Työnantajaliitolle hyvityssakkona työrauhavelvollisuuden rikkomisesta kolmetuhatta viisisataa (3 500) markkaa ja Suomen Konepäällystöliiton maksamaan Voimalaitosten Työnantajaliitolle valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä hyvityssakkona neljätuhatta (4 000) markkaa sekä velvoittaa ne yhteisvastuullisesti korvaamaan työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut tuhannella kahdeksallasadalla (1 800) markalla. Voimalaitosten Työnantajaliitto velvoitetaan korvaamaan Teknisten Liiton oikeudenkäyntikulut tuhannella viidelläsadalla (1 500) markalla.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Silenti, Vihma, Pyrhönen, P. Virtanen ja Kenraali.

Tuomio oli yksimielinen.