Labor court dismissed union claim for specific work hour reduction details not agreed in collective agreement minutes.

Työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa oli sovittu keskeytyvän kolmivuorotyötä olosuhteiltaan vastaavaa työtä koskevan työajan lyhentämisessä noudatettavista pääperiaatteista ja aikaisemmin toteutetun keskeytymättömän työn työajan lyhentämismenettelyn huomioon ottamisesta soveltuvin osin siirryttäessä uuteen järjestelmään. Kun lisäksi oli sovittu lyhennyksen ohjeistamisesta erityisessä työryhmässä, tämä osoitti osallisliittojen tarkoittaneen jättää lyhennettyyn työaikaan siirtymistä koskevat yksityiskohtaiset ehdot liittojen kesken erikseen sovittaviksi.

Eräiden työajan lyhentämiseen liittyvien yksityiskohtien vahvistamista koskeva kanne hylätty, koska vahvistettavaksi vaadituista seikoista ei ollut näytetty osapuolten kesken sovitun kanteessa ilmoitetulla tavalla.

Asianosaiset: Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL r.y. Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto r.y.

RATKAISU

Sovelletut työehtosopimuskohdat:

Asianosaisliittojen kesken 17.12.1981 allekirjoitetussa majoitus- ja ravitsemisalan työntekijöitä koskevassa työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

1 § Sopimuksen ulottuvuus Tällä työehtosopimuksella määrätään majoitus- ja ravitsemisliikkeiden palveluksessa työaikalain alaista työtä suorittavien työntekijöiden työehdot.

6 § Kiinteäpalkkaiset työntekijät 1. Kiinteäpalkkaisille työntekijöille pisimmältä työehtosopimuksen mukaiselta säännölliseltä työajalta maksettavat kuukausipalkat mainitaan tämän sopimuksen liitteessä. Työntekijän kuukausipalkkaa ei kuitenkaan vähennetä, vaikka säännöllinen työaika olisikin tässä kohdassa mainittua lyhyempi, ellei siitä työntekijän kanssa erikseen toisin sovita. Liitteessä mainitut palkat ovat minimipalkkoja, joita voidaan korottaa työntekijän taitavuuden, työtehon, ahkeruuden, kielitaidon ja alallaolovuosien ym. seikkojen perusteella.

7 § Palvelurahapalkkaiset työntekijät

Asianosaisliittojen kesken 17.12.1981 allekirjoitetussa työehtosopimuspöytäkirjassa on muun muassa seuraavat määräykset:

6. Työaika lyhenee keskimäärin 38 viikkotuntiin keskeytyvää kolmivuorotyötä olosuhteiltaan vastaavassa työssä 1.1.1983 alkaen seuraavien pääperiaatteiden pohjalta.

a) työaika lyhenee keskimäärin 38 tuntiin viikossa työssä, jota tehdään kolmen viikon jaksossa kello 24.00 jälkeen vähintään 12 tuntia ja jotka tunnit ajoittuvat vähintään kolmen työvuoron osalle.

b) lyhennystä sovelletaan työntekijään, jonka työaika on vähintään 114 tuntia kolmen viikon jaksossa.

c) lyhennyksestä aiheutuva ansionmenetys korvataan.

d) kuukausipalkkaisen lyhennyksen piiriin kuuluvan työntekijän kuukausipalkan jakaja on 161.

e) keskeytymättömän työn työajan lyhentämistä koskevan osapuolten välisen pöytäkirjan määräykset otetaan ohjeeksi soveltuvin osin.

Lyhennys ohjeistetaan osapuolten välisessä työryhmässä 1.11.1982 mennessä.

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto on työtuomioistuimessa lausunut, että vuoden 1981 joulukuussa käydyissä työehtosopimusneuvotteluissa oli ollut yhtenä keskeisenä neuvottelukohteena työajan lyhentäminen 38 tuntiin viikossa keskeytyvää kolmivuorotyötä olosuhteiltan vastaavassa työssä. Edellisellä neuvottelukierroksella oli osallisliittojen kesken sovittu työajan lyhentämisestä 36 tuntiin viikossa keskeytymättömään kolmivuorotyöhön rinnastettavassa työssä. Tästä johtuen ei 38 tuntiseen työviikkoon siirtymistä koskevien sopimuskohtien muotoileminen ollut tuottanut osapuolille vaikeuksia sen jälkeen, kun työajan lyhentämisen periaatteista oli sovittu. Kysymyksessä oli ollut teollisuuden keskeytyvän kolmivuorotyön työajan lyhentämisen sovelluttamisesta majoitus- ja ravitsemisalalla.

Kun työajan lyhentämisestä 38 tunniksi viikossa oli syksyllä 1982 ryhdytty neuvottelemaan sopimuksen perusteella asetetussa työryhmässä, oli ilmennyt, että asianosaisliittojen kesken vallitsi erimielisyyttä useista kohdista.

Asianosaisliitot olivat ensiksi olleet erimieltä työajan lyhentämisen soveltamisalasta. Työntekijäliiton mielestä soveltamisala oli määritelty tyhjentäväksi pöytäkirjan 6 kappaleen a) kohdassa. Samanlaista määrittelyä oli käytetty keskeytymättömän työn työaikaa lyhennettäessä. Jos siis työntekijä suoritti työtä tiettyinä hankalina aikoina määrätyn ajan, oli hän oikeutettu lyhyempään työaikaan. Työnantajaliiton käsityksen mukaan soveltamisalaa koski myös pöytäkirjan 6 kappaleen b) kohta, jonka mukaan työntekijän kokonaistyöaika oli edellytys sopimuksen soveltamisen piiriin pääsemiseksi. Tämä ei kuitenkaan vastannut työntekijäliiton mielestä joulukuussa 1981 tehdyn sopimuksen sisältöä.

Toiseksi erimielisyyttä oli aiheutunut eräiden lyhyempää työaikaa tekevien työntekijöiden palkkauksesta. Kantajaliiton näkemyksen mukaan sellaisten kiinteäpalkkaisten työntekijöiden, joiden työajaksi oli sovittava yli 90 tuntia, mutta alle 114 tuntia kolmiviikkoisjaksossa ja joiden kuukausipalkka oli erikseen määrätty sen suhteessa lyhyempään työaikaan, palkkaperusteet oli sovittava uudestaan, kun työajan lyhentäminen tuli noudatettavaksi. Työnantajaliiton kannan mukaan pöytäkirjan 6 kappaleen b) kohdan määräyksestä johtui, että työajan lyhentämisestä johtuvan ansionmenetyksen ulkopuolelle jäivät sellaiset työntekijät, joiden työaika oli ollut alle 114 tuntia kolmiviikkoisjaksossa.

Kolmantena erimielisyyskysymyksenä oli ollut palvelurahapalkalla työskentelevien työntekijöiden ansionmenetyksen korvaaminen. Työntekijäliiton mielestä niiden palvelurahapalkkaisten työntekijöiden, joiden työaika oli 114 ja 120 tunnin välillä kolmiviikkoisjaksossa, kuului saada ansionmenetyksen korvauksena 6 tunnin palkka. Työnantajaliiton käsityksen mukaan ansionmenetys tuli korvata ainoastaan lyhennetyiltä työtunneilta noudatetun työajan mukaan.

Neljäs asianosaisliittojen välinen erimielisyys oli koskenut työajan lyhentämistä ja ansionmenetyksen korvaamista uusien työntekijöiden osalta silloin, kun työajaksi oli sovittu 114 tuntia kolmiviikkoisjaksossa. Työntekijäliiton mielestä pöytäkirjassa oli hyväksytty se, että täysi korvaus ansionmenetyksestä olisi suoritettava kaikille niille työntekijöille, joiden työaika tulisi olemaan vähintään 114 tuntia. Työnantajaliiton käsityksen mukaan ansionmenetyksen korvaaminen ei olisi koskenut uusia työsopimuksia, mikäli työajaksi oli sovittu suoraan 114 tuntia kolmiviikkoisjaksossa ilman 3 kuukauden siirtymäaikaa.

Erimielisyyskysymyksistä oli asianosaisliittojen kesken neuvoteltu useaan otteeseen syksyn 1982 aikana. Neuvottelja oli jatkettu vuoden 1983 tammi- ja helmikuussa yksimielisyyttä kuitenkaan saavuttamatta.

Edellä olevilla perusteilla Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto on vaatinut työtuomioistuimessa vahvistettavaksi, että asianosaisliittojen välillä 17.12.1981 allekirjoitetun työehtosopimuspöytäkirjan määräyksiä on sovellettava siten kuin liitto on edellä esittänyt.

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto on kanteeseen vastatessaan lausunut, että työajan lyhentäminen keskimäärin 38 tuntiin keskeytyvää kolmivuorotyötä olosuhteiltaan vastaavassa työssä 1.1.1983 alkaen oli perustunut asianomaisten keskusjärjestöjen 9.3.1981 allekirjoittamaan sosiaalisia ja eräitä muita järjestelyjä koskevaan sopimukseen. Asianosaisliitot olivat työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan mukaisesti neuvotelleet työajan lyhentämisen ohjeistuksesta useaan otteeseen saavuttamatta kuitenkaan yksimielisyyttä. Keskeytyvään kolmivuorotyöhön olosuhteiltaan rinnastettavan työn työajan lyhentämisestä ei siis ollut olemassa osapuolten yhteisesti sopimia määräyksiä. Teollisuudessa sovittua työajan lyhentämistä koskevien määräysten yksityiskohtia ei voitu soveltaa ilman muuta majoitus- ja ravitsemisalalla. Tästä ei ollut missään vaiheessa sovittu, koska työ majoitus- ja ravitsemisalalla poikkesi varsin huomattavasti teollisuudessa tehtävästä työstä.

Työntekijäliiton kanta siitä, että niiden palvelurahapalkkaisten työntekijöiden, joiden työaika oli 114-120 tunnin välillä kolmessa viikossa, tulisi saada ansionmenetyksen korvauksena 6 tunnin palkka, oli perusteeton. Heidän osaltaan oli sovittu, että työajan lyhennyksestä aiheutuva ansionmenetys korvataan. Jos työajan lyhennys olisi esimerkiksi 3 tuntia kolmiviikkoisjaksossa, ansionmenetyksenä tulisi korvata vastaavasti 3 tunnin ansionmenetys. Työntekijöiden työaika oli kuitenkin pääsääntöisesti 120 tuntia kolmessa viikossa. Tällöin työajan lyhennys oli 6 tuntia ja korvattavaksi ansionmenetykseksi tuli myös 6 tunnin ansiota vastaava palkka.

Työntekijäliitto oli vielä esittänyt, että uusissa työsuhteissa ansionmenetyksen korvaaminen koskisi myös niitä uusia työntekijöitä, joiden työajaksi olisi sovittu 114 tuntia kolmessa viikossa. Tämäkään ei vastannut työnantajaliiton käsitystä. Siinä tapauksessa, että uusi työntekijä oli sopinut työajakseen 120 tuntia kolemssa viikossa, sai hän korvauksen 6 tunnin osalta kolmiviikkoisjaksossa silloin, kun hän tuli työajan lyhennyksen soveltamispiiriin. Tämä tapahtui sen jälkeen, kun työntekijän työsuhde oli kestänyt vähintään 3 kuukautta, kuten työajan lyhennyksen soveltaminen edellytti. Jos työntekijä sen sijaan työsuhteen alkaessa oli jo sopinut työajakseen enintään 114 tuntia kolmen viikon jaksossa, ei pöytäkirjan piiriin tuleminen vaikuttanut hänen ansionmuodostukseensa, joten korvattavaa ansionmenetystä ei syntynyt.

Edellä olevilla perusteilla Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

________

Työtuomioistuin on tutkinut jutun ja katsoo siinä selvitetyksi, että asianosaisliitot ovat sopiessaan 17.12.1981 allekirjoittamassaan pöytäkirjassa 28.2.1985 saakka voimassa olevaksi tarkoitetusta majoitus- ja ravitsemisalan työehtosopimuksesta samalla sopineet niistä pääperiaatteista, joiden nojalla työaika keskeytyvää kolmivuorotyötä olosuhteiltaan vastaavassa työssä lyhennetään 38 viikkotuntiin vuoden 1983 alusta lukien. Pääperiaatteet on lueteltu pöytäkirjaan otetuissa lyhyesti kirjoitetuissa sopimuskohdissa a-e. Yksityiskohtaisempia määräyksiä sisältävien muiden kohtien ohessa on e-kohdassa sovittu, että keskeytymättömän työn työajan lyhentämistä koskevan osallisliittojen välisen pöytäkirjan määräykset otetaan soveltuvin kohdin ohjeeksi. Pöytäkirjaan sisältyy vielä määräys, että työajan lyhentäminen ohjeistetaan osapuolten välisessä työryhmässä 1.11.1982 mennessä.

Liittojen edustajien välillä 15.2.1982 pidetyssä neuvottelussa, jossa yhteisesti on todettu puheena olevan työajan lyhentämisen edellyttävän ansiomenetysten korvaamista, on sovittu, että palvelurahapalkkaisten työntekijöiden osalta ansionmenetys korvataan joko henkilökohtaisen ansion tai työehtosopimuksen 22 §:ssä mainitun tuntipalkan mukaan. Neuvottelusta laadittuun pöytäkirjaan on myös merkitty, ettei kuukausipalkkaisten työntekijöiden kuukaispalkkaa alenneta.

Osallisliittojen työehtosopimuksen allekirjoittamispöytäkirjan mukaisesti asettamassa työryhmässä ei ole saatu sovituksi työajan lyhentämisen toteuttamisessa noudatettavia yksityiskohtaisia määräyksiä ja ohjeita. Menettely työajan lyhentämisessä on siten jäänyt allekirjoituspöytäkirjaan merkittyjen yleisten periaatteiden varaan.

Työehtosopimusneuvotteluista on esitetty ristiriitaiseksi jäänyttä selvitystä. Jutussa kuultuna Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liiton puheenjohtaja on kertonut neuvotteluissa, joita hän on lähinnä käynyt työnantajapuolta niissä edustaneen osastopäällikön kanssa, päästyn yhteisymmärrykseen monista kanteessa vahvistettaviksi vaadituista riitakysymyksistä. Todistajana kuulustellun työnantajapuolen neuvotteluedustajana toimineen osastopäällikön kertoman mukaan neuvotteluissa ei taas ole sovittu juuri muusta kuin mitä allekirjoituspöytäkirjasta käy ilmi. Osastopäällikön lausuman mukaan keskusteluja ei edes ole kaikista yksityiskohdista käyty. Esimerkiksi kysymys siitä, miten työajan lyhentäminen otetaan huomioon vastaisuudessa solmittavien uusien työsopimusten osalta, on jäänyt kokonaan neuvottelujen ulkopuolelle. Neuvottelujen kulusta esitetyt näkemykset ovat siinä määrin vastakkaisia, ettei niistä voida tehdä päätelmiä, mistä seikasta olisi suullisesti sovittu ja mikä taas jäänyt sopimatta.

Työajan lyhentäminen kanteessa tarkoitetussa keskeytyvään kolmivuorotyöhön verrattavassa työssä on tarkoitettu tapahtuvaksi allekirjoituspöytäkirjan mukaan soveltuvin osin samalla tavoin kuin osallisliitot aikaisemmin ovat sopineet siitä ns. keskeytymättömän työn osalta. Viimeksi mainitun työn osalta liitot ovat hyvin lyhyen työehtosopimusneuvottelussa tehdyn pöytäkirjamerkinnän perusteella päässeet yhteisymmärrykseen asiaa koskevista soveltamisohjeista. Työtuomioistuimen mielestä työntekijäliitto ei ole tässä asiassa voinut näyttää, että liittojen hyväksymien keskeytymättömän työn soveltamisohjeiden sisältö osoittaisi kanteessa vahvistettavaksi vaaditut seikat oikeiksi.

Työtuomioistuimen mielestä se, että allekirjoituspöytäkirjassa on sovittu työajan lyhentämisessä noudatettavista pääperiaatteista ja aikaisemmin toteutetun työajan lyhentämismenettelyn huomioon ottamisesta soveltuvin osin siirryttäessä uuteen järjestelmään, osoittaa osallisliittojen tarkoittaneen jättää lyhennettyyn työaikaan siirtymistä koskevien yksityiskohtaisten ehtojen sopimisen jäävän heidän kesken erikseen tapahtuvaksi. Tästä on myös otettu nimenomainen määräys pöytäkirjaan. Se koskee ohjeistuksen toimittamista osapuolten välillä. Asianosaisliitot ovat aikaisemminkin työajan lyhentämisestä sopiessaan menetellyt vastaavalla tavalla.

Kun siis Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto ei ole voinut näyttää, että sen vahvistettaviksi vaatimista seikoista olisi osapuolten kesken sovittu kanteessa ilmoitetulla tavalla, työtuomioistuin harkitsee oikeaksi hylätä kanteen. Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto saa asian laatuun nähden kärsiä oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Pelkonen, puheenjohtaja, Mörä, Heiniö, M.Virtanen, Kenraali ja P.Virtanen.

Tuomio oli yksimielinen.