Labor court dismissed union claim for Saturday overtime pay when work was weekly overtime based on actual weekly hours.

Työntekijällä ei katsottu olleen oikeutta työehtosopimuksen tarkoittamaan lauantaityökorvaukseen siinä tapauksessa, että lauantaina tehty työ oli sellaista viikottaista ylityötä, joka oli syntynyt viikon aikana todellisuudessa tehdyn työn perusteella.

Sopimusneuvotteluista esitetty selvitys ei riittänyt osoittamaan, että sopimuksen määräystä olisi tullut soveltaa työntekijäpuolen väittämällä tavalla sanamuodon vastaisesti.

Kantaja Suomen Merimies-Unioni r.y. Vastaaja Rannikko- ja Sisävesiliikenteen Työnantajaliitto RASILA r.y. Kuultava Veitsiluoto Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Rannikko ja Sisävesiliikenteen Työnantajaliitto RASILAN ja Suomen Merimies-Unionin kesken 27.6.1983 tehdyssä työehtosopimuksessa on muun ohessa seuraavat määräykset:

7 § Työaika ja syntyvä ylityö

1. Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan lakia työajasta kotimaanliikenteen aluksissa (248/82) jäljempänä mainituin lisäyksin ja poikkeuksin (liite).

Lauantaityökorvaus

6. Lauantaina tehdyltä säännölliseltä työajalta maksetaan lisää, jonka suuruus on puolet kotimaanliikenteen työaikalain mukaisesta pyhätyökorvauksesta. Tätä lisää maksetaan kuitenkin enintään 8 tunnilta.

KANNE

Kanteen perustelut

Suomen Merimies-Unioni on kanteessaan kertonut, että sen ja Rannikko- ja Sisävesiliikenteen Työnantajaliitto RASILA:n välillä oli syntynyt erimielisyyttä työajasta kotimaanliikenteen aluksissa annetun lain säännösten ja työehtosopimuksen määräysten yhteensovittamisesta. Asiasta syntyneet erimielisyyskysymykset olivat keväällä 1983 johtaneet työtaisteluun. Suomen Merimies-Unionin mielestä viikonloppuna suoritettavasta työstä, joka oli viikkoylityötä, olisi lain 14 §:n mukaan pitänyt suorittaa lauantailta puolitoistakertainen vapaa-ajan korvaus ja sunnuntailta 1.3.1981 ja 28.2.1983 välisenä aikana voimassa olleen työehtosopimuksen 7 §:n 16 kohdan mukainen kaksinkertainen vapaa-ajan korvaus. Vaatimus sunnuntailta maksettavasta kaksinkertaisesta korvauksesta oli perustunut siihen, että työehtosopimuksen määräystä, joka oli edellä sanotun lain säännöstä parempi, ei ollut lain säätämisen jälkeen muutettu.

Valtakunnansovittelija oli 12.6.1983 tehnyt sovintoehdotuksen, jota Suomen Merimies-Unioni oli halunnut tarkentaa lauantaina suoritetusta työstä maksettavalla erillisellä lauantaityökorvauksella. Lakon lopettamisneuvotteluissa olikin sovintoehdotuksen pohjalta sovittu, että sunnuntaina suoritetusta työstä maksetaan puolitoistakertainen vapaa-ajan korvaus ja lauantaina suoritetusta työstä maksetaan puolet työajasta kotimaanliikenteen aluksissa annetun lain 17 §:n mukaisesta pyhätyökorvauksesta eli 1/172 osaa työntekijän kuukausipalkasta.

Rannikko- ja Sisävesiliikenteen Työnantajaliitto RASILA oli myöhemmin alkanut soveltaa määräystä siten, että lauantaityökorvausta maksettiin vain henkilölle, jonka lauantaina tekemien säännölliseen työaikaan kuuluvien työtuntien määrä oli saman viikon aikana ollut pienempi kuin 40 tuntia. Sen mukaan lauantaina suoritettu työ ei siis saanut olla luonteeltaan viikkoylityötä.

Suomen Merimies-Unionin käsityksen mukaan työehtosopimuksen 7 §:n 6 kohdan sanonta "säännölliseltä työajalta" oli johtunut työajasta kotimaanliikenteen aluksissa annetun lain 17 §:ssä olevasta sanonnasta "säännöllistä vuorokautista työaikaa ylittämättä tehdystä työstä". Lain sanamuodosta huolimatta osapuolten kesken ei ollut ollut erimielisyyttä, etteikö pyhätyökorvausta ollut maksettava kaikesta sunnuntaina suoritetusta työstä 8 tuntiin saakka. Pyhä- ja lauantaityökorvaukset olivat korvausta siitä, että työntekijä joutui työskentelemään yleisinä vapaapäivinä.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Suomen Merimies-Unioni on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että työehtosopimuksen 7 §:n 6 kohdan perusteella kaikesta lauantaina tehdystä työstä tulee suorittaa puolet työajasta kotimaanliikenteen aluksissa annetun lain 17 §:n mukaisesta pyhätyökorvauksesta 8 tuntiin saakka.

VASTINE

Vastineen perustelut

Rannikko- ja Sisävesiliikenteen Työnantajaliitto RASILA on kanteeseen vastatessaan lausunut, että erimielisyyden kohteena oleva työehtosopimuksen 7 §:n 6 kohdan määräys perustui valtakunnansovittelijan 12.6.1983 tekemään sovintoesitykseen.

Suomen Merimies-Unionin vaatimuksesta esitykseen sisältynyt aikarajoitus oli poistettu, joten lauantaityökorvaus oli tullut maksettavaksi myös lauantaina kello 00-06 välisenä aikana tehdystä työstä. Muita muutoksia valtakunnansovittelijan sovintoehdotukseen ei ollut tehty.

Valtakunnansovittelijan sovintoehdotuksen ja hyväksytyn työehtosopimuksen määräyksen sanamuodon mukaisesti lisää oli maksettava työstä, jota tosiasiallisesti tehtiin säännöllisenä työaikana. Työajasta kotimaanliikenteen aluksissa annetun lain 4 §:ssä oli määräys siitä, mitä säännöllinen työaika oli. Mikäli lauantaina tehtävä työ oli vuorokautista tai viikottaista ylityötä, se oli korvattava sanotun lain 13 ja 14 §:n mukaisesti.

Työnantajapuolen tulkintaa tuki myös työajasta kotimaanliikenteen aluksissa annetun lain 17 §:n tulkinta. Pykälää oli tulkittava sanamuotonsa mukaisesti eli siinä tarkoitettu korvaus oli maksettava riippumatta siitä, oliko työ tehty säännöllisenä työaikana vai viikottaisena ylityönä. Työehtosopimuksen 7 §:n 6 kohtaa tulkittaessa oli huomattava, että viittaus lain mukaiseen pyhätyökorvaukseen tarkoitti ainoastaan korvauksen suuruuden määräämistä eli lain 17 §:n 1 momentissa mainittua kerrointa 1/86. Sen sijaan aika, jolta näin laskettu korvaus maksettiin, määräytyi työehtosopimuksen mukaan.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Rannikko- ja Sisävesiliikenteen Työnantajaliitto RASILA on vaatinut kanteen hylkäämistä. Lisäksi se on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Rannikko- ja Sisävesiliikenteen Työnantajaliitto RASILA:n ja Suomen Merimies-Unionin välisen työehtosopimuksen 7 §:n 6 kohdan mukaista lisää maksetaan ainoastaan säännölliseltä työajalta eli työajalta, joka ei ole vuorokautista eikä viikottaista ylityötä.

SUOMEN MERIMIES-UNIONIN VASTASELITYS

Suomen Merimies-Unioni on vastineen johdosta lausunut, että työajasta kotimaanliikenteen aluksissa annetun lain 17 §:ssä puhuttiin säännöllisestä työajasta. Siitä huolimatta pykälän 2 momentin mukaan pyhätyökorvausta oli suoritettava myös silloin, kun suoritettu työ oli samanaikaisesti viikottaista ylityötä. Pyhätyökorvausta oli siis suoritettava riippumatta siitä, oliko kysymyksessä säännöllinen viikottainen työaika tai viikkoylityö. Rajoittavana tekijänä oli ainoastaan säännöllinen vuorokautinen työaika, jonka yli menevältä osalta pyhätyökorvausta ei suoriteta.

Suomen Merimies-Unionin käsityksen mukaan viittauksella työajasta kotimaanliikenteen aluksissa annetun lain 17 §:ään oli tarkoitettu myös korvauksen määräytymisperustetta. Lauantaityökorvausta koskevaksi työehtosopimuksen tekstiksi olisi riittänyt pelkästään voimassa olevan 7 §:n 6 kohdan ensimmäinen lause. Kun työnantajapuolen neuvottelijat olivat esittäneet epäilyksiään siitä, että lauantaityökorvausta tultaisiin vaatimaan myös kahdeksan tuntia ylittävästä työajasta, pykälään oli otettu määräys, että korvausta maksetaan enintään 8 tunnilta. Mikäli työnantajapuolen esittämä tulkinta olisi oikea, olisi sanottu tarkennuslause täysin turha. Edellä mainitun lain 4 §:n mukaan säännöllinen työaika oli enintään 8 tuntia päivässä. Tarkennuslauseella olikin rajattu vuorokautinen ylityö pois lauantaityökorvauksen maksuperusteista. Sen sijaan vastaavaa rajausta ei viikottaisen ylityön osalta ollut suoritettu.

Suomen Merimies-Unioni on vielä todennut, että Veitsiluoto Oy oli noudattanut sen esittämää tulkintaa lauantaityökorvauksen maksamisessa työehtosopimuksen voimaantulemisesta 1.6.1983 lukien aina 1.10.1983 saakka. Tämän jälkeen yhtiö oli kieltäytynyt maksamasta lauantaityökorvausta myös niissä tapauksissa, joissa korvaus olisi myös työnantajaliitonkin käsityksen mukaan tullut maksaa.

KUULTAVA

Veitsiluoto Oy on ollut jutussa kuultavana.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ja kuultava ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Asianosaisten välillä syntynyt erimielisyys Rannikko- ja Sisävesiliikenteen Työnantajaliitto RASILA:n ja Suomen Merimies-Unionin välisen työehtosopimuksen 1983 7 §:n 6 kohdan

tulkinnasta on keskittynyt siihen kysymykseen, onko kanteessa tarkoitettu lauantaityökorvaus maksettava myös niissä tapauksissa, jolloin lauantaina enintään 8 tuntia tehty työ kokonaisuudessaan tai osa siitä on sellaista viikottaista ylityötä, joka ei synny työehtosopimuksen 7 §:n 3 kohdassa käsitellyn niin sanotun rinnastuksen perusteella, vaan viikon aikana todellisuudessa tehdyn työn perusteella.

Suomen Merimies-Unioni on oman tulkintansa tueksi viitannut työajasta kotimaan liikenteen aluksissa annetun lain 17 §:n pyhätyötä koskeviin säännöksiin, joista ilmenee, että pyhätyökorvausta on pidettävä luonteeltaan korvauksena siitä, että henkilö joutuu työskentelemään pyhäpäivän aikana. Pyhätyöstä oli sen mukaisesti suoritettava korvaus aina niissä tapauksissa, jolloin säännöllistä vuorokautista työaikaa ylittämättä tehty työ oli viikottaista ylityötä. Samalla tavoin oli Suomen Merimies-Unionin käsityksen mukaan tulkittava myös työehtosopimuksen lauantaityökorvausta koskevaa riidanalaista määräystä. Erimielisyyttä aiheuttaneeseen sopimukseen pääsyä oli nimittäin edeltänyt riita ja työtaistelu suunnuntailta vaaditusta kaksinkertaisesta vapaa-aikakorvauksesta. Jotta asiasta olisi päästy yksimielisyyteen, oli sovintoneuvotteluissa työntekijäpuolen käsityksen mukaan osa sunnuntailta maksettavasta korvauksesta sovittu siirrettäväksi lauantaille lauantaityökorvaukseksi.

Riidanalaisen sopimuskohdan soveltamiskäytäntö on ollut työtuomioistuimen käsityksen mukaan esitetyn näytön valossa arvostellen horjuva. Sopimusneuvotteluista esitetty selvitys ei myöskään anna aihetta sen johtopäätöksen tekemiseen, että myös työnantajasopimuspuolen tarkoitus olisi ollut soveltaa riidanalaista työehtosopimuksen kohtaa kantajan väittämin tavoin sopimuskohdan sanamuodon vastaisesti.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin hylkää kanteen.

Asian laatu huomioon ottaen asianosaiset ja kuultava saavat pitää oikeudenkäyntikulut omana vahinkonaan.

Jäsenet: Lehtikunnas, puheenjohtaja, Iirola, Sariola, Äimälä, Kuivanen ja Olin.

Tuomio oli yksimielinen.