Labor court dismisses union claim that collective agreement minutes mandated equal wage increases for all employees.

Työntekijäliiton hyväksymän pöytäkirjan sanamuoto, joka selvästi tuki työnantajaliiton käsitystä, sekä muu jutussa esitetty selvitys huomioon ottaen katsottu, että osapuolten välisissä neuvotteluissa oli sovittu järjestelyvaran ja indeksikorotuksen sisällyttämisestä kaikille työehtosopimuksen piiriin kuuluville työntekijöille samansuuruisena maksettavaan 83 pennin suuruiseen henkilökohtaisen palkan korotukseen.

Kanne, jossa oli vaadittu maksettavaksi suorituspalkkaisille työntekijöille 1.3.1982 voimaan tulleiden palkkojen lisäksi työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa mainittu järjestelyvara ja erikseen sovittu indeksikorotus, hylätty.

Asianosaiset: Kiinteistötyöntekijäin Liitto r.y. Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä r.y.

RATKAISU

Sovelletut työehtosopimuskohdat:

Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän ja Kiinteistötyöntekijäin Liiton välillä 23.3.1981 solmitun työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa on muun muassa seuraavat määräykset:

4 §

Henkilökohtaisia palkkoja korotetaan 1.3.1982 tai lähinnä sen jälkeen alkavan palkanmaksukauden alusta lukien 66 p/tunti. Tähän yleiskorotukseen sisältyy alan matalapalkkaerä jonka suuruus on 21 p/tunti.

5 §

Yrityskohtaisen 0,4 %:n suuruisen järjestelyvaran käytöstä sovitaan perustettavassa työryhmässä.

12 §

Työryhmä

Osapuolet asettavat keskuudestaan työryhmän, jonka tehtävänä on selvittää:

3. Kuinka 1.3.1982 suoritettava 0,4 %:n suuruinen järjestelyvara käytetään kokemusvuosilisäjärjestelmän kehittämiseen. Työryhmä voi harkintansa mukaan ehdottaa mainitun lisän käytettäväksi muullakin tavoin.

Työryhmän tulee työnsä tuloksesta kohtien 1. ja 2. osalta raportoida osapuolia vuoden 1982 loppuun mennessä ja kohdan 3. osalta vuoden 1981 loppuun mennessä.

13 §

Todettiin, että tulopoliittisen selvitysmiehen 3.2.1981 päivätty välitysehdotus sisälsi seuraavan määräyksen:

"Palkkojen kehitystä verrataan vaihtosuhteen muutoksella korjattuun kuluttajahintaindeksin kehitykseen.

Tulopoliittinen selvitystoimikunta laskee palkantarkistusindeksin nousun maaliskuusta 1981 joulukuuhun 1981 ja joulukuusta 1981 marraskuuhun 1982 erillisen laskentamenettelyn mukaisesti. Mikäli palkantarkistusindeksi on ensimmäisen tarkastusajanjakson kuluessa noussut enemmän kuin 6 %, maksetaan indeksinousun ja 6 §:n välinen erotus prosenttimääräisenä palkankorotuksena 1.2.1982 tai lähinnä sen jälkeen alkavan palkanmaksukauden alusta ellei korotusajankohdasta toisin sovita. Jälkimmäisen ajanjakson palkantarkistusindeksiä verrataan 7 %:iin. Jos palkantarkistusindeksi on noussut enemmän kuin 7 %, maksetaan indeksinousun ja 7 %:n välinen erotus prosenttimääräisenä palkankorotuksena 1. tammikuuta 1983 tai lähinnä sen jälkeen alkavan palkanmaksukauden alusta ellei korotusajankohdasta toisin sovita."

Asianosaisliittojen välillä 17.2.1982 käydyistä neuvotteluista laaditussa pöytäkirjassa sanotaan seuraavaa:

Allekirjoittaneet liitot ovat tänään sopineet liittojen välisen 23.3.1981 allekirjoitetun puhdistusja siivousalaa koskevan työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 13 §:n mukaisen indeksikorotuksen järjestelystä 1.3.1982 tai sitä lähinnä alkavan palkanmaksukauden alusta lukien seuraavaa:

Tämän työehtosopimuksen piiriin kuuluvien työntekijöiden henkilökohtaisia palkkoja (ilman 1.2.1982 maksettua 0,6 %:n suuruista erillistä lisää) korotetaan edellisessä kappaleessa mainitusta ajankohdasta lukien 83 p/tunti. Tämä korotus sisältää allekirjoituspöytäkirjan 4 §:ssä sovitun 66 pennin korotuksen, 5 §:ssä sovitun 0,4 %:n (7 p) järjestelyvaran sekä 13 §:n mukaisen indeksikorotuksen (10 p).

Samalla nykyisen 0,6 %:n suuruisen erillisen indeksilisän maksu lopetetaan.

Näillä perusteilla Kiinteustötyöntekijäin Liitto on työtuomioistuimessa vaatinut vahvistettavaksi, että niille työntekijöille, jotka työskentelivät kanteessa tarkoitetun työehtosopimuksen sivuilla 16 ja 17 luetelluissa töissä, tulisi maksaa siinä mainittujen palkkojen lisäksi 1.3.1982 lukien allekirjoituspöytäkirjan 5 §:ssä mainittuna järjestelyvarana 7 penniä sekä 13 §:ssä tarkoitettuna ja erikseen sovittuna indeksikorotuksena 10 penniä eli yhteensä 17 penniä. Kantaja on sittemmin täsmentänyt vaatimuksensa koskemaan suoritussidonnaista aikapalkkatyötä ns. kirja- eli ohjepalkalla tekeviä työntekijöitä.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

________

Työtuomioistuin on, jättäen lausunnon antamisen raukeamaan siltä osin kuin kanteesta on sen täsmentämisen jälkeen katsottava luovutun, muutoin tutkinut jutun ja katsoo selvitetyksi, että kantaja- ja vastaajaliiton välillä on käyty puhdistus- ja siivousalaa koskevan työehtosopimuksen 23.3.1981 tehdyn allekirjoituspöytäkirjan edellyttämiä neuvotteluja mainitun työehtosopimuksen tarkoittaman indeksikorotuksen toteuttamisesta sekä järjestelyvaran huomioon ottamisesta. Neuvottelut on käyty helmikuussa 1982 ja työnantajaliiton edustajan näissä neuvotteluissa sovituista korotuksista laatima pöytäkirja on allekirjoitettu 17.2.1982. Neuvottelupöytäkirjan tekstin mukaan sovitut korotukset toteutettaisiin korottamalla työehtosopimuksen piiriin kuuluneiden työntekijöiden henkilökohtaisia palkkoja 83 penniä tunnissa, mihin summaan sisältyisi allekirjoituspöytäkirjan 4 §:ssä sovittu 66 pennin korotus, 5 §:ssä sovittu 0,4 %:n järjestelyvara (7 p) sekä 13 §:ssä tarkoitettu indeksikorotus (10 p).

Kantaja on työtuomioistuimessa vaatinut, että työehtosopimuksen nojalla niille työntekijöille, jotka työskentelevät mainitun työehtosopimuksen sivuilla 16 ja 17 tarkoitetuissa töissä tulisi maksaa näillä sivuilla mainittujen palkkojen lisäksi 1.3.1982 lukien allekirjoituspöytäkirjan 5 §:ssä mainittu järjestelyvara 7 penniä sekä 13 §:ssä tarkoitettu ja erikseen sovittu indeksikorotus 10 penniä eli yhteensä 17 penniä. Kantaja on sittemmin luopunut vaatimuksesta muutoin paitsi suoritussidonnaista aikapalkkatyötä ns. kirja- eli ohjepalkalla tekevien työntekijöiden osalta. Vaatimustaan kantaja on perustellut sillä, että helmikuussa käydyissä neuvotteluissa oli tarkoituksena ollut sopia korotuksen toteuttamisesta edellä kerrotuin tavoin ohjelukujen korotuksena ja että neuvotteluista laadittu ja 17.2.1982 allekirjoitettu pöytäkirja poikkesi sisällöltään neuvottelutuloksesta.

Kantajaliitto on työtuomioistuimessa esittänyt selvitystä siitä, että helmikuussa käydyissä neuvotteluissa olisi todettu, että 0,4 %:n järjestelyvara ja 0,6 %:n indeksikorotus, joiden kokonaissumma oli 17 penniä, olisi pitänyt tulla sellaisenaan kaikille työntekijöille. Sittemmin 17.2.1982 laadittu pöytäkirja ei ollut vastannut työntekijäliiton neuvottelijoiden käsitystä siitä, mitä neuvotteluissa oli tältä osin sovittu. Edelleen työntekijäliiton neuvottelijoille on jäänyt sellainen käsitys, että aika- ja suorituspalkalla työskentelevien työntekijöiden välinen työehtosopimukseen perustuva 20 %:n ero olisi neuvotteluissa haluttu säilyttää.

Työnantajaliiton neuvotteluedustajat ovat puolestaan työtuomioistuimessa kertoneet, että neuvotteluissa oli nimenomaisena tarkoituksena ollut kaikkien työntekijöiden henkilökohtaisten palkkojen korottaminen mainitulla 83 pennillä tunnilta. Sen sijaan tarkoituksena ei ollut ollut ohjepalkkojen korottaminen tässä yhteydessä, vaikka niiden korottamatta jättäminen saattoikin merkitä sitä, että aikapalkalla ja suorituspalkalla työskentelevien työntekijöiden välinen palkkojen erotus käytännössä pienenisikin.

Esitetyn selvityksen mukaan kantaja- ja vastaajaliiton neuvottelijoille on siis jäänyt erilaiset käsitykset siitä, miten 17 pennin korotus olisi laskettava ohjepalkalla työskentelevien suoritussidonnaista aikapalkkatyötä tekevien työntekijöiden osalta. Työtuomioistuin toteaa, että vastaajaliiton käsitys 7 pennin järjestelyvaran ja 10 pennin indeksikorotuksen sisällyttämisestä kaikille työntekijöille samansuuruisena maksettavaan 83 pennin henkilökohtaisen palkan korotukseen ei vastanne sitä tarkoitusta, minkä työmarkkinoilla yleensä katsotaan liittyvän järjestelyvaraan ja indeksikorotusta koskeviin työehtosopimuksen määräyksiin.

Kantajaliiton aikoinaan hyväksymän ja 17.2.1982 allekirjoitetun pöytäkirjan vastaajaliiton käsitystä selvästi tukeva sanamuoto sekä muu jutussa esitetty selvitys huomioon ottaen työtuomioistuin kuitenkin katsoo, että pöytäkirjan tarkoittamissa osapuolten välisissä neuvotteluissa on sovittu järjestelyvaran ja indeksikorotuksen sisällyttämisestä kaikille työehtosopimuksen piiriin kuuluville työntekijöille samansuuruisena maksettavaan 83 pennin suuruiseen henkilökohtaisen palkan korotukseen.

Sanotuilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi hylätä kanteen. Asian laatuun katsoen Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä saa itse kärsiä juttukulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Sarkko, puheenjohtaja, Mörä, Hurmalainen, M.Virtanen, P.Virtanen ja Hietikko.

Tuomio oli yksimielinen.