Firefighters' overtime pay claim dismissed as irregular hours were deemed regular work under exception permits. City and union win; association must pay legal costs.

Kaupungin palolaitoksen säännöllinen työaika oli määräytynyt työneuvoston ja sittemmin työsuojelupiirin poikkeuslupajaoston päätöksen mukaisesti. Virkaehtosopimusten määräysten nojalla kaupungilla ei ollut ollut velvollisuutta suorittaa palomiehille ylityökorvauksia enemmälti kuin mihin poikkeusluvissa mainitut ehdot velvoittivat. Kaupunki ei ollut laiminlyönyt velvollisuuttaan ylityökorvausten suorittamisessa eikä kunnallinen sopimusvaltuuskunta ollut laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Kysymys myös kanteen tutkimisesta (ks. myös välituomio n:o 36/1984).

Kantaja Turun Palomiesyhdistys KTV r.y. Vastaajat Kunnallinen sopimusvaltuuskunta Turun kaupunki Kuultavat Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijainliitto KTV r.y. Julkisten työalojen ammattijärjestö JTA r.y.

TUOMIO

VIRKAEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Kunnallisen sopimusvaltuuskunnan ja toiselta puolen muun muassa Julkisten työalojen ammattijärjestö JTA r.y:n kesken 26.2.1979 tehdyssä kunnallisessa yleisessä virkaehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

1. luku

TYÖAIKA

2 §

5 mom. Milloin viranhaltijan säännöllinen työaika on työaikalain nojalla annetun erityisen luvan perusteella järjestetty lain 5 tai 6 §:n säännöksistä poikkeavasti, noudatetaan erityislupaan sisältyviä määräyksiä.

6 mom. Jos virkatehtävien erityinen laatu tai ne erityiset olosuhteet, joissa virkatehtäviä suoritetaan, niin vaativat, voidaan poikkeuksellisista työajoista, mikäli tässä sopimuksessa ei ole niistä määräyksiä, sopia 51 §:n mukaisesti tai virkaehtosopimuslain 3 §:n 2 momentissa säädetyssä järjestyksessä.

32 § Mikäli erikoislaatuiset olosuhteet, kuten liikennelaitoksissa, työlaitoksissa, palolaitoksissa, satamalaitoksissa, urheilu- ja uimahalleissa, urheilukentillä, teattereissa ja kirjastoissa vaativat poikkeamista työaikalain tai tämän sopimuksen mukaisista järjestelyistä, sovitaan niistä erikseen Kunnallisen Sopimusvaltuuskunnan ja asianomaisten järjestöjen kesken. Sama koskee järjestelyä, jossa sunnuntain ja juhlapäivän tai muun vapaapäivän väliin jäävän työpäivän työtunnit teetetään ylimääräisesti muuna aikana sitä vastaan, että kysymyksessä oleva työpäivä muutetaan vapaapäiväksi.

2. luku

PALKKAUS

51 § Kunnallisen Sopimusvaltuuskunnan suostumuksella voidaan asianomaisessa järjestyksessä sopimuspalkkaiseksi nimetyn viranhaltijan palkkaus ja muut tästä virkaehtosopimuksesta aiheutuvat palvelussuhteen ehdot yksittäistapauksessa järjestää virkaehtosopimuksesta poikkeavaksi asianomaisen kunnallisen viranomaisen ja viranhaltijan välisen sopimuksen perusteella.

Samojen asianomaisten kesken 25.3.1980, 25.3.1981 ja 27.4.1983 tehdyissä kunnallisissa yleisissä virkaehtosopimuksessa ovat edellä olevat kohdat ennallaan paitsi että 1983-1984 sopimuksen 32 §:ään ja 51 §:ään on lisätty seuraavat otsikot:

32 §

Poikkeaminen virkaehtosopimuksen työaikamääräyksistä

51 §

Sopimuspalkkainen viranhaltija

Kunnallisten virkaehtosopimusten neuvottelumenettelystä 12.10.1970 tehdyssä pääsopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

Neuvottelu- ja kanneoikeuden vanhentuminen

10 §.

Kannetta työtuomioistumessa ei saa panna vireille ennen kuin on käyty tässä sopimuksessa tarkoitetut keskusneuvottelut.

VÄLITUOMIO

Työtuomioistuin ottamatta välituomiossa ratkaistavakseen sitä, estääkö mahdollisesti muiden kuin välituomiossa käsiteltyjen oikeudenkäyntiedellytysten puuttuminen kanteessa tarkoitettujen vaatimusten tutkimisen, on jättänyt Turun Palomiesyhdistyksen vaatimukset siltä osin kuin ne ovat perustuneet työehtosopimukseen työtuomioistuimesta annetun lain 12 §:n nojalla tutkittavaksi ottamatta. Muilta osin asian käsittelyä on määrätty jatkettavaksi työtuomioistuimessa toimitettavassa suullisessa esivalmistelussa.

KANNE

Kanteen perustelut

Turun Palomiesyhdistys on lausunut, että Turun kaupunki oli työneuvoston sekä Turun ja Porin työsuojelupiirin työsuojelulautakunnan poikkeuslupajaoston myöntämien poikkeuslupien nojalla teettänyt Turun palolaitoksen virkasuhteisilla palomiehillä 1.4.1979 lukien 52 tunnin työviikkoa ja 1.4.1980 lukien 42 tunnin työviikkoa. Palolaitoksen palomiesten työaika määräytyi kuitenkin 1.4.1979 lukien työaikalaissa säädetyn säännöllisen 40 tunnin viikottaisen työajan sekä kunnallisen yleisen virkaehtosopimuksen työaikamääräysten mukaisesti. Kaupungin olisi pitänyt maksaa Turun palolaitoksen palveluksessa oleville, kanteessa tarkoitetuille 114 palomiehelle työaikalain 17 ja 18 §:ssä säädettyä korotettua palkkaa työaikalain mukaisen säännöllisen 40 tunnin viikottaisen työajan ylittävältä ajalta tehdystä työstä. Kaupunki ei ollut kuitenkaan suostunut tähän vaatimukseen.

Turun Palomiesyhdistys on 4.10.1983 vireille pannussa lisäkanteessaan vielä lausunut muun muassa, että Turun kaupungin olisi pitänyt maksaa Turun palolaitoksen palveluksessa oleville, siinä mainituille 178 palomiehelle kunnallisen yleisen virkaehtosopimuksen 10 §:n 2 momentin ja 18 §:n mukaan lasketut ylityökorvaukset ajalta 1.4.1979-30.6.1983 korkoineen. Kaupunki ei ollut suostunut maksamaan tämänkään vaatimuksen mukaisia palkkoja.

Lisäksi yhdistys on vaatimustensa perusteeksi lausunut, että työaikalain 17 §:n 9 momentin ja 19 a §:n mukaan lain 17 §:n säännöksistä poikkeaminen voi tapahtua ainoastaan virkaehtosopimuksella. Turun kaupunki ja kunnallinen sopimusvaltuuskunta eivät olleet esittäneet sellaista virkaehtosopimusta, jonka määräykset olisivat oikeuttaneet poikkeamaan työaikalain 17 §:n säännöksistä siten kuin Turun kaupunki oli tehnyt. Työaikalain 7 §:n 1 momentin ja kunnallisen yleisen virkaehtosopimuksen määräysten mukaan poikkeavista työajoista olisi tullut tehdä kuntakohtainen virkaehtosopimus. Sen olisi yhdistyksen jäsenten osalta ollut oikeutettu tekemään ainoastaan kantajayhdistys Turun kaupungin kanssa. Turun kaupunki ja kunnallinen sopimusvaltuuskunta olivat siten riistäneet yhdistykseltä ja sen jäseniltä lain ja virkaehtosopimuksen turvaaman oikeuden lakisääteisen työajan noudattamiseen ja ylityöstä maksettavaan korotettuun palkkaan.

Yhdistys on huomauttanut, etteivät Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain Liitto KTV ja Julkisten työalojen ammattijärjestö JTA voineet esiintyä jutussa kuultavina, sillä yhdistys oli 1.6.1984 erotettu ensiksi mainitun liiton jäsenyydestä.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Turun Palomiesyhdistys on jutun käsittelyn eri vaiheissa täsmentänyt vaatimuksiaan. Yhdistys on myös luopunut erinäisistä kanteissaan esittämistä vaatimuksistaan.

KUNNALLISEN SOPIMUSVALTUUSKUNNAN VASTINE

Vastineen perustelut

Kunnallinen sopimusvaltuuskunta on kanteisiin vastatessaan lausunut, että Turun palolaitoksen palomiesten työaikajärjestelyissä oli noudatettu työneuvoston ja poikkeuslupajaoston työaikalain 7 §:n 2 momentin nojalla myöntämien lupien mukaisia ehtoja. Virkaehtosopimusten mukaan kaupunki oli oikeutettu noudattamaan poikkeuslupiin perustuvaa työaikaa. Turun kaupungin ei ollut väitetty jättäneen suorittamatta kulloinkin voimassa olevan poikkeusluvan mukaisia ylityökorvauksia. Poikkeusluvat olivat olleet voimassa kaikkina kanteessa tarkoitettuina aikoina. Työaikalain 7 §:n 2 momentin säännöksen mukaisesti poikkeuslupiin olivat sisältyneet myös ylityön korvaamista koskevat ehdot.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Kunnallinen sopimusvaltuuskunta on vaatinut kanteen ja lisäkanteen jättämistä tutkittavaksi ottamatta ja, mikäli ne tutkittaisiin, niiden hylkäämistä.

TURUN KAUPUNGIN VASTINE

Vastineen perustelut

Turun kaupunki on lausunut, ettei yhdistys ollut sellainen virkaehtosopimukseen osallinen tai sidottu, joka työtuomioistuimesta annetun lain mukaan voi esiintyä lisäkanteen osalta asiassa kantajana. Lisäkanteen osalta ei myöskään ollut käyty virkaehtosopimusten ja lain edellyttämiä neuvotteluja eikä sen osalta ollut esitetty, että virka- ja työehtosopimukseen osallinen Julkisten työalojen ammattijärjestö JTA tai Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV olisi antanut luvan kanteen nostamiseen tai kieltäytynyt panemasta kannetta vireille. Kanne tulisi jättää tutkittavaksi ottamatta.

Turun kaupunki on vielä lausunut, että kaupungin palolaitoksessa oli myös lisäkanteessa mainittuina aikoina noudatettu työneuvoston ja poikkeuslupajaoston päätösten mukaisia työaikoja ja maksettu päätösten edellyttämät ylityökorvaukset ja muut korvaukset. Kaupunki ei ollut syyllistynyt sellaiseen menettelyyn, jonka perusteella se voitaisiin kunnallisen virkaehtosopimuslain mukaan tuomita maksamaan hyvityssakkoa. Kaupunki ei ollut korvauksetta teettänyt palolaitoksen työaikalain alaisella henkilöstöllä virkaehtosopimuksen ja työaikalain vastaisia työaikoja.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Turun kaupunki on vaatinut ensi sijassa kanteen jättämistä tutkittavaksi ottamatta ja toissijaisesti sen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Työtuomioistuin on 29.2.1984 antamallaan välituomiolla n:o 36/1984 jättänyt Turun Palomiesyhdistyksen ajaman kanteen tutkimatta välituomiosta ilmenevällä tavalla.

Turun Palomiesyhdistys on 4.10.1983 työtuomioistuimeen toimittaman haastehakemuksen nojalla vireille pannussa kanteessa esittänyt Turun kaupunkia ja kunnallista sopimusvaltuuskuntaa vastaan uusia vaatimuksia. Lisäkanne on 4.9.1984 pidetyssä suullisessa esivalmistelussa tehdyllä päätöksellä yhdistetty käsiteltäväksi jutussa aikaisemmin esitetyn kanteen kanssa.

Työtuomioistuin jättää välituomiossa esittämillään perusteilla 4.10.1983 vireille pannun kanteen Turun kaupunkiin vastaajana kohdistettuna tutkimatta työtuomioistuimesta annetun lain 13 §:n 3 momentin nojalla muilta kuin hyvityssakkovaatimusta koskevilta osin.

Lisäkanteessa esitetyt ylityökorvausten maksamiseen velvoittamista koskevat vaatimukset perustuvat pääasiassa oikeudenkäynnin aikana tapahtuneisiin olosuhteiden muutoksiin. Siltä osin kuin lisäkanteessa on esitetty vahvistus- ja hyvityssakkovaatimuksia, ne taas johtuvat olennaisesti samoista perusteista kuin asiassa aikaisemmin esitettyyn kanteeseen sisältyvät vaatimukset.

Työtuomioistuin on välituomiossaan katsonut, että Turun Palomiesyhdistys on voinut Julkisten työalojen ammattijärjestö JTA:n kunnallisen yleisen virkaehtosopimuksen osapuolena 6.2.1981 antaman kieltäytymisenä pidettävän ilmoituksen perusteella ajaa aikaisemmin vireille panemaansa kannetta virkaehtosopimukseen perustuvien vaatimusten osalta, ja että keskusneuvottelujen pitämättä jääminen ei ole estänyt kanteen tutkimista. Kun lisäkannetta on pidettävä aikaisemmin jutussa esitetyn kanteen täydentämisenä, Turun Palomiesyhdistys on oikeutettu sille annetun kieltäytymisilmoituksen perusteella ja neuvottelujen pitämättä jäämisen estämättä omissa nimissään ajamaan kannetta myös edellä mainituista vaatimuksista.

Siltä osin kuin jutussa on tarkoitettu vaatia hyvityssakkoon tuomitsemista sen perusteella, että Turun kaupunki olisi tietensä rikkonut työaikalain säännöksiä tai kunnallinen sopimusvaltuuskunta olisi tältä kohdin laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa, työtuomioistuin jättää vaatimukset työtuomioistuimesta annetun lain 1 §:n nojalla tutkimatta.

Työaikalain 5 §:n 1 momentissa on säädetty, että säännöllinen työaika on enintään 8 tuntia vuorokaudessa ja 40 tuntia viikossa. Viikoittainen säännöllinen työaika voidaan saman lainkohdan 2 momentin mukaan järjestää myös siten, että se on keskimäärin 40 tuntia viikossa. Tällainen järjestely edellyttää viikoittaisen säännöllisen työajan tasoittumista keskimäärään ennakolta laaditun työtuntijärjestelmän mukaisesti. Kunnallisissa yleisissä virkaehtosopimuksissa on kanteessa tarkoitettuina aikoina ollut samanlaisia määräyksiä. Työaikalain 6 §:ään sisältyy luettelo niistä liikkeistä, laitoksista, yrityksistä ja töistä, joissa säännöllinen viikoittainen työaika voidaan järjestää lain 5 §:n estämättä kolmen viikon ajanjaksossa enintään 120 tunniksi ja kahden viikon jaksossa enintään 80 tunniksi. Palolaitoksia tai palotoimeen liittyviä töitä ei ole kuitenkaan mainittu luettelossa.

Työneuvosto tai eräissä tapauksissa, joista nyt ei ole kysymys, valtioneuvosto voivat määräämillään ehdoilla myöntää luvan poiketa lain 5 §:n säännöksistä. Poikkeaminen on mahdollista silloin, kun työtä laatunsa puolesta suoritetaan vain aika ajoin sen vuorokauden kuluessa, jona työntekijän on oltava valmiina työhön, tai kun sillä edistetään yleistä etua. Säännös poikkeuslupien myöntämisestä on työaikalain 7 §:n 2 momentissa.

Työneuvostosta ja työsuojelun poikkeusluvista annettuun lakiin tehdyllä, 1.6.1979 voimaan tulleella muutoksella on työneuvoston tehtäviä muutettu. Poikkeuksien myöntäminen muun muassa työaikalain ja siten siis myös sen 5 §:n soveltamisesta on määrätty kussakin työsuojelupiirissä työsuojelulautakunnan poikkeuslupajaoston tehtäväksi. Poikkeuslupajaoston päätös on alistettava työneuvoston tarkastettavaksi tai, jollei sitä tarvitse tehdä, päätökseen voidaan hakea muutosta työneuvostolta valittamalla.

Kunnallisissa yleisissä virkaehtosopimuksissa on sovittu myös siitä, että mikäli erikoislaatuiset olosuhteet esimerkiksi palolaitoksissa vaativat poikkeamista työaikalain tai virkaehtosopimuksen mukaisista järjestelyistä, niistä sovitaan erikseen kunnallisen sopimusvaltuuskunnan ja asianomaisten järjestöjen kesken. Työaikalain 7 §:n 1 momentin mukaan valtakunnalliset työnantajain ja työntekijäin yhdistykset eivät voi sopia työ- tai virkaehtosopimuksilla keskimäärin yli 40 tunnin viikoittaisesta työajasta. Tästä työtuomioistuimen mielestä johtuu, ettei poikkeusluvan myöntäminen voi edellyttää sitä tarkoittavaa virkaehtosopimusta tai muutakaan virkaehtosopimuspuolten välistä sopimusta poikkeavasta työajasta. Poikkeuksien myöntäminen koskee nimittäin vain työaikalain säännöksiä, mutta ei virkaehtosopimuksen määräyksiä.

Työaikalain 17 §:n 5 momentin mukaan poikkeusluvassa on mainittava ne perusteet, joita käytetään laskettaessa saman lainkohdan 1, 3 ja 4 momentin mukaista korotettua palkkaa ylityöstä. Mainitussa 1 momentissa on määrätty korotetun palkan laskemisperusteet toisaalta ylityöstä, jota tehdään 5 §:ssä mainitun vuorokautisen ylityön lisäksi, ja toisaalta muusta 5 §:n mukaisten säännöllisten työaikojen lisäksi tehdystä ylityöstä. Turun palolaitosta koskevissa poikkeusluvissa on määrätty, millä tavoin eri pituisten palvelusvuorojen lisäksi tehdystä ylityöstä on korvausta maksettava. Turun kaupunki on ilmoittanut suorittaneensa ylityökorvaukset poikkeuslupien mukaisesti palolaitoksen palveluksessa oleville kanteessa tarkoitetuille palomiehille.

Työneuvosto ja poikkeuslupajaosto ovat päätöksillään sallineet kerrotuin tavoin poiketa myös työaikalain 5 §:n 1 momentin mukaisesta 40 tunnin viikoittaisesta säännöllisestä työajasta. Poikkeava viikoittainen työaika on tällöinkin säännöllistä työaikaa. Työaikalain 17 §:n 1 momentti velvoittaa työnantajan suorittamaan korotettua palkkaa vain 5 §:n mukaan määräytyvästä viikoittaisesta ylityöstä. Kun siis viikoittainen säännöllinen työaika on määräytynyt annettujen poikkeuslupien nojalla 5 §:n säännöksestä poikkeavasti, eikä poikkeusluvissa ole määrätty ylityönä korvattavaksi sitä säännölliseen viikoittaiseen työaikaan sisältyvää osuutta työajasta, joka ylittää 5 §:n mukaisen viikoittaisen työajan, tuota osaa työajasta ei ole katsottava korvattavaksi ylityöksi.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin, joka ei anna lausuntoa kanteista luovutuilta osin, jättää 4.10.1983 vireille pannun kanteen tutkimatta Turun kaupunkiin kohdistettuna muilta kuin hyvityssakkovaatimusta koskevilta osilta. Kanteet jätetään tutkimatta myös sikäli kuin hyvityssakkoon tuomitsemista on vaadittu työaikalain rikkomisesta. Kanne hylätään tutkittavaksi otetuilta osin.

Turun Palomiesyhdistys velvoitetaan korvaamaan kunnallisen sopimusvaltuuskunnan oikeudenkäyntikulut 3 500 markalla ja Turun kaupungin oikeudenkäyntikulut 7 000 markalla.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Mörä, Hurmalainen, Metsäpelto, Kuivanen ja Koivistoinen.

Tuomio oli yksimielinen.