Labor court dismisses union's claim that employer violated collective agreement by linking task bonus to irregular work hours.

Pankin antama tehtäväkohtaisen lisän maksamisperusteita koskeva tulkintaohje oli palkkasopimuksen vastainen siltä osin kuin siinä oli lisän maksamisen edellytykseksi asetettu toimihenkilölle velvollisuus suorittaa osatehtävää vähintään määrätyn osan säännöllisestä työajastaan.

Työnantajaliitto ei ollut erimielisyysneuvotteluissa asettunut tukemaan pankin antamaa ohjetta. Liiton ei sen vuoksi, riitakysymyksen tulkinnanvaraisuus huomioon ottaen, katsottu rikkoneen valvontavelvollisuuttaan.

Kun tehtäväkohtaisen lisän suuruus oli ensisijaisesti työnantajan päätettävissä ja sen määrä oli jäänyt riitaiseksi, työntekijäliitto osoitettu, jollei lisiä muuten suoritettaisi, ajamaan siitä eri kannetta asian laadun mukaan joko yleisessä alioikeudessa tai työtuomioistuimessa. (Ään)

Asianosaiset: Pankkitoimihenkilöliitto-Bankmannaförbundet r.y. Pankkialan Työnantajaliitto r.y.

Kuultavat: Kansallis-Osake-Pankki

RATKAISU

Sovelletut työehtosopimuskohdat:

Asianosaisliittojen välillä 24.4.1981 allekirjoitetun työehtosopimuksen osana noudatettavassa palkkasopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

1 §

Sopimuksen ulottuvuus

1. Tässä sopimuksessa määrätään pankkialan toimihenkilöitä koskevan työehtosopimuksen sovellutuspiirissä olevien toimihenkilöiden palkkaehdot.

4 §

Tehtäväkohtainen lisä

1. Toimihenkilölle, joka säännöllisesti määräajan tai toistaiseksi suorittaa omaa palkkaryhmäänsä vaativampia tai vastuunalaisempia osatehtäviä, maksetaan tehtäväkohtaista lisää, ellei tehtäviä ole otettu huomioon palkkaryhmää määriteltäessä.

Pöytäkirjamerkintä

Edellä tarkoitettuja tehtäviä ovat esimerkiksi: Toimiminen ns. alue/reservitoimihenkilönä, toimiminen kielitaitoa edellyttävässä tehtävässä, toimiminen työn opastajana tai omaa palkkaryhmää vaativampien osatehtävien suorittaminen.

Pöytäkirjamerkintä 2 (1.9.1981 lukien):

Edellä tarkoitettuja tehtäviä ovat 3A palkkausryhmään sijoitettujen kassatoimihenkilöiden osalta lisäksi esimerkiksi: a) pankkiautomaatin hoito, jolloin tehtäviin kuuluu täydennystarpeen toteaminen ja täyttö sekä käyttökunnosta vastaaminen ja -neuvonta b) eläkeneuvonta tai muu vastaava erikoisneuvonta tapauksissa, joissa tällainen toiminto on keskitetty c) kassasuunnittelu, jolloin tehtäviin kuuluu arvioida konttorin rahantarve ja suorittaa sen mukaisesti konttorin kassavarojen tilaus ja jakaminen sekä kassatilitysten vastaanotto ja edelleen tilittäminen.

2. Edellämainittua tehtäväkohtaista lisää maksetaan sen palkanmaksukauden alusta sen palkanmaksukauden loppuun, joina toimihenkilö on suorittanut tehtäväkohtaisen lisän perustana olevaa tehtävää. Toistaiseksi myönnettyä tehtäväkohtaista lisää maksetaan kuitenkin vähintään 12 kuukauden ajalta. 3. Määräaikaista tehtäväkohtaista lisää maksetaan vähintään yhden kuukauden ajalta. Määräaikaisesta tehtäväkohtaisesta lisästä ja sen perusteista on ilmoitettava toimihenkilölle etukäteen. Ellei näin menetellä katsotaan tehtäväkohtainen lisä toistaiseksi voimassaolevaksi. 4. Toistaiseksi myönnetyn tehtäväkohtaisen lisän maksamisperusteen muutokset on todettava yhteisesti. Lisän suuruudesta sovitaan paikallisesti.

Pöytäkirjamerkintä:

Jos sen jälkeen kun tehtäväkohtaisesta lisästä on sovittu, ilmenee peruste uudelle tehtäväkohtaiselle lisälle, korotetaan toimihenkilön tehtäväkohtaista lisää 50 markalla kuukaudessa.

Pankkitoimihenkilöliitto on työtuomioistuimessa lausunut, että se oli vuoden 1981 työehtosopimusneuvotteluissa esittänyt eräänä tavoitteenaan tehtäväkohtaisen lisän käytön laajentamista. Pankkialan Työnantajaliiton tekemän esityksen pohjalta palkkasopimuksen 4 §:ään oli lisätty pöytäkirjamerkintä n:o 2. Tehtäväkohtaisen lisän ohjeluvuksi oli liittojen kesken vahvistettu 90 markkaa 1.4.1981 lukien ja 100 markkaa 1.3.1982 lukien.

Pöytäkirjamerkinnän perusteella Kansallis-Osake-Pankissa oli vaadittu tehtäväkohtaisen lisän maksamista 1.9.1981 lukien Fredrikinkadun konttorissa eläkeneuvontaa hoitaneelle Leena Eskeliselle sekä Malmin konttorissa eläkeneuvontaa hoitaneelle Leila Joutsimäelle ja asuntosäästöneuvontaa hoitaneelle Eija Kekkoselle, jotka 3A-palkkaryhmän toimihenkilöinä olivat päivittäin suorittaneet neuvontatehtäviä. Tarkkoja työn mittauksia neuvontatehtäviin käytetyistä työajoista ei ollut suoritettu, mutta työnantajakin oli myöntänyt Eskelisen suorittaneen neuvontaa keskimäärin 15-20 minuuttia päivässä sekä Joutsimäen ja Kekkosen kummankin keskimäärin 10-20 minuuttia päivässä.

Kansallis-Osake-Pankki oli tulkinnut tehtäväkohtaista lisää koskevan pöytäkirjamerkinnän n:o 2 b-kohtaa 18.6.1981 päivätyssä tiedotteessaan siten, että lisän saamiseksi eläkeneuvontaa ja muuta vastaavaa erikoisneuvontaa oli suoritettava vähintään noin kymmenesosa säännöllisestä työajasta ja siten keskimäärin 45 minuuttia päivässä.

Palkkaussopimuksen 4 §:ssä ei ollut määritelty, kuinka paljon tehtävää oli lisän saamiseksi suoritettava. Selvää kuitenkin oli, että omaa palkkaryhmää vaativampi osatehtävä ja erityisesti pöytäkirjamerkinnässä mainittu tehtävä oikeuttivat tehtäväkohtaiseen lisään.

Liittotason neuvotteluissa työnantajapuoli ei ollut kiistänyt, etteivät kanteessa tarkoitetut toimihenkilöt olisi toimineet keskitetysti ja säännöllisesti neuvontatehtävässä. Eläkeneuvonta oli neuvotteluissa todettu sisällöltään selväksi käsitteeksi. Asuntosäästöneuvonnan oli katsottu olevan pöytäkirjamerkinnässä tarkoitettua erikoisneuvontaa. Tästä huolimatta Pankkialan Työnantajaliitto oli työnantajan kantaa tukien todennut, ettei puheena oleville toimihenkilöille tullut maksaa tehtäväkohtaista lisää, koska pelkkä valmius neuvonnan antamiseen ei ollut riittävä peruste lisän maksamiselle.

Tehtäväkohtaisen lisän maksaminen kanteessa tarkoitetuista osatehtävistä, jotka käsittävät vain noin 2-4 prosenttia koko työajasta, käytännössä aiheuttaisi toimihenkilön koko palkkaryhmän kohoamisen lisätehtävän edellyttämälle tasolle. Näin ollen Kansallis-Osake-Pankin esittämä työn osuus noin 10 prosenttia työajasta oli niin vähäinen, ettei missään tapauksessa sen vähäisemmästä osatehtävästä tullut tehtäväkohtaista lisää maksaa.

Esittämillään perusteilla Pankkialan Työnantajaliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä kokonaisuudessaan. Suorituskanne oli hylättävä yksistään siitä syystä, että lisän suuruus oli työnantajan vapaasti harkittavissa.

Kansallis-Osake-Pankki on ollut jutussa kuultavana.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

________

Työtuomioistuin ei anna lausuntoa kanteesta siltä osin kuin siitä on luovuttu. Tutkiessaan muilta kohdin jutun työtuomioistuin toteaa, että pankkialan toimihenkilöitä koskevan palkkasopimuksen 4 §:n 1 kohdan mukaan maksetaan tehtäväkohtaista lisää toimihenkilölle, joka säännöllisesti määräajan tai toistaiseksi suorittaa omaa palkkaryhmäänsä vaativampia tai vastuunalaisempia osatehtäviä. Vuonna 1981 työehtosopimukseen otetun pöytäkirjamerkinnän n:o 2 mukaan tuollaisia lisään oikeuttavia osatehtäviä ovat muun muassa 3A-palkkausryhmään sijoitetun kassatoimihenkilön suorittama eläkeneuvonta ja muu vastaava keskitetyksi järjestetty erikoisneuvonta, jollaisena osallisliitot ovat pitäneet asuntosäästöneuvontaa.

Kansallis-Osake-Pankkin Fredrikinkadun konttorissa työskentelevä kassatoimihenkilö Leena Eskelinen sekä Malmin konttorissa työskentelevät kassatoimihenkilöt Leila Joutsimäki ja Eija Kekkonen ovat tehneet, viimeksi mainittu tosin vain vuoden 1982 loppuun pöytäkirjamerkinnässä tarkoitettua neuvontatyötä päivittäin keskimäärin 10-20 minuutin ajan. Heille ei ole maksettu tehtäväkohtaista lisää. Kieltäytymistään työnantaja on perustellut 18.6.1981 antamansa tulkintaohjeen mukaisesti sillä, että tehtäväkohtaista lisää maksetaan siihen muuten oikeutetulle toimihenkilölle vain siinä tapauksessa, että hän suorittaa osatehtävää keskimäärin vähintään kymmenesosan säännöllisestä työajastaan. Lisää saadakseen toimihenkilön olisi siten suoritettava erikoistehtäviä päivittäin 45 minuutin ajan.

Esitetyn selvityksen mukaan työehtosopimusneuvotteluissa ei ole pidetty mahdollisena sopia lisään oikeuttavan osatehtävän edellyttämästä vähimmmäisajasta. Sen sijaan osallisliitot ovat erikseen vahvistaneet lisän suuruutta koskevan ohjeluvun. Liitot ovat yksimielisiä siitä, että lisän määrä voi sivutehtävien vaativuudesta ja laajuudesta riippuen olla suurempi tai pienempi kuin ohjelukua vastaava markkamäärä.

Työnantajapuolelta on esitetty, että pankeissa noudatettu käytäntö aamiaistaukojen aikana tapahtuvassa kassanhoitajien tehtävien hoitamisessa osoittaisi, ettei lisää tarvitse maksaa lyhytaikaisten osatehtävien suorittamisesta. Jutussa ei kuitenkaan näytetty, että liittojen kesken olisi sovittu, kuten työnantajaliiton puolelta on vältetty, aamiaistaukojen aikana vakinaisen toimihenkilön sijasta hoidettujen, 20-30 minuuttia kestävien kassanhoitotehtävien jäämisestä tehtäväkohtaisen lisän soveltamispiirin ulkopuolelle. Liitot eivät ole olleet liioin yhtä mieltä siitä, millä edellytyksillä lisää on tällaisissa tapauksissa käytännössä maksettu.

Kanteessa tarkoitettujen toimihenkilöiden oikeus tehtäväkohtaiseen lisään on ratkaistava lähinnä sen perusteella, onko heidän katsottava suorittaneen osatehtävää säännöllisesti vai ei. Riidattomana on pidettävä, että neuvontatehtävien suorittaminen on heidän kohdallaan ollut päivittäin toistuvaa. Liittojen käsityksen mukaan neuvonnalta ei voida vaatia ajallisesti määriteltävää kestoa, vaan se voi vaihdella. Ohjelukua koskevien määräysten perusteella on mahdollista, jos aihetta siihen on, tavanomaista lyhytaikaisemmissa osatehtävissä rajoittaa maksettavan lisän suuruutta. Kun otetaan vielä huomioon, että puheenä olevat osatehtävät on nimenomaan sovittu tehtäväkohtaiseen lisään oikeuttaviksi, työnantajaliiton ei voida katsoa esittäneen sellaisia perusteita, joiden nojalla pankki olisi vapautunut maksamasta Eskeliselle, Joutsimäelle ja Kekkoselle tehtäväkohtaista lisää neuvontatehtävistä.

Kansallis-Osake-Pankin antama tulkintaohje, jossa tehtäväkohtaisen lisän maksaminen on kytketty määrätyn ajan kestävään työn suoritukseen, ei työnantajaliitonkaan mielestä ole ollut palkkasopimuksen riidanalaisen määräyksen oikeata sisältöä vastaava. Sen tarkoituksena on ilmeisesti ollut selvittää sinänsä epämääräisenä pidettävän säännöllisyyden käsitettä. Kun Pankkialan Työnantajaliitto ei ole erimielisyyttä koskevissa neuvotteluissa asettunut tukemaan pankin antamaa ohjetta, työtuomioistuin katsoo, huomioon ottaen riitakysymyksen tulkinnanvaraisuuden, ettei liitto ole syyllistynyt työsopimuslain 8 §:ssä säädetyn valvontavelvollisuuden rikkomiseen.

Näillä perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi, hyläten kanteen muilta osin ja siis myös hyvityssakkovaatimuksen osalta, vahvistaa, että Kansallis-Osake-Pankin antama tulkintaohje on palkkasopimuksen 4 §:n vastainen siltä osin kuin siinä on tehtäväkohtaisen lisän edellytyksenä vaadittu toimihenkilöltä velvollisuutta suorittaa osatehtävää vähintään määrätyn osan säännöllisestä työajastaan ja että Eskelinen ja Joutsimäki ovat oikeutettuja tehtäväkohtaiseen lisään eläkeneuvonnan perusteella 1.9.1981-30.4.1983 väliseltä ajalta ja Kekkonen asuntosäästöneuvonnan perusteella 1.9.1981-31.12.1982 väliseltä ajalta.

Jutussa ajetun suoritusvaatimuksen osalta työtuomioistuin toteaa, että tehtäväkohtaisen lisän suuruus on ensisijaisesti työnantajan päätettävissä. Kun lisän määrä on jutun käsittelyssä jäänyt riitaiseksi, työtuomioistuin katsoo, ettei se voi ottaa suoritusvaatimusta tässä yhteydessä ratkaistavakseen. Työtuomioistuimesta annetun lain 1 §:n 2 momentin mukaisesti osoitetaan Pankkitoimihenkilöliitto, jollei lisiä muutoin suoriteta, ajamaan asiasta erikseen

kannetta joko asianomaisessa alioikeudessa tai, jos asian laatu sitä edellyttää, työtuomioistuimessa.

Asian laatuun nähden Pankkitoimihenkilöliitto saa itse kärsiä kulunsa asiassa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Pelkonen, puheenjohtaja, Tiitinen, M.Virtanen, Loukola, Palanko-Laaka ja Hietikko.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot:

Jäsen Hietikko, jonka mielipiteeseen jäsen Palanko-Laaka yhtyi, lausui:

Yhdyn muutoin työtuomioistuimen tuomion perusteluihin ja lopputulokseen paitsi siltä osin, kuin kysymyksessä on työnantajaliiton valvontavastuuta koskevan vaatimuksen hylkääminen. Asiassa on selvitetty, että Pankkialan Työnantajaliitto on rikkonut valvontavelvollisuutensa hyväksymällä Kansallis-Osake-Pankin työehtosopimuksen vastaisen menettelyn ilman, että liitto olisi ryhtynyt toimenpiteisiin virheellisen menettelyn oikaisemiseksi. Työnantajaliiton olisi tullut valvoa, että tehtäväkohtainen lisä, johon kanteessa mainitut henkilöt riidattomasti olivat oikeutettuja työehtosopimuksessa erikseen mainittujen osatehtävien perusteella, olisi tullut maksaa joko ohjeluvun mukaisena tai erityisestä syystä ohjelukua pienempänä tai suurempana.

Edellä olevilla perusteilla harkitsen oikeaksi työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla tuomita Pankkialan Työnantajaliiton maksamaan Pankkitoimihenkilöliitolle hyvityssakkoa valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä 3 000 markkaa.