Labour Court rejects industrial line principle exception, applying metal industry collective agreement to transport worker.
Legislator summary
AI generatedThe Labour Court ruled that the metal industry collective agreement applies to a transport worker in a central administration unit rather than the retail truck drivers' agreement. The court found insufficient evidence to justify deviating from the industrial line principle, which normally dictates applying the collective agreement of the employer's primary business sector. Consequently, the court determined the metal industry agreement was the most natural fit for the employment relationship under the Collective Agreements Act.
Legislator headnote
AI generatedSection 17 of the Collective Agreements Act; Section 17, paragraph 1 of the Employment Contracts Act: The court must determine the most natural collective agreement applicable to the employment relationship, and without sufficient grounds for deviation from the industrial line principle, the agreement of the employer's primary business sector governs.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Kysymys siitä, kumpaa työehtosopimusta oli sovellettava muun muassa sekä teollisuuslinjaperiaatteen mukaiseen Ryhmän metallialojen työehtosopimukseen että ammatin mukaan määräytyvään kaupan automiehiä koskevaan työehtosopimukseen sidotun työnantajan keskushallinnon alaisessa kuljetusyksikössä työskentelevään työntekijään. Työntekijän työsuhteeseen oli sovellettu työaikalakia eikä automiehiä koskevan työehtosopimuksen soveltamisen edellytyksenä olevaa kauppaliikkeiden ja toimistojen työaikalakia. Lausunnossa katsottu, ettei ollut esitetty riittäviä perusteita teollisuuslinjaperiaatteesta poikkeamiselle, minkä vuoksi työntekijän työhön oli työehtosopimuslain mukaan sovellettava Ryhmän metallialojen työehtosopimusta.
Kuultavat
Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä r.y., Metallityöväen Liitto r.y., Kaupan Työnantajaliitto KTL r.y., LTK:n Erityisalojen Työnantajaliitto r.y., Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto r.y.
LAUSUNTO
TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET
Kaupan Työnantajaliiton, LTK:n Erityisalojen Työnantajaliiton ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton kesken 15.3.1980 tehdyssä automiehiä koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohessa seuraava määräys:
1 §
Sopimuksen ulottuvuus
Tällä sopimuksella määrätään Kaupan Työnantajaliiton ja LTK:n Erityisalojen Työnantajaliiton jäsenten palveluksessa kauppaliikkeiden ja toimistojen työaikalain (400/78) soveltamispiirissä työskentelevien automiesten työ- ja palkkaehdot.
Samojen asianosaisten kesken 15.3.1981 tehdyssä automiehiä koskevassa työehtosopimuksessa on edellä mainittu määräys ennallaan.
Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän ja Metallityöväen Liiton kesken 11.3.1980 tehdyssä Ryhmään kuuluvien metallituotetehtaiden työehtosopimuksessa on muun ohessa seuraavat määräykset:
1 §.
Sopimuksen soveltamisala
Tämän työehtosopimuksen määräyksiä sovelletaan Huhtamäki Oy:n, Icopal Oy:n, Instrumentarium Oy:n, Lapinleimu Oy:n, Lasipuhaltamo L. Karppinen Oy:n, Purel Oy:n, Suomen Osuuskauppojen Keskuskunnan, Turun Muna Oy:n ja Valaisin Mäkelä Oy:n sekä näiden työntekijäin välisissä työsuhteissa jäljempänä 6 §:ssä mainittujen tuotantolaitosten osalta.
II TYÖPALKAT
6 §.
Paikkakuntakalleusluokat
Tuotantolaitosten paikkakuntakalleusluokat ovat seuraavat:
pkl
Huhtamäki Oy, Polarpak, Hämeenlinna
II
Icopal Oy, Espoo
I
Instrumentarium Oy
- Helsinki
I
- Kerava (Metos)
II
- Lahti (Merivaara)
II
- Tuusula (Palomex)
II
Samojen asianosaisten kesken 30.4.1981 tehdyssä Ryhmän metallialojen työehtosopimuksessa 1981 on muun ohessa seuraavat määräykset:
1 §
Sopimuksen soveltamisala
Tämän työehtosopimuksen määräyksiä sovelletaan jäl jempänä pöytäkirjamerkinnöissä mainituin poikkeuksin ryhmään kuuluvien konepajojen ja laivatelakoiden, metallituotetehtaiden sekä juurikassokeritehtaiden ja näiden työntekijäin välisissä työsuhteissa.
II TYÖPALKAT
6 §
Paikkakuntakalleusluokat
Tuotantolaitosten paikkakuntakalleusluokat ovat seuraavat:
pkl
Oy Aga Ab, hitsaustarviketehdas ja -huolto, Espoo
I
Huhtamäki Oy, Polarpak, Hämeenlinna
II
Icopal Oy, Espoo
I
Instrumentarium Oy
- Helsinki
I
- Kerava (Metos)
II
- Lahti (Merivaara)
II
- Tuusula (Palomex)
II
Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän ja Metallityöväen Liiton kesken 11.3.1980 tehdyssä elektroniikka- ja instrumenttiteollisuutta koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohessa seuraava määräys:
1 §.
Sopimuksen soveltamisala
Mom. 1. Tämän työehtosopimuksen määräyksiä sovelletaan Ryhmään kuuluvien elektroniikka- ja instrumenttiteollisuutta harjoittavien yritysten ja niiden työntekijöiden välisissä työsuhteissa.
Samojen asianosaisten kesken 30.4.1981 tehdyssä elektroniikka ja instrumenttiteollisuutta koskevassa työehtosopimuksessa on edellä mainittu määräys ennallaan.
KANNE ALIOIKEUDESSA
Kanteen perustelut
A on lausunut, että hän oli toiminut 1.11.1956-31.1.1980 autonkuljettajana Helsingistä olevan Oy Dentaldepot Ab-nimisen yhtiön palveluksessa. Työsuhteeseen oli sovellettu toiselta puolen Kaupan Työnantajaliiton ja LTK:n Erityisalojen Työnantajaliiton sekä toiselta puolen Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton kesken solmittua kaupan automiehiä koskevaa työehtosopimusta. Oy Dentaldepot Ab:n siirryttyä Helsingistä olevan Instrumentarium Oy:n omistukseen yhtiön kuljetukset oli siirretty Instrumentarium Oy:n keskushallinnon alaisuudessa toimivan kuljetusyksikön hoidettavaksi. Tässä yhteydessä A oli siirtynyt 1.2.1980 lukien Instrumentarium Oy:n palvelukseen autonkuljettajaksi. Instrumentarium Oy oli soveltanut A:n työsuhteeseen Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän ja Metallityöväen Liiton välistä Ryhmän metallialojen työehtosopimusta.
Instrumentarium Oy oli monitoimiyritys, jonka toimialana oli metalliteollisuustuotteiden ja elektroniikan alaan kuuluvien tuotteiden, terveydenhuoltovälineiden sekä optisten tuotteiden ja tarvikkeiden valmistus ja kauppa sekä muu näihin liittyvä liiketoiminta. Yhtiö oli sekä Kaupan Työnantajaliiton että Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän jäsen, joten yhtiö oli sidottu sekä kaupan automiehiä koskevaan työehtosopimukseen että Ryhmän metallialojen työehtosopimukseen.
Aikaisemmin 11.3.1980-28.2.1981 voimassa olleen Ryhmään kuuluvien metallituotetehtaiden työehtosopimuksen soveltamisalaa koskevan 1 §:n mukaan työehtosopimusta oli sovellettu muun muassa Instrumentarium Oy:n sekä työntekijäin välisissä työsuhteissa jäljempänä 6 §:ssä mainittujen tuotantolaitosten osalta. Sopimuksen 6 §:ssä oli lueteltu Instrumentarium Oy:n kohdalla Helsinki, Kerava, Lahti ja Tuusula. Työehtosopimuksella oli siten haluttu säännellä nimenomaan Ryhmään kuuluvien metallituotetehtaiden palveluksessa olevien työntekijöiden työehdot.
Voimassa olevaa metallialojen työehtosopimusta oli sen nykyisenkin soveltamisalamääräyksen sanamuodon mukaan sovellettava vain metallituotetehtaiden ja näiden työntekijäin välisissä työsuhteissa. Toisaalta Instrumentarium Oy oli teettänyt A:lla työtä autoalalla, jossa oli solmittu ammatin mukaan määräytyviä työehtosopimuksia. Kaupan automiehiä koskevaa työehtosopimusta oli sovellettu kauppaliikkeiden ja toimistojen työaikalain soveltamispiirissä työskenteleviin autonkuljettajiin, kun A:han oli noudatettu työaikalakia. Koska autonkuljettajan työtä oli säädellyt automiehiä koskeva työehtosopimus ja koska kaupan kuljetukset muodostivat 80 % A:n työajan käytöstä, automiehiä koskevaa työehtosopimusta oli pidettävä työsopimuslain 17 § 1 momentin tarkoittamana asianomaisen alan työehtosopimuksena.
A on esittänyt oikeudelle työsuojeluhallituksen selvityksen yleissitovista työehtosopimuksista. Luettelossa oli mainittu Automiehiä koskeva työehtosopimus.
Kanteessa esitetyt vaatimukset
A on vaatinut Instrumentarium Oy:n velvoittamista soveltamaan hänen työsuhteeseensa kaupan automiehiä koskevaa työehtosopimusta ja suorittamaan hänelle 28.2.1982 mennessä saamatta jäänyttä työpalkkaa 2 308 markaa korkoineen sekä yhtiön velvoittamista korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa asiassa.
VASTINE ALIOIKEUDESSA
Vastineen perustelut
Instrumentarium Oy on lausunut, että A ei ollut siirtynyt Instrumentarium Oy:n palvelukseen, vaan hänet oli otettu yhtiön palvelukseen uutena työntekijänä. Ainoastaan lakisääteisen vuosiloman osalta A:n palvelusaika Oy Dentaldepot Ab:ssä oli luettu hänen hyväkseen. Työsopimuksen allekirjoitustilaisuudessa A:lle oli ilmoitettu, että häneen tultaisiin soveltamaan kuten yhtiön muihinkin noin 20 autonkuljettajaan Ryhmän metallialojen työehtosopimusta, minkä seikan A oli hyväksynyt. Vuoden 1981 lopulla A olikin vaatinut itseensä sovellettavaksi Ryhmän metallialojen työehtosopimusta palvelusvuosilisäjärjestelmän osalta.
Instrumentarium Oy:n toiminnan painopiste oli metalliteollisuuden puolella. Vastaajan palveluksessa olevista työntekijöistä 1400 oli työskennellyt vastaajan omistamissa metalliteollisuuteen luettavissa tuotantokohteissa Keravalla, Lahdessa ja Tuusulassa, kun taas kaupan piirissä oli työskennellyt noin 620 työntekijää. Yhtiön kuljetustoiminnat oli keskitetty pääkonttorin yhteyteen Helsinkiin. Ryhmän metallialojen työehtosopimus, johon yhtiö kuului, oli tehty teollisuuslinjaperiaatetta noudattaen, jolloin työehtosopimusta sovellettin kaikkiin yhtiön työntekijöihin riippumatta siitä, minkä ammatin tarkoittamaa työtä kukin työntekijä teki. Kun työehtosopimus oli tehty teollisuuslinjaperiaatetta noudattaen, sitä tuli noudattaa myös autonkuljettajiin. Yhtiössä oli käytännössä näin menetelty aina vuodesta 1973 lukien. Näin oli menetelty myös muissa Ryhmän metallialan yrityksissä. Työehtosopimuksen sopijapuolten välillä ei ollut ollut erimielisyyttä siitä, etteikö sopimusta tulisi soveltaa myös autonkuljettajiin.
Aikaisemmin 11.3.1980-28.2.1981 voimassa olleen Ryhmään kuuluvien metallituotetehtaiden työehtosopimuksen 6 §:ssä Instrumentarium Oy:n yhteydessä mainittu paikkakunta Helsinki oli tarkoittanut Helsingissä sijaitsevaa pääkonttoria. Sopimusta sovellettiin pääkonttorin työntekijäasemassa oleviin henkilöihin, muun muassa autonkuljettajiin. Yhtiöllä ei tämän työehtosopimuksen piirissä ollut Helsingissä mitään muuta laitosta, joten viittaus Helsinkiin oli yksiselitteisen selvä. Samoin oli sovittu voimassa olevassa Ryhmän metallialojen työehtosopimuksessa, mikä kävi ilmi teknisesti uudelleen muotoilusta 1 §:stä verrattuna 6 §:n sisältöön.
Kun otettiin huomioon, että Ryhmän metallialojen työehtosopimuksen mukaan kaupan automiehiin oli sovellettava mainittua työehtosopimusta ja, että mainittu työehtosopimus oli solmittu teollisuuslinjaperiaatetta noudattaen, ei voitu päätyä siihen, että asianomaista alaa olisi tulkittava siten, että yleissitovana työehtosopimuksena olisi sovellettu metallialojen työehtosopimuksen sovellutuspiiriin kuuluviin autonkuljettajiin ammatin mukaan laadittua kaupan automiesten työehtosopimusta. Kaupan automiesten työehtosopimus ei ollut "asianomaisen alan" työehtosopimus. Se ei myöskään ollut työsopimuslain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettu yleiseksi katsottava valtakunnallinen työehtosopimus.
Vastineessa esitetyt vaatimukset
Instrumentarium Oy on pyytänyt kanteen hylkäämistä ja oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.
NÄYTTÖ
Kantaja on kuulustuttanut todistajana Oy Dentaldepot Ab:n palveluksessa 35 vuoden ajan työskennellyttä ja edelleen työskentelevää varastomiestä, joka on kertonut, että yhtiössä oli 18.4.1979 pidetty tiedotustilaisuus yhtiön myymisestä Instrumentarium Oy:lle. Samalla oli ilmoitettu, että työntekijät siirtyisivät niin sanottuina vanhoina työntekijöinä Instrumentarium Oy:n palvelukseen. A oli työskennellyt samassa varastossa kuin todistaja, mutta autonkuljettajana. Todistaja oli siirtynyt vanhana työntekijänä Instrumentarium Oy:n palvelukseen eikä hänen kanssaan oltu tehty uutta työsopimusta.
Vastaaja on esittänyt raastuvanoikeudelle työoikeuden professori Pirkko K. Koskisen lausunnon siitä, miten erityisesti työsopimuslain 17 §:n 1 momentin soveltamista ajatellen oli ratkaistava kysymys siitä, annettiinko etusija teollisuuslinjaperiaatteelle rakentuvalle vai ammatin mukaan määräytyvälle työehtosopimukselle silloin, kun molemmat näyttivät sopivan samaan työsuhteeseen ja niiden eräät ehdot, tarkemmin palkkamääräykset, olivat sisällöltään erilaiset. Lausunnon mukaan työehtosopimusten kollisio oli ratkaistava yrityksessä ja alalla noudatetun teollisuuslinjaperiaatteen mukaisesti solmitun työehtosopimuksen eduksi.
HELSINGIN RAASTUVANOIKEUDEN PÄÄTÖS
Raastuvanoikeus on 10.5.1983 julistamassaan päätöksessä katsonut selvitetyksi, että Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän ja Metallityöväen Liiton välinen Ryhmän metallialojen työehtosopimus oli työsopimuslain 17 §:n tarkoittama valtakunnallinen ja yleiseksi katsottava. Kun sanottu sopimus oli solmittu teollisuuslinjaperiaatetta noudattaen, jolloin työehtosopimuksessa mainituissa vastaajan eri paikkakunnilla toimivissa toimintayksiköissä työskentelevät ammattinimikkeistä huolimatta kuuluivat tuon työehtosopimuksen piiriin, niin myös vastaajan Helsingissä sijaitsevan pääkonttorin alaisen kuljetusjaoksen kaikki autonkuljettajat, joihin kantajakin lukeutui, kuuluivat mainitun sopimuksen piiriin sopimuksessa olevan nimenomaisen paikkakuntamerkinnän perusteella. Näin ollen mainittu Ryhmän metallialojen työehtosopimus oli kantajalle työsopimuslain 17 §:n tarkoittama asianomaisen alan työehtosopimus.
Sen vuoksi raastuvanoikeus, ottaen vielä huomioon, että A:han oli sovellettavissa yhtä yleissitovaa työehtosopimusta kerrallaan, oli hylännyt kanteen ja velvoittanut A:n korvaamaan Instrumentarium Oy:n oikeudenkäyntikulut 3 800 markalla.
VAATIMUKSET HELSINGIN HOVIOIKEUDESSA
A on vaatinut raastuvanoikeuden päätöksen kumoamista ja kanteensa hyväksymistä.
Instrumentarium Oy on vastannut muutoksenhakemukseen ja pyytänyt valituksen hylkäämistä.
HELSINGIN HOVIOIKEUDEN LAUSUNTOPYYNTÖ
Helsingin hovioikeus on pyytänyt työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n nojalla työtuomioistuimen lausunnon siitä, onko A:n Instrumentarium Oy:n palveluksessa suorittamaan työhön sovellettava Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän ja Metallityöväen Liiton kesken solmittua Ryhmän metallialojen työehtosopimusta vai Kaupan Työnantajaliiton ja LTK:n Erityisalojen Työnantajaliiton sekä Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton kesken solmittua kaupan automiehiä koskevaa työehtosopimusta.
KUULTAVIEN LIITTOJEN LAUSUNNOT
Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä, Kaupan Työnantajaliitto, LTK:n Erityisalojen Työnantajaliitto ja Metallityöväen Liitto ovat yhteisessä lausunnossaan ilmoittaneet olevansa samalla kannalla kuin Helsingin raastuvanoikeus julistamassaan päätöksessä.
Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto on lausunnossaan esittänyt muun muassa seuraavaa:
Hovioikeudessa vireillä olevan jutun kantaja A työskentelee autonkuljettajana Instrumentarium Oy -nimisen yhtiön palveluksessa. Instrumentarium Oy on monitoimialayritys. Tämän vuoksi yhtiö on jäsenenä sekä Suomen Työnantajain Yleisessä Ryhmässä että Kaupan Työnantajaliitossa. Yhtiö on työehtosopimuslain nojalla velvollinen työntekijöihinsä nähden noudattamaan ainakin kolmea eri työehtosopimusta nimittäin Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän ja Metallityöväen Liiton välillä solmittua ryhmän metallialojen työehtosopimusta, niin ikään Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän ja Metallityöväen Liiton välillä solmittua elektroniikka- ja instrumenttiteollisuutta koskevaa työehtosopimusta sekä toiselta puolen Kaupan Työnantajaliiton ja LTK:n Erityisalojen Työnantajaliiton ja toiselta puolen Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton välillä solmittua automiehiä koskevaa työehtosopimusta.
Instrumentarium Oy on myös kaupan alan toimintaa harjoittava yritys ja näiltä osin Kaupan Työnantajaliiton jäsen ja siten työehtosopimuslain nojalla velvollinen noudattamaan toiselta puolen Kaupan Työnantajaliiton ja LTK:n Erityisalojen Työnantajaliiton ja toiselta puolen Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton kesken solmittua automiehiä koskevaa työehtosopimusta tuon sopimuksen soveltamispiirissä oleviin työntekijöihinsä nähden. Mikäli autonkuljettaja A työskentelisi selkeästi esim. jonkun Instrumentarium Oy:n kauppaliikkeen palveluksessa eli jos hänen ns. työntekopaikkansa olisi kauppaliike, yhtiön olisi ilman muuta noudatettava A:han nähden automiehiä koskevaa työehtosopimusta. Näinkään ei asia ole.
Sanottu osoittaa, että kysymys autonkuljettaja A:n ja Instrumentarium Oy:n välisessä työsuhteessa sovellettavasta työehtosopimuslain kannalta oikeasta työehtosopimuksesta on erittäin epäselvä, joten tästä seikasta ei voi saada suoranaisesti johtoa siihenkään, mitä työehtosopimusta on pidettävä työsopimuslain 17 §:n 1 momentin tarkoittamana työehtosopimuksena. Ratkaisua on etsittävä muualta. Instrumentarium Oy:n keskushallinnon alainen kuljetusyksikkö palvelee kaikkia monitoimiyhtiön eri toimialoja. Näitä aloja ovat ainakin metallituoteteollisuus, elektroniikkateollisuus ja kauppa. Näin ollen on mahdotonta pelkästään yhtiön toimialaan vedoten määrittää A:n ja Instrumentarium Oy:n välisessä työsuhteessa noudatettavaa työehtosopimusta. Asiaa ratkaistaessa tulisi huomiota kiinnittää siihen, mitä olisi pidettävä luontevimpana kysymykseen tulevana työehtosopimuksena.
Ryhmän metallialojen työehtosopimuksessa ei ole autonkuljettajia mainittu ammattiryhmänä, vaikka siinä on lueteltu koko joukko erilaisia ammattinimikkeitä. Työehtosopimuksen määräykset muutoinkin sen lisäksi, mitä jo olemme todenneet sopimuksen soveltamisalamääräyksestä, osoittavat sillä tarkoitetun säännellä nimenomaan sopimuksen soveltamisalasäännöksessä (1 §) mainittujen tuotantolaitosten varsinaisessa tuotannollisessa työssä työskentelevien työntekijöiden työehdoista. Näin ollen ryhmän metallialojen työehtosopimus ei luontevasti sovellu autonkuljettaja A:n ja Instrumentarium Oy:n välisessä työsuhteessa noudatettavaksi työehtosopimukseksi.
Kuten edellä jo olemme todenneet, Instrumentarium Oy on Kaupan Työnantajaliiton jäsenenä työehtosopimuslain nojalla sidottu automiehiä koskevaan työehtosopimukseen. Autonkuljettaja A tekee automiehiä koskevan työehtosopimuksen tarkoittamaa automiehen työtä. Yhtiön eri toimialoja siis myös yhtiön harjoittamaa kauppaa palveleva kuljetustoiminta on ennen kaikkea palvelutoimintaa ja täten rinnastettavissa luonteensa puolesta kaupan alaan, jolla solmitaan ammatin mukaan määräytyviä työehtosopimuksia.
Kaiken edellä sanotun perusteella katsomme Kaupan Työnantajaliiton ja LTK:n Erityisalojen Työnantajaliiton sekä Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton kesken solmitun automiehiä koskevan työehtosopimuksen luontevimmin soveltuvan noudatettavaksi autonkuljettaja A:n ja Instrumentarium Oy:n välisessä työsuhteessa sekä työehtosopimuslain että työsopimuslain 17 §:n 1 momentin kannalta.
Todettakoon vielä lopuksi, vaikka siis kysymys työsopimuslain 17 §:n 1 momentin tulkinnasta ei kuulukaan työtuomioistuimen toimivaltaan, että edellä mainittua kaupan automiehiä koskevaa työehtosopimusta lähinnä luontevin työehtosopimus noudatettavaksi työsopimuslain 17 §:n 1 momentin nojalla autonkuljettaja A:n ja Instrumentarium Oy:n välisessä työsuhteessa olisi Autoliikenteen Työnantajaliiton ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton välillä solmittu autoliikenteen työehtosopimus, koska monitoimialayrityksen itsenäisen kuljetusyksikön harjoittama toiminta on rinnastettavissa luonteensa puolesta normaalin, kuljetuspalveluja myyvän liikkeen harjoittamaan toimintaan. Tällaisen kuljetusliikkeen ja liikkeen palveluksessa olevien autonkuljettajien välisessä työsuhteessa noudatettava työsopimuslain tarkoittama yleissitova työehtosopimus on juuri autoliikenteen työehtosopimus.
TYÖTUOMIOISTUIMEN LAUSUNTO
Työtuomioistuin katsoo, että tässä tapauksessa ei ole esitetty riittäviä perusteita omaksutusta teollisuuslinjaperiaatteesta poikkeamiselle ja esittää lausuntonaan, että A:n yhtiön palveluksessa suorittamaan työhön on työehtosopimuslain mukaan sovellettava Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän ja Metallityöväen Liiton kesken solmittua Ryhmän metallialojen työehtosopimusta.
Jäsenet: Lehtikunnas, puheenjohtaja, Iirola, Heiniö, Hurmalainen, P. Virtanen ja Vertanen.
Lausunto oli yksimielinen.