Labor court dismisses strike claim as strike aimed at unrelated sector's collective agreement, not current contract.

Työntekijäliiton toimeenpanemien työtaistelutoimenpiteiden, muun ohella saarron, tarkoituksena oli voimalaitosalan työnantajaliiton painostaminen voima- ja sähkönjakelulaitoksia koskevan koko maata käsittävän työehtosopimuksen tekemiseen sen kanssa.

Liitolla ei olisi ollut oikeutta saattaa saarron alaisiksi töitä, joita voimalaitoksen alihankkijain palveluksessa olevat metalliteollisuuden voimassa olevan työehtosopimuksen piiriin kuuluvat työntekijät tekivät.

Työtaistelu ei ollut saavuttanut sellaista kantavuutta, että sen olisi voitu katsoa kohdistuneen työehtosopimukseen kokonaisuudessaan. Sillä ei myöskään ollut näytetty olleen kanteessa tarkoitettuja matkatyötä ja työaikaa koskeviin työehtosopimusmääräyksiin kohdistuvia tavoitteita. Se oli kohdistunut työehtosopimuksen työnjohto-oikeutta koskeviin määräyksiin.

Kantaja Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Vastaaja Metallityöväen Liitto r.y.

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 30.3.1984 allekirjoitetussa metalliteollisuuden työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

I YLEISTÄ

2 § Keskusjärjestöjen väliset sopimukset

Yleiset sopimukset, STKSAK

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan seuraavia liitteinä olevia keskusjärjestöjen välillä solmittuja sopimuksia: Yleissopimus 15.5.1946.

4 § Työrauhavelvoite

Työrauha

Liitot ja niiden alayhdistykset ovat velvolliset huolehtimaan siitä, etteivät niiden jäseninä olevat alayhdistykset, työnantajat tai työntekijät, joita sopimus koskee, ryhdy työtaistelutoimenpiteisiin eivätkä muutoinkaan riko työehtosopimuksen määräyksiä.

Työehtosopimuksen 2 §:ssä tarkoitetussa yleissopimuksessa on muun ohella seuraava määräys:

5. kohta:

Työnantajalla on oikeus ottaa toimeen ja erottaa työntekijä ja määrätä työn johtamisesta.

KANNE

Kanteen perustelut

Vuosikorjauksen suorittaminen edellytti noin 200 kantajaliiton jäsenyrityksien palveluksessa olevan työntekijän työskentelyä työkohteessa. Vuosikorjausten suorittaminen määräajassa perustui viranomaisten määräyksiin. Korjaustöiden estyminen johti erittäin suuriin taloudellisiin menetyksiin. Ydinvoimalan pitäminen pysäytettynä aiheutti sen, että oleellinen osa maamme sähköntuotannosta puuttui.

Metallityöväen Liiton ja sen jäsenten toteuttama työtaistelutoimenpide oli selvästi kantajaliiton jäsenyrityksiin kohdistuessaan lain ja työehtosopimuksen vastainen työtaistelutoimenpide. Työtaistelutoimenpiteet kohdistuivat työehtosopimukseen kokonaisuudessaan ja lisäksi muun muassa sen työnjohto-oikeutta koskeviin määräyksiin.

Kantajaliitto oli Metallityöväen Liitolle 21.6.1984 lähettämällään kirjeellä vaatinut sitä luopumaan työtaistelutoimenpiteistä, mikäli ne kohdistuivat kantajan jäsenyrityksiin. Kirjeellä oli pyydetty Metallityöväen Liitolta selvitystä asian tilan johdosta. Metallityöväen Liitto ei siihen mennessä kun haastehakemus 5.7.1984 oli jätetty työtuomioistuimelle ollut vastannut selityspyyntöön. Kantajaliitto oli myös 3.7.1984 lakkojen alettua vaatinut vastaajaliitolta toimenpiteitä työtaistelutoimenpiteiden lopettamiseksi. Mitään tällaisia toimenpiteitä ei vastaajaliiton taholta ollut voitu havaita.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut Metallityöväen Liiton tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksien rikkomisesta ja laiminlyömisestä.

VASTINE

Vastineen perustelut

Neuvottelutilannetta oli käsitelty valtakunnansovittelijan toimistossa käydyissä neuvotteluissa 20.6., 29.6. ja 3.7.1984.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Vastaaja on vaatinut kanteen hylkäämistä.

VASTASELITYS

VASTAAJAN VASTASELITYS

Metallityöväen Liitto on vielä lausunut, että tapauksessa ei voitu osoittaa, että sympatiatoimet olisivat tosiasiallisesti vaikuttaneet pääalan sopimukseen. Tuettavan työntekijäryhmän työehdot poikkesivat suuresti metallin pääalan sopimuksen piirissä työskentelevien työntekijöitten työehdoista, lyhyiden matkatöiden merkitys sopimusaloilla oli hyvin erilainen. Voimalaitostyönantajien sopimusneuvotteluissa esittämän kaltaista säännöstystä ei metallin pääsopimuksessa lainkaan ollut. Myös rakenteellisesti työehtosopimukset poikkesivat toisistaan suuresti. Pelkkä teoriassa ajateltavissa oleva mahdollisuus yhden sopimusalan ratkaisun omaksumisesta toiselle sopimusalalle ei osoittanut vaikutustarkoitusta.

Työtuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan nyt esillä olevassa tapauksessa ei voinut olla kysymys työehtosopimukseen kokonaisuudessaan tai sen määräykseen kohdistuvasta työtaistelusta. Yksikään työtuomioistuimen aikaisemmista tuomioista ei sitä paitsi koskenut nyt esillä olevan kanssa identtistä tapausta.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Mainituilla Loviisan ja Olkiluodon voimalaitoksilla suoritetaan vuosittain huolto- ja kunnossapitokorjaustöitä muun muassa vuosikorjausten yhteydessä. Näiden voimalaitosten omat irtisanotun työehtosopimuksen piiriin kuuluneet työntekijät ovat suorittaneet kaikkia voimalaitoksella esiintyviä huolto- ja korjaustöitä. He ovat suorittaneet tavanomaisesti myöskin mainittuja vuosikorjaukseen liittyviä huolto- ja kunnossapitotehtäviä. Viimeksi mainittuja töitä he eivät ole kuitenkaan kyenneet yksin suorittamaan, vaan jo vuosikausia on menetelty siten, että mainituilla voimalaitoksilla työskentelee vuosikorjausten yhteydessä myös Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliiton jäsenyrityksiä alihankkijoina suorittamassa huolto- ja kunnossapitokorjaustöitä.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin harkitsee oikeaksi työehtosopimuslain 9 ja 10 §:n nojalla tuomita Metallityöväen Liiton maksamaan Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitolle hyvityssakkoa 4 000 markkaa ja korvaamaan Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliiton oiekudenkäyntikulut asiassa 2 500 markalla.

Jäsenet: Lehtikunnas, puheenjohtaja, Tiitinen, Äimälä, Vihma, P. Virtanen ja Hietikko.

Eri mieltä olevan jäsen Tiitisen lausunto:

Jutun tosiasioitten arvioinnista olen, jäljempänä sanottua lukuun ottamatta, samaa mieltä kuin työtuomioistuimen enemmistö. Työtaistelutoimenpiteet Imatran Voima Oy:n Loviisan voimalaitoksella ovat alkaneet heti 10.5.1984 jälkeen, jolloin Metallityöväen Liitto on julistanut voimalaitos- ja sähkönjakelualalla työskentelevien jäsentensä työt ylityökieltoon. Kantajan kuulustuttaman Imatran Voima Oy:n käyttöpäällikön selvityksen mukaan yhtiön Metallityöväen Liittoon kuuluvat työntekijät ovat johdonmukaisesti kieltäytyneet ylitöistä liiton tekemän päätöksen jälkeen, vaikka he aikaisempina vuosina ovat tehneet suurimman osan laissa sallituista ylitöistä juuri vuosikorjausten yhteydessä. Tällä Metallityöväen Liiton työtaistelutoimenpiteellä on pyritty painostamaan Voimalaitosten Työnantajaliittoa uudistamaan voimalaitos- ja sähkönjakelualan työehtosopimus Metallityöväen Liiton kanssa.

Jutussa on jäänyt hieman epäselväksi se, onko Metallityöväen Liiton 18.6.1984 julistama ja 3.7.1984 laajentama saarto koskenut vain liiton voimalaitos- ja sähkönjakelualalla vakituisesti työskentelevien jäsenten suorittamia töitä vaiko kaikkien liiton jäsenten mainitulla alalla - siis väliaikaisestikin esimerkiksi alihankintatyönä - suorittamia töitä. Jutussa todistajina kuullut Metallityöväen Liiton palkkasihteerit ovat kertoneet liiton tarkoittaneen julistaa saartoon vain sen jäsenten voimalaitos- ja sähkönjakelualalla vakituisesti suorittamat työt. Saartoilmoitusten sinänsä selvien sanamuotojen ja jutussa kuultujen muiden todistajien kertoman perusteella katson, että saarto on tullut koskemaan kaikkia niitä töitä, joita Metallityöväen Liiton jäsenet suorittavat joko vakituisesti tai tilapäisesti voimalaitos- ja sähkönjakelualan yrityksissä.

Metallityöväen Liitto on saarrollaan, jonka perusteella eräät Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliiton jäsenyritysten - metalliteollisuuden työehtosopimukseen sidotut työntekijät ovat kieltäytyneet tekemästä alihankintatyötä Imatran Voima Oy:n Loviisan voimalaitoksella siinä laajuudessa kuin työtuomioistuimen enemmistö on todennut, pyrkinyt painostamaan Voimalaitosten Työnantajaliittoa työehtosopimuksen uudistamiseksi. Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto ei ole edes väittänyt, että Metallityöväen Liitto olisi esittänyt sille tai sen jäsenyrityksille metalliteollisuuden voimassa olevaa työehtosopimusta koskevia vaatimuksia. Katson myös jääneen näyttämättä, että Voimalaitosten Työnantajaliiton ja Metallityöväen Liiton välisissä voimalaitos- ja sähkönjakelualan työehtosopimusneuvotteluissa esitetyillä tarjouksilla ja vaatimuksilla voisi olla edes välillistä vaikusta metalliteollisuuden työehtosopimukseen.

Lisäksi on huomattava, että työstäkieltäytymisten haitalliset vaikutukset ovat kohdistuneet ja saarron mahdollisesti jatkuessa kohdistuisivat pääasiallisesti Imatran Voima Oy:öön ja ehkä muihin Voimalaitosten Työnantajaliiton jäsenyrityksiin, jotka eivät ole, ainakaan toistaiseksi, sidottuja Metallityöväen Liittoa velvoittavaan työehtosopimukseen. Tämä käy ilmi muun ohessa siitä, että Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on kantajana esittänyt selvitystä vain Imatran Voima Oy:lle syntyneistä ja mahdollisesti syntyvistä vahingoista, mutta ei metalliteollisuuden työehtosopimuksen piiriin kuuluville jäsenyrityksilleen syntyvistä vahingoista.

Jutussa on edelleen kiistatonta, että Metallityöväen Liiton saarto on tarkoitettu sillä tavalla väliaikaiseksi, että se päättyisi automaattisesti voimalaitos- ja sähkönjakelualan työehtosopimuksen tultua solmituksi. Edellä esittämäni perusteella Metallityöväen Liiton saartoa ja siihen perustuneita työstäkieltäytymisiä on pidettävä tukitoimenpiteenä voimalaitos- ja sähkönjakelualan työehtosopimuksen solmimiseksi Voimalaitosten Työnantajaliiton kanssa. Työtuomioistuin on useasti aikaisemmin, viimeksi tuomiossaan 46/1981 käsitellyt sellaisia tukitoimenpiteitä, joilla työntekijäyhdistykset ovat pyrkineet tukemaan omia tavoitteitaan. Näissä ratkaisuissaan työtuomioistuin on soveltanut tukeviin työtaistelutoimenpiteisiin myötätuntotyötaisteluita koskevia periaatteita. En näe perusteita poiketa näistä tuomioista ilmenevästä kannasta.

Koska nyt käsiteltävällä saarrolla ja siihen perustuneilla työstäkieltäytymisillä on vain pyritty tukemaan työehtosopimuksen aikaansaamista voimalaitos- ja sähkönjakelualalle noudatettavaksi muissa kuin kanteessa mainituissa töissä, eikä työstäkieltäytymisten väliaikaisina painostustoimenpiteinä voida katsoa rajoittaneen metalliteollisuuden työehtosopimuksessa tarkoitettua työnantajan työnjohto-oikeutta, ja koska tukitoimenpiteet eivät ole olleet niin laajoja, että metalliteollisuuden työehtosopimuksen voitaisiin katsoa menettäneen olennaisesti merkitystään työrauhan turvaajana, katson, että saarto ja työstäkieltäytymiset eivät ole kohdistuneet metalliteollisuuden työehtosopimukseen työehtosopimuslain 8 §:ssä kielletyllä tavalla.

Kantajan väitteellä mahdollisuudesta ristikkäisiin työtaistelutoimenpiteisiin ei tässä yhteydessä voi olla merkitystä, koska Metallityöväen Liitolla on työehtosopimuslain säännösten estämättä ollut mahdollisuus ryhtyä työtaistelutoimenpiteisiin voimalaitos- ja sähkönjakelualalla.

Edellä sanotun perusteella harkitsen oikeaksi hylätä Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliiton kanteen kokonaisuudessaan. Asian laatuun katsoen Metallityöväen Liitto saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.