Labor court rules employer cannot force work during vacation days in a two-week period without consent.
Legislator summary
AI generatedThe Labor Court ruled that an employer cannot mandate work during a two-week period containing 12 vacation days without the employee's consent. The plaintiff, a bus driver, worked on a Sunday while on annual leave, claiming a right to a vacation work supplement under the collective agreement. The court held that the collective agreement's provision allowing work during such periods is conditional on employee consent and requires payment of the specified supplement.
Legislator headnote
AI generatedSection 18(4) of the Collective Agreement for Bus Crew; Section 9(5) of the Collective Agreement for Bus Crew: An employer may not require an employee to work during a two-week period containing 12 vacation days without the employee's consent, and any work performed under such conditions entitles the employee to a vacation work supplement.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Kysymys siitä, oliko linja-autohenkilökunnan työehtosopimuksen mukaan mahdollista teettää työntekijällä työtä sellaisena kaksiviikkojaksona, johon sisältyi 12 lomapäivää, ja myös siitä, oliko työntekijällä oikeus vapaapäivätyölisään tuollaisen kaksiviikkojakson aikana mahdollisesti tekemänsä työn osalta.
Kantaja
Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT r.y.
Vastaaja
Autoliikenteen Työnantajaliitto r.y.
Kuultava
Savonlinja Oy
TUOMIO
TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET
Asianosaisliittojen välillä 24.4.1981 allekirjoitetussa linja-autohenkilökunnan työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:
II TYÖPALKAT
8 §
Palkkaperusteet
1. Linja-autohenkilökunnan 2-viikkojakson taulukkopalkat ja niistä lasketut tuntipalkat.
9 §
Erilliset lisät
5. Vapaapäivätyölisä
Vapaapäivänä suoritetusta työstä maksetaan vapaapäivätyölisää, jonka suuruus on 100 % työntekijän taulukkopalkasta.
III TYÖAIKAMÄÄRÄYKSET
10 §
Säännöllinen työaika
1. Säännöllinen työaika on 80 tuntia 2-viikkojaksossa. Säännöllinen työaika niissä 2-viikkojaksoissa joihin sisältyy pääsiäislauantai tai arkipäiväksi sattuva vapun- tai itsenäisyyspäivä, on 72 tuntia. Joulujakson säännöllinen työaika on 64 tuntia, jos ensimmäinen joulupäivä on arkipäivä, muutoin 72 tuntia.
12 §
Yli-, hätä- ja sunnuntaityö ja niistä maksettavat korvaukset
1. Yli-, hätä- ja sunnuntaityötä voidaan teettää lain sallima määrä ja lain edellyttämällä tavalla tämän työehtosopimuksen säännösten mukaisesti.
4. Jos kaksiviikkojakso on keskeytynyt sen johdosta, että työntekijän työsuhde on katkennut tai ettei hän ole voinut olla työssä loman, sairauden tai muun hyväksyttävän syyn vuoksi, lasketaan montako tuntia keskimääräinen työaika kesken jääneenä jaksona on työhön käytettyinä ja niiden veroisina vuorokausina kahdeksaa tuntia pitempi.
Työpäivien veroisina pidetään tällöin työtuntijärjestelmän tasaamiseksi annettuja vapaapäiviä, mutta ei viikkolepopäivää eikä ns. viikon toista vapaapäivää. Jakajana käytettävä työpäivien ja niiden veroisten päivien summa voi olla enintään viisi (5) jakson puolikasta kohden, ellei todellisten työpäivien luku ole tätä suurempi.
Kahdeksan (8) keskimääräisen työtunnin ylittäviltä kahdelta (2) ensimmäiseltä ylityötunnilta maksetaan viidelläkymmenellä (50) prosentilla ja seuraavilta sadalla (100) prosentilla korotettu palkka, kuitenkin niin, että 50-prosenttisten tuntien lukumäärä myös katkenneessa jaksossa on enintään kaksitoista (12).
IV ERINÄISET KORVAUKSET
17 §
Vuosiloma
1. Vuosilomaan nähden noudatetaan vuosilomalain määräyksiä.
3. Jo ansaittua vapaapäivää ei lueta lomapäiväksi. Vuosiloman alkamisajankohtaan asti kestäneen 2-viikkojakson osan aikana tehdystä kolmesta (3) työpäivästä katsotaan ansaituksi yksi (1) vapaapäivä, viidestä (5) työpäivästä kaksi (2) vapaapäivää, kahdeksasta (8) työpäivästä kolme (3) vapaapäivää ja kymmenestä (10) työpäivästä neljä (4) vapaapäivää.
Määräys ei koske vapaapäivänä tehtyä työtä, vapaapäivä voi olla myös sunnuntai tai juhlapäivä.
4. Kaksiviikkojakson jäädessä vajaaksi vuosiloman johdosta, on työosuudelle kohdistuvaa jaksopalkan osaa vastaava työtuntimäärä lomapäivien lukumäärästä riippuen seuraavan taulukon mukainen:
80 h. jakso
72 h. jakso
64 h. jakso
73,5
58,5
66,5
53,5
53,5
42,5
46,5
37,5
33,5
26,5
26,5
21,5
13,5
10,5
6,5
5,5
Mikäli työtuntimäärä ylittää edellä mainitut maksetaan niistä yksinkertainen tuntipalkka (jaksopalkan 80:s osa) työtuntia kohden.
Ylitöiden osalta katso 12 §.
Vastaavat määräykset kuin edelle on jäljennetty sisältyvät asianosaisliittojen välillä 2.5.1983 allekirjoitettuun linja-autohenkilökunnan työehtosopimukseen.
KANNE
Kanteen perustelut
Kanteessa esitetyt vaatimukset
Sanotuilla perusteilla kantajaliitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että linja-autohenkilökunnan työehtosopimuksen 18 §:n 4 kohdan mukaan työnantaja ei voi sellaisessa kaksiviikkojaksossa, johon sisältyy 12 lomapäivää, teettää työntekijällä työtä ilman tämän suostumusta, ja että jos työntekijä suostuu työtä tällaisessa tapauksessa tekemään, on hänelle maksettava tehdyiltä työtunneilta työehtosopimuksen 9 §:n 5 kohdan mukainen vapaapäivätyölisä. Lisäksi kantajaliitto on vaatinut Savonlinja Oy:n velvoittamista suorittamaan A:lle 26.7.1981 tehdystä työstä vapaatyölisänä 214,69 markkaa 6 %:n korkoineen 7.8.1981 lukien.
VASTINE
Vastineen perustelut
Vastineessa esitetyt vaatimukset
Vastaaja on vaatinut kanteen hylkäämistä.
KANTAJAN VASTASELITYS
Koska työnantaja ei voinut sellaisessa kaksiviikkojaksossa, johon sisältyi 12 lomapäivää, teettää työntekijällä työtä ilman tämän suostumusta, ei työtuntijärjestelmään olisi saanut työntekijälle merkitä yhtään työpäivää. Vapaapäivätyölisän maksamisen kannalta oli näin ollen yhdentekevää, oliko työnantaja merkinnyt vuosiloman jälkeisen päivän työpäiväksi vai vapaapäiväksi.
OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET
Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.
TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU
Perustelut
Esitetyn selvityksen mukaan voimassa olevassa työehtosopimuksessa 18 §:n 4 kohtana oleva määräys on otettu työehtosopimukseen 1970-luvun alussa työntekijäliiton aloitteesta. Sekä työnantaja- että työntekijäliiton tarkoituksena on ollut määräyksestä sovittaessa rajoittaa työnantajan oikeutta teettää työntekijällä työtä sellaisen kaksiviikkojakson aikana, jona työntekijä on ollut osan jaksoon sisältyvästä ajasta vuosilomalla. Noihin aikoihin saakka joillakin työpaikoilla on vuosilomien takia vajailla kaksiviikkojaksoilla työaika saattanut vastata täyden jakson säännöllistä työaikaa.
Kanteen perusteena olevassa Savonlinjat Oy:ssä sattuneessa tapauksessa linja-autonkuljettajana työskentelevä A on ollut vuosilomallaan maanantaista 6.7.1981 lauantaihin 25.7.1981. Se kaksiviikkojakso, joka hänen työssä ollessaan olisi hänen työvuoronsa, on alkanut maanantaina 13.7.1981 ja päättynyt sunnuntaina 26.7.1981. A on työnantajan määräyksestä ollut töissä viimeksi mainittuna päivänä. Eri työpaikoilla noudatetuista menettelyistä esitetty selvitys ei osoita, että riidanalaista määräystä olisi vakiintuneesti sovellettu siten, että linja-autonkuljettaja olisi vastaavissa tilanteissa ilman suostumustaan voitu määrätä työskentelemään tuollaisena kaksiviikkojakson viimeisenä sunnuntaipäivänä.
Tuomiolauselma
Työtuomioistuin harkitsee oikeaksi vahvistaa, että linja-autohenkilökunnan työehtosopimuksen 18 §:n 4 kohdan mukaan työnantaja ei voi sellaisena kaksiviikkojaksona, johon sisältyy 12 lomapäivää, määrätä työntekijää työhön ilman hänen suostumustaan muuten kuin niillä edellytyksillä, joilla työntekijä voidaan määrätä työhön vapaapäivänään, ja että tuollaisena päivänä tehdyiltä työtunneilta työntekijälle on maksettava työehtosopimuksen 9 §:n 5 kohdan mukaista vapaapäivätyölisää. Lisäksi Savonlinja Oy velvoitetaan suorittamaan A:lle 26.7.1981 suoritetusta työstä vapaapäivätyölisänä määrältään oikeaksi myönnetyt 214 markkaa 69 penniä kuuden prosentin korkoineen elokuun 7 päivästä 1981.
Asian laatuun nähden Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT saa kuitenkin kärsiä oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.
Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Mörä, Heiniö, Saastamoinen, Kenraali ja Pennanen.
Tuomio oli yksimielinen.