Labour court allows sick pay during strike when employer practice aligns with collective agreement terms.

Betonialan yrityksessä oli noudatettu käytäntöä, jonka mukaan sairausajan palkan maksaminen työtaistelun ajalta riippui siitä, koskiko lakko koko yritystä tai kokonaista työosastoa. Vaikka sairausajan palkan maksamisesta syntyneen erimielisyyden johdosta käydyissä liittojen välisissä neuvotteluissa asia oli sovittu ratkaistavaksi työnantajan noudattaman käytännön mukaan, työntekijäliiton ei katsottu hyväksyneen työnantajan noudattamaa käytäntöä työehtosopimuksen oikeaksi sisällöksi. Työehtosopimusta oli sovellettava siten, että työnantaja oli velvollinen maksamaan sairausajan palkkaa lakon ajalta työntekijälle, jonka sairasloma oli alkanut ennen työtaistelua.

Kun asia oli ollut tulkinnanvarainen ja kun työnantajaliitto oli hyväksynyt työnantajan menettelyn, ei työnantaja ollut tietensä rikkonut työehtosopimusta jättäessään sairausajan palkan työtaistelun ajalta maksamatta. Työntekijäliiton liittojen välisissä neuvotteluissa esittämä kannanotto huomioon ottaen työnantajaliiton ei katsottu laiminlyöneen valvontavelvollisuuttaan. (Ään.)

Asianosaiset: Rakennustyöläisten Liitto r.y. Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä r.y. Rakennusvalmiste Oy

RATKAISU

Sovelletut työehtosopimuskohdat:

Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän, Suomen Rakennusteollisuusliitto r.y:n ja Rakennustyöläisten Liiton välillä 26.5.1977 allekirjoitetussa betoniteollisuuden työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

16 §

Sairausajan palkka

1. Työnantaja maksaa työntekijälle, jonka työsuhde on jatkunut vähintään 3 viikkoa ja joka työnantajan hyväksymän selvityksen mukaan on sairauden tai tapaturman vuoksi estynyt työtä tekemästä, sairausajan palkkana täyden palkan 21 päivän pituisen ajanjakson työpäiviltä toisen sellaisen sairauspäivän alusta, joka työssä oltaessa olisi ollut työntekijän työpäivä. Jos työsuhde on ennen työkyvyttömyyden alkua jatkunut 5 vuotta, on vastaava ajanjakso 28 päivää. Jos sairauden aiheuttama työkyvyttömyys on jatkunut sen pituisen ajan, jonka kuluttua lain säätämässä sairausvakuutuksessa on alkanut oikeus sairauspäivärahaan, maksaa työnantaja palkan myös odotuspäiviltä.

Rakennustyöläisten Liitto on työtuomioistuimessa lausunut, että elementtityöläinen Seppo Satka, joka oli Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän jäsenyrityksen Rakennusvalmiste Oy:n palveluksessa, oli 27.3. ja 12.4.1978 välisenä aikana ollut sairauden vuoksi estynyt tekemästä työtään. Työnantaja oli kieltäytynyt maksamasta Satkalle sairausajan palkkaa huhtikuun 1 päivältä 1978 ilmoittaen syyksi sen, että useimmat tehtaan työntekijät olivat sanottuna päivänä olleet lakossa. Työehtosopimuksessa ei sairausajan palkan maksamista ollut kuitenkaan rajoitettu työnantajan esittämällä tavalla. Asiasta käydyt paikallisneuvottelut eivätkä myöskään liittojen välillä 25.9.1978 käydyt neuvottelut olleet johtaneet tulokseen.

Edellä olevilla perusteilla Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut, että työtuomioistuin vahvistaisi Rakennusvalmiste Oy:n selostetuin tavoin toimiessaan menetelleen työehtosopimuksen 16 §:n vastaisesti ja velvoittaisi Rakennusvalmiste Oy:n maksamaan Seppo Satkalle työehtosopimuksen mukaisena sairausajan palkkana huhtikuun 1 päivältä 1978 133,52 markkaa laillisine korkoineen. Lisäksi Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut Rakennusvalmiste Oy:n tuomitsemista työehtosopimuksen tieten rikkomisesta hyvityssakkoon ja Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän tuomitsemista hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä ja Rakennusvalmiste Oy ovat kanteeseen vastatessaan lausuneet, että sairausajan palkkaa koskevien säännösten ja määräysten tarkoituksena oli turvata työntekijä sairauden aiheuttamalta ansionmenetykseltä. Työehtosopimusmääräykseen perustuva sairausajan palkanmaksuvelvollisuus oli rajoitettu koskemaan tapauksia, joissa ansionmenetys johtui sairaudesta. Koska työnantaja ei olisi ollut velvollinen suorittamaan Satkalle palkkaa työosastolla toimeenpannun laittoman lakon johdosta, ei Satkalle sairauden johdosta ollut myöskään syntynyt ansionmenetystä. Kanteessa ei ollut edes väitetty, että Satka terveenä ollessaan olisi ollut töissä siitä huolimatta, että saman työosaston kaikki muut työntekijät olivat osallistuneet lakkoon.

Edellä olevilla perusteilla Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä ja Rakennusvalmiste Oy ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

Rakennustyöläisten Liitto on vastineen johdosta lausunut, että työtuomioistuin oli tuomiollaan n:o 52/1975 vahvistanut sairausajan palkkaa koskevan työehtosopimuksen määräyksen sisällön siten, että työnantaja oli velvollinen maksamaan sairausajalta ja kertausharjoitusajalta palkan edellyttäen, että työntekijä olisi ollut työssä ollessaan oikeutettu palkkaan. Tämä koski myös yrityksen piirissä syntyneen työtaistelun aikaa. Jos siis työntekijä oli sairauden tai kertausharjoituksen vuoksi estynyt työtä tekemästä jo ennen työtaistelun alkua sekä palannut takaisin työhön välittömästi sairauden tai kertausharjoituksen päätyttyä, hänelle oli palkka maksettava. Samansisältöiset kannanotot sisältyivät työtuomioistuimen tuomioihin n:ot 140/1979, 152/1980 ja 53/1982. Työsopimuslain 28 §:ää oli myös vakiintuneesti tulkittu siten, että työpaikalla toimeenpantu työnseisaus ei vaikuttanut työntekijän oikeuteen saada sairausajan palkkaa. Tämän kannan oli Korkein oikeus vahvistanut tuomiossaan 1981 II 118.

Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä ja Rakennusvalmiste Oy ovat vielä lausuneet, että kantaja oli edellä viitannut eräisiin työtuomioistuimen tuomioihin. Tuomiossa n:o 116/1977 oli kuitenkin otettu täysin vastakkainen kanta. Ratkaisu oli perustettu muun muassa alan soveltamiskäytäntöön. Nyt esillä olevassa tapauksessa ei voitu esittää betonialan soveltamiskäytäntöä sairausajan palkanmaksuvelvollisuudesta lakon ajalta, koska tällaisia tapauksia ei osapuolten tiedossa ollut. Sen sijaan Rakennusvalmiste Oy:ssä oli vakiintuneesti sovellettu käytäntöä, joka oli yhdenmukainen liittojen 25.9.1978 käydyissä neuvotteluissa esittämän kannan kanssa.

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

________

Työtuomioistuin on tutkinut jutun ja katsoo siinä selvitetyksi, että Rakennusvalmiste Oy:n palveluksessa oleva elementtiasentaja Seppo Satka on ollut sairauden vuoksi estynyt tekemästä työtään 27.3.-12.4.1978. Tehtaalla 1.4.1978 toimeenpannun lakon ajalta työnantaja on kieltäytynyt maksamasta Satkalle sairausajan palkkaa.

Erimielisyyden johdosta käydyissä paikallisissa neuvotteluissa työnantaja on esittänyt, että koska sairausajan palkka työehtosopimuksen 16 §:n mukaan maksetaan vain siinä mainitun jakson työpäiviltä, ei määräys velvoittanut työnantajaa maksamaan sairausajan palkkaa pääluottamusmiehen ennakkoon ilmoittamalta lakkopäivältä. Kantansa tueksi työnantaja on viitannut Suomen Työnantajain Keskusliiton asiaa koskeviin ohjeisiin. Niiden mukaan voidaan, jos työntekijä on sairastunut ennen lakon alkamista, sairausajan palkan maksaminen keskeyttää siinä tapauksessa, että lakko koskee koko yritystä tai kokonaista työosastoa. Työntekijäpuoli on kantanaan ilmoittanut, että sairausajan palkka tulisi maksaa lakkopäivältä, koska sairasloma oli alkanut ennen työnseisausta ja jatkunut sen päätyttyä. Työntekijäpuolelta on myös huomautettu työosastokohtaisten poissaolojen osalta, että kymmenkunta työntekijää ja lämmittäjät olivat olleet töissä ja että työnantaja on siirtänyt työntekijöitä osastolta toiselle.

Liittojen välillä 25.9.1978 käydystä neuvottelusta laaditussa pöytäkirjassa on todettu, että sairausajan palkan maksaminen työtaistelun ajalta riippuu siitä, koskeeko työtaistelu koko yritystä tai kokonaista työosastoa. Pöytäkirjan mukaan työntekijäpuoli on perustanut vaatimuksen sairausajan palkan maksamisesta siihen, että kaikilla osastoilla on työtaistelun aikana ollut työntekijä työssä. Työtuomioistuimessa esitetty selvitys osoittaa, että sillä osastolla, jolla Satka vakituisesti on työskennellyt, ei lakkopäivänä tehty työtä, eikä osastolta ole siirretty työntekijöitä viimeistelyosastolle, jossa lakkopäivänä on työskennelty. Todistajina kuullustellut yhtiön johto- ja toimihenkilöt ovat kertoneet, että yhtiössä on vakiintuneesti noudatettu sairausajan palkan maksamisessa lakon ajalta selostettua käytäntöä. Marraskuusta 1982 lukien sitä on muutettu metalliteollisuuden työehtosopimuksen soveltamispiiriin kuuluvien työntekijöiden kohdalta.

Työtuomioistuin on tulkinnut metalliteollisuuden työehtosopimuksen vastaavansisältöistä määräystä tuomiossaan n:o 52/75 ja katsonut velvoituksen palkan maksamiseen myös lakon ajaksi sattuvilta sairauspäiviltä vastaavan muuta tulkintaa paremmin määräyksen sanamuotoa. Kun lisäksi käytäntö työpaikalla on ollut tätä käsitystä vastaava, työtuomioistuin on vahvistanut noudatetun menettelyn määräyksen sisällöksi.

Työtuomioistuimen tuomiossa n:o 116/77 on ollut olennaisilta osin kysymys samanlaisen määräyksen soveltamisesta. Tässä tuomiossaan työtuomioistuin on katsonut, ettei työpäivällä, jolta sairausajan palkka on maksettava, tarkoitettu sellaista päivää, jona työpaikalla toimeenpannun lakon piiriin työntekijä olisi terveenä ollessaan kuulunut. Ratkaisu on perustunut lähinnä siihen, että kysymyksessä olevaa osuusteurastamoiden työehtosopimusta ja muitakin kantajana olleen työntekijäliiton solmimia työehtosopimuksia oli vakiintuneesti sovellettu siten, ettei sairausajan palkkaa maksettu lakon ajalta, vaikka sairauden aiheuttama este olisi alkanut ennen lakon alkua ja päättynyt sen jälkeen. Työntekijäliitonkin taholta oli eri yhteyksissä, muun muassa laadituissa lakko-ohjeissa selostettu asiaa mainitun käytännön mukaisesti.

Kun riitakysymys kuitenkin on ollut tulkinnanvarainen ja Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä on hyväksynyt työnantajan menettelyn, tuomioistuin katsoo näyttämättä jääneen, että Rakennusvalmiste Oy olisi jättäessään sairausajan palkan maksamatta lakkopäivältä tietensä rikkonut työehtosopimusta. Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä on liittojen välisissä neuvotteluissa Rakennustyöläisten Liiton edustajan kannanoton perusteella voinut perustellusti päätyä siihen käsitykseen, että palkanmaksuvelvollisuus myös työntekijäliitonkin mielestä jäisi riippumaan siitä, onko kysymyksessä olleella työosastolla ollut työntekijöitä töissä vai ei. Sen vuoksi työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä olisi laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin, esitetyt hyvityssakkovaatimukset hyläten, harkitsee oikeaksi vahvistaa, että Rakennusvalmiste Oy on menetellyt työehtosopimuksen 16 §:n vastaisesti jättäessään maksamatta sairausajan palkan Seppo Satkalle huhtikuun 1 päivältä 1978 ja velvoittaa Rakennusvalmiste Oy:n suorittamaan hänelle saamatta jääneenä sairausajan palkkana edellä mainitulta päivältä 133 markkaa 52 penniä kuuden prosentin korkoineen huhtikuun 30 päivästä 1978 lukien. Jutun laatuun katsoen saa Rakennustyöläisten Liitto kärsiä oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Lehtikunnas, M. Virtanen, Saastamoinen, P. Virtanen ja Sulkunen.

Eri mieltä olevan jäsen Saastamoisen lausunto, johon jäsen M.Virtanen yhtyi:

Edellä esitetyillä perusteilla harkitsen oikeaksi hylätä kanteen, mutta jutun laatuun nähden katson, että Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä ja Rakennusvalmiste Oy saavat kärsiä oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.