Labor court dismisses union's claim on ambiguous foreign work agreement terms regarding overtime pay rates.

Asia oli samanlainen kuin tuomiossa n:o 17/1984.

Asianosaiset: Rakennustyöläisten Liitto r.y. Suomen Maarakentajien Keskusliitto r.y. Perusyhtymä Oy Vesto Oy

RATKAISU

Sovelletut työehtosopimuskohdat:

Asianosaisliittojen kesken 12.5.1980 tehdyssä maaja vesirakennusalan työehtosopimuksessa, Rakennutyöläisten Liiton ja toiselta puolen muun ohella Suomen Maarakentajien Keskusliiton kesken 20.11.1981 tehdyssä Lähi-Idässä ja Pohjois-Afrikassa sijaitsevissa työkohteissa noudatettavia työehtoja koskevassa sopimuksessa, asianosaisliittoja sitovassa 31.10.1977 tehdyssä Irakissa sijaitsevissa työkohteissa noudatettavia työehtoja koskevassa sopimuksessa ja Rakennustyöläisten Liiton ja toiselta puolen muun ohella Suomen Maarakentajien Keskusliiton välillä 1.7.1981 tehdyssä Libyassa sijaitsevissa työkohteissa noudatettavia työehtoja koskevassa sopimuksessa on muun ohessa ne määräykset, jotka työtuomioistuimen 26.1.1984 antamaan tuomioon n:o 17 on jäljennetty.

Rakennustyöläisten Liitto on työtuomioistuimessa lausunut, että kirvesmies Olli Ojanen oli työskennellyt Suomen Maarakentajien Keskusliiton jäsenyritysten Perusyhtymä Oy:n ja Vesto Oy:n muodostaman työyhteenliittymän Perasto-Mosulin palveluksessa Irakissa 4.9.1981-5.9.1982 välisen ajan. Työkohteessa oli noudatettu 48 tunnin säännöllistä viikkotyöaikaa. Paikallisen kalenterin mukaisesti perjantai oli ollut säännöllinen viikottainen vapaapäivä. Ojanen oli tehnyt perjantaipäivisin viikottaista ylityötä. Työnantaja ei ollut suostunut korvaamaan viikkoylityötä kahdeksan ensimmäisen tunnin jälkeen 100 %:lla korotetulla palkalla, vaan maksanut viikkoylityöstä vain 50 %:lla korotettua palkkaa. Työyhteenliittymä oli jättänyt maksamatta viikkoylityökorvauksia määriltään yhteensä 5 037,48 markkaa.

Jutun esivalmistelussa Rakennustyöläisten Liitto on ilmoittanut, että osa määrästä oli maksettu sittemmin myöhästyneenä. Siitä oli edelleen 2 210,58 markan suuruinen osa suorittamatta.

Edellä kerrotulla menettelyllään ja siis jättäessään maksamatta Ojaselle viikkoylityöstä 50 %:lla korotettua palkkaa myös kahdeksan ensimmäisen viikkoylityötunnin jälkeen ja suorittaessaan viikkolepokorvaukset osaksi myöhästyneenä Perusyhtymä Oy ja Vesto Oy olivat rikkoneet maa- ja vesirakennusalan työehtosopimuksen 24 §:n sekä Lähi-Idässä ja Pohjois-Afrikassa sijaitsevissa työkohteissa noudatettavia työehtoja koskevan sopimuksen 1 §:n ja 9 §:n 2 kohdan määräyksiä. Rakennustyöläisten Liitto on sen vuoksi vaatinut yhtiöiden tuomitsemista työehtosopimuslain 7 §:n nojalla hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta ja Suomen Maarakentajien Keskusliiton tuomitsemista työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä sekä yhtiöiden velvoittamista yhteisvastuullisesti maksamaan Ojaselle saamatta jääneinä viikkoylityökorvauksina yhteensä 2 210,58 markkaa 6 %:n korkoineen 6.8.1982 lukien.

Rakennustyöläisten Liitto on jutun esivalmistelussa luopunut kanteessa esittämistään vahvistusvaatimuksista ja myös vaatimasta viikkoylityön korvaamista 2 210,58 markan ylittävältä osalta.

Kanteeseen vastatessaan Suomen Maarakentajien Keskusliitto, Perusyhtymä Oy ja Vesto Oy ovat myöntäneet, että yhtiöt olivat maksaneet Ojaselle viikkoylityökorvauksia myöhästyneenä. Se oli johtunut siitä, ettei asiasta ollut tietoa Suomessa. Korvauksien määrän selvittäminen Suomesta käsin oli vaatinut runsaasti aikaa, koska Rakennustyöläisten Liitto oli esittänyt epäselviksi osoittautuneita vaatimuksia Ojasen tuntilappujen perusteella. Työyhteenliittymä ei ollut velvollinen suorittamaan Ojaselle hänelle vaadittua 2 210,58 markan korvausta.

Edellä olevilla perusteilla Suomen Maarakentajien Keskusliitto on kanteessaan vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että työnantaja maksaessaan viikkoylityöstä työaikalain mukaan 50 %:lla korotettua palkkaa myös 8 ensimmäisen viikkoylityötunnin jälkeen menettelee Lähi-Idässä ja Pohjois-Afrikassa sijaitsevissa työkohteissa noudatettavia työehtoja koskevan sopimuksen 9 §:n 2 kohdan mukaisesti. Suomen Maarakentajien Keskusliitto, Perusyhtymä Oy ja Vesto Oy ovat muutoin vaatineet Rakennustyöläisten Liiton kanteen hylkäämistä.

Suomen Maarakentajien Keskusliiton kanteeseen vastatessaan Rakennustyöläisten Liitto lausunut, että kun liitto oli käydyissä työehtosopimusneuvotteluissa esittänyt Lähi-Idän työehtosopimuksen 9 §:n 2 kohdan määräykseen myös viittausta alan työehtosopimukseen, se oli merkinnyt vain vallinneen käytännön toteamista. Sillä ei ollut tarkoitettu työehtosopimuksen sisällön muuttamista. Kaiken asiassa esittämänsä perusteella Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut sitä vastaan ajetun kanteen hylkäämistä.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

________

Työtuomioistuin, joka ei anna lausuntoa Rakennustyöläisten Liiton ajamasta kanteesta siltä osin kuin siitä on luovuttu, on muutoin tutkinut jutut ja toteaa asianosaisliittojen olevan eri mieltä Lähi-Idässä ja Pohjois-Afrikassa sijaitsevissa työkohteissa noudatettavia työehtoja koskevan työehtosopimuksena voimassa olevan sopimuksen 9 §:n 2 kohdan määräyksen soveltamisesta viikottaisen ylityön korvaamisen osalta. Määräyksen mukaan ylityöstä maksettavien korotusten osalta noudatetaan Suomen työaikalakia. Vastaavan sisältöinen määräys on ollut jo Irakissa sijaitsevia työkohteita koskevassa vuonna 1977 tehdyssä sopimuksessa, jonka pohjalta edellä mainittu ja myös samansisältöisen määräyksen sisältävä vuonna 1981 allekirjoitettu Libyassa olevia työkohteita koskeva sopimus on muotoiltu.

Työaikalain 17 §:n 1 momentin säännös ja maa- ja vesirakennusalan työehtosopimuksen 11 §:n 1 kohdan määräys nyt kysymyksessä olevilta kohdin eroavat siinä, että työaikalain mukaan viikottaisesta ylityöstä on maksettava 50 %:lla korotettu palkka, kun taas työehtosopimuksen määräyksen perusteella kahdeksan ensimmäisen tunnin jälkeen, joilta palkka määräytyy samalla tavoin kuin lain mukaankin, on maksettava 100 %:lla korotettua palkkaa. Työntekijäliiton mielestä Irakissa tehdyn viikkoylityön osalta on noudatettava kotimaassa voimassa olevaa alan työehtosopimusta. Suomen Maarakentajien Keskusliiton käsityksen mukaan sovellettavaksi tulee Irakin työkohteita koskevan sopimuksen sanamuodon mukaisesti työaikalakiin perustuva palkan laskentatapa.

Ulkomaisia työkohteita koskevissa sopimuksissa on sanottu työsuhteissa noudatettavan sopimuksen omien määräysten ohella Suomen työoikeutta ja työntekijöiden sosiaaliturvaa, jollei paikallisista oloista muuta johdu. Työtuomioistuimen mielestä on selvää, että Suomen työoikeuteen siinä tarkoituksessa kuin käsitettä on käytetty sopimuksissa sisältyy myös kotimaassa noudatettavat alan työehtosopimukset. Tätä tukee Lähi-Idän ja Pohjois-Afrikan työkohteita koskevaa sopimusta laadittaessa tehty pöytäkirjamerkintä kotimaan työehtosopimusten soveltamisesta. Maa- ja vesirakennusalan voimassa olevaan työehtosopimukseen on otettu määräys sopimuksen noudattamisesta ulkomaisissa työkohteissa ja sitä koskevista rajoituksista.

Työntekijäpuolelta on esitetty selvitystä, jonka mukaan eri työkohteissa Irakissa ja muualla Lähi-Idässä on jo ensimmäisen Libyan työkohteita koskevan sopimuksen voimassa olosta alkaen maalaus-, rakennus-, betoni- ja putkialan töissä maksettu viikottaisesta ylityöstä korvaus asianomaisen alan kotimaan työehtosopimusten mukaan ja siten samalla tavoin kuin maa- ja vesirakennusalan työehtosopimuksessa on siitä sovittu.

Jutussa on selvitetty, että Olli Ojaselle, joka on kanteessa kerrotuin tavoin työskennellyt Perusyhtymä Oy:n ja Vesto Oy:n muodostaman työyhteenliittymän palveluksessa Irakissa vuosina 1981-1982 ei ole maksettu viikkoylityökorvauksia maa- ja vesirakennusalan työehtosopimuksen mukaisesti. Työnantajaliitto ja yhtiöt ovat myöntäneet jättäneensä maksamatta kanteessa tästä syystä vaaditut 2 210 markkaa 58 penniä. Myös on näytetty, että osa Ojaselle kuuluvista viikkolepokorvauksista on maksettu myöhästyneenä.

Puheena olevan työehtosopimuksen määräys on sisällöltään niin epäselvä ja tulkinnanvarainen, etteivät yhtiöt ole jättäessään korvauksen maksamatta rikkoneet tietensä työehtosopimusta. Työnantajaliitto ei liioin ole laiminlyönyt näissä oloissa valvontavelvollisuuttaan. Siltäkään osin kuin maksut ovat viivästyneet, olosuhteet huomioon ottaen ei yhtiöiden yhtä vähän kuin liitonkaan ole näytetty menetelleen sanottujen velvollisuuksiensa vastaisesti.

Esittämillään perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi hylätä Suomen Maarakentajien Keskusliiton ajaman kanteen kokonaisuudessaan ja Rakennustyöläisten Liiton kanteen enemmälti, velvoittaa Perusyhtymä Oy:n ja Vesto Oy:n yhteisvastuullisesti suorittamaan Ojaselle korvauksena hänen tekemästään viikottaisesta ylityöstä vaaditut kaksituhatta kaksisataakymmenen (2 210) markkaa 58 penniä kuuden prosentin korkoineen elokuun 6 päivästä 1982. Asian laatuun nähden Rakennustyöläisten Liitto saa kärsiä itse kulunsa jutussa.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Silenti, Airaksinen, Jussila, Hietikko ja Porttila.

Tuomio oli yksimielinen.