Labor court allows severance pay when employer terminates sick employee after permanent disability pension granted.

Työntekijälle, joka oli ollut 27.1.1983 lukien pysyvästi työkyvytön, oli myönnetty työkyvyttömyyseläke 1.11.1983 alkaen toistaiseksi. Työnantaja oli toukokuun lopulla 1983 ilmoittanut työntekijän työsuhteen päättyneen viimeistään 9.3.1983, johon asti hänelle oli maksettu sairausajan palkkaa, ja maksanut lopputilin 30.5.1983. Kun työsopimuksen purkaminen oli tapahtunut vasta toukokuun lopulla 1983, työntekijällä oli oikeus lomakorvaukseen ja palvelusvuosikorvaukseen huhti- ja toukokuulta 1983. (Ään.)

Kantaja Paperiliitto r.y. Vastaaja Metsäteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Kuultava Yhtyneet Paperitehtaat Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 24.3.1983 tehdyssä paperi ja puumassateollisuuden työehtosopimuksessa on muun ohessa seuraavat määräykset:

5 §.

TYÖSUHTEEN SYNTYMINEN JA LAKKAAMINEN

1. Työnantajalla on oikeus ottaa toimeen ja erottaa työntekijä sekä määrätä työn johtamisesta.

4. STK:n ja SAK:n 22.6.1978 allekirjoittamaa yleissopimusta irtisanomisen ja lomautuksen perusteista noudatetaan tämän työehtosopimuksen osana.

V Sosiaaliset määräykset

25 §.

Sairausajan palkka

A. Sairaus

3. Jos työsuhde on yhtäjaksoisesti kestänyt vähintään 5 vuotta, on työntekijällä oikeus saada sairausajan palkkaa enintään 42 päivän ajalta työkyvyttömyyden alkamispäivästä lukien. Jos työsuhde on yhtäjaksoisesti kestänyt vähintään 10 vuotta, on työntekijällä oikeus saada sairausajan palkkaa enintään 56 päivän ajalta työkyvyttömyyden alkamispäivästä lukien.

Työehtosopimuksessa mainitussa STK:n ja SAK:n kesken 6.6.1978 allekirjoitetussa ja 22.6.1978 voimaan tulleessa yleissopimuksessa irtisanomisen ja lomautuksen perusteista sanotaan muun ohessa:

1 §

Soveltamisala

Sopimus koskee lomauttamista sekä toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen päättämistä irtisanomalla.

Sopimus ei koske

1.3. tapauksia, joissa työsopimus on purettu työsopimuslain 43 §:ssä tarkoitetusta syystä, eikä työsopimuslaissa tarkoitettuja muita työsuhteen purkamis- tai purkautumistilanteita.

Milloin työnantaja on purkanut sopimuksen vedoten työsopimuslain purkamisperusteisiin, voidaan kuitenkin tätä sopimusta noudattaen tutkia, ovatko työsopimuksen irtisanomisen edellytykset olleet olemassa.

4 §

Irtisanomisen perusteet

Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisena irtisanomisperusteena pidetään sellaisia taloudellisia ja tuotannollisia syitä, jotka aiheuttavat työn muuta kuin tilapäistä vähentymistä. Irtisanomisperusteena pidetään myös syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia työntekijöistä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättämistä, järjestysmääräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

Soveltamisohje

Erityisen painava syy -käsitteen sisältöä on pyritty täsmentämään luettelemalla eräitä esimerkkejä sellaisista tapauksista, joissa työsuhteen päättäminen irtisanomalla on sopimuksen mukaan sallittu. Irtisanomisperustetta harkittaessa on otettava huomioon kaikki asiaan vaikuttavat seikat.

Irtisanomisperusteena pidetään myös syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista. Työsopimuslain 43 §:n 2 momentissa on esimerkkiluettelo niistä perusteista, jotka oikeuttavat työnantajan purkamaan työsopimuksen

KANNE

Kanteen perustelut

Paperi- ja puumassateollisuuden työehtosopimuksen 5 §:n mukaan keskusjärjestöjen allekirjoittamaa yleissopimusta irtisanomisen ja lomautuksen perusteista noudatettiin työehtosopimuksen osana. Irtisanomissuojasopimuksen 4 §:n mukaan irtisanomisen perusteena tuli olla erityisen painava syy. Koska eläkkeen hakuvaiheessa ei pelkästään lääkärinlausuntoon tukeutuen ollut voitu varmuudella arvioida sitä, myönnettäisiinkö työkyvyttömyyseläke, lääkärinlausunto ja työkyvyttömyyseläkkeen hakeminen eivät oikeuttaneet työnantajaa päättämään työsuhdetta. Työehtosopimuksen 25 §:n sanamuodosta tai sen vakiintuneesta tulkinnasta ei ollut mahdollista saada perustetta menettelylle, jonka mukaan työnantajalla olisi ollut oikeus katsoa taannehtivasti työsopimus päättyneeksi sairausajan palkanmaksuvelvollisuuden lakattua.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Paperiliitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Lehtoa koskeva työkyvyttömyyseläkkeen hakemista varten annettu lääkärinlausunto ei ollut sellainen erityisen painava syy, joka olisi oikeuttanut työnantajan irtisanomaan hänen työsopimuksensa, vaan hänen työsuhteensa olisi tullut jatkua siihen asti, kunnes ratkaisu eläkeasiassa oli tehty. Lisäksi Paperiliitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Lehdolla oli ollut oikeus lomakorvaukseen huhti- ja toukokuulta 1983 sekä palvelusvuosikorvaukseen sanotuilta kuukausilta.

Paperiliitto on jutun käsittelyn aikana täsmentänyt haastehakemuksessa esittämäänsä kannettaan ja luopunut vaatimuksestaan, jonka mukaan Lehdolla olisi ollut oikeus loma- ja palvelusvuosikorvaukseen myös kesäkuulta 1983.

VASTINE

Vastineen perustelut

Lehtoa vuodesta 1974 hoitanut lääkäri oli helmikuussa 1983 kirjoittanut lääkärinlausunnon työkyvyttömyydestä kolmen kuukauden ajaksi, jotta voitaisiin seurata hänen terveydentilansa kehittymistä. Lausunnon mukaan jo siinä vaiheessa vaikutti selvältä, että Lehdon työkyky ei palautuisi ja eläkkeelle siirtyminen jäisi jäljelle ainoana ratkaisuna. Sama lääkäri oli 25.5.1983 antanut lääkärinlausunnon pysyvästä työkyvyttömyydestä.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Metsäteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Paperiliitto on vielä lausunut, että Lehdon työsuhteen olisi tullut jatkua ainakin marraskuuhun 1983 saakka. Lehto oli voinut laskea hyväkseen sairaudestaan johtuvia päiviä työssäolopäivien veroisina 1.4.1983 alkaneen lomanmääräytymisvuoden huhti- ja toukokuun aikana. Näin ollen Lehdolla oli oikeus työehtosopimuksen mukaisesti vuosilomakorvaukseen ja palvelusvuosikorvaukseen huhti- ja toukokuulta 1983. Vaikka työnantajan velvollisuus maksaa sairausajan palkkaa olisi päättynyt, työntekijällä oli kuitenkin työehtosopimuksen mukaisesti oikeus vuosilomaan siten kuin vuosilomalaissa oli säädetty. Työehtosopimuksen määräykset sairausajan palkasta eivät rajoittaneet työntekijän vuosilomalaista johtuvia oikeuksia.

Työnantaja oli ollut velvollinen käsittelemään työsuhdetta toistaiseksi jatkuvana eläkehakemuksen tekemisen jälkeen työntekijän sairasloman jatkuessa, kunnes työsopimuksen irtisanomis- tai purkamisedellytykset olivat toteutuneet. Ratkaisu työsuhteen jatkamisesta tai päättämisestä oli aikaisintaan tehtävissä silloin, kun eläkelaitos oli antanut päätöksen työeläkehakemuksesta tai eläkkeen maksaminen oli aloitettu. Työnantajan työeläkelaitokselle antama työsuhdeilmoitus ei ollut irtisanomisperuste. Tällaisen perusteen hyväksyminen olisi merkinnyt työeläkejärjestelmän hallinnollisten määräysten ja työsuhdelainsäädännön aiheetonta sekoittamista.

Irtisanomissuojasopimuksen 4 §:n mukaan irtisanomisperusteena pidettiin syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan oli mahdollista. Lehdon tapauksessa oli kysymys irtisanomisesta, eikä työnantajalla ollut ollut siihen erityisen painavaa syytä, sillä Lehdon yhtäjaksoinen työkyvyttömyys oli kestänyt toukokuuhun 1983 mennessä vasta neljä kuukautta. Tuomiossaan n:o 81/1984 työtuomioistuin oli katsonut, että vasta eläkepäätös merkitsi työntekijän työnteon estymisen muodostuneen lopulliseksi. Tuomion mukaan hänen työsopimuksensa oli katsottu rauenneksi siitä päivästä alkaen, kun eläkkeen maksu oli alkanut. Jutussa esitetyt vaatimukset eivät olleet ristiriidassa työtuomioistuimen aikaisemman tuomion kanssa.

VASTAAJAN SELITYS

Metsäteollisuuden Työnantajaliitto on vielä lausunut, että Lehdon työsopimus oli purettu, eikä irtisanottu. Kun Lehto oli ollut jatkuvasta syystä kykenemätön työhönsä, oli työsopimuslain 43 §:n 2 momentin 5 kohdan mukaan työsopimus purettavissa. Työkyvyttömyyttä ei laissa ollut asetettu eläkepäätöksestä riippuvaiseksi.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Esitetyn selvityksen mukaan Oili Lehto, joka on ollut vuodesta 1953 lukien Yhtyneet Paperitehtaat Oy:n palveluksessa Kotkassa viimeksi rullauskoneen hoitajana, on ollut sairauden vuoksi poissa työstä vuonna 1982 eri pituisia ajanjaksoja ja 27.1.1983 lukien yhtäjaksoisesti. Hänelle on maksettu sairausajan palkkaa 9.3.1983 saakka. Työnantajalle toimitetun, sairausvakuutuslain mukaisen päivärahan ja työkyvyttömyyseläkkeiden hakemista varten 25.5.1983 annetun lääkärinlausunnon mukaan Lehto on todettu pysyvästi kykenemättömäksi tekemään tavallista tai siihen läheisesti rinnastettavaa työtä.

Lääkärintodistuksen toimittamisen jälkeen Lehto on kutsuttu saapumaan yhtiön palkkakonttoriin, jossa hänelle on ilmoitettu, että hänelle maksettaisiin lääkärinlausunnosta ilmenevän pysyvän työkyvyttömyyden takia lopputili. Näiden palkkasaatavien maksaminen on tapahtunut 30.5.1983. Työnantajan ilmoituksen mukaan Lehdolle on selitetty hänen työsuhteensa päättyneen lääkärintodistuksesta ilmenevän pysyväisen työkyvyttömyyden alkamisajankohdasta lukien, joksi eläkevakuutusyhtiölle toimitettuun työsuhdeilmoitukseen on merkitty 26.1.1983. Kanteen mukaan työnantaja olisi pitänyt työsuhteen päättymisajankohtana sairausajan palkan maksamisen viimeistä päivää ja siten siis 9.3.1983.

Työsopimuslain 43 §:n 2 momentin 5 kohdan mukaan työnantaja voi, mikäli asianhaarat eivät anna aihetta muuhun arviointiin, purkaa työsopimuksen, kun työntekijä jatkuvasta syystä on kykenemätön työhön. Siitä huolimatta, että Lehdolle ei ole selvitetty selvästi ilmoitetun, että kysymyksessä on työsuhteen purkaminen, työnantajan puolelta ei ole voitu tarkoittaa muuta ilmoituksella lopputilin maksamisesta. Lehdolle ei ole työtuomioistuimen mielestä voinut jäädä epäselväksi, että hänen työsuhteensa on työnantajan puolelta todettu viimeistään tuolloin purkamalla lakanneeksi.

Lehdolle on 1.6.1983 vireille pannusta hakemuksesta myönnetty 3.10.1983 annetulla eläkevakuutusyhtiön päätöksellä työkyvyttömyyseläke 1.11.1983 alkaen toistaiseksi.

Työsopimuslain puheena olevan säännöksen soveltamisen edellytykseksi ei sen sanamuodon mukaan ole asetettu työkyvyttömyyseläkkeen myöntämistä. Jutussa ei liioin ole esitetty selvitystä, että säännöstä olisi yleisesti sovellettu niin, että työnantajan oikeus purkaa työntekijän työsuhde pysyvän työkyvyttömyyden perusteella olisi riippuvainen työeläkkeen myöntämisestä. Kun Lehto riidattomasti on ollut kykenemätön hänen aikaisemmin suorittamaansa työhön, jutussa on jäänyt näyttämättä, että yhtiö ei olisi saanut todeta toukokuun lopulla 1983 Lehdon työsuhdetta purkautuneeksi, tai että yhtiö näin menetellessään olisi toiminut irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti.

Työsopimuksen lakkaaminen toteutetaan työsopimuslain mukaan irtisanomisella tai purkamisella. Työtuomioistuin on tuomiossa n:o 81/1984 katsonut, että työsopimus voi raueta ilman irtisanomista tai muuta tahdonilmaisua siitä ajankohdasta, jolloin työntekijälle on myönnetty takautuvasti työkyvyttömyyden perusteella työkyvyttömyyseläke. Työsopimuslain mukaan on pidettävä riidattomana, että työnantajan purkaessa työsopimuksen sen oikeusvaikutukset alkavat vasta purkamistoimenpiteen suorittamisesta lukien. Kun kanteessa tarkoitetussa tapauksessa työnantaja on purkanut Lehdon työsopimuksen toukokuun lopulla 1983, eikä hänelle ole edes myönnetty työkyvyttömyyseläkettä takautuvasti, hänen työsuhteensa on päättynyt vasta purkautumishetkestä lukien. Työnantajaliitto on myöntänyt, että Lehdolla on oikeus kanteessa vaadittuihin lomakorvaukseen ja palvelusvuosikorvaukseen huhti- ja toukokuulta 1983 siinä tapauksessa, että hänen työsopimuksensa katsotaan päättyneen vasta saman toukokuun lopussa.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin toteaa, että Oili Lehdon työsopimus on purettu toukokuun lopulla 1983, ja sen perusteella harkitsee oikeaksi vahvistaa, että hänellä on oikeus lomakorvaukseen ja palvelusvuosikorvaukseen huhti- ja toukokuulta 1983. Muilta osin kanne, jota käsittelyn yhteydessä on täsmennetty, hylätään.

Asian laatuun nähden Paperiliitto saa kärsiä kulunsa vahinkonaan.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Silenti, Heiniö, Hurmalainen, P. Virtanen ja Kenraali.

Eri mieltä olevan jäsen Kenraalin lausunto, johon jäsen P. Virtanen yhtyi:

Vaikkakin Oili Lehdon 27.1.1983 alkanut sairaus oli luonteeltaan pitkäaikainen, ei se kuitenkaan ole jatkunut niin kauan, että sairauden voisi varmuudella todeta aiheuttavan pysyväisen työkyvyttömyyden. Tämän huomioon ottaen työnantaja ei ole voinut työsopimuslain 43 §:n tarkoittamalla perusteella purkaa hänen työsuhdettaan. Asianhaarojen antaessa siihen aihetta voisi menettelynä tässä tapauksessa tulla kysymykseen työsuhteen irtisanominen.

Työsuhteen irtisanomiseenkaan ei Oili Lehdon kohdalta ole ollut perusteltua syytä, koska hänen työkykynsä pysyvästä heikkenemisestä ei ole esitetty selvitystä. Sairastuneen henkilön tekemä eläkehakemus ei sinänsä osoita olennaista työkyvyn heikkenemistä. Voihan näet olla, että lääkärin lausuntoa ei hyväksytä eläkkeen myöntämisen perusteeksi ja hakija todetaan työkykyiseksi.

Työnantaja on velvollinen käsittelemään työsuhdetta toistaiseksi jatkuvana työntekijän sairasloman jatkuessa, kunnes työsopimuksen irtisanomis- tai purkamisedellytykset toteutuvat. Eläkeoikeuteen johtava ratkaisu luo vasta tällaisten edellytysten olemassaolon.

Näin ollen harkitsen oikeaksi asian käsittelyssä täsmennetyn kanteen hyväksyen vahvistaa, että Lehdon työsuhteen päättämiseen ei ole ollut erittäin painavia syitä ja sen näin ollen olisi tullut jatkua eläkehakemuksen ratkaisemiseen saakka. Lisäksi vahvistan, että Lehdolla on oikeus lomakorvaukseen ja palvelusvuosikorvaukseen huhti- ja toukokuulta 1983. Metsäteollisuuden Työnantajaliiton velvoitan maksamaan Paperiliitolle oikeudenkäyntikuluja 1 400 markkaa.