Labor court dismisses dismissal due to excessive work hours and lack of warning under protection agreement.

Työntekijä oli kieltäytynyt ajamasta ajovuoroja, jotka olivat muodostuneet työehtosopimuksen vuorokautista enimmäistyöaikaa pidemmiksi. Työstä kieltäytymistä ei pidetty hyväksyttävänä irtisanomisperusteena. Muiden irtisanomisen perusteeksi ilmoitettujen seikkojen ei katsottu, kun työnantaja ei ollut edes varoittanut työntekijää, yhdessäkään muodostaneen irtisanomissuojasopimuksen tarkoittamaa erityisen painavaa irtisanomisen syytä. Työnantaja velvoitettu suorittamaan vahingonkorvausta työsuhteen sopimuksen vastaisesta päättämisestä. (Ään)

Asianosaiset: Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto r.y. Autoliikenteen Työnantajaliitto r.y.

Kuultavat: Kiitoliikenne K. Hellberg & Co Kommandiittiyhtiö

RATKAISU

Sovelletut työehtosopimuskohdat:

Asianosaisliittojen välillä 24.4.1981 tehdyssä työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

2 §

Keskusjärjestöjen väliset sopimukset STK/SAK

1. Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan seuraavia keskusjärjestöjen välillä solmittuja sopimuksia:

- Irtisanomissuojaa koskeva sopimus 6.6.1978

III TYÖAIKAMÄÄRÄYKSET

11 §

Säännöllinen työaika

1. Säännöllinen työaika on 80 tuntia 2-viikkojaksossa. Säännöllinen työaika niissä 2-viikkojaksoissa joihin sisältyy pääsiäislauantai tai arkipäiväksi sattuva vapun- tai itsenäisyyspäivä, on 72 tuntia. Joulujakson säännöllinen työaika on 64 tuntia, jos ensimmäinen joulupäivä on arkipäivä, muutoin 72 tuntia.

2. Moottoriajoneuvon kuljettajan pisin vuorokautinen työaika ei saa ylittää 11 tuntia niiden 24 perättäisen tunnin aikana, jotka seuraavat vuorokautista lepoaikaa.

Jos moottoriajoneuvon kuljettajan työtä ei voida muulla tavalla sopivasti järjestää saadaan vuorokautista työaikaa pidentää enintään 13 tunniksi, edellyttäen, että työaika tällaisen pidennetyn työajan jälkeistä lepoaikaa seuraavien 48 perättäisen tunnin aikana ei ylitä 22 tuntia.

3. Moottoriajoneuvon kuljettajan pisin yhtämittainen työaika ei saa olla enintään 5,5 tuntia. Jokaista 5,5 tunnin pituista työjaksoa kohti on kuljettajalle annettava vähintään 30 minuutin pituinen tauko yhdessä tai kahdessa erässä. Tässä kohdassa tarkoitetun tauon osan tulee olla vähintään 10 minuutin mittainen.

4. Moottoriajoneuvon kuljettajalle on annettava vähintään 10 tuntia kestävä yhdenjaksoinen lepoaika jokaisena 24 perättäisen tunnin jaksona.

12 §

Työtuntijärjestelmä, ajopäiväkirja ja työtuntiluettelo

Työtuntijärjestelmä tavaralinjaliikenteessä 3-5.

3. Jokaista työpaikkaa varten on työnantajan laadittava työtuntijärjestelmä, jossa mainitaan aika, milloin työ alkaa ja päättyy, sekä ruokailu- ja lepoajat. Milloin edellä tarkoitetun työtuntijärjestelmän laatiminen työn laatuun nähden ei ole mahdollista, työsuojeluhallitus voi hakemuksesta myöntää siihen vapautuksen.

Työehtosopimuksen osana noudatettavassa keskusliittojen välillä 6.6.1978 tehdyssä irtisanomisen ja lomautuksen perusteita koskevassa sopimuksessa on muun ohessa seuraavat määräykset:

4 §

Irtisanomisen perusteet

Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisena irtisanomisperusteena pidetään sellaista taloudellisia ja tuotannollisia syitä, jotka aiheuttavat työn muuta kuin tilapäistä vähentymistä. Irtisanomisperusteena pidetään myös syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia työntekijöistä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättämistä, järjestysmääräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

5 §

Korvaus perusteettomasta irtisanomisesta ja lomauttamisesta

Jos työnantaja perusteettomasti irtisanoo työntekijän työsopimuksen tai lomauttaa hänet eikä käytyjen neuvottelujen jälkeen ennen työsuhteen päättymistä tai lomautuksen alkamista peruuta toimenpidettä, hän on velvollinen korvaamaan työntekijän vahingon.

Päättäessä korvauksen suuruudesta on otettava huomioon työntekijän ansionmenetys, työsuhteen kestoaika, työntekijän ikä, työntekijän mahdollisuus hankkia uutta työtä, jota hänen ammattitaitonsa ja työkykynsä huomioonottaen voidaan pitää hänelle sopivana, työntekijän itsensä työsuhteen katkaisemiseen ehkä antama aihe sekä muut asiaan vaikuttavat tekijät. Korvauksen suuruuden ei kuitenkaan tule ylittää kuuden edellisen kalenterikuukauden palkkaa. Milloin työsuhde ei vielä ole kestänyt kuutta kuukautta, korvauksen ei tule ylittää työntekijälle siinä työsuhteessa viimeksi olleen palkan mukaan laskettua kuukauden kuukauden palkkaa. Jos työsuhde on jatkunut keskeytyksettä yli 10 vuotta ja mahdollisuudet hankkia uutta työtä ovat heikot, korvauksen suuruuden ei kuitenkaan tule ylittää 12 edellisen kalenterikuukauden palkkaa.

Kun irtisanominen oli tullut yhtiön työntekijöiden tietoon, he olivat aloittaneet työnseisauksen ja vaatineet Mattilan työsuhteen palauttamista. Työnseisaus oli päättynyt 24.1.1983 tehtyyn sopimukseen, jonka mukaan irtisanominen saatettaisiin oikeuden tutkittavaksi ja, mikäli irtisanominen todettaisiin aiheettomaksi, irtisanominen peruutettaisiin ja Mattilan työsuhde palautettaisiin ennalleen ilman, että Mattilalle aiheutuisi taloudellisia menetyksiä.

Irtisanomisasia oli saatettu liittojen neuvoteltavaksi. Neuvottelujen tuloksena työnantaja oli 14.2.1983 tarjonnut Mattilalle jatkuvaa yötyötä, jolloin Mattilan työvuoro olisi

alkanut kello 23 ja päättynyt kello 8. Tällaista työvuoroa ei kukaan yhtiön työntekijöistä ollut jatkuvasti tehnyt.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto on katsonut, ettei yhtiöllä ollut ollut lain tai irtisanomissuojasopimuksen mukaista erityisen painavaa irtisanomisen syytä ja sen vuoksi vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, ettei Kiitoliikenne K. Hellberg & Co Kommandiittiyhtiöllä ole ollut irtisanomissuojasopimuksen 4 §:n tarkoittamaa erityisen painavaa syytä Mattilan työsuhteen irtisanomiseen. Lisäksi työntekijäliitto on vaatinut yhtiön velvoittamista suorittamaan Mattilalle sanotun sopimuksen 5 §:n mukaisena korvauksena työsopimuksen perusteettomasta irtisanomisesta kuuden kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen 21 330 markkaa.

Autoliikenteen Työnantajaliitto on kanteeseen vastatessaan lausunut, että Mattilan työsuhteen alkaessa hänen työhönsijoituspaikakseen oli sovittu Lahti. Koska Mattilan ja hänen kanssaan vuoroittain samaa reittiä ajavan toisen autonkuljettajan asuinpaikka oli Lammi, heidän kanssaan oli sovittu, että vuoronvaihto voisi tapahtua Lammilla kello 22 tai aikaisemminkin heti auton saavuttua sinne. Lammilla odottava kuljettaja oli saattanut tiedustella auton tarkkaa saapumisaikaa yhtiön Lahden toimistosta. Menettelystä oli sovittu sen vuoksi, että kuljettajat olisivat voineet järjestää työaikansa sekä muun ajankäyttönsä joustavasti. Järjestely oli johtanut työnantajan kannalta epäedulliseen tulokseen, sillä päivävuoron työaika Lahti-Kouvolan suunnalla oli pidentynyt noin kahdella tunnilla. Se aika oli kulunut kuljettajan työmatkaan Lammin ja Lahden välillä. Lammilla odottaneelle kuljettajalle ei ollut 17-19.1.1983 välisenä aikana syntynyt kohtuuttomia odotusaikoja, koska auto oli saapunut Lammille sovittuun aikaan.

Syyskuussa 1982 yhtiössä oli työntekijöiden kanssa neuvotellen tehty työaikajärjestelyjä. Ne eivät kuitenkaan olleet tyydyttäneet Mattilaa, koska hänelle ei lisävapaapäivän käyttöönottamisesta johtuen ollut tullut ylityötä niin paljon kuin aikaisemmin. Asiasta käytyjen keskustelujen yhteydessä Mattila oli myöntänyt hidastelleensa työntekoa. Hän oli luvannut parantaa tapansa, mikäli lisävapaapäivä poistettaisiin. Näin oli myös tapahtunut. Tämän jälkeen luottamusmiehen kanssa oli sovittu muiden työntekijöiden osalta otettavaksi käyttöön ennen syyskuuta 1982 voimassaolleet työvuorolistat, kunnes työsuojeluhallituksen päätös työtuntijärjestelmän laatimisvapautuksesta saataisiin. Yleisenä käytäntönä alalla ja työsuojeluhallituksen kantana oli ollut, että mikäli vapautuspäätös työsuojeluhallituksessa tapahtuneen ruuhkautumisen johdosta viivästyisi, entistä käytäntöä voitaisiin jatkaa lupapäätökseen saakka.

Mattilaa ei luottamusmiehen tekemä sopimus ollut tyydyttänyt ja tilanne Mattilan ja työnantajan välillä oli alkanut kärjistyä. Mattila oli 17.1.1983 esittänyt järjestelystä voimakasta arvostelua, joka oli ilmennyt epäasiallisena käyttäytymisenä ja työehtosopimuksen vastaisina vaatimuksina. Tästä käyttyäytymisestä, joka oli jatkunut myös 18 ja 19.1.1983, Mattilaa oli jouduttu huomauttamaan.

Työnantaja oli määrännyt Mattilalle 17.-19.1.1983 vain tavanomaisen käytännön mukaiset tehtävät, jotka ajojärjestelijän kokemuksen mukaan oli voitu suorittaa vaivattomasti normaalien työaikojen puitteissa. Mattilan kanssa samaa autoa kuljettaneen työntekijän suorittaessa samoja tehtäviä työaikojen ylityksiä ei ollut tapahtunut.

Mattila oli 20.1.1983 ilmoittanut ajojärjestelijälle, ettei hän suostunut enää tekemään tämäntyyppistä työtä. Sen vuoksi yhtiön toimitusjohtaja oli samana päivänä irtisanonut Mattilan työsuhteen. Irtisanomispäätökseen oli lisäksi vaikuttanut Mattilan useat eri toimenpiteet ja laiminlyönnit, joista Mattilaa oli huomautettu. Huomautuksia oli annettu Mattilalle työtunti-ilmoitusten virheellisestä täyttämisestä, liian pitkistä kahvitauoista, työn hidastamisesta, yhtiön auton käytöstä omiin ajoihin, huonosta käytöksestä työnantajan edustajia kohtaan, työstä myöhästymisistä ja hidastelusta Turun-linjalta tultaessa. Lisäksi Mattila oli käynyt autossa olevassa laajalle alueelle kuuluvassa lyhytaaltopuhelimessa työnantajaa vahingoittavia keskusteluja. Näin ollen työnantajalla oli ollut irtisanomissuojasopimuksen 4 §:n mukainen erityisen painava syy Mattilan työsuhteen irtisanomiseen.

Vahingonkorvausvaatimuksen osalta työnantajapuoli on huomauttanut, että kun Mattila ei ollut ottanut vastaan työnantajan hänelle irtisanomisajan kuluessa tarjoamaa työtä, Mattilalla ei, vaikka työnantajalla ei olisi ollutkaan työehtosopimuksen mukaista irtisanomisperustetta, ollut oikeutta vaatimaansa vahingonkorvaukseen.

Esittämillään perusteilla Autoliikenteen Työnantajaliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Kiitoliikenne K. Hellberg & Co Kommandiittiyhtiö on ollut kuultavana jutussa.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

________

Työtuomioistuin, joka ei anna lausuntoa kanteesta siltä osin kuin siitä on luovuttu, on tutkinut jutun muutoin ja katsoo siinä selvitetyksi, että työsuojeluhallitus on myöntänyt Kiitoliikenne K. Hellberg & Co Kommandiittiyhtiölle työehtosopimuksen 12 §:n 3 kohdan perusteella vapautuksen työtuntijärjestelmän laatimisesta vuoden 1982 loppuun. Työpaikan luottamusmies on työntekijöiden edustajana sopinut työnantajan kanssa, että yhtiön Lahden toimipisteessä noudatettaisiin aikaisempia työvuoroja siksi, kunnes työsuojeluhallitus päättäisi uudestaan työnantajan pyytämästä vapautuksesta työtuntijärjestelmän laatimisesta. Yhtiön palveluksessa oleva autonkuljettaja Kaarlo Olavi Mattila ei ole osaltaan hyväksynyt luottamusmiehen menettelyä, vaikka sen mukaista käytäntöä alalla on yleisesti noudatettu.

Työehtosopimuksen 11 §:n 2 kohdan mukaan moottoriajoneuvon kuljettajan vuorokautinen työaika saadaan pidentää enintään 13 tunniksi, jos ei työaika pidennetyn työajan jälkeistä lepoaikaa seuraavien 48 perättäisen tunnin aikana ylitä 22 tuntia. Kun Mattila on tehty 17.1.1983 13 tunnin, 18.1. 12 1/2 tunnin ja 19.1. 14 tunnin pituista työaikaa, hän on 20.1. ilmoittanut ajojärjestelijälle, ettei hän enää suostuisi tekemään työtä noudatettujen ajovuorojen mukaisesti. Yhtiön paikallispäällikkö on samana päivänä irtisanonut Mattilan työsuhteen.

Työnantajan ilmoituksen mukaan irtisanomiseen on osaltaan vaikuttanut se, että Mattilaa on aikaisemmin huomautettu työntunti-ilmoituksen virheellisestä täyttämisestä, liian pitkistä kahvitauoista, työn hidastamisesta, yhtiön auton käyttämisestä omiin ajoihinsa, epäasianmukaisesta käyttäytymisestä työnantajan edustajia kohtaan, työstä myöhästymisistä ja hidastelusta Turun-linjaa ajettaessa. Vaikutusta päätökseen on ollut myös sillä, että Mattila on autossaan olevasta omistamastaan lyhytaaltopuhelimesta käynyt työnantajaa vahingoittavia keskusteluja.

Esitetty selvitys osoittaa Mattilan työajan 17.-19.1.1983 välisenä aikana jossakin määrin ylittäneen työehtosopimuksen salliman enimmäisajan. Työnantajapuolen mielestä työajan pituuden ylittäminen on johtunut siitä, että Mattila on tahallaan hidastellut työssään. Mattila on edellisenä syksynä myöntänyt työnantajan edustajalle näin menetelleensä. Näyttämättä kuitenkin on jäänyt, että hidastelemista olisi sen jälkeen tapahtunut. Työajan käyttöä koskevan selvityksen mukaan toiselta samaa reittiä ajaneelta kuljettajalta on joskus kulunut aikaa ajotehtävien suorittamiseen 11-13 tuntia, vaikka hän on useimmiten suoriutunut tehtävästä huomattavasti nopeammin. Ajoaikaan on vaikuttanut myös kulloinkin jaettava tavaramäärä, mistä ei kuitenkaan ole esitetty tarkempaa selvitystä.

Mattilan työsuhteen irtisanomisen perusteeksi ilmoitettujen muiden seikkojen osalta työtuomioistuin toteaa, että Mattilan ja työnantajan välillä on ollut erimielisyyttä työtuntien todellisesta määrästä ja hidastelusta Turun-linjaa ajettaessa. Todistajana kuulusteltu myös sanottua linjaa ajanut autonkuljettaja on kertonut, että työnantajan käsityksen mukaan linja on ollut ajettavissa 5 1/2-6 tunnissa. Autoon asennetun ajopiirturin mukaan aikaa on kuitenkin kulunut noin 7 tuntia. Tältä osin työtuomioistuimen mielestä ei ole voitu näyttää, että Mattila olisi menetellyt virheellisesti.

Työnantajapuoli on edelleen esittänyt selvitystä siitä, että Mattilan on havaittu pitäneen työaikana liian useita ja liian pitkiä kahvitaukoja. Tästä Mattilaa on huomautettu. Huomautusten määrästä tai niiden antamisajankohdasta ei kuitenkaan ole esitetty tarkempaa selvitystä. Työnantajan auton käyttämisestä omiin ajoihin Mattilaa on moitittu, mutta näyttämättä on jäänyt, että Mattila olisi sen jälkeen edelleen jatkanut menettelyään. Lisäksi Mattilalle oli aikaisemmin eri tilanteissa annettu huomautuksia työn alkamisajan noudattamatta jättämisestä. Mattilan ei kuitenkaan ole näytetty ainakaan viimeisen puolen vuoden aikana myöhästelleen töiden alkamisesta.

Edelleen on selvitetty, että Mattila on pyrkinyt puuttumaan työnantajan ja työntekijöiden välisiin asioihin, joiden hoitaminen työnantajan mielestä on kuulunut luottamusmiehelle. Tämä on jossakin määrin vaikeuttanut ainakin ajojärjestelijän tehtävien hoitamista ja työnantaja on pyrkinyt keskusteluin estämään Mattilan tällaista toimintaa. Tältä osin ei ole näytetty, että Mattila olisi asioista keskustellessaan sinänsä menetellyt virheellisesti. Myöskään Mattilan lyhytaaltopuhelimessa käymien keskustelujen sisällön ei ole osoitettu olleen työnantajaa vahingoittavia.

Esitetyn selvityksen mukaan Mattilalle on ollut ominaista, että hän on pitänyt tiukasti kiinni oikeuksistaan. Ilmeisesti tämä on aiheuttanut Mattilan luottamusmieskaudella 1979-1981 tilanteen, jossa työntekijöiden vaatimuksesta on valittu luottamusmiesneuvottelukunta Mattilan sijasta hoitamaan luottamusmiestehtävää. Edelleen Mattilan esittämän kärkevän arvostelun vuoksi vuonna 1982 valittu luottamusmies on tammikuussa 1983 ilmoittanut eroavansa luottamusmiestehtävästään. Työhön liittyvistä epäkohdista keskusteleminen ja niiden arvosteleminen, vaikka se olisi jatkuvaakin, ei työtuomioistuimen mielestä ole sinänsä moitittavaa käyttäytymistä, jollei se tapahdu epäasiallisilla perusteilla.

Jutussa on edelleen käynyt ilmi, että yhtiö sekä toisaalta työntekijöiden luottamusmies ja työsuojeluvaltuutettu ovat 24.1.1983 sopineet irtisanomisen perusteen saattamisesta tuomioistuimen tutkittavaksi ja tuomion sisällöstä riippuen Mattilan työsuhteen palauttamisesta ennalleen. Liittotason neuvotteluissa 14.2.1983 on työnantajan ilmoitettu peruuttavan irtisanomisen ja tarjoavan Mattilalle työtä vaihto-auton kuljettajana työvuoron ollessa säännöllisesti kello 23-8. Sanottuun 24.1.1983 tehtyyn paikalliseen sopimukseen vedoten Mattila on kieltäytynyt vastaanottamasta hänelle tarjottua yksinomaan yöaikana suoritettavaa työtä.

Edellä olevan perusteella työtuomioistuin katsoo selvitetyksi, että riidanalaiset Mattilan työvuorot ovat muodostuneet työehtosopimuksen vuorokautista enimmäistyöaikaa koskevat määräykset ylittäviksi. Mattilan viaksi kanteessa ilmoitettua työstä kieltäytymistä ei voida pitää tästä johtuen hyväksyttävänä perusteena irtisanomiselle. Yhtiö ei ole näyttänyt, ettei sillä olisi ollut irtisanomisen peruuttamisen jälkeen tarjota Mattilalle aikaisempaa työtä vastaavalla tavalla järjestettyä työtä. Mattilan joustamattomasta käyttäytymisestä osaksi johtuneet työsuhteen irtisanomisen perusteeksi ilmoitetut muut seikat eivät työtuomioistuimen mielestä - varsinkaan kun työnantaja ei ole edes varoittanut Mattilaa - yhdessäkään muodosta irtisanomissuojasopimuksen 4 §:n tarkoittamaa erityisen painavaa irtisanomisen syytä.

Esittämillään perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi vahvistaa, ettei Kiitoliikenne K. Hellberg & Co Kommandiittiyhtiöllä ole ollut irtisanomissuojasopimuksen mukaista erittäin painavaa syytä Mattilan työsuhteen irtisanomiseen ja velvoittaa yhtiön maksamaan Mattilalle korvaukseksi työsuhteen sopimuksen vastaisesta päättämisestä, ottaen korvauksen määrää alentavana seikkana huomioon Mattilan oman käyttäytymisen ja hänen siirtymisensä toisen työnantajan palvelukseen, viisituhatta (5 000) markkaa sekä velvoittaa yhtiön ja Autoliikenteen Työnantajaliiton yhteisvastuullisesti korvaamaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton oikeudenkäyntikulut tuhannellakuudellasadalla (1 600) markalla.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Pelkonen, puheenjohtaja, Lehtikunnas, Äimälä, Tiitola, P. Virtanen ja Kuivanen.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot:

Jäsen Tiitola, jonka mielipiteeseen jäsen Äimälä yhtyi, lausui:

Mattilan 17.1.1983 tekemä 13 tunnin, 18.1. tekemä 12 1/2 tunnin ja 19.1. tekemä 14 tunnin pituinen työaika olosuhteissa, joissa hän on vastustanut ajovuorojen hyväksymistä, ei uskottavasti osoita, että työajan pituus noina päivinä olisi johtunut työvuorojen järjestämisestä. Tämän vuoksi katson selvittämättä jääneen, että yhtiö ei olisi järjestänyt Mattilan työvuoroja työehtosopimuksen vuorokautista enimmäistyöaikaa koskevien määräysten mukaisesti. Mattilan ilmoitus, ettei hän suostu tekemään työtä siihen asti noudatettujen työvuorojen mukaisesti, muodostaa näissä olosuhteissa yhdessä hänen aikaisemman käyttäytymisensä kanssa, josta häntä on useita kertoja huomautettu, irtisanomissuojasopimuksen mukaisen erityisen painavan syyn hänen työsuhteensa irtisanomiseen. Tällä perusteella harkitsen oikeaksi hylätä kanteen ja velvoittaa Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton korvaamaan Autoliikenteen Työnantajaliiton ja yhtiön yhteiset oikeudenkäyntikulut 1 200 markalla.