Labor court dismisses union's claim against employer for breach of layoff protection agreement regarding sick worker re-employment.

Putkiasentaja oli lomautettu työn vähyyden vuoksi, mutta sairastunut ennen lomautuksen alkamista. Sairasloman päätyttyä hän oli ilmoittanut työvoimaviranomaiselle työttömäksi työnhakijaksi. Työnantaja oli sittemmin purkanut putkiasentajan työsuhteen, koska hän ei ollut ilmoittautunut työhön sairausloman päätyttyä. Putkiasentajan lomautuksen oli katsottu jatkuneen sairausajan päätyttyä. Yhtiö ei olisi saanut käsitellä työsopimusta työsopimuslain 44 §:n perusteella purkautuneena ja sen vuoksi tuomittu korvaamaan asentajalle työsuhteen päättämisestä aiheutuneen vahingon.

Kuittausvaatimus jätetty tutkimatta, koska siitä ei ollut neuvoteltu.

Asianosaiset: Rakennustyöläisten Liitto r.y. Putkijohtotyönantajainliitto r.y. Putkiwuorio Martta Wuorio & Kumpp. kommandiittiyhtiö ja sen vastuunalainen yhtiömies Irja Serimaa

RATKAISU

Sovelletut työehtosopimuskohdat:

Asianosaisliittojen välillä 24.3.1981 solmitussa putkijohto- ja putkieristysalan työehtosopimuksessa vuosiksi 1981-1982 on muun muassa seuraavat määräykset:

4 §

TYÖSUHDETTA KOSKEVAT MÄÄRÄYKSET

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan Putkijohtotyönantajainliiton ja Rakennustyöläisten Liiton välillä 9. päivänä helmikuuta 1979 solmittua sopimusta irtisanomisen ja lomautuksen perusteista.

26 §

RIITAISUUKSIEN JA ERIMIELISYYKSIEN SOVITTELU

1. Jos jossakin asiassa syntyy erimielisyyttä työnantajan tai hänen edustajansa ja työntekijän välillä, on pyrittävä sovintoon neuvottelemalla työnantajan ja työntekijäin tai työpaikan asianomaisen luottamusmiehen kanssa. Ellei yksimielisyyteen päästä, asia on siirrettävä liittojen ratkaistavaksi. Tällöin on, elleivät liitot pidä sitä tarpeettomana, työpaikalla laadittava asiasta muistio, josta ilmenee erimielisyyttä aiheuttanut asia sekä molempien osapuolien siihen omaksuma kanta. Muistion allekirjottavat molemmat osapuolet ja siitä on annettava kappale kummallekin allekirjoittaneelle liitolle, joiden on käsiteltävä asia STK:n ja SAK:n välisen yleissopimuksen 1.-kohdan määräyksen mukaisesti.

2. Tästä sopimuksesta aiheutuvat erimielisyydet, joista sopimuspuolten kesken edellä 1.-kohdassa mainittua menettelyä noudattaen ei ole päästy yksimielisyyteen ja jotka työtuomioistuimesta annetun lain mukaan kuuluvat työtuomioistuimessa käsiteltäviin tapauksiin, jätetään työtuomioistuimen ratkaistavaksi sanotun lain säätämässä laajuudessa ja järjestyksessä.

Asianosaisliittojen välillä irtisanomisen ja lomautuksen perusteista tehdyssä sopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

1 §

Soveltamisala

Milloin työnantaja on purkanut sopimuksen vedoten työsopimuslain purkamisperusteisiin, voidaan kuitenkin tätä sopimusta noudattaen tutkia ovatko työsopimuksen irtisanomisen edellytykset olleet olemassa.

2 §

Irtisanomisajat

Työsopimusta irtisanottaessa noudatetaan irtisanomisaikoina vähintään seuraavia aikoja:

Työnantajan irtisanoessa työsopimuksen

työsuhteen kestoaika irtisanomisaika

enintään 1 vuosi 14 vrk

yli 1 vuosi, mutta enintään

10 vuotta 1 kuukausi

yli 10 vuotta 2 kuukautta

4 §

Irtisanomisajan laiminlyönti

Työnantaja, joka ei noudata irtisanomisaikaa, on velvollinen suorittamaan työntekijälle tämän henkilökohtaisen keskituntiansion mukaan lasketun täyden palkan irtisanomisajalta.

Mikäli irtisanomisajan noudattamatta jättäminen puolin tai toisin koskee vain osaa irtisanomisajasta, suoritusvelvollisuus koskee vastaavaa osaa irtisanomisajan palkasta.

5 §

Irtisanomisen perusteet

Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisena irtisanomisperusteena pidetään sellaisia taloudellisia ja tuotannollisia syitä, jotka aiheuttavat työn muuta kuin tilapäistä vähentymistä. Irtisanomisperusteena pidetään myös syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista samoin kuin sellaisia työntekijästä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättämistä, järjestysmääräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

6 §

Korvaus perusteettomasta irtisanomisesta

ja lomauttamisesta

Jos työnantaja perusteettomasti irtisanoo työntekijän työsopimuksen tai lomauttaa hänet eikä käytyjen neuvottelujen jälkeen ennen työsuhteen päättymistä tai lomautuksen alkamista peruuta toimenpidettä, hän on velvollinen korvaamaan työntekijän vahingon.

Yrityksen luottamusmies oli 28.3.1981 saanut tietää asiasta. Luottamusmies ja Jaatinen olivat seuraavana päivänä ottaneet yhteyttä yhtiön toimitusjohtajaan. He olivat vaatineet selvitystä siitä, mistä syystä ei Jaatiselle ollut tarjottu töitä, vaikka yhtiö oli palkannut uusia asentajia. Toimitusjohtaja ei ollut suostunut neuvottelemaan asiasta, vaan oli ilmoittanut, että Jaatisen työsuhde päättyi välittömästi, koska hän ei ollut ilmoittautunut työhön. Asiasta oli neuvoteltu uudelleen, mutta kiistasta ei ollut päästy yksimielisyyteen. Liittojen välisissä neuvotteluissa ei Putkijohtotyönantajainliitto ollut Rakennustyöläisten Liiton vaatimuksista huolimatta ryhtynyt tarvittaviin toimenpiteisiin, jotta työnantaja olisi luopunut sopimuksen vastaisesta menettelystään.

Jaatinen ei ollut työsuhteen päättämisen jälkeen löytänyt uutta työpaikkaa. Jaatiselle olisi irtisanomissuojasopimuksen mukaan kuulunut kuukauden irtisanomisaika. Kun Jaatinen oli lomautettu 14 päivän ennakkoilmoitusajan jälkeen, oli häneltä jäänyt saamatta irtisanomisajan palkkaa 80 tunnilta yhteensä 1 845,60 markkaa.

Näillä perusteilla Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että pitäessään Jaatista edellä kerrotuin tavoin lomautettuna ja päättäessään Jaatisen työsuhteen työnantaja on menetellyt työehtosopimuksen vastaisesti ja tuomitsemaan kommandiittiyhtiön ja sen henkilökohtaisesti vastuunalaisen yhtiömiehen Irja Serimaan yhteisvastuullisesti maksamaan Jaatiselle irtisanomisajan palkkana yhteensä 1 845,60 markkaa 6 %:n korkoineen 29.3.1982 lukien ja vahingonkorvauksena perusteettomasta irtisanomisesta ja lomauttamisesta 27 894 markkaa 5 %:n korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien. Lisäksi Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut yhtiön tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuslain 7 §:n nojalla työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta ja Putkijohtotyönantajainliiton tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä.

Kanteeseen vastatessaan Putkijohtotyönantajainliitto, kommandiittiyhtiö ja Serimaa ovat lausuneet, että Jaatinen oli toimittanut työnantajalle kolme eri lääkärintodista, jotka yhteensä olivat kattaneet sairausjakson. Todistukset oli toimitettu jälkikäteen postitse, mikä oli yhtiössä ollut tavallinen menettely. Tavanomaista oli myös, että sairasloman päätyttyä työntekijä oli ilmoittanut työnantajalle siitä. Jaatisen viimeisin lääkärintodistus oli toimitettu työnantajalle 1.2.1982 jälkeen. Todistuksesta oli ilmennyt, että sairasloma jatkuisi helmikuun loppuun saakka. Todistuksesta ei mitenkään käynyt selville, että sairasloma myös päättyisi tuolloin. Todistuksen perusteella työnantaja oli ainoastaan voinut päätellä, että helmikuun lopun jälkeen oli odotettavissa joko uusi lääkärintodistus tai Jaatisen ilmoitus sairasloman päättymisestä.

Erimielisyysmuistion perusteella oli käyty liittojen edustajien läsnä ollessa neuvottelu. Työntekijäpuoli oli vaatinut 4000 markan korvausta Jaatisen työsuhteen päättämisen johdosta. Korvaus olisi tarkkaan laskien ollut 4 467 markkaa, mutta työntekijäpuoli oli katsonut vaaditun määrän riittäväksi. Työnantaja oli neuvotteluissa hyväksynyt vaatimuksen. Tämän jälkeen työntekijäpuolen edustajat olivat ottaneet puhelimitse yhteyttä Jaatiseen, joka olisi myös hyväksynyt ehdotuksen, mutta hän oli lisäksi vaatinut työsuhteen palauttamista. Tähän taas työnantaja ei ollut suostunut.

Asiakirjojen mukaan Jaatisen sairasloma oli päättynyt 28.2.1983, jonka jälkeen lomautus oli edelleen jatkunut. Työnantaja oli ottanut lomautuksen kestäessä palvelukseen kaksi asentajaa. Heidät oli otettu toisiin tehtäviin kuin mitä Jaatinen oli suorittanut ennen sairaslomansa ja lomautuksen alkua. Yhtiön toiminnallinen organisaatio oli muodostunut kolmesta eri linjasta, nimittäin uudisrakennus-, peruskorjaus- ja korjauslinjasta. Jaatinen oli työskennellyt korjauslinjalla, kun taas uudet työntekijät oli otettu peruskorjauslinjalle. Myös Jaatinen oli aikaisemmin suorittanut töitä peruskorjauslinjalla, mutta sittemmin työnantaja oli katsonut välttämättömäksi siirtää hänet korjauslinjalle. Sen vuoksi ei peruskorjauslinjan töitä ollut voitu Jaatiselle tarjota, eikä kahden uuden työntekijän ottaminen tälle linjalle ollut siten loukannut Jaatisen oikeuksia.

Työnantaja ei ollut maksanut Jaatiselle irtisanomisajan palkkaa kahden viikon osalta. Työnantaja sen sijaan oli maksanut Jaatiselle sairausajan palkkaa 10.12.1981-31.1.1982 väliseltä ajalta, vaikka palkkaa ei olisi tarvinnut maksaa 18.12.1981 jälkeen. Sairausajan palkan määrä oli 5 622,24 markkaa. Sen Jaatinen oli saanut perusteettomasti. Siinä tapauksessa, että työtuomioistuin tuomitsisi Jaatiselle maksettavaksi vaaditun irtisanomisajan palkan, työnantajaliitto vaati, että se kuitattaisiin maksetuksi työnantajalla Jaatiselta olevaa liikaa maksetusta sairausajan palkasta johtuvaa vastasaatavaa vastaan. Edellä esitetyn nojalla työnantajaliitto, yhtiö ja Serimaa ovat vaatineet

kanteen hylkäämistä ja irtisanomisajan palkan kuittaamista kerrottua vastasaatavaa vastaan vaaditun määrän osalta.

Vastineen johdosta Rakennustyöläisten Liitto on vielä lausunut, ettei yhtiössä ollut tapana, että sairasloman päättymisestä tehtäisiin erillinen ilmoitus. Työnantajalle toimitettu lääkärintodistus osoitti selvästi sairasloman päättymisen. Sairaslomansa päättymisen jälkeen Jaatinen oli jälleen siirtynyt lomautetuksi ja ilmoittautunut työttömäksi työnhakijaksi työvoimaviranomaisille. Jaatinen ei ollut syyllistynyt menettelyllään laiminlyöntiin.

Jaatisen työsuhde oli kestänyt yli kuusi vuotta. Työsuhteensa aikana Jaatinen oli suorittanut kaikkia tarjolla olleita putkiasentajan ja hitsaajan töitä niin peruskorjaus-, korjaus- kuin uudisrakennustyömaillakin. Jaatisen sairaus ei ollut estänyt työskentelyä, vaikka se olikin asettanut työlle eräitä rajoituksia. Myös maaliskuussa 1982 palkatut työntekijät olivat tulleet töihin putkiasentajina. Työnantaja olisi ollut velvollinen tarjoamaan heille annettuja töitä lomautettuna olleelle Jaatiselle. Jaatiseen kohdistettu kuittausvaatimus oli perusteeton. Yhtiöllä ei ollut Jaatiselta saatavaa. Asiasta käydyissä neuvotteluissa ei kuittausvaatimusta ollut käsitelty, joten sitä ei voitu työtuomioistuimessa tutkia.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

________

Työtuomioistuin on ensin käsitellyt vaatimuksen Putkiwuorio Martta Wuorio & Kumpp. Kommandiittiyhtiön oikeudesta käyttää kuittaamisen sen ilmoittamaa, liikaa maksetusta sairausajan palkasta johtuvaa saatavaa ja toteaa, ettei asiasta ole neuvoteltu työehtosopimuksen 26 §:ssä määrättyä neuvottelujärjestystä noudattaen. Kun vastasaatavaa ei ole myönnetty selväksi ja riidattomaksi, kuittausvaatimus työtuomioistuimesta annetun lain 11 §:n 2 momentin mukaisesti jätetään tässä yhteydessä tutkimatta.

Tutkiessaan jutun työtuomioistuin katsoo siinä selvitetyksi, että putkiasentaja Martti Jaatinen on vuodesta 1975 toiminut Putkiwuorio Martta Wuorio & Kumpp. Kommandiittiyhtiön palveluksessa hitsaajana ja putkiasentajana. Yhtiö on 4.12.1981 ilmoittanut Jaatiselle hänen lomauttamisestaaan 18.12.1981 alkaen toistaiseksi työn vähyyden vuoksi. Jaatinen on kuitenkin sairastunut ennen lomautuksen alkamista. Hänen sairautensa on kestänyt 28.2.1982 asti. Sairaslomansa päätyttyä Jaatinen on ilmoittautunut asianomaiselle työvoimaviranomaiselle työttömäksi työnhakijaksi. Saatuaan kuulla, että työnantaja on ottanut työmaalle uusia työntekijöitä, Jaatinen on 29.3.1982 luottamusmiehen saapuvilla ollessa tiedustellut asiaa työnantajan edustajalta. Tällöin on hänen työsuhteensa ilmoitettu päättyneeksi sen perusteella, että hän on laiminlyönyt ilmoittautua työhön sairauslomansa kuluttua umpeen.

Esitetyn selvityksen mukaan Jaatinen on sairaslomansa aikana toimittanut kolme eri lääkärintodistusta työnantajalle. Viimeisimmän lääkärintodistuksen, jonka mukaan hänen sairaslomansa on kestänyt 28.2.1982 saakka, Jaatinen on toimittanut työnantajalle helmikuussa 1982. Sairauslomansa päätyttyä Jaatinen, joka on ymmärtänyt olevansa edelleen lomautettuna, on jäänyt odottamaan irtisanomisen ja lomautuksen perusteista tehdyn sopimuksen 14 §:n 2 kohdan mukaista ilmoitusta lomautuksen päättymisestä. Lomautuksen aikana yhtiön palvelukseen on otettu maaliskuussa 1982 kaksi uutta työntekijää ns. peruskorjauslinjalle.

Yhtiön organisaatio on muodostunut kolmesta eri linjasta, nimittäin uudisrakennuslinjasta, peruskorjauslinjasta sekä korjauslinjasta. Jaatinen on alkujaan työskennellyt hitsaajana sekä uudisrakennuslinjalla että peruskorjauslinjalla. Vähitellen töiden luonne on muuttunut siten, että hitsaamista ei ole ollut riittävästi, vaan työtehtävät ovat yhä enemmän vaatineet putkialan ammattitaitoa. Jaatinen on myöhemmin siirtynyt korjauslinjalle tuntitöihin. Jaatinen on myös ilmoittanut ahtaissa paikoissa työskenneltäessä hänelle aiheutuvista terveyden haitoista. Työnantaja on näiden syiden vuoksi katsonut, ettei yhtiöllä ole ollut Jaatiselle soveltuvia töitä.

Kommandiittiyhtiö on alunperin päättänyt Jaatisen työsuhteen vedoten siihen, ettei Jaatinen ole ilmoittautunut työnantajalle sairauslomansa päätyttyä. Asian käsittelyn aikana yhtiö on myös vedonnut työsuhteen päättymisen perusteena Jaatisen alentuneeseen työkykyyn ja vaikeuksiin hänen työhön sijoittamisessaan. Paikallisessa neuvottelussa on yhtiö tarjonnut Jaatiselle hyvitykseksityösuhteen päättymisestä (4 000) markkaa, jonka määrän Jaatinen on hyväksynyt edellyttäen kuitenkin työsuhteensa palauttamista, mutta työnantaja ei ole esitykseen suostunut.

Työtuomioistuimen mielestä näissä oloissa ei Jaatisen lomauttamisen voida katsoa rauenneen yksistään sen perusteella, että hän on vähää ennen lomautuksen alkamista sairastunut. Jaatinen on siten jäänyt lomautetuksi sairausaikansa päätyttyä, kuten hän on tilanteen käsittänytkin. Yhtiö puolestaan on ymmärtänyt lomautuksen peruutuneen, jota osoittaa jo sekin, että se on maksanut Jaatiselle palkkaa tammikuun loppuun 1982. Tästä huolimatta yhtiö ei ole sen perusteella, että Jaatinen on sairauslomansa päätyttyä ollut poissa työstä, saanut työsopimuslain 44 §:n mukaisesti käsitellä hänen työsuhdettaan purkautuneena. Lomautettuna oleva työntekijä ei nimittäin kuulu, kun työstä poissaolo on johtunut työnantajasta johtuvasta syystä, säännöksessä tarkoitetun ilmoitusvelvollisuuden piiriin. Yhtiö on siten päättäessään Jaatisen työsuhteen menetellyt irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti.

Yhtiön velvollisuus tarjota työtä Jaatiselle on riippuvainen siitä, minkälaisiin töihin hän työkykynsä ja terveydentilansa perusteella olisi pystynyt. Selvitys on tältä osin jossain määrin ristiriitaista. Jutussa ei kuitenkaan ole voitu näyttää, että Jaatinen ei olisi pystynyt suorittamaan niitä tehtäviä, joita yhtiön palvelukseen otetuille uusille työntekijöille on annettu tehtäväksi, tai että yhtiöllä ei olisi ollut muuta työtä tarjolla Jaaatiselle. Yhtiö on siten velvollinen korvaamaan Jaatiselle hänen työsuhteensa irtisanomissuojasopimuksen vastaisesta päättämisestä aiheutuneen vahingon. Kun menettelyn seuraamukseksi on irtisanomissuojasopimuksessa sovittu velvollisuus korvata aiheutunut vahinko, työehtosopimuslain 7 §:n 3 momentin mukaan yhtiötä ei voida tuomita hyvityssakkoon.

Työnantajaliiton olisi irtisanomissuojasopimuksen 15 §:n määräyksen huomioon ottaen tullut pyrkiä taivuttamaan yhtiö tarjoamaan työtä lomautettuna olleelle Jaatiselle. Kun liitto on kuitenkin ryhtynyt tukemaan yhtiön menettelyä, eikä selvästi tuonut esiin mainitusta määräyksestä yhtiölle johtuvia velvollisuuksia, liiton on katsottava laiminlyöneen valvontavelvollisuutensa.

Liitto ja yhtiö ovat myöntäneet, ettei Jaatiselle ole maksettu irtisanomisajan palkasta 1 845,60 markan suuruista osaa.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Silenti, Vihma, Äimälä, Sulkunen ja Porttila.

Tuomio oli yksimielinen.