Labor court allows supplementary pay claim based on special skill but leaves payment to employer discretion.

Tavaratalon kello- ja kultaosaston hoitajana toimivan työntekijän suorittamaa jalometallialan tuotantoa voitiin pitää työehtosopimuksessa tarkoitettuna erikoisalan hallitsemista osoittavana seikkana, joka oli mainittu esimerkkinä tapauksesta, jossa työkohtaisuuslisää suositeltiin maksettavaksi. Kun työehtosopimuksen sanamuoto ei kuitenkaan velvoittanut työkohtaisuuslisän maksamiseen, jäi lisän maksaminen riippumaan työnantajan harkinnasta.

Asianosaiset: Liiketyöntekijäin Liitto r.y. Työehtoliitto r.y.

Kuultavat: Lahden Osuuskauppa

RATKAISU

Sovelletut työehtosopimuskohdat:

Asianosaisliittojen välillä 9.3.1981 tehdyssä myymälän- ja osastonhoitajien palkkoja koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohessa seuraavat määräykset:

3 §

Työkohtaisuuslisä 1. Sen mukaan, poikkeavatko työntekijän työtaito, työehto tai kokemus tahi hänen tehtävänsä hänelle asettamat vaatimukset kysymyksessä olevan työntekijäryhmän yleisestä keskitasosta, voidaan hänelle maksaa enintään viisitoista prosenttia korkeampi palkka.

2. Tämän pykälän 1. kappaleessa tarkoitettua, korkeampaa palkkaa suositellaan maksettavaksi sellaisille työntekijöille, jotka työssään osoittavat keskimääräistä suurempaa työtehoa, aloitekykyä ja ammattiinsa perehtyneisyyttä, kysymyksessä olevan erikoisalan hallitsemista, taitavaa asiakaspalvelua jne., taikka jotka taitavat useampia kieliä sekä erityisesti vanhemmille työntekijöille, samoin kuin sellaisille työntekijöille, jotka ovat lisänneet ammattipätevyyttä itseopiskelun tai muun lisäkoulutuksen kautta.

Käytyjen neuvottelujen jälkeen oli erimieliseksi jäänyt sen sijaan kysymys myymälän- ja osastonhoitajien palkkoja koskevan työehtosopimuksen 3 §:n soveltamisesta. Liiketyöntekijäin Liiton neuvotteluedustaja oli katsonut, että ottaen huomioon Heinon työn vaativuuden verrattuna muiden osastonhoitajien työhön sekä hänen suorittamansa jalometallialan ammattitutkinnon olivat perusteet työkohtaisuuslisän maksamiselle Heinon kohdalla olemassa. Työehtoliiton neuvotteluedustaja ei ollut tätä hyväksynyt. Liittojen välisissä neuvotteluissa oli keskusteltu pelkästään siitä, olivatko edellytykset työkohtaisuuslisän maksamiselle olleet olemassa. Neuvottelut eivät sen sijaan olleet koskeneet lisän suuruutta. Vaatimus työkohtaisuuslisän maksamisesta oli perustunut siihen tosiasiaan, että Heinolta vaadittiin kelloja kultaosaston hoitajana huomattavasti enemmän koulutusta ja ammattitaitoa kuin osastonhoitajilta keskimäärin. Myös muiden liikkeiden kello- ja kultaosaston hoitajille maksettiin työkohtaisuuslisää.

Edellä olevilla perusteilla Liiketyöntekijäin Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan myymälän- ja osastonhoitajien palkkoja koskevan työehtosopimuksen 3 §:n oikeaksi tulkinnaksi sen, että perusteet työkohtaisuuslisän maksamiselle Heinolle ovat olemassa.

Työehtoliitto on kanteeseen vastatessaan lausunut, että myymälän- ja osastonhoitajien palkkoja koskevan työehtosopimuksen 3 §:n 1 kohdan mukaan työntekijälle voitiin työehtosopimuksessa mainittujen edellytyksien täyttyessä maksaa enintään 15 % korkeampi palkka. Saman pykälän 2 kohdassa suositeltiin edellisessä kohdassa tarkoitetun korkeamman palkan maksamista työntekijöille, jotka täyttivät siinä mainitut edellytykset. Työehtosopimuksessa oli siis todettu, että työkohtaisuuslisä voitiin maksaa ja että sitä suositeltiin maksettavaksi tietyissä tilanteissa. Työehtosopimus ei sen sijaan velvoittanut työnantajaa maksamaan työkohtaisuuslisää missään tilanteessa, vaan lisän maksaminen oli täysin työnantajan harkinnassa. Jättäessään lisän maksamatta ei työnantaja ollut menetellyt työehtosopimuksen vastaisesti. Näillä perusteilla Työehtoliitto on pyytänyt kanteen hylkäämistä.

Liiketyöntekijäin Liitto on vastineen johdosta lausunut, että työntekijäpuolen käsityksen mukaan työehtosopimuksen 3 §:n tarkoituksena oli, että jos työntekijän työtaito, työteho tai kokemus tahi hänen tehtävänsä hänelle asettamat vaatimukset poikkesivat kysymyksessä olevan työntekijäryhmän yleisestä keskitasosta, hänelle tulisi maksaa työkohtaisuuslisää, jonka suuruus voi olla enintään 15 %. Työehtosopimuksen 3 §:n 2 kohta puolestaan oli lähinnä soveltamisohjeen luonteinen ja sen tarkoituksena oli luetella joitakin esimerkkejä niistä ominaisuuksista, joiden perusteella lisää tuli maksaa. Lisän suuruuden määrittely sen sijaan oli työnantajan asia, kuten liittoneuvotteluissa oli yhteisesti todettu.

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Lahden Osuuskauppa on ollut jutussa kuultavana.

________

Työehtosopimuksen 3 §:ssä tarkoitetun korotetun palkan ja siten siis työkohtaisuuslisän maksamista on kanteessa perusteltu lähinnä sillä, että Liisa Heinolta kello- ja kultaosaston hoitajana vaaditaan huomattavasti enemmän koulutusta ja ammattitaitoa kuin osastonhoitajilta keskimäärin. Heinon työn vaativuudesta verrattuna muiden osastonhoitajien työhön ei työtuomioistuimelle kuitenkaan ole esitetty tarkempaa selvitystä. Työehtosopimuksen 3 §:n 2 kappaleessa suositellaan korotettua palkkaa maksettavaksi muun muassa erikoisalan hallitsemista osoittaville työntekijöille. Heinon suorittamaa jalometallialan tutkintoa voidaan työtuomioistuimen mielestä pitää mainitussa työehtosopimuskohdassa tarkoitettuna erikoisalan hallitsemista osoittavana seikkana.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi vahvistaa, että myymälän- ja osastonhoitajien palkkoja koskevan työehtosopimuksen 3 §:ssä tarkoitetut perusteet työkohtaisuuslisän maksamiselle Liisa Heinolle ovat olemassa, mutta lisän maksaminen jää kuitenkin riippumaan työnantajan harkinnasta. Asian laatuun katsoen saavat asianosaiset kärsiä oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Pelkonen, puheenjohtaja, Lehtikunnas, Äimälä, Tiitola, P. Virtanen Sulkunen.

Tuomio oli yksimielinen.