Labor court dismisses wage supplement claim as facts regarding job duties and prior agreements remain unresolved.

Työntekijän oikeus palkanlisiin riippui hänen hoitamiensa tehtävien laadusta ja niissä mahdollisesti tapahtuneista muutoksista ja osaltaan myös siitä, mitä lisän maksamisesta alunperin oli sovittu. Näitä seikkoja ei voitu pitää jutussa sillä tavoin selvitettyinä, että ne olisivat käyneet riidattomiksi. Olosuhteita koskevan näytön arvioimista ei ollut pidettävä sellaisena työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n tarkoittamana erityisesti työehtosopimusolojen tuntemusta edellyttävänä asiana, josta työtuomioistuin voi antaa lausunnon.

Asianosaiset: Lausunto Turun raastuvanoikeudelle (Airi Ojala/Oy Instrumentarium Ab)

Kuultavat: Kaupan Työnantajaliitto r.y. Työehtoliitto r.y. Suomen Liikeväen Liitto r.y. Handels- och Industritjänstemannaförbundet r.f.

RATKAISU

Sovelletut työehtosopimuskohdat:

Kaupan Työnantajaliitto KTL r.y:n ja Työehtoliitto r.y:n sekä Liiketyöntekijäin Liitto r.y:n välillä toisaalta ja Kaupan Työnantajaliitto KTL r.y:n sekä Suomen Liikeväen Liitto r.y:n ja Handels- och Industritjänstemannaförbundet r.f:n välillä toisaalta 14.4.1977 tehdyssä palkkoja koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohessa seuraavat määräykset:

3 §

Myyjiä ja myymälätyöntekijöitä koskevia määräyksiä

3. Työkohtaisuuslisän sovellutus

_____________________________

Mikäli työntekijä joutuu huomattavassa määrin tekemään vaativamman myyjäryhmän työtä, on hänen palkkauksessaan sovellettava 8 §:n määräyksiä. (ks. soveltamisohje)

5. Osastostaan vastaava ja sitä hoitava myyjä

_______________________________________________

Osastostaan vastaavalle ja sitä hoitavalle myyjälle maksetaan vähintään 5 %:lla korotettu ao. myyjäryhmän myyjän palkka.

(ks. soveltamisohje)

8 § Työkohtaisuuslisä

1. Sen mukaan, poikkevatko työntekijän työtaito, työteho tai kokemus tahi hänen tehtävänsä hänelle asettamat vaatimukset kysymyksessä olevan työntekijäryhmän yleisestä keskitasosta, voidaan hänelle maksaa enintään tässä sopimuksessa mainittua palkkaa 15 % korkeampi palkka.

2. Tämän pykälän 1. kohdassa tarkoitettua, korkeampaa palkkaa suositellaan maksettavaksi sellaisille työntekijöille, jotka työssään osoittavat keskimääräistä suurempaa työtehoa, aloitekykyä ja ammattiinsa perehtyneisyyttä, kysymyksessä olevan erikoisalan hallitsemista, taitavaa asiakaspalvelua jne., sekä erityisen pitkään alalla olleille työntekijöille, samoin kuin sellaisille työntekijöille, jotka ovat lisänneet ammattipätevyyttään itseopiskelun tai muun lisäkoulutuksen kautta.

Vastaajayhtiö on kiistänyt kanteen kerrotuilta osin ja huomauttanut, ettei Ojala ollut ollut esimiesasemassa, eikä hänen tehtävänsä tai vastuunsa ollut muutenkaan poikennut myyjän asemasta ja vastuusta toimipisteessä. Ojalan tehtäviin oli kuulunut toimia myyjänä sairaalatarvike- ja vauvaosastolla sekä tarvittaessa kahvi- ja ruokataukojen aikana kenkäosastolla. Ojalalle oli maksettu aikaisemmin 76 markan määräinen työkohtaisuuslisä, joka 1.5.1977 lukien oli nimenomaan vauvaosaston lopettamiseen liittyvien töiden vuoksi korotettu 231 markaksi. Kun Ojalan taulukkopalkka oli ollut 1 624 markkaa, hänelle maksettu lisä oli siten vain 14,22 % palkasta. Sanottu lisä oli annettu edelle jäljennetyn, muun muassa Kaupan Työnantajaliiton ja Työehtoliiton sekä Liiketyöntekijäin Liiton välillä tehdyn palkkoja koskevan työehtosopimuksen 8 §:n 1 kohdan tarkoittamana lisänä.

Vastaajayhtiö on edelleen lausunut, että työehtosopimuksen mukaisen vähimmäispalkan ylittävä palkanosa ei ollut sellainen lisä, jonka suuruus olisi tullut palkankorotusten yhteydessä säilyttää, vaan se oli saatettu palkankorotusten yhteydessä vähitellen poistaa. Työnantaja ei myöskään ollut antanut eikä tarkoittanut antaa Ojalalle lupausta lisän säilyttämisestä. Työnantajan käsitys asiasta ilmeni yhtiön sisäisestä tiedotteesta, jossa ns. taatut lisät oli ilmoitettu prosenttimääräisenä yhtiön yleisen käytännön mukaisesti. Ojalalle maksettu lisä oli ilmoitettu markkamääräisenä.

Työehtosopimuksen 3 §:ssä lueteltiin ne pakolliset lisät, jotka palkankorotuksen yhteydessä oli säilytettävä samansuuruisena. Muut työehtosopimuksessa mainitut lisät oli voitu käytännössä työsopimuksen puitteissa joko poistaa tai vähentää palkankorotusten yhteydessä. Työehtosopimusmääräyksen tulkinta ilmeni selvästi Kaupan Työnantajaliitto KTL r.y:n 22.8.1977 päivätystä kaupan yleiskirjelmästä n:o 20/77. Siinä oli todettu työehtosopimusratkaisuna sovitun, ettei työkohtaisuuslisän maksamista taata palkantarkistuksen yhteydessä. Kirjelmässä oli vielä todettu, että yrityskohtaisen palkkapolitiikan kannalta saattoi kuitenkin olla tarkoituksenmukaista, ettei lisää poisteta kerralla kokonaan, vaan sisäisten palkkasuhteiden äkillisen järkkymisen estämiseksi useammassa erässä. Työehtosopimusosapuolet olivat olleet tulkinnasta yksimielisiä. Kun Ojalalle maksettu taulukkopalkkojen ylitys ei ollut ollut työehtosopimuksen mukaista pakollista lisää, Ojala oli saanut vain työehtosopimuksen mukaiset vähimmäiskorotukset.

Vastaajayhtiön vastineen johdosta Ojala on lausunut, että sovittu 15 %:n lisä oli hänen käsityksensä mukaan yleisneuvottelussa sovittu säilytettäväksi markkamääräisenä aina 15 %:iin saakka. Toisaalta hänen saamansa lisä oli pakollinen lisä osaston vastaavan ja sitä hoitavan myyjän lisänä. Hänen tehtäviinsä oli näet kuulunut tavaratilauksista huolehtiminen työehtosopimuksen soveltamisohjeen 3 §:n 5 kohdassa ilmenevässä tarkoituksessa.

Vastaajayhtiö on huomauttanut, että eräs toinen myyjä oli pääasiassa vastannut tavaratilauksista.

Vastaajayhtiön kuulustuttama todistaja, Turun myymälän esimies on kertonut, että Ojalalle oli maksettu liukumaa, koska hän ei ollut muuten suostunut suorittamaan vauvatekstiilien loppuun myyntiä. Liukuma oli poistunut työehtosopimuksen myötä. Vauvaosaston myyntiartikkeleista oli vähitellen poistettu noin 90 %.

Vastaajayhtiön työsuhdepäällikkö on todistajana kuulusteltuna kertonut, että pakolliset palkanlisät oli yhtiössä laskettu aina prosentteina palkasta ja vapaaehtoiset palkanlisät markkamääräisinä. Ojalalle maksettu lisä oli ollut markkamääräinen. Vuoden 1977 työehtosopimuksen yhteydessä ei henkilökohtaisia palkanlisiä ollut taattu, vaan ne oli voitu taulukkopalkan korotusten myötä poistaa. Yhtiö oli noudattanut Liiketyönantajain Keskusliiton asiasta antamaa suositusta.

Liiketyönantajain Keskusliiton asiamies on todistajana kuulusteltuna kertonut, että vuonna 1977 taulukkopalkkoja oli korotettu niin paljon, ettei mitään henkilökohtaisia palkankorotuksia ollut sovittu toteutettavaksi. Tästä syystä keskusliitto oli antanut tiedotteen n:o 20/77, joka oli käyty läpi työntekijäpuolen kanssa. Tiedotteen sisällöstä ei ollut ollut erimielisyyttä.

Turun raastuvanoikeus on 10.3.1983 tekemällään välipäätöksellä lykännyt jutun käsittelyn. Raastuvanoikeus on katsonut tarpeelliseksi saada työtuomioistuimen lausunnon siitä, onko Airi Ojalalle maksettu palkanlisä sellainen, joka myyjiä ja varastotyöntekijöitä koskevan työehtosopimuksen mukaan on työehtosopimuksen palkantarkistusten yhteydessä ollut säilytettävä, vai onko se voitu kokonaan tai osittain poistaa.

Työtuomioistuin on työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n nojalla varannut Kaupan Työnantajaliitolle, Työehtoliitolle, Liiketyöntekijäin Liitolle, Suomen Liikeväen Liitolle ja Handels- och Industritjänstemannaförbundetille tilaisuuden tulla asiassa kuulluiksi. Liitot ovat antaneet työtuomioistuimelle yhteisen lausunnon esittäen siinä myyjiä ja varastotyöntekijöitä koskevan työehtosopimuksen soveltamisesta Airi Ojalalle maksetun palkan lisään yksimielisesti seuraavaa:

"Myyjien ja varastotyöntekijöiden palkkoja koskevan vuosina 1977-1980 voimassa olleen työehtosopimuksen 3 §:ssä on lueteltu ne pakolliset lisät, joita myyjille taulukkopalkan lisäksi tuli maksaa. Samat määräykset sisältyivät vuosina 1980 ja 1981 sekä 1981-83 voimassaolleiden palkkasopimusten 5 §:ään. Näitä pakollisia lisiä olivat esimerkiksi osastostaan vastaavan ja sitä hoitavan myyjän lisä sekä ns. työkohtaisuuslisän sovellutus. Jos työntekijä oli osastostaan vastaava myyjä tai jos hänelle muuten maksettiin yllä mainittua työkohtaisuuslisää eivätkä lisän maksamisen perusteena olevat olosuhteet olleet muuttuneet, ei lisää saanut poistaa.

Se, onko Airi Ojala ollut osastostaan vastaava myyjä tai oliko hänelle muuten sovittu maksettavaksi yllä mainittua pakollista työkohtaisuuslisää sekä se, olivatko tällaisen lisän maksuperusteena olleet olosuhteet säilyneet ennallaan on näyttökysymys, johon liitot eivät ota kantaa."

________

Työtuomioistuin on päättänyt antaa asiassa seuraavan lausunnon:

Ojalalle maksettu lisä saattaisi olla, kuten jutussa työnantajan puolelta on väitetty, työehtosopimuksen 8 §:ssä tarkoitettua työkohtaisuuslisää. Sitä työnantaja voi maksaa sen perusteella, poikkeavatko työntekijän työtaito, työteho tai kokemus tahi hänen tehtävänsä hänelle asettamat vaatimukset sen työntekijäryhmän yleisestä keskitasosta, johon hän itse kuuluu. Työtuomioistuin on aikaisemmissa tuomioissaan johdonmukaisesti katsonut, että tällaisen lisän maksaminen on työnantajan harkinnasta riippuva. Jos siis kanteessa tarkoitetun lisän maksaminen on perustunut tähän määräykseen, yhtiö työnantajana on voinut sen jutussa ilmoitetuin tavoin yleisten palkankorotusten yhteydessä asteettain poistaa.

Työtuomioistuin, yhtyen lausunnossa esitettyihin käsityksiin työehtosopimuksen määräysten oikeasta sisällöstä, katsoo lausunnosta ilmenevin tavoin, että Ojalan oikeus kanteessa vaadittuihin lisiin riippuu hänen yhtiön palveluksessa hoitamiensa tehtävien laadusta ja niissä mahdollisesti tapahtuneista muutoksista ja osaltaan myös siitä, mitä lisän maksamisesta alunperin on sovittu. Näitä seikkoja ei työtuomioistuimen mielestä voida pitää jutussa sillä tavoin selvitettynä, että ne olisivat käyneet riidattomiksi. Kun tosiasiallisia olosuhteita koskevan näytön arvioimista ei ole pidettävä sellaisena työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:ssä tarkoitettuna erityistä työehtosopimusolojen tuntemusta edellyttämänä asiana, josta työtuomioistuin vain voi antaa lausunnon, työtuomioistuin ei katso olevan syytä lausuntonaan esittää muuta kuin mitä edellä jo on sanottu.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Pelkonen, puheenjohtaja, Lehtikunnas, Tiitola, Äimälä, Kuivanen ja P. Virtanen.

Lausunto oli yksimielinen.