Labour court dismisses union claim over ambiguous overtime pay clause requiring simultaneous worker presence.

Työehtosopimuksen erikoismieslisää koskevaa määräystä oli alusta alkaen sovellettu siten, että lisää oli maksettu muiltakin työtunneilta kuin vain niiltä, joiden aikana työkohteessa oli ollut vähintään kaksi korjausmiestä. Kun määräyksessä ei nimenomaisesti vaadittu työntekijöiden samanaikaista työskentelyä ja työn kestoaika oli määräykseen sisällytetyn miestyötuntia koskevan sanonnan mukaan laskettava työhön osallistuneiden yhteisen työssäoloajan mukaan, työnantaja oli velvollinen maksamaan erikoismieslisän korjaustyöstä niidenkin tuntien osalta, jotka työntekijä oli suorittanut työkohteessa työtä yksinään.

Asianosaiset: Rakennustyöläisten Liitto r.y. Putkijohtotyönantajainliitto r.y. Oy Huber Ab

RATKAISU

Sovelletut työehtosopimuskohdat:

Asianosaisliittojen välillä 9.2.1979 tehdyssä työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

20 §

ERIKOISMIESLISÄ

PUTKIJOHTOALA

Erikoismieslisänä maksetaan 1.10 mk tunnilta.

Erikoismieslisää ei vähennetä sovitusta urakkasummasta ja se suoritetaan ylityöajalta korotuksineen.

Erikoismieslisää maksetaan seuraaville työntekijöille:

- Korjaustöissä vastaavalle korjausmiehelle työn kestäessä vähintään 80 miestyötuntia, mikäli korjaustyöhön osallistuu 2 tai useampia työntekijöitä.

Rakennustyöläisten Liitto on kanteessaan lausunut, että Putkijohtotyönantajainliiton jäsenyritys Oy Huber Ab oli vuonna 1979 suorittanut korjaustöitä Oulun jäähallissa. Korjaustyöhön, joka oli kestänyt yli 80 miestyötuntia, oli osallistunut useita putkiasentajia. Vastaavana korjausmiehenä oli toiminut putkiasentaja Voitto Kettunen. Työnantaja oli maksanut Kettuselle työehtosopimuksen mukaista erikoismieslisää vain niiltä tunneilta, jolloin työssä oli samanaikaisesti ollut vähintään kaksi asentajaa.

Työehtosopimuksen 20 §:n sanamuodon mukaan vastaavalle korjausmiehelle oli maksettava erikoismieslisää, jos korjaustyöhön osallistui kaksi tai useampia työntekijöitä. Työehtosopimus ei siis rajoittanut erikoismieslisän maksamista vain niihin tunteihin, joina työhön osallistui vähintään kaksi työntekijää. Erikoismieslisää oli maksettu nimenomaan korvaukseksi vastaavan korjausmiehen ammattitaidosta. Työehtosopimuksen soveltamiskäytäntökin oli vakiintunut tämän kannan mukaiseksi.

Edellä olevilla perusteilla Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Oy Huber Ab on velvollinen putkijohtoalan työehtosopimuksen 20 §:n nojalla maksamaan Voitto Kettuselle Oulun jäähallin korjaustyöstä kaikilta tunneilta työehtosopimuksen määräämän erikoismieslisän. Lisäksi Rakennustyöläisten Liitto on työehtosopimuslain 7, 8 ja 9 §:n nojalla vaatinut Oy Huber Ab:n tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuksen tahallisesta rikkomisesta ja Putkijohtotyönantajainliiton valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä.

Putkijohtotyönantajainliitto ja Oy Huber Ab ovat kanteeseen vastatessaan lausuneet, että vastaavalle korjausmiehelle maksettavaa erikoismieslisää koskeva määräys oli otettu työehtosopimukseen vuonna 1966. Vuonna 1976 Rakennustyöläisten Liitto oli tehnyt määräystä koskevan muutosesityksen. Sen mukaan erikoismieslisää olisi tullut maksaa kaikille neljänteen palkkaryhmään kuuluville korjausmiehille. Esitystä ei ollut hyväksytty. Sen sijaan työehtosopimuksen määräystä oli täsmennetty siten, että työn tekemistä koskeva aika 80 työtuntia oli muutettu 80 miestyötunniksi. Muutoksella oli pyritty selventämään sitä, että 80 miestyötuntiin laskettiin kahden asentajan työtunnit yhteen. Tähän sanamuotoon oli päädytty sen vuoksi, että lisän maksamisen rajaksi oli haluttu asettaa kahden työntekijän yhden viikon työ.

Erikoismieslisämääräyksen tulkinnasta ei ollut aikaisemmin ollut erimielisyyttä ainakaan liittotasolla. Käytännössä huolto- ja korjaustyöt muodostivat niin suuren osan alan yritysten liikevaihdosta, että erikoismieslisän maksamista tunti- ja työntekijämäärien perusteella tapahtui jatkuvasti. Mikäli sopimuksen soveltaminen olisi aiheuttanut todellisia ongelmia, ne olisivat tulleet esille jo vuosia sitten. Tästä syystä kannetta oli pidettävä Rakennustyöläisten Liiton yrityksenä saattaa työehtosopimuksen soveltaminen lähemmäksi sen vuoden 1976 neuvotteluissa tavoittelemaa linjaa.

Rakennustyöläisten Liiton kannan hyväksyminen johtaisi käytännössä siihen, että kaikki työkohteet, joissa asentajaa jouduttaisiin jostakin syystä vaihtamaan, tulisivat erikoismieslisän maksamisen piiriin. Erikoismieslisän maksamista olisi sen jälkeen jatkettava aina työkohteen valmistumiseen saakka työn kestoajasta riippumatta. Eräillä Putkijohtotyönantajainliiton jäsenyrityksillä oli suoritettavanaan niin sanottuja ikuisia remontteja, joissa asentajat tekivät vuosikausia korjaustöitä. Niissä asentajan vaihtaminen loman ajaksi johtaisi siihen, että työnantajan olisi sen jälkeen jatkuvasti maksettava erikoismieslisää, vaikka työssä ei tarvittaisi kahta asentajaa samanaikaisesti.

Edellä olevan perusteella Putkijohtotyönantajainliitto ja Oy Huber Ab ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

Rakennustyöläisten Liitto on Putkijohtotyönantajainliiton ja Oy Huber Ab:n vastineen johdosta lausunut muun muassa, että liittojen kesken ei ollut yhteisesti sovittu rinnastettavaksi työehtosopimuksen 19 §:n tarkoittamaa etumieslisää 20 §:ssä tarkoitettuun korjausmiehelle tulevaan erikoismieslisään. Työehtosopimuksen 19 §:n 3 kappaleen mukaan etumieslisää tuli maksaa myös korjaustyöstä, jos työ ennakkoarvion mukaan käsitti vähintään 100 asennusyksikköä. Vakiintuneen tulkinnan mukaan etumieslisää oli maksettu työntekijöiden lukumäärästä riippumatta aina, kun asennusyksiköiden määrä oli ollut vähintään 100 ja enintään 4 000. Etumieslisänkään saamisen edellytyksenä ei siten ollut asennusurakkaryhmän johtajana toimiminen.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

________

Työtuomioistuin on tutkinut jutun ja katsoo siinä käyneen ilmi, että putkijohto- ja putkieristysalan työehtosopimuksissa on vuodesta 1966 alkaen ollut määräyksiä vastaavalle korjausmiehelle maksettavasta erikoismieslisästä. Lisän maksamisen edellytyksenä on alkujaan ollut, että työn suorittaminen kestää vähintään 100 tuntia, mutta työn kestolta vaadittava aika on sittemmin alennettu 80 tuntiin. Määräystä on myös selvennetty määrittelemällä työskentelyaika miestyötunteina. Se on tarkoitettu osoittamaan, että lisään oikeuttavaan työn kestoaikaan luetaan mukaan kaikkien sen suorittamiseen osallistuneiden työntekijöiden työtunnit. Alusta alkaen määräyksen soveltaminen on edellyttänyt, että korjaustyöhön tulee osallistua kaksi tai useampia työntekijöitä.

Erimielisyyttä on syntynyt siitä, onko erikoismieslisä maksettava muiden edellytysten täyttyessä ainoastaaan niiltä työtunneilta, joina työssä on samanaikaisesti työskennellyt vähintään kaksi työntekijää, vai myös sellaisiltakin työtunneilta, jolloin vastaaava korjausmies on työskennellyt yksin, kunhan työhön on jonkin aikaa osallistunut samanaikaisesti toinen työntekijä. Työsopimuksessa käytetty sanamuoto voidaan työtuomioistuimen mielestä yhtä hyvin ymmärtää kumman tahansa vaihtoehdon mukaisesti. Työehtosopimuksesta neuvoteltaessa ei riidan kohteena oleva kysymys ole ollut esillä. Työntekijäliiton puolelta on eräissä neuvotteluissa ehdotettu erikoismieslisän maksamista korjaustöissä kaikille neljänteen palkkausryhmään kuuluville putkiasentajille, mutta se on työnantajapuolelta torjuttu.

Epäselväksi on jäänyt, minkälaisten työn suorittamiseen liittyvien seikkojen tai olosuhteiden hyvittämiseksi erikoismieslisä on korjaustöissä alunperin tarkoitettu. Työntekijäliiton puolelta on esitetty, että lisää on ryhdytty maksamaan ennen muuta vastaavalta korjausmieheltä työssä edellytetyn tavanomaista suuremman ammattitaidon johdosta. Työntekijäliiton puolelta tehty ehdotus erikoismieslisän maksamisen ulottamisesta koskemaan kaikkia jo mainitun palkkausryhmän korjausmiehiä on tämän käsityksen mukainen. Työnantajaliiton puolelta on ilmoitettu lisän maksamisella tarkoitetun korvata sitä haittaa ja vastuuta, joka vastaavalle korjausmiehelle aiheutuu hänen etumiesasemastaan yhden tai useamman työntekijän osallistuessa yht'aikaa korjaustyöhön.

Työnantajaliiton puolelta on kuulustettu todistajana sen asiamiestä. Hänen lausumansa mukaan erikoismieslisää on maksettu 1970-luvun alkupuolella melko laajasti neljännen palkkausryhmän korjausmiehille henkilökohtaisena lisänä, mutta siitä vähitellen on palkkojen korotusten yhteydessä luovuttu. Menettely lisän maksamisessa on sen jälkeen ollut jossain määrin epäyhtenäistä. Osa työnantajista on suorittanut lisää vain niiltä työtunneilta, joina työkohteessa on ollut vähintään kaksi työntekijää, kun taas toiset ovat jatkaneet lisän suorittamista, vaikka vastaava korjausmies on jäänyt työskentelemään yksinään.

Esitetyn selvityksen mukaan Oy Huber Ab, on maksanut Voitto Kettuselle Oulun kaupungin jäähallin korjaustyöstä vastaavalle korjausmiehelle kuuluvaa erikoismieslisää hänen muiden työntekijöiden kanssa samanaikaisesti tekemiltä työtunneilta, mutta ei niiltä tunneilta, jotka hän on yksinään tehnyt työtä.

Riidanalainen määräys on sisällöltään niin epäselvä ja tulkinnanvarainen, että yhtiö ei kerrotuin tavoin menetelles

sään ole rikkonut sitä tietensä yhtä vähän kuin työnantajaliitto laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Tämän vuoksi työtuomioistuin harkitsee oikeaksi hylätä kanteen muutoin, mutta vahvistaa, että Oy Huber Ab on velvollinen maksamaan Kettuselle työehtosopimuksen 20 §:ssä tarkoitetun erikoismieslisän kanteessa tarkoitetusta korjaustyöstä niidenkin tuntien osalta, jotka hän on työkohteessa suorittanut työtä yksinään. Asian laatuun nähden Rakennustyöläisten Liitto saa kärsiä kulunsa vahinkonaan.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Mörä, Heiniö, M. Virtanen, P. Virtanen ja Kenraali.

Tuomio oli yksimielinen.