TT:1984-135 · Labor court rules that repeated sick leave without permanent disability constitutes valid grounds for dismissal under collective agreement. (Työtuomioistuin)

Legislator summary

AI generated

The Labor Court partially allowed a union's claim against Nokia for dismissing 20 employees due to repeated sick leave. While the court found no 'particularly serious reason' for five employees whose work capacity was not significantly or permanently impaired, it ruled that the remaining 15 were validly dismissed because their frequent absences constituted continuous inability to work. The employer was ordered to pay compensation to those dismissed without cause or alternative work, but not to those where the collective agreement's conditions for reinstatement were met.

Legislator headnote

AI generated

Työsopimuslain 37 § 2 momentin 1 kohta; irtisanomissuojasopimuksen 4 §:n 1 kohta: Työntekijän toistuvista sairauspoissaoloista johtuva työkyvyn heikkeneminen ei ole erityisen painava irtisanomisperuste, ellei se aiheuta olennaisen ja pysyvän työkyvyn heikkenemisen tai jatkuvaa työhön kykenemättömyyttä.

Keywords

AI generated

repeated sick leave collective agreement particularly serious reason permanent work capacity continuous inability to work unfair dismissal compensation award

Cited Legislation

AI generated

Työsopimuslaki 320/1970 37 § 2 momentin 1 kohta

Työsopimuslaki 320/1970 43 § 2 momentin 5 kohta

Kumiteollisuuden työehtosopimus 4 § 1 kohta

AI generated

labour_1992_141

Labor court dismisses union appeal; employer terminated employee for repeated absence and duty avoidance under collective agreement.

kko-precedent_2017_38

Supreme Court dismisses dismissal claim where temporary staff usage was for seasonal balancing, not permanent reduction. The court rules the employer fulfilled its duty to offer work to the dismissed employee.

labour_1987_43

Court allows severance pay for unjust dismissal but reduces amount due to employee's own misconduct.

labour_1996_85

Labor court dismisses union claim that dismissal for unpredictable health incidents lacked 'heavy reason' under collective agreement.

appeal_1982_helsinki__374

Dismissal of employee dismissal challenge where economic loss constituted a special heavy reason under TSL 37 § 2.

Full text

Työnantaja oli irtisanonut 20 työntekijän työsopimukset sillä perusteella, että työntekijät olivat viime vuosina toistuneiden sairauspoissaolojen vuoksi olleet jatkuvasta syystä työhön kykenemättömiä. Kanteessa oli vaadittu kaikkien irtisanomisten katsomista irtisanomissuojasopimuksen vastaisiksi muun muassa sillä perusteella, että kenenkään irtisanotun työntekijän työkyky ei ollut olennaisesti ja pysyvästi heikentynyt.

Viiden työntekijän irtisanomiselle katsottu olleen irtisanomissuojasopimuksessa tarkoitettu erityisen painava syy, kun taas muiden työntekijöiden irtisanomiselle ei tällaista syytä katsottu olleen olemassa. Työnantaja velvoitettu suorittamaan korvausta perusteettomasti irtisanotuille. Niille työntekijöille, joiden työsuhteen jatkamiselle tai palauttamiselle katsottu olleen edellytykset, työnantaja velvoitettu maksamaan vaihtoehtoinen korvaus siinä tapauksessa, että työnantaja kahden viikon kuluessa tuomion antamisesta tarjoaa heille heidän työsopimustensa edellyttämää tai siihen rinnastettavaa työtä.

Kysymys myös työntekijän kuulemisesta irtisanomisen yhteydessä, irtisanomisen riitauttamisesta ja perusteettoman irtisanomisen johdosta tuomittavan korvauksen määräytymisestä. (Ään.)

Kantaja Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto KNL r.y.

Vastaajat Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä r.y. Oy Nokia Ab

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisyhdistysten kesken 10.4.1984 allekirjoitetussa kumiteollisuuden työehtosopimuksessa on muun ohessa seuraavat määräykset:

2 § Keskusjärjestöjen väliset sopimukset

Yleissopimus irtisanomisen ja lomautuksen perusteista allekirjoituspöytäkirjoineen 6.6.1978

Työehtosopimuksessa tarkoitettua yleissopimusta noudatettiin asianosaisten välillä 31.8.1984 asti. Siihen sisältyvät muun muassa seuraavat määräykset:

4 §

Irtisanomisen perusteet

Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisena irtisanomisperusteena pidetään sellaisia taloudellisia ja tuotannollisia syitä, jotka aiheuttavat työn muuta kuin tilapäistä vähentymistä. Irtisanomisperusteena pidetään myös syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia työntekijöistä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättämistä, järjestysmääräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

Irtisanominen toimitetaan todistettavasti. Irtisanomisen syy ja työsuhteen lakkaamisaika on vaadittaessa ilmoitettava kirjallisesti työntekijälle.

Soveltamisohje

Vuoden 1966 irtisanomissuojaa koskevassa yleissopimuksessa irtisanomisen peruste määriteltiin asiallisella perusteella. Työsopimuslaissa (320/1970) irtisanomisperusteeksi on säädetty erityisen painava syy. Uudessa sopimuksessa viitataan työsopimuslain irtisanomisperusteisiin. Irtisanomisen perusteena tulee siten olla erityisen painava syy. Irtisanomisperusteita ei ole asiallisesti muutettu, vaan työsopimuslain ja sopimuksen irtisanomisperusteen sanonnat on yhdenmukaistettu. Erityisen painava syy -käsitteen sisältöä on pyritty täsmentämään luettelemmalla eräitä esimerkkejä sellaisista tapauksista, joissa työsuhteen päättäminen irtisanomalla on sopimuksen mukaan sallittu. Irtisanomisperustetta harkittaessa on otettava huomioon kaikki asiaan vaikuttavat seikat. Irtisanomisperusteena pidetään myös syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista. Työsopimuslain 43 §:n 2 momentissa on esimerkkiluettelo niistä perusteista, jotka oikeuttavat työnantajan purkamaan työsopimuksen.

Työsopimuslain irtisanomisperusteita koskevia tuomioita voidaan käyttää hyväksi sopimuksen tulkinnassa, sikäli kuin annetuilla tuomioilla voidaan katsoa olevan ennakkopäätöksen arvo.

5 §

Korvaus perusteettomasta irtisanomisesta ja lomauttamisesta

Sanotun yleissopimuksen 4 §:ssä määrättiin irtisanomisen perusteista ja 5 §:ssä korvauksesta perusteettomasta irtisanomisesta ja lomauttamisesta.

Asianosaisten välisen kumiteollisuuden työehtosopimuksen osana on 1.9.1984 lähtien noudatettu keskusjärjestöjen välillä 24.4.1984 allekirjoitettua irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevaa yleissopimusta, seuraavassa irtisanomissuojasopimus.

Viimeksi tarkoitetussa sopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

1 §

Yleinen soveltamisala

Sopimus koskee toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen irtisanomista työntekijästä johtuvasta syystä, työntekijän irtisanoutumista sekä niitä menettelytapoja, joita noudatetaan irtisanottaessa tai lomautettaessa työntekijöitä taloudellisista tai tuotannollisista syistä. Sopimus ei koske

1 merimieslaissa (423/78) eikä oppisopimuslaissa (422/67) tarkoitettuja työsuhteita,

2 työsopimuslain 40 ja 41 §:issä mainittuja tapauksia (liikkeen luovutus, työnantajan konkurssi ja kuolema).

Soveltamisohje

Yleinen tulkintaohje

Uudella sopimuksella ja sen soveltamisohjeilla ei ole tarkoitettu muuttaa niiden vuoden 1978 irtisanomissuojasopimuksen tai sen soveltamisohjeiden määräysten tulkintaa, jotka sellaisenaan tai asiasisällöltään muuttumattomina on otettu uuteen sopimukseen tai näihin soveltamisohjeisiin. Tämän vuoksi uuden sopimuksen ja sen soveltamisohjeiden tulkinnassa on otettava huomioon vuoden 1978 sopimusta ja sen soveltamisohjeita koskeva oikeuskäytäntö ja keskusjärjestöjen yhteiset tulkinnat. Sopimukseen sisällytettyjen työsopimuksen irtisanomismenettelystä annetun lain (jäljempänä IML) säännöksiä vastaavien määräysten osalta käytetään tulkintaohjeena lain perusteluja sekä mainitun lain perusteella syntyvää oikeuskäytäntöä. Sopimus koskee pääsääntöisesti toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen irtisanomista työntekijästä johtuvasta syystä.

2 §

Irtisanomisen perusteet

Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisina irtisanomisperusteina pidetään syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia työntekijöistä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättämistä, järjestysmääräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

Soveltamisohje

Työsopimuslaissa (320/1970) irtisanomisperusteeksi on säädetty erityisen painava syy. Sopimuksessa viitataan työsopimuslain irtisanomisperusteisiin. Irtisanomisen perusteena tulee siten olla erityisen painava syy. Erityisen painava syy -käsitteen sisältöä on pyritty täsmentämään luettelemalla eräitä esimerkkejä sellaisista tapauksista, joissa työsuhteen päättäminen irtisanomalla on sopimuksen mukaan sallittua. Irtisanomisperustetta harkittaessa on otettava huomioon kaikki asiaan vaikuttavat seikat. Irtisanomisperusteena pidetään myös syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista.Työsopimuslain 43 §:n 2 momentissa on esimerkkiluettelo niistä perusteista, jotka oikeuttavat työnantajan purkamaan työsopimuksen. Työsopimuslain irtisanomisperusteita koskevia tuomioita voidaan käyttää hyväksi sopimuksen tulkinnassa, sikäli kuin annetuilla tuomioilla voidaan katsoa olevan ennakkopäätöksen arvo.

3 §

Irtisanomisajat

Työnantajan on irtisanoessaan työsopimuksen noudatettava työsuhteen jatkuttua keskeytyksettä

1 enintään viisi vuotta kuukauden pituista irtisanomisaikaa,

2 yli viisi vuotta, mutta enintään kymmenen vuotta kahden kuukauden pituista irtisanomisaikaa ja

3 yli kymmenen, mutta enintään 15 vuotta kolmen kuukauden pituista irtisanomisaikaa sekä

4 yli 15 vuotta neljän kuukauden pituista irtisanomisaikaa.

Työntekijän on puolestaan irtisanoessaan työsopimuksen noudatettava työsuhteen jatkuttua keskeytyksettä

1 enintään kymmenen vuotta 14 päivän pituista irtisanomisaikaa sekä

2 yli kymmenen vuotta kuukauden pituista irtisanomisaikaa.

II IRTISANOMINEN TYÖNTEKIJÄSTÄ JOHTUVASTA SYYSTÄ

10 §

Työntekijän kuuleminen

Ennen irtisanomisen toimittamista työnantajan on varattava työntekijälle mahdollisuus tulla kuulluksi irtisanomisen perusteesta. Työntekijällä on oikeus häntä kuultaessa käyttää avustajaa.

Soveltamisohje

Määräys vastaa IML 4 §:n säännöstä. Sopimuksen 10 §:ssä tarkoitetaan avustajalla esimerkiksi työntekijän omaa luottamusmiestä tai työtoveria.

12 §

Työntekijän ilmoitus

Jos työntekijä katsoo, että työsopimus on irtisanottu tämän sopimuksen 2 §:ssä määriteltyjen irtisanomisperusteiden vastaisesti, hänen on ilmoitettava tästä työnantajalle kahden viikon kuluessa saatuaan 11 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen.

Soveltamisohje

Määräys vastaa IML 10 §:n säännöstä. Sopimuksen 12 §:ssä on työntekijän ilmoitukselle asetettu määräaika, jonka noudattamatta jättämisestä on seurauksena, ettei työntekijä voi vaatia korvausta sopimuksen vastaisesti toimitetun irtisanomisen perusteella.

13 §

Neuvottelujen käyminen

1. Neuvotteluvelvollisuus

Kun työnantaja on saanut työntekijältä 12 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen, työnantajan on viivytyksettä neuvoteltava työntekijän kanssa työsopimuksen irtisanomisen aiheuttamasta erimielisyydestä. Neuvotteluvelvollisuutta ei kuitenkaan ole, jos irtisanomista tai purkamista koskevan riidan osapuolet tai toinen heistä ei kuulu työnantaja- ja työntekijäliittojen välisen neuvottelumenettelyn piiriin.

2. Paikalliset neuvottelut

Työnantajan ja työntekijän väliset edellä 1. kohdassa tarkoitetut paikalliset neuvottelut on käytävä kahden viikon kuluessa siitä, kun työnantaja on saanut työntekijältä 12 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen.

3. Liittojen väliset neuvottelut

Jos työnantajan ja työntekijän välistä erimielisyyttä ei ole voitu ratkaista paikallisissa neuvotteluissa erimielisyys on työnantajan tai työntekijän toimesta saatettava neuvoteltavaksi heitä edustavien työnantaja- ja työntekijäliittojen välillä. Nämä neuvottelut on käytävä kuuden viikon kuluessa siitä, kun työnantaja on saanut työntekijältä 12 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen.

4. Neuvottelumenettely

Neuvottelut käydään työnantaja- ja työntekijäliittoja sitovan tai ennen uuden työehtosopimuksen solmimista viimeksi sitoneen työehtosopimuksen neuvottelumenettelyn mukaisesti.

5. Neuvottelumenettelyn toteutuminen

Tämän sopimuksen mukainen neuvotteluvelvollisuus katsotaan täytetyksi, kun asiaa on työnantajan ja työntekijän tai työnantaja- ja työntekijäliittojen välillä käsitelty. Liittojen välisistä neuvotteluista on laadittava pöytäkirja, josta käy ilmi tehdyn ratkaisun sisältö tai, jollei asiasta ole päästy yksimielisyyteen, kummankin osapuolen mielipide neuvottelun kohteena olleesta erimielisyydestä.

16 §

Korvaus perusteettomasta irtisanomisesta

Työnantaja, joka on tämän sopimuksen 2 §:ssä määriteltyjen irtisanomusperusteiden vastaisesti irtisanonut työntekijänsä, on velvollinen maksamaan työntekijälle korvausta perusteettomasta irtisanomisesta.

Soveltamisohje

Määräys vastaa IML 19.1 §:n säännöstä.

17 §

Korvauksen määrä

Korvauksena on suoritettava vähintään kolmen ja enintään 20 kuukauden palkka. Korvauksen suuruutta määrättäessä otetaan sitä lisäävänä ja vastaavasti vähentävänä seikkana huomioon paitsi työntekijän ja työnantajan olosuhteet yleensä, erityisesti muun muassa työnantajan menettely työsopimusta irtisanottaessa, työntekijän itsensä antama aihe irtisanomiseen, työtä vaille jäämisen arvioitu kesto, työsuhteen kestoaika, työntekijän arvioitu ansion menetys, hänen ikänsä ja mahdollisuutensa saada myöhemmin ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä sekä muut näihin verrattavat seikat.

Soveltamisohje

Määräys vastaa IML 20 §:n säännöstä.

18 §

Työsuhteen jatkamisen edellytysten selvittäminen

Työntekijän vaatimuksesta tai ennen irtisanomisajan päättymistä esitetystä työnantajan vaatimuksesta on neuvotteluissa tai työtuomioistuimessa harkittava, ovatko asiassa ilmenneet olosuhteet sellaiset, että edellytykset ovat olemassa työsuhteen jatkamiselle tai jo päättyneen työsuhteen palauttamiselle.

Edellä 1 kappaleessa mainittuja edellytyksiä harkittaessa on kiinnitettävä huomiota, paitsi asiassa ilmenneisiin olosuhteisiin kokonaisuudessaan, erityisesti irtisanomisen syihin, työnantajan toiminnan laajuuteen ja työnantajan palveluksessa olevien työntekijöiden määrään sekä irtisanotun työntekijän haluun ja tosiasiallisiin mahdollisuuksiin palata entiseen työhönsä sekä hänen muihin olosuhteisiinsa.

Soveltamisohje

Määräys vastaa IML 21 §:n säännöstä.

19 §

Korvaus työsuhteen jatkuessa

Jos neuvotteluissa todetaan tai työtuomioistuin katsoo, että edellytykset työsuhteen jatkamiselle ovat olemassa, voidaan määrätä, että työnantajan on maksettava joko 17 §:n mukainen korvaus tai, mikäli työnantaja antaa työsuhteen jatkua, vaihtoehtoinen korvaus. Tällainen määräys voidaan antaa myös työsuhteen jo päätyttyä sen varalta, että työnantaja neuvotteluissa tai tuomiossa asetetun määräajan kuluessa tarjoaa työntekijälle joko irtisanotun työsopimuksen edellyttämää tai siihen rinnastettavaa työtä. Vaihtoehtoisen korvauksen suuruus voidaan määrätä 17 §:n 1 kappaleen mukaisesta vähimmäiskorvauksen määrästä riippumatta taikka, jos vahinkoa ei ole syntynyt, määrätä, ettei korvausta ole lainkaan suoritettava. Jos tässä pykälässä tarkoitettua tuomiota täytäntöönpantaessa syntyy erimielisyyttä siitä, kumpi tuomiossa määrätyistä korvauksista on maksettava, asia on saatettava työtuomioistuimen ratkaistavaksi.

Soveltamisohje

Määräys vastaa IML 22 §:n säännöstä.

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK r.y., Suomen Työnantajain Keskusliitto STK r.y., Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto ja Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä ovat 1.10.1984 sopineet seuraavaa:

1 Työtuomioistuimessa vireillä olevassa Oy Nokia Ab:n irtisanomisjutussa sovelletaan Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän, Kumi- ja Nahkatyöväen Liiton ja Oy Nokia Ab:n suostumuksella 24.4.1984 keskusjärjestöjen välillä solmitun irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen 2 ja 16-19 §:ien määräyksiä.

2 Osapuolet toteavat, että työtuomioistuimella on mahdollisuus irtisanomissuojasopimuksen 18 §:n mukaisin edellytyksin selvittää myös voimassa olevan työsuhteen jatkamisen ja jo päättyneen työsuhteen palauttamisen edellytykset ja määrätä vaihtoehtoinen korvaus, milloin irtisanomisperustetta ei ole katsottu olleen olemassa.

Sellaisissa tapauksissa, joissa työtuomioistuin mahdollisesti katsoo työsuhteen jatkamisen tai palauttamisen edellytysten olevan olemassa, osapuolet toteavat, että Oy Nokia Ab on ilmoittanut olevansa valmis tarjoamaan näille henkilöille työtä yhtymän palveluksessa vanhoina työntekijöinä ensi sijassa Nokian kumitehtaalla tai perustelluista syistä muualla Nokia-Tampereen alueella.

3 Työtuomioistuimessa vireillä olevista kannevaatimuksista luovutaan lukuun ottamatta irtisanomisperusteiden sopimuksenmukaisuuden tutkimista koskevaa vaatimusta.

4 Osapuolet pidättäytyvät tässä asiassa kaikista työtaistelutoimenpiteistä.

5 Asiasta annetaan yhteinen tiedote.

Asianosaiset ovat jutun käsittelyn aikana ilmoittaneet olevansa yhtä mieltä siitä, että asiaa ratkaistaessa oli noudatettava edelle jäljennettyä sopimusta. Vahingonkorvaukset oli sen mukaisesti määrättävä kanteessa tarkoitettujen työntekijöiden kohdalta 1.9.1984 voimaan tulleen irtisanomissuojasopimuksen mukaisesti.

KANNE

Kanteen perustelut

Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto on lausunut, että Oy Nokia Ab oli vuodesta 1981 lukien tilastoinut yhtiön Nokian kumitehtaan työntekijäin poissaoloja ja erityisesti sairaudesta aiheutuneita poissaoloja. Työnantaja oli 6.8.1984 alkaneella viikolla ilmoittanut, että tietokoneella oli suoritettu ajo sellaisten iältään nuorien työntekijäin löytämiseksi, jotka olivat olleet työsuhteessa suhteellisen lyhyen ajan ja olivat olleet poissa työstä yli 25 prosenttia työajasta. Työnantaja oli ilmoittanut, että tällaisia työntekijöitä oli noin 40 ja että heidän työsuhteittensa jatkuvuus tultaisiin tarkistamaan. Ammattiosaston pääluottamusmies oli kehottanut työnantajaa luopumaan laittomina pidettävistä irtisanomisista.

Viimeinen liittojen välinen neuvottelu oli käyty sovituin tavoin 10.9.1984. Tällöin oli käynyt ilmi, etteivät työterveyslääkärit olleet suostuneet antamaan lausuntoja työntekijöiden terveydentiloista. Työntekijäliiton taholta oli kiinnitetty huomiota siihen, että työnantaja oli työntekijöitä syyskuun puolella irtisanoessaan laiminlyönyt työntekijän kuulemisen, josta oli sovittu uuden irtisanomissuojasopimuksen 10 §:ssä. Liittojen väliset neuvottelut oli jouduttu toteamaan loppuunkäydyiksi tilanteessa, jossa työnantajaliitto ei ollut yksilöinyt irtisanomisten perusteita.

Kanne koski seuraavia työntekijöitä:

1. A, syntynyt 21.5.1962. Hänen työsuhteensa yhtiöön oli alkanut 25.8.1980 ja hänet oli sanottu irti 27.8.1984. Irtisanomisen syyksi oli ilmoitettu poissaolot ja työhön kelpaamattomuus. A oli työskennellyt aluksi jalkinetehtaalla, jolloin hänellä ei ollut vielä esiintynyt nykyisen kaltaisia kipuoireita. Asevelvollisuuden suorittamisen jälkeen hänet oli siirretty rengastehtaalle, aluksi piikitys- ja maalaustyöhön ja sitten tornintäyttäjän tehtäviin. Niissä hankalat työasennot ja raskaiden esineiden nostelu olivat edesauttaneet oireiston syntymistä. Mahdollisesti vaivaisenluiden aristaminen oli vaikeuttanut tilannetta. Vaivaisenluita ei ollut voitu vielä leikata, mutta leikkaus ilmeisesti tulisi vaikuttamaan edullisesti myös muuhun oireiluun.

2. P, syntynyt 8.2.1963. Hänen työsuhteensa oli alkanut 23.6.1980. Hänet oli irtisanottu 23.8.1984 jatkuvasti työhön kykenemättömänä. P:n poissaolot kuluvana vuonna olivat johtuneet lähinnä kahdesta erillisestä vapaa-ajan tapaturmasta. Hänellä oli ollut omasta mielestään sopiva työ eräällä leikkurilla, missä työssä hänellä oli ainoastaan yksi poissaolo.

3. B, syntynyt 29.4.1958. Hänen työsuhteensa oli alkanut 24.9.1979 ja irtisanottu 27.8.1984. Irtisanomisen syyksi oli ilmoitettu jatkuva työkyvyn heikkeneminen ja turhat poissaolot. Kuluvana vuonna B:llä oli ollut kolme sairauslomaa, nimittäin tammikuussa influenssan vuoksi, maaliskuussa urheilutapaturman aiheuttaman murtuman vuoksi ja kesäkuussa jalkapalloilussa sattuneen tapaturman aiheuttaman lonkkavamman vuoksi. Aikaisemmat yläraajojen ja selän kiputilat olivat olleet syy-yhteydessä leikkuutyön toistuviin työliikkeisiin.

4. C, syntynyt 4.10.1965. Hänen työsuhteensa oli alkanut 17.10.1983 ja irtisanottu 24.8.1984 poissaolojen ja sairauksien vuoksi. C:n käsityksen mukaan hänen peukalonsa oli kipeytynyt jalkinekokoojan työssä. Huhti-toukokuussa 1984 sattunut työkyvyttömyys oli johtunut tapaturmasta. Sen seurauksena C oli joutunut liikkumaan kainalosauvoin.

5. D, syntynyt 13.7.1958. Hänen työsuhteensa oli alkanut 27.9.1976. Hänet oli irtisanottu 28.8.1984 samasta syystä kuin C. D:n työkyvyttömyys oli johtunut pohjukaissuolen haavasta. Se oli leikattu. Sen jälkeen haava ei ollut uusiutunut enää kuluvana vuonna.

6. E, syntynyt 23.5.1942. Hänen työsuhteensa oli alkanut 21.1.1980 ja irtisanottu 28.8.1984. Irtisanomisen syyksi oli ilmoitettu, etteivät työolosuhteet olleet hänelle sopivia. E:n altistuminen työssä liuotinaineille oli ollut pääasiallisin syy työkyvyttömyyteen.

7. R, syntynyt 1.7.1942. Hänen työsuhteensa oli alkanut 20.8.1979 ja hänet oli sanottu irti 4.9.1984. Syyksi oli ilmoitettu soveltumattomuus työhön, joka oli ilmennyt muun muassa runsaina poissaoloina aiheuttaen työnantajalle hankalia työjärjestelyjä. R teki seisomatyötä jalkineen kokoojana. Työssä rasitusvammat ja selkäkipu olivat tyypillisiä.

8. Q, syntynyt 28.11.1961. Hänen työsuhteensa oli alkanut 29.9.1982. Hänet oli sanottu irti 24.8.1984. Syyksi oli ilmoitettu, että hän oli jatkuvasta syystä kykenemätön työhön. Q teki niskan ja hartianseutua kuormittavaa raskaan renkaan kokoojan työtä. Työssä sattuneen työtapaturman jälkeen sairaudet olivat lisääntyneet. Kuitenkaan häntä ei ollut siirretty muihin tehtäviin. Viimeinen poissaolo touko-kesäkuussa 1984 oli johtunut vapaa-ajan tapaturmasta. Aikaisemmassa työpaikassaan Q oli ollut laitosmiehen työstään vain kerran sairaslomalla.

9. V, syntynyt 3.1.1957. Hänen työsuhteensa oli alkanut 16.1.1975 ja hänet oli irtisanottu 31.8.1984 lukuisten sairauspoissaolojen vuoksi.

10. F, syntynyt 27.7.1961. Hänen työsuhteensa oli alkanut 6.5.1980 ja hänet oli irtisanottu 27.8.1984. Syyksi oli ilmoitettu, että hän oli ollut 30 prosenttia työajastaan sairaslomalla. F:llä oli oireita ilmennyt erityisesti karhentamistyössä. Hänet oli siirretty viimeksi valssimiehen työhön, mikä oli soveltunut hänelle hyvin.

11. G, syntynyt 17.2.1946. Hänen työsuhteensa oli alkanut 21.1.1980 ja sanottu irti 24.8.1984. Syyksi oli ilmoitettu runsaat sairauspoissaolot, jotka eivät olleet johtuneet ammatista. G:n työkyvyttömyys oli johtunut enimmäkseen kerran vuodessa uusiutuneesta neuroositasoisesta mielenterveyshäiriöstä. Taudin kuvaan kuului, ettei G ollut välittömästi aina ilmoittanut poissaolostaan. Siitä johtuen työnantaja oli osittain käsitellyt sairauspoissaoloja luvattomina.

12. H, syntynyt 6.5.1964. Hänen työsuhteensa oli alkanut 8.6.1982 ja hänet oli irtisanottu 24.8.1984. Syyksi oli ilmoitettu, että hän oli jatkuvasta syystä työhön kykenemätön. Samalla oli viitattu työsopimuslain 43 §:n 2 momentin säännöksiin. H:lla tammi-helmikuussa 1984 ollut tenniskyynärpäävamma oli johtunut jääkiekkoharjoittelusta ja elokuussa todettu samanlainen vamma oli aiheutunut kehonrakennusharjoituksista. H:n oli määrä aloittaa asevelvollisuuden suorittaminen 12.10.1984. Perusteltua olisi tutkia H:n työhön soveltuvuus uudestaan asevelvollisuuden suorittamisen jälkeen.

13. J, syntynyt 2.1.1957. Hänen työsuhteensa Oy Nokia Ab:hen oli alkanut 6.2.1975. Hän oli 18.10.1982 siirtynyt yhtiön metsäteollisuuspuolelta rengasosastolle. Hänen työsopimuksensa oli irtisanottu 27.8.1984. Syyksi oli ilmoitettu, että hänellä oli 30 prosenttia poissaoloja työajastaan. J:n kuluvan vuoden alussa saamat venähdysvammat olivat urheilutapaturmien seurausta. Alkukesän olkapään kiputila taas oli syntynyt siten, että J oli ensin satuttanut olkapäänsä työssä, minkä jälkeen hankala työasento oli aiheuttanut jatkuvan kiputilan. Hänen jalkansa oli leikattu marraskuussa 1983.

14. K, syntynyt 14.5.1956. Hänen työsuhteensa oli alkanut 12.1.1983 ja irtisanottu 23.8.1984. Syyksi oli ilmoitettu työsopimuslain 37 §:n 2 momentin säännökset. K oli työsuhteensa koko kestoajan tehnyt raskasta renkaan kokoamistyötä. Hänen selkänsä oli joskus venähtänyt. Säiden vaihtelu saattoi aiheuttaa hänelle iskiasoireita.

15. L, syntynyt 26.1.1960. Hänen työsuhteensa oli alkanut 15.1.1980 ja hänet oli irtisanottu 24.8.1984. Irtisanomisen syyksi oli ilmoitettu jatkuvat poissaolot ja jatkuva kykenemättömyys työhön. Vaikka työkyvyttömyysjaksoja hänellä oli lukumääräisesti paljon, ne olivat kestoltaan lyhyehköjä ja johtuivat eri syistä. Nokkosrokon oli hänelle kuluvana vuonna aiheuttanut lääkärin määräämä penisilliini-tyyppinen lääke. Viime kesäkuinen käsikipu oli johtunut yksitoikkoisesta työliikkeestä.

16. T, syntynyt 23.9.1960. Hänen työsuhteensa oli alkanut 21.4.1978 ja hänet oli irtisanottu 3.9.1984. Syyksi oli ilmoitettu soveltumattomuus työhön, mikä oli ilmennyt muun muassa runsaina poissaoloina aiheuttaen työnantajalle hankaluuksia työn järjestelyissä. T oli toiminut jalkinetehtaalla valssimiehenä. Poissaolot olivat johtuneet erilaisista syistä, joilla ei ollut ollut juuri lainkaan yhteyttä keskenään. Sairaudet olivat johtuneet muun muassa tyräleikkauksesta, auto-onnettomuudesta ja työtapaturmasta.

17. M, syntynyt 3.6.1960. Hänen työsuhteensa oli alkanut 5.8.1980 ja hänet oli irtisanottu 28.8.1984. Irtisanomisen syyksi oli ilmoitettu liian lukuisat poissaolot. Valssimiehenä toimivalta M:ltä oli kielletty vamman takia eräitä tehtäviä toistaiseksi. Hänen polvivammansa ei kuitenkaan ollut pysyvä.

18. W, syntynyt 19.2.1954. Hänen työsuhteensa oli alkanut 18.4.1972 ja hänet oli irtisanottu 4.9.1984 poissaolojen takia. W pelasi tennistä, mikä oli osittain aiheuttanut hänen vammansa.

19. N, syntynyt 9.5.1957. Hänen työsuhteensa oli alkanut 29.1.1974 ja hänet oli sanottu irti 28.8.1984. N:n työsuhde oli jatkunut pitkään, minkä vuoksi työnantaja olisi voinut siirtää hänet pois niskan ja hartianseutua kuormittavasta koordinleikkaustyöstä.

20. S, syntynyt 10.8.1964. Hänen työsuhteensa oli alkanut 30.5.1983 ja hänet oli irtisanottu 3.9.1984. Irtisanomisen syyksi oli ilmoitettu soveltumattomuus työhön. Se oli ilmennyt työnantajan mukaan runsaina poissaoloina, mikä oli aiheuttanut työnantajalle hankalia työjärjestelyjä. S:n tehtävänä oli ollut teräskoordin leikkaus. Se tapahtui leikkuria polkemalla. S:n loppukesäinen jalkavamma oli työperäinen niin kuin aikaisemmat niskaoireetkin. S oli häntä irtisanottaessa ollut raskaana. Hänen irtisanomisensa oli sittemmin peruutettu.

Kumitehtaan työskentelyolosuhteet olivat ongelmalliset. Työpaikalla oli mahdollisuus altistua kemikaaleille. Lisäksi käsityönä tehtävä työ kuormitti tuki- ja liikuntaelimiä. Monilla irtisanotuista työntekijöistä oli ilmennyt työperäisiä vaivoja. Näiden työntekijöiden kohdalla ei yleensä ollut kysymyksessä erityinen herkkyys, rakenteellinen heikkous tai vastaava syy, joka aiheuttaisi oireita. Kuka tahansa saattoi vastaavan altistuksen johdosta sairastua. Vaikka jollakin työntekijällä olisi ollut erityinen alttius saada työstä vaaraa terveydelle, se ei kuitenkaan huomioon ottaen työterveyshuoltolain 2 §:n 2 momentin säännöksen sisällön oikeuttanut työnantajaa sanomaan irti työsopimusta.

Nokian kumitehtaalla ei ollut ryhdytty riittäviin toimenpiteisiin altistuksen ja muiden terveyttä vaarantavien tekijöiden poistamiseksi tai vähentämiseksi. Jos joku työntekijä oli erityisen herkkä sairastumaan työtehtävässään, työpaikan koko teki mahdolliseksi työntekijän siirtämisen toisiin tehtäviin. Pääosaa kanteen tarkoittamista työntekijöistä ei ollut edes yritetty siirtää heille paremmin sopiviin työtehtäviin. Työntekijöiden kanssa ei työsuhteen päättymisuhasta ollut keskusteltu.

Työntekijäin korvausvaatimukset oli laskettu työnantajan ilmoittaman ns. keskituntiansio III:n mukaan määräytyvien tuntipalkkojen perusteella, jotka sisälsivät työstä maksetun palkan olosuhdelisineen, vuorolisineen, sunnuntaityökorotuksineen, ylityön korotusosineen ja tuotantotavoitehyvityksineen. Eri työntekijäin keskituntiansio III oli seuraava:

A

23,34

P

25,46

B

21,36

C

22,55

D

22,58

E

21,47

R

23,35

Q

36,59

V

28,07

F

27,10

G

21,57

H

32,61

J

25,65

S

25,06

K

39,26

L

22,12

T

21,23

M

21,58

W

27,62

N

25,25

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Edelleen Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto on vaatinut työtuomioistuinta harkitsemaan, olivatko asiassa ilmenneet olosuhteet sellaiset, että edellytykset olivat olemassa työsuhteiden jatkamiselle tai asiaa käsiteltäessä päättyvien työsuhteiden palauttamiselle, ja pyytänyt työtuomioistuinta määräämään kullekin kanteessa tarkoitetulle työntekijälle irtisanomissuojasopimuksen 19 §:n tarkoittaman vaihtoehtoisen vahingonkorvauksen. Liitto on vaatinut S:lle korvausta vain viimeksi mainitun määräyksen perusteella.

VASTINE

Vastineen perustelut

Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä ja Oy Nokia Ab ovat lausuneet, että sairauspoissaolojen perusteella laskettu prosenttiluku Oy Nokia Ab:n kumitehtaalla oli 1980-luvulla ollut lähes kaksinkertainen koko teollisuuden vastaavaan poissaoloprosenttiin verrattuna. Se oli Oy Nokia Ab:n kumitehtaalla myös ylittänyt selvästi koko kumialaa koskevan prosenttiluvun. Työnantaja oli erityisesti viimeksi kuluneina vuosina pyrkinyt lukuisin toimenpitein vähentämään ennalta sairauspoissaoloja. Poissaolo-ongelmaa oli lisäksi käsitelty eri neuvottelukunnissa, osastokokouksissa ja työsuojelutoimikunnassa.

Kanteen tarkoittamien työntekijöitten irtisanomisen perusteena oli ollut se, että kukin heistä oli ollut jatkuvasta syystä kykenemätön työhön. Tällainen syy oikeutti työsopimuslain 43 §:n 2 momentin 5 kohdan perusteella työsuhteen purkamiseen. Lisäperusteena oli käytetty työsopimuslain 37 §:n 2 momenttia sekä sopimattomuutta kumitehtaan töihin. Eräissä tapauksissa oli perusteena pidetty myös työntekijälle annettuja huomautuksia ja varoituksia.

Henkilön terveydentilaa ja sairautta koskevat tiedot olivat luottamuksellisia. Työtuomioistuimen tuomion n:o 83/1984 mukaan työnantajalla oli oikeus edellyttää, että työntekijän sairaspoissaoloa koskeva selvitys käsittää myös taudin määrityksen. Saman tuomion mukaan työnantajan tuli käsitellä näin saamiaan sairautta koskevia tietoja luottamuksellisina. Tässä tapauksessa työnantaja oli irtisanomispäätöksiä harkitessaan nojautunut niihin irtisanottujen terveydentilaa koskeviin tietoihin, joihin sillä oli laillisesti ollut oikeus ja siten lääkärintodistusten mukaisiin taudinmäärityksiin sekä työntekijän sairauspoissaolojen kestoon ja määrään.

Teknisesti irtisanomiset oli pantu toimeen siten, että asiaa koskevat ohjeet oli annettu rengastehtaalla käyttöpäälliköille ja jalkinetehtaalla osastopäälliköille. Heille oli yksityiskohtaisesti selvitetty perusteina käytettävien työsopimuslain 43 §:n 2 momentin 5 ja 6 kohdan sekä 37 §:n 2 momentin ja irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n sisältö. Tämän jälkeen, eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta, käyttö- ja osastopäälliköt olivat välittäneet saamansa tiedon työnjohtajille, jotka suullisesti olivat sanoneet irti asianomaiset työntekijät. Kun myös irtisanomiset olivat tapahtuneet suullisesti, oli luonnollista, että ilmoitetun irtisanomisperusteen sanamuoto tapauksittain oli jossakin määrin vaihdellut sisällön säilyessä samana.

Heti ensimmäisten irtisanomisten tapahduttua olivat työntekijät ryhtyneet työnseisauksiin painostaakseen työnantajaa peruuttamaan irtisanomiset. Paikallisten neuvottelujen päätyttyä tuloksettomina erimielisyys oli 28.8.1984 alistettu liittojen käsiteltäväksi.

Kumi- ja Nahkatyöväen Liiton kanteessa esitetty näkemys siitä, ettei työnantajapuoli olisi ollut valmis lainkaan selvittämään irtisanomisperusteita työntekijäkohtaisesti, ei vastannut todellisuutta. Totta oli, että työnantajapuolelta oli neuvottelun aluksi tuotu esiin myös ongelmaa yleisesti koskevaa tausta-aineistoa. Pyrkimyksenä oli alusta alkaen kuitenkin ollut, että asia selvitettäisiin. Mitä irtisanomisperusteiden yksilöintiin tuli, niin sekä paikallisesti että liittoneuvotteluissa työnantajapuoli oli esittänyt, että irtisanomisperuste muodostui kokonaisuudesta. Osatekijöinä olivat vuosia jatkuneet runsaat poissaolot, töiden järjestelyvaikeudet sekä eräillä työntekijöillä lisäksi annetut varoitukset ja huomautukset. Se seikka, että työntekijäliiton neuvottelijoille ei ollut voitu esittää pidemmälle meneviä tietoja sairauksista, ei ollut johtunut työnantajapuolen haluttomuudesta, vaan työterveyshenkilöstön vaitiolovelvollisuudesta.

Suurimmalla osalla irtisanotuista oli ollut erilaisia sairauksia. Eräillä sairaudet olivat painottuneet johonkin sairauteen tai oireyhtymään, kuten vatsa- ja suolistotauteihin tai selkä- ja tukielinsairauksiin. Sairauspoissaolojaksot olivat olleet verrattain lyhyitä. Poikkeuksellista oli, että olisi ylitetty jakso, jolta työnantaja oli työehtosopimuksen perusteella velvollinen maksamaan sairausajan palkkaa. Työtapaturmista johtuneita poissaoloja oli ollut vähän.

Vastaajat ovat yksittäisten työntekijöitten osalta lausuneet seuraavaa:

1. A. Hän oli työskennellyt viimeksi siivous- ja järjestelytehtävissä. Hän oli aluksi ollut työssä ruiskulakkauksessa. Sen jälkeen hän oli 6.2.1981 mennyt suorittamaan asevelvollisuuttaan ja palannut työhön 5.1.1982. A oli sen jälkeen vielä työskennellyt noin puoli vuotta vapaa-ajanjalkineiden ruiskulakkausosastolla ja sitten raskaan renkaan eri osastoilla erilaisissa tehtävissä. Tehtävät olivat piikitystä lukuunottamatta varsin liikkuvia ja antoivat työn suorittajalle melko paljon vapautta työliikkeiden muotoilussa. Fyysisesti työt oli luokiteltu keskiraskaiksi töiksi. Tornin täyttö sisälsi joitakin raskaita 40-60 kilon nostoja.

A:n poissaoloprosentit olivat seuraavat: vuonna 1981 43,5 %, 1982 19,1 %, 1983 20,8 % ja kuluvana vuonna kesäkuun loppuun mennessä 33,2 %. Poissaolojen vuoksi A oli siirretty täyttäjän tehtävistä aputöihin, koska häntä oli jouduttu jatkuvasti korvaamaan sijaisilla. Vuonna 1984 häntä ei ollut voitu nimittää varsinaisesti mihinkään tehtävään. Vuodesta 1982 lukien hänellä oli työrajoitus. Yläraajaa yksipuolisesti rajoittava työ oli nimittäin hänelle sopimatonta.

A:lle oli annettu 29.12.1983 huomautus luvattomasta poissaolosta, 5.3.1984 muistutus luvattomasta poistumisesta työpaikalta, 5.6.1984 varoitus väärien tietojen antamisesta korvausasiakirjassa ja 24.5.1984 varoitus luvattomasta poissaolosta ja siihen liittyvästä ilmoitusvelvollisuuden laiminlyömisestä. Huomautukset ja varoitukset olivat olleet aiheellisia, eikä A itse ollut niitä vastustanut.

A:n oli sanonut irti työnjohtaja suullisesti. Perusteena oli ollut työsopimuslain 43 §:n 2 momentin 5 kohdassa tarkoitettu jatkuvasta syystä aiheutuva kykenemättömyys työhön.

2. P. Hän oli työskennellyt loppuaikoina siivous- ja järjestelytehtävissä. Hän oli aloittanut 23.6.1980 oppisopimuksen perusteella autonrenkaan tekijänä, aihion tarkastajana ja tornin täyttäjänä. 4.10.1982 hän oli ryhtynyt suorittamaan asevelvollisuuttaan. Hänet oli 12.9.1983 otettu takaisin entiseen työhönsä. 7.3.1984 hänet oli siirretty koordinleikkuuseen. P oli työskennellyt pääasiassa raskaiden renkaiden kokoonpano-osastolla erilaisissa tehtävissä. Tehtäviä olivat olleet esimerkiksi aihion tarkastus, tornin täyttö, koordin leikkaus ja käsittely. Tornin täyttö sisälsi jonkin verran kurkotuksia ja nostoja, muuten työt olivat ergonomisesti vähemmän rasittavia. Fyysisesti työt oli luokiteltu keskiraskaiksi tai kevyiksi. Töissä hän oli joutunut varsin vähän tekemisiin kemikaalien, liuotinaineiden tai paistokäryjen kanssa.

P:n poissaolojen prosenttiluku vuonna 1981 oli ollut 9,5 %, 1982 20,7 %, 1983 34,6 % ja 1984 30,9 %. Sairauspoissaolot olivat vaikuttaneet töiden järjestelyyn ja tuotantoon, sillä P oli jouduttu siirtämään renkaiden kokoonpanosta aputöihin. Häntä ei runsaiden poissaolojen vuoksi ollut voitu sijoittaa mihinkään erityiseen tehtävään. P:tä ei voitu sijoittaa kanteessa selitetyin tavoin leikkurille, koska sekin vaati säännöllistä paikallaoloa. Leikkurilla oli jo ennestään täysi miehitys. P:llä oli rajoituksena liuottimien käyttökielto. P:lle oli annettu 29.10.1981 muistutus työvelvoitteen laiminlyönnistä, 5.3.1982 suullinen huomautus työvelvoitteen laiminlyönnistä, 9.5.1984 huomautus työvelvoitteen laiminlyönnistä ja 16.5.1984 muistutus paloturvallisuusmääräysten rikkomisesta. P ei ollut riitauttanut näitä antamishetkellä.

P:n oli sanonut työnjohtaja irti suullisesti työsopimuslain 43 §:n 2 momentin 5 kohdan perusteella, koska P oli jatkuvasta syystä kykenemätön työhön.

3. B. Hän oli työskennellyt aputyöntekijän nimikkeellä. Hänet oli otettu työhön raskaan renkaan paistotyöhön oppisopimussuhteeseen. 6.9.1980 hänet oli siirretty aihion piikitykseen ja maalaukseen ja sittemmin 28.9.1981 apu- ja siivoustyöhön.

B oli työskennellyt raskaan renkaan eri osastoilla. Työt olivat olleet pääasiassa siivous- ja aputöitä, joissa työolosuhteet vaihtelivat jonkin verran osastojen mukaan. Työssä hän ei kuitenkaan joutunut tekemisiin liuotinaineiden eikä paistokäryjen kanssa. Työt olivat fyysisesti vähemmän rasittavia.

B:n poissaoloprosentti sairauden vuoksi oli ollut vuonna 1981 32,1 %, 1982 44,6 %, 1983 55,9 % ja 1984 59,3 %. Sairauspoissaoloista johtuen B:tä ei ollut voitu käyttää tavanomaiseen työhön. B:llä oli vuodelta 1980 rajoite selkää rasittavan työn osalta. Rajoitukseksi oli lisätty vuoden 1984 alusta lukien yläraajaa rasittava työ pysyvästi. B:lle oli 11.5.1983 annettu muistutus toistuvasta luvattomasta poissaolosta.

B:n oli irtisanonut työnjohtaja suullisesti työsopimuslain 43 §:n ja 37 §:n nojalla, kun hän oli jatkuvasta syystä kykenemätön työhön.

4. C. Hän oli työskennellyt ammattinimikkeellä jalkinekokooja. C oli aloittanut 17.10.1983 kokoonpanijana ja työskennellyt koko työsuhteensa ajan jalkinekokoonpanossa. Kokoonpanotyö oli pääasiassa käsintehtävää vaihetyötä. Joissakin työvaiheissa esiintyi jonkin verran yksipuolisia voimaa vaativia työliikkeitä. Muuten työ oli fyysisesti melko kevyttä. Eräissä työhön liittyvissä sivelyvaiheissa käsiteltiin kumiliuosta, missä liuottimena oli liuotinbensiini.

C:n sairauspoissaoloprosentti oli ollut vuonna 1983 2,5 % ja vuonna 1984 25,6 %. Poissaolot eivät olleet johtuneet työympäristöstä. Työterveyslääkärin lausunnon mukaan sairauksilla ei ollut yhteyttä työhön.

C kuului viiden työntekijän muodostamaan kokoonpanopöytään. Hänen poissaolojensa vuoksi hänen tilalleen oli tarvittu kiertäviä sijaisia. Kun tämäkään ei ollut auttanut, kokoonpanopöytä oli jouduttu hajoittamaan, mistä oli aiheutunut vajaatehoisuutta sekä lisäkustannuksia esivalmistelussa ja kokoonpanon jälkeisessä paistotyössä.

C:lle oli annettu 6.6.1984 muistutus toistuvien myöhästymisien johdosta ja seuranneena päivänä varoitus samasta syystä.

C:n oli sanonut irti osastopäällikkö mukanaan luottamusmies suullisesti. Irtisanomisen perusteena oli ollut työsopimuslain 43 §:n 2 momentin 5 kohdan mukaan se, että C oli ollut jatkuvasta syystä kykenemätön työhön.

5. D. Hän oli työskennellyt pintojen irroittajan ammattinimikkeellä. Hän oli aloittanut Oy Nokia Ab:ssä 27.9.1976 osastolla järjestelijänä. Sen jälkeen hänet oli 22.8.1977 siirretty nostelijaksi ja 27.11.1978 varatyöntekijäksi. 1.10.1979 lukien hän oli toiminut eri osastoilla eri tehtävissä, viimeksi 24.9.1982 lukien pinnanirroittajana. D oli työskennellyt koko ajan kevyen renkaan kokoonpano-osastolla pääasiassa materiaalin käsittelyssä sekä jonkin verran kokoonpanotyössä. Työt olivat olleet liikkeiltään varsin monipuolisia. Työn raskaus oli vaihdellut kevyen ja keskiraskaan välillä, joskin eräät vaiheet oli luokiteltava raskaiksi. Hän joutui vain vähän tekemisiin liuotinaineiden kanssa.

D:n sairauspoissaoloprosentit olivat olleet vuonna 1981 38,6 %, 1982 34,3 %, 1983 37,5 % ja 1984 32,8 %. D oli poissaolojen takia määrätty pinnanirroittajaksi, sillä varamiehet, joita oli jouduttu hänen poissaollessaan käyttämään, hallitsivat tämän työn. Lyhyt poissaolo romuaihioiden pinnanirroituksesta ei vielä haitannut tuotantoa, mutta pidempiaikainen poissaolo ruuhkautti työpisteen.

D:lle oli annettu suullisia huomautuksia kokoonpanossa työn tulosten heikkouden vuoksi.

D:n oli irtisanonut kaksi työnjohtajaa suullisesti työsopimuslain 43 §:n 2 momentin 5 ja 6 kohtiin sekä 37 §:n säännökseen viitaten.

E:n oli irtisanonut osastopäällikkö luottamusmiehen saapuvilla ollessa. Irtisanomisperusteeksi oli ilmoitettu työsopimuslain 43 §:n 2 momentin 5 kohdan säännökseen perustuen se, että hän oli jatkuvasta syystä kykenemätön työhön.

7. R. Hän oli työskennellyt jalkinekokoojan ammattinimikkeellä. Jalkinekokoojan työ oli pääasiassa käsin tehtävää vaihetyötä. Joissakin työvaiheissa esiityi jonkin verran yksipuolisia voimaa vaativia työliikkeitä. Muuten työ oli melko kevyttä. Eräissä työhön liittyvissä sivelyvaiheissa käsiteltiin kumiliuosta, missä liuottimena oli liuotinbensiini.

R:n sairauspoissaoloprosentti oli ollut vuonna 1981 10,3 %, vuonna 1982 25 %, vuonna 1983 35 % ja vuonna 1984 28,7. R:n poissaolojen vuoksi hänen tilalleen oli jouduttu ottamaan varalla olevia työntekijöitä. Jos tämä ei ollut mahdollista, 5-henkinen kokoomapöytä oli jouduttu hajoittamaan. R:lle oli tarjottu istumatyömahdollisuutta.

R:n oli sanonut irti osastopäällikkö, jonka seurassa oli ollut luottamusmies. R:lle oli varattu mahdollisuus tulla kuulluksi irtisanomisen perusteesta. R oli 5.9.1984 ilmoittanut, ettei hän hyväksynyt irtisanomista. Irtisanomisen perusteeksi oli ilmoitettu työsopimuslain 43 §:n 2 momentin 5 kohdan mukaisesti se, että hän oli jatkuvasta syystä kykenemätön työhön.

8. Q. Hän oli työskennellyt työsuhteensa ajan kuorma-auton teräsvyörenkaan kokoojana. Työ oli pääasiassa käsin tehtävää vaihetyötä, jossa esiintyi sekä kevyitä että raskaista työvaiheita. Työssä käsiteltiin jonkin verran liuotinbensiiniä ja bensiini-isopropanoliseosta. Q:n sairauspoissaolot olivat olleet prosenteissa ilmaistuina vuonna 1983 20,2 % ja vuonna 1984 29,8 %. Poissaolot olivat johtaneet kokoonpanon uudelleenjärjestelyihin ja tuotantomäärien alenemiseen. Kun Q:lle ei ollut voitu järjestää pysyvää varamiehitystä, alkuvalmistuksesta tullutta materiaalia oli jäänyt käyttämättä.

Q:lle oli 21.3.1984 annettu muistutus luvattomasta poissaolosta. Q:n oli sanonut irti työnjohtaja suullisesti. Irtisanomisen perusteeksi oli sanottu työsopimuslain 43 §:n 2 momentin 5 kohdan mukaan jatkuvasta syystä aiheutuva kykenemättömyys työhön.

9. V. Hän oli työskennellyt aluksi vuorottajana, mutta 6.6.1975 siirtynyt suorittamaan varusmiespalvelusta ja sen jälkeen 12.5.1976 tullut valssimiehen vuorottajaksi. V oli työskennellyt pääasiassa kalanteriosastolla valssimiehenä ja vuorottajana. Vaikka valssimiehen työ oli melko liikkuvaa ja monipuolista, sitä pidettiin eräästä kumin käsittelyvaiheesta johtuen melko raskaana työnä. Vuorottaja sen sijaan joutui tekemään melkein kaikkia osastolla esiintyviä töitä kykyjensä mukaan, mutta nämä olivat kevyempiä kuin valssimiehen työt. Valssimies joutui vähäisessä määrin kärsimään lämmitettävästä kumista lähtevästä kärystä.

V:n sairauspoissaoloprosentti oli ollut vuonna 1981 6,6 %, 1982 28,5 %, 1983 29 % ja 1984 42,6 %. Etenkin vuonna 1984 hän oli ollut huomattavasti poissa töistä. Häntä ei ollut voitu käyttää riittävästi edes vuorottajana. V:llä oli rajoituksena selkää rasittavan työn kielto. Myöskään hänen oikeaa kättään ei olisi saanut käyttää rasittavassa työssä.

V:lle oli annettu 7.6.1982 muistutus ilmoitusvelvollisuuden laiminlyömisestä, 28.5., 4.6. ja 18.6.1984 varoitus luvattomasta poissaolosta ja siihen liittyvästä ilmoitusvelvollisuuden laiminlyömisestä. Hänelle oli 19.6.1984 lähetetty kehotuskirje saapua selvittämään poissaolojaan.

V:n oli saanut irti suullisesti työnjohtaja työsopimuslain 43 §:n 2 momentin 5 ja 6 kohdan perusteella.

10. F. Hän oli työskennellyt valssimiehen ammattinimikkeellä. Hän oli aloittanut työnsä yhtiössä 6.5.1980 vannenauhanponnistajana oppisopimuksen perusteella. Hän oli sen jälkeen toiminut renkaankokoojana ja siirretty sitten kalanteriapulaiseksi. 29.1.1983 hän oli alkanut suorittaa varusmiespalvelusta ja tullut takaisin töihin karhentajaksi 30.5.1983 jatkaen 15.4.1984 lukien samalla osastolla vuorottajana. Hän oli ollut 10.8.1984 alkaen valssimiehenä. F oli työskennellyt lyhyitä aikoja lukuunottamatta renkaan alkuvalmistuksessa kalanteriosastolla. Työolosuhteet ja työn rasittavuus olivat vaihdelleet tehtävän mukaan. Pääasiassa rasitus oli ollut keskiraskasta. Joissakin työvaiheissa oli jouduttu käsittelemään jonkin verran liuotinaineita.

F:n sairauspoissaolot olivat olleet vuonna 1981 14,7 %, 1982 53,1 %, 1983 16,8 % ja 1984 46,7 % työajoista. F:llä oli seisomatyötä koskeva työrajoite. Juuri ennen irtisanomista F oli siirretty valssimieheksi, minkä vuoksi ei näin lyhyen ajanjakson perusteella voitu päätellä hänen soveltuvuuttaan siihen.

F:n oli sanonut irti työnjohtaja suullisesti työsopimuslain 43 §:n 5 ja 6 kohtien säännöksien perusteella.

11. G. Hänen ammattinimikkeensä oli vuorinsivelijä. Hän työskenteli jalkineen esivalmistelussa. Työ oli käsin tehtävää vaihetyötä, jota voitiin tehdä joko seisten tai istuen. Työ oli melko kevyttä. Siinä käsiteltiin liuotinbensiinistä valmistettua liimaa, millä siveltiin vuorien reunat.

G:n sairauspoissaolot olivat olleet työajoista laskettuina vuonna 1981 59,1 %, 1982 31,6 %, 1983 34,5 % ja 1984 41,6 %. G:n poissaolojen vuoksi häntä oli pitänyt vuorottaa ja hänen töitään jakaa muille. Siitä oli aiheutunut työnjohdolle ja muille työntekijöille hankaluuksia.

G:lle oli annettu 16.11.1982 ja 12.3.1984 varoitus luvattomista poissaoloista ja niihin liittyvästä ilmoitusvelvollisuuden laiminlyömisestä.

G:n oli sanonut irti työnjohtaja, jonka seurassa oli ollut luottamusmies. Irtisanomisperuste oli ollut jatkuvasta syystä johtuva kykenemättömyys työhön.

12. H. Hänen ammattinimikkeensä oli renkaantarkastaja. Hän oli työskennellyt työsuhteensa alkaessa vuorottajana ja sen jälkeen eri osastoilla renkaiden korjauksessa ja tarkastuksessa. Työ oli pääasiassa valmiiden renkaiden käsittelyä ja luokiteltu keskiraskaaksi. Korjaustyössä käsiteltiin jonkin verran liuotinaineita, mutta niiden pitoisuudet olivat hetkellisiä ja hyvin pieniä. Työpaikalla esiintyi ajoittain myös paistokäryä.

H:n sairauspoissaolot olivat olleet vuonna 19982 14,8 %, 1983 17 % ja 1984 50,1 % työajasta. H:n olleessa poissa työstä hänen tilalleen oli ollut välttämätöntä saada varamies. Muutoin renkaan paisto olisi pysähtynyt. Tarkastajan työ oli ammattityötä, jossa ei voitu käyttää tottumattomia sijaisia. H:n poissaoloista oli syntynyt tuotannollista haittaa. H:lle oli 14.8.1983 annettu huomautus ilmoitusvelvollisuuden laiminlyömisestä.

Työsuhteen oli sanonut irti suullisesti työnjohtaja. Irtisanomisperusteena oli käytetty työsopimuslain 43 §:n 2 momentin 5 kohdan säännöstä.

13. J. Hän oli työskennellyt rengasosastolla eri tehtävissä, viimeksi kokoonpano-osastoilla renkaankokoojana ja tornintäyttäjänä, Kokoonpano ja tornintäyttö olivat pääasiassa käsintehtävää vaihetyötä. Työssä esiintyi joitakin hankalia kurkotus- ja nostovaiheita. Tornintäyttö oli muutoin varsin liikkuvaa työtä. Työt oli luokiteltu keskiraskaiksi. Työssä käytettiin jonkin verran liuotinaineita.

J:n sairauspoissaoloprosentiksi oli laskettu vuonna 1982 14,6 %, 1983 28,4 % ja 1984 24,7 %. Poissaolojen sattuessa oli tuotannosta jäänyt pois 30-35 rengasta päivittäin, jollei hänelle ollut mahdollista saada vuorottajaa. Työvaihetta varten ei ollut varattu ylimääräisiä työntekijöitä. Työ oli ammattitaitoa vaativaa. J ei ollut soveltunut ryhmätyöhön, minkä vuoksi hänet oli siirretty pois keskeytymättömästä kolmivuorotyöstä.

Työnjohtaja oli irtisanonut J:n suullisesti työsopimuslain 43 1/2:n 2 momentin 5 kohdan perusteella.

14. K. Hän oli työskennellyt renkaankokoojana. Työ oli pääasiassa käsintehtävää vaihetyötä, jossa esiintyi sekä kevyitä että raskaita työvaiheita. Raskaimpia olivat erilaiset nostot. Työssä käsiteltiin jonkin verran liuotinbensiiniä ja bensiini-isopropanoliseosta.

K:n sairauspoissaoloprosentiksi oli laskettu vuonna 1983 17,3 % ja 1984 32,8 %. K:n poissaolojen vaikutuksesta kokoonpanoja oli jäänyt suorittamatta, jolloin tuotannon määrä oli laskenut. Kokoonpanossa ei ollut varsinaisesti varamiehitystä. Eri tuotantolinjoilta voitiin jossakin määrin lainata työntekijöitä. Tällöin heidän omat työnsä jäivät tekemättä. Kokoonpano-osaston tuotannon määrän laskiessa paistopuristimet jäivät vajaalle käytölle, mutta toisaalta kalanteriosastolta saapuvaa materiaalia jouduttiin palauttamaan takaisin.

K:lle oli annettu 23.8.1983 muistutus paloturvallisuusmääräysten rikkomisesta.

K:n oli sanonut irti suullisesti työnjohtaja työsopimuslain 37 43 §:n nojalla, kun hän oli jatkuvasta syystä kykenemätön työhön.

15 L. Hän oli työskennellyt jalkinekokoojana työsuhteensa alussa. 4.10.1982 lukien hänet oli siirretty lähetiksi ja 16.1.1984 lukien takaisin jalkinekokoonpanoon. L oli siis työskennellyt pääasiassa jalkinekokoonpanossa. Lähetin työ oli varsin kevyttä ja liuotinaineista vapaata työtä. Kokoonpanotyö oli taas pääasiassa käsin tehtävää vaihetyötä. Joissakin työvaiheissa esiintyi jonkin verran yksipuolisia voimaa vaativia työliikkeitä. Muuten työ oli melko kevyttä. Eräissä työhön liittyvissä sivelyvaiheissa käsiteltiin kumiliuosta, missä liuottimena oli liuotinbensiini.

L:n sairauspoissaoloprosenteiksi oli saatu vuonna 1981 25,3 %, 1982 32,3 %, 1983 27,1 % ja 1984 34,1 %. Hänen lukuisten poissaolojensa vuoksi hänen tilalleen oli pyritty ottamaan kiertäviä sijaisia. Jos se ei ollut onnistunut, kokoonpanopöytiä oli jouduttu hajoittamaan. Siitä oli aiheutunut töiden vajausta myös muilla osastoilla. Sairastelusta johtuneiden runsaiden poissaolojen vuoksi L oli täysin soveltumaton kokoonpanopöytään. Hänelle ei voitu järjestää muutakaan työtä.

L:n työsopimuksen oli sanonut irti suullisesti osastopäällikkö, mukanaan luottamusmies. Irtisanomisen peruste oli ollut työsopimuslain 43 §:n 2 momentin 5 kohdan mukainen jatkuvasta syystä johtuva kykenemättömyys työhön.

16. T. Hänen ammattinimikkeensä oli ollut lämmitysvalssimies. Hänet oli otettu työsuhteen alussa eri työtehtäviin ja siirretty 19.5.1982 valssimieheksi. Vaikka valssimiehen työ olikin melko liikkuvaa ja monipuolista, sitä pidettiin eräistä kumin käsittelyvaiheista johtuen melko raskaana työnä. Valssimiehen työ oli vapaata liuotinaineista ja kumikäryistä.

T:n poissaoloprosentti oli ollut vuonna 1981 39,6 %, 1982 47,7n %, 1983 43,3 % ja 1984 27,1 %. Häntä oli jouduttu poissaolojen vuoksi vuorottamaan, jotta 5-henkiselle kalanteriryhmälle olisi riittänyt työtä. Tällöin varamiehen oma vähemmän tärkeäksi katsottu työ oli jouduttu pysäyttämään. Lisäksi ryhmässä oli jouduttu tekemään ylityötä.

T:n oli sanonut irti työnjohtaja kirjallisesti, seurassaan luottamusmies. Irtisanomismenettelyn yhteydessä T:lle oli varattu mahdollisuus tulla kuuluksi irtisanomisen perusteista. 4.9.1984 T oli ilmoittanut, ettei hän hyväksynyt irtisanomista. Irtisanomisperusteeksi oli ilmoitettu työsopimuslain 43 §:n 2 momentin 5 kohdan säännös.

17 M. Hän oli työskennellyt työsuhteensa alussa stanssin leikkuussa ja 15.10.1981 lukien valssimiehen apulaisena. M oli sen jälkeen työskennellyt jalkineosastolla eri tehtävissä kuten lestimiehenä ja stanssileikkaajana, mutta kuitenkin pääasiassa valssimiehenä. Vaikka valssimiehen työ olikin melko liikkuvaa ja monipuolista, sitä pidettiin eräistä käsittelyvaiheista johtuen melko raskaana työnä. Valssimiehen työ oli vapaata liuotinaineista ja kumin kärystä.

M:n sairauspoissaolot olivat olleet vuonna 1981 21,6 %, 1982 24 %, 1983 25,2 % ja 1984 19,8 %. .Runsaiden poissaolojen vuoksi hänen työryhmänsä oli ollut vajaakäytössä. M:n tilalle oli ollut välttämätöntä ottaa varamiehiä. Tällöin varamiesten oma vähemmän tärkeä työ oli jouduttu pysäyttämään. Sen lisäksi oli jouduttu teettämään ylityötä. M:llä oli ollut vuodesta 1981 lukien rajoite, joka koski polvea eniten rasittavia töitä. M:n sijoittamista muihin töihin vaikeutti tämä työrajoitus.

M:n oli sanonut irti työnjohtaja suullisesti luottamusmiehen ollessa läsnä työsopimuslain 43 §:n 5 ja 6 kohdan nojalla.

18. W. Hän oli työskennellyt vuorottajan nimikkeellä. Hän oli 11.10.1974 alkanut varusmiespalveluksen suorittamisen. 16.6.1975 hän oli tullut osastolle renkaiden paistotyöhön ja siirtynyt 25.1.1983 vuorottajaksi, 30.5.1984 karhennukseen ja 18.4.1984 vuorottajaksi. W oli työskennellyt pääasiassa renkaan alkuvalmistuksen kalanteriosastolla eri tehtävissä. Työolosuhteet ja työn rasittavuus olivat vaihdelleet tehtävän mukaisesti. Rasitus oli ollut lähinnä keskiraskasta. Joissakin työvaiheissa oli jouduttu käsittelemään jonkin verran liuotinaineita.

W:n sairauspoissaoloprosentti oli ollut vuonna 1981 13 %, 1982 24 %, 1983 16,3 % ja 1984 56,8 %. W:tä ei runsaiden poissaolojen vuoksi ollut voitu pitää karhennustyössä. Karhennuksessa oli tietty määrä vuorottajia, mutta muut työntekijät eivät osanneet työtä suorittaa. W:n poissaolojen vuoksi oli jouduttu tekemään ylitöitä.

W:lle oli annettu 4.12.1978 huomautus toistuvasta myöhästymisestä, 14.3.1979 muistutus luvattomista poissaoloista sekä 30.8. ja 27.9.1982 ensin muistutus ilmoitusvelvollisuuden laiminlyömisestä ja sitten varoitus samasta syystä. 20.5.1983 hänelle oli lähetetty kirje, jossa viitattiin työsopimuslain 44 §:n 2 momentin säännökseen. 26.5.1983 hänelle oli annettu varoitus ilmoitusvelvollisuuden laiminlyömisestä. Hänelle oli 17.2.1984 pidetty puhuttelu alkoholinkäytön vuoksi. Työnantaja oli 16.5.1984 lähettänyt hänelle kirjeen, joka sisälsi hoitoonohjauksen alkoholinkäytön vuoksi. 29.5.1984 hänelle oli annettu varoitus työtehtävien laiminlyöntien vuoksi. W:lle annetut varoitukset olivat aiheellisia eikä niitä ollut annettaessa riitautettu.

19. N. Hän oli työskennellyt ammattinimikkeellä leikkuukoneenhoitaja. Hän oli tullut yhtiöön 29.1.1974 asiapojaksi, mutta joutunut 7.2.1975 suorittamaan varusmiespalvelusta. Hän oli palannut töihin 27.10.1975.

N oli työskennellyt useassa eri työpisteessä ja tehtävässä pääasiassa raskaiden renkaiden valmistusosastoilla sekä rengasosaston yhteydessä siivousryhmässä. Siivous- ja aputöiden työolosuhteet vaihtelivat jonkin verran osastojen mukaan, mutta niissä ei kuitenkaan jouduttu tekemisiin liuotinaineiden eikä paistokäryjen kanssa.

N:n sairauspoissaoloprosentit olivat olleet vuonna 1981 48,1 %, vuonna 1982 55,5 %, vuonna 1983 30,5 % ja vuonna 1984 50,8 %. Runsaiden poissaolojen vuoksi N oli jouduttu siirtämään leikkuutyössä ollessaan tuotannollisesti toisarvoiselle leikkurille, jolla oli ylikapasiteettia. N oli soveltunut vain varamieheksi. Hänellä oli rajoitus selkää rasittavan työn osalta.

N:lle oli annettu 2.10.1980 varoitus luvattomasta poistumisesta työpaikalta ja työvelvoitteen täyttämättä jättämisestä sekä neuvotteluvelvoitteen laiminlyömisestä. 19.9.1983 ja 7.2.1984 hänelle oli annettu huomautukset luvattomasta poistumisesta työmaalta sekä 4.4.1984 varoitus esimiehen harhauttamisesta ja toistuvasta luvattomasta poissaolosta.

20. S. Hän oli työskennellyt ammattinimikkeellä vyökoordinleikkaaja. Hän oli työskennellyt suurimman osan työssäoloajastaan kevyiden renkaiden alkuvalmistuksessa teräskoordinleikkaajana. S:n sairauspoissaoloprosentit olivat olleet vuonna 1983 6,6 % ja vuonna 1984 35,7 %. S:n oli sanonut työnjohtaja irti kirjallisesti. Irtisanomismenettelyn yhteydessä S:lle oli varattu mahdollisuus tulla kuulluksi irtisanomisen perusteista ja hänelle oli annettu menettelytapaohjaus. S ei irtisanomishetkellä ollut ilmoittanut, että hän olisi raskaana. Hän ei myöhemmin ollut ilmoittanut, ettei hän hyväksyisi irtisanomisperustetta. Irtisanomisperuste oli ollut työsopimuslain 43 §:n 5 kohdassa tarkoitettu jatkuvasta syystä johtuva kykenemättömyys työhön.

Koska S oli laiminlyönyt riitauttamisilmoituksen tekemisen määräajassa, hän oli menettänyt oikeutensa korvaukseen. Ilmoitus tuli tehdä henkilökohtaisesti työnantajalle. Korvausvaatimus oli aiheeton myös siksi koska S oli otettu inhimillisten syiden vuoksi takaisin vanhana työntekijänä työnantajan saatua tietää hänen olleen raskaana irtisanomishetkellä. S oli aloittanut uudelleen työnteon 8.10.1984 kumitehtaalla.

Nokian kumitehdas jakaantui tuotannollisesti kahteen suurempaan osaan, nimittäin rengastehtaaseen ja jalkinetehtaaseen. Rengastehdas puolestaan jakaantui alkuvalmistukseen, henkilöautojen renkaitten valmistukseen ja raskasrengasvalmistukseen. Rengastehtaan alkuvalmistus jakaantui sekoitusosastoon ja kalanteriosastoon. Henkilöauton renkaan valmistus jakaantui esivalmisteluun, kokoonpanoon, paistoon ja viimeistelyosastoon. Raskasrengaspuoli puolestaan jakaantui traktorin renkaiden, TT-renkaiden ja kuorma-auton ristikudos- ja vyörenkaiden valmistukseen.

Viime mainitut osastot jakaantuivat edelleen esivalmistelu- ja kokoonpanopuoleen sekä paisto- ja viimeistelypuoleen.

Rengastehtaassa oli sekoitusosastolla työssä 55 työntekijää ja irtisanotuista B, kalanteriosastolla 90 työntekijää ja irtisanotuista V, F ja W, henkilöautorenkaan valmistuksessa esivalmisteluosastolla 35 henkilöä ja kokoonpano-osastolla 136 henkilöä, heidän joukossaan irtisanotuista D ja paisto- ja viimeistelyosastolla 39 henkilöä. Raskaan renkaan valmistuksen traktorirenkaiden esivalmistelu- ja kokoonpanopuolella oli 55 ja paistossa 23 työntekijää, TT-renkaiden ja kuorma-auton ristikudosrenkaiden esivalmistelu- ja kokoonpanopuolella 47, paistossa ja viimeistelyssä 15 ja kuorma-auton vyörenkaiden esivalmistelussa ja kokoonpanossa 79 työntekijää. Irtisanotuista raskaan renkaan valmistuksessa olivat A, P, Q, H, J, K ja N. Lisäksi rengastehtaalla oli työssä 90 työntekijää muissa työtehtävissä, kuten laboratoriossa, koeajossa ja kaapeliosastolla.

Runsaiden sairauspoissaolojen vuoksi rengastehdas oli jatkuvasti ylimiehitetty. Varamiehet, jotka olivat pysyvässä työsuhteessa, olivat mukana edellä luetelluissa vahvuuksissa.

Rengastehtaan alkuvalmistelupuoli oli korkeaa ammattitaitoa vaativaa työtä. Kalanteriosasto oli tuotannollisesti jaettu koneryhmiin. Yhdellä koneella oli 3-8 työntekijää. Koneryhmästä voitiin ehkä korvata yksi työntekijä väliaikaisesti. Useamman korvaaminen oli mahdotonta. Koneenhoitajalta vaadittiin jopa usean vuoden ammattikokemus. Kalanteriosastolla olivat V, W ja F työskennelleet Nok-Top-pintojen valmistuksessa. Työryhmään kuului kolme paistajaa ja kolme karhentajaa. Jos työryhmästä puuttui paistaja, karhentajat joutuivat olemaan osittain työttöminä. Jos puolestaan karhentaja puuttui, paistospintoja ei voitu välivarastoida ja tuotanto keskeytyi. Vuorottajista ei ollut tässä työvaiheessa juuri apua, koska työ vaati ammattitaitoa.

Alkuvalmistuksessa sekoitusosastolla työskennellyt B oli joutunut osastolle siivousryhmän lopettamisen jälkeen. Osastolla hän oli ollut ylimääräisenä työntekijänä.

Autonrenkaiden kokoonpano puolestaan oli vaativaa vaihetyötä kokoonpanokoneen ääressä. Kutakin kokoonpanokonetta kohden oli yksi täyttäjä ja yksi kokooja. Työvaiheen aikana muokattiin kalanteriosastolta tuleva kumimatto rengasaihioksi, joka seuraavassa työvaiheessa paistettiin oikeaan muotoonsa. Mikäli kokoonpanokoneelta puuttui työntekijä, se joutui seisomaan. Tällöin tuotanto väheni henkilöauton renkaan valmistuksessa noin 250 rengasta ja raskaan renkaan valmistuksessa noin 30-35 rengasta vuorokautta kohti.

Kokoonpanosta rengasaihio siirrettiin renkaan paistoon.

Paistajalla oli valvottavanaan henkilöautorenkaan valmistuksessa noin 20 muottia ja raskaan renkaan valmistuksessa noin 10 muottia. Paistajan työ oli vaativaa ja edellytti useamman kuukauden kokemusta ja säännöllistä työssäoloa. Paistosta renkaat siirrettiin viimeistelyyn ja tarkastukseen sekä edelleen varastoon. Erityisesti tarkastajan läsnäolo oli välttämätöntä, sillä muutoin paistaminen pysähtyi. Aamu- ja iltavuorossa ns. korjausklinikalta oli saatavissa vuorottajia, mutta yövuorossa se ei toiminut. Jos tarkastaja oli yövuoron aikana poissa, paistaja joutui siirtämään renkaat välivarastoon, jossa ne tarkastettiin jälkikäteen ylimääräisenä työnä.

Rengastehtaalla tuotanto oli suunniteltu tietokoneohjelmien avulla. Kukin työvaihe toteutettiin ennakoidun tuotantomäärän mukaisesti. Jos yksikin työvaihe jäi tekemättä poissaolojen vuoksi, sitä edeltäviä ja seuraavia työvaiheita jouduttiin uudelleen järjestelemään. Se taas johti alkuvalmistelun puolella materiaalin peruutuksiin ja uudelleen käsittelyyn sekä jatkokäsittelyn puolella puolestaan työseisokkeihin ja ylitöihin. Jotta tuotantotavoitteissa ei jäätäisi jälkeen ja säästyttäisiin lisäkustannuksilta, työnantaja oli joutunut varautumaan poissaoloihin vakinaistetun varamiehityksen avulla. Tämäkään ei aina ollut riittänyt runsaiden sairauspoissaolojen vuoksi.

Kenkätehdas puolestaan jakaantui kumijalkinepuoleen ja tekstiilijalkinepuoleen. Kumijalkinepuoli edelleen jakaantui kalanteriosastoon ja alkuvalmisteluun, jossa oli työntekijöitä 150 ja irtisanotuista työntekijöistä M ja T, esivalmisteluosastoon, jossa oli työntekijöitä 135, heidän joukossaan irtisanotuista G ja E, kokoonpanoon, jossa työntekijöitä oli 247, mukaan luettuina irtisanotuista L, C ja R, paistoon ja lakeeraukseen, jossa työntekijöitä oli 40, sekä viimeistelyyn ja tarkastukseen, jossa työntekijöitä oli 85.

Kumijalkinepuolen tuotanto oli prosessiluontoista. Kokoonpanossa tuotanto oli rakennettu 5-henkisten kokoonpanopöytien varaan. Kokoonpanopöytiä varten alkuvalmistelussa tehtiin etukäteissuunnitelmien mukaisesti tarvittava materiaali, joka sitten kokoonpanossa muokattuna toimitettiin edelleen paistoon ja sieltä viimeistelyyn. Runsaiden sairauspoissaolojen vuoksi kumijalkinepuolella oli jouduttu purkamaan kokoonpanopöytiä ja jakamaan työntekijöitä muihin työpisteisiin. Jos työpöydästä puuttui yksikin työntekijä, työryhmä oli toimintakyvytön, ellei tilalle saatu varamiestä.

Jalkinetehtaassa oli kumijalkineen valmistuksessa varauduttu poissaoloihin 16 %:n suuruisella varamiesmäärällä normaalimiehityksestä laskettuna. Tästä huolimatta esimerkiksi vuonna 1983 oli jääty tuotantotavoitteesta jälkeen 43000 kenkäparia. Vuoden 1984 elokuun loppuun mennessä oli noin 17000 paria jäänyt tekemättä yksinomaan kokoonpanopöytien hajoittamisen takia, mikä puolestaan oli johtunut sairauspoissaoloista. Rahallisesti arvioiden jatkuvassa ylimiehityksessä oli kysymys yli 1,5 miljoonan markan suuruisista ylimääräisistä tuotantokustannuksista vuodessa.

Todistustaakka työsuhteen irtisanomisen perusteiden lainmukaisuudesta oli työnantajalla. Harkitessaan työ-suhteen päättämistä sairauspoissaolojen takia työnantajalla ei sairaustietojen salassapidettävyyden johdosta ollut käytettävissään muuta selvitystä kuin lääkärintodistus taudinmäärityksineen ja työntekijää koskevat sairauspoissaolotiedot. Myöskään oikeudessa työnantaja ei voinut esittää näyttöä sen laajemmin. Tämä oli otettava huomioon harkittaessa todistustaakan jakaantumista osapuolten kesken. Perusteltua oli, että kun työnantaja ei ilman työntekijän suostumusta voinut esittää näyttöä irtisanotun terveydentilasta tai sairaustiedoista, oli näyttövelvollisuuden katsottava tältä osin olevan työntekijöillä itsellään.

Kanteessa tarkoitetut työntekijät oli sanottu irti, koska he olivat olleet sairauspoissaolojen johdosta jatkuvasta syystä kykenemättömiä työhön. Eräiden työntekijöiden kohdalla oli lisäksi otettu huomioon heidän aiemmin saamansa huomautukset ja varoitukset. Irtisanomispäätöstä tehtäessä oli otettu huomioon erityisesti työntekijän asennoituminen työhönsä ja mahdolliset rikkeet työvelvoitteen täyttämisessä.

Lainsäädäntöasiakirjoista samoin kuin oikeustieteessä esitetyistä kannanotoista kävi ilmi, että jos sairauspoissaolosta johtuen työntekijän voitiin katsoa olevan jatkuvasta syystä kykenemätön työhön, työnantaja voi purkaa työsuhteen työsopimuslain 43 §:n 2 momentin 5 kohdan perusteella tai vaihtoehtoisesti irtisanoa hänet samalla perusteella. Asia voitiin ilmaista myös siten, että pitkään jatkuneet poissaolot sairastelun johdosta muodostivat työsopimuslain 37 §:n tarkoittaman erityisen painavan syyn. Vastaajaliitto oli oikeuskäytännön osalta viitannut Turun hovioikeuden 28.9.1979 antamaan tuomioon n:o 664 ja Korkeimman oikeuden päätökseen 18.3.1981 S 80/1236.

Työolosuhteet kumitehtaalla olivat verrattuna alan tasoon sekä koti- että ulkomailla varsin hyvät. Työnantaja oli lisäksi suunnitelmallisesti ja pitkäjänteisesti eri toimenpitein kehittänyt työolosuhteita, työturvallisuutta ja viihtyvyyttä. Erityisen huomion kohteena oli ollut ilmastoinnin parantaminen tiloissa, joissa käsiteltiin liuotinaineita.

Oy Nokia Ab:n Nokian kumitehtaan palveluksessa oli noin 2300 työntekijää. Vanhempien ikäluokkien piirissä esiintyi ymmärrettävistä syistä työrajoitteita. Sellaisten töiden määrä tehtaalla, jotka tuotannollisesti mielekkäällä tavalla voitiin miehittää työrajoitteisella henkilöllä, oli rajallinen. Valintatilanteessa perinteisesti etusija oli annettu niille, jotka olivat olleet pitkään työsuhteessa yhtiöön ja joilla ikänsä puolesta olisi vaikeuksia saada työtä vapailta työmarkkinoilta. Huomioon ottaen irtisanottujen nuoren iän ja työsuhteiden lyhyehkön keston, ei heille mainituista syistä johtuen ollut voitu järjestää työrajoitteisille varattua työtä. Tältä osin oli syytä viitata irtisanomissuojasopimuksen irtisanomisjärjestystä koskeviin määräyksiin.

Osalle irtisanotuista oli eri syistä annettu huomautuksia ja varoituksia. Riippumatta siitä, oliko näihin irtisanomishetkellä perusteena vedottu, tuli ne kokonaisarvostelussa ottaa huomioon harkittaessa irtisanomisen edellyttämää erityisen painavaa syytä.

Vaikka irtisanotut olivat nuoria työntekijöitä, he olivat olleet jatkuvasti työstä pois sairauden johdosta. Sairausjaksot olivat olleet keskimäärin lyhyitä ja taudinmääritykset olivat vaihdelleet lähes säännönmukaisesti. Kun työntekijä oli pitkään jatkuvasti eri syistä sairauslomalla, voitiin suurella todennäköisyydellä ennakoida sairastelun jatkuvan vastaisuudessakin. Vuosia jatkunut toistuva sairastelu osoitti pysyvää taipumusta muita herkemmin sairastua uudelleen eri tavoin. Kun sairauspoissaolot saavuttivat riittävän tason, voitiin asianomaisen työntekijän katsoa olevan jatkuvasta syystä kykenemätön työhön. Työsopimuksen solmimisen jälkeen esiintyneitä ja vuosikausia jatkuneita sairauspoissaoloja oli pidettävä sellaisena työntekijäpuolen vahingonvaarapiirissä tapahtuneena olosuhteiden muutoksena, jonka johdosta työnantajalta ei työsopimuslain 43 §:n 1 momentin säännöksen huomioon ottaen voitu vaatia sopimussuhteen jatkamista.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Kun työnantajalla oli ollut jatkuvasta syystä työhön kykenemättömien työntekijöiden irtisanomiselle erityisen painava syy, vastaajat ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto on lausunut, että vahingonkorvaukseen vaikutti korottavasti R:n, T:n ja W:n kohdalla kuulemisvelvollisuuden laiminlyöminen. Kaikkien työntekijöiden osalta vahingonkorvausta tuli korottaa työnantajan osoittaman piittaamattoman suhtautumisen johdosta irtisanomismenettelyssä ja irtisanomisasiassa käydyissä neuvotteluissa. Lisäksi vahingonkorvauksen määrään vaikutti niitä lisäävästi irtisanomisesta johtuva työntekijöiden leimaantuminen, mikä haittasi työntekijäin mahdollisuuksia saada myöhemmin ammattiaan vastaavaa työtä.

Jutussa on esitetty kahden työterveyslääkärin laatima, asianosaisten oikeaksi toteama yhteenveto irtisanottujen poissaoloista ja taudinmäärityksistä. Yhteenvedossa sairaudet oli lueteltu lääkärintodistusten mukaan. Siitä johtuen pientä eroavuutta oli edelleen siinä, mitkä sairaudet muodostivat yhtenäisen jakson ja mitkä olivat eri sairauksia. Osittain tähän oli vaikuttanut se, että työterveyslääkäreiden yhteenvedoista puuttuivat yleensä sivudiagnoosit.

Yhteenveto, eri lääkärintodistuksilla osoitettuja perättäisiä sairausjaksoja osittain yhdistäen, oli seuraava:

A

Poissaolo

Diagnoosi

23.2.-2.3.

Selkäkipu

3.3.-4.3.

Noidannuoli

5.4.-8.4.

Olkapään ympärystulehdus

14.4.-17.4.

Selkälihasten kipu

7.5.

Nuha, yskä

2.6.-9.6.

Hartiakipu

10.6.-14.6.

Selkälihaskipu

22.6.-28.6.

Selkäkipu

29.6.-3.7.

Niska ja selkälihaskipu

8.10.-20.10.

Lihastulehdus

1.11.-3.11.

Jännetulehdus

27.12.-31.12.

Ristiluun ruhje

1983

31.12.-8.1.

Ristiluun ruhje

28.1.-2.2.

Lapojen seudun lihaskipu

3.2.-11.2.

Lihastulehdus

16.9.-20.9.

Hartiakipu

22.9.-27.9.

Lapojen seudun lihaskipu

29.9.-30.9.

Vas. nilkan seudun ruhje

30.9.-5.10.

Työtapaturma

24.10.-29.10.

Vaivaisenluu

29.10.-4.11.

I jalkapöydänluun kiputila

23.11.-25.11.

Vaivaisenluu vas. puoli

7.12.-10.12.

Vaivaisenluu vas. puoli

16.1.-20.1.

Selkälihasten kipu

8.2.-9.2.

Flunssa

6.3.-10.3.

Selk.lih.kip., olk.seud.kiputila

11.3.-12.3.

Selkälihasten kipu

13.3.-20.3.

Nivelkipu

3.4.-6.4.

Vas. isonvarp.kipu, vaivaisenluu

10.4.-14.4.

Vaivaisenluu

4.5.-7.5.

Vaivaisenluu

7.5.-13.5.

Isonvarp. nivelkipu, vaivaisenluu

17.5.-18.5.

Tapaturma, jalan tuleht. haava

6.6.-10.6.

Noidannuoli

11.6.-12.6.

Rintakehän alueen kipu

17.8.-24.8.

Noidannuoli

P

4.1.-11.1.

Selkälihaskipu

12.1.-16.1.

Noidannuoli

26.3.-5.4.

Selkälihasvenähdys

12.5.-16.5.

Lihastulehdus, työtapaturma

10.8.-16.8.

Olkap. ympäryskudostulehdus

17.9.-19.9.

Olkap. ja kaulan al. lihaskipu

22.9.-26.9.

Olkap. alueen lihaskipu

27.9.-3.10.

Niskalihaskipu

27.9.-9.10.

Selkävenähdys, työtapaturma

25.11.-10.12.

Oik. olkanivelen venähdys

l3.1.-31.1.

Olkanivelen nyrjähdys

2.2.-11.2.

Noidannuoli

13.2.-20.2.

Hengitystulehdus, vas. jalan ruhje

24.2.-6.3.

Tapaturma, polven ruhje

19.6.-8.7.

Selän venähdys

10.7.-11.7.

Noidannuoli

B

4.1.-10.1.

Lannerangan nikamasiirtymä

21.1.-22.1.

Ripuli, särky

2.2.-2.3.

Lannerangan nikamasiirtymä

16.3.-18.3.

Nuhakuume, kurkkukipu

19.3.

Flunssa

5.4.-6.4.

Oik. kyynärpää turvonnut

14.4.-15.4.

Ripuli

16.4.

Flunssa

14.5.

Oksentelu, ripuli

25.5.-31.5.

Noidannuoli

1.6.-12.6.

Iskias

14.6.-25.6.

Iskias

6.8.-13.8.

Vas. polven venähdys

18.8.-20.8.

Äkillinen suolitulehdus

2.9.-8.9.

Oik. olkanivelen venähdys

8.9.-12.9.

Oik. olkanivelen vamma

5.10.-7.10.

Lihasvenähdys

25.10.-31.10.

Oik. reiden lihasvamma

10.11.-20.11.

Hengityselintulehdus

29.11.-4.12.

Vas. yläraajan ruhje

9.12.-13.12.

Lihastulehdus

21.12.-28.12.

Olkaluun olkanastan tulehdus

29.12.-4.1.

Ranteen jännetulehdus

21.2.-27.2.

Olkalisäkkeen ja solisluun väl. nivelen tulehdus

7.3.-11.3.

Flunssa, ripuli

21.3.-29.3.

Selkävenähdys

30.3.-9.4.

Noidannuoli, iskias

12.4.-20.4.

Selkälihasten kipu

2.5.-10.5.

Kyynärpään venähdys

16.5.-23.5.

Kyynärpään venähdys

24.5.-31.5.

Venähd. jälk. kip. kyynärnivel.

9.6.-14.6.

Selkälihasvenähdys

15.6.-28.6.

Selkäkipu

1.8.-28.8.

Vas. polvivamma

13.9.-18.9.

Niskalihastulehdus

26.9.-16.10.

Kyynärpääkipu

17.10.-29.10.

Olkanastan tulehdus

17.11.-3.12.

Oik. polven venähdys

29.12.-30.12.

Ripuli

18.1.

Selkäsärky

19.1.-23.1.

Hengityselintulehdus

23.1.-28.1.

Hengityselintul., selän lihask.

7.3.-9.3.

Oik. reiden lihasten venähdys

9.3.-20.3.

Lonkan venähdys

21.3.-28.3.

Lihasvenähd. oik. nivustaive

29.3.-19.4.

Oik. lonkan ja reid. al. ruhje

20.4.-l3.5.

Häpyluun murtuma

4.6.-30.6.

Lonkan ruhje

C

11.11.

Oik. keskisormen ruhje

18.1.-23.1.

Vas. peukalon kipu

25.1.-27.1.

Vas. peuk. tyvinivelen kipu

26.3.-31.3.

Vas. peuk. ja pikkus. venähdys

23.4.-29.4.

Oik. polven nyrjähdys

30.4.-9.5.

Oik. polv. ja reisilihast. venähd.

14.5.-22.5.

Oik. polven venähdys

13.6.

Oksetustauti, ripuli

14.8.

Päänsärky

D

2.2.-5.2.

Vähäinen selän venähdys

22.2.-28.2.

Takaisinvirtaus, ruok. torv. tuleh.

17.3.-20.3.

Äkill. maha-suolitulehdus

29.3.-2.4.

Äkill. maha-suolitulehdus

3.5.-15.5.

Äkill. maha-suolitulehdus

19.5.-25.5.

Selän venähdys

25.5.-6.6.

Noidannuoli

18.6.-20.6.

Ranteen ja käden venähdys

10.8.-11.8.

Noidannuoli

12.8.-14.8.

Selänvenähdys

15.8.-21.8.

Selkälihaskipu

18.10.-23.10.

Selkälihaskipu

21.11.-26.11.

Hikirauhastulehd. oik. kainal.

30.11.-11.12. .

Mahakatarri

12.12.-18.12. .

Paksusuolitulehdus

18.1.-26.1. .

Hengityselintulehdus

11.2.-13.2. .

Kuume, särky

14.2.-19.2. .

Hengityselintulehdus

11.4.-16.4. .

Takaisinvirtaus, ruokatorv. tul.

17.4.-23.4. .

Mahakatarri, pohjukaissuolihaava

16.5.-22.5. .

Mahakipu, pohjukaissuolihaava

23.5.-30.5. .

Pohjukaissuolihaava

30.8.-2.9. .

Vatsakipu

3.9.-11.9. .

Pitkäll. mahakatar. (leik.jälkit.)

3.10.-9.10. .

Vas. peukalon venähdys, työtapat.

10.10.-24.10. .

Työtapaturma

22.11.-25.11. .

Vatsakipu

25.11.-7.12. .

Vatsahaavaepäily

7.12.-3.1.84 .

Pohjukaissuolihaava

4.1.-13.1. .

Pohjukaissuolihaava

26.3.-31.3. .

Selkälihaskipu

1.4.-7.4. .

Noidannuoli

8.4.-14.4. .

Selkälihasten kipu

28.5.-3.6. .

Lihastulehduskipu

4.6.-12.6. .

Oik. olkaniv. seudun venähdys

E.

21.6.-23.6. .

Päänsärky, kuume

24.6. .

Kuume

28.6.-30.6. .

Äkill. tulehdustauti

22.4. .

Päänsärky, pahoinvointi

23.4.-2.5. .

Huimaus, vartaloihottuma

11.5.-6.6. .

Huimaus

6.6.-3.7. .

Teoll.liuott. aih. huimaus

7.12.

--

27.12.-29.12. .

Kuumetta, pahoinvointia

5.1. .

Huonovointisuus, huimaus

23.1.-27.1. .

Huimaus

1.2.-29.2. .

Huimaus, (teoll.liuotin?) pääns.

20.6.-21.6. .

Ääni käheä, kurkkukipu

21.8.-24.8. .

Huimaus

R.

26.5.-28.5. .

Vatsakipu

14.6.-24.6. .

Sydämen lisälyönti

4.10.-6.10. .

Niskansidekudostulehdus

16.10.-1.11. .

Niskansidekudostulehdus

1.11.-8.11. .

" + vas. olkanivelen kipu

3.1.-5.2. .

Ristiselkäkipu

6.5.-6.6. .

Ristiselkäkipu

6.6.-11.6. .

Noidannuoli

22.8.-17.9. .

Niskan sidekudostulehdus

19.9.-1.1O. .

" + lisälyöntejä

16.12. .

Tutkimuksia, mahahaavaepäily

21.3.-23.4. .

Niskan lihassidekudostulehd. vas. olkal. ulom. sivunastan tulehdus

4.5. .

Pahat hyttysenpur. tenniskyynärpää

9.5.-23.5. .

Vas. olkal. sivunastan tulehdus

30.7.-27.8. .

Lanneselän kipu

Q.

24.2.-26.2. .

Lapaluun seud. lihasvenähdys

28.3.-30.3. .

Äkill. hengitystulehdus

11.4.-16.4. .

Selkävenähdys, mahd. työtapat.

15.5.-21.5. .

Noidannuoli

20.6.-21.6. .

Äkill. maha-suolitulehdus

4.9.-10.9. .

Oik. kyynärvar. pinnalliset ru

10.10.-15.10. .

Oik. kyynärvarren lihaskipu

10.11.-20.11. .

Leukaluun alainen märkäpesäke

21.11.-28.11. .

Selkäkipu

12.12.-14.12. .

Äkill. suolitulehdus

14.12.-18.12. .

Selän lihasvenähdys

1984

23.1.-5.2. .

Noidannuoli

5.3.-8.3. .

Selän venähdys, lapal. alueella

29.3.-6.4. .

Selkäkipu

2.5.-5.5. .

Selän venähdys

21.5.-23.5. .

Vas. olkanivelen seud. venähdys

24.5.-25.5. .

Kaulan alueen venähdys

28.5.-4.6. .

Kaulan alueen lihasten kipu, painumismurtuma nikamissa VI-VII kaularangan alueella

V.

11.1.-16.1. .

Vatsakatarri

31.3.-11.4. .

Vatsakatarri

24.5.-29.5. .

Selkälihaskipu

29.5.-6.6. .

Selkälihasvenähdys

18.6.-19.6. .

Oik. korvan tuleht. talirauhanen

2.8.-4.8. .

Munuaisaltaan äkill. tulehdus

14.9.-18.9. .

Vas. säären puristuma

21.9.-13.10. .

Vas. peukalon haava, työtapat.

13.10.-26.10. .

Sormivamma

7.12.-l1.12. .

Noidannuoli

12.12.-18.12. .

Lanne-ristisulauma molemminpuol. 5:ssä lannenikamassa, noidannuoli

7.2.-l2.2. .

Selkälihasvenähdys

12.2.-19.2. .

Selkäkipu

16.3.-25.3. .

Työtapaturma

2.5.-6.5. .

Oik. kyynärvarren lihaskipu

9.5.-14.5. .

Oik. kyynärvarren jännetulehd.

30.5.-19.6. .

Sis. + ulom. nivelnast. tuleh. olkal.

4.8.-5.8. .

Ulomman nivelnastan tuleh. oik.

5.9.-17.9. .

"

3.10.-7.10. .

Selkävenähdys

12.12. .

Mahavaiva

13.12.-15.12. .

Mahasuolikanavan tulehdus

15.12.-17.12. .

Vatsakatarri

6.3.-20.3. .

Iskias, vasemmalla

21.3.-29.3. .

Noidannuoli, lanne-ristil. sulaut.

29.3.-8.4. .

Iskias

25.4.-27.4. .

Hartian venähdys

28.4.-1.5. .

Hartian ja ranteen venähdys

2.5.-6.5. .

Ranteen venähdys

7.5.-9.5. .

Influenssa

14.5.-17.5. .

Infektiotauti, äkill. suolitulehd.

4.6.-11.6. .

Selkälihasten kipu

12.6.-16.6. .

Lanne-ristiluu sulauma, noidann.

18.6.-21.6. .

Noidannuoli

27.7.-10.8. .

Selkäkipu

10.8.-31.8. .

Ristiselän kipu

F.

5.1.-7.2. .

Oik. suoliluun al. ruhje

8.2.-14.2. .

Selkäruhjeen jälkitila, noidann.

17.2.-24.2. .

Lanne-rintarangan nikamatulehd.

24.2.-9.5. .

Vas. nilkkavamma

13.5.-19.5. .

Keuhkoputkentulehdus

1.6.-11.6. .

Vas. jalkaterävamma

17.6.-21.6. .

Nielurisatulehdus

29.9.-1.1O. .

Oik. puol. selkäkipu

10.11.-12.11. .

Vas. puol. selkäruhje

13.11.-15.11. .

Lanneselän kipu

16.11.-21.11. .

Selkävenähdys

22.11.-26.11. .

Niveltulehdus

1983-1984

29.12.-4.1. .

Oik. jalan ruhje työtapat.

19.5.-2O.5. .

Vas. käden ruhje

31.8.-2.9. .

Vas. jalkapöydän ruhje

17.10.-19.10. .

Äkill. hengitystietulehd. pääns.

28.11.-30.11. .

Selkälihaskipu

9.12.-24.2.84 .

Oik. jalan ja jalkaterän särk.

2.3. .

Mahavaivat

16.5.-9.6. .

Jalkasärky

G .

11.1.-13.1. .

Nielutulehdus, ripuli

1.4.-8.4. .

Masennusneuroosi

16.6.-18.6. .

Flunssa, köhä

21.6.-23.6. .

Äkill. keuhkoputkentulehdus

16.8.-17.8. .

Ripuli

18.8.-25.9. .

Suolitulehdus

27.9.-8.10. .

Masennusneuroosi

15.10.-31.10. .

Vatsakipu, unettomuus

10.11.-12.11. .

"

25.11. .

Huonovointisuus

26.11. .

Hermostuneisuus, masennusneuroosi

3.1. .

Ahdistus, väsymys

4.1.-7.1. .

Tuskaneuroosi

8.1.-23.1. .

Masennusneuroosi

11.4.-12.4. .

Pahoinvointi

30.5.-3.6. .

Nielutulehdus, jännitysniska

4.6.-19.6. .

Jännitysniska

22.8.-24.8. .

Oik. silmänseud. ruhje

26.8.-29.8. .

Nielurisatulehdus

10.10.-12.10. .

Äkill. tulehdustauti

27.10.-28.10. .

Mahavaiva, huono olo

29.11.-1.12. .

Kuukautiskivut

16.1.-26.2. .

Masennusneuroosi

15.5.-16.5. .

Ripuli, huonovointisuus

4.6.-17.6. .

Masennusneuroosi

11.6.-26.6. .

Itsesyntyinen ilmarinta vas.

3O.7.-13.8. .

IImarinta vas.

NIEMINEN JARI-PEKKA

1982

9.6.-12.6.

Nielurisatulehdus

24.9.-25.9.

Selkävenähdys

27.10.-7.11.

Polvikipu, oik.

8.11.-19.11.

Nivelkipu

20.6.-4.7.

Selkävenähdys

8.8.-13.8.

Selkälihaskipu

1.9.-3.9.

Oik. peukalon kynsivall. tulehd.

5.9.-7.9.

"

24.10.-31.10.

Oik. polven kipu

30.1.-13.2.

Olkaluun sivunastan tulehdus

23.2.-24.2.

Päänsärky

2.4.-9.4.

Selkälihasten kipu

9.4.-12.5.

" + herpes

21.5.-22.6.

Oik. polven venähdys

7.8.-19.8.

Olkapään sivunastan tulehdus

NIEMINEN JUKKA

1982

9.11.-13.11.

Hengitystulehdus

13.12.-23.12.

Terskatulehdus

29.12 -2.1.

Oik. käden III sormen ruhje

3.1.-4.1.

Äkill. Suolitulehdus

13.2.-17.2.

Selkävenähdys

9.3.-20.3.

Sormivamma, työtapaturma

6.5.-7.5.

Hyytelörakko vas. ranteen al.

15.6.-24.6.

Selänvenähdys, työtapat.

8.8.-20.8.

Oik. olkanivelen vamma, lihasv.

1.11.-11.11.

Rintakehän al. lihasvenähdys

21.11.-12.12.

Nelipäisen reisilihaksen arpi

13.12.-2.1.

Polven ja säären nyrjähdys

7.2.-18.2.

Oik. reiden lihasten venähdys

8.3.-9.3.

Nielutulehdus

7.5.-l2.5.

Terskatulehdus

31.5.-6.6.

Hartian seud. hermotulehdus

7.6.-12.6.

Oik. olkanivelen ympärystulehdus

31.7.-3.8.

Oik. käden ruhje, työtapaturma

6.8.-11.8.

Oik. polven nyrjähdys

NIEMINEN SARI

27.9.-28.9.

Äkill. suolitulehdus

25.10.-30.10.

Oik. käsi kipeä

30.11.-6.12.

Niska-hartiavaivat

16.1.-19.1.

Oikea käsi kipeä

20.1.-8.2.

Niskalihasten kipu

2.4.

Ripuli

13.4.

Oksentelu

25.4.-26.4.

Noidannuoli

27.4.

Selkälihasten kipu

23.5.-20.6.

Niskalihasten kipu

6.8.-1.9.

Oik. jalkapöydän hermosärky

K

20.5.-20.6.

Selkälihasten tulehdus

26.9.-17.10.

Noidannuoli

13.1.-18.2.

Noidannuoli

1.6.-21.6.

Niskalihaskipu

L

6.1.

Mahakipu

28.1.-29.1.

Hampaan poisto

4.3.

Mahakipu, huono vointi

4.3.-5.3.

Kuukautiskipu

26.5.-27.5.

Vas. käsi kipeä

31.5.-1.6.

Ripuli, huono olo

9.8.-14.8.

Munatorvi-munasarjatulehdus

24.8.

Kuukautiskipu

6.9.-7.9.

Oksettaa, mahakipu

5.10.-19.10.

Niskalihaskipu

20.10.-22.10.

Vatsakipu

24.10.-30.10.

Niskalihaskipu ym.

1.11.-23.12.

"

3.2.-6.2.

Äkill. tulehdustauti

10.2.-14.2.

Vatsakipu

23.2.

Mahakipu, päänsärky

15.3.-26.3.

Äkill. tulehdustauti

12.4.-14.4.

Vatsakipu

28.4.-30.4.

Niskan ja oik. lavan lihaskipu

17.5.-19.5.

Vatsalihaskipu ym.

30.5.-3.6.

Vatsakipu

20.6.-23.6.

Äkill. suolitulehdus

28.6.-3O.6.

Mahasuolikanavan tulehdus

3.8.-4.8.

Vatsakipu

8.8.-13.8.

Selkälihaskipu

22.8.-26.8.

Vatsakipu ym.

13.9.-16.9.

Mahasuolikanavan äkill. tulehd.

20.9.-21.9.

Mahavaivat

11.10.

Mahakipu

3.11.-4.11.

Mahakipu, oksettaa

28.11.-29.11.

Olkavarsiruhje

12.12.-13.12.

Oksettaa, lämpöä

22.12.

Oksetus, mahapoltto

31.1.

Flunssa

3.2.-10.2.

Äkill. tulehdustauti

16.2.-21.2.

Allerginen reaktio

7.3.-l4.3.

Rintakehäkip. Äkill.heng.tietul.

29.3.

Nokkosrokon tarkkailu

16.4.

Mahavaiva. päänsärky

25.4.

Huono olo, oksettaa

26.4.-30.4.

Äkill. tulehd., pääns. kuume

14.5.-18.5.

Hengitystietulehdus

1.6.-10.6.

Oik. yläraajan kipu

11.6.-17.6.

Äkill. nokkosrokko, niskal.jänn.

26.6.-27.6.

Äkill. sidekalvotulehdus

13.8.-18.8.

Munatorvi-munasarjatulehdus

T

19.1.-23.1.

Ruokatorvitulehd. takaisinvirt.

25.1.-31.1.

Oik. peuk. tyvinivelen ruhje

8.2.

Takaisinvirt. aih. ruokatorvit.

9.2.-14.2.

Vas. peukalon ruhje

16.2.-21.2.

"

1.3.-5.3.

Olkapään venähdys

15.3.-30.3.

Ruhjeita päässä

21.3.-18.5.

Palovamma kädessä, työtapat.

7.6.-10.6.

Vatsakipu

22.6.-24.6.

Ripulitauti

4.8.

Oksettaa, huimaa

8.8.-18.8.

Tulehtunut oik. ranteessa

22.8.-30.8.

"

31.8.-5.9.

Vas. jalkaterän reiden ruhje

20.9.-26.9.

Jännetulehdus oik. ranteessa

27.9.

Ristiluukipu

11.10.-15.10.

Vatsakipu

8.11.-12.11.

Ruhje oik. kämmenessä

15.11.-20.11.

Ruokatorvityrä ja -tulehdus

23.11.-27.11.

Vatsakipu, ruokat.tyrä, suolituleh.

17.12.-27.12.

Oik. etusormen ruhje

28.12.-4.1.83

Ruokatorvitulehdus ja -tyrä

6.1.-5.3.

Äkill. suolitulehdus ja palleatyräleikk., jälkitila

9.5.-14.5.

Selkälihasvenähdys

3.6.

Ripuli

11.6.-13.6.

Äkill. mahasuolikanavan tulehd.

16.6.-17.6.

Pitkittynyt "

18.6.-23.6.

Vatsakatarriepäily

2.8.-19.8.

Oik. jalan nyrjähdys

13.9.-15.9.

Nuhakuume, päänsärky

16.9.-19.9.

Äkill. keuhkoputken tulehdus

31.10.-23.11.

Niskalihasten jännityskipu

30.11.-2.12.

Flunssa, oksentelu, ripuli

27.12.-28.12.

Mahatauti, flunssainen olo

2.1.-4.1.

Oik. käden kipu

5.3.-30.3.

Oik. polven venähdys ym.

24.4.-25.4.

Äkill. ajoitt. porfyriatauti

22.5.-26.5.

Ripuli, kuume

25.6.-27.6.

Vas. kyynärpäävarren puristuma

30.7.-4.8.

Suolituleh. ja porfyriatauti

6.8.-11.8.

Suolituleh., porfyriatauti

17.8.-23.8.

Vatsakipu, porfyriatauti

M

1.1.-4.1.

Tulehtunut kasvoihottuma

6.1.-15.2.

Kasvoihottuma

18.3.-19.3.

Oksetustauti, mahavaivat

25.3.-2.4.

Tuleht. viiltohaava vas. sorm.t.

31.5.-7.6.

Selkälihasvenähdys, työtapat.

7.9.-8.9.

Oksetustauti

9.9.

Ripulia

6.10.-7.10.

Flunssakuume

8.10.-15.10.

Pitkittynyt hengitystietulehd. Äkill. tulehdustauti

4.1.

Oksettaa, huono olo

4.1.-7.1.

Äkill. tulehdustauti

10.1.-18.1.

Oik. käd. nimet.sormen venähdys Oik. käsivamma

10.2.-11.2.

Äkill. sidekalvotulehdus vas. s.

23.2.-4.3.

Vas. polven venähdys, työmatka.t

7.3.-10.3.

Työtapaturma

25.5.-14.6.

Vas. polvivamma, työtapaturma

18.10.-21.10.

Vas. polven kipu

7.11.-28.11.

Vas. polven vääntyminen työtapat.

28.11.-29.11.

Vas. polven varjoainekuvaus

30.11.

Irtautuva luuruston kasvuhäiriö vas. polvessa

13.1.-l2.2.

Oik. polven kipu ja ruhje

29.5.

Levottomat jalat

30.5.

Jalkapohjalihaskipu

1.8.-l7.8.

Vas. polven venähdys

W

28.12.81-3.1.82

3.1.-17.1.

Oik. kyynärnivelen venähdys

16.3.-21.3.

Oksetusta, ripuli

19.4.-25.4.

Oik. nilkan venähdys

21.5.-22.5.

Oik. kyynärpääseud. venähdys

24.5.

Palovamma vas. käd. nimet.peuk.

21.6.-26.6.

Oik. kyynärpään nivelkipu

29.7.-21.8.

Mahakatarri

25.8.-26.8.

Vas. ulkokorvan tulehdus

14.9.-16.9.

Hengityselintulehdus

20.9.-25.9.

Mahakipu

21.12.-24.12.

Vas. polven ruhje

15.2.-18.2.

Hengityselintulehdus

22.3.-31.3.

Oik. ranteen kipu

25.4.-15.5.

Nilkannyrjähdys

7.11.-13.11.

Jännetulehdus

22.12.-4.1.84

Vas. ranteen venähdys

16.1.-21.1.

Ruhje

7.2.-11.2.

Tulehdus

29.3.-30.3.

Oik. jalan nyrjähdys

2.4.-13.4.

"

2.5.-29.6.

Polvikipu oik., sisemmän nivelkieruk. repeämä

30.7.-2.9

"

N

28.12.81-9.1.82

Mahahaava ja mahakatarri

18.1.-23.1.

Mahakatarri

25.1.-29.1.

"

11.2.-16.2.

Hengityselintulehd. äkill.

16.2.-19.2.

Keskikorvatulehdus

10.3.-12.3.

" oik.

22.3.-27.3.

Äkill. hengityselintulehdus

28.3.-4.4.

" + äkill. suolitulehdus

23.4.-7.5.

Selkävenähdys

24.5.-13.6.

Mahakatarri

12.6.-20.6.

Paksusuolitulehdus

21.6.-26.6.

Vartalon al. lihasvenähdys

28.6.-5.7.

Paksusuolitulehdus

17.8.-28.8.

Mahakatarri

31.8.-5.9.

"

6.9.-9.9.

Mahahaava

15.9.-19.9.

Vas. isonvarp. tulehtunut rakko

4.10.-17.10.

Jännetulehdus

9.11.-12.11.

Äkill. mahasuolitulehdus

13.11.-27.11.

Mahakatarri

13.12.-15.12.

Keskikorvatulehdus, oik.

16.12.-17.12.

Äkill. hengityselintulehdus

26.2.-5.3.

Ristiluun ruhjevamma

1.5.-14.5.

Molempien olkaniv. ympärystulehd. lavan + hart. al. lih.kipu mol.puol.

18.5.-29.5.

Oikean isonvarpaanruhje

2.6.-18.6.

Mol. olkaniv. ympäryskud. tulehd.

27.6.-3.7.

"

14.8.-4.9.

Niskan ja lapaluiden al. lihask. Jännitysniska

6.9.-9.9.

"

31.10.-4.11.

Niskalihasten kipu

27.12.-31.12.

"

16.1.-31.1.

Tapaturma

22.2.-7.3.

Nilkan nyrjähdys

9.3.-24.3.

Nilkan heikkous nyrjäh. jälkeen

14.5.-27.5.

Lihaskipu

29.5.-5.6.

"

10.6.-23.6.

Niskan ja lapal. al. kipu

25.6.-3.7.

Oik. olkanivelen ympärystulehd.

9.8.-24.8.

Olkanivelen kipu

Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto on vielä lausunut eri työntekijöiden sairastelusta siltä osin kuin kysymys ei ollut työtapaturmista seuraavaa.

1. A. Vaikka työterveyslääkäri oli kieltänyt häneltä yläraajaa yksipuolisesti rasittavan työn, oli A:lla jatkuvasti teetetty raskaita, yläraajoja kuormittavia töitä. A:ta ei ollut siirretty työterveyshuollon esittämän suosituksen mukaisesti hänelle sopivaksi katsottuun työhön. A oli täysin työkykyinen, joskin hänellä oli esiintynyt äkillisiä, ilmeisesti työrasituksesta johtuvia tuki- ja liikuntaelinten vaivoja. A:n saamiin varoituksiin ei ollut asiallisia perusteita.

2. P. Vaikka P:llä oli liuottimilla tehtävää työtä koskeva rajoite, hänet oli kuitenkin 12.9.1983 siirretty liuottimille altistavaan työhön. P olisi voitu hankaluuksitta sijoittaa työskentelemään leikkurilla. P oli täysin terve. Huomautuksiin ja irtisanomiseen olivat ilmeisesti vaikuttaneet erimielisyydet työnjohtajan kanssa.

3. B. Keväällä 1984 työterveyslääkäri oli antanut B:lle luvan tehdä niin raskasta työtä kuin hän itse halusi. B ei ollut pysyvästi ja oleellisesti työkyvytön. B:lle annettu muistutus oli johtunut muutamasta myöhästymisestä. B oli saanut tilapäisen työpaikan, mutta hän oli halukas palaamaan työhön kumitehtaalle.

4. C. C:n työkyky ei voinut olla millään perusteella arvosteltaessa oleellisesti ja pysyvästi alentunut. Työn järjestelyssä olevia puutteita ei saanut jättää työntekijän syyksi.

5. D. D:n työkyvyn ei voitu katsoa alentuneen oleellisesti ja pysyvästi. Liittojen välisissä neuvotteluissa oli todettu, ettei ollut tiedossa D:lle annettuja huomautuksia. Vastaajan mainitsemat suulliset huomautukset lienevät tarkoittaneet tavallisia työnjohto-ohjeita.

6. E. E:n osalta oli kysymys työperäisestä liuotinaltistuksesta. Työnantajan olisi sen vuoksi tullut sijoittaa hänet liuotinvapaaseen työhön.

7. R. R oli tehnyt rasittavaa, yksipuolista ja pakkotahtista jalkinekokoojan työtä. Liuottimet vaikuttivat sitä paitsi lamaannuttavasti hermostoon. R:lle ei ollut pyynnöstä huolimatta tarjottu istumatyötä. R:n sairauksista oli osa työperäisiä. Työnantaja oli selvästi suurennellut poissaolojen aiheuttamia vaikeuksia.

8. Q. Q:n siirtämistä pois raskaan renkaan kokoojan työstä ei ollut edes tutkittu. Vastaavissa tehtävissä työntekijöillä oli runsaasti erilaisia haittoja. Tällä hetkellä Q oli terve eikä hänen työkykynsä ollut alentunut oleellisesti taikka pysyvästi. Viime maaliskuussa annettu muistutus myöhästelystä oli johtunut herätyskellon häiriöstä.

9. V. V:n viimeaikaiset poissaolot olivat johtuneet osittain työtapaturmista. Työterveyslääkäri oli 17.10.1983 määrännyt hänet siirrettäväksi toiseen työhön käsivamman takia, mitä kehotusta työnantaja ei ollut noudattanut. V:lle oli 20.8.1984 määrätty rajoitus selkää rasittavan työn suorittamisesta. Se oli sitten johtanut irtisanomiseen.

10. F. F oli kuluvana vuonna ollut poissa työstä käytännöllisesti katsoen vain hermoperäisen jalkakipunsa johdosta. Vamma oli syntynyt karhennustyössä, jossa jouduttiin seisomaan. Työpisteessä oli vetoa ja talvella kylmää.

11. G. Selvää oli, ettei neuroositasoista mielenterveyshäiriötä voitu pitää työkykyä oleellisesti ja pysyvästi heikentävänä sairautena. G:n vuorottaminen ei ollut aiheuttanut ylivoimaisia vaikeuksia. Mitä annettuihin varoituksiin tuli, niin laiminlyönnit poissaoloilmoitusten tekemisessä kuuluivat taudin kuvaan. G:n mahdollisuudet saada uutta, ammattiaan vastaavaa työtä olisivat erittäin huonot.

12. H. Urheilutapaturmista ei voitu päätellä H:n työkyvyn olennaisesti ja pysyväisesti heikentyneen. H oli ryhtynyt suorittamaan asevelvollisuuttaan 11.10.1984.

13. J. Sattumanvaraista oli, että J oli eri syistä sairastunut. Hänen työkykyänsä ei voitu katsoa oleellisesti ja pysyvästi heikentyneeksi. J:lle oli säännönmukaisesti ollut mahdollista saada vuorottaja. J oli irtisanomisajan kuluessa saanut tilapäisluonteisen työpaikan autonapumiehenä. Hän palaisi mielellään entiseen työhön kumitehtaalle.

14. K. K oli koko työsuhteensa ajan tehnyt kumitehtaan raskaimpiin ja eniten selkää rasittaviin kuuluvaa raskaan renkaan kokoamistyötä. Poissaoloista huolimatta oli ollut töiden järjestely mahdollista.

15. L. L:n työosastolla esiintyi työntekijöillä runsaasti selkä- ja hartiaseudun kiputiloja. Työ oli yksipuolista, pakkotahtista ja kiireistä. Nämä ns. stressitekijät ja liuottimien käyttö saattoivat olla syy-yhteydessä L:n vatsaoireisiin. L:n lyhyehköt sairauspoissaolot johtuivat niin eri tyyppisistä syistä, ettei häntä voitu pitää pysyvästi ja oleellisesti työkykyään menettäneenä.

16. T. T:n runsaahkot poissaolot olivat johtuneet vuonna 1982 alkaneesta tyrävaivasta. Se oli kuitenkin parantunut. Aineenvaihduntahäiriö ei ollut alentunut olennaisesti hänen työkykyään. T:n poissaolo 5.3.-30.3.1984 oli johtunut polven nyrjähdyksestä. Vaikka jakson 13.3.-20.3.1984 sairaus oli määritelty niveltulehdukseksi, oli sairauslomatodistuksessa sivudiagnoosia oikean polven nyrjähdys, vaikka se ei käynyt ilmi edellä olevasta työterveyslääkärien yhteenvedosta. Työn järjestelyvaikeuksia oli aiheuttanut lähinnä tiukka henkilöstötilanne. T oli irtisanomisajan kestäessä saanut työpaikan koeajaksi. Hän oli halukas jatkamaan työtään kumitehtaalla.

17. M. Selvää oli, ettei M:n työkyky ollut oleellisesti ja pysyvästi vähentynyt. Kumin lämmittämisestä valssilla oli aiheuttanut työpisteessä käryä. Varamiehiä oli valsseilla riittävästi, eikä töitä ollut sairauspoissaolojen johdosta jouduttu keskeyttämään. Kun vuoden 1983 poissaolot olivat johtuneet pääosin työtapaturmista, irtisanominen oli ollut siitä syystä kohtuuton seuraamus. M oli epäillyt, että pitkän työkyvyttömyyden aiheuttanut kasvoihottuma vuonna 1982 olisi aiheutunut jalkinetehtaan alakerrassa pölyävästä sinkkiasetaatista. Pöly oli rasittanut myös silmiä.

18. W. W:llä oli ollut runsaammin sairauspoissaoloja vasta tänä vuonna. Ne olivat aiheutuneet lyhyehkönä aikana sattuneista tapaturmista. Tästä ei kuitenkaan ollut ollut vakavaa haittaa tuotannolle. Muistutukset ja varoitukset olivat vähäisestä syystä aiheutuvia ja yksi niistä perusteeton.

19. N. Vaikka työterveyshuollon toimesta oli esitetty N:n siirtämistä pois selkää rasittavasta työstä, ei työnantaja ollut noudattanut suositusta. N:n viimeaikaiset sairauslomat olivat selvästi työperäisiä. N:lle annetut huomautukset poistumisesta työpaikalta olivat johtuneet siitä, että hän saatuaan työnsä tehtyä oli lähtenyt työpaikalta noin 1-2 tuntia ennen työajan päättymistä. 4.4.1984 hänelle oli annettu varoitus, kun hän oltuaan yhden päivän yksityisasioiden takia poissa työstä, oli aamulla soittanut työnjohtajalle, ettei hän päässyt tulemaan työhön.

Kaikki sopimuksen edellyttämät seikat tukivat työsuhteiden jatkamista. Yhtiö oli ilmoittanut valmiutensa ottaa takaisin ne työntekijät, joiden työsuhteiden palauttamiselle todettaisiin olevan irtisanomissuojasopimuksen mukaiset perusteet. Sen varalta, että vaihtoehtoisen korvausvaatimuksen määrästä olisi lausuttava, Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto on vaatinut korvauksena kullekin työntekijälle kuuden kuukauden palkkaa.

Vastaajien vastaselitys

Vastaajat ovat työolosuhteiden osalta lausuneet, että ilman liuotinainepitoisuuksia koskevat mittaustulokset osoittivat selvästi, ettei suositeltuja raja-arvoja tehtaalla ollut ylitetty. Vastaselvityksessä on myös huomautettu, että työntekijäin erityyppisten yläraajojen rasitusvammojen syiden selvittäminen oli vaikeata. Sairaudet saattoivat johtua myös työntekijän rakenteellisesta heikkoudesta.

Runsaat sairauspoissaolot olivat häiriöitä, jotka heijastuivat myynnin menetyksinä. Siitä oli seurannut sekä rengastehtaan että kenkätehtaan myynnin vähenemistä ja toimitusten myöhästymistä sekä kotimaassa että viennissä. Poissaolot lisäsivät kustannuksia ja haittasivat töiden järjestelyjä. Kustannusten lisäykset heikensivät kilpailukykyä, kun taas töiden järjestely oli työnjohdollinen ongelma. Tuotantotavoitteet jäivät saavuttamatta tai ne saavutettiin vain ylimääräisin kustannuksin. Rengastehtaan puolella tuotantohäiriöt jaettiin neljään ryhmään nimittäin konehäiriöihin, ainehäiriöihin, henkilöstön aiheuttamiin häiriöihin sekä muihin häiriöihin. Häiriöseurannassa oli todettu henkilöhäiriöiden korkea osuus. Täyteen tuotantoon ei edes tähdätty, vaan maksimitoteutuma oli noin 80-85 %. Henkilöhäiriöiden vuoksi toteutuma saattoi olla vain 75 %.

Kilpailutilanne rengasmarkkinoilla oli viime vuosina kiristynyt. Sairauspoissaolot muodostivat huomattavan kustannustekijän. Se ilmeni selvästi rengastehtaan tuotantoa koskevasta myyntikatemenestyksestä koskevasta laskelmasta. Koko rengasosaston menetys oli yksinomaan kuluvan vuoden tammi-elokuun väliseltä ajalta noin 3 miljoonaa markkaa. Jalkinetehtaalla jäi vuonna 1983 tekemättä 42 908 paria kenkiä sairauspoissaolojen vuoksi. Kuluvan vuoden elokuun loppuun mennessä vastaava luku oli 17 131 paria.

Vastaavat ovat vielä selittäneet, että työsopimuslain 43 §:n 2 momentin 5 kohta tuli sovellettavaksi, kun työntekijä oli jatkuvasta syystä kykenemätön työhön. Lainkohdan soveltaminen oli selvimmillään silloin, jos henkilö syystä tai toisesta ei voinut edes saapua työpaikalle. Näin ollen ei ollut merkitystä sillä seikalla, oliko estyminen johtunut sairauden, sairastelun tai tapaturman johdosta. Purkamisperusteen ollessa olemassa voitiin työsopimus sitä käyttäen vaihtoehtoisesti irtisanoa. Jos työntekijä siis oli jatkuvasta syystä kykenemätön työhön, muodosti se myös työsopimuslain 37 §:n tarkoittaman erityisen painavan syyn.

Vastaajien mielestä edellytyksiä työsuhteiden jatkamiselle tai palauttamiselle ei ollut olemassa. Kun irtisanomisperuste oli ollut riippumaton työntekijän tahdosta, ei muutosta irtisanomiseen johtaneissa olosuhteissa voitu odottaa. Työsuhteen jatkamiselta tai palauttamiselta puuttui näin mielekkyys. Niiden irtisanottujen osalta, joilla oli huomautuksia, muistutuksia tai varoituksia, vallitsi lisäksi luottamuspula työnantajan ja työntekijöiden välillä.

Irtisanomiset olivat tapahtuneet lainmukaisesti, joten vahingonkorvausvaatimukset olivat perusteeltaan aiheettomia. S:n osalta korvausvaatimus oli joka tapauksessa perusteeton. Hänen irtisanomisensa oli peruutettu 21.9.1984 pääluottamusmiehelle annetulla ilmoituksella irtisanomisajan kuluessa heti, kun työnantaja oli saanut tietää S:n olevan raskaana. Hän ja W olivat laiminlyömällä riitauttamisilmoituksen tekemisen määräajassa menettäneet oikeutensa korvaukseen.

Sopimuksen mukainen enimmäiskorvaus oli vaatimuksena selvästi kohtuuton. Korvauksen suuruutta merkittävästi alentavana seikkana irtisanomismenettelyä koskevan lain 20 §:n 2 momentin mukaan oli kiinnitettävä huomiota irtisanottujen nuoreen ikään ja mahdollisuuksiin saada myöhemmin työtä. Irtisanotuilla oli verraten lyhyt työsuhde yhtiöön. Lisäksi oli otettava huomioon, ettei kantajaliitto ollut esittänyt näyttöä irtisanomisesta aiheutuneesta suoranaisesta vahingosta, vaan vedonnut ainoastaan irtisanottujen työntekijöiden leimaantumiseen. Mitä kuulemisvelvoitteen laiminlyöntiä koskevaan väitteeseen tuli, niin käytäntö ei ollut vielä ehtinyt muotoutua. Näissä tapauksissa kuuleminen oli tapahtunut irtisanomismenettelyn yhteydessä.

Vastaajat ovat vielä lausuneet käsityksenään, että mahdollisesti tuomittavat korvaukset tulisi määrätä aikapalkan perusteella ilman mitään lisiä. Työntekijäin aikapalkat tunnilta olivat seuraavat: A ja P kumpikin 20,05 markkaa, B 20,89 markkaa, C 21,55 markkaa, D 20,60 markkaa, E 21,13 markkaa, R 21,55 markkaa, Q 24,28 markkaa, V 26,39 markkaa, F 21,99 markkaa, G 21,50 markkaa, H 24,14 markkaa, J 20,05 markkaa, K 20,23 markkaa, L 21,55 markkaa, T ja M kumpikin 21,20 markkaa, W 24,74 markkaa ja N 22,95 markkaa. Kuukausipalkan laskemisen kertoimena olisi käytettävä lukua 170.

Oikeudenkäyntikuluvaatimukset

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Työtyomioistumien ratkaisu

Perustelut

Työtuomioistuin ei anna lausuntoa kanteesta siltä osin kuin siitä on luovuttu. Asiaa ratkaistessaan työtuomioistuin on ottanut huomioon sen, mitä keskusjärjestöt ja asianosaisliitot ovat edellä selostetuin tavoin 1.10.1984 tehdyssä, Oy Nokia Ab:n osaltaan hyväksymässä sopimuksessa sopineet vahingonkorvauksen määräytymisen perusteista.

Irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan, 1.9.1984 voimaan tulleen yleissopimuksen 12 §:n mukaan työntekijän, jonka työsopimus hänen mielestään on irtisanottu sopimuksessa määriteltyjen irtisanomisperusteiden vastaisesti, on ilmoitettava siitä työnantajalle kahden viikon kuluessa saatuaan ilmoituksen irtisanomisen aiheuttamia toimenpiteitä koskevista ohjeista. Työsopimuksen irtisanomisesta johtuvaa riitaa koskevan kanteen nostamiselle sopimuksen 14 §:ssä asetettu määräaika alkaa edellä mainitun ilmoituksen toimittamisesta. Ilmoituksen tekemiselle asetetun kahden viikon määräajan noudattamatta jättämisestä on seurauksena puhevallan menettäminen, kuten myös keskusjärjestöjen yhteisesti hyväksymissä sopimuksen soveltamisohjeissa on todettu.

Keskusjärjestön välillä aikaisemmin voimassa ollut yleissopimus irtisanomisen ja lomautuksen perusteista eikä myöskään 1.9.1984 voimaan tullut irtisanomissuojaa ja lomautusta koskeva yleissopimus koske työsopimuksen purkamista työsopimuslain 43 §:n perusteella. Molemmissa sopimuksissa on määrätty, ettei työnantaja saa irtisanoa työntekijän sopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Kummankin sopimuksen mukaan irtisanomisperusteina pidetään myös syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen on työsopimuslain mukaan mahdollinen, samoin kuin sopimuksissa nimenomaisesti mainittuja työntekijöistä itsestään johtuvia syitä, jollaisina on lueteltu muun muassa perusteeton poissaolo työstä. Näiltä kohdin on siis sopimuksissa määritelty samalla tavoin ne perusteet, joiden vastaisesti toimitetusta irtisanomisesta työnantaja on velvollinen maksamaan korvausta työntekijälle.

Sanamuotonsa mukaisesti työsopimuslain 37 §:n 2 momentissa sairaudella näytetään lähinnä tarkoitetun määrättyä tautia, vammaa tai muuta terveydenhaittaa, joka aiheuttaa työkyvyn heikentymisen. On mahdollista, että työntekijällä on samanaikaisesti eri syistä johtuvia sairauksia, jotka yhdessä tai kukin erikseen aiheuttavat hänen työkykynsä olennaisen ja pysyvän heikentymisen. Tuollaista vaikutusta ei sitä vastoin ainakaan kovin helposti voida katsoa syntyvän toisistaan poikkeavista syistä johtuneista satunnaisista sairaustiloista, vaikka niistä aiheutuisikin yhteenlaskettuna pitempiaikaistakin poissaoloa työstä. Varsinkaan silloin, kun työntekijä on sairauksiensa jälkeen palannut työkykyisenä entiseen työhönsä, ei hänen työkykyänsä voida pitää pysyvästi ja olennaisesti heikentyneenä. Liioin ei yksi tai muutama pitempiaikainen sairaus, josta paraneminen on sairausloman aikana tapahtunut, ole osoitus työkyvyttömyydestä tai työkyvyn pysyvästä heikentymisestä.

Useasti toistuvat sairaudet, joiden tiheä esiintyminen on pääasiallisin peruste kanteessa tarkoitettujen työntekijöiden irtisanomiselle, saattavat yhdistettyinä työntekijän henkilöstä riippuviin tekijöihin, kuten hänen yleiseen terveydentilaansa ja hänen kykyynsä ja mahdollisuuksiinsa sopeutua työhönsä ja muihin työn tekemiseen liittyviin olosuhteisiin johtaa sellaiseen tilanteen kokonaisarvioon, että työsopimuksen päättämiselle on irtisanomissuojasopimuksen mukainen peruste. Tällöin siis sairaudet voivat osoittaa työntekijän yleisessä terveydentilassa sellaisia muutoksia, että hänen työkykynsä on olennaisesti ja pysyvästi heikentynyt.

Tuomiossa on erikseen kunkin kanteessa tarkoitetun työntekijän kohdalta selvitetty näiden perusteiden mukaan, onko hänen työsopimuksensa irtisanomiseen ollut erittäin painava syy sen takia, että hänen työkykynsä on yhden tai useamman sairauden taikka jatkuvan sairastavuuden aiheuttamien työstä poissaolojen vuoksi pysyväisesti ja olennaisesti alentunut vai ei.

Oy Nokia Ab:n rengas- ja jalkinetehtaalla elokuun lopussa 1984 ja seuranneen syyskuun alkupuolella suoritetut kanteessa mainittujen yhteensä 20 työntekijän irtisanomiset on toimitettu kunkin kohdalla työsopimuslain 43 §:n 2 momentin 5 kohdan perusteella. Joitakin työntekijöitä irtisanottaessa on lisäksi viitattu työsopimuslain 43 §:n 2 momentin 6 kohtaan ja saman lain 37 §:ään. Työnantaja on katsonut, että irtisanotut työntekijät ovat usein toistuvien sairaudesta johtuvien poissaolojen johdosta olleet jatkuvasta syystä työhön kykenemättömiä. Poissaolot ovat perustuneet lääkärintodistuksiin, eikä poissaolojen sinänsä ole edes väitetty olleen perusteettomia. Irtisanottujen työntekijöiden työstä poissaolot ovat johtuneet pääasiassa eri sairauksista aiheutuneista työkyvyttömyysjaksoista, joiden päätyttyä he ovat yleensä palanneet työhön, jota he ovat tehneet ennen sairausjaksojen alkamista.

Irtisanomisten perusteiden painavuutta työtuomioistuin on arvioinut kunkin kanteessa tarkoitetun työntekijän kohdalta erikseen seuraavasti:

A on ollut Oy Nokia Ab:n palveluksessa 25.8.1980 lukien. Hänen työsopimuksensa on 27.8.1984 irtisanottu päättymään seuranneen syyskuun 27 päivänä sillä perusteella, että hän irtisanomisen toimittaneen työnantajan edustajan ilmoituksen mukaan on ollut jatkuvasti työhön kykenemätön. Myöhemmin on viitattu irtisanomisen syyn osalta työsopimuslain 43 §:n 2 momentin 5 kohtaan. Esitetyn selvityksen mukaan A:lle on 29.12.1983 annettu huomautus luvattomasta poissaolosta, 5.3.1984 muistutus luvattomasta poistumisesta työpaikalta, 24.5.1984 varoitus luvattomasta poissaolosta ja siihen liittyvästä ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönnistä ja 5.6.1984 varoitus väärien tietojen antamisesta korvausasiakirjassa. Näitä seikkoja ei kuitenkaan ole käytetty irtisanomisen perusteena, vaan ne on tuotu esille vasta irtisanomisen toimittamisen jälkeen käydyissä asianosaisten välisissä neuvotteluissa.

A:n työkyvyttömyysjaksot ovat johtuneet eri sairauksista ja vammoista ja olleet paria poikkeusta lukuun ottamatta yleensä kestoltaan muutamasta päivästä runsaaseen kahteen viikkoon. Edellä mainitun yläraajaa yksipuolisesti rasittavaa työtä koskevan kiellon lisäksi ei A:lla ole näytetty olleen mitään sellaista vammaa tai sairautta, joka olisi olennaisesti ja pysyvästi heikentänyt hänen työkykyään niissä töissä, joita hänen työtehtäviinsä yhtiön palveluksessa on kuulunut. A:n eri sairauksista johtuneet työkyvyttömyysjaksot eivät myöskään ole toistuneet niin usein, että hänen niiden vuoksi voitaisiin katsoa olleen jatkuvasta syystä työhön kykenemätön. Työnantaja ei näin ollen ole näyttänyt toteen irtisanomissuojasopimuksessa tarkoitettua erityisen painavaa syytä A:n irtisanomiseen.

P on ollut Oy Nokia Ab:n rengastehtaalla raskaiden renkaiden kokoonpano-osastolla erilaisissa tehtävissä 23.6.1980 alkaen. Hänen työsopimuksensa on 23.8.1984 irtisanottu päättymään seuranneen syyskuun 23 päivänä. Irtisanomisen syyksi on P:lle irtisanomistilaisuudessa ilmoitettu, että hän on ollut jatkuvasti kykenemätön työhön. Vastaajapuoli on työtuomioistuimessa esittänyt, että P:lle on vuonna 1981 annettu muistutus työvelvoitteen laiminlyönnistä ja samasta asiasta huomautukset vuonna 1982 ja 1984. Viimeksi toukokuussa 1984 hän on saanut muistutuksen paloturvallisuusmääräysten rikkomisesta. Näitä muistutuksia ja huomautuksia ei kuitenkaan ole mainittu perusteina irtisanomisesta P:lle ilmoitettaessa.

B on ollut Oy Nokia Ab:n palveluksessa 24.9.1979 lukien. Hänen työsopimuksensa on 28.8.1984 irtisanottu päättymään seuranneen syyskuun 28 päivänä. B:n irtisanomisen syyksi on irtisanomistilaisuudessa ilmoitettu työkyvyn olennainen ja pysyvä heikentyminen ja se, että hän on jatkuvasta syystä ollut työhön kykenemätön. Irtisanomisen perusteena on viitattu työsopimuslain 37 ja 43 §:ään. B:lle on 11.5.1983 annettu muistutus luvattomasta poissaolosta, johon irtisanomistilaisuudessa on viitattu.

C on työskennellyt Oy Nokia Ab:n jalkinetehtaalla kokoonpanijana 17.10.1983 alkaen. Hänen työsopimuksensa on 24.8.1984 irtisanottu päättymään seuranneen syyskuun 24 päivänä runsaiden sairauspoissaolojen vuoksi. Irtisanomisen perusteena on viitattu työsopimuslain 43 §:n 2 momentin 5 kohtaan. Irtisanomistilaisuudessa on C:lle myös huomautettu hänelle 6.6.1984 annetusta muistutuksesta toistuvien myöhästymisten johdosta ja samasta syystä 7.6.1984 annetusta varoituksesta. Näyttämättä on jäänyt, että C varoituksen saatuaan olisi myöhästellyt. Irtisanomisen perusteen painavuutta arvioitaessa ei työtuomioistuimen mielestä voida kiinnittää erityisempää huomiota muusta syystä aiemmin annettuun varoitukseen.

Kokoonpano-osastolla, jolla C on työskennellyt, on työntekijöitä kaikkiaan noin 240. Heistä 37 on sellaisia, joilla ei ole varsinaista omaa tehtävää, vaan he ovat korvanneet poissaolleita työntekijöitä. C on työskennellyt kokoonpanoryhmässä, jossa viisi työntekijää on saman kokoonpanopöydän ääressä tehnyt eri työvaiheita. Työnantajapuolelta on esitetty selvitystä, jonka mukaan poissaoloja osastolla on ajoittain esiintynyt niin paljon, että kokoonpanopöytiä on työvoiman puutteen johdosta jouduttu hajoittamaan.

D on ollut Oy Nokia Ab:n palveluksessa 27.9.1976 alkaen. Hänen työsopimuksensa on 28.8.1984 irtisanottu päättymään 28.10.1984. Irtisanomisen syyksi D:lle on irtisanomistilaisuudessa ilmoitettu sairauspoissaoloista johtuva jatkuva työhön kykenemättömyys. Irtisanomisen perusteena on sittemmin viitattu työsopimuslain 43 §:n 2 momentin 5 ja 6 kohtiin ja työsopimuslain 37 §:ään. Työnantajan ilmoituksen mukaan D:lle on joskus aiemmin annettu suullisia huomautuksia heikkojen työtulosten vuoksi. Niillä ei ole merkitystä irtisanomisperusteen painavuutta harkittaessa.

E:llä on ollut muun muassa vuosina 1983 ja 1984 edellä mainitut pitkähköt työkyvyttömyysjaksot, joiden syyksi on katsottu jalkinetehtaalla käytettävistä liuotinaineista johtunut huimaus ja päänsärky. Työnantaja ei myöskään yrityksistä huolimatta ole pystynyt sijoittamaan E:tä sellaiseen työhön, jossa hän ei altistuisi terveydelle haitallisille liuotinaineille. E itse ei myöskään ole katsonut terveydellisistä syistä mahdolliseksi työskentelyä työnantajan esittämässä yhtiön toisessa tuotantolaitoksessa. E:n sairauspoissaoloista ja työnantajan työhön sijoittamismahdollisuuksista esitetyn selvityksen perusteella työtuomioistuin katsookin, että E:n työkyky tarjolla oleviin työtehtäviin on olennaisesti ja pysyvästi heikentynyt. Työnantajalla on siten ollut irtisanomissuojasopimuksessa tarkoitettu erityisen painava syy E:n irtisanomiselle.

R on 20.8.1979 lukien ollut Oy Nokia Ab:n jalkinetehtaalla kokoonpanijana. R:n työsuhde on 4.9.1984 irtisanottu päättymään 4.11.1984. Sen syyksi on ilmoitettu sairauspoissaolosta johtuva jatkuva kykenemättömyys työhön, josta on aiheutunut työnantajalle hankaluutta työn järjestelyissä. Irtisanominen on toimitettu työsopimuslain 43 §:n 2 momentin 5 kohdan nojalla. R on työskennellyt jalkinekokoonpanijana samanlaisessa viiden hengen kokoonpanoryhmässä kuin aikaisemmin mainittu C. R:n poissaoloista aiheutuneiden töiden järjestelyjen osalta työtuomioistuin viittaa C:n kohdalla lausuttuun.

Q on ollut Oy Nokia Ab:n palveluksessa kuorma-auton teräsvyörenkaan kokoojana 29.9.1982 lukien. Q:n työsopimus on 24.8.1984 irtisanottu päättymään seuranneen syyskuun 24 päivänä. Irtisanomistilaisuudessa on irtisanomisen syyksi ilmoitettu, että hän on ollut jatkuvasti kykenemätön työhön. Irtisanomisen perusteena on myöhemmin viitattu myös työsopimuslain 43 §:n 2 momentin 5 kohtaan. Q:lle on 21.3.1984 annettu muistutus luvattomasta poissaolosta. Muistutukseen ei kuitenkaan ole vedottu irtisanomisen yhteydessä, eikä sillä muutoinkaan työtuomioistuimen mielestä ole merkitystä irtisanomisen perusteen painavuutta harkittaessa. Q on vuonna 1983 eri sairauksien ja vammojen vuoksi ollut poissa työstä noin 20 % työajasta ja vuoden 1984 kesäkuun loppuun mennessä noin 29 % työajasta. Todistajana kuulustellun työnjohtajan kertoman mukaan Q:n poissaoloista on ollut seurauksena tuotannon vähenemistä, koska Q:n paikalle ei ole ollut saatavissa häntä korvaavaa työntekijää.

Q:n työkyvyttömyysjaksot ovat johtuneet erilaisista sairauksista ja vammoista ja olleet yleensä kestoltaan lyhyehköjä. Q:lla on ollut useita työkyvyttömyysjaksoja, joiden syynä ovat olleet erilaiset selän kiputilat ja vammat. Q:n työkyvyn ei kuitenkaan ole näytetty vamman tai sairauden vuoksi hänelle kuuluneissa työtehtävissä alentuneen. Q:n työkyvyttömyysjaksot eivät myöskään ole olleet niin pitkiä ja niin usein toistuvia, että hänen niiden vuoksi voitaisiin katsoa olleen jatkuvasta syystä työhön kykenemätön. Työnantajalla ei näin ollen ole selvitetty olleen irtisanomissuojasopimuksessa tarkoitettua erityisen painavaa syytä irtisanomiselle.

V on ollut Oy Nokia Ab:n palveluksessa 16.1.1975 alkaen. Hänen työsopimuksensa on irtisanottu 31.8.1984. Irtisanomisen syyksi on ilmoitettu sairauspoissaolot ja perusteena viitattu työsopimuslain 43 §:n 2 momenttiin. V:lle on 7.6.1982 annettu muistutus ilmoitusvelvollisuuden laiminlyömisestä sairaslomalle jäämisen yhteydessä ja 28.5.1984 varoitus luvattomasta poissaolosta. Lisäksi V on 4.6. ja 18.6.1984 sairaslomalle jäädessään ilmoittanut asiasta työnantajalle iltapäivällä, vaikka hänen olisi pitänyt tulla työhön aamuvuorossa. Epäselväksi on jäänyt, onko V saanut tiedoksi viimeksi mainittuina päivinä annetuiksi ilmoitetut varoitukset. Muistutuksiin ja varoituksiin ei irtisanomistilaisuudessa ole viitattu.

G on ollut Oy Nokia Ab:n palveluksessa 21.1.1980 lukien. Hänen työsopimuksensa on 24.8.1984 irtisanottu päättymään 24.9.1984. Irtisanomisen syyksi on irtisanomistilaisuudessa ilmoitettu runsaat poissaolot ja ilmoitettu, että hänelle oli 16.11.1982 ja 12.3.1984 luvattomien poissaolojen ja niistä ilmoittamatta jättämisen vuoksi annettu varoitukset. Irtisanomisen perusteena on sittemmin viitattu työsopimuslain 37 ja 43 §:ään. G on työskennellyt jalkinetehtaan esivalmisteluosastolla vuorinsivelijänä. Todistajana kuulustellun esivalmisteluosaston osastopäällikön kertoman mukaan osaston vahvuudesta noin 15 % on poissaolojen varalta olevia niin sanottuja kiertäviä työntekijöitä. Todistajan kertoman mukaan osastolla on aina poissaolevien työntekijöiden lukumäärästä riippumatta tehtävä määrätyt työt, minkä vuoksi työntekijöitä poissaolotilanteissa joudutaan siirtämään työstä toiseen tai mahdollisuuksien mukaan lainaamaan toiselta osastolta.

H on ollut Oy Nokia Ab:n palveluksessa 8.6.1982 alkaen. Hänen työsopimuksensa on 24.8.1984 irtisanottu päättymään seuranneen syyskuun 24 päivänä. Irtisanomisen syyksi H:lle on irtisanomistilaisuudessa ilmoitettu se, että hän on jatkuvasti ollut kykenemätön työhön. Irtisanomisen perustetta on täsmennetty viittaamalla työsopimuslain 43 §:n 2 momentin 5 kohtaan. H:lle on yli vuosi ennen irtisanomisen toimittamista annettu huomautus ilmoitusvelvollisuuden laiminlyömisestä. Siihen ei ole irtisanomista toimitettaessa viitattu, eikä huomautuksella myöskään työtuomioistuimen mielestä ole merkitystä irtisanomisperusteen painavuutta harkittaessa. H on työskennellyt eri tehtävissä rengastehtaalla ja ollut viimeksi työssä kuorma-auton teräsvyörenkaiden korjauksessa ja tarkastuksessa.

J:n vuoden 1983 sairauspoissaolopäivistä noin puolet ovat johtuneet työtapaturmista. Muut J:n lyhyehköt, muutamasta päivästä noin kahteen viikkoon kerrallaan kestäneet työkyvyttömyysjaksot ovat johtuneet erilaisista sairauksista ja vammoista. J:llä ei ole näytetty olevan sellaista vammaa tai sairautta, jonka johdosta hänen työkykynsä olisi olennaisesti ja pysyväisesti heikentynyt. J:n työkyvyttömyysjaksot eivät ole myöskään toistuneet niin useasti eivätkä olleet niin pitkiä, että hänen niiden vuoksi olisi katsottava olevan jatkuvasta syystä työhön kykenemätön. Työnantaja ei siten ole näyttänyt toteen irtisanomissuojasopimuksessa tarkoitettua erityisen painavaa syytä työsopimuksen irtisanomiseen.

S on ollut Oy Nokia Ab:n palveluksessa 30.5.1983 lukien. Hänen työsopimuksensa on 3.9.1984 irtisanottu. Irtisanomistilaisuudessa on irtisanomisen syyksi mainittu runsaat poissaolot ja se, että hän ei työssä ollessaan ole pystynyt samaan työsuoritukseen kuin muut samalla koneella työskentelevät työntekijät. Irtisanomisen perusteena on sittemmin viitattu työsopimuslain 43 §:n 2 momentin 5 kohtaan. S on työskennellyt suurimman osan työssäoloajastaan kevyiden renkaiden alkuvalmistuksessa teräskoordin leikkaajana.

K on ollut Oy Nokia Ab:n palveluksessa 12.1.1983 alkaen. Hänen työsopimuksensa on 23.8.1984 irtisanottu päättymään seuranneen syyskuun 23 päivänä. Irtisanomisen syyksi on irtisanomisen toimittanut työnjohtaja ilmoittanut, että K on ollut jatkuvasti työhön kykenemätön. K:lle on 23.8.1983 annettu muistutus tupakoimisesta työpaikalla. Muistutukseen ei irtisanottaessa kuitenkaan ole vedottu. K on työskennellyt kuorma-auton vyörenkaan kokoojana. Todistajana kuulustellun työnjohtajan lausuman mukaan kuorma-auton vyörenkaan kokoojan poissaolosta yhtiölle on aiheutunut tuotannon menetystä 15 rengasta vuoroa kohti. Todistajan kertoman mukaan ei poissaolon sattuessa ole ollut mahdollisuuksia saada toista työntekijää poisjääneen tilalle. Osaston luottamusmies on todistajana kuulusteltuna kertonut, että työntekijöiden siirroilla on poissaolotilanteissa voitu vaikuttaa siihen, ettei tuotannon supistumista ole tapahtunut.

K on vuonna 1983 ollut sairauden vuoksi poissa työstä kaksi eri työkyvyttömyysjaksoa eli 20.5.-20.6. ja 26.9.-17.10. Työkyvyttömyyden syynä on ollut selkälihasten tulehdus ja noidannuoli. Vuonna 1984 K on ollut noidannuolen vuoksi poissa työstä 13.1.-18.2. ja niskalihaskivun johdosta 1.6.-21.6. Vaikka K:n työkyvyttömyysjaksot ovat johtuneet lähinnä selän ja niskan alueen sairauksista, ei hänellä ole selvitetty olleen sellaista vammaa tai sairautta, jonka johdosta hänen työkykynsä olisi pysyvästi ja olennaisesti alentunut siten, ettei hän pystyisi häneltä työssä vaadittaviin suorituksiin. Poissaoloja ei ole ollut niin useasti eikä niin pitkiä, että K niiden vuoksi olisi ollut jatkuvasta syystä työhön kykenemätön. Työnantajalla ei siten ole ollut irtisanomissuojasopimuksessa tarkoitettua erityisen painavaa syytä työsuhteen irtisanomiseen.

L on ollut Oy Nokia Ab:n palveluksessa 15.1.1980 alkaen. Hän on työskennellyt yhtiön jalkinetehtaalla jalkinekokoojana 15.1.1980-3.10.1982, lähettinä 4.10.1982-15.1.1984 ja uudelleen kokoojana 16.1.1984 alkaen työsuhteensa päättymiseen asti. L:n työsopimus on 24.8.1984 irtisanottu päättymään seuranneen syyskuun 24 päivänä. Irtisanomisen syyksi on irtisanomistilaisuudessa mainittu, että L on useamman vuoden aikana ollut runsaasti poissa työstä, ja viitattu työsopimuslain 43 §:n 2 momentin 5 kohtaan. Hän on viimeksi työskennellyt viiden työntekijän kokoonpanoryhmässä nauhoittajana. Työnantajan puolelta on esitetty, että L:n sairauspoissaoloista on aiheutunut hankaluuksia töiden järjestelyissä ja kokoonpanopöytien hajoittamista, mikä taas on vähentänyt tuotantoa.

L:n on ilmoitettu sairauspoissaolojen vuoksi olleen poissa työstä vuonna 1981 noin 25 % työajasta, vuonna 1982 noin 32 % työajasta, vuonna 1983 noin 27 % työajasta ja vuoden 1984 kesäkuun loppuun mennessä noin 34 % työajasta. L:n työkyvyttömyysjaksot ovat johtuneet varsin erilaisista sairauksista. Hänellä ei ole selvitetty olleen sellaista sairautta tai vammaa, jonka johdosta hänen työkykynsä olisi alentunut pysyvästi ja olennaisesti. Vaikka L:n työkyvyttömyysjaksot ovat toistuneet melko tiheään, ovat ne yleensä olleet kestoltaan lyhytaikaisia. Tästä syystä työtuomioistuin katsoo, ettei L:n sairausjaksojensa vuoksi voida katsoa olleen jatkuvasta syystä työhön kykenemätön. Työnantajalla ei siten ole selvitetty olleen irtisanomissuojasopimuksessa tarkoitettua erityisen painavaa syytä työsopimuksen irtisanomiseen.

T, joka on ollut Oy Nokia Ab:n palveluksessa 21.4.1978 alkaen, on työskennellyt yhtiön jalkinetehtaalla kalanteriosastolla valssimiehenä. Hänen työsopimuksensa on 3.9.1984 irtisanottu päättymään 3.11.1984. Irtisanomisen syyksi T:lle on ilmoitettu soveltumattomuus työhön, joka on ilmennyt muun muassa runsaina poissaoloina aiheuttaen työnantajalle hankalia työjärjestelyjä. Työnantajapuolelta on esitetty selvitystä, jonka mukaan kalanteriosastolla silloin, kun vuorottajaa ei ole ollut saatavissa, on jouduttu muulle ryhmälle maksamaan lisäkorvausta poissaolleen työntekijän työn tekemisestä tai jokin toinen työryhmä purkamaan. Tämä taas on johtanut ylityön tekemiseen, jotta puretun ryhmän työt olisi saatu tehdyiksi. Kantajaliiton kuulustuttama osaston luottamusmies on todistajana kertonut, että työt osastolla on sairauspoissaoloista huolimatta pyritty aina järjestämään siten, että poissaoloista ei olisi aiheutunut haittaa tuotannolle.

T:n on ilmoitettu olleen sairauden vuoksi poissa työstä vuonna 1981 90 päivää, vuonna 1982 111 päivää, vuonna 1983 97 päivää ja vuoden 1984 kesäkuun loppuun mennessä 31 päivää. Vuonna 1982 T:n on ilmoitettu olleen työkyvytön työtapaturman johdosta 21.3.-18.5. Muut T:n työkyvyttömyysjaksot vuosina 1982-1984 ovat johtuneet pääosin eri sairauksista. T:llä ei myöskään ole selvitetty olleen sellaista sairautta, jonka vuoksi hänen työkykynsä olisi niin alentunut, ettei hän työssä ollessaan olisi suoriutunut hänelle kuuluvista työtehtävistä. Kun T kuitenkin viime vuosien aikana on ollut suuren osan työajasta poissa eri syistä ja kun työnantaja tämän vuoksi on voinut perustellusti olettaa poissaolojen tulevan edelleen toistumaan, ei työnantajalta työsopimuslain 43 §:n 1 momentin ja 2 momentin 5 kohdan säännökset huomioon ottaen, voida kohtuudella vaatia sopimussuhteen jatkamista. Työnantajalla on siten ollut erityisen painava syy T:n irtisanomiseen.

M on ollut Oy Nokia Ab:n palveluksessa 5.8.1980 alkaen. M:n työsopimus on 28.8.1984 irtisanottu päättymään 28.9.1984. Irtisanomisen syyksi on ilmoitettu runsaat poissaolot. Työnantaja on irtisanomisperusteena viitannut työsopimuslain 43 §:n 2 momentin 5 ja 6 kohtaan. M on työskennellyt yhtiön jalkinetehtaalla eri tehtävissä pääasiassa valssimiehenä. Vuonna 1981 M on ollut työkyvyttömyysjaksojen vuoksi poissa työstä noin 21 % työajasta, vuonna 1982 noin 24 %, vuonna 1983 noin 25 % ja vuoden 1984 kesäkuun loppuun mennessä noin 19 % työajasta.

W on ollut Oy Nokia Ab:n palveluksessa 18.4.1972 lukien. Hänen työsopimuksensa on 4.9.1984 irtisanottu päättymään 4.12.1984. Irtisanomistilaisuudessa irtisanomisen syyksi on ilmoitettu sairauspoissaolot ja viitattu työsopimuslain 43 §:n 2 momenttiin. W:lle on 4.12.1978 annettu huomautus toistuvasta myöhästymisestä, 14.3.1979 muistutus luvattomista poissaoloista, 30.8.1982 muistutus ilmoitusvelvollisuuden laiminlyömisestä ja 27.9.1982 saman syyn johdosta varoitus. Työnantaja on 20.5.1983 lähettänyt W:lle kirjeen, jossa on viitattu työsopimuslain 44 §:n 2 momenttiin ja saman kuun 26 päivänä hänelle on annettu varoitus ilmoitusvelvollisuuden laiminlyömisestä, 17.2.1984 työnantaja on ilmoittanut W:n olleen puhuttelussa alkoholin käytön vuoksi ja 29.5.1984 hänelle on annettu varoitus työtehtävien laiminlyönnin vuoksi ja ilmoitettu, että pienikin rikkomus tulisi aiheuttamaan irtisanomisen. Näihin huomautuksiin, muistutuksiin ja varoituksiin ei kuitenkaan ole viitattu irtisanomistilaisuudessa.

Vuonna 1984 W on ollut työkyvytön polvivamman johdosta 2.5.-29.6. ja 30.7.-2.9. eli yhteensä noin kolme kuukautta. Muut hänen aikaisemmat työkyvyttömyysjaksonsa ovat johtuneet eri sairauksista ja vammoista. Vaikka W:lläa on ollut edellä mainittu polvivammasta, johtuva pitkähkö työkyvyttömyysjakso, ei W:llä ole näytetty olleen mitään sellaista vammaa tai sairautta, josta johtuen hänen työkykynsä olisi olennaisesti ja pysyvästi heikentynyt. W:n poissaolojaksoja kokonaisuutena tarkasteltaessa eivät hänen työkyvyttömyysjaksonsa ole työtuomioistuimen mielestä vielä olleet kestoltaan niin pitkiä, että hänen voitaisiin katsoa näiden poissolojen vuoksi olleen jatkuvasta syystä työhön kykenemätön. Työnantajalla ei ole näin ollen näytetty olleen irtisanomissuojasopimuksessa tarkoitettua erityisen painavaa syytä irtisanomiselle.

Sopimuksen vasta muutamia päiviä ennen irtisanomisia tapahtuneesta voimaantulosta johtuen noudatettavasta menettelystä ei ole ollut käytäntöä. Tämän todeten työtuomioistuin katsoo, ettei R:n kohdalla hänen kuulemisessaan, joka on tapahtunut luottamusmiehen läsnä ollessa, ole näytetty menetellyn sopimuksen vastaisesti. Huomioon ottaen kuulemista koskevan määräyksen tarkoituksen ja sen, että työntekijällä on niin halutessaan oikeus käyttää avustajaa häntä kuultaessa, muiden edellä mainittujen työntekijöiden kuulemista ei ole toimitettu siten, että heillä olisi ollut mahdollisuus ennen irtisanomisen suorittamista lausua omaa käsitystään asiasta ja mahdollisesti varautua avustajan käyttämiseen. Yhtiön laiminlyönti vaikuttaa W:n ja S:nkin kohdalla korvauksen määriin korottavasti.

Tuomiossa on jo edellä todettu, että jutussa ei ole selvitetty työntekijöiden todellisia ansioita työsuhteiden päättymistä edeltäneenä aikana. Myöskään sitä, miten poissaolot ovat vaikuttaneet ansioiden muodostumiseen, ei ole selvitetty. Työansion menetykset on arvioitu ilmoitettujen palkkausperusteiden mukaan. Esitetyn selvityksen mukaan J on saanut uuden, tilapäisluonteiseksi ilmoitetun työpaikan. Siitä saadut palkkatulot vaikuttavat alentavasti hänen ansioidensa menetystä arvioitaessa. Samalla tavoin alentavasti vaikuttaa H:n korvaukseen se, että hän on ilmoituksen mukaan 12.10.19894 aloittanut suorittaa asevelvollisuuttaan. Työsuhteen jatkuessa hän ei olisi saanut tuona aikana ansiotuloja työstä. Vielä työtuomioistuin on W:n korvauksen määrään alentavasti vaikuttavana seikkana ottanut huomioon hänen edellä selostetun käyttäytymisensä, joka on käynyt ilmi hänelle annetuista varoituksista. W:n on katsottava itse osaltaan antaneen aihetta työsuhteensa päättämiseen.

Kanteessa tarkoitetut työntekijät ovat irtisanomissuojasopimuksen 18 §:n mukaisesti vaatineet työtuomioistuinta harkitsemaan, ovatko asiassa ilmenneet olosuhteet sellaiset, että edellytykset ovat olemassa työsuhteiden jatkamiselle tai jo päättyneiden työsuhteiden palauttamiselle. Edellä mainitussa keskusjärjestöjen ja liittojen välillä 1.10.1984 tehdyssä sopimuksessa, jossa on todettu mahdolliseksi tuollaisen harkinnan toimittaminen kunkin työntekijän kohdalla, käy ilmi, että Oy Nokia Ab on ilmoittanut olevansa valmis tarjoamaan työtä irtisanomilleen työntekijöille niin sanottuina vanhoina työntekijöinä ensi sijassa Nokian kumitehtaalla tai perustelluista syistä muualla Nokian ja Tampereen alueilla. Työn tarjoamisen edellytyksenä on, että työtuomioistuin tuomiossaan toteaa työntekijän työsuhteen jatkamiselle tai sen palauttamiselle olevan sopimuksen mukaiset edellytykset.

Edellytysten joukossa oleva viittaus työnantajan toiminnan laajuuteen on ilmaus siitä käsityksestä, että työsuhteiden jatkaminen on yleensä helpommin järjestettävissä suuressa kuin pienessä yrityksessä. Oy Nokia Ab:n kumi- ja jalkinetehtaita voidaan pitää yhtiön toiminnan laajuuteen ja työntekijämäärään nähden sellaisina tuotantoyksikköinä, jossa työsuhteiden jatkamiselle on noiden perusteiden mukaan määräytyvät edellytykset. Tuomiossa on jo aikaisemmin otettu kantaa työnantajalle töiden järjestämisessä asetettaviin velvollisuuksiin ja niiden rajoituksiin. Jutussa ei ole näytetty, että noissa olosuhteissa olisi tapahtunut sellaisia muutoksia, jotka estäisivät sopimuksen vastaisesti irtisanottujen työntekijöiden sijoittamisen entisiin tai niihin rinnastettaviin töihin. Irtisanotut työntekijät ovat ilmoittaneet haluavansa palata entiseen työhönsä. Jutussa ei ole esitetty selvitystä, jonka perusteella olisi epäillä heidän ilmoitustensa todellisuutta.

Työtyomioistuin on erikseen määrännyt muille sopimuksen vastaisesti irtisanotuille kuin W:lle irtisanomissuojasopimuksen 19 §:ssä tarkoitetun vaihtoehtoisen korvauksen. Sen suuruutta määrättäessä on ensi sijassa kiinnitetty huomiota siihen ansion menetykseen, joka irtisanotulle on aiheutunut ennen tuomion antamista. S:lle on vaadittu vain tällaisella perusteella määräytyvää korvausta.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin harkitsee oikeaksi vahvistaa, että kanteessa tarkoitettujen työntekijöiden työsopimusten irtisanominen B:tä, E:tä, G:tä, T:tä ja N:ää lukuun ottamatta on tapahtunut ilman irtisanomissuojasopimuksessa tarkoitettua erityisen painavaa syytä, ja velvoittaa Oy Nokia Ab:n maksamaan korvauksena perusteettomasta irtisanomisesta A:lle 32 000 markkaa, P:lle 33 000 markkaa, C:lle 25 000 markkaa, D:lle 37 000 markkaa, R:lle 35 000 markkaa, Q:lle 47 000 markkaa, V:lle 41 000 markkaa, F:lle 35 000 markkaa, H:lle 30 000 markkaa, J:lle 40 000 markkaa, K:lle 40 000 markkaa, L:lle 35 000 markkaa, M:lle 35 000 markkaa ja W:lle 36 000 markkaa, kaikki erät vaadittuine, mutta perusteiltaan kiistämättä jääneine 16 %:n korkoineen 1.10.1984 lukien.

Jos Oy Nokia Ab kahden viikon kuluessa työtuomioistuimen tuomion antamisesta tarjoaa A:lle, P:lle, C:lle, D:lle, R:lle, Q:lle, V:lle, F:lle, H:lle, J:lle, K:lle, L:lle ja M:lle heidän työsopimustensa edellyttämää tai siihen rinnastettavaa työtä, velvoitetaan Oy Nokia Ab edellä mainittujen korvausten sijasta maksamaan irtisanomissuojasopimuksen 19 §:n mukaisena vaihtoehtoisena korvauksena, A:lle 8 000 markkaa, P:lle 9 000 markkaa, C:lle 8 000 markkaa, D:lle 6 000 markkaa, R:lle 4 500 markkaa, Q:lle 11 000 markkaa, V:lle 6 000 markkaa, F:lle 9 000 markkaa, H:lle 6 000 markkaa, J:lle 6 000 markkaa, K:lle 11 000 markkaa, L:lle 8 000 markkaa ja M:lle 8 000 markkaa.

Lisäksi Oy Nokia Ab velvoitetaan suorittamaan S:lle irtisanomissuojasopimuksen 19 §:n mukaisena korvauksena 1 000 markkaa.

Kanne hylätään muilta osin

Asian laadun sekä keskusjärjestöjen ja asianosaisliittojen välillä 1.10.1984 tehdyn soppimuksen huomioon ottaen Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto saa kärsiä oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Iirola, Hurmalainen, Uski, P. Virtanen ja Hietikko.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot:

Jäsen Uskin lausunto, johon jäsen Hurmalainen yhtyi:

Yhdyn työtuomioistuimen tuomioon muutoin, mutta C:n, Q:n ja K:n osalta harkitsen oikeaksi velvoittaa Oy Nokia Ab:n maksamaan korvauksena perusteettomasta irtisanomisesta C:lle 18 500 markkaa, Q:lle 32 000 markkaa ja K:lle 28 000 markkaa.

Jäsen Hietikon lausunto:

Yhdyn tuomion perusteluihin muutoin, mutta katson kuitenkin, että työsopimuslain 37 §:n 2 momentin 1 kohta on perussäännös työntekijää sairauden johdosta irtisanottaessa. Siitä johtuen mainittu säännös, joka on ensisijainen suhteessa työsopimuslain 43 §:n 2 momentin 5 kohtaan nähden, antaa sisältöä myös tälle lainkohdalle. Jos siis työsuhteen lakkaamisperusteena käytetään viimeksi mainittua lainkohtaa, se edellyttää, että työkyvyn heikentymisestä tulee aiheutua työntekijälle huomattavasti enemmän rajoituksia selviytyä työsopimuksensa velvoitteista kuin siinä tapauksessa, että kysymys on lain 37 §:n soveltamisesta. Tätä oikeaksi katsomaani tulkintalinjaa on sovellettava myös työntekijöitä koskeviin yksityiskohtaisiin perusteluihin.

E:n työsuhteen osalta lausun seuraavasti: Vaikka E:llä on vuonna 1983 ollut huimauksesta johtunut vajaan kaksi kuukautta yhdenjaksoisesti kestänyt työkyvyttömyysjakso ja tänä vuonna samasta syystä johtunut runsaan kuukauden kestänyt työkyvyttömyysjakso, katson näyttämättä jääneen, että E:n työkyky olisi sairauden vuoksi pysyvästi heikentynyt. E:n työkyvyttömyysjaksot eivät myöskään ole toistuneet niin usein ja olleet kestoltaan niin pitkiä, että hänen voitaisiin niiden vuoksi katsota olleen jatkuvasta syystä työhön kykenemätön. Työnantajalla ei siten ole ollut irtisanomissuojasopimuksessa tarkoitettua perustetta E:n työsopimuksen irtisanomiseen. Kun työnantaja ei yrityksistä huolimatta ole kuitenkaan pystynyt osoittamaan E:lle terveyden puolesta sopivaa työpaikkaa jalkinetehtaalta ja kun E ei ole katsonut työnantajan hänelle tarjoamaa työtä yhtiön toisessa tuotantolaitoksessa sopivaksi, edellytyksiä työsuhteen palauttamiselle ei mielestäni ole olemassa.

G:n työsuhteen osalta taas olen sitä mieltä, että vaikka G:llä on ollut tuomiossa lueteltuja erillisiä työkyvyttömyysjaksoja, joiden syynä on ollut sama sairaus, ei esitetty selvitys mielestäni vielä riitä osoittamaan, että G:n työkyky olisi sairauden vuoksi pysyvästi heikentynyt. G:n sairaudesta johtuneet poissaolot eivät myöskään ole toistuneet niin usein, että hänen voitaisiin katsoa niiden vuoksi olleen jatkuvasta syystä työhön kykenemätön. Työnantajalla ei siten ole ollut irtisanomissuojasopimuksessa tarkoitettua erityisen painavaa syytä G:n irtisanomiselle. Hänen työsuhteensa palauttamiselle katson olevan sopimuksessa tarkoitetut edellytykset.

Kanteen myös E:tä ja G:tä koskevilta osin edellä mainituin tavoin hyväksyen velvoitan irtisanomissuojasopimuksen ja sen soveltamisohjeiden nojalla tuomiolauselmasta poiketen Oy Nokia Ab:n maksamaan korvauksena perusteettomasta irtisanomisesta A:lle 50 000 markkaa, P:lle 52 000 markkaa, C:lle 45 000 markkaa, D:lle 55 000 markkaa, E:lle 40 000 markkaa, R:lle 55 000 markkaa, Q:lle 68 000 markkaa, V:lle 65 000 markkaa, F:lle 45 000 markkaa, G:lle 43 000 markkaa, H:lle 40 000 markkaa, J:lle 55 000 markkaa, K:lle 63 000 markkaa, L:lle 50 000 markkaa, M:lle 50 000 markkaa ja W:lle 70 000 markkaa tuomiossa mainittuine korkoineen sekä siinä tapauksessa, että yhtiö tarjoaa G:llekin tuomiossa sanotuin tavoin työtä, hänelle vaihtoehtoisena korvauksena 7 500 markkaa. Muilta osin yhdyn tuomiolauselmaan.

Olen muutoin jäsen Hietikon lausunnon kannalla, mutta G:tä koskevalta osalta yhdyn tuomioon.

Labor court rules that repeated sick leave without permanent disability constitutes valid grounds for dismissal under collective agreement.

Legislator summary

Legislator headnote

Keywords

Cited Legislation

Related Decisions

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Full text