Labor court dismissed union claim that a salary increase agreement was valid due to procedural defects.

Koska kanteessa oli vaadittu työehtosopimukseksi väitettyyn asiakirjaan sisältyvän määräyksen oikean tulkinnan vahvistamista ja tällaisen vaatimuksen tutkiminen työtuomioistuimesta annetun lain 1 §:n mukaan kuului työtuomioistuimen toimivaltaan ja kysymys siitä, oliko kanteessa tarkoitettua asiakirjaa, jonka työehtosopimusvaikutus oli kiistetty, oli kanteen hyväksymistä tai hylkäämistä koskevana asiakysymys eikä oikeudenkäynnin edellytyksiä koskeva kysymys, oli oikeudenkäyntiväite hylätty.

Rakennusmestareiden työehtosopimukseen perustuva 1,8 %:n suuruinen palkantarkistuserä oli erikseen sovitulla tavalla käytettävä henkilökohtaisten palkkojen tarkistuksiin. Palkankorotuserän toteuttamista koskeneista neuvotteluista laadittua pöytäkirjaa ei ollut tehty työehtosopimuksen tekemisestä säädetyssä järjestyksessä ja säädettyä hyväksymismenettelyä noudattaen. Muotomääräysten ja hyväksymismenettelyn noudattamatta jättäminen työtuomioistuimen mielestä osoitti, ettei osapuolten tarkoituksena ollut ollut aikaansaada työehtosopimusta. Pöytäkirja ja siihen perustuvan työnantajan ohjekirjeen sisältö eivät siten olleet tulleet työehtosopimuksen osaksi eivätkä muutoinkaan tulleet voimaan työehtosopimuksen oikeusvaikutuksin. Pöytäkirjan ja ohjekirjeen tulkintaa koskeva kanne hylätty.

Asianosaiset: Tielaitoksen Rakennusmestariliitto TiRa r.y. Tie- ja vesirakennushallitus

RATKAISU

Sovelletut työehtosopimuskohdat:

Tie- ja vesirakennushallituksen sekä Tie- ja vesirakennusmestariliitto r.y:n, Tierakennusmestariliitto TRL r.y:n ja Valtion maanmittausteknikot r.y:n välisen 7.3.1979 pidetyn työehtosopimusneuvottelun pöytäkirjassa on muun ohella seuraavat määräykset:

2 §

2) 1.10.1979 alkavan palkanmaksukauden alusta suoritetaan erikseen sovitulla tavalla henkilökohtaisten palkkojen tarkistuksina määrä, joka vastaa 1,8 % tammikuun 1979 säännöllisen työajan ansiotasosta.

3 § Tämä työehtosopimuspöytäkirja tulee voimaan sen allekirjoittamisesta edellyttäen, että valtiovarainministeriö sen hyväksyy:

Rakennusmestareiden työehtosopimusta koskevasta neuvottelusta 4.5.1979 laaditussa pöytäkirjassa on muun ohessa seuraavat määräykset:

4. Ansiokehitystakuuta ja 1,8 %:n maksamista koskevan työehtosopimuspöytäkirjan 2 §:n 2-kohta sovittiin muutettavaksi seuraavasti: "1.10.1979 alkavan palkanmaksukauden alusta suoritetaan erikseen sovitulla tavalla henkilökohtaisten palkkojen tarkistuksina määrä, joka vastaa 1,8 % tammikuun 1979 säännöllisen työajan ansiotasosta". Henkilöstötoimisto lähettää piireille kirjeen työehtosopimusneuvotteluissa sovitun 5 %:n erillisen lisän maksamisesta.

Tie- ja vesirakennushallituksen 26.9.1979 päivätyssä kirjeessä H-938/144/18-79 sanotaan muun ohessa:

Tie- ja vesirakennushallituksen ja järjestöjen välisissä neuvotteluissa on sovittu 28.2.1979 päättyneenä sopimuskautena sopimuspuolten välillä voimassa olleeseen työehtosopimukseen perustuvan 1,8 %:n toteuttamisesta seuraavaa: 1.10.1979 alkavan palkanmaksukauden alusta lukien suoritetaan työehtosopimuksen 1 §:ssä määritellylle teknillisen koulun rakennusosaston tutkinnon suorittaneelle rakennusmestarille, joka on toiminut teknikoksi valmistuttuaan valtionhallinnon palveluksessa kymmenen vuotta, varsinaisen palkkauksen lisäksi erillistä lisää. Lisän suuruus on 5 % rakennusmestarin varsinaisesta peruspalkasta (ilman lisiä).

Tie- ja vesirakennushallituksen ja Tielaitoksen Rakennusmestariliitto TiRa r.y:n välisen 17.10.1980 pidetyn työehtosopimusneuvottelun pöytäkirjassa on muun ohessa seuraavat määräykset:

2 §

2) Lähinnä 1.11.1980 alkavan palkanmaksukauden alusta lukien käytetään 3,4 % henkilökohtaisten palkkojen tarkistamiseen erikseen sovitulla tavalla.

Tie- ja vesirakennushallituksen 28.11.1980 päivätyssä kirjeessä H-1030/121/41-80 sanotaan muun ohessa:

Viitekirjeessä määritelty erillinen lisä (ns. ammattitaitolisä) on 1.11.1980 lukien suuruudeltaan 7,5 %. Määräytymisperusteet ovat entiset.

Tielaitoksen Rakennusmestariliitto on katsonut, että kymmenvuotislisää oli maksettava siitä hetkestä lukien, kun kymmenen vuoden palveluaika oli tullut täyteen eikä vasta lähinnä seuraavan palkanmaksukauden alusta lukien. Jo sopimusta tehtäessä lisä oli sovittu maksettavaksi välittömästi kymmenen vuoden palvelun jälkeen. Myös sopimuksen sanamuoto tuki tätä kantaa. Asian johdosta käydyissä neuvotteluissa Tielaitoksen Rakennusmestariliitto oli esittänyt työnantajalle asiassa kompromissina, että ammattitaitolisiä maksettaisiin aina lähimmän, - edeltävän tai tulevan palkanmaksukauden alusta lukien, jotta vältyttäisiin ylimääräiseltä palkanmaksuun liittyvältä laskutyöltä. Työnantajapuoli ei kuitenkaan ollut tähän suostunut.

Edellä olevilla perusteilla Tielaitoksen Rakennusmestariliitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että työehtosopimusmääräyksen tarkoittama rakennusmestarin kymmenvuotislisä tulee maksaa sitä päivää seuraavasta päivästä lukien, jolloin rakennusmestari on ollut valtion palveluksessa kymmenen vuotta teknikoksi valmistumisensa jälkeen.

Edellä olevilla perusteilla ja ottaen huomioon, että vuosina 1979 ja 1980 annetut kirjeet eivät olleet työehtosopimuksen osia ja että kanteessa oli kysymys sanottujen kirjeiden oikean sisällön vahvistamisesta eikä tie- ja vesirakennushallituksen tietämän mukaan kirjeiden oikeasta tulkinnasta ollut syntynyt erimielisyyttä sopimuskausien 1.3.1979-29.2.1980 ja 1.3.1980-28.2.1981 osalta, joihin ne liittyivät, tie- ja vesirakennushallitus on vaatinut kanteen tutkimatta jättämistä.

Edellä mainituilla perusteilla tie- ja vesirakennushallitus on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Vastineen johdosta Tielaitoksen Rakennusmestariliitto on vielä muun ohella lausunut, että tie- ja vesirakennushallitus ei ollut paikallisneuvottelussa eikä keskusneuvottelussa väittänyt, etteikö ammattitaitolisä olisi ollut osa työehtosopimusta. Päinvastoin tie- ja vesirakennushallituksen 26.9.1979 päivätyssä kirjeessä oli mainittu, että kysymyksessä oli työehtosopimuksen määräyksen toteuttaminen ja että määräys toteutettiin lisän muodossa. Työnantajapuoli oli siis itsekin pitänyt määräystä työehtosopimuksen osana aina 3.1.1983 päivättyyn toiseen vastinekirjelmäänsä saakka. Kun työehtosopimuksessa oli sovittu 1,8 %:n palkantarkistuksesta ja kun siinä oli määrätty, että korotus toteutetaan erikseen sovitulla tavalla, niin myös asianomaisen määräyksen sisältö, ammattitaitolisä, oli osa työehtosopimusta.

Sen jälkeen kun tie- ja vesirakennushallitus oli lähettänyt ohjekirjeensä, ammattitaitolisämääräystä oli sovellettu kaikkiin lisän myöntämisedellytykset täyttäviin rakennusmestareihin. 29.2.1980 päättyneen sopimuskauden jälkeen tieja vesirakennushallitus oli edelleen soveltanut ammattitaitolisämääräystä. Tielaitoksen Rakennusmestariliiton käsityksen mukaan tämä osoitti, että tie- ja vesirakennushallitus oli pitänyt ammattitaitolisää osana voimassaolevaa työehtosopimusta. Se, että puheena olevasta määräyksestä ei tähän mennessä ollut syntynyt erimielisyyttä, oli johtunut siitä, että työnantajapuolen tulkinta ei ollut aikaisemmin ollut kantajaliiton tiedossa.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

________

Koska kanteessa on vaadittu työehtosopimukseksi väitettyyn asiakirjaan sisältyvän määräyksen oikean tulkinnan vahvistamista ja tällaisen vaatimuksen tutkiminen työtuomioistuimesta annetun lain 1 §:n mukaan kuuluu työtuomioistuimen yksinomaiseen toimivaltaan ja kysymys siitä, onko kanteessa tarkoitettua asiakirjaa, jonka työehtosopimusvaikutus on kiistetty, pidettävä työehtosopimuksena vaiko ei, on kanteen hyväksymistä tai hylkäämistä koskeva asiakysymys eikä oikeudenkäynnin edellytyksiä koskeva kysymys, työtuomioistuin harkitsee oikeaksi hylätä vastaajan tekemän oikeudenkäyntiväitteen.

Näin ollen työtuomioistuin on tutkinut jutun ja toteaa, että tie- ja vesirakennushallitus toiselta sekä Tie- ja vesirakennusmestariliitto r.y. ja Tierakennusmestariliitto TRL r.y. osaltaan toiselta puolen ovat 7.3.1979 allekirjoittamansa työehtosopimusneuvottelupöytäkirjan 2 §:n 2-kohdassa valtion työsuhdeasiain neuvottelukunnan 6.2.1979 antaman suosituksen perusteella sopineet, että "1.10.1979 alkavan palkanmaksukauden alusta suoritetaan erikseen sovitulla tavalla henkilökohtaisten palkkojen tarkistuksina määrä, joka vastaa 1,8 % tammikuun 1979 säännöllisen työajan ansiotasosta".

Toukokuun 4. päivänä 1979 pidetyn rakennusmestareiden työehtosopimusta koskevan neuvottelun pöytäkirjan 4. kohdassa on 1,8 %:n maksamista koskeva samasanainen määräys. Sen lisäksi siinä on todettu, että henkilöstötoimisto lähettää piireille kirjeen työehtosopimusneuvotteluissa sovitun 5 %:n erillisen lisän maksamisesta.

Tie- ja vesirakennushallitus on lähettänyt, paitsi muille, myös edellä mainituille yhdistyksille tiedoksi 26.9.1979 päivätyn kirjeen, jonka mukaan "1.10.1979 alkavan palkanmaksukauden alusta lukien suoritetaan työehtosopimuksen 1 §:ssä määritellylle teknillisen koulun rakennusosaston tutkinnon suorittaneelle rakennusmestarille, joka on toiminut teknikoksi valmistuttuaan valtionhallinnon palveluksessa kymmenen vuotta, varsinaisen palkkauksen lisäksi erillistä lisää. Lisän suuruus on 5 % rakennusmestarin varsinaisesta peruspalkasta (ilman lisiä)".

Työtuomioistuin edelleen toteaa, että Tie- ja vesirakennushallitus ja edellä mainittujen yhdistysten sijaan tullut Tielaitoksen Rakennusmestariliitto TiRa r.y. ovat 17.10.1980 allekirjoitetun työehtosopimuspöytäkirjan 2 §:n 2-kohdassa sopineet, että "Lähinnä 1.11.1980 alkavan palkanmaksukauden alusta lukien käytetään 3,4 % henkilökohtaisten palkkojen tarkistamiseen erikseen sovitulla tavalla". Tie- ja vesirakennushallitus on lähettänyt muiden muassa Tielaitoksen Rakennusmestariliitolle tiedoksi 28.11.1980 päivätyn kirjeen, jossa on ilmoitettu 26.9.1979 päivätyssä kirjeessa määritellyn erillisen lisän (ns. ammattitaitolisä) suuruudeksi 7,5 % 1.11.1980 lukien. Kirjeessä on vielä todettu, että lisän määräytymisperusteet ovat entiset.

Tielaitoksen Rakennusmestariliitto on katsonut, että ammattitaitolisästä on sovittu edelleen mainitulla rakennusmestareiden työehtospimusta koskevan neuvottelun pöytäkirjalla ja että ammattitaitolisä on työnantajan tuohon pöytäkirjaan perustuvalla, 26.9.1979 päivätyllä kirjeellä, joka on syntynyt yhteisen sopimuksen perusteella, tullut työehtosopimuksen osaksi. Kanteessaan Tielaitoksen Rakennusmestariliitto on vaatinut viimeksi mainitun kirjeen osoittaman työehtosopimusmääräyksen tulkitsemista siten, että lisä tulee maksaa sitä päivää seuraavasta päivästä, jolloin rakennusmestari on ollut valtion palveluksessa teknikoksi valmistumisensa jälkeen 10 vuotta. Tie- ja vesirakennushallitus on puolestaan katsonut, ettei 1,8 ja 3,4 %:n palkankorotuserien toteuttamistavasta ole sovittu työehtosopimuksella, vaan niiden toteuttaminen on tapahtunut 26.9.1979 ja 28.11.1980 päivätyillä työnantajan yksipuolisilla kirjeillä. Näin ollen niiden tulkitseminen kuului ensisijaisesti työnantajalle.

Työehtosopimuslain 2 §:n 1 momentin mukaan työehtosopimus on tehtävä kirjallisesti tai tuossa lainkohdassa sanotun pöytäkirjan muodossa. Tie- ja vesirakennuslaitoksesta syyskuun 5 päivänä 1975 annetun asetuksen 20 §:n mukaan työehtosopimusta koskevat asiat käsitellään tie- ja vesirakennushallituksen istunnossa. Esitetyn selvityksen mukaan tuon käsittelyn jälkeen tie- ja vesirakennushallituksen pääjohtaja ja hallintojohtaja yhdessä allekirjoittavat sopimuksen.

Kanteessa tarkoitetun rakennusmestareiden työehtosopimusta koskevan neuvottelun pöytäkirjan on pöytäkirjan vakuudeksi allekirjoittanut tie- ja vesirakennushallituksen edustajana neuvottelussa läsnä ollut lakimies. Sen sijaan Tie- ja vesirakennusmestariliiton puheenjohtaja ja Tierakennusmestariliiton varapuheenjohtaja ovat allekirjoittaneet pöytäkirjan yhdistystensä puolesta. Esitetyn selvityksen mukaan pöytäkirjan sisältöä ei ole käsitelty tie- ja vesirakennushallituksen istunnossa eikä neuvotteluun osallistuneilla tie- ja vesirakennushallituksen edustajilla ole ollut oikeutta tehdä työehtosopimusta. Epäselväksi myös on jäänyt, onko pöytäkirjaa työntekijäjärjestöjenkään puolesta asianmukaisesti allekirjoitettu. Pöytäkirjaa ei ole myöskään yhteisesti sovitulla tavalla todettu oikeaksi.

Työtuomioistuin toteaa, että valtiovarainministeriöstä helmikuun 23. päivänä 1979 annetun asetuksen 12 §:n mukaan ministeriön palkkaosaston tehtäviin kuului valtion virastojen ja laitosten sekä asianomaisten työntekijäjärjestöjen välisten työehtosopimusten käsitteleminen. Jutussa esitetyn selvityksen mukaan valtion virastojen ja laitosten sekä asianomaisten työntekijäjärjestöjen välisiin työehtosopimuksiin on säännönmukaisesti sisällytetty määräys, jonka mukaan työehtosopimus tulee voimaan sillä edellytyksellä, että valtiovarainministeriö sen hyväksyy. Rakennusmestareiden työehtosopimusta koskevan neuvottelun pöytäkirjaan tuollaista määräystä ei ole otettu eikä pöytäkirjaa ole alistettu hyväksyttäväksi.

Edellä olevan perusteella työtuomioistuin katsoo, ettei pöytäkirja ole syntynyt työehtosopimuksen tekemisestä säädetyssä järjestyksessä, mistä seikasta pöytäkirjan allekirjoittaneiden työntekijäjärjestöjen edustajien on täytynyt olla selvillä. Muotomääräysten ja hyväksymismenettelyn noudattamatta jättäminen työtuomioistuimen mielestä osoittaa, ettei osapuolten tarkoituksenakaan ole ollut aikaansaada työehtosopimusta. Näillä perusteilla työtuomioistuin tulee siihen tulokseen, etteivät rakennusmestareiden työehtosopimusta koskevan neuvottelun pöytäkirjan ja sen 4. kohtaan perustuvan 26.9.1979 päivätyn työnantajan kirjeen sisältö ole tulleet työehtosopimuksen osaksi ja etteivät nuo asiakirjat ole muutoinkaan tulleet voimaan työehtosopimuksen oikeusvaikutuksin. Tällä ei ole tarkoitettu ratkaista sitä

kysymystä, voisiko kysymyksessä olevalla asiakirjalla olla muita oikeusvaikutuksia.

Näillä perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi hylätä kanteen. Asian laatuun katsoen tie- ja vesirakennushallitus saa pitää vahinkonaan sille jutussa aiheutuneet kulut.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Hiidensalo, puheenjohtaja, Lehtikunnas, Loukola, Saastamoinen, Kenraali ja Hölttä.

Tuomio oli yksimielinen.