Labor court dismisses union claim against employer and union for wrongful dismissal and supervisory breach.

Kysymys siitä, oliko työsuhde määräaikainen vai toistaiseksi voimassa oleva.

Työntekijän irtisanomiseen ei ollut ollut irtisanomissuojasopimuksessa tarkoitettua erityisen painavaa syytä.

Työnantajaliiton olisi pitänyt huomioon ottaen neuvottelussa esitetyt seikat todeta, että työantaja oli menetellyt asiassa vastoin irtisanomissuojasopimusta. Liiton olisi myös tullut pyrkiä myötävaikuttamaan siihen, että työntekijälle olisi tarjouduttu suorittamaan asianmukainen hyvitys perusteettomasta irtisanomisesta.

Kantaja Rakennustyöläisten Liitto r.y. Vastaajat Putkijohtotyönantajainliitto r.y. Oy Huber Ab

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen kesken 24.3.1981 tehdyssä putkijohto ja putkieristysalan työehtosopimuksessa on muun ohessa seuraavat määräykset:

4 §

TYÖSUHDETTA KOSKEVAT MÄÄRÄYKSET

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan Putkijohtotyönantajainliiton ja Rakennustyöläisten Liiton välillä 9. päivänä helmikuuta 1979 solmittua sopimusta irtisanomisen ja lomautuksen perusteista.

Työehtosopimuksen osana noudatettavassa sopimuksessa irtisanomisen ja lomautuksen perusteista, irtisanomissuojasopimuksessa, on muun ohella seuraavat määräykset:

5 §

Irtisanomisen perusteet

Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisena irtisanomisperusteena pidetään sellaisia taloudellisia ja tuotannollisia syitä, jotka aiheuttavat työn muuta kuin tilapäistä vähentymistä. Irtisanomisperusteena pidetään myös syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista samoin kuin sellaisia työntekijästä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättämistä, järjestysmääräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

Irtisanominen toimitetaan todistettavasti. Irtisanomisen syy ja työsuhteen lakkaamisaika on vaadittaessa ilmoitettava kirjallisesti työntekijälle.

6 §

Korvaus perusteettomasta irtisanomisesta ja lomauttamisesta

Jos työnantaja perusteettomasti irtisanoo työntekijän työsopimuksen tai lomauttaa hänet eikä käytyjen neuvottelujen jälkeen ennen työsuhteen päättymistä tai lomautuksen alkamista peruuta toimenpidettä, hän on velvollinen korvaamaan työntekijän vahingon.

KANNE

Kanteen perustelut

Rakennustyöläisten Liitto on lausunut, että liiton jäsen putkiasentaja Veikko Noroaho oli 10.8.-30.10.1981 välisenä aikana työskennellyt Oy Huber Ab:n Svetogorsk III:n kaustisointityömaalla suullisen ja toistaiseksi voimassa olleen työsopimuksen perusteella. Työnantaja on irtisanonut Noroahon työsuhteen työn vähyyden perusteella päättymään 30.10.1981. Työkohteen työt olivat kuitenkin tuolloin olleet kesken, ja työnantaja oli marraskuussa 1981 ottanut kolme uutta putkiasentajaa tekemään samoja töitä. Kun työt siis eivät olleet irtisanomissuojasopimuksen edellyttämin tavoin olleet pysyvästi vähentyneet, oli irtisanominen perusteeton. Noroaho oli ollut työttömänä 30.11.1981-15.1.1982 välisen ajan. Hänen keskituntiansionsa oli 21,69 markkaa.

Liittojen välillä asiasta oli neuvoteltu 30.8. ja 17.9.1982.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Oy Huber Ab oli menetellyt irtisanomissuojasopimuksen 5 §:n vastaisesti irtisanoessaan Noroahon työsuhteen. Lisäksi Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut Oy Huber Ab:n velvoittamista irtisanomissuojasopimuksen 6 §:n perusteella maksamaan Noroaholle korvauksena perusteettomasta irtisanomisesta 10 000 markkaa 16 %:n korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien ja yhtiön tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuslain 7 §:n nojalla ja Putkijohtotyönantajainliiton tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

VASTINE

Vastineen perustelut

Putkijohtotyönantajainliitto ja Oy Huber Ab ovat kanteeseen vastatessaan lausuneet, että Noroaho oli otettu Oy Huber Ab:n Svetogorski-projektiin työntekijäksi 10.8.1981 alkaen. Noroaho oli siirtynyt Svetogorskiin Kaukaalta, missä hän oli työskennellyt Oy Huber Ab:n palveluksessa 2-3 viikkoa. Töiden loppuessa Kaukaalla Noroaho oli tiedustellut jatkomahdollisuuksia muualta. Oy Huber Ab:n asennuspäällikkö oli nimenomaan maininnut Noroahon kysellessä työtä Kouvolasta, että Svetogorskissa oli tiedossa lokakuun loppuun kestävä "lyhyt keikka" kaustisointilaitoksen kaukolämpö- ja lämmönjakokeskuksen valmistumiseen saakka. Työsopimusta ei ollut tehty sillä lailla määräaikaiseksi, että päättymisajankohta olisi tarkasti määritelty. Sopijapuolten tiedossa oli kuitenkin ollut, että työtä oli ollut tarjolla vain lyhyeksi ruuhkahuipun tasoittamisen ajaksi, ja Noroaho oli ottanut työn vastaan tämän hyväksyen. Noroahon työsuhde oli päättynyt 30.10.1981 projektin ruuhkahuipun mentyä ohi.

Noroahon työsuhteen päättyessä 30.10.1981 päättyi myös Svetogorskin projektin se työvaihe, johon Noroaho oli palkattu, eli kaustisointilaitoksen kaukolämpö- ja lämmönjakokeskuksen työt. Projektin seuraavaa työvaihetta ei sillä hetkellä ollut selkeästi näkyvissä eikä Noroaholle siten ollut tarjolla uutta työtä.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Putkijohtotyönantajainliitto ja Oy Huber Ab ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Kantaja on lausunut, että niin kuin työnantajapuoli 17.9.1982 käydyssä neuvottelussa oli nimenomaisesti todennut, Noroahon kanssa oli tehty toistaiseksi voimassa oleva työsopimus. Noroahon työsopimus oli päättynyt irtisanomisen eikä määräajan umpeenkulumisen johdosta. Väite siitä, että työtä olisi ollut tarjolla vain lyhyeksi ruuhkahuipun tasoittamisen ajaksi ei pitänyt paikkaansa. Noroahon tiedustellessa töiden riittävyydestä työnantajan edustaja oli vastannut töitä riittävän aika pitkäksi aikaa. Putkijohtoalalla työkohteet valmistuivat suhteellisen lyhyessä ajassa, mikä aiheutti keskusteluja töiden riittävyydestä tulevaisuudessa. Tällaisilla keskusteluilla ja niihin mahdollisesti liittyvillä arveluilla töiden kestosta ei kuitenkaan ollut oikeudellista merkitystä työsopimuksen irtisanomisen kannalta.

Noroahon työsopimus oli irtisanottu töiden vähyyden perusteella. Kuitenkin työt, joita Noroaho oli tekemässä, olivat työsuhteen päättyessä olleet aivan kesken. Tuolloin olivat meneillään kaukolämpöputkien ja viemärijohtojen asennustyöt. Noroaho oli työskennellyt urakkatyöryhmässä, johon oli lisätty myöhemmin uusia miehiä. Uuden asentajan Edwin Liimatan työsuhde oli alkanut 9.11.1981 ja Kaino Lampisen 23.11.1981. Sitä vastoin kolmannen nyt tarkoitetun asentajan Taisto Vartiaisen työsuhde oli alkanut jo 16.8.1976. Koska yhtiö oli tarvinnut jo runsaan viikon kuluttua Noroahon työsuhteen päättymisestä uutta työvoimaa samoihin tehtäviin, ei ilmoitettu irtisanomisperuste eli työn pysyvä vähentyminen vastannut tosiasioita.

VASTAAJIEN SELITYS

KANTAJAN LISÄSELITYS

Rakennustyöläisten Liitto on lisäksi lausunut, että väite urakan seuraavan vaiheen töiden tekemisestä loppuun kahden asentajan voimin oli paikkansa pitämätön. Urakkaryhmä oli jatkanut töitä kaustisointilaitoksella syksyyn 1982 ja mukana olivat olleet myös sanotut putkiasentajat Taisto Vartiainen, Edwin Liimatta ja Kaino Lampinen.

Noroaho oli ollut Joutsenon työvoimatoiston todistuksen mukaan työttömänä 2.11.-8.12.1981 ja 17.12.1981- 25.1.1982 välisen ajan. Näihin ajanjaksoihin sisältyi yhteensä 55 työpäivää, joilta työtunteja kertyi 440. Kun Noroahon keskituntiansio oli 21,69 markkaa, oli ansionmenetys siten yhteensä 9 543,60 markkaa. Lisäämällä tähän vuosilomapalkan menetys ja korvaus aineettomasta vahingosta saatiin Rakennustyöläisten Liiton esittämä 10 000 markan määräinen vahingonkorvausvaatimus.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Teollisuusasentajan työn loputtua työpaikalla Noroaho oli irtisanottu työn vähyyden perusteella 30.10.1981 lukien. Tämän jälkeen yhtiö, sitä ennen erään toisen putkiasentajan lomautettuaan, oli ottanut samalle työpaikalle palvelukseen kaksi uutta putkiasentajaa, toisen 9.11.1981 lukien ja toisen 25.11.1981 lukien.

Mitä sitten tulee työnantajaliiton menettelyyn asiassa, työtuomioistuin katsoo, että Putkijohtotyönantajainliiton olisi pitänut huomioon ottaen neuvottelussa esitetyt seikat todeta, että Oy Huber Ab oli menetellyt asiassa vastoin irtisanomissuojasopimusta, ja pyrkiä myötävaikuttamaan siihen, että Noroaholle olisi tarjouduttu suorittamaan asianmukainen hyvitys perusteettomasta irtisanomisesta. Se ei ole kuitenkaan menetellyt näin, vaan tukenut työnantajan omaksumaa virheellistä kannanottoa asiassa. Putkijohtotyönantajainliitto on siten laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Mitä sitten tulee irtisanomissuojasopimuksen 6 §:ssä tarkoitetun vahingonkorvauksen määrään vaikuttaviin seikkoihin, työtuomioistuin toteaa vielä, että Noroaho on ollut työttömänä 30.11.-7.12.1981 ja 18.12.1981-15.1.1982 välisen ajan. Hänen keskituntiansionsa on ollut 21,69 markkaa.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa Oy Huber Ab:n menetelleen irtisanomissuojasopimuksen 5 §:n vastaisesti Noroahon työsuhteen irtisanoessaan. Oy Huber Ab velvoitetaan irtisanomissuojasopimuksen 6 §:n nojalla maksamaan Noroaholle korvauksena perusteettomasta irtisanomisesta 4 500 markkaa ottaen huomioon korkolain voimaantulosäännös viiden prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 3.2.1984 lukien.

Putkijohtotyönantajainliitto velvoitetaan työsopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla maksamaan hyvityssakkona valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä Rakennustyöläisten Liitolle 5 000 markkaa.

Putkijohtotyönantajainliitto ja Oy Huber Ab velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan Rakennustyöläisten Liitolle oikeudenkäyntikulujen korvaukseksi 1 500 markkaa.

Enemmälti kanne hylätään.

Jäsenet: Lehtikunnas, puheenjohtaja, Iirola, K. Rautiainen, Jussila, Kuivanen ja Leivo.

Tuomio oli yksimielinen.